TAPAHTUMALUETTELO

 

Yhteenveto yrityksistä saada Helsingin kaupunki poistamaan laiton karenssivaatimus omahoitotarvikejakelussa

 

Olen koonnut tähän aikajärjestyksessä tapahtumia ja asioita, jotka ovat johtaneet siihen, että Helsingin kaupunki on vaatinut oikeudenvastaisesti omahoitotarvikkeiden saajilta laitonta kolmen kuukauden karenssia ennen hoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Toisaalta olen laatinut yhteenvedon pyrkimyksistäni saada Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu poistamaan laittoman karenssin ohjeistaan ja lopettamaan sen vaatiminen potilailta ja erityisesti korjaamaan hoitavan lääkärin vaimolleni tekemänsä vaippamääräyksen lainvastainen hylkäyspäätös.

 

 

2010	Alzheimerin taudin diagnoosi annettiin vaimolleni Laakson sairaalassa.
	Lääkitys aloitettiin.
4.4.2011	Helsingin kaupungin sisäiset pysyväisohjeet P18 omahoitotarvikejakelua varten.
	Ei tietoa sisällöstä.
25.6.2013	Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi yhdessä Kuntaliiton kanssa Kuntainfossa 4/2013 ohjeet kuntien omahoitotarvikejakelun järjestelyä varten. Kuntainfossa ei ole mitään mainintaa karenssista.
6.11.2013	Omalääkäri kirjoitti potilaskertomukseen, että vaimolleni olisi järjestettävä laitoshoito, jos en hoitaisi häntä kotona.
30.12.2013	Pysyväisohjeiden päivitys. Nimi muuttui PYSY044:ksi.
14.1.2015	Pysyväisohjeiden päivitys.
1.9.2015	Juha Ahonen nimitettiin Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäriksi Koskelan toimipisteeseen.
1.6.2017	Helsingin kaupunki siirtyi pormestarimalliin.
	Jan Vapaavuori aloitti pormestarina ja Juha Jolkkonen sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajana.
21.7.2017	Kaupungin sosiaaliohjaaja kirjasi kotikäynnin jälkeen vaimoni sairauden hoitosuunnitelmaan virtsankarkaamisen ja vaippojen käytön.
1.12.2017	Toimialajohtaja Juha Jolkkonen ja terveys- ja päihdepalvelujen
	johtaja Leena Turpeinen julkaisivat laatimansa kaupungin sisäisen ohjeen PYSY044 omahoitotarvikejakelua varten. Ylilääkärit eivät ymmärtäneet, mikä on relatiivilauseen korrelaatti, joten he kirjoittivat ohjeisiin kolmen kuukauden karenssivaatimuksen, vaikka ministeriön ohjeissa kolme kuukautta liittyy ainoastaan pitkäaikaisen sairauden kestoon.
	Tästä se soppa alkoi.
24.1.2018	Terveysaseman hoitaja esitteli meille vaippavaihtoehtoja. Hänellä käytössään olleiden ohjeiden mukaan housuja sai olla vain yhdet päivää kohti, vaikka Kuntainfon mukaan kunta ei voi asettaa tarvikkeille enimmäismääriä.
30.1.2018	Omalääkärimme teki terveysasemalla vaimolleni vaipoista tarvikemääräyksen omahoitotarvikejakeluun ministeriön määräysten ja käytössään olleiden ohjeiden mukaisesti. Perusteluna oli pitkälle edennyt Alzheimerin tautia sairastava potilas, jolla on ollut muistilääkitys vuodesta 2010 lähtien. Lähetteessä oli myös maininta, että puoliso vaihtaa vaipat wc-käyntien yhteydessä. Näin nämä lääkärin kirjaamat perustelut ensimmäisen kerran vasta 27.10.2021, kun sain Helsingin hallinto-oikeudelta otteen vaimoni potilastiedoista.
	Myöhemmin kävi ilmi, että terveysasemallemme ei ollut jaettu lainkaan kaksi kuukautta aikaisemmin kaupungin julkaisemia uusia omahoitotarvikejakelun ohjeita. Terveysasema ei saanut niitä kuin vasta monen kuukauden kuluttua. Vanhoissa ohjeissa ei ollut mitään kolmen kuukauden karenssista eikä diagnoosivaatimuksista.
2.2.2018	Omahoitotarvikejakelun takaisinsoittaja ilmoitti, että emme saa vaippoja, koska meiltä puuttuu kolmen kuukauden omavastuuvelvoitteen täyttäminen ja tarpeeksi vanha inkontinenssidiagnoosi potilastiedoista.
5.2.2018	Terveysaseman hoitaja tiedusteli hylkäyspäätöksestä Koskelasta ja sai kuulla uusista pysyväisohjeista.
6.2.2018	Vaadin perusteita hylkäyspäätökseen sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestari Sanna Vesikansalta
16.2.2018	Vesikansa vastasi, että hänen asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu virtsankarkailu. Hän kertoi kuitenkin pyytäneensä virkahenkilöitä selvittämään, miten nämä asiat on hoidettu ja miettimään, miten voisivat toimia paremmin yksilöitä kunnioittavalla tavalla. Vesikansa lupasi viestissään myös, että vaipat voi saada heti, jos pidätyskyvyttömyys ja vaippojen tarve on mainittu jossain sairauskertomuksessa. Kerroin sosiaaliohjaajan kotikäynnistä 21.7.2017 ja vaippojen käytön merkinnästä sairauden hoitosuunnitelmassa.
	Tämäkään Vesikansan lupaus ei pitänyt paikkaansa. Emme saaneet vaippoja.
28.3.2018	Tiedustelin asian etenemistä Sanna Vesikansalta. Hän vastasi 5.4.2018, että ei ole edennyt, mutta terveysasemien johtajalääkäri Olli Huuskonen on luvannut soittaa minulle ja vastata kysymyksiini.
	Ei soittanut koskaan.
	Omalääkärimme laati vaimolleni uuden tarvikemääräyksen vaipoista kuultuaan, että aikaisempi ei ollut kelvannut Koskelan omahoitotarvikejakelijoille. Toimitin lähetteen suoraan Sanna Vesikansalle.
	Vesikansa ei ilmeisesti tehnyt asialle mitään. Ei ainakaan saanut mitään aikaiseksi.
28.5.2018	Lähetin vetoomuksen pormestari Jan Vapaavuorelle ja pyysin häneltä apua hylkäyksen perustelujen saamiseksi. Nähtyäni Kuntainfon olin jo tietoinen, että karenssivaatimus ei perustunut ministeriön määräyksiin. Vapaavuori ei vastannut mitään, eikä vastannut koskaan muihinkaan hänelle lähettämiini kirjeisiin.
19.6.2018	Tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle julkisuuslain rikkomisesta, kun en ollut puoleen vuoteen saanut vastausta siihen, mihin kolmen kuukauden karenssivaatimus perustui.
16.8.2018	Sain kaupungilta kirjeen, jossa oli kopiota ylilääkäreiden oikeusasiamiehille lähettämistä selityksistä ja muutaman sivun PYSY044:stä. Kirjeestä selvisi, että kaupungin sisäiset ohjeet eivät vastanneet alkuunkaan ministeriön ohjeita.
19.8.2018	Tein Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelupisteen laittomasta ministeriön ohjeiden vastaisesta toiminnasta kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon.
	Lähetin kaupunkien ylilääkärien kertomusten johdosta eduskunnan oikeusasiamiehelle lisäyksen kesäkuussa tekemääni kanteluun.
24.8.2018	Lähetin pitkän vastauksen kaupungin ylilääkäreille ja pormestareille tietämättä vielä silloin, miksi olin saanut luettavakseni ylilääkäreiden selitykset. Selitin rautalangasta vääntäen kohta kohdalta, miten kaupungin ohjeet ja toiminta ja erityisesti kolmen kuukauden karenssivaatimus ovat ministeriön ohjeiden ja lainsäädännön vastaiset.
	Tämän jälkeen kaikki, joiden piti tietää, tiesivät ihan varmasti, että karenssivaatimukselle ei ollut mitään laillista perustetta. Siis jo yli kolme vuotta sitten!!!
29.8.2018	Lähetin tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle ilmoituksen siitä, että Helsingin kaupungin ylilääkärit ovat karenssivaatimuksesta päättämistä varten urkkineet vaimoni salaisia potilastietoja ilman lupaa ja aiheetta.
	Tästä tuli myöhemmin farssi. Poliisi kuulusteli ainoastaan Ahosta ja kysyi Ahoselta, onko syytä epäillä, että Ahonen olisi Ahosen mielestä syyllistynyt luvatta ja aiheetta salaisten potilastietojen katseluun. Ahonen vastasi, että ei ole ja poliisi päätti, että eipä siitä sitten sen enempää. Tutkinnanjohtaja Markus Silen ei ottanut ratkaisussaan ollenkaan huomioon sitä, että Ahosella ei ollut valtuuksia tehdä sitä päätöstä, jota varten hän etsi diagnoosia salaisista potilastiedoista. Tämä tapahtui vuonna 2021 Suomessa, eikä missään banaanivaltiossa.
	Asiasta lisää blogissa https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html.
26.11.2018	Lähetin Etelä-Suomen aluehallintovirastolle lisäyksen elokuussa tekemääni kanteluun.
7.1.2019	Täydensin eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämääni kantelua saatuani kaupungin toiminnasta uusia tietoja.
9.1.2019	Tiedustelin pormestarilta, miksi en ollut saanut vastausta tiedusteluihini karenssivaatimuksen perusteluista. Ei vastausta.
9.2.2019	Pyysin apua potilasasiamieheltä. Apu oli avutonta.
11.2.2019	Lähetin viestin pormestari Jan Vapaavuorelle ja kysyin, miksi en ole saanut vastausta kyselyihini.
	Kirjoitin kirjeen toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Hän oli kertonut Hesarin jutussa olevansa niin huolestunut vanhusten ja vammaisten hoidosta, että oli jopa ärähtänyt. Kehotin häntä käymään ärähtämässä myös Koskelassa, jossa omahoitotarvikejakelu toimii hänen alaisuudessaan laittomasti, kun siellä vaaditaan lainvastaisesti karenssia ennen omahoitotarvikkeiden antamista.
	Jolkkonen vastasi, että kaupunki on ottanut viestini vakavasti. Jäin ihmettelemään, mitä hän sillä tarkoitti. Ihmettelen yhä.
13.2.2019	Otin yhteyttä Omaishoitajaliittoon ja Muistiliittoon.
11.3.2019	Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle kommenttivastaukseni kaupungin selityksiin. Kommentoitavaa oli runsaasti, sillä ylilääkärit seilailivat ulapalla ilman purjeita ja kompassia.
	Sain kaupungilta kopioita ylilääkäreiden aluehallintovirastolle kirjoittamista selittelyistä. Johtajalääkäri Timo Lukkarinen kirjoitti saatteessaan, että kaupunki ei vastaa enää kyselyihini.
8.4.2019	Täydensin eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämääni kantelua saatuani kopioita kaupungin uusista selityksistä.
11.4.2019	Vastasin oikeusasiamiehen kanslian esittämiin lisäkysymyksiin.
16.4.2019	ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO antoi ratkaisun (ESAVI/15067/06.03.00/2018) kanteluuni. Siinä todetaan mm. seuraavaa:
	Helsingin kaupungin omahoitotarvikkeiden jakamista koskevalla ohjeella ei voida rajata potilaiden oikeutta omahoitotarvikkeisiin tai niiden määriin.
	Kuntaliiton yleiskirjeen mukaan Helsingin kaupungin oheistuksella ei voida asettaa ehdottomia edellytyksiä kolmen kuukauden aikarajasta ennen omahoitotarvikkeiden luovuttamista.
	Aluehallintoviraston käsityksen mukaan potilaalle tulee luovuttaa hänen tarvitsemansa omahoitotarvikkeet heti, kun hoitava lääkäri on todennut hoitotarvikkeiden tarpeen johtuvan pitkäaikaisesta sairaudesta, joka kestää yli kolme kuukautta.
	Aluehallintovirasto korostaa, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan.
	Omahoitotarvikejakelun tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan, mitä ei vaimoni tapauksessa ole noudatettu
	Aluehallintoviraston mielestä vaimoni tilanteessa ei ole viitteitä siitä, että kyseessä olisi lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva.
	Aluehallintovirasto toteaa, että Helsingin kaupungin menettely [vaimoni] hoitotarpeiden osalta ei ole ollut asianmukaista olla antamatta vaippoja heti, kun niiden tarve on todettu.
	Aluehallintovirasto kiinnittää Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun huomiota vastaisen toiminnan varalle siihen, että hoitotarvikkeiden jakelussa ei ole asianmukaista noudattaa kolmen kuukauden omavastuuaikaa.
	Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalan on 7.5.2019 mennessä ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta.
24.5.2019	EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES julkaisi ratkaisunsa (EOAK/3276/2018) kesällä 2018 tekemääni alun perin Helsingin kaupungin julkisuuslain rikkomusta koskevaan kanteluuni, jota laajensin myöhemmin koskemaan koko hoitotarvikejakelua.
	Julkisuuslain noudattamisesta oikeusasiamiehellä ei ollut huomautettavaa, koska en ollut osannut käyttää sanaa ’asiakirja’ hylkäyksen perusteita kysyessäni. Apulaisoikeusasiamies oli kuitenkin päättänyt käynnistää uutena kanteluna (EOAK/3024/2019) selvityksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laillisuudesta. Tätä varten eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta on lähetetty 21.5.2019 Valviralle selvitys- ja lausuntopyyntö, jossa oikeusasiamies pyytää kiinnittämään huomiota siihen, onko kaupungin jakelukäytäntö terveydenhuoltolain ja ministeriön määräysten mukainen ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti ottaen huomioon vaimoni sairaus ja pidätyskyvyttömyyden jatkuminen jo vuosikausia. Valviran on annettava lausuntonsa 31.10.2019 mennessä.
1.6.2019	Kaupunki antoi kolme viikkoa myöhässä aluehallintovirastolle selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta.
	Terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen lupasi, että kaupunki korjaa omahoitotarvikejakelun toiminnan lakien ja määräysten mukaiseksi ja että pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelun aloittaminen välittömästi tarpeen tullessa ilmi.
	Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen lupasi, että kaupunki noudattaa jatkossa omahoitotarvikkeiden antamisessa sellaista ohjetta, että hoitotarvikkeet annetaan heti tarpeen alettua silloin, kun vaikuttaa todennäköiseltä, että oireet johtuvat taustalla olevasta oireet selittävästä pitkäaikaisesta sairaudesta.
	Ylilääkärit valehtelivat. Kaupunki ei ole toteuttanut kumpaakaan lupausta.
14.8.2019	Timo Lukkarinen antoi lausunnon Valviralle. Hän lupasi, että EOAK päätökseen liittyen PYSY044:ää ollaan muuttamassa niin, että se korostaa entistä enemmän potilaskohtaista yksilöllistä arviointia. Lisäksi pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelun aloittaminen välittömästi tarpeen tullessa ilmi.
	Potilasta hoitava lääkäri tai ylilääkärin ohjeistuksella delegoituna hoitaja tekee omahoitotarvikejakeluun lähetteen. Lähete käsitellään omahoitotarvikejakelussa ja omahoitotarvikejakelun hoitohenkilöstö toimittaa tuotteet automaattisesti potilaalle.
	Ylilääkäri huomioi päätöksessään aina yksilöllisen tarpeen ja potilaan oman toiveen.
	Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri tukeutuu diagnostiikassa hoitavaan tahoon eikä kohtaa tai tutki potilaita itse.  Hän pyytää tarvittaessa lisätietoja hoitotarvikelähetteen tehneeltä henkilöltä.
	Hurskaista sanoista huolimatta laiton karenssi jatkoi elämäänsä Koskelassa.
20.10.2019	VALVIRAN lausunnossa viitataan Kuntaliiton ja STM:n yhdessä vuonna 2013 laatimaan yleiskirjeeseen, Kunta-infoon, jossa todetaan, että hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Lain esitöiden mukaan jakelu aloitetaan, mikäli hoitotarvikkeiden tarpeen arvioidaan jatkuvan vähintään kolme kuukautta.
	Valvira näkee ristiriidan terveydenhuoltolain ja Helsingin kaupungin pysyväisohjeen PYSY044 välillä, jossa vaaditaan, että sairauden on pitänyt kestää hoitotarvikkeita myönnettäessä kolme kuukautta. Valvira korostaa lausunnossaan, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi jo huhtikuussa 2019 kantelun ratkaisussaan, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan pysyväisohje PYSY044 on ristiriidassa lainsäädännön kanssa.
	Valviran lausunnossa todetaan aluehallintoviraston tavoin, että kaupungin laatimat ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että hoitotarvikejakelu ei menetellyt vaimoni tapauksessa asianmukaisesti. Hoitotarvikejakelun olisi pitänyt käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen.
	Tätä mieltä olen ollut koko ajan ja olen esittänyt mielipiteeni ja vaatimukseni moneen kertaan kaupungin asiasta vastaaville johtajille, mutta he eivät ole tehneet mitään asian korjaamiseksi.
1.4.2020	Helsingin poliisilaitokselta tuli vahvistus RIKOSILMOITUKSEN (5500/R/22059/20) tekemisestä. Tietosuojavaltuutettu oli siis tehnyt Juha Ahosen ja mahdollisesti muidenkin ylilääkäreiden tekemisistä rikosilmoituksen!  Asianimikkeenä on ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”.
6.4.2020	EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES antoi vastauksen kanteluun Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun lainmukaisuudesta (EOAK/3024/2019), jonka apulaisoikeusasiamies oli pannut vireille toukokuussa 2019. Kantelussa pyydettiin Valviralta selvitystä ja lausuntoa siitä, onko kaupungin jakelukäytäntö laillista ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti.
	Valvira oli kertonut perehtyneensä aluehallintoviraston 16.4.2019 tekemään ratkaisuun ja yhtyy siihen 21.10.2019 oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossaan. Ratkaisussaan aluehallintovirasto (ja siis myös Valvira) antoi Helsingin kaupungille hallinnollista ohjausta ja totesi muun muassa, että hoitotarvikejakelun tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan, ja kun pitkäaikaisesta sairaudesta johtuva tarve on pysyvä, tulee hoitotarvikkeet myöntää heti.
	Apulaisoikeusasiamies totesi, että saadun selvityksen mukaan Helsingin kaupunki on päättänyt korjata käytäntöään aluehallintoviraston osoittamalla tavalla.
	Kun aluehallintovirasto oli jo antanut kaupungille hallinnollista ohjausta, jota kaupunki on ilmoittanut noudattavansa, apulaisoikeusasiamies katsoi, että asiassa ei enää ole tarvetta hänen toimenpiteilleen.
	Oikeusasiamiehen kansliassa nieltiin kaupungin syöttämä pajunköysi.
23.4.2020	Lähetin kirjeen Helsingin kaupungin sote-lautakunnan ja valtuuston jäsenille ja pyysin heiltä apua. Apua ei tullut.
12.5.2020	Kirjoitin kirjeen eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille. Kerroin, että mielestäni oikeusasiamiehen ratkaisu ei ollut oikeudenmukainen.
	Kerroin, että ainoa oikea ratkaisu tässä prosessissa on alusta alkaen ollut, että Helsingin kaupunki myöntää toimineensa omatarvikejakelussaan Sosiaali- ja terveysministeriön määräysten vastaisesti, korjaa virheensä ja noudattaa vaimoani hoitavan omalääkärin alkuperäistä vaippalähetettä antamalle meille kuuluvat vaipat 1.2.2018 lähtien.
15.5.2020	Kysyin erityisesti hyvään hallintoon ja julkisuusperiaatteeseen perehtyneen hallinto-opin professorin Olli Mäenpään mielipidettä. Hän vastasi, että tämän asian käsittely eri vaiheineen hänen mielestään ei täytä hyvän hallinnon vaatimuksia, ja näyttäisi lisäksi olevan monelta osin lainvastaista. Hän kertoi lisäksi, että minulla on tietysti oikeus vaatia kaupungilta asiakirjat, jotka olivat perusteena karenssivaatimukselle ja hoitavan lääkärin tekemän tarvikemääräyksen hylkäävä päätös. Jos kaupungilla ei ole tällaisia asiakirjoja kaupungin pitää joka tapauksessa ilmoittaa, että tällaista asiakirjaa ei ole. Jos kaupungilla on tällaiset asiakirjat, minulla on oikeus saada ne.
28.5.2020	Kaupunki päivitti omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeita. En tiedä mitä päivityksiä teki, kun näin tiedon päivityksestä vasta puolitoista vuotta myöhemmin kaupungin päätösasiakirjoista.
5.6.2020	Lähetin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille kirjeen, jossa kerroin, miten mahdotonta tavallisen kansalaisen on saada Helsingin kaupunki noudattamaan julkisuuslakia. Kerroin toivovani, että kokemuksestani olisi jotain hyötyä tekeillä olevan julkisuuslain päivittämisessä.
10.6.2020	Helsingin kaupungin tarkastuslautakunta julkaisi arviointikertomuksensa, jossa se esitti voimakasta kritiikkiä Helsingin hallintomallin toimivuutta kohtaan. Tarkastuslautakuntahan raportoi havainnoistaan ja suosituksistaan vuosittain julkaistavassa arviointikertomuksessa. Hyvin usein arvioinneissa nousee esille epäkohtia, joihin kaupunginhallituksen alaisen toimeenpanevan organisaation tulisi kohdistaa kehittämistoimia. Lähetin tarkastusviraston johtajalle Timo Terävälle viestin, jossa kerroin kaupungin toiminnassa kokemistani epäkohdista
9.6.2020	Tein Helsingin hallinto-oikeudelle valituksen Helsingin kaupungin laittomuuksista (Diaarinumero 20967/03.04.04.04.01/2020).
	Päätökset, joihin hain muutosta:
	Helsingin kaupunki vaati karenssia vaippojen saamiseksi. Vaatimus on Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan laiton. Kuntien omahoitotarvikejakelun määräykset on kirjattu sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfoon, eikä siellä ole mitään mainintaa karenssista. Vaipat olisi pitänyt antaa heti. Kaupunki ei antanut kirjallisesti minulle päätöstään, ei sen perusteluja eikä valitusosoitetta. Vaadin, että Helsingin kaupunki toimittaa meille vaipat 1.2.2018 lähtien sosiaali- ja terveysministeriön määräysten ja vaimoani hoitavan omalääkärin laatiman lähetteen mukaisesti.
	Helsingin kaupunki ei toiminut julkisuusperiaatteen mukaisesti, kun se ei antanut viipymättä pyytämääni päätöksen perusteena olevaa asiakirjaa, eikä myöskään kirjallista päätöstä ja perusteluja asiakirjan antamatta jättämiselle. Vaadin että Helsingin kaupunki noudattaa julkisuuslakia. Asia on vielä ratkaistavana.
13.7.2020	Lähetin oikeuskansleri Tuomas Pöystille tämän yhteenvetoni ja pyysin häneltä neuvoa, miten saisin Helsingin kaupungin johtajat noudattamaan lakeja. En saanut vastausta, mutta yllättäen seuraavana päivänä hallinto-oikeudelle lähettämäni valituksen käsittely eteni. Sieltä pyydettiin minulta lisätietoja. En tiedä, oliko asioilla mitään yhteyttä. Ehkä oli, ehkä ei. Myöhemmin selvisi, että taisi olla.
16.7.2020	Helsingin hallinto-oikeudesta pyydettiin lisätietoja. Lähetin toimialajohtaja Juha Jolkkosen virkavastuun laiminlyöntiä koskevan lisäyksen valitukseeni.
20.8.2020	Sain oikeuskanslerinvirastosta kirjeen, jossa kerrottiin, että oikeuskanslerille heinäkuussa lähettämäni kirje onkin käsitelty siellä kanteluna nimellä Helsingin kaupungin menettely omahoitotarvikejakelua koskevassa asiassa OKV/1414/10/2020.
	Kirjeessä kerrottiin, että kantelu on siirretty eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltäväksi, koska saadun tiedon mukaan Helsingin kaupungin menettelyä omahoitotarvikejakelussa koskeva kanteluni on siellä jo käsiteltävänä.
24.8.2020	Oikeusasiamiehen kanslia teki 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta kantelun Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020.
	Kanteluun liittyvän selvityspyynnön ohjeissa oli kaupungille huomautus:
	Valvira totesi 21.10.2019 antamassaan lausunnossa, että hoitotarvikejakelun olisi ollut asianmukaista käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti kun kantelija niitä haki, sillä pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. Lisäksi selvityspyynnössä kiinnitetään huomiota, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä on edellytetty, että valituskelpoinen päätös annetaan pyydettäessä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa.
28.8.2020	Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan esittelijäneuvos Håkan Stoorille kirjeen, jossa kerroin taustatietoja käsiteltävänä olevaan kanteluun. Selostin, miten oman tulkintani mukaan Helsingin kaupungin olisi pitänyt toimia hyvää hallintotapaa ja hallintolain määräyksiä noudattaen tehdessään omalääkärin lähetteestä hylkäävän päätöksen helmikuussa 2018 ja miten kaupungin olisi pitänyt keväällä 2019 itseoikaista laiton päätöksensä saatuaan tiedon aluehallintovirastolta päätöksensä laittomuudesta.
	Kerroin myös, että oikeusasiamiehen laatimaan kanteluun sisältyvässä Helsingin kaupungille lähettämässä selvityspyynnössä oli liitteenä monta asiakirjaa, joita en ollut nähnyt, enkä ole ollut edes tietoinen niiden olemassaolosta.
