Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.

14.9.21

Takautuvista päiväkirjamerkinnöistä reaaliaikaiseen seurantapäiväkirjaan, johdantosivu

 

Tähänastiset päiväkirjamerkinnät tammikuusta 2018 lähtien ovat tässä blogissa alkuperäisestä päiväkirjasta kopioituja takautuvia merkintöjä. Syyskuusta 2021 lähtien siirryn reaaliaikaiseen päiväkirjaseurantaan. Sitä ennen lisään vielä muutamia poimintoja aikaisemmasta päiväkirjastani ja sen liitteistä, joita on viimeksi päivitetty 10.8.2021.


Kopioin tähän aluksi päiväkirjani johdantosivun:

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala:
"Kaupunkilaisia kannustetaan ottamaan vastuuta
omasta ja läheistensä hyvinvoinnista ja terveydestä
ja samalla asukkaille turvataan tarvittaessa aukoton apu”

 Pormestari Jan Vapaavuori:
”Haluan, että Helsinki kuuntelee herkällä korvalla kaikkia kaupunkilaisia”
”Huoli heikoimmassa asemassa olevista on suuri”
”Kuitenkin pitää pyrkiä olemaan oikeudenmukaisen ja reilun ihmisen maineessa”
”Helsinki on maailman toimivin kaupunki ja olen ylpeä siitä”
”On selvää, että kaupungin ohjeita ja niiden ymmärtävyyttä tulee parantaa”
”Tässä ollaan pormestarina virkavastuulla tekemässä päätöksiä,
jotka vaikuttavat ihmisten elämään”
”Jos asia on riittävän tärkeä, sitä kannattaa puolustaa. oli vastassa kuka tahansa”

Suomen perustuslaki:
”Virkamiehillä on ehdoton velvoite kaikissa tehtävissään noudattaa lakia
sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti”

Kun edellä olevista hurskaista korulauseista ja määräyksistä huolimatta
Helsingin kaupunki on voinut kohdella avutonta vakavasti muistisairasta vanhusta kaltoin ja laittomasti jo yli kolmen vuoden ajan, eivätkä ylimmät laillisuusvalvojat ole saaneet kaupunkia korjaamaan laittomuuksiaan

on syytä vakavasti kysyä:
Onko Suomi oikeusvaltio?


Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri hylkäsi tammikuussa 2018 vakavasti muistisairasta vaimoani hoitavan lääkärin tekemän tarvikemääräyksen lakisääteisistä kaupungin ilmaisista vaipoista. Terveysaseman lääkäri oli tehnyt tarvikemääräyksen tarkalleen Sosiaali- ja terveysministeriön edellyttämällä tavalla todettuaan pitkäaikaisen seurannan ja yksilöllisesti tekemänsä määrittelyn perusteella, että potilas tarvitsee nämä tarvikkeet välttämättä vakavan ja pitkäaikaisen sairautensa hoitoon.

Emme saaneet hylkäyspäätöksestä hallintolain edellyttämää kirjallista päätöstä perusteluineen. Henkilö, jonka kanssa piti sopia vaippojen toimituksesta, kertoi vain puhelimessa, että emme saa vaippoja, sillä kaupunki vaatii tarvikkeiden saamiseksi kolmen kuukauden omavastuuvelvollisuuden täyttämisen ja kolme kuukautta aikaisemman virtsankarkausdiagnoosin.

Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira totesivat kantelujen ratkaisuissaan, että ylilääkäri teki hoitopäätöksensä laittomin perustein, koska Sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä tai lainsäädännössä ei ole mitään mainintaa mistään kolmen kuukauden karenssista, omavastuuvelvollisuudesta tai diagnoosivaatimuksesta. Eikä ko. lääkärillä edes ollut valtuuksia hoitavan lääkärin tarvikemääräyksen kumoamiseen. Valvontaviranomaiset ovat vaatineet toistuvasti Helsingin kaupunkia korjaamaan tilanteen, mutta kaupunki ei ole suostunut tekemään asian hyväksi mitään.

Asianhan pitäisi olla aivan selvä. Helsingin kaupunki on tehnyt laittoman päätöksen. Valvontaviranomaiset ovat vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman päätöksensä ja muuttamaan toimintansa lailliseksi. Kaupunki ei ole totellut ylimpien laillisuusvalvojien vaatimuksia. Aloin selvittää, mistä tässä oikein on kysymys. 

Olen yrittänyt jo kolmen ja puolen vuoden ajan saada kaupungin ylilääkäreiltä ja pormestareilta julkisuuslain mukaisesti selvyyttä, mihin lakeihin ja määräyksiin hoitavan lääkärin yksilöllisen harkinnan perusteella tekemän vaippamääräyksen hylkääminen perustuu, mutta en ole saanut. Ylilääkärit ja johtajat pormestari Vapaavuorta myöten ovat olleet alusta alkaen tietoisia omahoitotarvikejakelun laittomasta toiminnasta, mutta he eivät ole tehneet valvontaviranomaisten vaatimuksista huolimatta mitään asian korjaamiseksi.   

Kun en puoleen vuoteen saanut kaupungilta vaatimaani vastausta päätöksen perusteluista, tein kesällä 2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kantelut. Molemmat viranomaiset antoivat langettavat ratkaisunsa keväällä 2019. Ne totesivat, että kaupungin tekemä päätös oli laiton. Oikeusasiamies teki vielä erikseen selvittely- ja lausuntopyynnön Valviralle siitä, onko Helsingin kaupunki menetellyt omahoitotarvikejakelussaan laittomasti ja onko vaimoani kohdeltu asianmukaisesti tarvikkeiden antamisesta päätettäessä. Valvira selvitti asian perusteellisesti ja antoi oikeusasiamiehelle syksyllä 2019 tiukan lausunnon, jossa se yhtyi kaikilta osin aluehallintoviraston ja oikeusasiamiehen ratkaisuihin.

Kaikkien laillisuutta valvovien viranomaisten mielestä ”Alzheimerin tautia sairastavaa 77-vuotiasta rouvaa” ei kohdeltu asianmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Hänen kohdallaan ei noudatettu lainsäädännön vaatimaa yksilöllistä harkintaa. Vaimollani on viranomaisten mielestä kiistatta pitkäaikainen vakava sairaus, jonka oireisiin kuuluu inkontinenssi. Vaipat olisi pitänyt antaa ministeriön määräyksiä noudattaen hoitavan lääkärin lähetteen mukaisesti välittömästi.

Ratkaisuissa pidetään kaupungin menettelyä moitittavana ja todetaan yksiselitteisesti, että Helsingin kaupunki on toiminut omahoitotarvikejakelussaan monella tavalla laittomasti. Esimerkiksi kolmen kuukauden karenssivaatimukseen ei ole missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä mitään perustetta. Eikä myöskään omavastuuvelvoitteesta ole mitään mainintaa laissa tai ministeriön ohjeissa. Omahoitotarvikevaraston ylilääkärillä ei ole oikeutta puuttua hoitavan lääkärin hoitotarvikemääräykseen, joka olisi pitänyt hyväksyä sellaisenaan. Kaupungin olisi pitänyt viranomaisten mukaan vastata tiedusteluihini viivyttelemättä kirjallisesti siten, että vastauksessa olisi ilman eri pyyntöä kerrottu ratkaisun perusteet ja asiakkaan oikeusturvakeinot, kuten muistutusmenettely. 

Etelä-Suomen aluehallintovirasto määräsi toukokuussa 2019 Helsingin kaupungin korjaamaan ohjeensa ja toimintansa Sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaiseksi. Heinäkuussa 2021 ei ole lupauksista huolimatta vielä näkynyt merkkejä muutoksista, eikä kaupunki ole oikaissut laitonta päätöstään.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikissa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupungin johto pormestari Jan Vapaavuorta myöten ei piittaa näistä viranomaisen toimintaa ohjaavista perusvaatimuksista. Se hyväksyy konkreettiset laittomuudet laiminlyömällä sille virkavastuun mukaisesti kuuluvan alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Helsingin johtajat eivät noudata edes korkeimpien lainvalvojien määräyksiä ja vaatimuksia. Miten tällaista on mahdollista tapahtua Suomessa, jonka pitäisi olla oikeusvaltio?

 

Eduskunnan oikeusasiamies otti asian uudelleen käsiteltäväksi kesällä 2020 ja vaatii kaupungilta kirjallista selvitystä 20.10.2020 mennessä siitä, miten se on menetellyt vaimoni hoitotarvikeasiassa saatuaan valvontaviranomaisilta tiedon päätöksensä laittomuudesta ja korvataanko meille meidän itse hankkimamme vaipat. Kaupunki antoi vastauksensa kolme kuukautta myöhässä oikeusasiamiehen kanslian karhuttua sitä. Lausunnossa ei ollut mitään mainintaa siitä, miten kaupunki oli menetellyt. Ei voinut ollakaan, sillä kaupunki ei ole tehnyt yhtään mitään asian hyväksi. Kaupunki ei ole ylipäätään ottanut minkäänlaista yhteyttä meihin 11.3.2019 jälkeen, jolloin johtajaylilääkäri ilmoitti, että kaupunki ei enää vastaa tiedusteluihini. Julkisuuslain mukaan kaupunki ei voi tehdä sellaista päätöstä.

Kaupunki vastasi oikeusasiamiehen kysymykseen, että se ei korvaa meille niitä vaippoja, jotka olemme joutuneet ostamaan kaupungin laittoman toiminnan takia. Tein helmikuussa 2021 Valviralle kantelun, jossa pyysin Valviraa selvittämään ja ratkaisemaan, onko Helsingin kaupungilla olemassa joku laillinen peruste olla antamatta meille hoitavan lääkärin määräämiä lakisääteisiä hoitotarvikkeita. Valvira vastasi, että asia on jo käsiteltävänä ylimmällä laillisuusvalvojalla.

Oikeusasiamies pyysi 19.8.2020 kaupunkia myös lähettämään minulle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet ja muut asiakirjat, joita olen pyytänyt. Asiakirjoja ole vielä näkynyt, vaikka aikaa on kulunut yli vuosi. Ne olisi julkisuuslain mukaisesti pitänyt toimittaa minulle kahdessa viikossa.

 

Oikeuskanslerinvirastokin on käsitellyt oikeuskanslerille lähettämäni kirjeen perusteella kaupungin menettelyä kanteluna, mutta se siirsi asian oikeusasiamiehen ratkaistavaksi.

Helsingin hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kesällä 2020 tekemäni valitus siitä, että Helsingin kaupunki ei ole toiminut hyvän hallintotavan mukaisesti, eikä ole noudattanut päätöksenteossaan ja siitä tiedottamisessaan hallintolakia eikä julkisuuslakia. Pyysin hallinto-oikeutta ja myös oikeusasiamiestä ratkaisemaan, ovatko kaupungin toiminnasta vastaavat johtajat syyllistyneet perustuslain virkamiehen virkavastuuta koskevassa 118 §:ssä mainittuihin lainvastaisiin toimenpiteisiin ja valvonnan laiminlyönteihin.

Näiden kantelujen lisäksi tietosuojavaltuutettu on tehnyt ilmoitukseni perusteella rikosilmoituksen poliisille virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska vaimoni salaisia potilastietoja oli urkittu ilman lupaa ja tarvetta. 

Keväällä 2021 Helsingin poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja Markku Silen ratkaisi Juha Ahosen syyllisyysepäilyn kysymällä ainoastaan Ahoselta itseltään, onko Ahosen mielestä syytä epäillä, että Ahonen olisi voinut syyllistyä Ahosen tekemäksi epäiltyyn rikokseen ja oliko Ahosen mielestä Ahosella oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastasi, että ei ole ja oli ja olé! Näiden vastausten perusteella Silen teki päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Tein kantelun eduskunnanoikeusasiamiehelle, mutta oikeusasiamiehen mielestä kaikki sujui niin kuin pitääkin. Ja poliisihallitus ei voinut puuttua enää asiaan, jonka ylin laillisuusvalvoja oli jo käsitellyt. Näin näppärästi itsepalvelumenetelmällä syyllisyys ratkaistaan nykyään oikeusvaltio Suomessa. 

  

Tämä asia ei koske vain meitä ja meidän vaippojamme, sillä hyvin suuri joukko helsinkiläisiä sairaita ja etenkin sairaita vanhuksia on jo useiden vuosien ajan jäänyt Helsingin kaupungin laittomien karenssivaatimusten takia ilman heille lain mukaan kuuluvia omahoitotarvikkeita kolmelta kuukaudelta. Lopulta tässä on kyse siitä, noudattaako Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysala toiminnassaan lainsäädäntöä, ministeriön määräyksiä ja laillisuutta valvovien viranomaisten vaatimuksia.

Helsingin kaupunki kohtelee vakavasti sairaita vanhuksia ja heidän omaishoitajiaan kaltoin heidän ihmisarvoaan loukaten. Onko Suomi oikeusvaltio, jossa laittoman päätöksen uhriksi joutuneella tavallisilla kansalaisilla on mahdollista saada laiton kohtelu oikaistuksi?

 

TIIVISTELMÄ

o   Helsingin kaupunki puuttui valvontaviranomaisten laittomaksi toteamalla päätöksellään vakavasti sairaan vanhuksen oikeuksiin saada ministeriön määräysten mukaiset omahoitotarvikkeet, jotka hoitava lääkäri oli yksilöllisen harkintaan perustuen potilaalle määrännyt.

 o   Kaupungin johtajien ja ylilääkäreiden välinpitämättömyys ja ylimielinen suhtautuminen asiaan on johtanut siihen, että eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira ovat jo vuonna 2019 vaatineet kaupunkia korjaamaan menetelmänsä ja laittoman päätöksensä, mutta kaupunki ei ole vielä heinäkuuhun 2021 mennessä toteuttanut laillisuutta valvovien viranomaisten vaatimia muutoksia toimintaansa.

 o   Helsingin hallinto-oikeudessa on tutkittavana ja ratkaistavana, onko Helsingin kaupunki toiminut hallintolain, julkisuuslain ja ministeriön määräysten vastaisesti ja ovatko kaupungin vastuulliset johtajat syyllistyneet perustuslain virkavastuupykälän mukaiseen valvonnan laiminlyöntiin. Oikeusasiamiehen kanslia on ottanut asian uudelleen ratkaistavaksi ja vaati kaupungilta selvitystä.

 o   Oikeutettu vaatimukseni on, että Helsingin kaupungin on oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti noudatettava kaikessa toiminnassaan Suomen lainsäädäntöä. En luovuta ennen kuin tämä vaatimukseni on toteutunut. Käytän sen saavuttamiseksi tavallisena kansalaisena kaikki mahdolliset keinot Suomessa ja Euroopassa.

 o   KORONA on hallinnut maailmaa jo yli vuoden ajan, eikä jatkosta ole tietoa. Se on kuitenkin huono tekosyy Helsingin kaupungin laittomuuksille ja laiminlyönneille, sillä kaupungilla oli yli kaksi vuotta aikaa toteuttaa valvontaviranomaisten määräämät toimenpiteet ennen kuin koronasta tiedettiin mitään.

 o   Helsingin kaupungin johtajat ovat ylimielisellä ja välinpitämättömällä suhtautumisellaan rikkoneet oikeusvaltioperiaatetta asettamalla itsensä lainsäädännön ja viranomaisten määräysten yläpuolelle. Siitä juuri on kysymys.


Vielä rautalangasta vääntäen:

Tässä omituisessa tapahtumasarjassa
kaiken pahan alku ja juuri on 
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan
Koskelan omahoitotarvikejakelutoimipisteessä
ylilääkärin ominaisuudessa toimiva Juha Ahonen.

Ahonen teki helmikuussa 2018 lainvastaisen päätöksen 
hylkäämällä hoitavan lääkärin vakavasti muistisairaalle
pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni
määräämän lähetteen lakisääteisistä vaipoista
vaatimalla kolmen kuukauden omavastuuvelvoitetta.

Lainsäädännössä tai Sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä
ei ole mitään mainintaa mistään karenssivaatimuksesta,
kuten kaikki ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet.
Ahonen hylkäsi vaippamääräyksen laittomin perustein.
Hänellä ei ole edes minkäänlaisia valtuuksia puuttua
 hoitavan lääkärin tekemiin omahoitotarvikemääräyksiin

Ahonen syyllistyi kaupungin virkamiehenä
 laittomaan toimintaan.
.

Julkisissa viroissa toimivien on perustuslain mukaan
noudatettava kaikessa toiminnassaan tarkoin lakia.
Kun kaupunki on rikkonut lakia päätöksellään,
sen on korjattava laiton päätöksensä.
Helsingin kaupunki ei ole korjannut päätöstään laillisuusvalvojien vaatimuksista huolimatta.

Sosiaali- ja terveystoimentoimialan toiminnasta
on vastannut virkavastuullaan
koko tämän prosessin ajan alkuvuodesta 2018 lähtien toimialajohtaja Juha Jolkkonen


Kaupungin kaikesta toiminnasta
on vastannut virkavastuullaan
koko pormestarimallin ajan kesästä 2017 lähtien
pormestari Jan Vapaavuori. 

Vapaavuorelle on kuulunut myös
alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta.
Hän on ollut tietoinen kaupungin tekemästä
laittomasta päätöksestä alusta alkaen.
Hänen olisi pitänyt vaatia alaisiaan
korjaamaan laiton teko.
Vapaavuori ei ole useista pyynnöistä huolimatta 
tehnyt asian korjaamiseksi mitään.

Virkavastuu kaikesta kaupungin toiminnasta
on siirtynyt nyt Juhana Vartiaiselle
mutta Vapaavuoren virkavastuu vanhenee
vasta viiden vuoden kuluttua.


<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

@Vapaavuori @sannavesikansa @JuhaJolkkonen @Timo_Lukkarinen @LeenaTurpeinen @filsdeproust @helsinginsote