Jan Vapaavuori on vastuuta kaihtava pyrkyri

 29.3.2022

Jan Vapaavuori on ollut Olympiakomitean puheenjohtajana viime päiviä näkyvästi esillä julkisuudessa vähemmän mairittelevassa valossa. En ihmettele yhtään omien kokemusteni perusteella, sillä Jan Vapaavuori on häikäilemätön pyrkyri, joka ei kanna vastuuta tekemisistään eikä tekemättä jättämisistään.

Olin ensimmäisen kerran yhteydessä Vapaavuoreen 6.2.2018. Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa oli toimittu lainvastaisesti, kun siellä hylättiin 2.2.2018 vaimolleni tehty omahoitotarvikemääräys vaatimalla ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssia.

Kyselin päätöksen perusteluja sosiaali- ja terveystoimialasta vastaavalta apulaispormestarilta Sanna Vesikansalta. Lähetin kirjeestäni kopion myös Vapaavuorelle, joten hän sai tiedon kaupungin laittomasta toiminnasta jo silloin. Kun asia ei edennyt lähetin pormestari Vapaavuorelle henkilökohtaisen kirjeen 28.5.2018. Vetosin siinä voimakkaasti, että hän puuttuisi kaupungin laittomaan toimintaan, sillä hänhän vastaa virkavastuullaan koko kaupungin toiminnasta ja nimenomaan myös siitä, että toiminta noudattaa kaikilta osin tarkalleen lakia. Vapaavuori ei noteerannut kirjettäni lainkaan.

Olen lähettänyt hänelle useita samansisältöisiä kirjeitä näiden neljän vuoden aikana, mutta niillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Vapaavuori on saanut ilmoituksia kaupungin laittomasta toiminnasta ja vaatimuksia laittomuuksien korjaamisesta myös kaikilta ylimmiltä laillisuutta valvovilta viranomaisilta: Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, eduskunnan oikeusasiamieheltä, Valviralta ja  Helsingin hallinto-oikeudelta. Vapaavuori ja Helsingin kaupunki ylipäätään ovat vähät välittäneet lausunnoista tai vaatimuksista. Vasta apulaisoikeusasiamiehen poikkeuksellisen rankka langettava päätös 4.11.2021 sai aikaan muutosta kaupungin päättäjissä.

Suomen perustuslain 2 § 3 momentin mukaan "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." ja virkavastuupykälän 118 §:n mukaan "Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään." 

Helsingin kaupunki ei ole perustuslaista piitannut. Erityisesti entinen ja nykyinen pormestari ovat suhtautuneet asiaan ylimielisesti, mutta virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa, joten vielä on aikaa…

Vahingon korvaaminen hyvityksenä

 29.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen hallinnon hallintopalvelujen päätöksenteon tukiyksikön vs. päälliköltä tuli kirje HEL 2022-002385 T 03 01 00, jonka otsikkona oli Vahingon korvaaminen hyvityksenä.

Kaupunki oli pyytänyt selvitystäni siitä, kuinka paljon meillä oli kulunut itse ostamiimme vaippoihin neljän vuoden aikana. Olin päätynyt arvioissani 5 216 euroon.

Kirjeessä kaupunki kertoi päättäneensä korvata vahinkonsa hyvityksenä 6 000 €, jota se pitää kohtuullisena huomioon ottaen tämän asian hoitamisesta aiheutuneen työn. Äkkiä arvioituna 'työni' ei mennyt hukkaan ja päiväpalkakseni tuli noin 5 €.

Rahat tulivat tilillemme 3.3.2022.

Mielipuolinen diktaattori on naapurissamme saanut vallanhimoissaan maailman muuttumaan hetkessä pelottavaksi, vaaralliseksi ja arvaamattomaksi. Tässä kontekstissa vaipoista napiseminen saattaa tuntua vähäpätöiseltä nillittämiseltä.
Niin ei kuitenkaan ole. 

Tämä prosessi alkoi jo kaksi vuotta ennen koronaa ja neljä vuotta ennen Ukrainan sotaa. Kyse ei ole vaipoista vaan siitä, toimiiko Helsingin kaupunki oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Ei toimi. Noudattaako Helsingin kaupunki kaikessa toiminnassaan perustuslakia? Ei noudata. Valvovatko esimiesasemassa olevat kaupungin viranhaltijat virkavastuunsa mukaisesti alaistensa toiminnan laillisuutta? Eivät valvo. 

Olen tuonut nämä asiat alusta alkaen kaupungin johtajien tietoon, mutta he ovat suhtautuneet minuun ylimielisesti ja halventavasti eivätkä ole ottaneet vaatimuksiani kuuleviin korviin. Kaupunki ei ole piitannut neljän vuoden aikana edes ylimpien lainvaatijoiden vaatimuksista. Tarvittiin apulaisoikeusasiamiehen tiukka langettava päätös ennen kuin kaupungin organisaatiossa alkoi tapahtua jotakin asian oikeudenmukaiseksi ratkaisemiseksi. Oikeusvaltiossa kansalaisen oikeuksien ajaminen ei saa olla näin vaikeata.

Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa, jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään, on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 
Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies vihjaisi langettavassa päätöksessään 4.11.2021 hienotunteisesti kaupungille, että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi. Oikea anteeksipyytäjä olisi Jan Vapaavuori, joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta. Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. Vapaavuori sai tietää kaupungin laittomasta toiminnasta jo 6.2.2018. Lähetin hänelle 28.5.2018 lähtien monta kirjettä, joissa vaadin häntä puuttumaan asiaan.

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä, joilta on lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 

 >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Kirje kaupungin ylilääkäreiltä

25.1.2022

Sain Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalta salatun viestin, jossa terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen tiedustelivat, kuinka paljon meille on aiheutunut kustannuksia itse hankkimistamme vaipoista ja mahdollisesti muita kuluja asian vuoksi. He pyysivät, että ilmoitan heille tilitietoni kustannusten maksamista varten.

             >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Helsingin herrat hurskastelevat

24.1.2022

Aluevaalipäivänä 23.1.2022 joku oli kirjoittanut Twitterissä: 

Vaalipäivä on Suomessa aina liputuspäivä. Tänään lippujen kuuluisi kuitenkin olla puolitangossa, kun maan tyhmin hallintouudistus lopullisesti sinetöidään. 

Äitini kuoli 95-vuoden ikäisenä viime viikolla. Hänen kotitalossaan liehui vainajan muistoksi ja kunnianosoitukseksi Suomen lippu puolitangossa. Kuka voi olla noin kylmä ja tunteeton, että hän halveksii ja pilkkaa sotiemme veteraanin muistoa loukkaamalla vainajan omaisia suuressa surussa. Hän on koulukiusaaja Puistolasta. Sittemmin nuorisorikollinen, omahyväinen pyrkyri, häikäilemätön kiipijä, sivistymätön nousukas ja raukkamainen urputtaja. Kohta hän pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee Kiinaan olympialaisiin. Sitä ennen hänen kuului perustuslain virkavastuun mukaisesti vastata maan toimivimman kaupungin toiminnan laillisuudesta. Hän ei vastannut. Hän tiesi jo neljä vuotta sitten, että kaupunki toimi laittomasti, mutta hän ei puuttunut asiaan, vaikka maan ylimmät laillisuusvalvojat sitä vaativat häneltä. Tippaakaan en kehu, mutta sellainen jehu.

Seuraavan päivän Hesarissa oli mielipidesivulla Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarin ja toimialajohtajan yhteinen kirjoitus Helsinki keskittyy sote-uudistuksessa palveluihin. He kirjoittivat mm.

Tärkeintä on, että perusasiat ovat kunnossa. Myös määrältään kasvavan ikääntyneen väestön täytyy voida luottaa siihen, että oikeanlaista tukea ja hoivaa on saatavilla, kun tarvitaan.

Vertailun vuoksi kopion tähän näiden vastuunkantajien hurskastelujen perään, miten he ovat ylimmän laillisuusvalvojan raskauttavan kannanoton mukaan todellisuudessa selvinneet tehtävistään.

Puhelu Koskelasta

30.12.2021

Joulukuun alkupäivinä puhelin soi, kun olin juuri tullut hakemasta vaimoani pois sairaalasta, jossa hän oli ollut keuhkokuumeen takia. Vastasin, koska näin numerosta, että puhelu tuli kaupungilta ja arvelin, että kotiuttamisessa oli sairaalassa jäänyt jotain kertomatta. Mutta ei. Puhelimesta kuului pirteä naisääni, joka kertoi olevansa lähihoitaja SejaSe Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelusta. Siis mitä? Sanoin spontaanisti, että ei voi olla totta. Mutta oli se.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen oli pyytänyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta vaimolleni. Ja mehän sovimme. Ystävällisessä hengessä, kuten lähihoitaja kirjasi tapahtuman Maisaan. Pihallemme ilmestyi sopimuksen mukaisesti jo ennen joulua kasa laatikoita, joissa oli 344 inkohousua. 

Tämä oli jo toinen puhelu omahoitotarvikejakelusta. Edellinen oli töykeän tuntuisen naisen takaisinsoitto 2.2.2018. Hän kertoi silloin, että emme saa hoitavan lääkärin määräämiä vaippoja, koska meiltä puuttuu omavastuuvelvoitteen täyttäminen ja kolme kuukautta vanhempi inkontinenssidiagnoosi potilastiedoista. Lopetin silloin puhelun sanomalla, että soittakoot sitten uudelleen, kun ovat sitä mieltä, että saamme vaipat. Puhelusta päätellen ovat nyt sitä mieltä. Tämän mielenmuutoksen toteutumiseen meni maailman toimivimman kaupungin Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelun Koskelan toimipisteen henkilökunnalta kolme (3) vuotta, kymmenen (10) kuukautta ja yksi (1) päivä! Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antamalla kovasanaisella langettavalla ratkaisulla saattoi olla hieman vaikutusta omahoitotarvikejakelun viranhaltijoiden mielipiteen muutokselle. Apulaisoikeusasiamies totesi päätöksessään, että "kantelija on alun perin toiminut asiassa annettujen ohjeiden mukaisesti ja soittanut omahoitotarvikejakeluun. Hänelle on annettu väärää tietoa". 

Kaikki ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet kantelujen ratkaisuissaan omahoitotarvikejakelun toimineen lainvastaisesti helmikuussa 2018 ja vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman menettelynsä. Laillisuusvalvojien mielestä vaipat olisi pitänyt antaa meille heti. Miten on silti mahdollista, että Helsingin kaupunki on vasta melkein neljän vuoden kuluttua laittomasta ratkaisustaan tullut siihen tulokseen, että vaimollani oli oikeus lakisääteisiin vaippoihin? Siinäpä sitä riittää ihmettelemistä.

Kerroin kaupungille jo vuoden 2018 alussa, että karenssivaatimus on laiton. Kerroin sen myös erikseen selväsanaisesti silloiselle pormestarille Jan Vapaavuorelle ja pyysin häntä puuttumaan asiaan. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärille Juha Ahoselle ja hänen esimiehilleen olen selvittänyt asian juurta jaksain 24.8.2018 ja 9.1.2019. Olen kommentoinut ja korjannut Ahosen harhaiset käsitykset eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassa vastineessani 11.3.2019. Oikaisin hänen samat omituiset Etelä-Suomen aluehallintovirastolle antamat selityksensä vastineessani 8.4.2019. Aluehallintovirasto pyysi päätöksessään 25.4.2019 kaupungilta selvitystä siitä, miten se korjaa laittomuudet. Näin vastauksen vasta 22.9.2020 ja kerroin Helsingin hallinto-oikeudelle 7.10 2020 vastineessani, että mitään lupauksista ei ole toteutettu. Korjasin samalla muutkin Ahosen Helsingin hallinto-oikeudelle kertomat väärät tiedot. Olen kommentoinut hänen Valviralle antamiaan valheellisia lupauksiaan 21.10.2020. Olen antanut vastineeni 2.2.2021 hänen eduskunnan oikeusasiamiehelle antamiin totuudenvastaisiin selityksiin. Olen ruotinut 21.4.2021 Ahosen poliisille tietosuojavaltuutetun tekemän rikosilmoituksen tutkinnassa antamat tositapahtumista poikkeavat tiedot luvattomasta potilastietojen katselusta. Viimeksi korjasin Juha Ahosen uhmakkaita selityksiä vielä 18.10.2021 vastauksessa, jonka kaupunki antoi minulle kaupungin hallitukselle lähettämäni kirjeen johdosta. Selitykset olivat edellään sitä samaa ymmärtämätöntä hölynpölyä, jota ne ovat olleet koko ajan alusta alkaen. 

Juha Ahosen esimiehet Timo Lukkarinen, Leena Turpeinen, Juha Jolkkonen, Sami Sarvilinna, Jan Vapaavuori ja Juhana Vartiainen sekä kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus ja sote-lautakunta ja myös tarkastusvirasto ja kaupungin johtoryhmä ovat olleet tietoisia omahoitotarvikejakelun jatkuvasta laittomasta toiminnasta, mutta kukaan ei ole puuttunut asiaan.

Kun olen näinä vuosina ihmetellyt Helsingin kaupungin viranhaltijoiden ja johtajien ylimielistä, välinpitämätöntä ja ihmisarvoa polkevaa suhtautumista meihin, en ole keksinyt, mistä se johtuu. Ainoa selitys, joka on tullut mieleeni, on se, että kaupunki on luottanut luonnolliseen poistumaan ja uskonut sen kautta pääsevänsä pälkähästä. Onhan toive ollut lähellä toteutua, kun kaupungin ylläpitämän Pakilatalon vastuuton toiminta aiheutti vaimolleni lonkkamurtuman ja sen seurauksena keuhkoveritulpan. Nyt viimeksi hento ja hauras vaimoni näyttää selviytyvän Helsingin kaupungin harmiksi vielä keuhkokuumeestakin.

Se, että saimme ensimmäisen erän vaippoja, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Kaupunkihan kieltäytyy yhä korvaamasta meille itse ostamamme vaipat. Enkä ole vielä kuullut, että kaupunki olisi oma-aloitteisesti ryhtynyt mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Suurin kysymys on syyllisten saaminen virkavastuuseen laittoman toiminnan ja valvonnan laiminlyönnin takia. Siinä mitataan aikanaan, onko perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. 

             >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Päiväkirjan loppulause kesällä 2021

J'accuse! 

Emme ole siis saaneet kaupungilta vaippoja vieläkään, vaikka ylilääkäreiden keksimä ministeriön ohjeiden vastainen karenssivaatimus täyttyi 20.4.2018. Olihan se täyttynyt jo ennen hylkäyshetkeäkin, kesällä 2017. Sanoin välinevaraston takaisinsoittajalle, joka kertoi, että emme saa vaippoja, että soittakoon sitten uudestaan, kun kaupunki on sitä mieltä, että saamme. Ei ole soittanut, vaikka hänellä on yhteystietomme. Eikä kukaan muukaan kaupungilta ole ilmoittanut meille vaippojen saamisesta.

Olisimme tietenkin ottaneet vaipat vastaan helmikuussa 2018, kun niitä meille terveysasemalla tarjottiin. Kun kaupunki kieltäytyi antamasta meille vaippoja, kerroin Vesikansalle, että pitäkää tunkkinne ja vaippanne ja siirtäkää vaipparahat pormestareiden hillopossumunkkikassaan. Jos hän on toteuttanut toiveeni edes tältä osin, sinne on kertynyt jo ainakin 3000 euroa. Sillä on saanut jo monet munkit popsittaviksi pormestareiden suppusuihin hillotolpan juurella.

Näinä korona-aikoina vaippa-asiat saattavat tuntua vähäpätöisiltä, kun valtakunnassa ja koko maailmassa on vaikeita asioita ratkottavana. Helsingin kaupungilla oli kaksi vuotta aikaa korjata virheensä ja oikaista laiton päätöksensä ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. Korona ei kelpaa tekosyyksi tämän asian hoitamattomuudelle. Ei se laittomuus koronan myötä mihinkään kadonnut.

Vaikka vaipat ovat yhä keskeisempi osa elämäämme, ei tässä kuitenkaan ole ollut kyse varsinaisesti vaipoista. Ne ovat vain symboli mille tahansa asialle, josta kaupungin pitäisi huolehtia ja vastata. Olennaista on se, että kaupungin johto suhtautuisi kaupunkilaisten huoliin ihmisarvoa kunnioittaen, etenkin vähäosaisiin sairaisiin vanhuksiin.

Helsingin kaupunki ei ole vieläkään toteuttanut aluehallintovirastolle antamaansa lupausta korjata ohjeensa ja laiton menettelynsä. Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Enemmän minua kiinnostaa se, miksi kaupungin toiminnasta vastaava juristi ja pormestari Jan Vapaavuori suhtautuu alaistensa laittomuuksiin välinpitämättömästi. Miksi edes hän ei ole puuttunut asiaan? Miksi hän ei vaadi alaisiaan noudattamaan hallintolakia ja toimimaan ministeriön määräysten mukaisesti? Miksi hän pakenee virkavastuutaan ja laiminlyö valvontavelvollisuutensa? Miksi hän ei itse noudata hallintolakia ja julkisuuslakia, sillä hän ei ole vastannut mihinkään viesteihini ja asiakirjapyyntöihin tai käskenyt edes jonkun alaisensa vastata minulle esittämääni ainoaan kysymykseen: mihin perustuu oikeus hoitavan lääkärin lähetteen hylkäämiseen ja mihin asiakirjaan se on kirjattu?

Voin vastata itse kysymykseeni kaupungin puolesta, koska olen tiennyt vastauksen koko ajan. Se ei perustu mihinkään, eikä pyytämääni lähetteen hylkäämiseen oikeuttavaa asiakirjaa ole olemassakaan. Jos sellainen olisi olemassa, se olisi lain vastainen, eikä oikeuttaisi mihinkään. Sitä paitsi valituskelpoinen päätös on annettava pyydettäessä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa. Näin edellytetään eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä.

Toiveenani on yhä tässä raskaassa elämäntilanteessamme, että saisimme elää loput vähenevät päivämme oikeusvaltioon kuuluvassa kaupungissa, jossa johtajat eivät riko perustuslakia ja lääkärit noudattavat lakeja ja ministeriön määräyksiä ja tehdyistä rikoksista seuraa sanktiot. Kaiken kokemani jälkeen se tuntuu kaukaiselta unelmalta.

Lopetan pääministerimme kuuluisiin sanoihin: Eikö teitä hävetä?

Helsingissä 10.6.2021

 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

 

Omaishoitajan kohtalo ja arvostus Helsingissä ja Suomessa

Omaishoitajat säästävät julkisia varoja
vuosittain yli 4 miljardia euroa!

Alkuvuonna 2015 sovin kaupungin kanssa virallisesti omaishoitajuudesta Olen saanut kaupungilta omaishoidon tukea muutaman sata euroa kuukaudessa. Toissa vuonna meidät nostettiin toiseksi korkeimpaan hoitoisuusluokkaan, jossa tuki on noin 800 euroa kuukausittain. Sairaus on edennyt niin pitkälle, että viime vuonna meidät nostettiin korkeimpaan hoitoisuusluokkaan. Kun teen tätä työtäni ympärivuorokautisesti yötä päivää, saan bruttopalkkana yhden (1) euron per tunti. Rahat ovat menneet pääosin vaippojen ostoon.

Lääkärit ja sosiaaliviranmaiset totesivat jo vuonna 2013, että vaimoni sairaus on edennyt niin pitkälle, että kaupungin pitäisi järjestää hänelle hoitopaikka. Jos minä en olisi fyysisten ja henkisten voimavarojeni äärirajoilla ponnistaen hoitanut vaimoani, Helsingin kaupungilla olisi ollut lakiin perustuva velvollisuus järjestää hänelle ympärivuorokautinen tehostettu hoito. Olen sanonut, että pystyn hoitamaan hänet kotona, koska olen luvannut sen maailman ihanimmalle ja suloisimmalle pienelle, hennolle ja hauraalle ihmiselle. Pidän lupaukseni.

Pelkkien hoitokulujen kustannuksen kunnille hoivakodeissa voidaan arvioida olevan hyvän hotellihuoneen suuruusluokkaa. Jos oletetaan, että yhden päivän ylläpitokulut olisivat jotain 150 euron luokkaa, olen varovasti arvioiden kahdeksassa vuodessa säästänyt kaupungin varoja tähän mennessä noin 500 000 euroa. Siis puoli miljoonaa!!! Olemme helmikuusta 2018 lähtien ostaneet sellaisia inkohousuja, jotka ministeriön määräysten mukaan kaupungin olisi pitänyt antaa meille ilmaiseksi, reilusti yli 3 000 kappaletta. Kun yhden vaippahousun hinta on 1,2 - 1,4 euroa, on niihin kulunut meiltä noin 4 000 euroa. Näitä lukija vertaillessa, tuntuu tosi halpamaiselta, että kaupunki kieltäytyi antamasta meille lääkärin määräämiä vaippoja, vaikka tiesi, miten paljon olen säästänyt kaupungin varoja omaishoitajana. Pikemminkin kaupungin olisi kuulunut tarjota vaippoja meille.

 

Meitä omaishoitotuen piirissä olevia on Helsingissä lähes 4000 henkilöä. Säästämme vuosittain kaupungin varoja yli 200 miljoonaa euroa. Todellisuudessa kotona sairaita lähimmäisiään hoitavia on kymmenkertainen määrä, joten säästö on huomattavasti suurempi. Koko valtakunnassa oli Kohon raportin mukaan jo vuonna 2014 noin 60 000:n kotona hoidettavan henkilön auttaminen sitovaa hoivaa ja huolenpitoa. Tämä luku on kasvanut ikääntymiskehityksen ja laitoshoidon purun vuoksi merkittävästi suuremmaksi. Me kotona laitoskuntoisia lähimmäisiämme hoitavat säästämme yhteensä kuntien varoja pelkissä käyttökuluissa vuosittain vähintään neljä miljardia euroa. Siis yli 4 000 000 000 euroa!!! Todellisuudessa summa on huomattavasti suurempi, sillä tässä arviossa ei ole otettu huomioon uusien hoitopaikkojen toteuttamiseen tarvittavia investointeja eikä esimerkiksi tarvittavan hoitohenkilöstön kouluttamista. Eikä toisaalta kuntien maksamia omaishoidon tukia. Olemme siis päinvastoin kuin esperit, mehiläiset ja muut lypsylehmät hyvin tuottava rahamylly kunnille – ja viime kädessä valtiolle.

 

Minkälaisen arvon poliittiset päättäjät ja kuntien johtohenkilöt antavat meille kotona läheisistämme huolehtiville, kun ponnistelemme voimiemme äärirajoilla tauotta yötä päivää? Mitä minä saan uurastuksestani palkaksi? Olisin odottanut, että Helsingin kaupunki olisi tästä merkittävästä panoksestani kiitollinen ja suhtautuisi kestämättömän raskaaseen elämäntilanteeseemme ymmärtävästi ja inhimillisesti. 

Mutta ei. Kiittämättömyys on maailman palkka. Saamme kaupungilta pormestari Vapaavuorta myöten osaksemme vain välinpitämättömyyttä, raukkamaista, hävytöntä ja kylmää kyykyttämistä, pikkusieluista nipottamista ja halventavaa, ylimielistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kaltoinkohtelua. Tunnen itseni vähän väliä kaupungin herrojen ylikävelemäksi kynnysmatoksi.

Mitä syytä kaupungin omahoitotarvikejakelijoilla oli alkaa vaatia meiltä karensseja ja omavastuita vastoin lakeja ja ministeriön antamia määräyksiä? Mitä syytä kaupungin johdolla on ollut perustuslakia rikkoen paeta vastuutaan ja olla vastaamatta toistuviin pyyntöihimme selvien laittomuuksien korjaamiseksi? Tämän vaivaisen vaippa-asian tiimoilta olen joutunut toteamaan, että Helsingin kaupungin johtajat ovat todellisuudessa hyvin kaukana julistamistaan hurskaista lupauksista auttaa kaupungin vähäosaisia. Kaupungin sosiaali- ja terveysviraston sivuilla lukee ”Kaupunkilaisia kannustetaan ottamaan vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista ja terveydestä. Samalla asukkaille turvataan tarvittaessa aukoton apu”. Miksi se on siellä? Keitä varten se on siellä? Mitä se tarkoittaa?

 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

Julkisuuslain noudattamista ei valvo tai vaadi kukaan

 

Julkisuuslaki on kuollut kirjain

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) on ollut voimassa jo pari vuosikymmentä. Julkisuusperiaate on määritelty perustuslaissa hyvin selkeästi. T ässä olennaisia osia:

 

    Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia. (1§)   

    Viranomaisilla tarkoitetaan valtion hallintoviranomaisia sekä muita valtion virastoja ja laitoksia … ja kunnallisia viranomaisia. (4§)

    Viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut. (5§)

   Jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. (9§)

    Asianosaisella on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. (11§)

    Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. (13§)

    Viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. Jos virkamies kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy, annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi ja tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi. Asia on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. (14§)

Koronan yhteydessä käytiin vilkasta julkista keskustelua siitä, saadaanko viranomaisilta tarpeeksi tietoja vai salataanko niitä tarpeettomasti.

Olen tehnyt yli kesäkuusta 2018 lähtien Helsingin kaupungille moneen kertaan asiakirjapyyntöni tarkalleen julkisuuslain mukaisesti. Helsinki puolestaan ei ole noudattanut julkisuusperiaatetta lainkaan. Se ei ole antanut pyytämääni asiakirjaa, ei ole ilmoittanut minulle päätöksestään olla antamatta sitä eikä ole kertonut kirjallisesti antamisesta kieltäytymisen perusteitaan.

Olin kuvitellut, että tekemällä kantelun korkea-arvoiselle laillisuuden valvojalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle, saan oikaistuksi kokemani vääryyden. Julkisuuslain noudattamatta jättämistä koskevan kantelun ratkaisulla ei ole ollut kuitenkaan mitään vaikutusta tapahtuneeseen.  Apulaisoikeusasiamies rajasi kanteluni koskemaan vain kevättä 2018, jolloin en osannut käyttää perustelupyynnöissäni sanaa asiakirja, joten kaupungin menettelyssä ei ollut hänen mielestään moitittavaa. Kanteluni ratkaisussa ei otettu ollenkaan huomioon sitä, minkä olin kertonut oikeusasiamiehelle keväällä 2019 kaupungin vastinetta kommentoidessani: olin kevään 2018 jälkeen jo yhdeksän kuukauden ajan kaupungilta asiakirjaa moneen kertaan pyytäessäni käyttänyt nimenomaan sanaa asiakirjapyyntö.

Oikeusasiamies on ollut tietoinen, että kaupunki ei ole noudattanut julkisuuslakia, mutta on menetellyt ratkaisuissaan niin, että Helsingin kaupunki on selvinnyt tähän mennessä asiasta pelkillä moitteilla, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Oikeustajuni ei hyväksy sitä, että viranomainen voi oikeusvaltiossa ilman sanktion pelkoa rikkoa toistuvasti ja jatkuvasti julkisuuslakia ylimmän lainvalvojan puuttumatta asiaan. Helsingin kaupungin julkisuuslain noudattamatta jättämisessä ei ole kyse mistään tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta, vaan kaupunki on sanalla sanoen paatunut taparikollinen. Jatkan tämänkin asian selvittelyä kaikin keinoin siihen saakka, että oikeus toteutuu.

Sain elokuussa 2020 tiedon, että eduskunnan oikeusasiamies on sittenkin ottanut asian uudelleen käsiteltäväksi ja vaatii kaupungilta selvitystä menettelystään. Julkisuuslain osalta oikeusasiamies ei kuitenkaan enää käsittele asiaa uudestaan.

Selvityspyyntöön 19.8.2020 sisältyi oikeusasiamiehen vaatimus, että sosiaali- ja terveystoimiala lähettää minulle kaupungin korjatut hoitotarvikejakelua koskevat korjatut pysyväisohjeet ja muut vaatimani asiakirjat. Minunhan olisi pitänyt saada asiakirjat julkisuuslain mukaan jo kahden viikon kuluttua pyynnöstä. En ole saanut niitä vielä syyskuuhun 2021 mennessä. En ole ylipäätään saanut kaupungilta minkäänlaista yhteydenottoa tai vastausta viesteihini 11.3.2019 jälkeen. Silloin johtajaylilääkäri Timo Lukkarinen lähetti koipiota joistakin vanhoista asiakirjoista ja ilmoitti, että kaupunki ei enää vastaa tiedusteluihini. Tämä onkin ainoa kaupungin minulle antama lupaus, joka on pitänyt. Oikeusasiamieskään ei ole saanut karhuistaan huolimatta kaupungilta vaatimaansa selvitystä vuoden 2020 lopussa siitä, miten se on toiminut vaimoni suhteen saatuaan tietää, että kaupungin tekemä päätös oli laiton. Määräaika oli kulunut umpeen jo 19.10.2020.

Helsingin kaupunki ei siis noudata julkisuuslakia edes silloin, kun eduskunnan oikeusasiamies pyytää siltä asiakirjaa, eikä anna oikeusasiamiehelle sen vaatimaa selvitystä. Ja mikäpä on jättää noudattamatta, kun kaupungin johtajat tietävät, että oikeusasiamies ei kuitenkaan puutu asiaan.

Julkisuuslaista on saatavissa netistä vapaasti mielin määrin tietoa. Esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa (Olli Mäenpää: Julkisuusperiaate, Helsinki 2016, s. 268- 280) on todettu tiedon antamista koskevasta päätöksenteosta ja oikeudesta saada tieto viivytyksettä muun ohella seuraavaa: 

3.3 Tiedon antamista koskeva päätöksenteko

Velvollisuus tehdä päätös

Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. Oikeus asianmukaiseen käsittelyyn sisältää myös oikeuden saada asiassaan päätös. Viranomaisella on siten velvollisuus tehdä päätös tietoa tai asiakirjaa koskevan pyynnön johdosta. Vastaavasti pyytäjällä on oikeus saada päätös tietopyyntönsä johdosta. Jos viranomainen antaa julkisen asiakirjan tai tiedon, erillistä päätöstä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tehdä.

Tiedon pyytäjän oikeutta saada päätös korostaa ratkaisu OKA 12.11.2015: Oikeus saada perusteltu päätös ja hakea päätökseen muutosta ovat hyvän hallinnon keskeisiä oikeusturvatakeita. Oikeus joko saada pyydetty asiakirja tai saada asiassa muutoksenhakukelpoinen päätös on ehdoton, eikä viranomaisella ole menettelyn suhteen harkintavaltaa. Asiakirjan pyytäjällä on siis laissa turvattu oikeus halutessaan saada hallintolain mukaisesti perusteltu muutoksenhakukelpoinen päätös siitä, miksi pyydettyä asiakirjaa tai sen osaa ei anneta.

Viranomaisen harkintavalta

Jos pyydetty tieto tai asiakirja on julkinen, se on saatavissa yleisesti ja ilman rajoituksia. Jokaisella on perustuslaissa turvattu oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Kyse on siis kenelle tahansa kuuluvasta oikeudesta. Esimerkiksi tiedon käyttötarkoitus, pyytäjän henkilöllisyys tai kansalaisuus eivät saa vaikuttaa julkisen asiakirjan saatavuuteen. Viranomaisella ei siten ole päätöksenteossaan myöskään harkintavaltaa, kun pyyntö koskee julkista asiakirjaa tai asiakirjassa olevaa julkista tietoa.

Salassa pidettävästä asiakirjasta ei yleensä saa antaa tietoa sivulliselle. Viranomaiselle kuuluu kuitenkin julkisuuslain 24 §:n mukaan harkintavaltaa, kun se esimerkiksi arvioi, toteutuuko salassapitoperusteeseen sisältyvä vahinkolauseke tai kuuluuko asiakirja salassapidon piiriin. Lisäksi viranomaisella on harkintavaltaa päätettäessä salassapidosta tehtävistä poikkeuksista (JulkL 26–30 §). Kun asiakirja ei vielä ole julkinen, sen antamisesta päättäminen on kokonaan viranomaisen harkinnassa. Viranomaisen käyttäessä sille eri perusteilla kuuluvaa harkintavaltaa sen on kuitenkin asianmukaisesti otettava huomioon tiedonsaantioikeudet, julkisuuslain tarkoitus ja hallinnon oikeusperiaatteet (JulkL 17 ja 3 §).

3.5 Oikeus saada tieto viivytyksettä

Mahdollisimman pian

Asiakirjan tai tiedon antamista koskeva pyyntö on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian. Viimeistään tieto on annettava kahden viikon kuluessa tai erityistilanteissa viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön (JulkL 14.4 §). Tiedon antamista määrittelevät määräajat koskevat tietopyynnön käsittelyä riippumatta siitä, onko pyydetty tieto tai asiakirja julkinen. Määräajat koskevat sekä asiakirjan antamista että kielteisen päätöksen laatimista ja antamista (EOA 12.8.2010).

Menettelyllisenä lähtökohtana on asiakirjan tai tiedon antaminen mahdollisimman pian, mikä käytännössä tarkoittaa tietopyynnön toteuttamista heti tai muutaman työpäivän kuluessa. Jos pyydetty asiakirja tai tieto on pidettävä salassa, kielteinen päätös on niin ikään annettava vastaavasti mahdollisimman pian.

Kaksi viikkoa – kuukausi

Kaksi viikkoa kestävä käsittely on normaalitilanteissa enimmäisaika. Asiakirja on annettava ”kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön” (JulkL 14.4 §). Julkisuusperiaatteen viivytyksettömän toteutumisen kannalta kahteen viikkoon pitkittyvä käsittelyaika voi tosin olla ongelmallinen, joten viranomaistoiminnassa tulisi yleensä pyrkiä selvästi ripeämpään käsittelyyn.

Kuukauden enimmäisaikaa noudatetaan vaikeammissa tapauksissa. Tällaisia ovat tilanteet, joissa asiakirjoja on pyydetty erityisen paljon tai niihin sisältyy runsaasti sekä julkisia että salassa pidettäviä osia. Myös muu näihin rinnastettava syy, esimerkiksi vaikeasti korjattavat tiedonkäsittelylaitteiden viat tai tulkinnallisesti erittäin vaikea tilanne, voi aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä – esimerkiksi viranomaisen kuulemista – tai muutoin tavanomaista suurempaa työmäärää (HE 30/1992 vp, s. 72).

Arvioinnin perusteita koskevia näkökohtia sisältyy ratkaisuun EOA 25.2.2014: Vaikka pyyntö koskisi esimerkiksi osittain salassa pidettäviä asiakirjoja, salassa pidettävien osien selvittäminen ja peittäminen voi olla hyvinkin nopeasti ja vaivatta toteutettavissa, vaikka pyydettyjä asiakirjoja olisi paljon. Myöskään asiakirjojen suuri määrä ei sinänsä ole ratkaiseva seikka, jos asiakirjat ovat esimerkiksi alun pitäen selvästi täysin julkisia ja ne on järjestetty hyvän tiedonhallintatavan mukaisesti niin, että ne ovat vaivatta haettavissa esille ja kopioitavissa.

Kuntaliitto on antanut kunnille tarkat ohjeet, miten menetellään julkisuuslain mukaisten tietopyyntöjen suhteen. Helsingin kaupunki on kunta, joka kuuluu Kuntaliittoon! Niinpä. Helsingin kaupunki on julkaissut omat ohjeensakin, jotka mitä ilmeisemmin eivät ole tavoittaneet sosiaali- ja terveystoimialaa eikä pormestaristoa. Tässä vielä julkisuusperiaatetta koskeva linkki Jyväskylän yliopiston sivuille.

Noita tekstejä ja ohjeita lukiessa ei voi kuin ihmetellä Helsingin kaupungin toimintaa. Eikö kaupungilla ole yhtään juristia? Ai, niin joo...

Julkisuuslain noudattamista koskeva valitukseni on edelleen syyskuussa 2021 käsiteltävänä Helsingin hallinto-oikeudessa.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

 

KESÄKUU 2021: Hallintokantelu poliisihallitukselle, mielipidekirjoitus Hesariin

 

8.6.2021

Hallintokantelu syyttämättä jättämisestä

Tein Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä.

 

10.6.2021

Ei voi mitään

Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa. Sillalailla, sanoisi Tarvajärvi!

29.6.2021

Syytön syyllinen

Lähetin Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen.

Syylliseksi epäilty voi Suomessa ratkaista oman syyllisyytensä

Helsingin kaupungin virassa oleva lääkäri oli käynyt läpi vakavasti muistisairaan vanhuksen kaikki salaiset potilastiedot. Lääkäri kertoi etsineensä potilastiedoista diagnoosia hoitoratkaisun tekemistä varten. Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira totesivat kantelujeni ratkaisuissaan, että lääkäri oli tehnyt ratkaisunsa vastoin ministeriön määräyksiä ja että tällä lääkärillä ei ole lakisääteistä tehtäväänsä suorittaessaan edes valtuuksia tehdä ko. hoitoratkaisua. Hän oli siis katsonut potilastietoja täysin aiheetta ja luvatta. Tietosuojavaltuutettu oli samaa mieltä ja teki lääkäristä virkavelvollisuuden rikkomista koskevan rikosilmoituksen.

Poliisilaitos suoritti rikosilmoituksesta selvityksen ja tutkinnanjohtaja päätti, että esitutkintaa ei suoriteta, koska lääkärin syyllisyydestä ei hänen mielestään ole edes epäilyä. Rikoskomissaari teki ratkaisunsa yksipuolisesti vaillinaisin tiedoin, sillä hän ei kuullut selvityksessään ketään muuta kuin syylliseksi epäiltyä lääkäriä, joka on tässä asiassa täysin jäävi. Eikä hän ottanut ollenkaan huomioon ylimpien laillisuusvalvojien kannanottoja lääkärin toiminnan laittomuuksista, vaikka hän oli niistä tietoinen.

Tein tutkinnanjohtajan ratkaisusta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka totesi yllättäen, että asia ei aiheuta toimenpiteitä. Syylliseksi epäilty voi siis Suomessa ylimmän laillisuusvalvojan mielestä ratkaista oman syyllisyytensä itse! Poliisihallitus vastasi puolestaan hallintokanteluuni, että se ei ota asiaa käsiteltäväkseen, koska ylin lainvalvoja on jo käsitellyt asiaa. Tutkinnanjohtajan ratkaisu on lopullinen, eikä siitä voi enää valittaa Suomessa millekään viranomaiselle.

Yksilön henkilötietojen suojasta on tarkat määräykset lainsäädännössä. Virkamiehillä on ehdoton velvoite kaikissa tehtävissään noudattaa lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Oikeustajuntaani ei mahdu, että lääkäri saa loukata yksilöllisyyden suojaa katsomalla ilman välttämätöntä tai edes minkäänlaista tarvetta vieraan ihmisen salaisia potilastietoja ilman potilassuhdetta ja potilaan suostumusta, poliisilaitos voi ratkaista syylliseksi epäillyn syyllisyyden pelkästään syylliseksi epäillyn antamien tietojen perusteella ja mikään laillisuuden valvoja ei ota asian oikaisua käsiteltäväkseen.

En voi enää pitää Suomea oikeusvaltiona.  Ainoa mahdollisuuteni tavallisena kansalaisena ajaa avuttoman kaltoin kohdellun vanhuksen oikeuksia tässä ilmiselvässä asiassa on valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämä tapaus on myös hyvä esimerkki siitä, että vanhuusvaltuutetun tarve Suomessa on huutava.

’Vakavasti sairaan vanhuksen omaishoitaja’

Kirjoitusta ei julkaistu.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

TOUKOKUU 2021: Suomi ei ole oikeusvaltio

 

5.5.2021

Ylin laillisuuden valvoja on tyytyväinen

Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 tekemääni kanteluun EOAK/3006/2021:

Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaanne enempää.

No, mitäpä siihen on meikäläisellä maan matoisella urputtamista, jos valtakunnan ylin laillisuudenvalvoja kerran on asiaa vakavasti harkittuaan tätä mieltä. Paitsi, että oikeusvaltiossa laki ei näköjään ole niin kuin se luetaan, vaan niin kuin se tulkitaan. Tai halutaan tulkita. Tai halutaan lukea. 

Perustuslain 2 §:n 3 momentissa mainitun julkisuusperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Jos sitä noudatettaisiin todellisuudessa, ei kenellekään voisi olla epäselvyyttä, miten tässä tapauksessa olisi pitänyt lakia lukea ja tulkita.

 

Kertaan vielä muutamia tähän Helsingin poliisilaitoksen tekemään tutkintaan liittyviä faktoja.

Fakta 1: Helsingin kaupungin lakisääteisiä sosiaali- ja terveysministeriön määräämiä tehtäviä hoitava virkamies teki lainvastaisin perustein hallintopäätöksen, jolla hän kumosi kaupungin toisen virkamiehen tekemän päätöksen. Hänellä ei ollut valtuuksia tämän päätöksen tekemiseen.

Fakta 2: Virkamies kävi läpi hänelle vieraan henkilön kaikki sairauskertomukset etsiessään sieltä oirediagnoosia ainoastaan sellaisten hallintopäätösten tekemistä varten, joihin hänellä ei ollut valtuuksia.

Fakta 3: Tietosuojavaltuutettu teki asiaa tutkittuaan Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen virkamiehen tekemästä salaisten potilastietojen katselusta. Asianimikkeenä oli ”virkavelvollisuuden rikkominen”.

Fakta 4: Helsingin poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja teki rikosilmoituksesta selvityksen ja päätti, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa toimiteta.

Fakta 5: Rikoskomissaari teki ratkaisunsa yksipuolisesti vaillinaisin tiedoin, sillä hän ei kuullut selvityksessään ketään muuta kuin syylliseksi epäiltyä lääkäriä, joka on tässä asiassa epäiltynä täysin jäävi. Vaikka tutkinnanjohtaja oli täysin tietoinen, minkälaisten päätösten tekemiseen lääkärillä oli virassaan valtuuksia, hän ei ottanut sitä ratkaisussaan ollenkaan huomioon.

Fakta 6: Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. 

Fakta 7: Tässä rikosilmoituksessa ei syyllisyyden epäilyä ratkaistaessa noudatettu lakia.

Fakta 8: Suomessa tavallisen kansalaisen oikeusturva on olematon.

Fakta 9: Suomi ei ole oikeusvaltio.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

MAALISKUU 2021: Hiljaiseloa koronan kourissa

 

5.3.2021

Vastine kaupungin selityksiin

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan vastineeni eduskunnan oikeusasiamiehen kantelussa EOAK/3279/2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle esittämään selvitys- ja lausuntopyyntöön antamaan vastaukseen HEL 2018-007363 T 03 01 02.

Vastineessani kerroin, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala ei ole tehnyt oikeusasiamiehen pyytämää selvitystä. Kaupunki ei ole toteuttanut lupaamiaan valvontaviranomaisten vaatimia korjauksia laittomaan toimintaansa miltään osin. Kaupunki ei ole tehnyt yhtään mitään laittoman karenssivaatimuksensa korjaamiseksi. Kaupunki ei ole toimittanut oikeusasiamiehen pyytämiä asiakirjoja minulle. Kaupunki kieltäytyy korvaamasta meille vaipat, jotka olemme joutuneet ostamaan kaupungin laittoman toiminnan takia. Omahoitotarvikejakelussa ei vieläkään ymmärretä ministeriön Kuntainfossa antamia toimintamääräyksiä. Helsingin kaupungin ylilääkärit eivät tunne hallintolakia ja julkisuuslakia eivätkä edes perustuslakia.

Pyysin, että oikeusasiamies selvittää ja ratkaisee, ovatko pormestari ja ylilääkärit toimineet viranomaisina virkavastuun suhteen moitteettomasti vai ovatko he syyllistyneet lainvastaiseen toimintaan ja tehtäviensä laiminlyöntiin.

 

11.3.2021

Presidentti on toimivallaton

Tasavallan presidentin kansliasta tuli erityisavustajan vastaus presidentille lähettämääni kirjeeseen. Tilannettamme pidettiin hyvin ikävänä ja toivottiin, että asiamme kääntyisi parhain päin hallinto-oikeuden ja oikeusasiamiehen kanslian ratkaisuissa. Ne ovat juuri niitä virastoja, joille toimivalta tässä asiassa kuuluu. Presidentillä sen sijaan ei ole toimivaltaa puuttua asiaan, joka ei kuulu perustuslaissa tai muissa laissa hänelle määrättyihin tehtäviin. 

Tiesin kyllä, että presidentillä ei ole konkreettisia mahdollisuuksia puuttua asiaan, mutta halusin kertoa hänelle (ja monelle muulle päättäjälle) huoleni siitä, miten helppoa kaltoinkohtelu on toteuttaa yhteiskunnassamme ja miten hampaattomia laillisuusvalvojat ovat oikeusvaltiossamme vaatiessaan viranomaisia noudattamaan toiminnassaan lainsäädäntöä.

 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

 

TAMMIKUU 2021: Oikeusasiamiesten kannanottoja julkisuudessa, kirje kaupunginvaltuutetuille

 

Vuosi vaihtui ja koronan toinen vaihe kiihtyy. Luvassa on karanteenin jatkuminen ainakin kesään asti. Kaupungilta ei ole tullut vaadittua postia eikä viranomaisten ratkaisuistakaan ole kuulunut mitään.

4.1.2021

Tahattomat lainrikkojat

Helsingin sanomissa oli artikkeli, jossa kerrottiin, että eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyjen kantelujen määrä on noussut huomattavasti. Haastattelussa eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen toteaa, että on hyvin harvinaista, että viranomaiset toimisivat tahallisesti vastoin lakia. Helsinki on harvinaisuus, sillä vain yksi voi olla maailman toimivin kaupunki!

6.1.2021

Rikosoikeudellinen virkavastuu

Näitä asioitamme eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa ratkaiseva apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin totesi verohallintoakoskevassa HS:n haastattelussa, että perustuslain esitöissä korostetaan sitä, että julkisten hallintotehtävien hoitamisen tulee kuulua viranomaiselle, jolla on rikosoikeudellinen virkavastuu alaistensa toiminnasta. Juuri tätä vastuunkantoa olen jo kolmen vuoden ajan vaatinut nykyiseltä olympiakomitean puheenjohtajalta.

15.1.2021

Sosiaalinen salaseura

Sain kuukausia myöhemmin sattumalta tietää, että Helsingin kaupunki oli tehnyt päätöksiä, joista sen olisi kuulunut oikeusasiamiehen vaatimuksen mukaan kertoa minulle. Palaan asiaan myöhemmin...

20.1.2021

Iäkkäiden kaltoinkohtelusta ei saada tietoa

Julkisuudessa nousi puheenaiheeksi, että iäkkäiden henkilöiden kaltoinkohtelua ei useinkaan havaita. THL julkaisi tiedotteen, jossa johtava asiantuntija Minna-Liisa Luoma kehotti kansalaisia tekemään tehokkaammin huoli-ilmoituksia lähipiirissään havaitsemistaan kaltoinkohteluista. No, minulla on toden totta kertynyt kokemusta siitä, miten Helsingin kaupunki kohtelee kaltoin lähimmäistäni. Lähetin tämän eepoksen lisätietoineen THL:ään Minna-Liisa Luomalle.

 

27.1.2021

Huoli-ilmoitus kaltoinkohtelusta

Lähetin Seniori-infoon huoli-ilmoituksen siitä, että Helsingin kaupunki on kohdellut vaimoani kaltoin jo kolme vuotta. Tein samalla huoli-ilmoituksen myös itsestäni – samasta syystä. Sieltä tuli heti vastaus, jossa pahoiteltiin kokemuksiamme ja kerrottiin, että välittävät huoli-ilmoituksen omatyöntekijälle.

28.1.2021

Kirje kaupunginvaltuutetuille

Lähetin kirjeen ja yhteenvedon Helsingin kaupunginvaltuutetuille ja sosiaali- ja terveyslautakunnan ja jaoston jäsenille ja varajäsenille. Kysyin heiltä, miksi he ovat hyväksyneet kaupungin laittoman toiminnan, kun eivät ole puuttuneet asiaan. Heidät on valittu tehtäväänsä hoitamaan yhteisiä asioita ja valvomaan vastuullisessa asemassa olevien henkilöiden toiminnan laillisuutta. Miksi he eivät ole tehneet mitään? Mitä he olisivat voineet tehdä? Mitä he voivat tehdä vielä? Vai eikö heitä todellakaan liikuta yhtään, että Helsingin kaupunki kohtelee kaltoin erittäin vaikeasti muistisairasta sotaorpoa 80-vuotiasta vanhusta, joka on menettänyt täysin muistinsa, puhekykynsä ja pidätyskykynsä?

Kerroin, että hyväosaisten päättäjien hyytävä kylmyys puistattaa minua ja kysyin, onko suomalaisilta kadonnut sydän ja omatunto. Onko Suomi oikeusvaltio, jossa myös pääkaupungin johtajat toimivat laillisuusvalvojien määräysten ja Suomen lainsäädännön mukaisesti sekä valvovat ja vastaavat siitä, että heidän alaisensa noudattavat lakeja kaikessa toiminnassaan? Pyysin valtuutettuja perehtymään selostukseeni ja päättelemään itse, onko kaupunki toiminut meidän tapauksessamme lakeja ja määräyksiä noudattaen ja vaatimaan korjausta, jos ovat sitä mieltä, että ei ole.  

Vain muutama terveydenhuoltoalalla työskennellyt valtuutettu vastasi ja oli kaltoinkohtelustamme huolissaan. Yhteyttä ottivat Sinikka Vepsä, Arja Karhuvaara, Sirpa Asko-Seljavaara, Anna Vuorjoki ja Jari J Marjanen. Kaksi ensin mainittua olivat tuohtuneita kohtelustamme. Jatkoimme jonkin aikaa viestien vaihtoa.

Helsingin kaupunginvaltuusto siis hyväksyy kaupungin laittoman toiminnan 97 %:n enemmistöllä. Sellaista on kansanvalta maailman toimivimmassa kaupungissa.

28.1.2021

Sosiaalinen salaseura iski jälleen

Sain kuukausia myöhemmin sattumalta tietää, että Helsingin kaupunki oli tehnyt samana päivänä päätöksiä, joilla on vaikutusta kaupungin meitä koskeviin päätöksiin.

29.1.2021

Asiakasohjaajan kotikäynti

Asiakasohjaajamme kaupungin sosiaali- ja terveysvirastosta soitti ja lupasi tulla kahden viikon kuluttua sairaanhoitajan kanssa tutustumaan tilanteeseemme ja harkitsemaan avuntarpeitamme.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>