22.9.2020	Sain Helsingin hallinto-oikeudesta kommentoitavakseni ison pinon kaupungin laatimia vastauksia eri viranomaisille ja oikeusasiamiehen kansliasta muutaman lisää. Minulle alkoi vähitellen selvitä, mitä kaikkia korjauksia kaupungin ylilääkärit olivat viranomaisille kertoneet tehneensä mitä kaikkea he olivat luvanneet korjata ensi tilassa. Kun olen hyvin tietoinen siitä, mitä kaupunki todellisuudessa on tehnyt, tuntui kuin olisin lukenut valehtelijoiden klubin vuosikatsausta.
7.10.2020	Lähetin Helsingin hallinto-oikeuteen 40-sivuisen vastineeni kaupungin antamiin selityksiin. Oikaisin kymmenittäin kaupungin papereissa olevia virheitä.
22.10.2020	Lähetin kaupungin lautakuntien ja valtuuston jäsenille kirjeitä, joissa kerroin omahoitojakelun lainvastaisesta toiminnasta ja erityisesti laittomasta karenssivaatimuksesta, jota kaupunki ei suostu korjaamaan viranomaisten vaatimuksista huolimatta. Olen lähettänyt valtuutetuille kirjeitä aikaisemminkin ja myös tämän jälkeen. Vastaanotto on ollut vaisua, vaikka kaupunginvaltuusto on kaupungin ylin päättävä elin.
29.10.2020	Lähetin kirjeen ja yhteenvetoni hallituspuolueiden puheenjohtajille Sanna Marin, Annika Saarikko, Maria Ohisalo, Li Andersson ja Anna-Maja Henriksson sekä Krista Kiurulle.
28.1.2021	Näin sattumalta kuukausia myöhemmin Helsingin kaupungin verkkosivuilta, että kaupungissa oli tehty merkittävä päätös tällä päivämäärällä. Sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen oli erään vaippoja koskevan kantelun vuoksi päättänyt muuttaa kaupungin omahoitotarvikejakelun pysyväisohjetta PYSY044 ja poistaa ohjeista kolmen kuukauden karenssivaatimuksen!
	Tai niin ensin luulin hänen tehneen. Pysyväisohjeet on laadittu vieläkin päin honkia.
19.2.2021	Lähetin tasavallan presidentti Sauli Niinistölle kirjeen, jossa kerroin olevani huolissani siitä, onko Suomi enää oikeusvaltio ja sivistysvaltio.
	Presidentin kansliasta tuli erityisavustajalta 11.3.2021 kirje, jossa tilannettamme pidettiin hyvin ikävänä ja toivottiin, että asiamme kääntyisi parhain päin hallinto-oikeuden ja oikeusasiamiehen kanslian ratkaisuissa. Ne ovat juuri niitä virastoja, joille toimivalta tässä asiassa kuuluu. Presidentillä sen sijaan ei ole toimivaltaa puuttua asiaan, joka ei kuulu perustuslaissa tai muissa laissa hänelle määrättyihin tehtäviin.
22.2.2021	Tein Valviraan kantelun, jossa pyysin, että Valvira selvittäisi ja ratkaisisi, onko Helsingin kaupungilla oikeus jollakin perusteella olla antamatta meille lakisääteisiä hoitavan lääkärin pitkäaikaisen sairauden hoitoon määräämiä omahoitotarvikkeita (vaippoja) ja onko kaupunki velvollinen korvaamaan meille ne vaipat, jotka olemme joutuneet ostamaan kaupungin laittoman hylkäyspäätöksen takia. Valvira ei ottanut asiaa käsiteltäväksi, koska se on ratkaistavana ylimmillä laillisuusvalvojilla.
5.3.2021	Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan vastineeni eduskunnan oikeusasiamiehen kantelussa EOAK/3279/2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle esittämään selvitys- ja lausuntopyyntöön antamaan vastaukseen HEL 2018-007363 T 03 01 02.
	Totesin vastineessani Juha Ahosen höpötyksiä ruotiessani, että omahoitotarvikejakelussa ei vieläkään ymmärretä ministeriön Kuntainfossa antamia määräyksiä. Helsingin kaupungin ylilääkärit eivät tunne hallintolakia ja julkisuuslakia eivätkä edes perustuslakia. Ja Ahonen julistautuu edelleen kolmen kuukauden karenssin puolustajaksi, vaikka hänen on täytynyt saada sen laittomuudesta jo monta kertaa tietoa hyvin arvovaltaisilta tahoilta.
1.4.2021	Sain Helsingin poliisilaitokselta aprillipäivänä postia. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin mielestä oli. Hän oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun 1.4.2020 tekemästä rikosilmoituksesta 5500/R/22059/20, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta!!!!!
	Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi toimia ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan; mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehenä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn.
21.4.2021	Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta. En pysty kerta kaikkiaan sulattamaan, miten Suomessa on mahdollista viranomaisen tekemässä rikosilmoituksessa tehdä syyttämättäjättämispäätös näin heppoisin eväin väittämättä lainkaan syyllisyyteen vaikuttavista raskauttavista tosiasioista.
5.5.2021	Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 tekemääni kanteluun EOAK/3006/2021:
	No, mitäpä siihen on meikäläisellä maan matoisella urputtamista, jos valtakunnan ylin laillisuudenvalvoja kerran on asiaa vakavasti harkittuaan tätä mieltä.
8.6.2021	Tein Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä.
	Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa.
9.8.2021	Juhana Vartiainen valittiin elokuun alussa Helsingin kaupungin uudeksi pormestariksi. Hän on aloittanut hommat posket innosta hehkuen ja ottanut tapansa mukaan kantaa melkein kaikkeen, mikä liikkuu tai ei liiku. On tärkeätä, että Vartiainen tietää, mitä kaikkia laittomuuksia hänen johtamassaan kaupungissa on tapahtunut ja tapahtuu yhä, jotta hän voi ryhtyä laittomuuksien oikaisemiseen. Lähetin hänelle onnittelut ja kerroin, mihin kaikkeen hänen on meidän tapauksessamme pakko puuttua.
8.9.2021	Selatessani netistä Helsingin kaupungin päätöksiä silmiini osui tieto yllättävästä sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajan 28.1.2021 tekemästä päätöksestä. Siis Jolkkosen Juha on aktivoitunut ihan omassa persoonassaan!
	No, eihän se homma onnistunut vieläkään Jolkkoselta. Pysyväisohje ei vastaa vieläkään Kuntainfossa 4/2013 annettuja ministeriön ohjeita.
	Blogissa on tarkemmin kerrottu, miten Yli tuhannen ja yhden yön tarinat etenivät maailman toimivimman kaupungin hämärissä sokkeloissa https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/syyskuu-2021-maailman-toimivin-kaupunki.html.
20.9.2021	Lähetin Helsingin kaupungin kirjaamoon selvityspyynnön syrjintäasiassa välitettäväksi pormestari Juhana Vartiaiselle. Pyysin häneltä yksinkertaista vastausta siihen, miksi vakavasti muistisairaan vaimoni tapauksessa on toimittu niin, että Helsingin kaupunki ei ole antanut hänelle sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisia lakisääteisiä vaippoja, vaikka hoitava lääkäri teki niistä määräyksen lääketieteellisin perustein todetun pitkäaikaisen sairauden hoitoon jo 30.1.2018.
	Ei ole vastannut.
22.9.2021	Otin yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun ja pyysin, että hän selvittäisi muiden viranomaisten lisäksi tätä asiaa vielä syrjinnän kannalta, sillä se puoli asiasta ei ole tullut varsinaisesti esille aikaisemmissa viranomaisten tuomitsevissa kannanotoissa.
	Sain 28.9.2021 vastauksen syrjintäilmoitukseeni yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta. Ilmeisesti vastaaja ei ollut lukenut viestiäni tai ainakaan ei ollut ymmärtänyt lukemaansa.
23.9.2021	Lähetin kirjeen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille. Kerroin mm., että
	Ylilääkäri Juha Ahonen rikkoi lakia hylkäämällä laittoman karenssivaatimuksen perusteella ilman hänelle kuuluvaa päätäntävaltaa hoitavan lääkärin omahoitotarvikemääräyksen.
	Ylimmät laillisuusvalvojat ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittomuutensa.
	Kaupunki ei ole totellut viranomaisten määräyksiä. Se ei ole kumonnut laitonta päätöstään eikä vastannut mihinkään yhteydenottooni kolmeen vuoteen.
	Emme ole saaneet meille kuuluvia hoitavan lääkärin 30.1.2018 määräämiä lakisääteisiä vaippoja.
28.9.2021	Saatuani yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta luokattoman vastauksen lähetin kirjeen itse valtuutettu Kristina Stenmanille ja pyysin, että hän ottaisi tämän asian vakavasti ja selvityttäisi asian kunnolla.
	Ei ottanut eikä selvityttänyt.
1.10.2021	Kirjoitin kirjeen oikeuskansleri Tuomas Pöystille. Kerroin hänelle, mitä kummallisuuksia oli tapahtunut viimeisen vuoden aikana ja pyysin taas neuvoa, miten voisin saada Helsingin kaupungin noudattamaan Suomen lakeja.
5.10.2021	Lähetin kaupunginvaltuutetuille sähköpostin otsikolla Helsingin kaupunki kohtelee kaltoin vakavasti muistisairasta vanhusta. Pyysin valtuutettuja tutustumaan blogini aineistoon ja ryhtymään toimiin asioiden korjaamiseksi. Kaupungin luottamushenkilöiden olisi pitänyt jo vuosia sitten ryhtyä monen epäkohdan takia vaatimaan korjausta. Tiedot laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ovat olleet päällisin puolin valtuutettujen käytettävissään jo vuosia, mutta ne eivät ole kiinnostaneet heitä. Muutama valtuutettu on tämän kirjeen jälkeen aktivoitunut ottamaan selvää asioista.
18.10.2021	Sain kaupunginkansliasta luottamuksellisena postina sosiaali- ja terveystoimialan vastauksen muistutukseen HEL 2021-010717. Se olikin ensimmäinen kaupungilta saamani yhteydenotto tai vastaus sen jälkeen, kun terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen oli 11.3.2019 kertonut, että kaupunki ei vastaa viesteihini. En tiennyt tehneeni muistutusta, mutta kaupunki oli käsitellyt sote-lautakunnan jäsenille 23.9.2021 lähettämäni kirjeen sellaisena.
	Ahonen kirjoitti ensimmäistä kertaa vastineessaan, että ”meillä ei siis ole mitään karenssivaatimusta”. Varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Muilta osin selitykset olivat samoja kuin ennenkin. Kaupunki ei kuitenkaan ole korjannut ’olemattomaan karenssivaatimukseen’ perustuvaa laitonta päätöstään olla antamatta vaimolleni lakisääteisiä vaippoja hoitavan lääkärin tekemän määräyksen mukaisesti.
	Minun on yhä vaan todettava, että tilanne on sama kuin helmikuussa 2018. Vaimoni ei ole saanut hänelle kuuluvia lakisääteisiä vaippojaan, koska kaupunki on vaatinut niiden saamiseksi laittomasti kolmen kuukauden karenssi, eikä ole suostunut korjaamaan laitonta päätöstään viranomaisten vaatimuksista huolimatta.
22.10.2021	Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan kirjeen, jossa kommentoin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan muistutuksen HEL 2021-010717 johdosta lähettämää Vastausta muistutukseen, Vastinetta muistutukseen ja Selvitystä liittyen NN:n kirjoitukseen koskien omahoitotarvikkeiden saamista.
27.10.2021	Helsingin hallinto-oikeudesta tuli kirje. Helsingin kaupungilta oli tullut vastaus hallinto-oikeuden selvityspyyntöön. Sain kommentoitavakseni kaupungin selitykset.
8.11.2021	Sain eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta tiedon, että apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin oli 4.11.2021 tehnyt päätöksen hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.
	Päätöksessä tyrmätään täydellisesti kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä. Apulaisoikeusasiamies tekee vielä Helsingin kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että viranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon sekä vielä erikseen selvityspyynnön sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöstä omaishoitajien tukemisessa.
	Vihdoinkin meidät on otettu huomioon täysivaltaisia kansalaisina yhteiskunnassamme! Päätöksen lukeminen on balsamia haavoitetulle sielulleni. Kunpa vaimonikin voisi vielä ymmärtää, kun kerron hänelle, miten apulaisoikeusasiamies on pitänyt puoltamme vääryyttä vastaan!

Kun edellä olevaa tapahtumasarjaa lueskelee, ei voi kuin ihmetellä, miten tämän kaiken on annettu tapahtua järjestäytyneessä sivistysvaltiossa, jossa pitäisi olla toimiva oikeuslaitos kansalaisten turvana. Mikä on se maa, jossa tavallisella kansalaisella ei ole avuttoman vakavasti muistisairaan vanhuksen omaishoitajana mahdollisuutta edes ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten avulla saada pidätyskykynsä ja puhekykynsä menettäneelle sotaorvolle ministeriön määräämiä lakisääteisiä vaippoja? Se on tämä Suomemme, YK:n ihmisoikeuksien julistuksen allekirjoittanut demokraattinen tasavalta Pohjois-Euroopassa. Sen pääkaupunki on Helsinki, maan presidenttinä on Sauli Niinistö ja pääministerinä Sanna Marin.

Apulaisoikeusasiamiehen langettavan ratkaisun jälkeen halusin kertoa siitä mahdollisimman laajasti eri tahoille, joiden on tarpeen tietää Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta.

12.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille.

18.11.2021

Lähetin Kuntaliittoon Minna Karhuselle ja muutamalle johtajalle kirjeen, jossa kerroin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta menettelystä omahoitotarvikejakelussa ja apulaisoikeusasiamiehen sitä koskevan kantelun langettavasta ratkaisusta.

Minna Karhunen kiitti viestistä ja kertoi välittävänsä sen sosiaali- ja terveysyksikkön johtajalle Sari Raassinalle. 

18.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta myös Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille. Saatesanoissa kerroin, että lähetän kirjeen hallituksen jäsenille, koska kokemukseni mukaan minun on syytä epäillä, että Helsingin kaupungin sisällä tieto ei välity virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä toivotulla tavalla. 

Sari Sarkomaata lukuun ottamatta kukaan ei reagoinut mitenkään.

23.11.2021

Otin uudelleen yhteyttä oikeustieteen tohtori Anna Mäki-Petäjä-Leinoseen, joka toimii Itä-Suomen yliopistossa vanhusoikeuden professorina. Kerroin tarkemmin tapauksestamme ja apulaisoikeusasiamiehen tuoreesta langettavasta ratkaisusta. 

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen kiitti kokemustemme kertomisesta. Hän piti oikeusasiamiehen päätöstä erittäin merkittävänä ja harvinaisen kovasanaisesti laadittuna ja piti hyvänä, että Helsingin osalta huonoon käyttäytymiseen tullee stoppi nyt kun EOA on asiaan näin vahvasti puuttunut.

23.11.2021

Helsingin hallinto-oikeus antoi päätöksensä pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että asiassa ei ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailu on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoo, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu. 

Hallinto-oikeus vahvistaa, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen.

Muilta osin hallinto-oikeus toteaa, että viranomaisen toimintaa koskevien hallintokantelun luonteisten väitteiden ja vaatimusten tutkiminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Hakemus on siten jätettävä näiltä osin tutkimatta. Pyynnöstä, että hallinto-oikeus selvittää, ovatko tietyt virkamiehet syyllistyneet lainvastaiseen toimintaan, hallinto-oikeus toteaa, että sen toimivaltaan ei kuulu myöskään rangaistusvaatimusten tutkiminen.

24.11.2021 

Hilkka Ahde piti Helsingin kaupunginvaltuustossa budjettikeskustelun yhteydessä tulisen puheenvuoron, jossa hän siteerasi pitkiä pätkiä apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta.

1.12.2021 

Kuuntelin radiossa Satu Valton ohjelmaa muistisairaudesta ja omaishoitajista. Keskustelijoina olivat kuopiolainen opettaja Suvi Tirkkonen, joka on ollut muistisairaan omaishoitajana ja kirjoittanut siitä kirjan sekä yliopistotutkija Mari Aaltonen Tampereen yliopiston ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköstä. Ohjelma lipaisi meidän tilannettamme aika läheltä, joten otin yhteyttä keskustelijoihin ja kerroin omista kokemuksistani. 

Jatkoimme mielipiteiden vaihtoa jonkin aikaa.  

3.12.2021 

Kerroin emeritusprofessori Olli Mäenpäälle apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta, sillä hän oli jo pari vuotta sitten tutustunut tähän tapaukseen ja kertonut, että Helsingin kaupungin toiminta vaikuttaa monelta osin lainvastaiselta.

Olli Mäenpää onnitteli, kun asia näyttää etenevän vaikkakin myöhässä ja kohtuuttoman työlään menettelyn jälkeen. Hän piti virkavastuun toteuttamista hankalan ja lisäsi, että se on hänestäkin suomalaisen oikeusvaltion yksi heikko kohta.

 

7.12.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta Helsingin kaupungin johtoryhmän jäsenille. 

Kukaan heistä ei ole reagoinut asiaan mitenkään.

9.12.2021

Lähetin kirjeen Helsingin kaupungin sisäisen tarkastajan päällikölle Pia Linjalle. Halusin varmistaa, että Helsingin kaupungin sisäisessä tarkastuksessa tiedetään, että kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta ja että eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli antanut kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen. 

Pia Linja kiitti tiedoista ja sanoi, että nämä ovat arvokasta tietoa tarkastukselle.

15.12.2021

Lähetin kirjeen Helsingin kaupungin tarkastuslautakunnan jäsenille ja tarkastusjohtajalle viestin, jossa kerroin kaupungin omahoitotarvikejakelun toimineen laittomasti ja apulaisoikeusasiamiehen antaneen siitä tehdystä kantelusta langettavan ratkaisun.

Tarkastusjohtaja Timo Terävän fraasivastaus ei vakuuttanut. Kerroin sen hänelle.

 

20.12.2021 

Eduskunnan oikeusasiamiehen langettavan päätöksen jälkeen itse vaippa-asia näyttää lopulta selviävän meidän osaltamme. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri löysi jo oikeusasiamiehen ystävällisellä avustuksella lopulta lusikan ja otti sen kauniisti käteensä. Hän oli käskenyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta. Ja mehän sovimme Ystävällisessä hengessä, kuten hoitaja oli kirjannut tapahtuman Maisaan. Ja joulun alla pihallemme ilmestyi laatikoita, joissa oli 344 vaippaa! Tämän yksinkertaisen ja selvän rutiinitoimituksen toteuttamiseen kului Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelulta 3 vuotta 10 kuukautta ja 18 päivää. 

Se, että saimme ensimmäisen erän vaippoja, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Kaupunkihan kieltäytyy yhä korvaamasta meille itse ostamamme vaipat. En ole vielä kuullut, että kaupunki olisi oma-aloitteisesti ryhtynyt mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Suurin kysymys on syyllisten saaminen virkavastuuseen laittoman toiminnan ja valvonnan laiminlyönnin takia. Siinä mitataan aikanaan, onko laki niin kuin se kirjoitetaan vai vain sanahelinää. Onko Suomi oikeusvaltio vai ei.

 

22.12.2021 

Lähetin viestin Omaishoitajaliittoon Marja Ruotsalaiselle ja Matti Mäkelälle, joiden kanssa olen ollut yhteydessä tämän prosessin aikana ja kerroin, että vihdoinkin on tapahtunut ratkaiseva käänne parempaan.

Samanlaista viestiä olen lähetellyt viime aikoina monelle muullekin tunnetulle ja tuntemattomalle henkilölle, joilta olen saanut apua näiden vuosien aikana. 

3.1.2022

Lähetin uudelle tietosuojavaltuutetulle Anu Talukselle kirjeen, jossa kysyin, onko apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa tulleiden uusien tietojen valossa mitään tehtävissä syyttämättäjättämispäätöksen suhteen. Edellinen tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio oli tehnyt Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 jälkeen syyttämättäjättämispäätös tuntuu vielä absurdimmalta. Ylilääkärit toimivat ylimmän laillisuusvalvojan mukaan lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja. 

25.1.2022

Sain Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalta salatun viestin, jossa terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen tiedustelivat, kuinka paljon meille on aiheutunut kustannuksia itse hankkimistamme vaipoista ja mahdollisesti muita kuluja asian vuoksi. He pyysivät, että ilmoitan heille tilitietoni kustannusten maksamista varten.

9.2.2022

Vastasin kaupungin ylilääkäreille, että itse ostamiimme vaippoihin on kulunut 
202 x ( 7 x ( 2 x 1.06 € + 1.19 € ) + 2,5  x 1.06 € ) = 5 216 €.

Vastasin muita kuluja koskevaan kysymykseen, että on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kunnioittaa ihmisarvoamme. Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

29.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen hallinnon hallintopalvelujen päätöksenteon tukiyksikön vs. päälliköltä tuli kirje HEL 2022-002385 T 03 01 00, jonka otsikkona oli Vahingon korvaaminen hyvityksenä.

Kirjeessä kaupunki kertoi päättäneensä korvata vahinkonsa hyvityksenä 6 000 €, jota se pitää kohtuullisena huomioon ottaen tämän asian hoitamisesta aiheutuneen työn. Äkkiä arvioituna 'työni' ei mennyt hukkaan ja päiväpalkakseni tuli noin 5 €.

Apulaisoikeusasiamies kertoi langettavassa päätöksessään 4.11.2021 kaupungille, että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi. Oikea anteeksipyytäjä olisi Jan Vapaavuori, joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittoman toiminnan valvonnasta. Ja vastaa yhä, sillä virkavastuu ei ole vanhentunut.

3.3.2022

Tilillemme tuli 6 000 €.

                >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE