Vahingon korvaaminen hyvityksenä

 29.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen hallinnon hallintopalvelujen päätöksenteon tukiyksikön vs. päälliköltä tuli kirje HEL 2022-002385 T 03 01 00, jonka otsikkona oli Vahingon korvaaminen hyvityksenä.

Kaupunki oli pyytänyt selvitystäni siitä, kuinka paljon meillä oli kulunut itse ostamiimme vaippoihin neljän vuoden aikana. Olin päätynyt arvioissani 5 216 euroon.

Kirjeessä kaupunki kertoi päättäneensä korvata vahinkonsa hyvityksenä 6 000 €, jota se pitää kohtuullisena huomioon ottaen tämän asian hoitamisesta aiheutuneen työn. Äkkiä arvioituna 'työni' ei mennyt hukkaan ja päiväpalkakseni tuli noin 5 €.

Rahat tulivat tilillemme 3.3.2022.

Mielipuolinen diktaattori on naapurissamme saanut vallanhimoissaan maailman muuttumaan hetkessä pelottavaksi, vaaralliseksi ja arvaamattomaksi. Tässä kontekstissa vaipoista napiseminen saattaa tuntua vähäpätöiseltä nillittämiseltä.
Niin ei kuitenkaan ole. 

Tämä prosessi alkoi jo kaksi vuotta ennen koronaa ja neljä vuotta ennen Ukrainan sotaa. Kyse ei ole vaipoista vaan siitä, toimiiko Helsingin kaupunki oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Ei toimi. Noudattaako Helsingin kaupunki kaikessa toiminnassaan perustuslakia? Ei noudata. Valvovatko esimiesasemassa olevat kaupungin viranhaltijat virkavastuunsa mukaisesti alaistensa toiminnan laillisuutta? Eivät valvo. 

Olen tuonut nämä asiat alusta alkaen kaupungin johtajien tietoon, mutta he ovat suhtautuneet minuun ylimielisesti ja halventavasti eivätkä ole ottaneet vaatimuksiani kuuleviin korviin. Kaupunki ei ole piitannut neljän vuoden aikana edes ylimpien lainvaatijoiden vaatimuksista. Tarvittiin apulaisoikeusasiamiehen tiukka langettava päätös ennen kuin kaupungin organisaatiossa alkoi tapahtua jotakin asian oikeudenmukaiseksi ratkaisemiseksi. Oikeusvaltiossa kansalaisen oikeuksien ajaminen ei saa olla näin vaikeata.

Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa, jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään, on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 
Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies vihjaisi langettavassa päätöksessään 4.11.2021 hienotunteisesti kaupungille, että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi. Oikea anteeksipyytäjä olisi Jan Vapaavuori, joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta. Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. Vapaavuori sai tietää kaupungin laittomasta toiminnasta jo 6.2.2018. Lähetin hänelle 28.5.2018 lähtien monta kirjettä, joissa vaadin häntä puuttumaan asiaan.

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä, joilta on lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 

 >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

TOUKOKUU 2021: Suomi ei ole oikeusvaltio

 

5.5.2021

Ylin laillisuuden valvoja on tyytyväinen

Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 tekemääni kanteluun EOAK/3006/2021:

Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaanne enempää.

No, mitäpä siihen on meikäläisellä maan matoisella urputtamista, jos valtakunnan ylin laillisuudenvalvoja kerran on asiaa vakavasti harkittuaan tätä mieltä. Paitsi, että oikeusvaltiossa laki ei näköjään ole niin kuin se luetaan, vaan niin kuin se tulkitaan. Tai halutaan tulkita. Tai halutaan lukea. 

Perustuslain 2 §:n 3 momentissa mainitun julkisuusperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Jos sitä noudatettaisiin todellisuudessa, ei kenellekään voisi olla epäselvyyttä, miten tässä tapauksessa olisi pitänyt lakia lukea ja tulkita.

 

Kertaan vielä muutamia tähän Helsingin poliisilaitoksen tekemään tutkintaan liittyviä faktoja.

Fakta 1: Helsingin kaupungin lakisääteisiä sosiaali- ja terveysministeriön määräämiä tehtäviä hoitava virkamies teki lainvastaisin perustein hallintopäätöksen, jolla hän kumosi kaupungin toisen virkamiehen tekemän päätöksen. Hänellä ei ollut valtuuksia tämän päätöksen tekemiseen.

Fakta 2: Virkamies kävi läpi hänelle vieraan henkilön kaikki sairauskertomukset etsiessään sieltä oirediagnoosia ainoastaan sellaisten hallintopäätösten tekemistä varten, joihin hänellä ei ollut valtuuksia.

Fakta 3: Tietosuojavaltuutettu teki asiaa tutkittuaan Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen virkamiehen tekemästä salaisten potilastietojen katselusta. Asianimikkeenä oli ”virkavelvollisuuden rikkominen”.

Fakta 4: Helsingin poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja teki rikosilmoituksesta selvityksen ja päätti, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa toimiteta.

Fakta 5: Rikoskomissaari teki ratkaisunsa yksipuolisesti vaillinaisin tiedoin, sillä hän ei kuullut selvityksessään ketään muuta kuin syylliseksi epäiltyä lääkäriä, joka on tässä asiassa epäiltynä täysin jäävi. Vaikka tutkinnanjohtaja oli täysin tietoinen, minkälaisten päätösten tekemiseen lääkärillä oli virassaan valtuuksia, hän ei ottanut sitä ratkaisussaan ollenkaan huomioon.

Fakta 6: Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. 

Fakta 7: Tässä rikosilmoituksessa ei syyllisyyden epäilyä ratkaistaessa noudatettu lakia.

Fakta 8: Suomessa tavallisen kansalaisen oikeusturva on olematon.

Fakta 9: Suomi ei ole oikeusvaltio.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

HUHTIKUU 2021: Syylliseksi epäilty voi ratkaista Suomessa oman syyllisyytensä!

 

1.4.2021

Aprilliä, syö silliä!

Helsingin poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja Markku Silen on pelkästään syylliseksi epäiltyä kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäriä Juha Ahosta kuultuaan tehnyt yksin päätöksen, että Juha Ahosen salaisten potilastietojen katselussa, josta tietosuojavaltuutettu teki virkavelvollisuuden rikkomista koskevan rikosilmoituksen, ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei suoriteta!

Näin toimitaan oikeusvaltio Suomessa. Sain Helsingin poliisilaitokselta aprillipäivänä postia. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin mielestä oli. Hän oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun 1.4.2020 tekemästä rikosilmoituksesta 5500/R/22059/20, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi toimia ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan; mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehenä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn.

Onhan tämä ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä salaisten potilastietojen urkkimiseen tutkinnanjohtaja Silen on päättänyt kysyä ainoastaan Ahoselta, onko Ahosen mielestä syytä epäillä, että Ahonen olisi voinut syyllistyä Ahosen tekemäksi epäiltyyn rikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa ei ja oli. Näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista oikeusvaltio Suomessa?

 

16.4.2021

Onko suomi oikeusvaltio vai ei?

Helsingin poliisilaitoksen tekemä päätös, jonka mukaan virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa rikosilmoituksessa 5500/R/22059/20 ei ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa toimiteta, sai pääni pyörälle ja ajatukset laukkaamaan. Miten tällainen ratkaisu voi olla mahdollista? Seuraavassa pohdintojani poliisin ratkaisusta. Lopullinen  oikeusasiamiehelle lähettämäni kantelu alempana 21.4.2021.

Ylilääkäri Juha Ahosella ei ole ollut oikeutta eikä tarvetta katsoa vaimoni potilastietoja, eikä varsinkaan siinä laajuudessa kun hän kävi läpi koko vaimoni Pegasos-tietojärjestelmään kirjatun sairaushistorian. Jos tutkinnanjohtaja Silen olisi ottanut asioista selvää, hänen olisi ollut helppo päätellä, että Ahonen ei työssään tarvinnut ollenkaan niitä vaimoni potilastietoja, joita hän tiedostoista sanoi etsineensä.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen kirjoitti 20.7.2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle julkisuuslakirikkomusta koskevaan kanteluun EOAK/3276/2018 antamassaan vastineessa HEL 2018-006851, että hän on käynyt läpi kaikki vaimoni salaiset potilastiedot etsiäkseen sieltä kolme kuukautta vanhempaa oirediagnoosia inkontinenssista. Hän on antanut samantapaiset selitykset vastineessaan HEL 2018-007363 T03 01 02 Etelä-Suomen aluehallintovirastolle tekemääni kanteluun ESAVI/15067/06.03.00/2018, vastineessaan HEL 2019-007052 T 06 00 03 Valviran lausuntopyyntöön V/22625/2019 ja vastineessaan HEL 2020-008844 T 03 01 01 Helsingin hallinto-oikeuteen tekemääni valitukseen V/22625/2019.  

Kaikissa antamissaan vastineissa Ahonen kertoo vaimoni potilastietojen selaamisen ainoaksi syyksi inkontinenssin oirediagnoosin etsimisen sairauskertomuksista, jotta hän voisi tehdä  

• päätöksen vaimoni sairauden pitkäaikaisuudesta

• päätöksen tarvikkeiden jakelun aloittamisajankohdasta

• päätöksen kolmen kuukauden karenssista

• päätöksen omavastuuvelvollisuuden vaatimuksesta.

• päätöstä sairauden pitkäaikaisuudesta, koska päätöksen siitä voi tehdä vain hoitava lääkäri

• päätöstä tarvikkeiden jakelun aloittamisajankohdasta, koska päätöksen siitä voi tehdä vain hoitava lääkäri

• päätöstä kolmen kuukauden karenssista, koska laillisuutta valvovien viranomaisten mukaan ei ole olemassakaan mitään omahoitotarvikkeiden jakeluun liittyvää kolmen kuukauden karenssia

• päätöstä omavastuuvelvollisuuden vaatimuksesta, koska omahoitotarvikkeista ei saa periä mitään omavastuuosuuksia. 

Omahoitotarvikejakelussa ei kuitenkaan ole ministeriön määräysten ja potilaslainsäädännön mukaan mukaisesti minkäänlaisia valtuuksia tehdä mitään näistä päätöksistä.

Oirediagnoosilla ei ole mitään merkitystä pitkäaikaissairaan hoitotarvikkeita jaettaessa. Millekään Ahosen mainitsemalle syylle oirediagnoosin etsimiseen potilastiedoista ei ole laillisia perusteita. Ne ovat laittomia. Paitsi että Ahosella ei ollut oikeutta katsella vaimoni potilastietoja, hänellä ei ollut lakisääteisten tehtäviensä hoitamisen takia minkäänlaista tarvetta tarkastella niitä miltään osin. Hoitosuhteessakin oleva lääkäri saa käsitellä potilaansa tietoja vain siinä laajuudessa kuin työtehtävä huomioon ottaen on tarpeellista. Ahonen ei ollut edes hoitosuhteessa vaimooni ja hänen työtehtävänsä eivät edellyttäneet vaimoni potilastietojen käsittelyyn minkäänlaisessa laajuudessa. Ahonen on virkamiehenä ylittänyt lainsäädännössä annetun harkintavallan rajat ja käyttänyt sellaista valtaa, johon lainsäädännöstä ei löydy perustaa.

Virkamiesten on tunnettava heitä työssään sitovan lainsäädännön sisältö. Ylilääkäri Ahosen toiminta omahoitotarvikejakelussa edellyttää, että hän tuntee potilaslainsäädännön lisäksi perustuslain, hallintolain ja julkisuuslain ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa 4/2013 antamat kuntien omahoitotarvikejakelua koskevat määräykset. Karenssia, omavastuuvelvoitetta, sairauden pitkäaikaisuutta ja jakelun alkamisajankohtaa koskevat määräykset ja korjausvaatimukset niiden noudattamiseksi on kerrottu Ahoselle Kuntainfon lisäksi mm. seuraavien kantelujen ratkaisuissa ja lausunnoissa:

 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ratkaisussa ESAVI/15067/06.03.00/2018 todetaan:

Hoitotarvikkeiden osalta ei ole asianmukaista noudattaa kategorista kolmen kuukauden omavastuuaikaa. Hoitotarvikejakelun tulee aina perustua hoitavan lääkärin yksilölliseen harkintaan, ja kun pitkäaikaisesta sairaudesta johtuva tarve on pysyvä, tulee hoitotarvikkeet myöntää heti.

Terveydenhuoltolain esitöiden (HE 90/2010 vp. s. 118) mukaan jakelu aloitetaan, mikäli hoitotarpeen arvioidaan olevan pitkäaikainen … Tarvikkeet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään omavastuuosuuksia eikä maksuja.

Aluehallintovirasto korostaa sitä, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuuta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksessään noudattavan.

Aluehallintovirasto toteaa, että Helsingin kaupungin menettely [vaimoni] hoitotarvikkeiden osalta ei ole ollut asianmukaista olla antamatta vaippoja heti, kun niiden tarve on todettu.

Ministeriön Kuntainfossa ei ole mitään mainintaa oirediagnoosin vaatimisesta omahoitotarvikkeita jaettaessa.

 

Valvira puolestaan korostaa 21.10.2019 antamassaan lausunnossa V/22625/2019:

Sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa antamien määräysten mukaan hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri ja että jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri.

 

Virkamiehen tärkein tehtävä on noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Ylilääkäri Juha Ahonen ei ole noudattanut. Ylimpinä laillisuusvalvojina eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallitus ja Valvira ovat huomauttaneet siitä hänelle useaan kertaan ja vaatineet korjaamaan Helsingin omahoitotarvikejakelun toiminnan lailliseksi. Ahonen ei ole totellut viranomaisten vaatimuksia.

Ahonen on ollut tietoinen ministeriön määräyksistä, mutta hän on virkaa toimittaessaan tahallisesti jättänyt noudattamatta potilaslainsäädäntöä sekä ministeriön antamia säännöksiä ja määräyksiä. Ahonen on ollut myös täysin tietoinen kaikista laillisuutta valvovien viranomaisten antamista lukuisista huomautuksista ja laittoman toiminnan korjausvaatimuksista, mutta hän on virkaa toimittaessaan jättänyt tahallisesti ottamatta ne huomioon. Siten Ahonen on rikkonut virkavelvollisuutta toistuvasti siinä määrin, että hänen on täytynyt mieltää menetelleensä lain vastaisesti.

Jos Ahonen olisi noudattanut toimessaan lakeja ja määräyksiä eli tehnyt vain niitä päätöksiä, joiden tekemiseen hänellä on oikeus, hänellä ei olisi ollut minkäänlaista tarvetta etsiä diagnoosia vaimoni potilastiedoista.

 

Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Markku Silen kirjoittaa päätöksensä perusteluissa mm.

Kyseisen teon [salaisten potilastietojen urkkimisen] tunnusmerkistön täyttymistä ei ole edes alustavasti syytä epäillä … asiaa objektiivisesti tarkasteltaessa tapaus näyttää sellaisena, että lähetteen arvioimiseksi ja hoitoratkaisun tekemiseksi potilaan terveystietoja on ollut oikeus tarkastella … tutkintapyynnön ja asiassa saadun selvityksen perusteella on pidettävä selvänä, että [vaimoni] tietoja katselleet johtava ylilääkäri Timo Sinkkonen ja ylilääkäri Juha Ahonen ovat terveydenalan ammattihenkilöinä osallistuneet [vaimoni] hoitoon … on vaikea havaita mitään muuta tapaa, jolla Ahonen olisi voinut tehdä tehtäviinsä kuuluvan [vaimoani] koskevan hoitoratkaisun.

Silenin mielipiteistä käy ilmi, että hän ei ole perehtynyt lainkaan Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun toimintaan ja ministeriön Kuntainfossa antamiin omahoitojakelua koskeviin määräyksiin tai ylimpien laillisuusvalvojien omahoitojakelun toiminnasta antamiin langettaviin ratkaisuihin ja laillisuusvaatimuksiin tai yleensäkään Ahosen toistuviin lainvastaisiin tekoihin, vaikka ne kaikki olivat hänen tiedossaan. On tyrmistyttävää, että Silen ei ole perehtynyt selvitettävänä olevaan asiaan ja ottanut selvää, miten Ahosen olisi kuulunut viranomaisten määräysten mukaisesti toimia suorittaessaan lakisääteisiä tehtäviään omahoitotarvikejakelussa. Hänelle olisi myös selvinnyt, mitä päätöksiä Ahosella oli valtuuksiensa puitteissa oikeus tehdä.

Tutkinnanjohtaja Markku Silenin tekemältä syyllisyysepäilyselvittelyltä ja sen perusteella tehdyiltä päätöksiltä putoaa pohja pois, kun Silen on tyytynyt tekemään tutkintansa vain Ahosen tarinoiden perusteella, jotka eivät vastaa sitä, miten Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa olisi pitänyt toimia lakeja ja määräyksiä noudattaen. Ahosella ei ollut minkäänlaista tarvetta katsoa potilastietoja eikä oikeutta tehdä niitä päätöksiä, joiden tekemistä varten hän kertoo käyneensä läpi vaimoni kaikki potilastiedot etsiäkseen vaimoni potilastiedoista oirediagnoosia. Silenin suorittaman vajavaisen ja vääriin asioihin nojautuvan tutkimuksen perusteella ei voida tehdä oikeudenmukaista ratkaisua Ahosen syyllisyydestä salaisten potilastietojen katseluun.

 

Potilaan oikeus yksityisyyteen on perustuslaissa turvattu perusoikeus, jota potilaan hoidossa on kunnioitettava. Ylilääkäri Juha Ahonen on loukannut vaimoni yksityisyyttä käymällä läpi kaikki hänestä potilasrekisteriin kirjatut salaiset sairaustiedot ilman lupaa, oikeutta ja tarvetta. Rikoskomisario Markku Silen on puolestaan loukannut perustuslaillisia oikeuksiani saada epäilty rikos selvitetyksi asianmukaisesti, kun hän on tehnyt luokattoman selvityksen Juha Ahosen mahdollisesta syyllisyydestä virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa rikosilmoituksessa mainittuun vaimoni salaisten potilastietojen luvattomaan katseluun. Tutkinnan suorittanut Silen on tehnyt päätöksen virheellisessä järjestyksessä esitutkinnan toimittamatta jättämisestä ja siten estänyt myös oikeudenkäynnin toimittamisen.

 

21.4.2021

Kantelu oikeusasiamiehelle

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta. Kopioin lopullisen kanteluni saatteineen tähän kokonaisuudessaan, koska se on mielestäni alusta loppuun täyttä asiaa, jossa ei pitäisi kenellekään olla mitään epäselvyyttä siitä, onko tutkinnanjohtaja toiminut oikein vai ei. En pysty kerta kaikkiaan sulattamaan, miten Suomessa on mahdollista viranomaisen tekemässä rikosilmoituksessa tehdä syyttämättäjättämispäätös näin heppoisin eväin väittämättä lainkaan syyllisyyteen vaikuttavista raskauttavista tosiasioista.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
Arkadiankatu 3
Helsinki

Lisäys kantelua EOAK/3279/2020 koskevaan vastineeseeni 5.3.2021

Kantelu Helsingin poliisilaitoksen 11.3.2021 tekemästä päätöksestä, jonka mukaan virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa rikosilmoituksessa 5500/R/22059/20 ei ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa toimiteta

 

Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa 12.5.2020 vireille pannun kantelun EOAK/3279/2020 osavastauksessa 19.8.2020 todetaan, että lääkärin oikeuteen käsitellä vaimoni potilastietoja ei ole otettu kantaa oikeusasiamiehen päätöksissä, koska asia on saatettu poliisiviranomaisten tutkittavaksi, eikä sitä samaan aikaan ryhdytä tutkimaan oikeusasiamiehen kansliassa. Olen nyt saanut tiedon siitä, mitä Helsingin poliisilaitoksen tutkintajohtaja Markku Selin on 12.3.2021 päättänyt tästä virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun 1.4.2020 tekemästä rikosilmoituksesta 5500/R/22059/20. Päätöksen mukaan asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Tutkinnan päätösasiakirjassa todetaan, että päätöksestä on mahdollisuus kannella mm. eduskunnan oikeusasiamiehelle. En millään haluaisi enää enempää vaivata ylimpiä laillisuusvalvojia, mutta pyydän, että eduskunnan oikeusasiamies ottaa ratkaistavakseen vielä tämänkin salaisten potilastietojen katsomisen luvallisuutta koskevan asian, sillä mielestäni selvitystä ei ole toimitettu asianmukaisesti.

Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Markku Silenin tekemä ratkaisu tutkimatta jättämisestä perustuu yksipuolisesti vain ja ainoastaan tästä rikoksesta epäiltyjen Helsingin kaupungin ylilääkäreiden Juha Ahosen ja Timo Sinkkosen poliisille kertomiin seikkoihin. Mielestäni nämä ylilääkärit ovat esteellisiä osallistumaan omien syyllisyysepäilyjensä selvittämistä koskevan asian ratkaisemiseen. Tutkinnanjohtajan päätös on tehty vajavaisin perustein, sillä ratkaisussa ei ole otettu lainkaan huomioon sitä, millä tavalla omahoitotarvikejakelussa ylilääkärit olisivat saaneet ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaisesti toimia ja miten heidän olisi pitänyt toimia.

Tämä rikosilmoitus liittyy Helsingin omahoitotarvikejakelun toiminnan väärinkäytöksiä ja laittomuuksia koskeviin kanteluihin EOAK/3276/2018, EOAK/3024/2019 ja EOAK/3279/2020. Mikäli tätä kantelua ei voida käsitellä osana yhä ratkaistavana olevaa kantelua, pyydän, että se otettaisiin huomioon erillisenä kanteluna.  

Helsingissä 21.4.2021...

 

 

Kantelu Helsingin poliisilaitoksen 11.3.2021 tekemästä päätöksestä, jonka mukaan virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa rikosilmoituksessa 5500/R/22059/20 ei ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa toimiteta

 

Kantelun syyt ja perustelut

Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittäessään epäilyn mahdollisuutta käsiteltävänä olevassa rikosilmoituksessa ja tehdessään päätöksensä jättää esitutkinta toimittamatta Selvitys on vaillinainen, sillä Silen on jättänyt merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita täysin huomioonottamatta. Hän on selvitystä suorittaessaan ja päätöstä tehdessään ottanut yksipuolisesti huomioon vain sen, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen ovat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehenä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn. Tutkintailmoituksen mukaan Ahonen ja Sinkkonen ovat ainoat henkilöt tai viranomaiset, jotka ovat antaneet lausuntonsa tässä käsiteltävässä asiassa, joten tutkinnanjohtaja Markku Silenin tekemä päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Sitä rasittaa muotovirhe ja se on sen vuoksi pätemätön.

Perustelen tässä kantelussani toisaalta sitä, että tutkinnanjohtaja Markku Silenin ei ole suorittanut selvitystään asianmukaisesti. Hän ei ole lainkaan perehtynyt omahoitotarvikejakelun toimintaan ja toiminnasta annettuihin määräyksiin eikä ole ottanut ollenkaan huomioon ylimpien lainvalvojien lausunnoissaan omahoitotarvikejakelun laittomasta toiminnasta antamiin useisiin moitteisiin ja vaatimuksiin. vaan on tehnyt ratkaisunsa pelkästään syyllisiksi epäiltyjen esteellisten henkilöiden lausuntojen perusteella. Toisaalta kerron, miten rikosilmoituksessa keskeisessä asemassa olevan Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärinä toimivan Juha Ahosen selitykset tekemisistään poikkeavat ratkaisevasti siitä, mitä oikeuksia, tarpeita ja velvollisuuksia hänellä todellisuudessa on työssään ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan. Ahosen tarinat ovat ristiriitaisia ja epäluotettavia.

Keskityn tässä kantelussani aluksi vain Ahosen ja Silenin osuuksiin. Palaan lopussa vain lyhyesti myös epäiltynä olevan Ahosen silloisen esimiehen, johtavan ylilääkärin Juha Sinkkosen ja muidenkin Ahosen esimiesten osuuteen ja asemaan.

 

Tutkinnanjohtaja Markku Silen on ohittanut selvittelyssään kaikkien Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun toiminnan hyvin tuntevien henkilöiden ja viranomaisten kokemusten ja käsitysten kuulemiset asiasta. En tiedä, missä ominaisuudessa Ahonen on tarinansa kertonut Silenille syyllisyyden mahdollisuuden selvittelyvaiheessa, mutta ei epäilyä hänen omasta syyllisyydestään voi missään tapauksessa ratkaista pelkästään hänen omien selitystensä perusteella. Onhan tämä ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä salaisten potilastietojen urkkimiseen tutkinnanjohtaja Silen kysyy ainoastaan Ahoselta, onko Ahonen Ahosen mielestä mahdollisesti syyllistynyt Ahosen tekemäksi epäiltyyn rikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa ei ja oli. Pelkästään näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista oikeusvaltio Suomessa?

Silen on suorittanut tutkintansa syyllisyysepäilystä puutteellisin tiedoin ja jäävin lausunnonantajan selitysten perusteella ottamatta huomioon lainkaan asiaan ratkaisevasti vaikuttavia tosiasioita. Ratkaisu syyttömyydestä perustuu pelkästään omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen kertomisiin. Hän on juuri se henkilö, jonka tekemästä virkavelvollisuuden rikkomisesta tietosuojavaltuutettu on tehnyt tämän rikosilmoituksen. Syylliseksi epäiltykö voisi ratkaista oman syyllisyytensä? Paitsi että Ahonen on jäävi tässä itseään koskevassa asiassa, häntä ei voisi muutenkaan pitää ristiriitaisten lausuntojensa takia luotettavana lausunnonantajana. Markku Silenin tekemä selvitys on sanalla sanoen kelvoton.

 

Juha Ahosen tekemisissä ja kertomisissa ja yleensäkin kaupungin omahoitojakelun toiminnassa ovat Etelä-Suomen aluehallintovirasto, eduskunnan oikeusasiamies ja Valvira todenneet kantelujen ratkaisuissaan ja lausunnoissaan paljon ristiriitaisuuksia, väärinkäytöksiä ja laittomuuksia (EOAK/3276/2018, ESAVI/15067/06.03.00/2018, EOAK/3024/2019 ja V/22625/2019). Ratkaisematta ovat vielä kantelu oikeusasiamiehelle EOAK/3279/2020 ja oikaisuvaatimus Helsingin hallinto-oikeudelle 20967/03.04.04.04.01/2020. Oikeuskanslerikin on käsitellyt asiaa kantelussa OKV/1414/10/2020. Näiden ylimpien laillisuusvalvojien lausuntojen ja korjausvaatimusten perusteella on pääteltävissä, mihin lakisääteisiin tehtäviin Ahosella on ollut valtuuksia omahoitotarvikejakelussa osallistua ja mihin ei. Ahosen tehtävien rajaaminen ministeriön määräämiin ja potilaslain mukaisiin tehtäviin rajaa merkittävästi myös sitä, mitä salaisia potilastietoja hän on työssään tarvinnut ja mitä tietoja hän on saanut katsella. Vaimoni salaisten potilastietojen katseluun hänellä ei ole ollut minkäänlaista tarvetta ministeriön määräysten mukaisten lakisääteisten tehtäviensä suorittamiseksi.

 

Tuon seuraavassa esille asioita osoittaakseni, että tutkinnanjohtaja Markku Silen ei ole tekemässään selvityssä tuonut esille objektiivisesti sellaisia tosiasioita, joiden perusteella voisi päätellä, että tässä asiassa ei ole syytä epäillä rikosta eikä toimittaa esitutkintaa.

 

 

Syylliseksi epäillyn Ahosen selitykset tekemisistään ja oikeuksistaan vaihtelevat tilanteen mukaan ja ovat ristiriitaisia ja epäluotettavia

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen teki 30.1.2018:n ja 2.2.2018:n välisenä aikana vaimoani terveysasemalla hoitavan lääkärin lääketieteellisin perustein todetun yli kolme kuukautta kestäneen pitkäaikaisen sairauden hoitoon tekemästä omahoitotarvikemääräyksestä hylkäävän hallintopäätöksen. Puoli vuotta päätöksensä jälkeen 20.7.2018 hän kirjoitti eduskunnan oikeusasiamiehelle kanteluun EOAK/3276/2018 antamassaan vastineessa HEL 2018-006851 tämän kanteluni kannalta olennaisen kappaleen: 

Minulle on jäänyt arvoitukseksi, miksi Ahonen ja muut kaupungin ylilääkärit ylipäätään selittelivät kesällä 2018 lausunnoissaan oikeusasiamiehelle vaimoni henkilötietojen selvittämisiään, diagnoosien etsimisisiään potilastiedoista ja käsityksiään karensseista ja omavastuuvaatimuksistaan ja miksi kaupunki lähetti niistä kopiot minulle. Minä en ainakaan ollut kysynyt kaupungilta mitään niistä asioista, joita he lausunnoissaan selittelivät. Olin tehnyt eduskunnan oikeusasiamiehelle kanteluni vain ja ainoastaan Helsingin kaupungin julkisuuslakirikkomuksesta, koska kaupunki ei ollut vastannut asiakirjapyyntööni. En ollut tehnyt esimerkiksi mitään muistutusta kaupungin tekemästä päätöksestä. Olin vasta tiedustellut kaupungilta asian selvittämistä varten, mihin asiakirjaan ja lainsäädäntöön hoitavan lääkärin vaippalähetteen hylkääminen perustui.

Sain 16.8.2018 kopiot Ahosen ja hänen esimiestensä lausunnoista, joissa he kertovat mm. potilastietojen katseluistaan. Kun olin nähnyt, miten Ahonen selvästi kertoo, että hän ei ole ollut missään tekemisissä vaimoni vaippa-asian kanssa eikä siis ole ainakaan voinut olla hoitosuhteessa vaimooni, lähetin 29.8.2018 tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle tiedustelun siitä, saavatko Helsingin kaupungin ylilääkärit katsella ilman lupaa ja aiheetta vaimoni salaisia potilastietoja vieläpä ilman henkilötietojen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla, vaikka heillä ei ole eikä ole koskaan ollut minkäänlaista potilassuhdetta vaimooni. Korkein oikeushan on ennakkopäätöksessään KKO 2014:86 todennut, että potilastietojen käsittely terveydenhuollon toimintayksikössä edellyttää ammattihenkilöltä kuten lääkäriltä, että hän nimenomaan osallistuu kyseisen potilaan hoitoon ja että potilastietojen katselu etenkin muussa kuin kirjaukset tehneessä toimintayksikössä vaatii kirjallisen luvan potilaalta.

En saanut tietosuojavaltuutetulta suoraan vastausta, mutta kun oli ehtinyt kulua melkein kaksi vuotta, tietosuojavaltuutetulta lähetti 1.4.2020 viestin, jossa hän kertoi tehneensä tiedusteluni perusteella Juha Ahosen ja mahdollisesti muidenkin ylilääkäreiden tekemisistä Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20. Asianimikkeenä on ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”.

 

Ihmeekseni luin nyt Helsingin poliisilaitoksen päätöksen perusteluista, että Ahonen onkin kertonut samasta asiasta poliisille aivan muuta kuin oikeusasiamiehelle vuonna 2018. Hän kertoo poliisille avanneensa vaimoni sairauskertomuksen Pegasos-potilasjärjestelmästä, käyneensä läpi kaikki vaimoni potilastiedot vuodesta 2007 asti etsiessään inkontinenssidiagnoosia ja kun ei ollut löytänyt etsimäänsä oirediagnoosia, hän kertoo kirjanneensa hylkäävän hoitopäätöksen vaimoni sairauskertomukseen. Nämä toimenpiteet olivat hänestä yleensäkin välttämättömiä työtehtävien hoitamiseksi. Ahosen mukaan potilastietojen tarkasteleminen on välttämätöntä senkin takia, että hän voi tehdä omahoitotarvikkeiden luovuttamista koskevat päätökset.

Ahonen kertoilee milloin mitäkin tilanteen mukaan. Hänen tarinoissaan tosiasialliset hallintotoiminnat, hoitopäätökset, hoitoratkaisut, hallintopäätökset, virkamiespäätökset, oikeudet, velvollisuudet, hylkäykset ja hyväksymiset vilisevät suloisessa sekamelskassa. Asiaan vaikuttanee se, että kun ei suostuta noudattamaan hallintolakia ja julkisuuslakia, yritetään sanoa tekemisiä tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi, jolloin ei tarvitse kertoa ratkaisujen perusteluja ja kun halutaan puolustella salaisten potilastietojen urkkimista, sanotaan tekemisiä potilaan hoidoksi, jotta voidaan yrittää selittää tekijän olevan hoitosuhteessa potilaaseen.

Todellisuudessa – jos Koskelassa noudatettaisiin ministeriön määräyksiä ja lainsäädäntöä – omahoitotarvikejakelu olisi rutiininomaista tosiasiallista hallintotoimintaa, mutta kun vaimoni tapauksessa omahoitotarvikejakelun ylilääkäri ei virkamiehenä hyväksynyt hoitavan lääkärin virkamiehenä ministeriön ohjeiden mukaan tekemää tarvikemääräystä ja jopa teki virkamiespäätöksen sen kumoamisesta, hän teki hallintopäätöksen. Hän teki jopa laittoman hallintopäätöksen, koska hänellä ei ollut sen tekemiseen tässä asiassa edes valtuuksia. Kaikkien asiaa ratkoneiden ylimpien laillisuusvalvojienkin mielestä Ahosen tekemä hylkäyspäätös oli hallintopäätös, koska siinä poistettiin yksipuolisesti hallintokoneiston ulkopuolisen henkilön (vaimoni) oikeuksia (saada hoitavan lääkärin määräämiä vaippoja). Valvontaviranomaiset ovat todenneet Ahosen tekemän päätöksen laittomaksi ilman valtuuksia tehdyksi toimivallan ylitykseksi.

 

Ahosen kertomukset tekemisistään ja tekemisten ajankohdista herättävät kummastusta ja saavat puntaroimaan, mitä on todella voinut tapahtua ja mitä ei. Terveyskeskuslääkärin tekemä vaippamääräys kirjattiin potilaskertomukseen terveysasemalla ja siitä lähetettiin tieto Koskelan omahoitotarvikejakelupisteeseen tiistaina 30.1.2018. Terveydenhoitaja sanoi silloin terveysasemalla minulle, että voin soittaa Koskelan omahoitotarvikejakeluun ja sopia vaippojen toimituksesta jo heti keskiviikkona. Sain perjantaina 2.2.2018 aamupäivällä Koskelan takaisinsoittajalta tiedon, että omahoitotarvikejakelun ylilääkäri oli hylännyt hoitavan lääkärin tekemän vaippamääräyksen, koska meiltä puuttui omavastuuvelvollisuuden täyttäminen.

Juha Ahonen sanoo olevansa ainoa lääkäri Helsingin omahoitotarvikejakelussa. Hän kertoo poliisille ottavansa aina itse lähetteet vastaan avaamalla kyseisen potilaan sairauskertomuksen ja kirjaamalla hoitopäätökset sairauskertomukseen. Ahosen selityksistä on vaikea ottaa selvää siitä, milloin hän on etsinyt vaimoni salaisista potilastiedoista virtsankarkausdiagnoosia. Hän kertoo poliisille etsineensä vaimoni potilastiedoista virtsankarkausdiagnoosia ja kirjanneensa sinne päätöksen hoitavan lääkärin tekemän vaippamääräyksen hylkäyksestä, koska hän ei ollut löytänyt potilastiedoista etsimäänsä diagnoosia. Jos tapahtumat ovat edenneet Ahosen kertomalla tavalla, hänen on täytynyt tehdä vaimoni henkilöllisyyden selvittäminen osoitetietojen perusteella, diagnoosin etsintä potilastiedoista, diagnoosin puutteesta johtuva tarvikemääräyksen hylkäyspäätös ja kirjaukset potilastietoihin jo hyvissä ajoin ennen perjantaita 2.2.2018, koska takaisinsoittajalla oli silloin tiedossaan hylkäyspäätös. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Toisaalta Ahonen ei ole ollut vuonna 2018 oikeusasiamiehelle kertomansa mukaan missään tekemisisissä vaimoni omahoitotarvikeasioiden kanssa ennen kuin 9.2.2018 ja silloinkin vastannut esimiehelleen vain yleisesti omahoitotarvikkeiden jakoperusteista. Ahonen ei ole puhunut totta joko oikeusasiamiehelle tai poliisille. Viranomaisille valehteleva virkamies ei voi olla luotettava lausunnonantaja hänen omaa syyllisyyttään koskevassa rikosasiassa.

Omakannassa ei ole merkintää Ahosen hylkäyspäätöksestä. Minulla ei ole pääsyä Pegasokseen, joten en tiedä, mitä Ahonen on kirjannut sinne ennen perjantaita 2.2.2018, vai onko hän kirjannut mitään. Kirjaus kiinnostaa minua siltäkin osin, että siellähän pitäisi olla kirjattuna myös hylkäävän päätöksen perustelut, joita nimenomaan olen tiedustellut kaupungilta jo yli kolme vuotta saamatta vastausta. Potilaslain mukaan potilasasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä tulee käydä ilmi tehtyjen hoitoratkaisujen perusteet. Jokaisen toimenpiteen peruste tulee määritellä selkeästi potilasasiakirjoissa. Ilmeisesti eduskunnan oikeusasiamiehellä olisi valtuuksia saada nähtäväksi, mitä Ahonen on kirjannut vaimoni potilastietoihin 30.1. - 2.2.2018 välisenä aikana. Vaimollanikin olisi oikeus saada nähdäkseen kaikki lokitiedot, mutta hänen kykynsä rajoittuvat välttämättömistä arjen perusaskareista selviytymiseen autettuna. Minä yritin saada lokitietoja omaishoitajana, mutta se osoittautui käytännössä liian hankalaksi.

 

Ihmettelen yhä sitä, miksi Ahosen oli tarpeen tehdä salapoliisityötään ja selvittää vaimoni henkilöllisyys osoitetietojen perusteella, kun hänellä oli kertomansa mukaan jo Pegasos-järjestelmään kirjautuessaan käytössään hoitavan lääkärin vaimolleni tekemä tarvikemääräys henkilötietoineen. Ahonen selittää, että hylkäyspäätöksen ratkaiseva syy oli se, että hän ei löytänyt vaimoni potilastiedoista virtsankarkausdiagnoosia. Tämänkin tehtävän hän suoritti huolimattomasti, sillä vaimoni potilastiedoissa on ollut kirjaus virtsankarkailuista jo vuodelta 2017. Valviran mukaan lääkärin, sairaanhoitajan ja muun terveydenhuollon ammattihenkilön merkinnät potilaan hoidosta ovat potilasasiakirjoja riippumatta siitä, missä organisaatiossa potilasta tai asiakasta hoidetaan. Näin ollen potilasasiakirjoja ovat myös sosiaalihuollon laatimat potilasasiakirjat. Silloinen sosiaalivirasto oli kirjannut sosiaaliohjaajan kotikäynnin jälkeen jo 21.7.2017 vaimoni sairauden hoitosuunnitelmaan virtsankarkaamisen ja vaippojen käytön. Se kirjaus täytti ne kriteerit, jotka Ahonen vaati (laittomasti) vaippojen antamiseksi. Paitsi että Ahonen teki laittoman hallintopäätöksen, jonka tekemiseen hänellä ei ollut valtuuksia, hän teki päätöksensä väärin perustein, koska ei hyväksynyt sosiaaliviraston kirjaamaa validia oirediagnoosia, joka oli hänen tiedossaan. Vaikka täytimme omahoitotarvikejakelun omat (ministeriön ohjeiden vastaiset) vaatimukset vaippojen saamiseksi heti, emme kuitenkaan saaneet niitä. Emme ole saaneet niitä vieläkään.

 

Ahosen selitysten perässä on vaikea pysytellä, koska ne vaihtelevat yhtenään ja ovat ristiriitaisia. Ihmettelen, miten tutkinnanjohtaja on voinut pitää häntä luotettavana ja ainoana koko selvityksen ratkaisevana lausunnonantajana.

 

 

 

Syylliseksi epäillyllä Ahosella on harhaluuloja tehtävistään ja valtuuksistaan, eikä hän piittaa ylimpien laillisuusvalvojien korjausvaatimuksista

Ahonen on eri yhteyksissä moneen kertaan tuonut esille tekemisiään puolustellessaan, että hänen täytyi etsiä vaimoni potilastiedoista virtsankarkausdiagnoosia, jotta hän voisi tehdä hoitopäätöksen vaimoni vaippojen tarpeellisuudesta ja myöntämisestä. Tässä on Ahosella kaksi ratkaisevaa ja raskauttavaa harhaluuloa siitä, mitä hänen kuuluu lakien ja määräysten mukaisesti tehdä ja mitä hän saa tehdä omahoitotarvikejakelun ylilääkärinä:

1)    Ministeriön määräyksissä tai potilaslainsäädännössä ei ole annettu omahoitotarvikejakelijoille minkäänlaista lupaa etsiä mitään diagnoosia kenenkään potilastiedoista, koska heillä ei ole heille määrättyjen tehtävien suorittamiseksi mitään tarvetta tietää mitään kenenkään diagnooseista.

2)    Ministeriön määräyksissä tai potilaslainsäädännössä ei ole mitään mainintaa siitä, että omahoitotarvikejakelussa olisi minkäänlaisia valtuuksia tehdä minkäänlaisia hoitoratkaisuja kenenkään omahoitotarvikkeiden saamisesta tai jakelun aloittamisesta.

Nämä oikeudet ja valtuudet kuuluvat ainoastaan potilasta hoitavalle lääkärille.

Valvira korostaa 21.10.2019 antamassaan lausunnossa V/22625/2019, että sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa antamien määräysten mukaan hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri ja että jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on kantelun ESAVI/15067/06.03.00/2018 ratkaisuissa todennut, että ministeriön Kuntainfossa ei ole mitään mainintaa diagnoosin vaatimisesta omahoitotarvikkeita jaettaessa.

Kaikkien valvontaviranomaisten ratkaisuissa korostetaan, että tarvikkeiden saamiseksi omahoitotarvikejakelussa ei saa vaatia mitään omavastuuta tai karenssia. Niistä ei ole mitään mainintaa ministeriön määräyksissä tai potilaslainsäädännössä. Myöskään sairauden pitkäaikaisuudesta päättäminen ei kuulu omahoitotarvikejakelijoiden valtuuksiin.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Ahosen kaikkeen toimintaan työssään kuuluu lakisidonnaisuuden vaatimus. Virkamies ei saa virantoimituksessaan ylittää lainsäädännössä annetun harkintavallan rajoja ja käyttää sellaista valtaa, johon lainsäädännöstä ei löydy perustaa. Ylilääkäri Ahosen toimintaa nämä rajat eivät tunnu haittaavan, vaikka viranomaiset ovat vaatineet toistuvasti Helsingin kaupunkia korjaamaan laittomat toimintansa omahoitotarvikkeiden jakelussa.

 

Ahosella ei ole ollut oikeutta tehdä vaimoni virtsankarkailun suhteen hoitoratkaisua, jonka tekemistä varten hän sanoo etsineensä vaimoni potilastiedoista inkontinenssidiagnoosia. Oikea lääkäri oli jo tehnyt terveysasemalla kaikki tarvittavat ratkaisut pitkäaikaissairaudesta, vaipoista ja jakelun alkamisajasta. Tämä on aivan keskeinen asia sen kannalta, onko Ahosella ollut tarvetta katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Kun kuntien omahoitotarvikejakelijoille ei lainsäädännössä eikä ministeriön määräyksissä ole annettu minkäänlaista oikeutta puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen, heillä ei myöskään ole tarvetta ja oikeutta etsiä aikaisemmin tehtyjä diagnooseja potilaan sairauskertomuksista sellaisen päätöksen tekemistä varten, jonka tekemiseen heillä ei ole oikeutta. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen kirjoittaa kuitenkin eduskunnan oikeusasiamiehelle kanteluun antamassaan vastauksessa käyneensä läpi Pegasos-tietokannasta vaimoni kaikki salaiset potilastiedot, vaikka hänellä ei ollut siihen lupaa, tarvetta eikä oikeutta. Tämän tehdessään hän tunnusti kirjallisesti syyllistyneensä tietosuojavaltuutetun tekemässä rikosilmoituksessa mainittuun virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Raskauttavinta Ahosen urkkimisessa on juuri se, että hän on rikkonut vaimoni yksityisyyden suojan syynäämällä luvatta ja ilman tarvetta läpi kaikki vaimoni salaiset potilastiedot koko ajalta, jolta niitä on kirjattu tietokantaan. Vaikka Ahonen olisi halunnut tehdä tietokantaan jonkun merkinnän omahoitotarvikkeiden toimittamisen aloittamisesta, se ei todellakaan vaatinut ja oikeuttanut häntä käymään läpi koko vaimoni sairauskertomushistoriaa. Jakelun aloitusmerkinnän tekemiseen olisi riittänyt vaimoni henkilötunnus, joka hänellä jo oli, koska oli kirjautunut vaimoni potilastietoihin Pegasos-järjestelmässä.

Potilasasiakirjat ovat salassa pidettäviä, eikä niistä saa antaa sivullisille, omaisillekaan, tietoja ilman potilaan kirjallista lupaa. Ahosella ei ollut sellaista lupaa. Vaimollani ei ollut eikä ole vieläkään mitään hoitosuhdetta edes Koskelan omahoitojakeluyksikköön, jossa Ahosella ei ole eikä ole koskaan ollutkaan tietojen katselemiseen vaadittavaa voimassa olevaa hoitosuhdetta vaimooni. Vaimoni potilastiedot on kirjattu tietokantaan Suutarilan terveysasemalla ja sielläkin potilastietoja saavat katsella vain sellaiset henkilöt, joilla on voimassa oleva potilassuhde potilaaseen. Minkään muun toimintayksikön henkilöillä ei ole oikeutta katsella vaimoni potilastietoja ilman hänen antamaansa kirjallista lupaa. Koskelan omahoitotarvikejakelutoimipisteelle vaimoni ei ole antanut tällaista lupaa. Hoitosuhteessa oleva lääkärikin saa katsoa potilastietoja vain siinä laajuudessa kuin hänen työtehtävänsä ja vastuunsa sitä edellyttävät. Ylilääkäri Ahosella ei ole mitään sellaista ministeriön sallimaa työtehtävää Koskelan omahoitotarvikejakelussa, joka edellyttäisi minkään vaimoni potilastiedon katselemista, puhumattakaan koko sairaushistorian läpi käymistä.

Potilaslain mukaan lääkärin pitää tehdä hoitoratkaisut yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Se edellyttää, että lääkäri antaa potilaan tutkittuaan hänelle ymmärrettävällä tavalla tietoa hänen sairaudestaan, hoitovaihtoehdoista, hoidon vaikutuksista ja hoitoon liittyvistä riskeistä. Yhteenveto potilaalle annetusta hoidosta jatkohoito-ohjeineen tulee toimittaa potilaalle sekä mahdolliseen jatkohoitopaikkaan tai muuhun paikkaan, josta on potilaan kanssa sovittu, potilaan suostumuksen mukaisesti ja viipymättä. Näin juuri potilaslain mukaisesti hoitava lääkärimme terveysasemalla toimi. En tiedä Ahosen tehneen hoitopäätöstä kirjatessaan mitään noista potilaslain mukaisista hoitoratkaisuun liittyvistä pakollisista toimenpiteistä. Eihän hän ole voinutkaan tehdä, koska hän ei ole tehnyt mitään oikeata hoitoratkaisuakaan vaimoni virtsankarkailun suhteen. Hän vain sanoo tehneensä. Miten hän olisi voinut tehdä väittämänsä hoitoratkaisun yhteisymmärryksessä vaimoni kanssa, koska hänellä ei ole mitään hoitosuhdetta vaimooni, eikä hän ole koskaan tavannut vaimoani? Vaimoni on kadottanut puhekykynsä, joten yhteisymmärrystä on mahdotonta saavuttaa muulla tavoin kuin tapaamalla.

 

Ahosella on ollut ylimittaiset käsitykset työtehtävistään ja vaikutusmahdollisuuksistaan ja on yhä, sillä hän selittelee tekemisiään edelleen sillä, että hän toimii Helsingin kaupungin laatimien omien pysyväisohjeiden PYSY04 mukaisesti, vaikka kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet nämä toimintaohjeet monilta osin laittomiksi ja vaatineet kaupunkia korjaamaan ne jo keväästä 2019 lähtien. Korjaamatta ne ovat yhä kaupungin antamista lupauksista huolimatta. Kaupungin laatimat laittomat pysyväisohjeet eivät kelpaa perusteluksi millekään ja niiden mukaan toimiminen ei ole laillista toimintaa.

 

 

Ahosen keksimät uudet selitykset rikkovat mielikuvituksen rajoja

Ahosen selitykset ovat muuttuneet vuosien kuluessa, mutta keskeiset harhaluulot ovat pysyneet sitkeästi hänen mielessään. Ahonen lyö ällikälle, kun hän on komisario Markku Silenin laatiman tutkinnan päätösasiakirjan mukaan kertonut seuraavaa:

Mitä ihmettä tämä nyt sitten on? Ahonen sanoo kirjanneensa hylkäävän hoitopäätöksen Pegasokseen ennen 2.2.2018, mutta hän ei ole kuitenkaan tehnyt hylkäävää hoitopäätöstä, vaan kertoo jääneensä odottamaan, dokumentoimaan ja toteamaan, virtsaako vaimoni vaippoihinsa jatkuvasti kolmen kuukauden ajan vai onko hän Alzheimerin taudin vaikeimmassa asteessa kokenut tilapäisesti tai pysyvästi ihmeparannuksen. Näitä Ahosen absurdeja sepustuksia lukiessani en enää jaksa pysyä vakavana. Ahonen on eri yhteydessä korostanut, että tieto potilaan oireista ei voi perustua potilaan omaan ilmoitukseen, vaan laillistetun lääkärin on tehtävä tutkimukset. Muuten on vaarana väärinkäytöksen mahdollisuus. Oliko hänellä tosiaan aikomuksena tulla laillistettuna lääkärinä henkilökohtaisesti kotiimme tarkistamaan, varmistamaan, mittaamaan ja kirjaamaan vaimoni vaippojen kosteuksia päivittäin vai olisiko minun pitänyt toimittaa käytetyt vaipat Koskelaan Ahosen tarkastettaviksi, jotta hän olisi voinut laillistettuna lääkärinä suorittaa analyysinsa ja dokumentointinsa? En keksi yksinkertaisempia keinoja näin vaativan seurannan suorittamiseksi.

Ahoselle on kymmeniä kertoja kerrottu, että määräyksen omahoitotarvikkeista tekee hoitava lääkäri, kun lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Tämä on sanottu hyvin selvästi jo ministeriön Kuntainfossa 4/2013, jossa ovat kaikki muutkin ministeriön antamat omahoitotarvikejakelua koskevat määräykset. Silti Ahonen yhä jatkaa tätä kolmen kuukauden karenssihöpötystään ja sitä, että omahoitojakelulla olisi joku valta ratkaista, onko kyseessä pitkäaikainen sairaus. Ei ole! Vaimoni sairauden, siihen kuuluvat oireet ja sairauden pitkäaikaisuuden on todennut hoitava lääkärimme, ja hän on tehnyt tutkimustensa ja seurantansa perusteella tarvittavat toimenpiteet ja tarvikemääräykset. Yhteisymmärryksessä potilaan ja hänen omaishoitajansa kanssa.

En ole saanut tietoa, millä menetelmällä Ahonen lopulta toteutti vuonna 2018 nyt vuonna 2021 poliisille kertomansa vaimoni virtsavaivan seurannan, mutta minua kiinnostaisi todella tietää ja minun kuuluisikin tietää, mikä oli Ahosen suorittaman seurannan loppupäätelmä. Jos kuvittelemme, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa saisi toimia - kuten se toimii - Ahosen selitysten mukaisesti eikä ministeriön määräysten mukaisesti, kaupungin olisi pitänyt kertoa meille, täyttyikö virtsanpidätyskyvyttömyysvaatimus kolmen kuukauden ajalta laillistetun lääkärin mielestä vai ei? Onko vaimoni pidätyskyky palautunut? Jos vaiva ei ole parantunut, miksi Ahonen ei ole vieläkään ilmoittanut meille, että saisimme vaipat, vaikka olemme juuri sitä tietoa odottaneet Koskelasta jo kolme vuotta? Tuo Ahosen kertomus vaimoni virtsankarkailun seurantaoperaatiosta vahvistaa sitä, mitä olen varsinaisen kantelun vastineessani kertonut, että jäimme helmikuussa 2018 hoitavan lääkärin määräyksen hylkäyksen jälkeen odottamaan kaupungilta vastausta siitä, että vaippojen antamiskriteerit ovat heidän mielestään täyttyneet. Sitä vastausta odotamme yhä. Ahosen kertoma tarina kertoo kertojasta paljon muutakin.

 

 

 

Tutkinnanjohtaja Silen on tehnyt ratkaisunsa syyttömyydestä pelkästään syylliseksi   epäillyn Ahosen kertomusten perusteella, eikä hän ole ottanut huomioon sitä, miten Ahosen olisi pitänyt ministeriön määräysten mukaan tehtäviään hoitaa ja mitä valtuuksia hänelle kuuluu

Helsingin poliisilaitoksella tutkinnan suorittanut rikoskomisario Markku Silen on ratkaisua tehdessään kyseenalaistanut valtakunnan tietosuojavaltuutetun Reijo Aarnion asiantuntemuksen tietosuoja-asioissa ja ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten pätevyyden laintulkinnassa ja ohittanut kaikki viranomaisten vakavat kannanotot Helsingin kaupungin omahoitojakelun toiminnan laittomuuksiin. Sen sijaan Silen on luottanut siihen, mitä Ahonen on kertonut hänelle ottamatta lainkaan huomioon sitä, miten Ahosen olisi kuulunut ministeriön määräysten ja potilaslainsäädännön mukaan työtehtävässään kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärinä toimia. Ei syyllisyyttä voi ratkaista pelkästään sen perusteella mitä ratkaistavana olevasta rikoksesta syylliseksi epäilty kertoo tehneensä, vaan on otettava huomioon se, mitä hänen on kuulunut tehdä ja mitä hän on saanut tehdä rikkomatta lakeja ja määräyksiä.

Edellä jo kerrottujen asioiden ja monen muun asian perusteella ylilääkäri Juha Ahosta ei voida pitää luotettavana ja ainoana henkilönä antamaan ratkaisevaa lausuntoa siitä, onko hänellä ollut omahoitotarvikejakelussa hänelle annettujen ja hänelle sallittujen tehtävien suorittamiseksi välttämätöntä tai edes minkäänlaista tarvetta urkkia vaimoni salaisia potilastietoja. Ahonen on antanut eri viranomaisille samoista tapahtumien kuluista toisistaan täysin poikkeavia lausuntoja, jotka eivät voi samanaikaisesti pitää paikkaansa. Ahonen toimii Helsingin omahoitotarvikejakelussa ylilääkärinä, mutta hän ei ole vieläkään ymmärtänyt ministeriön Kuntainfosan kunnille antamia omahoitotarvikejakelun ohjeita, vaikka ne on selitetty hänelle moneen kertaan juurta jaksain. Ahonen toimii yhä ministeriön ohjeiden vastaisesti mm. vaatimalla laittomasti kolmen kuukauden karensseja ja puuttumalla laittomasti hoitavan lääkärin tekemiin tarvikemääräyksiin ja tekemällä ratkaisuja potilaiden sairauksien pitkäaikaisuudesta. Ahonen ei ole noudattanut toiminnassaan julkisuuslakia eikä hallintolakia. Ahonen ei ole piitannut ylimpien laillisuusvalvojien vaatimuksista Helsingin omahoitotarvikejakelun esittämistä useista laillisuutta koskevista korjausvaatimuksista. Nämä kaikki asiat ovat olleet tutkinnanjohtaja Markku Silenin tiedossa, mutta hän luottaa silti Ahoseen ja vain Ahoseen ja tekee ratkaisunsa yksinomaan Ahosen kertomien tarinoiden perusteella.

Olennaista on se, kuten olen moneen kertaan korostanut, että ministeriön Kuntainfon mukaan määräyksen omahoitotarvikkeista voi tehdä ainoastaan hoitava lääkäri, joka myös päättää tarvikkeiden jakamisen aloittamisen ajankohdan. Tarvikejakelijoilla ei ole minkäänlaista oikeutta puuttua näihin päätöksiin. Tämä tehtäväjako rajoittaa samalla merkittävästi sitä, mitä potilaskannassa olevia tietoja omahoitotarvikejakelijoiden on tarpeen käsitellä työssään ja mihin tietoihin heillä on oikeus päästä käsiksi. Ahosen selittämät vaatimukset diagnooseista, karensseista ja omavastuista eivät perustu ministeriön määräyksiin eikä potilaslainsäädäntöön. Niissä valtion asiakirjoissa, joissa on määrätty, miten kuntien omahoitotarvikejakelussa tulee toimia, ei myöskään ole mitään mainintaa kolmen kuukauden seurantajaksoista tai tarvikejakelijoiden valtuuksista ratkaista omahoitotarvikkeiden antaminen tai alkamisen ajankohta. Omahoitotarvikejakelijoille ei kerta kaikkiaan ole annettu missään valtuuksia sen tapaistenkaan tehtävien suorittamiseen. Omahoitotarvikejakelun tehtävänä on yksinkertaisesti vain toimittaa hoitavan lääkärin määräämät omahoitotarvikkeet potilaille. Sen tehtävän toimeenpanossa kenenkään omahoitotarvikepisteessä ei tarvitse esimerkiksi etsiä mitään diagnooseja kenenkään potilaan salaisista potilastiedoista.  

 

 

Tutkinnanjohtaja Silen on tehnyt selvittelynsä ja päätöksensä yksipuolisesti vain esteellisten lausunnonantajien kertomisten perusteella ottamatta huomioon ylimpien lainvartijoiden Ahosen laittomista toimista antamia lausuntoja

Rikoskomisario Markku Silen on hyväuskoisena ottanut todesta kaikki Ahosen selitykset perehtymättä ollenkaan ministeriön Kuntainfo 4/2013:ssa antamiin omahoitotarvikejakelua koskeviin määräyksiin ja tarvikejakelun toimintaan vaikuttaviin potilaslainsäädäntöön. Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira ovat ylimpinä laillisuusvalvojina esittäneet ratkaisuissaan ja lausunnoissaan lukuisia korjausvaatimuksia Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laittomaan toimintaan. Näiden asiakirjojen lausuntojen perusteella Silenin olisi pitänyt selvittää, missä asioissa Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimitaan laittomasti ja huomata, että Ahosen selitykset valtuuksistaan tehdä niitä tekoja, joita hän kertoo tehneensä, eivät pidä paikkaansa. Selin on jättänyt kaikki nämä viranomaisten näkökannat täysin huomiotta selvityksessään, eikä ole siten ollenkaan perehtynyt siihen, miten lakisääteisessä omahoitotarvikejakelussa pitäisi toimia ja miten ei.

En tiedä, miten tietosuojavaltuutettu on rikosilmoituksensa muotoillut ja mitä liitteitä siinä mahdollisesti on ollut mukana. Sen jälkeen kun lähetin 29.8.2018 hänelle tiedustelukirjeeni tässä prosessissa on ehtinyt tapahtua ja selvitä paljon asioita, joita tietosuojavaltuutettu ei ole voinut rikosilmoitusta tehdessään tietää. Lähetin sen takia (pyytämättä) 14.9.2020 Markku Silenille taustatiedoksi yhteenvedon kaikista laillisuutta valvovien viranomaisten siihen mennessä tekemistä ratkaisuista. Niissä on todettu lukuisat asiat, jotka Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun toiminnassa eivät ole ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaisia ja miten näitä laittomuuksia on vaadittu korjaamaan. Kerroin myös tarkkaan, miten ratkaisut omahoitotarvikkeista ja jakelun aloittamisesta ovat yksinomaan hoitavan lääkärin päätettävissä ja selvensin yksityiskohtaisesti, miten tiukasti ministeriön Kuntainfossa ja lainsäädännössä on rajattu omahoitojakelijoiden valtuudet tehdä päätöksiä. Silen siis tiesi, mitä tehtäviä Ahoselle kuuluu ja mitä ei ja mitä tietoja Ahosella oli lupa käsitellä ja mitä ei, mutta Silen ei ole laatimansa selvittelyn päätösasiakirjan mukaan noteerannut näitä ratkaisevia tietoja päätöstä tehdessään lainkaan.

Tutkintailmoituksen mukaan näytän olevani osaisena tässä tietosuojavaltuutetun tekemässä rikosilmoituksessa. Miksi minua ei ole kuultu? Eikö kaikkia asianosaisia pidä kuulla ennen päätöksen tekoa? Tutkinnan asiakirjassa en näe myöskään mitään mainintaa rikosilmoituksen tehneen tietosuojavaltuutetun käsityksistä tästä asiasta. Eikö häntäkään kuultu? Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että osapuolilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet käydä oikeutta. Silenin suorittamassa yksipuolisessa selvittelyssä osapuolilla ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia esittää oikeudenkäyntimateriaalia.

Ahonen on kertonut rikoskomisariolle ja moneen kertaan aikaisemmin eri viranomaisille toiminnastaan ja tehtävistään asioita, jotka elävät vain hänen omissa kuvitelmissaan, kuten hänen usein toistamansa kirurgifantasiat. Todellisuudessa kuntien omahoitotarvikejakelusta on annettu erittäin tarkat ja selvät määräykset, mutta Helsingin kaupunki ei ole noudattanut niitä eikä ole suostunut korjaamaan toimintaansa lainvalvojien useista vaatimuksista huolimatta.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen ei vielä kolme vuotta kestäneen selvittelyn jälkeenkään ymmärrä, että ministeriön määräysten mukaan omahoitotarvikejakelussa ei voida vaatia mitään kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuaikaa keneltäkään (ESAVI/15067/06.03.00/2018). Eikä Ahosella ole edes oikeutta tehdä päätöksiä tarvikkeiden antamisesta tai jakelun alkamisajankohdasta tai sairauden pitkäaikaisuudesta laittomasta karenssista puhumattakaan. Ja kuitenkin ainoa syy, miksi Ahosella on kertomansa mukaan ollut tarvetta katsella salaisia potilastietoja, on se, että hän voisi puuttuvan oirediagnoosin takia tehdä päätöksen kolmen kuukauden karenssista. Tälle syylle ei ole mitään perustetta, koska karenssivaatimus on laiton. Ahosen omavaltainen toiminta Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on suurimmalta osin sellaista, että se ei täytä lakisidonnaisuuden vaatimusta.

Siis Ahonen on murtanut tietosuojan ja mennyt etsimään vaimoni (ja kaikkien muidenkin omahoitotarvikkeita tarvitsevien) salaisista potilastiedoista oirediagnoosia, jotta voisi sen perusteella tehdä päätöksen kolmen kuukauden karenssista ja omavastuusta ja sairauden pitkäaikaisuudesta ja jakelun aloittamishetkestä, vaikka hänellä ei ole valtuuksia minkään näiden päätösten tekemiseen.

 

 

Omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia laittomasti kaikkien potilaiden suhteen vaatimalla karensseja ja omavastuita ja tekemällä jakelijoiden oikeuksiin kuulumattomia päätöksiä

Silen kirjoittaa tutkinnan päätösasiakirjassa Ahosen kertoneen avaavansa aina kaikkien potilaiden sairauskertomukset, koska hänen pitää löytää potilastiedoista kolme kuukautta vanhempi terveydenhuollon ammattilaisen tekemää oiremerkintä, jotta hän voisi tehdä hoitopäätöksen omahoitotarvikkeiden antamisesta, aloittamisajankohdasta, omavastuusta ja karenssista. Antamisesta ja aloittamisesta päättäminen eivät kuulu Ahosen päätösvaltaan ja omavastuun ja karenssin vaatiminen ovat laittomia tekoja. Ahonen etsii potilaiden potilastiedoista oiremerkintöjä, vaikka niillä ei ole mitään merkitystä omahoitotarvikejakelun hoitamisessa, sillä ministeriön määräysten mukaan tarvikkeet myönnetään hoitavan lääkärin toteaman pitkäaikaisen sairauden eikä oireen perusteella. Siis vaikka Ahosella ei ole valtuuksia tehdä hoitopäätöksiä, hän etsii hoitopäätöksen tekemistä varten ilman lupaa potilaiden salaisista sairaushistorioista oirekirjauksia, joita hän ei tarvitse.

Tietosuojavaltuutettu teki tästä salaisten tietojen luvattomasta katselusta vaimoni osalta tämän käsiteltävänä olevan rikosilmoituksen. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään yksittäistapaus, vaan Ahonen on toiminut systemaattisesti samalla tavalla jokaisen potilaan suhteen, jolle on tehty Helsingissä omahoitotarvikemääräys. Koskelan omahoitotarvikejakelun ’asiakkaiden’ lukumäärä on Ahosen ilmoituksen mukaan 30 000.

Ylilääkäri Juha Ahosen omahoitotarvikejakelussa virkatoiminnassaan tekemät säännösten ja määräysten vastaiset laittomat teot – salaisten potilastietojen katselut mukaanluettuina – eivät ole vähäiset. Ne eivät ole johtuneet huolimattomuudesta, vaan ne ovat tahallisia ja toistuvia virkavelvollisuuden rikkomisia ja täyttämättä jättämisiä. Ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat vaatineet moneen kertaan Helsingin omahoitotarvikejakelua korjaamaan toimintansa ja toimintaohjeensa laillisiksi ministeriön määräysten mukaisiksi, mutta Ahonen ei ole piitannut näistä vaatimuksista. Hän on yhä tässäkin syyllisyysepäilyn selvittelyssä tutkinnan päätösasiakirjan mukaan toimintaansa selostaessaan toistanut oikeuksistaan karenssivaatimuksiin, oikeuksistaan tehdä hoitoratkaisuja sairauksien pitkäaikaisuuksista, tarvikkeiden aloitusajankohdista ja oikeuksistaan katsella luvatta potilasasiakirjoja. Viranomaiset ovat kumonneet kaikki nämä oikeudet, ja Ahonen on ollut hyvin tietoinen siitä. Ahosen toiminnassa omahoitotarvikejakelussa on luvattoman paljon tietoisia säännöksien ja lakien vastaisia tekoja ja piittaamattomuuksia viranomaisten määräyksistä.

Vaimoni ei ole tässä mikään poikkeustapaus, vaan hän on yksi Ahosen uhri tuhansien joukossa. Vaimoni on tavallinen muistisairas vanhus, joka on menettänyt pidätyskykynsä ja lääkäri on määrännyt hänelle sen takia lakisääteiset vaipat. Poikkeuksellista on muihin verrattuna vain se, että minä en hänen omaishoitajanaan suostunut alistumaan omahoitojakelun ylilääkärin laittomaan mielivaltaan, vaan aloin selvittää mistä on kysymys. En arvannut törmääväni uskomattomaan väärinkäytösten, valheiden, laittomuuksien ja taparikollisten  tyyssijaan. Asioiden käsittely ja ratkaiseminen on viranomaisilla vielä kesken, mutta olen saanut jo paljon tukea ylimpien lainvalvojien ratkaisuista, jotka kaikki ovat Ahosen kannalta langettavia.

 

 

Ahosen esimiehet ovat hyväksyneet laittoman toiminnan

Poliisi on kuulustellut tässä asiassa myös vuonna 2018 johtavana ylilääkärinä toiminutta Timo Sinkkosta, joka on kertonut käyneensä läpi vaimoni potilastiedot. Sinkkosen kertomukset eivät tuo mitään uutta Ahosen kertomusten lisäksi, joten en ole edellä niitä noteerannut. Hänellä on salaisten potilastietojen urkkimiseen ollut Ahostakin vähemmän tarvetta ja oikeutta. Sinkkonen on tapansa mukaan hyväksynyt kumileimasimena kaikki Ahosen tekemiset. Siten hän on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja syyllistynyt lisäksi virkavastuun mukaisesti samoihin rikoksiin kuin Ahonen. Sinkkonen on häipynyt muille maille jo vuoden 2019 lopussa.

Omahoitojakelun ylilääkäri Juha Ahosen esimiehet sosiaali- ja terveysalan toimialajohtaja Juha Jolkkonen, terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen ovat olleet alusta asti tietoisia kaupungin omahoitotarvikejakelun monista laittomuuksista, mutta he ovat hyväksyneet allekirjoituksillaan kaikki Ahosen antamat lausunnot ylimmille lainvaalijoille. He ovat kaikki myös virkamiehinä syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen laiminlyömällä virkavastuun mukaisen alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Erikseen on vielä pormestari Jan Vapaavuori, jonka pitäisi vastata kaikesta kaupungin toiminnasta, mutta hänen intressinsä ovat tunnetusti muualla. Toimialan apulaispormestari Sanna Vesikansan osuuskaan ei ole tässä asiassa ongelmaton, vaikka hän on vain luottamustoimessa Helsingin kaupungin palveluksessa ilman virkavastuuta. Hän olisi voinut ja hänen olisi pitänyt puuttua omahoitotarvikejakelun toimintaan jo yli kolme vuotta sitten, koska hän tiesi tämän tapauksen osalta silloin tarkkaan, mitä siellä oli tehty ja mitä siellä olisi pitänyt tehdä.

 

 

 

Yhteenveto

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen kirjoitti 20.7.2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle julkisuuslakirikkomusta koskevaan kanteluun EOAK/3276/2018 antamassaan vastineessa HEL 2018-006851, että hän on käynyt läpi kaikki vaimoni salaiset potilastiedot etsiäkseen sieltä kolme kuukautta vanhempaa oirediagnoosia inkontinenssista. Hän on antanut samantapaiset selitykset vastineessaan HEL 2018-007363 T03 01 02 Etelä-Suomen aluehallintovirastolle tekemääni kanteluun ESAVI/15067/06.03.00/2018, vastineessaan HEL 2019-007052 T 06 00 03 Valviran lausuntopyyntöön V/22625/2019 ja vastineessaan HEL 2020-008844 T 03 01 01 Helsingin hallinto-oikeuteen tekemääni valitukseen V/22625/2019.

Kaikissa antamissaan vastineissa Ahonen kertoo potilastietojen selaamisen ainoaksi syyksi oirediagnoosin etsimisen sairauskertomuksista voidakseen tehdä päätöksen vaimoni sairauden pitkäaikaisuudesta, jakelun aloittamisajankohdasta, kolmen kuukauden karenssista ja omavastuuvaatimuksesta. Omahoitotarvikejakelussa ei kuitenkaan ole ministeriön määräysten mukaisesti valtuuksia tehdä päätöstä sairauden pitkäaikaisuudesta eikä jakelun aloittamisajankohdasta. Ne valtuudet kuuluvat hoitavalle lääkärille. Laillisuutta valvovien viranomaisten mukaan kolmen kuukauden karenssia ei ole olemassakaan, omahoitotarvikkeista ei saa periä mitään omavastuuosuuksia ja oirediagnoosilla ei ole mitään merkitystä pitkäaikaissairaan hoitotarvikkeita jaettaessa. Kaikki Ahosen mainitsemat syyt oirediagnoosin etsimiseen potilastiedoista ovat laittomia. Paitsi että Ahosella ei ollut oikeutta katsella vaimoni potilastietoja, hänellä ei ollut lakisääteisten tehtäviensä hoitamisen takia minkäänlaista tarvetta tarkastella niitä miltään osin. Kun hoitosuhteessakin oleva saa käsitellä potilastietoja vain siinä laajuudessa kuin työtehtävä huomioon ottaen on tarpeellista, Ahonen on virkamiehenä ylittänyt lainsäädännössä annetun harkintavallan rajat ja käyttänyt sellaista valtaa, johon lainsäädännöstä ei löydy perustaa.

 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ratkaisussa ESAVI/15067/06.03.00/2018 todetaan:

Hoitotarvikkeiden osalta ei ole asianmukaista noudattaa kategorista kolmen kuukauden omavastuuaikaa. Hoitotarvikejakelun tulee aina perustua hoitavan lääkärin yksilölliseen harkintaan, ja kun pitkäaikaisesta sairaudesta johtuva tarve on pysyvä, tulee hoitotarvikkeet myöntää heti.

Terveydenhuoltolain esitöiden (HE 90/2010 vp. s. 118) mukaan jakelu aloitetaan, mikäli hoitotarpeen arvioidaan olevan pitkäaikainen … Tarvikkeet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään omavastuuosuuksia eikä maksuja.

Aluehallintovirasto korostaa sitä, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuuta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksessään noudattavan.

Aluehallintovirasto toteaa, että Helsingin kaupungin menettely [vaimoni] hoitotarvikkeiden osalta ei ole ollut asianmukaista olla antamatta vaippoja heti, kun niiden tarve on todettu.

Ministeriön Kuntainfossa ei ole mitään mainintaa oirediagnoosin vaatimisesta omahoitotarvikkeita jaettaessa.

Valvira puolestaan korostaa 21.10.2019 antamassaan lausunnossa V/22625/2019:

Sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa antamien määräysten mukaan hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri ja että jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri.

 

Viranomaisten on tunnettava heitä sitovan lainsäädännön sisältö. Ylilääkäri Ahosen toiminta omahoitotarvikejakelussa edellyttää, että hän tuntee potilaslainsäädännön lisäksi perustuslain, hallintolain ja julkisuuslain ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa 4/2013 antamat kuntien omahoitotarvikejakelua koskevat määräykset.

Virkamiehen tärkein tehtävä on noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Ylilääkäri Juha Ahonen ei ole noudattanut. Ylimpinä laillisuusvalvojina eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallitus ja Valvira ovat huomauttaneet siitä hänelle useaan kertaan ja vaatineet korjaamaan toiminnan lailliseksi. Ahonen ei ole totellut viranomaisten vaatimuksia. Muutamia keskeisiä toistuvia väärinkäytöksiä Ahosen toiminnassa:

·       Ahonen on toiminut lainvastaisesti, kun hän on vaatinut kaikilta uusilta omahoitotarvikkeiden saajilta ennen tarvikkeiden antamista kolmen kuukauden omavastuuta ja karenssia, vaikka ministeriön ohjeiden tai potilaslainsäädännön mukaan mitään karenssia tai omavastuuta ei ole olemassakaan, vaan tarvikkeet on annettava heti hoitavan lääkärin määräyksen mukaisesti.

·       Ahonen on muuttanut tai jopa kumonnut hoitavan lääkärin määräyksiä, vaikka hänellä ei ole sellaisten päätösten tekemiseen minkäänlaisia valtuuksia.

·       Ahonen on etsinyt ilman potilassuhdetta salaisista potilastiedoista diagnooseja voidakseen tehdä päätöksiä potilaiden sairauksien pitkäaikaisuuksista ja tarvikkeiden antamisen alkamisajankohdista, vaikka hänellä ei ole sellaisten päätösten tekemiseen valtuuksia. Hoitava lääkäri tekee tarvikemääräyksen eikä tarvikejakajilla ole oikeuksia puuttua siihen miltään osin.

 

Ahonen on ollut tietoinen ministeriön määräyksistä, mutta hän on virkaa toimittaessaan tahallisesti jättänyt noudattamatta potilaslainsäädäntöä sekä ministeriön antamia säännöksiä ja määräyksiä. Ahonen on ollut täysin tietoinen kaikista myös laillisuutta valvovien viranomaisten antamista lukuisista huomautuksista ja laittoman toiminnan korjausvaatimuksista, mutta hän on virkaa toimittaessaan jättänyt tahallisesti ottamatta ne huomioon. Siten Ahonen on rikkonut virkavelvollisuutta toistuvasti siinä määrin, että hänen on täytynyt mieltää menetelleensä lain vastaisesti.

Jos Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa olisi noudatettu sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa antamia määräyksiä ja toimittu potilaslakien ja muun lainsäädännön mukaisesti, siellä ei kenenkään olisi tarvinnut mennä minkään asian takia kaivamaan esille vaimoni koko salaista sairaushistoriaa tietokannasta. Tietokannassa olevien potilastietojen käsittelykään ei olisi ollut tarpeen eikä varsinkaan välttämätöntä tehdä siinä laajuudessa missä Ahonen oli Koskelan toimintayksikössä Suutarilan terveysaseman kirjaamia potilastietoja tonkinut. Omahoitotarvikejakelun lääkäri olisi ainoastaan saanut kirjata ja hänen olisi pitänyt kirjata potilastietoihin, että vaimolleni on aloitettu lakisääteisten vaippojen jakelu 1.2.2018. Ei mitään muuta, sillä mitään muita merkintöjä Ahosella ei ollut oikeutta ja tarvetta kirjata vaimoni potilastietoihin. Sen kirjauksen tekemistä varten ei ylilääkäri Juha Ahosella ollut vaimoni tapauksessa todellakaan vähäisintäkään tarvetta käydä läpi vaimoni sairaustietojen historiaa koko ajalta Pegasos-tietokannasta.

 

Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Markku Silen kirjoittaa päätöksensä perusteluissa mm.

Kyseisen teon [salaisten potilastietojen urkkimisen] tunnusmerkistön täyttymistä ei ole edes alustavasti syytä epäillä … asiaa objektiivisesti tarkasteltaessa tapaus näyttää sellaisena, että lähetteen arvioimiseksi ja hoitoratkaisun tekemiseksi potilaan terveystietoja on ollut oikeus tarkastella … tutkintapyynnön ja asiassa saadun selvityksen perusteella on pidettävä selvänä, että [vaimoni] tietoja katselleet johtava ylilääkäri Timo Sinkkonen ja ylilääkäri Juha Ahonen ovat terveydenalan ammattihenkilöinä osallistuneet [vaimoni] hoitoon … on vaikea havaita mitään muuta tapaa, jolla Ahonen olisi voinut tehdä tehtäviinsä kuuluvan [vaimoani] koskevan hoitoratkaisun

Silenin mielipiteistä käy ilmi, että hän ei ole perehtynyt lainkaan ministeriön Kuntainfossa antamiin omahoitojakelua koskeviin määräyksiin tai ylimpien laillisuusvalvojien omahoitojakelun toiminnasta antamiin langettaviin ratkaisuihin ja laillisuusvaatimuksiin tai yleensäkään Ahosen toistuviin lainvastaisiin tekoihin, vaikka ne kaikki olivat hänen tiedossaan. On tyrmistyttävää, että Silen ei ole lainkaan ottanut selvää, miten Ahosen olisi kuulunut viranomaisten määräysten mukaisesti omahoitotarvikejakelussa toimia ja mitä päätöksiä hänellä oli valtuuksia tehdä. Nämä asiat ja tähän rikosilmoituksen selvitykseen monet muut olennaisesti vaikuttavat faktat olivat Silenin tiedossa, mutta hän on jättänyt ne ratkaisussaan täysin huomioon ottamatta. Ilman tosiasioiden selvittämistä ei ole mahdollista päätellä objektiivisesti, oliko ylilääkäri Juha Ahosella tarvetta ja oikeutta katsella salaisia potilastietoja. Ahosen kuvailemassa mielikuvitusmaailmassa (johon Silen uskoo) kaikki on mahdollista ja sallittua, mutta lakia noudattavassa järjestäytyneessä reaalimaailmassa (jota Silen ei selvittänyt) on selvää, että salaisten potilastietojen katselu on laiton teko.

Tutkinta, joka perustuu ainoastaan syylliseksi epäilyn kritiikittömään kuulemiseen ja hänen paikkansa pitämättömiin selityksiinsä, on kaukana objektiivisuudesta ja pitää pilkkana oikeusvaltion periaatteita. Tutkinnanjohtaja Silenin olisi pitänyt ymmärtää, että Juha Ahonen on ratkaistaessa juuri tässä rikosilmoituksessa virkavelvollisuuden rikkomiseen syylliseksi epäiltynä olevan ylilääkäri Juha Ahosen mahdollista syyllisyyttä rikokseen jäävi antamaan asiasta viranomaiselle sellaisia lausuntoja, joiden perusteella yksinomaan voidaan ratkaista objektiivisesti ja oikeudenmukaisesti hänen syyllisyytensä mahdollisuus ja päättää jättää rikoksen esitutkinta toimittamatta. Miten ihmeessä hän on voinut pitää Juha Ahosta ainoana luotettavana lausunnonantajana tätä asiaa selvitettäessä ja siitä päätettäessä?

Tutkinnanjohtaja Silenin olisi pitänyt hänellä olleiden tietojen perusteella selvittää, mitä tietoja Ahonen katsoo potilastiedoista ja mitä varten ja millä oikeudella. Ahonen ei ollut vain vilkaissut salaisia potilastietoja vaan hän oli käynyt systemaattisesti läpi vaimoni koko sairaushistorian etsiäkseen sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi määrätä kolmen kuukauden karenssin ja vaatia omavastuuvelvollisuutta. Ahonen toimi lainvastaisesti, sillä koska potilaslainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa karenssista eikä potilailta saa vaatia mitään osallistumista omahoitotarvikkeiden kustannuksiin, ei hän voinut tehdä päätöksiä niistä, joten hänellä ei ollut minkäänlaista tarvetta etsiä diagnoosia potilastiedoista sillä valvontaviranomaisten mukaan diagnoosien etsimiseen potilastiedoista omahoitotarvikejakelussa ei ollut oikeuksia.

Pahinta tässä Ahosen laittomassa toiminnassa on, että hän kertoo avaavansa potilastiedot ja etsivänsä sieltä oirediagnoosia aina kun saa potilaan tarvikemääräyksen omahoitotarvikejakelupisteeseen. Ahonen on siis urkkinut vbaimoni lisäksi monen vuoden aikana tuhansien helsinkiläisten sairauskertomuksia ilman tarvetta ja oikeutta. Kun hän on vielä vaatinut kaikilta laitonta kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuta, hän on aiheuttanut merkittävät taloudelliset menetykset suurelle joukolle helsinkiläisiä potilaita.

 

Luotan siihen, että kokenut tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio edustaa hallintoalansa parasta tietämystä maassamme. Kun hän oli selvittelyssään päätynyt tekemään rikosilmoituksen Juha Ahosesta ja Timo Sinkkosesta, hän ei ole tehnyt sitä kevein perustein. Tietosuojavaltuutetun mielestä Helsingin omahoitotarvikejakelussa ei toimittu potilastietoja urkkiessa tietosuojan kannalta niin kuin olisi pitänyt toimia.

 

Potilaan oikeus yksityisyyteen on perustuslaissa turvattu perusoikeus, jota potilaan hoidossa on kunnioitettava. Ylilääkäri Juha Ahonen on loukannut vaimoni yksityisyyttä käymällä läpi kaikki hänestä potilasrekisteriin kirjatut salaiset sairaustiedot ilman lupaa, oikeutta ja tarvetta. Rikoskomisario Markku Silen on puolestaan loukannut perustuslaillisia oikeuksiani saada epäilty rikos selvitetyksi asianmukaisesti, kun hän on tehnyt luokattoman selvityksen Juha Ahosen mahdollisesta syyllisyydestä virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa rikosilmoituksessa mainittuun vaimoni salaisten potilastietojen luvattomaan katseluun ja tehnyt päätöksen virheellisessä järjestyksessä esitutkinnan toimittamatta jättämisestä ja siten estänyt myös oikeudenkäynnin toimittamisen.

 

Edellä kertomani perusteella on mielestäni selvää, että tässä tietosuojavaltuutetun tekemässä salaisten potilastietojen katselua koskevassa rikosilmoituksessa 5500/R/22059/20 on syytä epäillä rikoksen mahdollisuutta. Virkamiesten toiminnan laillisuutta selvittäneet Etelä-Suomen aluehallintovirasto, eduskunnan oikeusasiamies ja Valvira ovat kantelujen ratkaisuissaan todenneet Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun toiminnassa yleensä ja ylilääkäri Juha Ahosen toiminnassa erityisesti suuren määrän muita laittomuuksia, joita kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta korjannut. Ahosen esimiehet ovat olleet tietoisia laittomasta toiminnasta, mutta eivät ole puuttuneet siihen, vaikka virkavastuuseen kuuluva valvontavelvollisuus edellyttäisi sitä. Nämä asiat kuvaavat hyvin sitä, minkälainen suhtautuminen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalla on Suomen lainsäädäntöön.

 

Helsingin poliisilaitoksen päätös jättää tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemä rikosilmoitus ei mahdu oikeustajuntaani, koska päätös perustuu yksipuolisesti pelkästään esteellisten syylliseksi epäiltyjen antamiin paikkaansa pitämättömiin tietoihin, joiden todenperäisyyttä ei ole tarkistettu. Päätöstä tehdessä on jätetty ottamatta huomioon tutkinnanjohtajan tiedossa olevia ratkaisevia tosiasioita. Toivon, että eduskunnan oikeusasiamies päätyy omissa Juha Ahosen ja Timo Sinkkosen (ja heidän esimiestensä) syyllisyysepäilyissään toisenlaiseen ja oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Pyydän, että oikeusasiamies kumoaa Helsingin poliisilaitoksessa virheellisessä järjestyksessä syntyneen päätöksen.

Harras toiveeni on myös, että eduskunnan oikeusasiamies ylimpänä laillisuusvalvojana ottaisi kantelun EOAK/3279/2020 ratkaisussaan käyttöön tarpeeksi voimakkaita keinoja saadakseen tämän pitkän ja turhan vaippaprosessin viimein loppumaan siten, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu ja erityisesti ylilääkäri Juha Ahonen toimisivat lakien ja määräysten mukaisesti ja että kaupungin virkamiehet johtajia myöten noudattaisivat kaikessa toiminnassaan tarkasti Suomen lainsäädäntöä. Siihenhän oikeusvaltiossa virkavastuu virkamiehiä velvoittaa.

 

Helsingissä 21.4.2021...

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>