Kirje tietosuojavaltuutetulle

13.1.2022

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen ja hänen silloinen esimiehensä Timo Sinkkonen kertoivat kesällä 2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle antamissa kantelun vastineissaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot etsiessään sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisivat sen perusteella määrätä kolmen kuukauden karenssin alkamisajankohdan.

Lähetin 29.8.2018 tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko nämä ylilääkärit syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen. Tietosuojavaltuutettu teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Oikeustajuuni ei mahtunut silloin ja vielä vähemmän nyt, että näillä ylilääkäreillä olisi ollut tarvetta tai oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 jälkeen syyttämättäjättämispäätös tuntuu vielä absurdimmalta. Ylilääkärit toimivat ylimmän laillisuusvalvojan mukaan lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja. Oirediagnoosilla, jota he ainoastaan etsivät potilastiedoista, ei ole mitään merkitystä tarvikkeiden antamisesta päätettäessä, koska päätös tehdään pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ja päätöksen tekee hoitava lääkäri eikä omahoitotarvikejakelu. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärillä tai hänen esimiehellään ei ollut tietojen katseluun tarvittavaa hoitosuhdetta vaimooni. Ja kuten kaikki laillisuusuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet, kolmen kuukauden karenssivaatimus on laiton. Siitä ei ole mitään mainintaa lainsäädännössä, potilasohjeissa tai ministeriön määräyksissä.

Lähetin uudelle tietosuojavaltuutetulle Anu Talukselle kirjeen, jossa kysyin, onko apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa tulleiden uusien tietojen valossa mitään tehtävissä syyttämättäjättämispäätöksen suhteen.

TIETOSUOJAVALTUUTETUN TEKEMÄ RIKOSILMOITUS 5500/R/22059/20 SALAISTEN POTILASTIETOJEN KATSELUSTA

 

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin suorittamasta salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Mielestäni Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. Tutkija ei ottanut ratkaisua tehdessään lainkaan huomioon sitä, että syylliseksi epäillyt toimivat lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja.

Tiedustelen, voiko nykyinen tietosuojavaltuutettu vielä puuttua asiaan jotenkin ja saada tapaukselle ratkaisun, joka noudattaa oikeusvaltion periaatteita.

 

Kerron aluksi taustaa, mistä on kysymys.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta.

Lähdin vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa vaippalähetteen, jonka hoitava lääkäri oli tehnyt pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat näinä vuosina antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut, joissa ne ovat todenneet Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin toimineen lainvastaisesti. Karenssivaatimus on laiton, koska se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön määräyksiin. Ylilääkärillä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen. Valvontaviranomaiset ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Kun laillisuutta valvovien viranomaisten korjausvaatimukset eivät olleet tehonneet, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 lopulta hyvin vakavan langettavan päätöksen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020. Siinä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, moititaan sosiaali- ja terveystoimen toimialan leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten kannanottoihin, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen langettavan päätöksen jälkeen itse vaippa-asia näyttää lopulta selviävän meidän osaltamme. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri löysi jo oikeusasiamiehen ystävällisellä avustuksella lopulta lusikan ja otti sen kauniisti käteensä. Hän oli käskenyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta. Ja mehän sovimme Ystävällisessä hengessä, kuten hoitaja oli kirjannut tapahtuman Maisaan. Ja joulun alla pihallemme ilmestyi laatikoita, joissa oli 344 vaippaa! Tämän yksinkertaisen ja selvän rutiinitoimituksen toteuttamiseen kului Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelulta 3 vuotta 10 kuukautta ja 18 päivää.

 

Tämän asianselvittelyn yhteydessä tuli ilmi, että omahoitotarvikejakelun ylilääkäri oli katsellut luvatta vaimoni potilastietoja. Tietosuojavaltuutettu teki siitä rikosilmoituksen, josta tutkinnanjohtaja teki päätöksen jättää tutkimatta. En voi tätä päätöstä millään hyväksyä, sillä se ei vastaa käsityksiäni oikeusvaltiosta. Kerron seuraavassa, mikä tutkinnanjohtajan päätöksessä on vikana.

Olen näiden vuosien aikana joutunut kommentoimaan ja oikaisemaan lähes kymmenen kertaa omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen eri viranomaisille antamia vastineita. Ahosen selityksiin on vaikea luottaa, sillä niissä on ollut toisaalta samoja virheellisiä pinttymiä ja toisaalta selitykset ovat myös vaihdelleet. Välillä hän saattaa kertoa, että ei ole ollut koko tapauksen kanssa missään tekemisissä ennen kesää 2018 ja välillä, että omahoitotarvikejakelussa ei vaadita karenssia. Elokuussa 2018 hän kertoi eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassaan vastineessa, että hän oli käynyt kaikki vaimoni potilastiedot läpi kymmeneltä vuodelta etsiäkseen sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta olisi voinut tehdä sen puuttuessa hylkäyspäätöksen vaippojen antamisesta. Mielestäni hänellä ei ollut tarvetta eikä oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja, joten lähetin 29.8.2018 tietosuojeluvaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko Juha Ahonen ja hänen esimiehensä Timo Sinkkonen syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen.   

En kuullut asiasta pariin vuoteen mitään, mutta keväällä 2020 sain tiedon, että tietosuojavaltuutettu oli tehnyt lähettämäni kirjeen perusteella 1.4.2020 Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 omahoitotarvikejakelun ylilääkäreiden tekemisistä nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen.

En ollut taaskaan sen jälkeen kuullut asiasta mitään vuoteen, mutta 1.4.2021 sain Helsingin poliisilaitokselta aprillipäivänä postia. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Hänen mielestään oli. Silen oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun tekemästä rikosilmoituksesta, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi toimia ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehinä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn.

Tämä on ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä luvattomaan urkkimiseen Ahosen suorittaman vaimoni salaisten potilastietojen katsomisessa tutkinnanjohtaja Silén on päättänyt kysyä Ahoselta ja vain Ahoselta, onko Ahosen mielestä syytä epäillä, että Ahonen olisi voinut syyllistyä Ahosen tekemäksi epäiltyyn Ahosen suorittamaan salaisten potilastietojen katselurikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa ei ja oli. Näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä Ahosen suorittamassa salaisten potilastietojen katselussa ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista omatoimisesti itsepalveluperiaatteella oikeusvaltio Suomessa?

 

Apulaisoikeusasiamiehen syksyllä 2021 antaman langettavan ratkaisun jälkeen tutkinnanjohtaja Markku Silenin tekemä ratkaisu tuntuu täysin käsittämättömältä ja lainvastaiselta. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”kaupunki on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Ylimmän laillisuusvalvojan mielestä ylilääkäri Juha Ahonen oli toiminut lainvastaisesti, eikä hänellä ollut minkäänlaista tarvetta urkkia vaimoni salaisia potilastietoja, koska hänellä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään vaippalähetteeseen. Kaikkien valvontaviranomaisten langettavien ratkaisujen mukaan vaipat olisi pitänyt antaa lääkärin tekemän lähetteen mukaisesti heti. Jakelun aloittamisesta päättää ministeriön antamien määräysten mukaisesti yksinomaan hoitava lääkäri. Juha Ahosella ei siis ollut vähäisintäkään harkintavaltaa ratkaista, mistä lähtien omahoitotarvikkeita aletaan jakaa, eikä siten myöskään mitään tarvetta katsella potilastietoja sellaisen päätöksen tekemistä varten. Tämä oli Ahosen mukaan hänelle ainoa syy potilastietojen katselemiseen. Potilastietojen katsominen vaatii myös lääkäreiltä potilassuhdetta potilaaseen. Ahosella ei ole koskaan ollut minkäänlaista potilassuhdetta vaimooni. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella ei siis ollut potilastietojen katseluun vaadittavaa potilassuhdetta, hänellä ei ollut laillisia valtuuksia tehdä sellaista päätöstä, jota varten hän ainoastaan etsi tietoja potilasrekisteristä. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut oikeutta eikä tarvetta katsoa vaimoni salaisia potilastietoja. Tutkinnanjohtajan päätös jättää rikosilmoitus tutkimatta on nämä tosiasiat huomioon ottaen oikeusvaltiossa oikeudenmukaisuuden irvikuva!

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle 21.4.2021 kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta. Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 kanteluun EOAK/3006/2021. Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaa enempää. Toisaalta puoli vuotta tämän ratkaisun jälkeen 4.11.2021 apulaisoikeusasiamies antoi toiseen kanteluun langettavan ratkaisun, jossa hän totesi omahoitotarvikejakelussa toimitun kaikilta osin lainvastaisesti. Olen miettinyt, olisiko apulaisoikeusasiamies omahoitotarvikejakelun laittomuuksien selvittyä hänelle enää hyväksynyt yhtä helposti komisario Silenin menettelyn.

Tein vielä 8.6.2021 Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä. Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa.

 

Lähetän tämän kirjeeni kysyäkseni tietosuojavaltuutetulta, onko vielä olemassa jotain mahdollisuuksia vaikuttaa tämän rikosilmoituksen tutkimattajättämispäätökseen? Pidän tapahtunutta oikeusmurhana. Alun perin tutkinnanjohtaja Silenin tekemä tutkinnassa oli raskauttavia virheitä muotoseikoissa. Tutkinta ei täyttänyt tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja objektiivisuuden vaatimuksia, eikä tutkija ottanut lainkaan huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita ylilääkäri Ahosen oikeuksista ja velvollisuuksista lakisääteistä tehtävää suorittaessaan. Kun oikeusasiamies on nyt tutkinnanjohtaja Silenin tekemän ratkaisun jälkeen todennut ylilääkäri Ahosen toimineen lainvastaisesti, hänen oikeuksistaan ja tarpeistaan urkkia potilastietoja putoaa pohja pois kokonaan.

 

Tämä käsittämättömän omituinen prosessi, jossa Helsingin kaupunki on kieltäytynyt jo melkein neljän vuoden ajan antamasta vaimolleni lakisäteisiä hoitotarvikkeita, alkoi jo alusta alkaen vaikuttaa oudolta, joten aloin kerätä talteen kaikki tähän asiaan liittyvät asiakirjat. Olen koonnut ne – salaisia tietoja lukuun ottamatta – omaishoitajan päiväkirja -blogiini, joka on osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.. Kopio oikeusasiamiehelle tekemästä kantelustani, jossa olen perustellut yksityiskohtaisesti, missä tutkinnanjohtaja on toiminut virheellisesti, on myös blogissa: https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html. Apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antama langettava ratkaisu on julkaistu eduskunnan sivuilla https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020. Salaiseksi luokiteltu rikoskomisarin päätös 5500/R/22059/20 on ilmeisesti tietosuojavaltuutetun saatavissa, mikäli sitä ei ole jo lähetetty.

 

Tämän prosessin aikana olen törmännyt moniin omituisiin asioihin. Mehän olimme aivan normaalit potilaat neljä vuotta sitten ja meidän lähetteessämme ei ollut mitään epäselvää, kuten valvontaviranomaiset ovat todenneet. Miksi kaupungin piti lähteä tähän turhanpäiväiseen laittomaan vänkäämiseen? Toisaalta hyvä, kun lähti. Tässä on tullut kuitenkin esille paljon mädännäisyyttä maailman toimivimman kaupungin hämäristä sokkeloista. Aika pian selvisi esimerkiksi, että omahoitotarvikejakelussa on vaadittu laittomasti vuosikausia karenssi ennen hoitotarvikkeiden antamista.

Se, että varsinainen vaippojen saaminen järjestyy meidän osaltamme, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Tässä on kyse hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia vaatimalla kolmen kuukauden laittoman karenssin kategorisesti kaikilta hoitotarvikkeiden saajilta. Johtajat eivät ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä heiltä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri siihen, miten kaupungin viranhaltijat suhtautuvat leväperäisesti lainsäädäntöön ja viranomaisten vaatimuksiin. Kaupunki ei ole vielä ryhtynyt oma-aloitteisesti mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Ylin laillisuudenvalvoja on todennut kaupungin toimineen lainvastaisesti, joten laittomuudesta ja syyllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Onhan oikeusvaltiossa rikollisen korvattava uhreilleen aiheuttamansa vahinko. Summa on huomattava, sillä omahoitotarvikejakelussa on yli 30 000 asiakasta, joista vaippoja tarvitsevia on 5500. Esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan taloudellinen menetys kolmelta kuukaudelta on ollut 300–400 euroa. Se on suuri menetys vähävaraiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, joita omahoitotarvikkeiden saajista on suurin osa.

Helsingin kaupungin johtajien pitäisi ymmärtää järjestää tämä asia oma-aloitteisesti. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Kokemukseni perusteella en usko, että Helsingin kaupungin herrat ryhtyisivät oma-aloitteisesti antamaan korvauksia laittoman toiminnan takia kärsimään joutuneille, joten jonkun pitäisi hoitaa asia. Minä en jaksa enää ryhtyä tämän takia uusiin ponnisteluihin.

Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä perustuslain 118 §:n mukaiseen virkavastuuseen kuuluvan laillisuuden valvonnan. Perustuslaki ei jätä tulkinnanvaraa viranhaltijan velvollisuuksille noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Helsingin kaupungissa on suuri joukko ylilääkäreitä ja pari pormestaria, jotka eivät ole toimineet lainmukaisesti. He ovat myös tienneet toimivansa vastoin lakia. Aikanaan mitataan vielä jossakin Suomen oikeuslaitoksessa tai Euroopan ihmistuomioistuimessa Helsingin kaupungin osalta, onko Suomen perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. Sanalla sanoen tehdään tärkeä periaatteellinen ratkaisu siitä, onko Suomi oikeusvaltio vai ei.

 

Totean lopuksi vielä yhteenvetona, että kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat kertoneet langettavissa ratkaisuissaan, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimittiin lainvastaisesti, kun vaippoja ei annettu vaimolleni heti. Ministeriön määräysten mukaisesti hoitotarvikkeita annetaan pitkäaikaisen sairauden hoitoon, kun sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Vaimoni pitkäaikaisen sairauden Alzheimerin taudin diagnoosi oli kirjattu potilastietoihin jo seitsemän vuotta aikaisemmin vuonna 2010. Missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa omavastuuvelvollisuuden täyttämisestä tai kolmen kuukauden karenssivaatimuksesta tai jonkun oirediagnoosin vaatimuksesta. Ne ovat Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajan omia keksintöjä, joilla ei ole minkäänlaista laillista perustetta.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut viranomaisille antamissaan vastineissa käyneensä läpi vaimoni kaikki potilastiedot ainoastaan siksi, että hän etsi sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi tehdä päätöksen vaippojen antamisen alkamisajankohdasta ja määrätä diagnoosin puuttuessa kolmen kuukauden karenssin. Omahoitotarvikejakelijoilla ei kuitenkaan ole lainsäädännön ja ministeriön määräyksien mukaan lainkaan päätösvaltaa ratkaista tarvikkeiden jakamisen aloittamisajankohtaa. Omahoitotarvikkeiden jakamisen aloittamisen ajankohdan määrää potilasta hoitava lääkäri ja kolmen kuukauden karenssia ei viranomaisten mukaan ole olemassakaan. Kun Ahosella ei ollut lakisääteistä tehtäväänsä suorittaessaan toimivaltaa sellaisen päätöksen tekemiseen, jota varten hän etsi tietoja vaimoni potilastiedoista, ei hänellä voinut olla myöskään tarvetta murtaa tietosuojaa ja katsella miltään osin hänelle tarpeettomia vaimoni potilastietoja. Eikä jakelun alkamisajankohta sitä paitsi määräydy oirediagnoosin kirjaamispäivän perusteella vaan pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ylilääkäri Juha Ahosella ei ollut minkäänlaista laillista syytä katsoa vaimoni potilastietoja. Hänellä ei ollut salaisten potilastietojen urkkimiseen lupaa, tarvetta eikä oikeutta eikä myöskään vaadittavaa potilassuhdetta. Kun ylilääkäri Juha Ahonen kuitenkin katseli vaimoni potilastietoja, hän syyllistyi laittomaan tekoon, josta tietosuojavaltuutettu teki rikosilmoituksen. Miten ihmeessä tutkinnanjohtaja voi silti tehdä yksin päätöksen, että ei ole edes epäilyä Ahosen syyllisyydestä?

 

En ole tässä pitkässä prosessissa alistunut Helsingin kaupungin laittoman mielivallan uhriksi, vaan olen jatkanut sitkeästi oikeuksiemme ajamista, koska olen tiennyt olevani oikeassa. En haluaisi tässä potilastietojen katselussakaan antaa periksi, koska tiedän tässäkin olevani oikeassa. Toivon, että tietosuojavaltuutetulla olisi halua selvittää asiaa ja että vielä olisi käytettävissä joitakin keinoja, joilla ylilääkäri Juha Ahosen suorittama salaisten potilastietojen luvaton ja tarpeeton katselu saisi oikeudenmukaisen ratkaisun. Minun on vaikea sulattaa, että oikeusvaltiossa yksi rikoskomisario voi asettua tietosuojavaltuutettuinstituution asiantuntemuksen yläpuolelle tietosuoja-asioissa.

 

Helsingissä 13.1.2022

Ystävällisin terveisin...

Lisätietoja:    Omaishoitajan päiväkirja -blogi
https://byrokratia.blogspot.com.

                     Kirje tietosuojavaltuutetulle 29.8.2018
https://byrokratia.blogspot.com/2021/08/elokuu-2018-kaupungin-ylilaakareiden.html

Kantelu oikeusasiamiehelle 21.4.2021
https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html.

Apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu 4.11.2021 https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

Rikoskomisarin päätös syyttämättä jättämisestä 5500/R/22059/20
                     (saatavissa tarvittaessa Helsingin poliisilaitokselta)

  >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE