Vahingon korvaaminen hyvityksenä

 29.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen hallinnon hallintopalvelujen päätöksenteon tukiyksikön vs. päälliköltä tuli kirje HEL 2022-002385 T 03 01 00, jonka otsikkona oli Vahingon korvaaminen hyvityksenä.

Kaupunki oli pyytänyt selvitystäni siitä, kuinka paljon meillä oli kulunut itse ostamiimme vaippoihin neljän vuoden aikana. Olin päätynyt arvioissani 5 216 euroon.

Kirjeessä kaupunki kertoi päättäneensä korvata vahinkonsa hyvityksenä 6 000 €, jota se pitää kohtuullisena huomioon ottaen tämän asian hoitamisesta aiheutuneen työn. Äkkiä arvioituna 'työni' ei mennyt hukkaan ja päiväpalkakseni tuli noin 5 €.

Rahat tulivat tilillemme 3.3.2022.

Mielipuolinen diktaattori on naapurissamme saanut vallanhimoissaan maailman muuttumaan hetkessä pelottavaksi, vaaralliseksi ja arvaamattomaksi. Tässä kontekstissa vaipoista napiseminen saattaa tuntua vähäpätöiseltä nillittämiseltä.
Niin ei kuitenkaan ole. 

Tämä prosessi alkoi jo kaksi vuotta ennen koronaa ja neljä vuotta ennen Ukrainan sotaa. Kyse ei ole vaipoista vaan siitä, toimiiko Helsingin kaupunki oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Ei toimi. Noudattaako Helsingin kaupunki kaikessa toiminnassaan perustuslakia? Ei noudata. Valvovatko esimiesasemassa olevat kaupungin viranhaltijat virkavastuunsa mukaisesti alaistensa toiminnan laillisuutta? Eivät valvo. 

Olen tuonut nämä asiat alusta alkaen kaupungin johtajien tietoon, mutta he ovat suhtautuneet minuun ylimielisesti ja halventavasti eivätkä ole ottaneet vaatimuksiani kuuleviin korviin. Kaupunki ei ole piitannut neljän vuoden aikana edes ylimpien lainvaatijoiden vaatimuksista. Tarvittiin apulaisoikeusasiamiehen tiukka langettava päätös ennen kuin kaupungin organisaatiossa alkoi tapahtua jotakin asian oikeudenmukaiseksi ratkaisemiseksi. Oikeusvaltiossa kansalaisen oikeuksien ajaminen ei saa olla näin vaikeata.

Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa, jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään, on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 
Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies vihjaisi langettavassa päätöksessään 4.11.2021 hienotunteisesti kaupungille, että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi. Oikea anteeksipyytäjä olisi Jan Vapaavuori, joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta. Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. Vapaavuori sai tietää kaupungin laittomasta toiminnasta jo 6.2.2018. Lähetin hänelle 28.5.2018 lähtien monta kirjettä, joissa vaadin häntä puuttumaan asiaan.

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä, joilta on lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 

 >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Kirje kaupungin ylilääkäreiltä

25.1.2022

Sain Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalta salatun viestin, jossa terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen tiedustelivat, kuinka paljon meille on aiheutunut kustannuksia itse hankkimistamme vaipoista ja mahdollisesti muita kuluja asian vuoksi. He pyysivät, että ilmoitan heille tilitietoni kustannusten maksamista varten.

             >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Kirje tietosuojavaltuutetulle

13.1.2022

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen ja hänen silloinen esimiehensä Timo Sinkkonen kertoivat kesällä 2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle antamissa kantelun vastineissaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot etsiessään sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisivat sen perusteella määrätä kolmen kuukauden karenssin alkamisajankohdan.

Lähetin 29.8.2018 tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko nämä ylilääkärit syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen. Tietosuojavaltuutettu teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Oikeustajuuni ei mahtunut silloin ja vielä vähemmän nyt, että näillä ylilääkäreillä olisi ollut tarvetta tai oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 jälkeen syyttämättäjättämispäätös tuntuu vielä absurdimmalta. Ylilääkärit toimivat ylimmän laillisuusvalvojan mukaan lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja. Oirediagnoosilla, jota he ainoastaan etsivät potilastiedoista, ei ole mitään merkitystä tarvikkeiden antamisesta päätettäessä, koska päätös tehdään pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ja päätöksen tekee hoitava lääkäri eikä omahoitotarvikejakelu. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärillä tai hänen esimiehellään ei ollut tietojen katseluun tarvittavaa hoitosuhdetta vaimooni. Ja kuten kaikki laillisuusuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet, kolmen kuukauden karenssivaatimus on laiton. Siitä ei ole mitään mainintaa lainsäädännössä, potilasohjeissa tai ministeriön määräyksissä.

Lähetin uudelle tietosuojavaltuutetulle Anu Talukselle kirjeen, jossa kysyin, onko apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa tulleiden uusien tietojen valossa mitään tehtävissä syyttämättäjättämispäätöksen suhteen.

TIETOSUOJAVALTUUTETUN TEKEMÄ RIKOSILMOITUS 5500/R/22059/20 SALAISTEN POTILASTIETOJEN KATSELUSTA

 

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin suorittamasta salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Mielestäni Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. Tutkija ei ottanut ratkaisua tehdessään lainkaan huomioon sitä, että syylliseksi epäillyt toimivat lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja.

Tiedustelen, voiko nykyinen tietosuojavaltuutettu vielä puuttua asiaan jotenkin ja saada tapaukselle ratkaisun, joka noudattaa oikeusvaltion periaatteita.

 

Kerron aluksi taustaa, mistä on kysymys.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta.

Lähdin vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa vaippalähetteen, jonka hoitava lääkäri oli tehnyt pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat näinä vuosina antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut, joissa ne ovat todenneet Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin toimineen lainvastaisesti. Karenssivaatimus on laiton, koska se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön määräyksiin. Ylilääkärillä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen. Valvontaviranomaiset ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Kun laillisuutta valvovien viranomaisten korjausvaatimukset eivät olleet tehonneet, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 lopulta hyvin vakavan langettavan päätöksen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020. Siinä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, moititaan sosiaali- ja terveystoimen toimialan leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten kannanottoihin, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen langettavan päätöksen jälkeen itse vaippa-asia näyttää lopulta selviävän meidän osaltamme. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri löysi jo oikeusasiamiehen ystävällisellä avustuksella lopulta lusikan ja otti sen kauniisti käteensä. Hän oli käskenyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta. Ja mehän sovimme Ystävällisessä hengessä, kuten hoitaja oli kirjannut tapahtuman Maisaan. Ja joulun alla pihallemme ilmestyi laatikoita, joissa oli 344 vaippaa! Tämän yksinkertaisen ja selvän rutiinitoimituksen toteuttamiseen kului Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelulta 3 vuotta 10 kuukautta ja 18 päivää.

 

Tämän asianselvittelyn yhteydessä tuli ilmi, että omahoitotarvikejakelun ylilääkäri oli katsellut luvatta vaimoni potilastietoja. Tietosuojavaltuutettu teki siitä rikosilmoituksen, josta tutkinnanjohtaja teki päätöksen jättää tutkimatta. En voi tätä päätöstä millään hyväksyä, sillä se ei vastaa käsityksiäni oikeusvaltiosta. Kerron seuraavassa, mikä tutkinnanjohtajan päätöksessä on vikana.

Olen näiden vuosien aikana joutunut kommentoimaan ja oikaisemaan lähes kymmenen kertaa omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen eri viranomaisille antamia vastineita. Ahosen selityksiin on vaikea luottaa, sillä niissä on ollut toisaalta samoja virheellisiä pinttymiä ja toisaalta selitykset ovat myös vaihdelleet. Välillä hän saattaa kertoa, että ei ole ollut koko tapauksen kanssa missään tekemisissä ennen kesää 2018 ja välillä, että omahoitotarvikejakelussa ei vaadita karenssia. Elokuussa 2018 hän kertoi eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassaan vastineessa, että hän oli käynyt kaikki vaimoni potilastiedot läpi kymmeneltä vuodelta etsiäkseen sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta olisi voinut tehdä sen puuttuessa hylkäyspäätöksen vaippojen antamisesta. Mielestäni hänellä ei ollut tarvetta eikä oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja, joten lähetin 29.8.2018 tietosuojeluvaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko Juha Ahonen ja hänen esimiehensä Timo Sinkkonen syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen.   

En kuullut asiasta pariin vuoteen mitään, mutta keväällä 2020 sain tiedon, että tietosuojavaltuutettu oli tehnyt lähettämäni kirjeen perusteella 1.4.2020 Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 omahoitotarvikejakelun ylilääkäreiden tekemisistä nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen.

En ollut taaskaan sen jälkeen kuullut asiasta mitään vuoteen, mutta 1.4.2021 sain Helsingin poliisilaitokselta aprillipäivänä postia. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Hänen mielestään oli. Silen oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun tekemästä rikosilmoituksesta, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi toimia ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehinä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn.

Tämä on ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä luvattomaan urkkimiseen Ahosen suorittaman vaimoni salaisten potilastietojen katsomisessa tutkinnanjohtaja Silén on päättänyt kysyä Ahoselta ja vain Ahoselta, onko Ahosen mielestä syytä epäillä, että Ahonen olisi voinut syyllistyä Ahosen tekemäksi epäiltyyn Ahosen suorittamaan salaisten potilastietojen katselurikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa ei ja oli. Näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä Ahosen suorittamassa salaisten potilastietojen katselussa ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista omatoimisesti itsepalveluperiaatteella oikeusvaltio Suomessa?

 

Apulaisoikeusasiamiehen syksyllä 2021 antaman langettavan ratkaisun jälkeen tutkinnanjohtaja Markku Silenin tekemä ratkaisu tuntuu täysin käsittämättömältä ja lainvastaiselta. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”kaupunki on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Ylimmän laillisuusvalvojan mielestä ylilääkäri Juha Ahonen oli toiminut lainvastaisesti, eikä hänellä ollut minkäänlaista tarvetta urkkia vaimoni salaisia potilastietoja, koska hänellä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään vaippalähetteeseen. Kaikkien valvontaviranomaisten langettavien ratkaisujen mukaan vaipat olisi pitänyt antaa lääkärin tekemän lähetteen mukaisesti heti. Jakelun aloittamisesta päättää ministeriön antamien määräysten mukaisesti yksinomaan hoitava lääkäri. Juha Ahosella ei siis ollut vähäisintäkään harkintavaltaa ratkaista, mistä lähtien omahoitotarvikkeita aletaan jakaa, eikä siten myöskään mitään tarvetta katsella potilastietoja sellaisen päätöksen tekemistä varten. Tämä oli Ahosen mukaan hänelle ainoa syy potilastietojen katselemiseen. Potilastietojen katsominen vaatii myös lääkäreiltä potilassuhdetta potilaaseen. Ahosella ei ole koskaan ollut minkäänlaista potilassuhdetta vaimooni. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella ei siis ollut potilastietojen katseluun vaadittavaa potilassuhdetta, hänellä ei ollut laillisia valtuuksia tehdä sellaista päätöstä, jota varten hän ainoastaan etsi tietoja potilasrekisteristä. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut oikeutta eikä tarvetta katsoa vaimoni salaisia potilastietoja. Tutkinnanjohtajan päätös jättää rikosilmoitus tutkimatta on nämä tosiasiat huomioon ottaen oikeusvaltiossa oikeudenmukaisuuden irvikuva!

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle 21.4.2021 kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta. Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 kanteluun EOAK/3006/2021. Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaa enempää. Toisaalta puoli vuotta tämän ratkaisun jälkeen 4.11.2021 apulaisoikeusasiamies antoi toiseen kanteluun langettavan ratkaisun, jossa hän totesi omahoitotarvikejakelussa toimitun kaikilta osin lainvastaisesti. Olen miettinyt, olisiko apulaisoikeusasiamies omahoitotarvikejakelun laittomuuksien selvittyä hänelle enää hyväksynyt yhtä helposti komisario Silenin menettelyn.

Tein vielä 8.6.2021 Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä. Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa.

 

Lähetän tämän kirjeeni kysyäkseni tietosuojavaltuutetulta, onko vielä olemassa jotain mahdollisuuksia vaikuttaa tämän rikosilmoituksen tutkimattajättämispäätökseen? Pidän tapahtunutta oikeusmurhana. Alun perin tutkinnanjohtaja Silenin tekemä tutkinnassa oli raskauttavia virheitä muotoseikoissa. Tutkinta ei täyttänyt tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja objektiivisuuden vaatimuksia, eikä tutkija ottanut lainkaan huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita ylilääkäri Ahosen oikeuksista ja velvollisuuksista lakisääteistä tehtävää suorittaessaan. Kun oikeusasiamies on nyt tutkinnanjohtaja Silenin tekemän ratkaisun jälkeen todennut ylilääkäri Ahosen toimineen lainvastaisesti, hänen oikeuksistaan ja tarpeistaan urkkia potilastietoja putoaa pohja pois kokonaan.

 

Tämä käsittämättömän omituinen prosessi, jossa Helsingin kaupunki on kieltäytynyt jo melkein neljän vuoden ajan antamasta vaimolleni lakisäteisiä hoitotarvikkeita, alkoi jo alusta alkaen vaikuttaa oudolta, joten aloin kerätä talteen kaikki tähän asiaan liittyvät asiakirjat. Olen koonnut ne – salaisia tietoja lukuun ottamatta – omaishoitajan päiväkirja -blogiini, joka on osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.. Kopio oikeusasiamiehelle tekemästä kantelustani, jossa olen perustellut yksityiskohtaisesti, missä tutkinnanjohtaja on toiminut virheellisesti, on myös blogissa: https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html. Apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antama langettava ratkaisu on julkaistu eduskunnan sivuilla https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020. Salaiseksi luokiteltu rikoskomisarin päätös 5500/R/22059/20 on ilmeisesti tietosuojavaltuutetun saatavissa, mikäli sitä ei ole jo lähetetty.

 

Tämän prosessin aikana olen törmännyt moniin omituisiin asioihin. Mehän olimme aivan normaalit potilaat neljä vuotta sitten ja meidän lähetteessämme ei ollut mitään epäselvää, kuten valvontaviranomaiset ovat todenneet. Miksi kaupungin piti lähteä tähän turhanpäiväiseen laittomaan vänkäämiseen? Toisaalta hyvä, kun lähti. Tässä on tullut kuitenkin esille paljon mädännäisyyttä maailman toimivimman kaupungin hämäristä sokkeloista. Aika pian selvisi esimerkiksi, että omahoitotarvikejakelussa on vaadittu laittomasti vuosikausia karenssi ennen hoitotarvikkeiden antamista.

Se, että varsinainen vaippojen saaminen järjestyy meidän osaltamme, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Tässä on kyse hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia vaatimalla kolmen kuukauden laittoman karenssin kategorisesti kaikilta hoitotarvikkeiden saajilta. Johtajat eivät ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä heiltä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri siihen, miten kaupungin viranhaltijat suhtautuvat leväperäisesti lainsäädäntöön ja viranomaisten vaatimuksiin. Kaupunki ei ole vielä ryhtynyt oma-aloitteisesti mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Ylin laillisuudenvalvoja on todennut kaupungin toimineen lainvastaisesti, joten laittomuudesta ja syyllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Onhan oikeusvaltiossa rikollisen korvattava uhreilleen aiheuttamansa vahinko. Summa on huomattava, sillä omahoitotarvikejakelussa on yli 30 000 asiakasta, joista vaippoja tarvitsevia on 5500. Esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan taloudellinen menetys kolmelta kuukaudelta on ollut 300–400 euroa. Se on suuri menetys vähävaraiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, joita omahoitotarvikkeiden saajista on suurin osa.

Helsingin kaupungin johtajien pitäisi ymmärtää järjestää tämä asia oma-aloitteisesti. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Kokemukseni perusteella en usko, että Helsingin kaupungin herrat ryhtyisivät oma-aloitteisesti antamaan korvauksia laittoman toiminnan takia kärsimään joutuneille, joten jonkun pitäisi hoitaa asia. Minä en jaksa enää ryhtyä tämän takia uusiin ponnisteluihin.

Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä perustuslain 118 §:n mukaiseen virkavastuuseen kuuluvan laillisuuden valvonnan. Perustuslaki ei jätä tulkinnanvaraa viranhaltijan velvollisuuksille noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Helsingin kaupungissa on suuri joukko ylilääkäreitä ja pari pormestaria, jotka eivät ole toimineet lainmukaisesti. He ovat myös tienneet toimivansa vastoin lakia. Aikanaan mitataan vielä jossakin Suomen oikeuslaitoksessa tai Euroopan ihmistuomioistuimessa Helsingin kaupungin osalta, onko Suomen perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. Sanalla sanoen tehdään tärkeä periaatteellinen ratkaisu siitä, onko Suomi oikeusvaltio vai ei.

 

Totean lopuksi vielä yhteenvetona, että kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat kertoneet langettavissa ratkaisuissaan, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimittiin lainvastaisesti, kun vaippoja ei annettu vaimolleni heti. Ministeriön määräysten mukaisesti hoitotarvikkeita annetaan pitkäaikaisen sairauden hoitoon, kun sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Vaimoni pitkäaikaisen sairauden Alzheimerin taudin diagnoosi oli kirjattu potilastietoihin jo seitsemän vuotta aikaisemmin vuonna 2010. Missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa omavastuuvelvollisuuden täyttämisestä tai kolmen kuukauden karenssivaatimuksesta tai jonkun oirediagnoosin vaatimuksesta. Ne ovat Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajan omia keksintöjä, joilla ei ole minkäänlaista laillista perustetta.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut viranomaisille antamissaan vastineissa käyneensä läpi vaimoni kaikki potilastiedot ainoastaan siksi, että hän etsi sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi tehdä päätöksen vaippojen antamisen alkamisajankohdasta ja määrätä diagnoosin puuttuessa kolmen kuukauden karenssin. Omahoitotarvikejakelijoilla ei kuitenkaan ole lainsäädännön ja ministeriön määräyksien mukaan lainkaan päätösvaltaa ratkaista tarvikkeiden jakamisen aloittamisajankohtaa. Omahoitotarvikkeiden jakamisen aloittamisen ajankohdan määrää potilasta hoitava lääkäri ja kolmen kuukauden karenssia ei viranomaisten mukaan ole olemassakaan. Kun Ahosella ei ollut lakisääteistä tehtäväänsä suorittaessaan toimivaltaa sellaisen päätöksen tekemiseen, jota varten hän etsi tietoja vaimoni potilastiedoista, ei hänellä voinut olla myöskään tarvetta murtaa tietosuojaa ja katsella miltään osin hänelle tarpeettomia vaimoni potilastietoja. Eikä jakelun alkamisajankohta sitä paitsi määräydy oirediagnoosin kirjaamispäivän perusteella vaan pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ylilääkäri Juha Ahosella ei ollut minkäänlaista laillista syytä katsoa vaimoni potilastietoja. Hänellä ei ollut salaisten potilastietojen urkkimiseen lupaa, tarvetta eikä oikeutta eikä myöskään vaadittavaa potilassuhdetta. Kun ylilääkäri Juha Ahonen kuitenkin katseli vaimoni potilastietoja, hän syyllistyi laittomaan tekoon, josta tietosuojavaltuutettu teki rikosilmoituksen. Miten ihmeessä tutkinnanjohtaja voi silti tehdä yksin päätöksen, että ei ole edes epäilyä Ahosen syyllisyydestä?

 

En ole tässä pitkässä prosessissa alistunut Helsingin kaupungin laittoman mielivallan uhriksi, vaan olen jatkanut sitkeästi oikeuksiemme ajamista, koska olen tiennyt olevani oikeassa. En haluaisi tässä potilastietojen katselussakaan antaa periksi, koska tiedän tässäkin olevani oikeassa. Toivon, että tietosuojavaltuutetulla olisi halua selvittää asiaa ja että vielä olisi käytettävissä joitakin keinoja, joilla ylilääkäri Juha Ahosen suorittama salaisten potilastietojen luvaton ja tarpeeton katselu saisi oikeudenmukaisen ratkaisun. Minun on vaikea sulattaa, että oikeusvaltiossa yksi rikoskomisario voi asettua tietosuojavaltuutettuinstituution asiantuntemuksen yläpuolelle tietosuoja-asioissa.

 

Helsingissä 13.1.2022

Ystävällisin terveisin...

Lisätietoja:    Omaishoitajan päiväkirja -blogi
https://byrokratia.blogspot.com.

                     Kirje tietosuojavaltuutetulle 29.8.2018
https://byrokratia.blogspot.com/2021/08/elokuu-2018-kaupungin-ylilaakareiden.html

Kantelu oikeusasiamiehelle 21.4.2021
https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html.

Apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu 4.11.2021 https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

Rikoskomisarin päätös syyttämättä jättämisestä 5500/R/22059/20
                     (saatavissa tarvittaessa Helsingin poliisilaitokselta)

  >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Apulaisoikeusasiamiehen päätös kantelussa

 

8.11.2021

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin päätös kantelussa Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjapyynnön käsittely EOAK/3279/2020

 

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia lähetti tiedon apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 tekemästä päätöksestä kantelussa Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin oli pannut kantelun vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta. Kanteluun liittyi selvityspyyntö Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalta. Kaupungin oli erityisesti vastattava kysymyksiin

• Millä tavalla kaupunki on menetellyt vaimoni hoitotarvikeasiassa saatuaan        valvontaviranomaisilta tiedon päätöksensä laittomuudesta?
• Korvataanko meille meidän itse hankkimamme vaipat?

Selvityspyyntöön sisältyi myös kanslian pyyntö Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle olla minuun yhteydessä asian selvittämiseksi ja toimittamaan minulle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet (PYSY044) ja muut pyytämäni asiakirjat. 

Eduskunnan apulaisoikeusmiehen päätöksessä tyrmätään täydellisesti kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä. Apulaisoikeusasiamies tekee vielä Helsingin kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että viranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon sekä vielä erikseen selvityspyynnön sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöstä omaishoitajien tukemisessa.

Vihdoinkin meidät on otettu huomioon täysivaltaisina kansalaisina yhteiskunnassamme! Päätöksen lukeminen on balsamia haavoitetulle sielulleni. Kunpa vaimonikin voisi vielä ymmärtää, miten apulaisoikeusasiamies on pitänyt puoliamme vääryyttä vastaan!

Poimintoja apulaisoikeusasiamiehen arvioista:

Käytettävissäni olevan selvityksen perusteella katson, ettei kantelijan ja hänen vaimonsa oikeuksien toteuttamisessa ole toimittu asianmukaisesti valvontaviranomaisten kannanottojen jälkeen.

Kaupungin olisi tullut ymmärtää huolehtia paitsi siitä, että kaikkia asiakkaita koskevat ohjeistukset ovat lainmukaiset, myös varmistaa, että kantelija ja hänen vaimonsa saavat valvontaviranomaisten edellyttämällä tavalla heille kuuluvan  palvelun.

Helsingin kaupunki on 27.1.2021 antamassaan vastauksessa kieltäytynyt korvaamasta vaippoja kantelijalle muulta kuin kolmen kuukauden karenssin ajalta, jolloin hänen puolisonsa olisi lain mukaan ollut oikeutettu saamaan vaipat ilmaiseksi, mutta hänelle kieltäydyttiin niitä antamasta hoitavan lääkärin arviosta huolimatta. Kaupungin olisi pitänyt ottaa asia käsittelyyn välittömästi sen jälkeen, kun se oli saanut Etelä-Suomen aluehallintoviraston 16.4.2019 päivätyn päätöksen, jossa todetaan Helsingin kaupungin ohjeiden ja menettelyn virheellisyys. Samassa yhteydessä olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta anteeksi ja antaa hänelle tarvittavat tiedot, jotta vaippojen toimittaminen olisi voinut alkaa ja jatkua keskeytyksittä asiakkaan tarpeen mukaisesti. 

Kantelija on alun perin toiminut asiassa annettujen ohjeiden mukaisesti ja soittanut omahoitotarvikejakeluun. Hänelle on annettu väärää tietoa. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan olisi tullut huolehtia siitä, että kantelija saa oikeaa tietoa sen jälkeen, kun kaupungin tietoon oli tullut, että asiassa on menetelty virheellisesti.

Asiassa ei ole toimittu hallintolain 23§:n 1 momentin edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Viivytyksestä johtuen kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaudenhoitoa.

Pidän erityisen moitittavana sitä, ettei Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan taholta ole oltu yhteydessä kantelijaan, vaikka eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta lähetetyssä selvityspyynnössä pyrittiin ohjaamaan Helsingin kaupungin virkamiehiä toimimaan asiassa asianmukaisesti.

Jos oikeusasiamies laillisuusvalvontaan kuuluvassa asiassa katsoo, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta harkitsee, ettei syytteen nostaminen tai asian saattaminen kurinpitomenettelyyn ole kuitenkaan tarpeen, hän voi antaa valvottavalle huomautuksen vastaisen varalle. Olen päätynyt antamaan tässä asiassa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle huomautuksen. 

Koska minulla on syytä epäillä puutteita siinä, millä tavoin valvontaviranomaisten kannanotot vaikuttavat Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan toimintaan, olen päättänyt ottaa tutkittavakseni, miten Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala huolehtii siitä, että laillisuusvalvojien ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

Olen päättänyt ottaa omana aloitteenani tutkittavakseni myös, millä tavoin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala huolehtii siitä, että omaishoitajia tuetaan laissa säädetyn mukaisesti ja että sosiaali- ja terveystoimen henkilökunta on tietoinen siitä, missä tilanteessa ja millä tavoin lainsäädäntö edellyttää heidän tekevän yhteistyötä tavoitteen toteuttamiseksi.

Olen todennut, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi. ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu samaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on koitunut tarpeetonta mielipahaa. Hänen saamansa palvelu on ollut laadultaan huonoa.

Toiminta on ollut virheellistä ja kantelijan oikeuksia on loukattu, kun kantelijaan ei ole oltu henkilökohtaisesti yhteydessä enää sen jälkeen, kun hänelle on annettu väärää informaatiota puolison oikeudesta saada maksuttomia vaippoja. Katson, että kantelijan tilanteessa mahdollisuus saada tietoa kaupungin verkkosivuilta ei ole ollut riittävä tapa huolehtia palvelujen toteuttamisesta lainmukaisesti.

Esitän, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala harkitsee, miten se voi hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä.

Pyydän Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialaa ilmoittamaan minulle 28.2.2022 mennessä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt hyvitysesitykseni johdosta.

Samalla kiinnitän Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan huomiota siihen, että valvontaviranomaisten virheelliseksi toteaman menettelyn seuraukset korjataan viipymättä ilman erillistä kehotusta.

Ylimmän laillisuusvalvojan perustuslaillinen tiedonsaantioikeus merkitsee viranomaisten ja virkamiesten velvollisuutta toimittaa asianmukaiset tiedot ja selvitykset asetettuun määräaikaan mennessä. Virkamiesten laiminlyöntiä antaa pyydetyt tiedot voidaan pitää virkavirheenä.

Kokonaisuutena arvioiden kantelijan asian käsittelyyn osallistuneiden Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten asiassa osoittama piittaamattomuus eri valvontaviranomaisten viesteistä ja kannanotoista on ollut poikkeuksellista. Selvitysten viivästyminen on osaltaan heikentänyt kantelijan ja hänen vaimonsa oikeusturvaa ja heidän saamaansa palvelua. Tästä syystä olen päätynyt antamaan myös tästä huomautuksen.

[Kaupunki toimitti vastauksensa tähän kanteluun yli kolme kuukautta määräajan jälkeen ja muutkin vastauksensa viikkoja myöhässä. Terveysasemien johtajalääkäri ilmoitti 11.3.2019, että kaupunki ei enää vastaa tiedusteluihini, eikä se vastannut.]

Neljän vuoden kokemuksella voin yhtyä täysin apulaisoikeusasiamiehen päätöksessään esittämiin moitteisiin. Hän osaa esittää asiansa sivistyneen hienovaraisesti, mutta ei jätä yhtään tulkinnanvaraa sille, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan ylilääkärit ovat hoitaneet tämän asian aivan luokattomasti kautta linjan. 

Alun perin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen selitykset olivat jo aivan päättömiä, eivätkä ne ole siitä parantuneet. Hän ilmeisesti kuvittelee, että hänellä tosiaan olisi valtuuksia päättää sellaisista asioista, joihin hänellä ei todellakaan ole mitään laillista oikeutta. Hän ja hänen kaikki esimiehensä pormestaria myöten ovat saaneet keväästä 2019 lähtien kaikilta laillisuutta valvovilta ylimmiltä viranomaisilta raskauttavia lausuntoja kaupungin toiminnan laittomuudesta ja vaatimuksia laittomuuksien korjaamisesta. Ylilääkärit Ahonen ja Lukkarinen ovat viranomaisille antamissaan lausunnoissaan luvanneet moneen kertaan hoitaa asiat kuntoon, mutta eivät ole toteuttaneet mitään lupauksistaan. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen ei ole luvannut mitään, mutta väittää korjanneensa itse laatimansa laittomat pysyväisohjeet. Ohjeet ovat yhä päin honkia, eivätkä vastaa ministeriön määräyksiä. Ei ole ihme, että apulaisoikeusasiamies on menettänyt luottamuksensa sosiaali- ja terveystoimen toimialasta vastaaviin virkamiehiin ja vaatii kantelun ratkaisussa kaupungilta selvitystä asiasta.

Apulaisoikeusasiamies kiinnittää huomiota sosiaali- ja terveystoimen toimialan laiminlyönteihin ja piittaamattomuuteen suhteessa valvontaviranomaisten kannanottoihin. Lisäisin vielä ylimielisyyden ja vastuuttomuuden. Ylilääkärit ovat suhtautuneet meihin koko ajan alentavasti ja loukkaavasti. Vastuulliset johtajat tietävät, että heidän alaisuudessaan virkamiehet toimivat lainvastaisesti, mutta he eivät ole puuttuneet siihen, vaan ovat laiminlyöneet täysin virkavastuuseen kuuluvan alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on tiennyt koko ajan alaistensa lainvastaisen toiminnan. Pormestari Jan Vapaavuori on ollut (ja on yhä virkavastuun vanhenemiseen saakka) vastuussa kaupungin kaikesta toiminnasta, mutta on nostanut itsensä maallisten asioiden yläpuolelle. Hallintolaissa, julkisuuslaissa ja jopa perustuslaissa on paljon  julkisessa virassa toimivien virkailijoiden toimintaa koskevia määräyksiä. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkailijat elävät, kuin ne määräykset eivät koskisi heitä lainkaan. 

 Maailman toimivin kaupunki?

Oikeusasiamies julkaisi kantelun ratkaisun verkossa

Verkossa julkaistaan oikeusasiamiehen ratkaisuja, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa. Ratkaisuista on poistettu salassa pidettävät ja tarpeettomiksi katsotut tiedot. Poistetut kohdat on merkitty katkoviivoin [---]. Henkilöiden nimet on yleensä korvattu kirjaimin.

Linkki alla olevaan verkossa julkaistuun kantelun ratkaisuun: 
https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

 

4.11.2021

EOAK/ 3279/2020

Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin

Esittelijä: Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Lotta Hämeen-Anttila

HOITOTARVIKKEIDEN JAKELUKÄYTÄNTÖ

1 KANTELU

Kantelija palaa kantelussaan asioihin, joissa on kyse A:n kaupungin hoitotarvikkeiden jakelukäytännöstä ja kantelijan asiakirjapyynnön käsittelystä.

Uudessa kantelussaan kantelija pyytää oikeusasiamiestä muun muassa puuttumaan A:n kaupungin johtajien tekemisiin saadakseen heidät toimimaan niin kuin heidän kuuluisi toimia. Ainoa oikea ratkaisu tässä prosessissa on kantelijan mielestä alusta alkaen ollut, että kaupunki myöntää toimineensa omatarvikejakelussaan sosiaali- ja terveysministeriön määräysten vastaisesti, korjaa virheensä ja noudattaa hänen vaimoaan hoitavan omalääkärin alkuperäistä vaippalähetettä antamalla hänelle kuuluvat vaipat 1.2.2018 lähtien.

Kantelija kertoo, ettei ole saanut kaupungilta anteeksipyyntöä eikä mitään ilmoitusta siitä, että hänen vaimonsa saisi tarvitsemansa vaipat, joten he ovat ostaneet vaipat edelleen itse.

Kanteluun 19.8.2020 annetussa osavastauksessa on todettu miltä osin kirjoituksessa esille tuotuihin asioihin on jo vastattu oikeusasiamiehen kansliasta 24.5.2019 (EOAK/3276/2018) ja

31.3.2020 (EOAK/3024/2019). Kanteluun, joka koski poliisin päätöstä tutkimatta jättämisestä on vastattu 4.5.2021 (EOAK/3006/2021).

2  SELVITYS

Siltä osin kuin kanteluun ei ole jo aiemmin vastattu pyysin A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan selvityksen ja lausunnon (26.1.2021).

Kantelija toimitti vastineen (5.3.2021) A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan selvitys- ja lausuntopyyntööni antamaan vastaukseen.

Lisäksi käytettävissäni ovat olleet muun muassa seuraavat aiempiin ratkaisuihini liittyvät asiakirjat:

- - -

3  RATKAISU

3.1  Selvityspyynnön sisältö

A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitetussa selvityspyynnössä pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään

19.10.2020. Selvityspyynnön mukaisesti selvityksestä tuli käydä ilmi seuraavaa:

1)    Millä tavalla kantelijan vaimon hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen?

2)    Korvataanko kantelijalle hänen mahdollisesti itse hankkimansa vaipat?

Sosiaali- ja terveystoimialaa pyydettiin tarvittaessa olemaan yhteydessä kantelijaan asian selvittämiseksi sekä toimittamaan hänelle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet ja hänen mahdollisesti pyytämänsä muut asiakirjat. Lisäksi selvityspyynnössä kiinnitettiin huomiota siihen, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä on edellytetty, että valituskelpoinen päätös annetaan pyynnöstä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa. Tällä menettelyllä turvataan se, että kysymys pyydetyn asiakirjan olemassaolosta ei jää pelkästään virkamiehen ilmoituksen varaan (OA Petri Jääskeläisen puheenvuoro oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa vuodelta 2017, s. 21).

3.2  Selvityksessä annetut vastaukset kysymyksiin

Lausunnon mukaan kantelijan vaimon omahoitotarvikehakemusta ei ole hylätty, vaan hänellä on ollut oikeus vaippoihin 1.5.2018 alkaen. Omahoitotarvikejakeluun lähetetyistä lähetteistä ei tehdä virkamiespäätöksiä, vaan hoitoratkaisut kirjataan potilasasiakirjoihin.

Lausunnon liitteenä olevassa ylilääkäri A:n vastauksessa todetaan muun muassa seuraavaa.

”Kantelija on ollut puhelimitse yhteydessä omahoitotarvikejakeluun alkuvuonna 2018, jolloin hänelle on kerrottu, että hänen vaimollaan on oikeus saada vaippoja kolmen kuukauden päästä eli toukokuusta 2018 lähtien.

Omahoitotarvikejakelusta ei olla asiakkaisiin päin yhteydessä vaan lähetteen teon jälkeen asiakas on aina yhteydessä omahoitotarvikejakeluun. Kantelijan olisi siis tullut olla uudelleen yhteydessä hoitotarvikejakeluun toukokuussa, koska tilauksia ei tehdä kolmea kuukautta etukäteen.

                       

Hoitotarvikkeiden tilaamisesta kerrotaan selkeästi myös A:n kaupungin omahoitotarvikejakelun internet-sivuilla, jossa kantelija viittaa käyneensä. Lisäksi huomioiden aktiivisuus, jolla kantelija on tätä omaishoitotarvikeasiaa selvittänyt ja ohjeitamme lukenut, en pidä uskottavana, että hän ei ole tietoinen siitä, että hoitotarvikkeet tulee tilata itse. Mikäli jonkun väärinkäsityksen vuoksi näin ei kuitenkaan olisi, pitäisin luonnollisena, että tietäen, että hänen vaimonsa on ollut oikeutettu vaippoihin toukokuun alusta 2018 lähtien, mutta ei ole niitä saanut, hän olisi soittanut toukokuussa 2018 omahoitotarvikejakeluun, jossa asia olisi helposti selvinnyt.

Toimintamme piirissä on tietoni mukaan yli 30 000 asiakasta, emmekä pysty mitenkään muistuttamaan yksittäistä asiakasta tilausten ajankohdasta. Pidän asianmukaisena korvata kantelijalle saamatta jääneet (evätyt) kolmen ensimmäisen kuukauden vaipat. En kuitenkaan pidä aiheellisena korvata kantelijalle muita vaippoja kuin jäämättä saaneiden ensimmäisen kolmen kuukauden osalta, koska ne on kantelijan vaimolle myönnetty.”

Lausuntoon liitetyssä terveysasemien johtajalääkäri B:n vastineessa puolletaan vaippojen korvaamista kolmen kuukauden karenssiajalta vuodelta 2018.

3.3 Oikeusohjeet

- - -

3.4 Arvioni

Käytettävissäni olevan selvityksen perusteella katson, ettei kantelijan ja hänen vaimonsa oikeuksien toteuttamisessa ole toimittu asianmukaisesti valvontaviranomaisten kannanottojen jälkeen.

Näkemykseni mukaan valvontaviranomaisilta saamansa ohjauksen ja kannanottojen perusteella kaupungin olisi tullut ymmärtää huolehtia paitsi siitä, että kaikkia asiakkaita koskevat ohjeistukset ovat lainmukaiset, myös varmistaa, että kantelija ja hänen vaimonsa saavat valvontaviranomaisten edellyttämällä tavalla heille kuuluvan palvelun.

Saamani lausunnon mukaan A:n kaupungin viranomaiset ovat päätyneet siihen, että kantelijalle korvataan rahana hankittujen vaippojen kustannukset siltä ajalta, jolloin hänen puolisonsa olisi lain mukaan ollut oikeutettu saamaan vaipat ilmaiseksi, mutta hänelle kieltäydyttiin niitä antamasta hoitavan lääkärin arviosta huolimatta. Kiinnitän huomiota siihen, että saamani selvityksen perusteella korvauksen maksamista on alettu pohtia vasta sen jälkeen, kun oikeusasiamiehen kansliasta 19.8.2020 lähetettyä selvityspyyntöä on alettu käsitellä.

                       

Totean, että asia olisi tullut ottaa käsittelyyn välittömästi sen jälkeen, kun A:n kaupunki oli saanut Etelä-Suomen aluehallintoviraston 6.3.2018 päivätyn päätöksen, jossa todetaan A:n kaupungin ohjeiden ja menettelyn virheellisyys.

Näkemykseni mukaan samassa yhteydessä olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi ja antaa hänelle tarvittavat tiedot, jotta vaippojen toimittaminen olisi voinut alkaa ja jatkua keskeytyksittä asiakkaan tarpeen mukaisesti. Katson, että asiassa ei ole toimittu hallintolain 23 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Viivästyksestä johtuen kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa.

A:n kaupungin lausunnon mukaan ei ole perusteita korvata vaippojen hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia lakiin perustumattoman kolmen kuukauden karanteenin jälkeiseltä ajalta, koska vaippoja olisi ollut mahdollista saada alkuperäisen lähetteen perusteella, jos kantelija olisi itse ollut uudestaan yhteydessä omahoitotarvikejakeluun.

A:n kaupungin selvityksen mukaan kantelijan asiassa on menetelty niin kuin kaikkien asiakkaiden kanssa. Tarvittavat ohjeet ovat saatavilla netissä, ja lähtökohtana on, että asiakkaat ottavat itse yhteyttä omahoitotarvikejakeluun. Totean, että saamieni selvitysten mukaan kantelija on alun perin toiminut asiassa annettujen ohjeiden mukaisesti ja soittanut omahoitotarvikejakeluun. Hänelle on tällöin annettu väärää tietoa. Viittaan edellä toteamaani ja korostan, että A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan olisi tullut huolehtia siitä, että kantelija saa oikeaa tietoa sen jälkeen, kun kaupungin tietoon oli tullut, että asiassa on menetelty virheellisesti.

Mielestäni oikeus tarpeen mukaiseen laadultaan hyvään terveyden- ja sairaudenhoitoon olisi edellyttänyt, että asiakasta olisi neuvottu, ohjeistettu ja autettu viimeistään silloin, kun A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala oli saanut oikeusasiamiehen kansliasta lähetetystä selvityspyynnöstä tiedon siitä, ettei kantelijan vaimon käyttöön ole toimitettu lainkaan vaippoja. Pidän erityisen moitittavana sitä, ettei A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan taholta ole oltu yhteydessä kantelijaan, vaikka eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta lähetetyssä selvityspyynnössä pyrittiin ohjaamaan A:n kaupungin virkamiehiä toimimaan asiassa asianmukaisesti.

Korostan, että virkamiehen tulee kestää itseensä kohdistuva arvostelu. Moitteista ei saa provosoitua, eikä antaa niiden vaikuttaa lainmukaiseen menettelyyn. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.

Oikeuskirjallisuudessa^[1] on katsottu, että esimerkiksi selvän asiavirheen korjaamatta jättäminen voi sisältää tarkoitussidonnaisuuden periaatteen loukkauksen.

Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 1 luvussa säädetään laillisuusvalvonnasta. Luvun 10 §:ssä säädetään huomautuksesta ja käsityksestä. Pykälän 1 momentin mukaan, jos oikeusasiamies laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa katsoo, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta harkitsee, ettei syytteen nostaminen tai asian saattaminen kurinpitomenettelyyn ole kuitenkaan tarpeen, hän voi antaa valvottavalle huomautuksen vastaisen varalle.

Olen päätynyt antamaan tässä asiassa A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle huomautuksen.

Omat aloitteet

Koska minulla on syytä epäillä puutteita siinä, millä tavoin valvontaviranomaisten kannanotot vaikuttavat A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan toimintaan, olen päättänyt vielä selvittää asiaa. Tämän vuoksi olen päättänyt ottaa tutkittavakseni, miten A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala huolehtii siitä, että laillisuusvalvojien ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että kyseessä ovat omaishoitaja ja hänen hoidossaan oleva puoliso. Omaishoitolain mukaan lailla on tarkoitus turvata riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, hoidon jatkuvuus ja tukea omaishoitajan työtä. Tavoitteen toteuttamiseksi laissa säädetään muun muassa yhdessä hoidettavan ja omaishoitajan kanssa laadittavasta suunnitelmasta, johon on kirjattava hoidettavalle tarpeellisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen määrä ja sisältö. Omaisiaan hoitavia henkilöitä, jotka eivät ole tehneet virallista sopimusta omaishoidon tuesta on tuettava siten kuin sosiaalihuoltolaissa säädetään. Terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa säädetään velvoitteesta soveltaa niitä sosiaali- ja terveydenhuollon säännöksiä, jotka potilaan ja asiakkaan edun mukaisesti parhaiten turvaavat tuen tarvetta vastaavat palvelut ja lääketieteellisen tarpeen mukaisen hoidon. Näissä laeissa säädetään myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen henkilöstön velvoitteesta tehdä tarvittaessa yhteistyötä asiakkaan ja potilaan edun toteuttamiseksi.

                       

Olen päättänyt ottaa omana aloitteenani tutkittavakseni myös, millä tavoin A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala huolehtii siitä, että omaishoitajia tuetaan laissa säädetyn mukaisesti ja että sosiaali- ja terveystoimen henkilökunta on tietoinen siitä, missä tilanteissa ja millä tavoin lainsäädäntö edellyttää heidän tekevän yhteistyötä tavoitteen toteuttamiseksi.

Hyvitysesitys

Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan oikeusasiamies voi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle esityksiä tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi. Oikeusasiamies voi tässä tarkoituksessa tehdä myös esityksiä hyvityksen suorittamisesta kantelijalle silloin, kun virheen tai oikeuden loukkauksen oikaiseminen tai korjaaminen ei enää ole mahdollista. Näillä hyvitysesityksellä on tähdätty siihen, että tapahtunut virhe tai oikeuksien loukkaus hyvitetään kantelijalle.

Oikeusasiamiehen esityksiin perustuva hyvitysesitys voi olla hyvitystä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaisen oikeuden tai vapauden loukkaamisesta tai kansallisen lain vastaisesta menettelystä aiheutuneen vahingon tai epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksen, vääryyskokemuksen tai muun sellaisen korvaamista tai hyvittämistä. Hyvitys voi olla aineeton toimenpide, kuten pahoittelu tai anteeksipyyntö, tai rahallinen korvaus.

Perustuslakivaliokunta on ilmoittanut pitävänsä oikeusasiamiehen esityksen asian sopimisesta ja siihen liittyvästä hyvityksestä selvissä tapauksissa perusteltuna yksilöiden pääsemiseksi oikeuksiinsa, sovinnollisen ratkaisun löytämiseksi ja turhien oikeusriitojen välttämiseksi (PeVM 12/2010).

Olen edellä todennut, että A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Hänen saamansa palvelu on ollut laadultaan huonoa.

Käsitykseni mukaan toiminta on ollut virheellisestä ja kantelijan oikeuksia on loukattu, kun kantelijaan ei ole oltu henkilökohtaisesti yhteydessä enää sen jälkeen, kun hänelle on annettu väärää informaatiota puolison oikeudesta saada maksuttomia vaippoja. Katson, että kantelijan tilanteessa mahdollisuus saada tietoa kaupungin verkkosivuilta ei ole ollut riittävä tapa huolehtia palvelujen toteuttamisesta lainmukaisesti.

                       

Esitän, että A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala harkitsee, miten se voi hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä.

Pyydän A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialaa ilmoittamaan minulle 28.2.2022 mennessä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt hyvitysesitykseni johdosta.

3.5 Ylimmän laillisuusvalvojan tiedonsaantioikeuden toteuttaminen

A:n kaupunkia pyydettiin erikseen toimittamaan selvitys lausunnon antamisen viivästymiseen johtaneista syistä. Selvitys ja lausunto pyydettiin toimittamaan viimeistään 19.10.2020. A:n kaupunki toimitti lausunnon ja selvitykset 27.1.2021.

Annetun selvityksen mukaan A:n kaupungin kirjaamon ja sosiaali- ja terveystoimialan asianohjauksen ja valmistelun yhteistyö ei ole toiminut sovitun mukaisesti eikä asianhallintajärjestelmän toimeksiantoja ole toteutettu lausunto- ja selvityspyyntöjen osalta laaditun prosessin mukaisesti. Tästä johtuen asianohjaus ei ole saanut tietoa uudesta 19.8.2020 saapuneesta selvityspyynnöstä eikä asiaa ole tiedetty sosiaali- ja terveystoimialalla siirtää valmisteluun selvityksen valmistelijalle. Lisäksi kirjaamon laatima toimeksianto 19.11.2020 saapuneesta tiedustelusta vastauksen viipymiseen liittyen on lähetetty väärälle asianohjaajalle, joka ei ole siirtänyt toimeksiantoa oikealle asianohjaajalle. Selvityksen mukaan kyse on ollut inhimillisistä kömmähdyksistä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontatehtävästä säädetään perustuslain 109 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Ylimpien laillisuusvalvojien tiedonsaantioikeudesta säädetään perustuslain 111 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan oikeuskanslerilla ja oikeusasiamiehellä on oikeus saada viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemansa tiedot.

Jotta oikeusasiamies voi toteuttaa hänelle perustuslaissa asetettua tehtävää valvoa perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista, viranomaisten ja muiden julkista tehtävää hoitavien tulee perustuslain perusteella antaa oikeusasiamiehelle hänen laillisuusvalvontaansa varten pyytämänsä selvitykset. Ylimmän laillisuusvalvojan perustuslaillinen tiedonsaantioikeus merkitsee viranomaisten ja virkamiesten velvollisuutta toimittaa asianmukaiset tiedot ja selvitykset asetettuun määräaikaan mennessä. Virkamiehen laiminlyöntiä antaa pyydetyt tiedot voidaan pitää virkavirheenä.

Saadun selvityksen perusteella arvioin, että laiminlyönneissä vastata ylimmän laillisuusvalvojan lausunto- ja selvityspyyntöihin on saattanut olla kysymys yksittäisistä inhimillisistä erehdyksistä. Ottaen huomioon edellä kohdassa 3.4 esittämäni totean kuitenkin, että kokonaisuutena arvioiden kantelijan asian käsittelyyn osallistuneiden A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten asiassa osoittama piittaamattomuus eri valvontaviranomaisten viesteistä ja kannanotoista on ollut poikkeuksellista. Selvitysten viivästyminen on osaltaan heikentänyt kantelijan ja hänen vaimonsa oikeusturvaa ja heidän saamaansa palvelua. Tästä syystä olen päätynyt antamaan myös tästä huomautuksen.

3.6 Muut kantelussa ja vastineessa esitetyt asiat

Kantelija tuo vastineessaan esille huolensa siitä, että A:n kaupungin vaippoja koskeva ohjeistus ei edelleenkään noudattaisi lainsäädäntöä ja annettua valtakunnallista ohjeistusta. Uutena asiana kantelija viittaa myös siihen, että vaippojen vuorokausittaista määrää tai laatua rajoitettaisiin valtakunnallisen ohjeistuksen vastaisesti.

Katson, ettei vastine tältä osin edellytä tässä vaiheessa oikeusasiamiehen toimenpiteitä. Totean yleisellä tasolla, että kaupunki on velvollinen huolehtimaan, että ohjeistus on kaikilta osin lainmukainen. Kaupungin on huolehdittava myös työntekijöiden riittävästä perehdytyksestä siten, ettei ohjeistuksen tulkinta käytännön tilanteissa johda lainvastaiseen menettelyyn.

Selvityspyyntööni sisältyi kehotus toimittaa kantelijalle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet ja hänen mahdollisesti pyytämänsä muut asiakirjat. Selvyyden vuoksi totean, ettei oikeusasiamiehen kansliasta lähetetty selvityspyyntö sisältänyt erillistä julkisuuslaissa tarkoitettua asiakirjapyyntöä kantelijalle lähetettävistä asiakirjoista. Selvityspyynnössä on ainoastaan viitattu kantelijan itsensä tekemiin mahdollisiin tiedusteluihin ja asiakirjapyyntöihin sekä niiden käsittelyyn.

4 TOIMENPITEET

Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla annan A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle vastaisen varalle huomautuksen kohdissa 3.4. 3.5 ja 3.6 toteamistani menettelyyn liittyvistä virheistä. Tässä tarkoituksessa lähetän sille tämän päätökseni.

Eduskunnan oikeusasiamiestä annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan oikeusasiamies voi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle esityksiä tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi tai oikeuksien loukkauksen hyvittämiseksi.

                       

Tässä tarkoituksessa lähetän A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle tiedoksi kohdan 3.4 hyvitysesityksen. Pyydän kaupunkia ilmoittamaan minulle esitykseeni liittyvistä toimenpiteistään 28.2.2022 mennessä.

Samalla kiinnitän A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan huomiota velvollisuuteen huolehtia siitä, että valvontaviranomaisten virheelliseksi toteaman menettelyn seuraukset korjataan viipymättä ilman erillistä kehotusta.

Lähetän erillisen selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

Lähetän myös erillisen selvityspyynnön sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöstä omaishoitajien tukemisessa.

---

[1] Mäenpää. Hallinto-oikeus, 2018, s.162.  

Oikeusasiamiehen kansliasta lähetetty versio, jossa on lueteltu myös ratkaisussa käytetyt oikeusohjeet:

Sosiaali- ja terveystoimialan toimintasääntö

Sosiaali- ja terveystoimialan tehtävänä on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen.

Toimiala luo sosiaali- ja terveyspalvelujen keinoin edellytyksiä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiselle ja parantamiselle, edistää omatoimisuutta ja yhteisvastuullisuutta sekä ehkäisee ja vähentää sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ja niiden haittavaikutuksia.

Toimiala huolehtii myös terveydenhuoltolain mukaisista terveyskeskuksen tehtävistä, sosiaali- ja terveystoimen laitosten lääkehuollosta sekä muusta sosiaali- ja terveystoimen velvoitteena olevasta lääkehuollosta.

Sosiaali- ja terveystoimiala toimii sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisuudessa.
Sosiaali- ja terveyslautakunnalla on yksi jaosto.

Toimialajohtaja on Juha Jolkkonen.

>>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE