Kirje tietosuojavaltuutetulle

13.1.2022

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen ja hänen silloinen esimiehensä Timo Sinkkonen kertoivat kesällä 2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle antamissa kantelun vastineissaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot etsiessään sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisivat sen perusteella määrätä kolmen kuukauden karenssin alkamisajankohdan.

Lähetin 29.8.2018 tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko nämä ylilääkärit syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen. Tietosuojavaltuutettu teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Oikeustajuuni ei mahtunut silloin ja vielä vähemmän nyt, että näillä ylilääkäreillä olisi ollut tarvetta tai oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 jälkeen syyttämättäjättämispäätös tuntuu vielä absurdimmalta. Ylilääkärit toimivat ylimmän laillisuusvalvojan mukaan lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja. Oirediagnoosilla, jota he ainoastaan etsivät potilastiedoista, ei ole mitään merkitystä tarvikkeiden antamisesta päätettäessä, koska päätös tehdään pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ja päätöksen tekee hoitava lääkäri eikä omahoitotarvikejakelu. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärillä tai hänen esimiehellään ei ollut tietojen katseluun tarvittavaa hoitosuhdetta vaimooni. Ja kuten kaikki laillisuusuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet, kolmen kuukauden karenssivaatimus on laiton. Siitä ei ole mitään mainintaa lainsäädännössä, potilasohjeissa tai ministeriön määräyksissä.

Lähetin uudelle tietosuojavaltuutetulle Anu Talukselle kirjeen, jossa kysyin, onko apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa tulleiden uusien tietojen valossa mitään tehtävissä syyttämättäjättämispäätöksen suhteen.

TIETOSUOJAVALTUUTETUN TEKEMÄ RIKOSILMOITUS 5500/R/22059/20 SALAISTEN POTILASTIETOJEN KATSELUSTA

 

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin suorittamasta salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Mielestäni Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. Tutkija ei ottanut ratkaisua tehdessään lainkaan huomioon sitä, että syylliseksi epäillyt toimivat lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja.

Tiedustelen, voiko nykyinen tietosuojavaltuutettu vielä puuttua asiaan jotenkin ja saada tapaukselle ratkaisun, joka noudattaa oikeusvaltion periaatteita.

 

Kerron aluksi taustaa, mistä on kysymys.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta.

Lähdin vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa vaippalähetteen, jonka hoitava lääkäri oli tehnyt pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat näinä vuosina antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut, joissa ne ovat todenneet Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin toimineen lainvastaisesti. Karenssivaatimus on laiton, koska se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön määräyksiin. Ylilääkärillä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen. Valvontaviranomaiset ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Kun laillisuutta valvovien viranomaisten korjausvaatimukset eivät olleet tehonneet, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 lopulta hyvin vakavan langettavan päätöksen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020. Siinä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, moititaan sosiaali- ja terveystoimen toimialan leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten kannanottoihin, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen langettavan päätöksen jälkeen itse vaippa-asia näyttää lopulta selviävän meidän osaltamme. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri löysi jo oikeusasiamiehen ystävällisellä avustuksella lopulta lusikan ja otti sen kauniisti käteensä. Hän oli käskenyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta. Ja mehän sovimme Ystävällisessä hengessä, kuten hoitaja oli kirjannut tapahtuman Maisaan. Ja joulun alla pihallemme ilmestyi laatikoita, joissa oli 344 vaippaa! Tämän yksinkertaisen ja selvän rutiinitoimituksen toteuttamiseen kului Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelulta 3 vuotta 10 kuukautta ja 18 päivää.

 

Tämän asianselvittelyn yhteydessä tuli ilmi, että omahoitotarvikejakelun ylilääkäri oli katsellut luvatta vaimoni potilastietoja. Tietosuojavaltuutettu teki siitä rikosilmoituksen, josta tutkinnanjohtaja teki päätöksen jättää tutkimatta. En voi tätä päätöstä millään hyväksyä, sillä se ei vastaa käsityksiäni oikeusvaltiosta. Kerron seuraavassa, mikä tutkinnanjohtajan päätöksessä on vikana.

Olen näiden vuosien aikana joutunut kommentoimaan ja oikaisemaan lähes kymmenen kertaa omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen eri viranomaisille antamia vastineita. Ahosen selityksiin on vaikea luottaa, sillä niissä on ollut toisaalta samoja virheellisiä pinttymiä ja toisaalta selitykset ovat myös vaihdelleet. Välillä hän saattaa kertoa, että ei ole ollut koko tapauksen kanssa missään tekemisissä ennen kesää 2018 ja välillä, että omahoitotarvikejakelussa ei vaadita karenssia. Elokuussa 2018 hän kertoi eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassaan vastineessa, että hän oli käynyt kaikki vaimoni potilastiedot läpi kymmeneltä vuodelta etsiäkseen sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta olisi voinut tehdä sen puuttuessa hylkäyspäätöksen vaippojen antamisesta. Mielestäni hänellä ei ollut tarvetta eikä oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja, joten lähetin 29.8.2018 tietosuojeluvaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko Juha Ahonen ja hänen esimiehensä Timo Sinkkonen syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen.   

En kuullut asiasta pariin vuoteen mitään, mutta keväällä 2020 sain tiedon, että tietosuojavaltuutettu oli tehnyt lähettämäni kirjeen perusteella 1.4.2020 Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 omahoitotarvikejakelun ylilääkäreiden tekemisistä nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen.

En ollut taaskaan sen jälkeen kuullut asiasta mitään vuoteen, mutta 1.4.2021 sain Helsingin poliisilaitokselta aprillipäivänä postia. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Hänen mielestään oli. Silen oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun tekemästä rikosilmoituksesta, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi toimia ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehinä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn.

Tämä on ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä luvattomaan urkkimiseen Ahosen suorittaman vaimoni salaisten potilastietojen katsomisessa tutkinnanjohtaja Silén on päättänyt kysyä Ahoselta ja vain Ahoselta, onko Ahosen mielestä syytä epäillä, että Ahonen olisi voinut syyllistyä Ahosen tekemäksi epäiltyyn Ahosen suorittamaan salaisten potilastietojen katselurikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa ei ja oli. Näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä Ahosen suorittamassa salaisten potilastietojen katselussa ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista omatoimisesti itsepalveluperiaatteella oikeusvaltio Suomessa?

 

Apulaisoikeusasiamiehen syksyllä 2021 antaman langettavan ratkaisun jälkeen tutkinnanjohtaja Markku Silenin tekemä ratkaisu tuntuu täysin käsittämättömältä ja lainvastaiselta. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”kaupunki on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Ylimmän laillisuusvalvojan mielestä ylilääkäri Juha Ahonen oli toiminut lainvastaisesti, eikä hänellä ollut minkäänlaista tarvetta urkkia vaimoni salaisia potilastietoja, koska hänellä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään vaippalähetteeseen. Kaikkien valvontaviranomaisten langettavien ratkaisujen mukaan vaipat olisi pitänyt antaa lääkärin tekemän lähetteen mukaisesti heti. Jakelun aloittamisesta päättää ministeriön antamien määräysten mukaisesti yksinomaan hoitava lääkäri. Juha Ahosella ei siis ollut vähäisintäkään harkintavaltaa ratkaista, mistä lähtien omahoitotarvikkeita aletaan jakaa, eikä siten myöskään mitään tarvetta katsella potilastietoja sellaisen päätöksen tekemistä varten. Tämä oli Ahosen mukaan hänelle ainoa syy potilastietojen katselemiseen. Potilastietojen katsominen vaatii myös lääkäreiltä potilassuhdetta potilaaseen. Ahosella ei ole koskaan ollut minkäänlaista potilassuhdetta vaimooni. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella ei siis ollut potilastietojen katseluun vaadittavaa potilassuhdetta, hänellä ei ollut laillisia valtuuksia tehdä sellaista päätöstä, jota varten hän ainoastaan etsi tietoja potilasrekisteristä. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut oikeutta eikä tarvetta katsoa vaimoni salaisia potilastietoja. Tutkinnanjohtajan päätös jättää rikosilmoitus tutkimatta on nämä tosiasiat huomioon ottaen oikeusvaltiossa oikeudenmukaisuuden irvikuva!

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle 21.4.2021 kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta. Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 kanteluun EOAK/3006/2021. Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaa enempää. Toisaalta puoli vuotta tämän ratkaisun jälkeen 4.11.2021 apulaisoikeusasiamies antoi toiseen kanteluun langettavan ratkaisun, jossa hän totesi omahoitotarvikejakelussa toimitun kaikilta osin lainvastaisesti. Olen miettinyt, olisiko apulaisoikeusasiamies omahoitotarvikejakelun laittomuuksien selvittyä hänelle enää hyväksynyt yhtä helposti komisario Silenin menettelyn.

Tein vielä 8.6.2021 Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä. Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa.

 

Lähetän tämän kirjeeni kysyäkseni tietosuojavaltuutetulta, onko vielä olemassa jotain mahdollisuuksia vaikuttaa tämän rikosilmoituksen tutkimattajättämispäätökseen? Pidän tapahtunutta oikeusmurhana. Alun perin tutkinnanjohtaja Silenin tekemä tutkinnassa oli raskauttavia virheitä muotoseikoissa. Tutkinta ei täyttänyt tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja objektiivisuuden vaatimuksia, eikä tutkija ottanut lainkaan huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita ylilääkäri Ahosen oikeuksista ja velvollisuuksista lakisääteistä tehtävää suorittaessaan. Kun oikeusasiamies on nyt tutkinnanjohtaja Silenin tekemän ratkaisun jälkeen todennut ylilääkäri Ahosen toimineen lainvastaisesti, hänen oikeuksistaan ja tarpeistaan urkkia potilastietoja putoaa pohja pois kokonaan.

 

Tämä käsittämättömän omituinen prosessi, jossa Helsingin kaupunki on kieltäytynyt jo melkein neljän vuoden ajan antamasta vaimolleni lakisäteisiä hoitotarvikkeita, alkoi jo alusta alkaen vaikuttaa oudolta, joten aloin kerätä talteen kaikki tähän asiaan liittyvät asiakirjat. Olen koonnut ne – salaisia tietoja lukuun ottamatta – omaishoitajan päiväkirja -blogiini, joka on osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.. Kopio oikeusasiamiehelle tekemästä kantelustani, jossa olen perustellut yksityiskohtaisesti, missä tutkinnanjohtaja on toiminut virheellisesti, on myös blogissa: https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html. Apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antama langettava ratkaisu on julkaistu eduskunnan sivuilla https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020. Salaiseksi luokiteltu rikoskomisarin päätös 5500/R/22059/20 on ilmeisesti tietosuojavaltuutetun saatavissa, mikäli sitä ei ole jo lähetetty.

 

Tämän prosessin aikana olen törmännyt moniin omituisiin asioihin. Mehän olimme aivan normaalit potilaat neljä vuotta sitten ja meidän lähetteessämme ei ollut mitään epäselvää, kuten valvontaviranomaiset ovat todenneet. Miksi kaupungin piti lähteä tähän turhanpäiväiseen laittomaan vänkäämiseen? Toisaalta hyvä, kun lähti. Tässä on tullut kuitenkin esille paljon mädännäisyyttä maailman toimivimman kaupungin hämäristä sokkeloista. Aika pian selvisi esimerkiksi, että omahoitotarvikejakelussa on vaadittu laittomasti vuosikausia karenssi ennen hoitotarvikkeiden antamista.

Se, että varsinainen vaippojen saaminen järjestyy meidän osaltamme, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Tässä on kyse hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia vaatimalla kolmen kuukauden laittoman karenssin kategorisesti kaikilta hoitotarvikkeiden saajilta. Johtajat eivät ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä heiltä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri siihen, miten kaupungin viranhaltijat suhtautuvat leväperäisesti lainsäädäntöön ja viranomaisten vaatimuksiin. Kaupunki ei ole vielä ryhtynyt oma-aloitteisesti mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Ylin laillisuudenvalvoja on todennut kaupungin toimineen lainvastaisesti, joten laittomuudesta ja syyllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Onhan oikeusvaltiossa rikollisen korvattava uhreilleen aiheuttamansa vahinko. Summa on huomattava, sillä omahoitotarvikejakelussa on yli 30 000 asiakasta, joista vaippoja tarvitsevia on 5500. Esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan taloudellinen menetys kolmelta kuukaudelta on ollut 300–400 euroa. Se on suuri menetys vähävaraiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, joita omahoitotarvikkeiden saajista on suurin osa.

Helsingin kaupungin johtajien pitäisi ymmärtää järjestää tämä asia oma-aloitteisesti. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Kokemukseni perusteella en usko, että Helsingin kaupungin herrat ryhtyisivät oma-aloitteisesti antamaan korvauksia laittoman toiminnan takia kärsimään joutuneille, joten jonkun pitäisi hoitaa asia. Minä en jaksa enää ryhtyä tämän takia uusiin ponnisteluihin.

Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä perustuslain 118 §:n mukaiseen virkavastuuseen kuuluvan laillisuuden valvonnan. Perustuslaki ei jätä tulkinnanvaraa viranhaltijan velvollisuuksille noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Helsingin kaupungissa on suuri joukko ylilääkäreitä ja pari pormestaria, jotka eivät ole toimineet lainmukaisesti. He ovat myös tienneet toimivansa vastoin lakia. Aikanaan mitataan vielä jossakin Suomen oikeuslaitoksessa tai Euroopan ihmistuomioistuimessa Helsingin kaupungin osalta, onko Suomen perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. Sanalla sanoen tehdään tärkeä periaatteellinen ratkaisu siitä, onko Suomi oikeusvaltio vai ei.

 

Totean lopuksi vielä yhteenvetona, että kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat kertoneet langettavissa ratkaisuissaan, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimittiin lainvastaisesti, kun vaippoja ei annettu vaimolleni heti. Ministeriön määräysten mukaisesti hoitotarvikkeita annetaan pitkäaikaisen sairauden hoitoon, kun sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Vaimoni pitkäaikaisen sairauden Alzheimerin taudin diagnoosi oli kirjattu potilastietoihin jo seitsemän vuotta aikaisemmin vuonna 2010. Missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa omavastuuvelvollisuuden täyttämisestä tai kolmen kuukauden karenssivaatimuksesta tai jonkun oirediagnoosin vaatimuksesta. Ne ovat Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajan omia keksintöjä, joilla ei ole minkäänlaista laillista perustetta.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut viranomaisille antamissaan vastineissa käyneensä läpi vaimoni kaikki potilastiedot ainoastaan siksi, että hän etsi sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi tehdä päätöksen vaippojen antamisen alkamisajankohdasta ja määrätä diagnoosin puuttuessa kolmen kuukauden karenssin. Omahoitotarvikejakelijoilla ei kuitenkaan ole lainsäädännön ja ministeriön määräyksien mukaan lainkaan päätösvaltaa ratkaista tarvikkeiden jakamisen aloittamisajankohtaa. Omahoitotarvikkeiden jakamisen aloittamisen ajankohdan määrää potilasta hoitava lääkäri ja kolmen kuukauden karenssia ei viranomaisten mukaan ole olemassakaan. Kun Ahosella ei ollut lakisääteistä tehtäväänsä suorittaessaan toimivaltaa sellaisen päätöksen tekemiseen, jota varten hän etsi tietoja vaimoni potilastiedoista, ei hänellä voinut olla myöskään tarvetta murtaa tietosuojaa ja katsella miltään osin hänelle tarpeettomia vaimoni potilastietoja. Eikä jakelun alkamisajankohta sitä paitsi määräydy oirediagnoosin kirjaamispäivän perusteella vaan pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ylilääkäri Juha Ahosella ei ollut minkäänlaista laillista syytä katsoa vaimoni potilastietoja. Hänellä ei ollut salaisten potilastietojen urkkimiseen lupaa, tarvetta eikä oikeutta eikä myöskään vaadittavaa potilassuhdetta. Kun ylilääkäri Juha Ahonen kuitenkin katseli vaimoni potilastietoja, hän syyllistyi laittomaan tekoon, josta tietosuojavaltuutettu teki rikosilmoituksen. Miten ihmeessä tutkinnanjohtaja voi silti tehdä yksin päätöksen, että ei ole edes epäilyä Ahosen syyllisyydestä?

 

En ole tässä pitkässä prosessissa alistunut Helsingin kaupungin laittoman mielivallan uhriksi, vaan olen jatkanut sitkeästi oikeuksiemme ajamista, koska olen tiennyt olevani oikeassa. En haluaisi tässä potilastietojen katselussakaan antaa periksi, koska tiedän tässäkin olevani oikeassa. Toivon, että tietosuojavaltuutetulla olisi halua selvittää asiaa ja että vielä olisi käytettävissä joitakin keinoja, joilla ylilääkäri Juha Ahosen suorittama salaisten potilastietojen luvaton ja tarpeeton katselu saisi oikeudenmukaisen ratkaisun. Minun on vaikea sulattaa, että oikeusvaltiossa yksi rikoskomisario voi asettua tietosuojavaltuutettuinstituution asiantuntemuksen yläpuolelle tietosuoja-asioissa.

 

Helsingissä 13.1.2022

Ystävällisin terveisin...

Lisätietoja:    Omaishoitajan päiväkirja -blogi
https://byrokratia.blogspot.com.

                     Kirje tietosuojavaltuutetulle 29.8.2018
https://byrokratia.blogspot.com/2021/08/elokuu-2018-kaupungin-ylilaakareiden.html

Kantelu oikeusasiamiehelle 21.4.2021
https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html.

Apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu 4.11.2021 https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

Rikoskomisarin päätös syyttämättä jättämisestä 5500/R/22059/20
                     (saatavissa tarvittaessa Helsingin poliisilaitokselta)

  >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

KESÄKUU 2021: Hallintokantelu poliisihallitukselle, mielipidekirjoitus Hesariin

 

8.6.2021

Hallintokantelu syyttämättä jättämisestä

Tein Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä.

 

10.6.2021

Ei voi mitään

Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa. Sillalailla, sanoisi Tarvajärvi!

29.6.2021

Syytön syyllinen

Lähetin Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen.

Syylliseksi epäilty voi Suomessa ratkaista oman syyllisyytensä

Helsingin kaupungin virassa oleva lääkäri oli käynyt läpi vakavasti muistisairaan vanhuksen kaikki salaiset potilastiedot. Lääkäri kertoi etsineensä potilastiedoista diagnoosia hoitoratkaisun tekemistä varten. Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira totesivat kantelujeni ratkaisuissaan, että lääkäri oli tehnyt ratkaisunsa vastoin ministeriön määräyksiä ja että tällä lääkärillä ei ole lakisääteistä tehtäväänsä suorittaessaan edes valtuuksia tehdä ko. hoitoratkaisua. Hän oli siis katsonut potilastietoja täysin aiheetta ja luvatta. Tietosuojavaltuutettu oli samaa mieltä ja teki lääkäristä virkavelvollisuuden rikkomista koskevan rikosilmoituksen.

Poliisilaitos suoritti rikosilmoituksesta selvityksen ja tutkinnanjohtaja päätti, että esitutkintaa ei suoriteta, koska lääkärin syyllisyydestä ei hänen mielestään ole edes epäilyä. Rikoskomissaari teki ratkaisunsa yksipuolisesti vaillinaisin tiedoin, sillä hän ei kuullut selvityksessään ketään muuta kuin syylliseksi epäiltyä lääkäriä, joka on tässä asiassa täysin jäävi. Eikä hän ottanut ollenkaan huomioon ylimpien laillisuusvalvojien kannanottoja lääkärin toiminnan laittomuuksista, vaikka hän oli niistä tietoinen.

Tein tutkinnanjohtajan ratkaisusta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka totesi yllättäen, että asia ei aiheuta toimenpiteitä. Syylliseksi epäilty voi siis Suomessa ylimmän laillisuusvalvojan mielestä ratkaista oman syyllisyytensä itse! Poliisihallitus vastasi puolestaan hallintokanteluuni, että se ei ota asiaa käsiteltäväkseen, koska ylin lainvalvoja on jo käsitellyt asiaa. Tutkinnanjohtajan ratkaisu on lopullinen, eikä siitä voi enää valittaa Suomessa millekään viranomaiselle.

Yksilön henkilötietojen suojasta on tarkat määräykset lainsäädännössä. Virkamiehillä on ehdoton velvoite kaikissa tehtävissään noudattaa lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Oikeustajuntaani ei mahdu, että lääkäri saa loukata yksilöllisyyden suojaa katsomalla ilman välttämätöntä tai edes minkäänlaista tarvetta vieraan ihmisen salaisia potilastietoja ilman potilassuhdetta ja potilaan suostumusta, poliisilaitos voi ratkaista syylliseksi epäillyn syyllisyyden pelkästään syylliseksi epäillyn antamien tietojen perusteella ja mikään laillisuuden valvoja ei ota asian oikaisua käsiteltäväkseen.

En voi enää pitää Suomea oikeusvaltiona.  Ainoa mahdollisuuteni tavallisena kansalaisena ajaa avuttoman kaltoin kohdellun vanhuksen oikeuksia tässä ilmiselvässä asiassa on valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämä tapaus on myös hyvä esimerkki siitä, että vanhuusvaltuutetun tarve Suomessa on huutava.

’Vakavasti sairaan vanhuksen omaishoitaja’

Kirjoitusta ei julkaistu.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

TOUKOKUU 2021: Suomi ei ole oikeusvaltio

 

5.5.2021

Ylin laillisuuden valvoja on tyytyväinen

Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 tekemääni kanteluun EOAK/3006/2021:

Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaanne enempää.

No, mitäpä siihen on meikäläisellä maan matoisella urputtamista, jos valtakunnan ylin laillisuudenvalvoja kerran on asiaa vakavasti harkittuaan tätä mieltä. Paitsi, että oikeusvaltiossa laki ei näköjään ole niin kuin se luetaan, vaan niin kuin se tulkitaan. Tai halutaan tulkita. Tai halutaan lukea. 

Perustuslain 2 §:n 3 momentissa mainitun julkisuusperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Jos sitä noudatettaisiin todellisuudessa, ei kenellekään voisi olla epäselvyyttä, miten tässä tapauksessa olisi pitänyt lakia lukea ja tulkita.

 

Kertaan vielä muutamia tähän Helsingin poliisilaitoksen tekemään tutkintaan liittyviä faktoja.

Fakta 1: Helsingin kaupungin lakisääteisiä sosiaali- ja terveysministeriön määräämiä tehtäviä hoitava virkamies teki lainvastaisin perustein hallintopäätöksen, jolla hän kumosi kaupungin toisen virkamiehen tekemän päätöksen. Hänellä ei ollut valtuuksia tämän päätöksen tekemiseen.

Fakta 2: Virkamies kävi läpi hänelle vieraan henkilön kaikki sairauskertomukset etsiessään sieltä oirediagnoosia ainoastaan sellaisten hallintopäätösten tekemistä varten, joihin hänellä ei ollut valtuuksia.

Fakta 3: Tietosuojavaltuutettu teki asiaa tutkittuaan Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen virkamiehen tekemästä salaisten potilastietojen katselusta. Asianimikkeenä oli ”virkavelvollisuuden rikkominen”.

Fakta 4: Helsingin poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja teki rikosilmoituksesta selvityksen ja päätti, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa toimiteta.

Fakta 5: Rikoskomissaari teki ratkaisunsa yksipuolisesti vaillinaisin tiedoin, sillä hän ei kuullut selvityksessään ketään muuta kuin syylliseksi epäiltyä lääkäriä, joka on tässä asiassa epäiltynä täysin jäävi. Vaikka tutkinnanjohtaja oli täysin tietoinen, minkälaisten päätösten tekemiseen lääkärillä oli virassaan valtuuksia, hän ei ottanut sitä ratkaisussaan ollenkaan huomioon.

Fakta 6: Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. 

Fakta 7: Tässä rikosilmoituksessa ei syyllisyyden epäilyä ratkaistaessa noudatettu lakia.

Fakta 8: Suomessa tavallisen kansalaisen oikeusturva on olematon.

Fakta 9: Suomi ei ole oikeusvaltio.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

HUHTIKUU 2020: Korona, rikosilmoitus, oikeusasiamiehen ratkaisu ja Valviran selvitys

 

Korona muutti maailman

Maailma ei ole enää entisensä. Koronavirus on muuttanut kaiken. Tämän maailmanpalon rinnalla vaipat eivät tunnu kovin tärkeiltä. Ovat ne silti edelleen hyvin hallitseva osa arkeamme elämämme loppuun saakka.

Pormestarikaan ei tunnu tärkeältä, vaikka hän on taas herännyt tärkeilemään ja ärsyyntymään. Sehän on hänen tapansa milloin minkäkin suuren tai pienen asian takia. Ei sentään ihan kaikkien asioiden, kuten esimerkiksi sairaiden vanhusten vaippojen takia. Hävettää lukea noita Vapaavuoren tekopyhiä, viisastelevia ja mahtailevia twiittauksia, kun on itse joutunut kokemaan, minkälainen vastuunpakoilija hän on todellisuudessa. Vapaavuori twiittasi esimerkiksi 7.4.2020 vihaisena suojavarusteista ”Helsinki on useaan kertaan lähestynyt valtiota todeten olevansa erittäin huolissaan suojavarusteiden riittävyydestä. Ymmärrän, ettei asia ole helppo, mutta en sitä, ettei meitä oteta tosissaan.” Voisin yhtä hyvin twiitata toisenlaisista suojavarusteista ”Olen useaan kertaan lähestynyt kaupunkia ja sen pormestaria todeten olevani erittäin huolissani vaippojen jakamisen laillisuudesta. Ymmärrän, että asia on helppo, mutta en sitä, ettei meitä oteta tosissaan.” Juuri tästä on kysymys. Minua ei oteta vakavasti.

Minusta on raukkamaista, että pormestari ei ole vastannut mihinkään hänelle lähettämääni pyyntöön tai kyselyyn, vaikka ne ovat olleet ihan asiallisia ja merkityksellisiä. Hänhän nimen omaan vastaa virkavastuullaan kaikesta kaupungin toiminnasta, myös toiminnan laillisuudesta. Suhtautuuko hän kaikkiin muihinkin kaupunkilaisiin yhtä ylimielisesti? On käsittämätöntä, että juristi Vapaavuorta ei liikuta tippaakaan edes se, että hänen alaisensa toimivat laittomasti. Hänelle on kerrottu se moneen kertaan yli kahden vuoden aikana ja hänen on ihan varmasti täytynyt olla siitä tietoinen jo ennen ylimpien valvontaviranomaisten tekemiä langettavia ratkaisuja. Sama koskee myös apulaispormestareita, toimialajohtajia ja koko johtavien ylilääkäreiden hierarkiaketjua ja monia muita kaupungin esimiesasemassa olevia virkailijoita. Kuulostaa raskauttavalta, kun johtavassa asemassa oleva henkilö tietää alaistensa rikkovan lakia, mutta ei kuitenkaan puutu siihen.

 

Kansakunnan päättäjät ovat taas hädän hetkellä havahtuneet, että joukossamme on paljon riskiryhmään kuuluvia ikäihmisiä, jotka kaipaavat huolenpitoa ja erillistä varjelusta. Helsingin kaupungin pormestari on huomannut tilaisuuden ja alkanut rakentaa jumalbrändiään kaikkien vähäosaisten murheista huolehtivana hyväntekijänä. Ero omiin kokemuksiimme on irvokas.

Mekin kuulumme tietysti koronan takia riskiryhmään ja noudatamme määräyksiä ja ohjeita. Monille karanteeni tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei pääse bilettämään tai löhöilemään aurinkorannoille. Meidän arkeamme koronakaranteeni ei ole muuttanut paljoakaan, sillä olemme eläneet vakavan sairauden takia jo vuosikausia omassa karanteenissamme vankeina yhteiskunnasta syrjäytettyinä oikean elämän ulkopuolella. Nyt en tosin ole voinut pitää edes omaishoitajan viikoittaisia vapaatuntejani ja kerätä voimia, koska vaimoni osavuorokautinen hoitopaikka on ollut suljettuna maaliskuusta asti ja pysyy suljettuna vielä pitkään, ehkä vuosia tai lopun elämämme ajan. Olemme kaksistaan kotiin sulkeutuneina tauotta yötä päivää ilman kontakteja ulkomaailmaan, minä ja ihana suloinen hento hauras puhekykynsä menettänyt rakkaani, jota ei voi jättää hetkeksikään yksin.

Helsingin kaupunki ei ole ottanut meihin mitään yhteyttä koko koronakriisin aikana, vaikka kuulumme molemmat riskiryhmään. Minä sydänpysähdyksestä pelastuneena sepelvaltimotautisena uupuneena omaishoitajana ja vaimoni toimintakykynsä menettäneenä vakavasti muistisairaana vanhuksena.

1.4.2020

Yllättävä rikosilmoitus

Sain yllättäen sähköpostiviestin TIETOSUOJAVALTUUTETUN toimistosta. siinä luki, että ”yhteydenottoanne koskevat vireillesaattamisasiakirjat on siirretty poliisille”. Olin tehnyt 29.8.2018 ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle siitä, että tarvikevaraston ylilääkäri ja mahdollisesti muutkin ylilääkärit olivat urkkineet luvatta ja aiheetta vaimoni salaisia potilastietoja. Minähän olin pyytänyt kaupungilta vain sitä yhtä asiakirjaa, enkä mitään muuta. Ei sen asiakirjan lähettäminen mielestäni vaatinut millään muotoa vaimoni potilastietoihin kajoamista. Oikeus potilastietojen katsomiseen edellyttää sitä paitsi, että lääkärillä on potilaaseen hoitosuhde. Tarvikevaraston lääkärillä ei todella ollut, eikä tule ikinä olemaankaan.

Helsingin poliisilaitokselta tuli 2.4.2020 kirjallinen vahvistus RIKOSILMOITUKSEN (5500/R/22059/20) tekemisestä. Tietosuojavaltuutettu oli siis tehnyt Juha Ahosen ja mahdollisesti muidenkin ylilääkäreiden tekemisistä rikosilmoituksen!  Asianimikkeenä on ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”.

 

6.4.2020

Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu kanteluun

Postissa tuli EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN vastaus kanteluun Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun lainmukaisuudesta (EOAK/3024/2019), jonka apulaisoikeusasiamies oli pannut vireille toukokuussa 2019. Kantelussa pyydettiin Valviralta selvitystä ja lausuntoa siitä, onko kaupungin jakelukäytäntö laillista ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti.

• Valvira on perehtynyt aluehallintoviraston 16.4.2019 tekemään ratkaisuun ja yhtyy siihen 21.10.2019 oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossaan.
  
  
• Ratkaisussaan aluehallintovirasto (ja siis myös Valvira) antoi Helsingin kaupungille hallinnollista ohjausta ja totesi muun muassa, että hoitotarvikejakelun tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan, ja kun pitkäaikaisesta sairaudesta johtuva tarve on pysyvä, tulee hoitotarvikkeet myöntää heti.

• Saadun selvityksen mukaan Helsingin kaupunki on päättänyt korjata käytäntöään aluehallintoviraston osoittamalla tavalla.

• Kun aluehallintovirasto on jo antanut kaupungille hallinnollista ohjausta, jota kaupunki on ilmoittanut noudattavansa, apulaisoikeusasiamies katsoi, että asiassa ei enää ole tarvetta hänen toimenpiteilleen.

Oikeusasiamiehen vastauksessa ei ollut tarkempia tietoja Valviran selvityksestä. Olin pitkään siinä luulossa, että Valvira oli vain todennut aluehallintoviraston toimineen oikein, mutta syksyllä 2020 selvisikin, että Valvira oli selvittänyt asiaa perin pohjin. Oikeusasiamiehen kansliasta lähetettiin syyskuussa 2020 pyytämäni kopio Valviran  20.10.2019 antamasta selvityksestä ja lausunnosta (V/22625/2019). Se olikin mielenkiintoista luettavaa. Kommentoin sitä myöhemmin.

Yli kaksi vuotta kestäneiden selvittelyjen jälkeen eduskunnan oikeusasiamies, Valvira ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto ovat päätyneet ratkaisuissaan siihen, että Helsingin kaupunki ei ole omahoitotarvikkeiden jakelussa noudattanut lakeja ja sosiaali- ja terveysministeriön antamia määräyksiä. Suomesta on vaikea hankkia arvovaltaisempaa vahvistusta mielipiteilleni.

Ministeriön määräyksiä selailemalla oli helposti nähtävissä, että Helsingin kaupunki ei toimi lainmukaisesti ministeriön määräyksiä noudattaen omahoitotarvikejakelussaan, kuten korkeat laillisuutta valvovat viranomaiset ovat sittemmin vahvistaneet. Kerroin tämän kaiken sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestari Sanna Vesikansalle jo 16.2.2018 ja Helsingin kaupungin kaikesta toiminnasta vastaavalle pormestari Jan Vapaavuorelle ensimmäisen kerran 28.5.2018 ja moneen kertaan sen jälkeenkin. Kaikille apulaispormestareille, sosiaali- ja terveystoimialan johtajalle ja kaupungin johtavissa asemissa oleville ylilääkäreille olen selittänyt samat asiat uudelleen ja uudelleen. Kukaan heistä ei ole välittänyt mielipiteistäni tipan vertaa. Miksi ja millä oikeudella Helsingin kaupungin johtajat ovat välinpitämättömiä ja suhtautuvat asiallisiin vaatimuksiini ikään kuin minua ei olisi olemassakaan?

 

23.4.2020

Omantunnonkysymys sote-lautakunnan ja valtuuston jäsenille

Lähetin tästä yhteenvedostani hieman suppeamman version Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä lautakunnan jaoston jäsenille ja varajäsenille. Myös kaupunginvaltuuston ryhmien sihteerit saivat tämän jaettavaksi ryhmänsä valtuutetuille. Saatesanoissa kysyin: Ovatko kaupungin johtajat toimineet sinun haluamallasi tavalla? Jos eivät ole, mitä voit tehdä asian hyväksi?

Kirjeen ja yhteenvetoni saivat: 

Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Sanna Vesikansa (Vihr.) ja jäsenet Seija Muurinen (Kok.), Maritta Hyvärinen (Kok.), Sami Heistaro (Kok.), Tuomas Tuure (Vihr.), Kati Juva (Vihr.), Karita Toijonen (SDP), Tapio Bergholm (SDP), Reko Ravela (Vas.), Aleksi Niskanen (PS), Cecilia Ehrnrooth (RKP), Katju Aro (FP) ja Leo Bergman (Lib.) sekä varajäsenet Meri Haahtela, Mukhtar Abib, Veli-Pekka Sinervuo, Pia Hytönen, Laura Nordström, Hannu Tuominen, Esa Lehtipuro, Sanna-Mari Oranen, Sandra Hagman, Sakari Männikkö, Johan Lund, Heidi Ahola, Riia Järvenpää (AP)

Sosiaali- ja terveyslautajaoston jäsenet Mikko Savelius  (Kok.), Jari J. Marjanen (Vihr.), Marko Lindfors (SDP), Mira-Veera Auer (Vas.), Edina Bilajac (Vas.), Aleksi Niskanen (PS) jaTuulikki Vuorinen (KD) sekä varajäsenet Mukhtar Abib, Emilia Knaapi, Leena Riittinen, Sonja Alanko, Katariina Styrman, Reko Ravela, Seppo Paakkinen, Anne-Mari Säteri ja Elie El-Khouri

Valtuustoryhmien sihteerit: Kokoomuksen valtuustoryhmä Roope Tukia, Vihreä valtuustoryhmä Anna Hyödynmaa, Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä Laura Ylitalo,  Vasemmistoliiton valtuustoryhmä Antti Kettunen, Ruotsalaisen kansanpuolueen valtuustoryhmä Sofia Henriksson, Perussuomalaisten valtuustoryhmä Marika Sorja, Keskustan valtuustoryhmä Tiina Ahva, Liike Nyt Helsinki Katri Ajanto-Lumisalo, Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä Elie El-Khouri, Feministisen puolueen valtuustoryhmä Tintti Laiho, Avoin puolue Riia Järvenpää ja Terve Helsinki Harri Lindell

Kaupungin päättäjät olivat tämän jälkeen laajasti tietoisia siitä, että kaupungin omahoitotarvikejakelu toimii laittomasti ja ylimmät laillisuusvalvojat ovat vaatinee korjaamaan toimintansa lailliseksi. Laura Ylitalo ja Edina Bilajac olivat ainoat, jotka vastasivat kirjeeseeni. Muiden poliitikkojen elämää Helsingin kaupungin laiton toiminta ei häirinnyt. 

Kukaan Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenistä ei ollut kiinnostunut siitä, että ylimmät laillisuusvalvojat olivat todenneet kaupungin omahoitotarvikejakelun toimivan laittomasti ja vaatineet kaupunkia korjaamaan toimintansa lailliseksi! Ja kaupunginvaltuuston pitäisi olla kaupungin ylin päättävä elin. Tällainen on oikeusvaltio Suomessa sijaitseva maailman toimivin kaupunki.

Kaupungin kansliasta tuli Sanna Vesikansan ilmoitus 24.4.2020, että asia käsitellään lautakunnassa muistutuksena. 

Kiitos viestistänne.
Viestinne on täältä kaupunginkansliasta ohjattu kirjaamon kautta sosiaali- ja terveystoimen asiasta vastaaville viranhaltijoille. Sitä käsitellään muistutuksena ja teille vastataan suoraan.

Ystävällisin terveisin

Sanna Vesikansa

Apulaispormestari, sosiaali- ja terveystoimiala

Helsingin kaupunki / Helsingfors stad / City of Helsinki
Kaupungintalo / Stadhuset / City Hall
PL 1 / PB 1 / P.O.Box 1
FI – 00099 Helsingin kaupunki / Helsingfors Stad / City of Helsinki
Puh. / Tel. +358 9 310 36040
Käyntiosoite/visiting address: Pohjoisesplanadi 11-13, 00170 Helsinki

Sen koommin en ole kuullut tästä käsittelystä, muistutuksesta tai vastauksesta mitään, Siis tuttua vesikansailua jälleen. Mitäpä muuta voi häneltä odottaa!

VIRKAMIEHEN ON NOUDATETTAVA LAKIA KAIKESSA TOIMINNASSAAN.

HELSINGIN KAUPUNGIN OMAHOITOTARVIKEJAKELUN YLILÄÄKÄRI

HYLKÄSI HOITAVAN LÄÄKÄRIN TEKEMÄN MÄÄRÄYKSEN

VAATIMALLA KOLMEN KUUKAUDEN KARENSSIA

OMAHOITOTARVIKKEIDEN SAAMISEKSI.

KAIKKI YLIMMÄT LAILLISUUSVALVOJAT

TOTESIVAT PÄÄTÖKSEN LAINVASTAISEKSI,

KOSKA YLILÄÄKÄRILLÄ EI OLLUT VALTUUKSIA

PUUTTUA HOITAVAN LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSEEN,

EIKÄ MISSÄÄN LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ OLE
MITÄÄN MAININTAA  KARENSSIVAATIMUKSESTA .

VIRANOMAISET VAATIVAT HELSINGIN KAUPUNKIA 

KORJAAMAAN LAITTOMAN TOIMINTANSA.

KAUPUNKI LUPASI VIRANOMAISILLE KORJATA,
MUTTA EI KORJANNUT.

MITÄ KOHTAA KAUPUNKI EI YMMÄRRÄ TÄSSÄ ASIASSA?

 

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>