Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.

20.9.21

SYYSKUU 2021: Maailman toimivin kaupunki sai aikaan päätöksen päivänselvästä asiasta kolmessa vuodessa

Tästä eteenpäin tämä omaishoitajan päiväkirja -blogi jatkuu reaaliaikaisena seurantapäiväkirjana ainakin niin kauaksi hamaan tulevaisuuteen kunnes Helsingin kaupunki peruu laittoman päätöksensä ja tekee uuden hoitavan lääkärimme tarvikemääräyksen mukaisen laillisen päätöksen, jonka mukaan vaimolleni toimitetaan lakisääteiset vaipat 1.2.2018 lähtien.


8.9.2021

Ihmeiden aika ei ole sittenkään ohi

Kappas vaan! Selatessani netistä Helsingin kaupungin päätöksiä silmiini osui tieto yllättävästä sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajan 28.1.2021 tekemästä päätöksestä. Siis Jolkkosen Juha on aktivoitunut ihan omassa persoonassaan! 

Omahoitotarvikkeiden antaminen potilaille

(Pysyväisohje PYSY044)

Päätös

Sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja päätti kumota 28.5.2020 / 106 § annetun pysyväisohjeen PYSY044 koskien omahoitotarvikkeiden antamista potilaille ja korvata ko. ohjeen päätöksen liitteen mukaisesti 1.2.2021 lukien.

Erääseen omahoitotarvikeryhmään (vaippoihin) liittyvän kantelun vuoksi valvova viranomainen on edellyttänyt omahoitotarvikejakelun ohjeisiin sellaista muutosta, että tarvikkeita voidaan antaa pitkäaikaiseen sairauteen silloinkin, kun vaiva ei ole kestänyt kolmea kuukautta, mutta sen voidaan olettaa olevan pitkäaikainen (yli kolme kuukautta); näin myös silloin, kun asiasta ei ole aiempaa merkintää potilasasiakirjoissa. PYSY-ohjeen yleisessä osassa näin jo on, mutta vaippojen kohdalla tehdään nyt tätä vastaava korjaus.


Kaupungin sivuilta löytyi myös linkki 15.1.2021 päivitettyihin kaupungin omahoitotarvikejakelua koskevaan pysyväisohjeeseen PYSY044, joka päätöksessä mainitaan päivitetyn edellisen kerran 28.5.2020.

Ällistyttäviä tietoja, sillä eduskunnan apulaisoikeusasiamies pyysi 19.8.2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa toimittamaan minulle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet (juuri tämän PYSY044:n) ja muut pyytämäni asiakirjat kahden viikon sisällä. 

Tämä selvityspyyntö ja käsky olla minuun yhteydessä asian selvittämiseksi sisältyi oikeusasiamiehen tekemään kanteluun Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020, jossa vaadittiin selvitystä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalta. Kaupungin oli erityisesti vastattava kysymyksiin:

  1. Millä tavalla kaupunki on menetellyt vaimoni hoitotarvikeasiassa saatuaan valvontaviranomaisilta tiedon päätöksensä laittomuudesta?
  2. Korvataanko meille meidän itse hankkimamme vaipat?

Toimittiko kaupunki vaaditut asiakirjat? No, eipä tietenkään. Kaupunki ei ole oikeusasiamiehen pyynnöstä huolimatta ottanut minuun yhteyttä eikä ole toimittanut vaadittuja asiakirjoja vielä lokakuuhun 2021 mennessäkään, vaikka sillä oli olemassa pyyntöhetkellä jo toukokuussa 2020 päivitetyt pysyväisohjeet ja se oli päivittänyt ne uudelleen tammikuussa 2021. 

Miksi ei toimittanut? Hyvä kysymys. Olisi kiva tietää vastaus. En kylläkään ole yllättynyt, sillä kaupunki on toiminut koko ajan ylimpien laillisuusvalvojien vaatimuksista piittaamatta ja syöttänyt valvoville viranomaisille pajunköyttä. Eikä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalla ole näköjään koskaan kuultukaan mistään julkisuusperiaatteesta, jota se ei noudata edes eduskunnan oikeusasiamiehen pyytäessä siltä asiakirjaa.


Lisättäköön vielä, että ei Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala vastannut koskaan mitään eduskunnan oikeusasiamiehen esittämään selvittelypyynnön ensimmäiseen kysymykseen ja toiseen vastasi, että ei korvaa.




Yli tuhannen ja yhden yön tarina 

maailman toimivimman kaupungin hämärissä sokkeloissa


Kertauksen vuoksi vielä yhteenveto siitä, miten ripeästi maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautunut Helsinki on todellisuudessa menetellyt, kun ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat antaneet selvät ja ymmärrettävät ohjeet ja vaatineet kaupunkia korjaamaan toimialajohtaja Juha Jolkkosen alaisuuteen kuuluvan omahoitotarvikejakelun laittoman toiminnan lain ja ministeriön määräysten mukaiseksi.


  • 30.1.2018 omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen teki [ilman valtuuksia] päätöksen, jolla hän kumosi [ilman valtuuksiahoitavan lääkärin määräämän sosiaali-ja terveysministeriön mukaisen vaippalähetteen vaatimalla vaippojen saamiseksi [vastoin ministeriön määräyksiäkolmen kuukauden karanteenia.

  • 7 yön ja päivän kuluttua päätöksestä kerroin sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestari Sanna Vesikansalle, että karenssivaatimus on laiton ja vaadin laittoman päätöksen oikaisua. [Vesikansa lupaili niitä näitä, mutta ei pitänyt lupauksiaan, vaan kertoi, että pidätyskyvyn menettäminen ei kuulu Alzheimerin taudin oireisiin] 

  • 118 yön ja päivän kuluttua laittomasta päätöksestä pyysin apua pormestari Jan Vapaavuorelta, jotta hän vaatisi vastuullisena henkilönä omahoitotarvikejakelua korjaamaan laittoman päätöksensä. [Vapaavuori ei tehnyt asialle mitään, vaikka hän vastaa virkavastuullaan kaikesta kaupungin toiminnasta] 

  • 204 yön ja päivän kuluttua lähetin kaupungin ylilääkäreille ja pormestareille vastauskirjeen, jossa selostin yksityiskohtaisesti rautalangasta vääntäen, missä kaikissa kohdissa kaupungin pysyväisohjeet ovat ristiriidassa ministeriön määräysten ja lainsäädännön kanssa ja vaadin laittoman päätöksen oikaisua. [Ylilääkärit esittivät samoja todellisuudenvastaisia höpinöitään vielä vuosien kuluttuakin] 

  • 342 yön ja päivän kuluttua lähetin kaikille ylilääkäreille ja pormestareille kirjeen, jossa kyselin, miksi laitonta päätöstä ei ole vielä korjattu. [Ei vastausta eikä vaikutusta] 

  • 375 yön ja päivän kuluttua lähetin toimialajohtaja Juha Jolkkoselle kirjeen, jossa kehotin häntä ärähtämään Esperin lisäksi myös Koskelan omahoitotarvikejakelussa ja vaatimaan laittoman päätöksen oikaisua. Jolkkonen kertoi kaupungin ottaneen yhteydenottoni vakavasti.
    [Hekoheko! Jos kaupunki olisi ottanut yhteydenottoni vakavasti, se olisi itseoikaissut laittoman päätöksensä heti saatuaan tiedon, että sen vaatima karenssi ei perustunut mihinkään lakiin tai ministeriön määräyksiin]

  • 439 yön ja päivän kuluttua Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi ratkaisunsa kanteluuni. AVI totesi, että kaupungin tekemä päätös oli laiton. Kolmen kuukauden karenssia ei ole missään ohjeissa eikä lainsäädännössä. Eikä omahoitojakelulla ole oikeuksia puuttua tarvikkeiden määrään. Vaipat olisi pitänyt antaa heti hoitavan lääkärin määräyksen mukaisesti. AVI vaati kaupunkia 18 päivän sisällä antamaan selvityksen, miten se poistaa omien ohjeidensa ja määräysten välisen ristiriidan. [Kantelun ratkaisu ei saanut aikaan korjaustoimenpiteitä kaupungin toiminnassa]

  • 478 yön ja päivän kuluttua eduskunnan oikeusasiamies kertoi kanteluni ratkaisussa, että apulaisoikeusasiamies on päättänyt käynnistää uutena kanteluna  selvityksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laillisuudesta. Tätä varten eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta on lähetetty 21.5.2019 Valviralle selvitys- ja lausuntopyyntö, jossa oikeusasiamies pyytää kiinnittämään huomiota siihen, onko kaupungin jakelukäytäntö terveydenhuoltolain ja ministeriön määräysten mukainen ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti ottaen huomioon vaimoni sairaus ja pidätyskyvyttömyyden jatkuminen jo vuosikausia. Valviran on annettava lausuntonsa 30.10.2019 mennessä. [Kantelun ratkaisu ei saanut aikaan korjaustoimenpiteitä kaupungin toiminnassa]

  • 485 yön ja päivän kuluttua kuukauden myöhässä määräajasta terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen lupasi aluehallintovirastolle, että kaupunki korjaa omahoitotarvikejakelun toiminnan lakien ja määräysten mukaiseksi ja että pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelun aloittaminen välittömästi tarpeen tullessa ilmi. 
    Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen pani vielä paremmaksi lupaamalla, että n
    oudatamme jatkossa omahoitotarvikkeiden antamisessa sellaista ohjetta, että hoitotarvikkeet annetaan heti tarpeen alettua silloin, kun vaikuttaa todennäköiseltä, että oireet johtuvat taustalla olevasta oireet selittävästä pitkäaikaisesta sairaudesta.
    [Lukkarinen ja Ahonen valehtelivat. Lupauksilla ei ollut vähäisintäkään katetta. Molemmat käyttivät sanaa jatkossa, joka tarkoittaa siitä hetkestä lähtien, Mitään muutoksia ei tapahtunut vielä vuosiin.]

  • 560 yön ja päivän kuluttua Terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen lupasi Valviralle antamassaan vastineessa, että kaupungin ohjeita ollaan muuttamassa niin, että se korostaa entistä enemmän potilaskohtaista yksilöllistä arviointia ja että pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelu aloittamaan välittömästi tarpeen tullessa ilmi.
    [
    Lukkarinen valehteli taas]

  • 798 yön ja päivän kuluttua eduskunnan oikeusasiamies ilmoitti kantelun ratkaisussaan, että saadun selvityksen mukaan Helsingin kaupunki on päättänyt korjata käytäntöään aluehallintoviraston osoittamalla tavalla ja että aluehallintovirasto on jo antanut kaupungille hallinnollista ohjausta, jota kaupunki on ilmoittanut noudattavansa.
    [O
    ikeusasiamies meni halpaan uskoessaan kaupungin katteettomia lupauksia.]
  • 931 yön ja päivän kuluttua tein Helsingin hallinto-oikeudelle valituksen, jossa vaadin kaupunkia korjaamaan laittoman päätöksensä. [Valituksen käsittely on vielä kesken]
  • 1007 yön ja päivän kuluttua eduskunnan oikeusasiamies pyysi tekemänsä uuteen kanteluun (Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely) liittyvän selvityspyynnön yhteydessä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa toimittamaan minulle kahden viikon sisällä hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet (PYSY044) ja muut pyytämäni asiakirjat
    [Eipä
     ole vielä pysyjä  syyskuuhun 2021 mennessä näkynyt, vaikka kuuluvat olleen päivitettyinä jo kahdeksan kuukautta]

  • 1163 yön ja päivän jälkeen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun tekemästä ministeriön määräysten vastaiseen kolmen kuukauden laittomaan karenssivaatimukseen perustuvasta laittomasta päätöksestä kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan kaikesta toiminnasta virkavastuullaan vastaava toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai asiaa hartaasti harkittuaan aikaiseksi poistaa pysyväisohjeista kolmen kuukauden laittoman karenssivaatimuksen, josta hän oli saanut tiedon minulta jo 1156 yötä ja päivää aikaisemmin ja monta kertaa ylimmiltä laillisuusvalvojilta sen jälkeen. [Jippii! Braavo Braavo!]

  •      1315 yön ja päivän jälkeen laittomasta päätöksestä näin sattumalta kaupungin sivuilta, että kaupunki oli jo kuukausia sitten päivittänyt pysyväisohjeensa, eikä ollut lähettänyt niitä minulle, vaikka eduskunnan oikeusasiamies oli vaatinut jo yli vuosi sitten lähettämään ne minulle. Laitonta päätöstään kaupunki ei ole korjannut vieläkään.
    •  

Itse asiassa noihin 1163 öihin ja päiviin on lisättävä vielä 1675 päivää ja 1675 yötä, joten Juha Jolkkoselta kului Helsingin kaupungin palveluksessa 2823 päivää ja 2823 yötä, kunnes hänen tajuntaansa upposi lopulta tieto siitä, että omahoitotarvikejakelussa vuosikausia noudatettu kolmen kuukauden karenssin vaatiminen hoitotarvikkeen saamiseksi on lainvastainen teko. Sosiaali- ja terveysministeriöhän on antanut Kuntainfossa 4/2013 omahoitotarvikejakelusta  jo 25.6.2013 ohjeensa, jota Helsingin kaupungin ja erityisesti alaisilleen laittomat ohjeet laatineen Jolkkosen olisi pitänyt omahoitotarvikejakelussaan noudattaa koko ajan.  




MUTTA, MUTTA: 
Pysyväisohje ei vastaa vieläkään  Kuntainfossa 4/2013 annettuja määräyksiä.
*)


Jolkkonen on kirjoittanut 1.2.2021 voimaantulleeseen ohjeeseensa: 

Vaippoja voidaan antaa omahoitotarvikkeina, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa. Vaippoja voidaan antaa myös ulosteinkontinenssin hoitoon.


Ei Kuntainfossa niin määrätä, vaan:

Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta.

 

Lisäksi:

Terveydenhuoltolain esitöissä (HE 90/2010 vp) todetaan, että hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri.

Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri.  

Tarvikkeet ja välineet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään omavastuuosuuksia, toimitusmaksuja eikä muitakaan maksuja (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992, 5 §).  

Kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden enimmäismääriä.




OIKEUTTA VAIPPOIHIN EI MÄÄRÄTÄ INKONTINENSSIN KESTON MUKAAN. INKONTINENSSI ON YKSI MONISTA SAIRAUDEN OIREISTA.

EI SAIRAUS.


OIKEUS VAIPPOIHIN MÄÄRÄTÄÄN PITKÄAIKAISEN SAIRAUDEN KESTON PERUSTEELLA.

EI OIREEN.


VAIMONI TAPAUKSESSA PITKÄAIKAINEN SAIRAUS ON ALZHEIMERIN TAUTI.

EI INKONTINENSSI.


RATKAISUN VAIPPOJEN  ANTAMISESTA TEKEE HOITAVA LÄÄKÄRI. 

EI OMAHOITOTARVIKEJAKELUPISTE. 


RATKAISUN VAIPPOJEN JAKELUN ALOITTAMISESTA TEKEE HOITAVA LÄÄKÄRI.

EI OMAHOITOTARVIKEJAKELUPISTE.


OMAHOITOTARVIKEJAKELUN TEHTÄVÄNÄ ON NIMENSÄ MUKAISESTI OMAHOITOTARVIKKEIDEN JAKELU.

EI MIKÄÄN MUU.



*) Lisäys 25.11.2021 

Helsingin kaupunki näkyy päivittäneen omahoitotarvikejakelun ohjeita 23.11.2021. 
Nyt kaupungin verkkosivuilla lukee: 

Potilas voi saada omahoitotarvikkeita maksutta, jos hän tarvitsee niitä sairautensa hoitoon vähintään kolmen kuukauden ajan. Hoitopaikka määrittää, kuinka kauan omahoitotarvikkeiden tarve kestää. Jos hoitopaikka arvioi, että potilas tulee tarvitsemaan hoitotarvikkeita yli kolmen kuukauden ajan, potilas voi saada hoitotarvikkeita maksutta heti kun hän tarvitsee niitä. 

Voi Äiti Armas!

Ei ministeriön määräyksissä lue, että 'potilas voi saada', vaan 'potilaalle annetaan'

Ei ministeriön määräyksissä lue, että 'tarvitsee niitä sairautensa hoitoon vähintään kolmen kuukauden ajan' eikä 'hoitopaikka arvioi, että potilas tulee tarvitsemaan hoitotarvikkeita yli kolmen kuukauden ajan', vaan siellä lukee, että 'lähtökohtana lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta'.

Ei riitä, että hutaistaan vähän sinne päin. Laki on laki. Laki on niin kuin se kirjoitetaan. Ei lakiteksti jätä soveltajille muuntamismahdollisuuksia. Olen ihmetellyt jo vuosia sitten, miten on mahdollista, että toimialajohtaja Jolkkosen tajuntaan ei uppoa se yksinkertainen asia, että kolmen kuukauden aikaraja liittyy omahoitotarvikkeiden jakeluohjeissa ainoastaan sen pitkäaikaisen sairauden kestoon. Se ei liity tarpeeseen, eikä varsinkaan arvioituun tarpeeseen.  Onhan hänelle se kerrottu jo kymmeniä kertoja. 





Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä Suomen kuntaliiton kanssa 25.6.2013 laatima omahoitotarvikejakelua koskeva Kuntainfo 4/2013

Verkossa vapaasti nähtävissä olevassa Kuntainfossa on kaikki kuntien tarvikejakelua koskevat määräykset. Siis näillä kahdella sivulla on sanottu ihan kaikki, mitä omahoitotarvikejakelussa tarvitsee tietääVarsinainen asia mahtuu yhdelletoista (11) keltaisella yliviivatulle riville. Kuntainfossa on erityisen selvästi sanottu, että kolmen kuukauden kesto liittyy pitkäaikaisen sairauden kestoon, eikä siellä ole mitään mainintaa karenssivaatimuksesta. 


Lukijalta ei vaadita kovin kaksisia hoksottimia sen ymmärtämiseksi, miten näiden määräysten mukaan kunnan omahoitotarvikejakelu pitäisi järjestää. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan ylilääkäreiltä (Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen ja Juha Ahonen) nämä hoksottimet puuttuvat. Jolkkonen ja Turpeinen ovat laatineet ja allekirjoittaneet kaupungin omahoitotarvikejakelulle sisäiset ohjeet (PYSY44), jotka ovat täyttä höpötystä ministeriön ohjeisiin verrattuna. Kaikissa muissa Suomen kunnissa ministeriön ohjeet on ymmärretty ja toimitaan niiden mukaisesti ilman ongelmia. Koko tämä loputtomiin jatkuva turha vaippaprosessi on käynnistynyt yksinomaan Helsingin kaupungin ylilääkäreiden luokattoman ammattitaidon takia.



Täytyy kyllä olla melkoinen torvi, jos tuosta Kuntainfosta ei osaa lukea, että kolmen kuukauden aika liittyy ainoastaan pitkäaikaisen sairauden kestoon, eikä mihinkään muuhun. Kolmen kuukauden karenssivaatimukselle ei ole missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä minkäänlaista perustetta. Tämän ovat kaikki ylimmät laillisuusvalvojat vahvistaneet kantelujen ratkaisuissaan. 


Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialasta koko pormestarimallin ajan virkavastuullaan vastannut Juha Jolkkonen ei ole osannut lukea Kuntainfoa tai ei ole ymmärtänyt lukemaansa, koska hän on laatinut Leena Turpeisen kanssa omahoitotarvikejakelulle laittomat pysyväisohjeet, joiden mukaan Koskelassa on vaadittu kaikilta uusilta potilailta kategorisesti kolmen kuukauden karenssi ennen hoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Tältä laittomalta toiminnalta olisi vältytty, jos joku Helsingin kaupungin ylilääkäreistä olisi tiennyt, mitä tarkoittaa relatiivilauseen korrelaatti.



Tällainen tositarina luetun ymmärtämisen vaikeudesta, vitkuttelusta ja valehtelemisesta on mahdollista vain maailman toimivimmassa kaupungissa Helsingissä. Kaikissa muissa Suomen kunnissa on osattu lukea ministeriön määräyksiä oikein ja toimittu omahoitotarvikejakelussa ilman ongelmia lakien ja määräysten mukaisesti. Stadilaisena nolottaa, kun esimerkiksi Espoon omissa ohjeissa on lukenut jo vuodesta 2015 lähtien

"Maksuttoman hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. - - - Sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelu perustuu yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen, joka on kirjattu potilaan hoitosuunnitelmaan. - - - Päätöksen hoitotarvikkeista tekee lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö, joka kirjoittaa maksuttomia hoitotarvikkeita koskevan lähetteen."





Korvaus laittoman karenssin aiheuttamista taloudellisista menetyksistä

Kyse on hyvin merkittävästä rahamäärästä, jonka helsinkiläiset potilaat ovat joutuneet kaupungin laittoman toiminnan takia menettämään. Enemmistö näistä potilaista on vähäväkistä vanhusväestöä. Esimerkiksi  kolmen kuukauden vaippojen kustannukset ovat 300-400 euroa. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen antamat tiedot 30 000 asiakkaasta pitävät paikkaansa, kaupunki on varastanut potilailtaan 10 miljoonan verran.


"Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään."

(Suomen perustuslaki 118 §)


Onko vaimoni kärsinyt oikeudenloukkauksen Helsingin kaupungin virkamiesten lainvastaisten toimenpiteen vuoksi? On. Ylimmät lainvalvojat ovat vahvistaneet, että hän ei saanut kaupungin tekemän lainvastaisen päätöksen takia kaupungilta  lakisääteisiä omahoitotarvikkeita.

Onko vaimoni kärsinyt vahinkoa Helsingin kaupungin virkamiesten lainvastaisten toimenpiteen vuoksi? On. Ylimmät lainvalvojat ovat vahvistaneet, että hän kärsi taloudellista vahinkoa, koska ei saanut lakisääteisiä omahoitotarvikkeita kaupungin lainvastaisen päätöksen takia.

Onko vaimoni kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa Helsingin kaupungin virkamiesten laiminlyönnin vuoksi? On molempia. Lainvastaiset toimenpiteet tehneen virkamiehen esimiehet pormestaria myöten ovat olleet tietoisia alaistensa lainvastaisista toimenpiteistä, mutta ovat laiminlyöneet virkavastuun mukaisen valvontansa, eivätkä ole puuttuneet tietämiensä laittomuuksien korjaamiseen.

Onko tässä jollekin jotain epäselvää? 
Samat 
Helsingin kaupungin viranomaisten lainvastaisista toimenpiteistä aiheutuneet oikeudenloukkaukset ja vahingot koskevat kaikkia kaupungin omahoitotarvikejakelun asiakkaita, jotka ovat jääneet ilman lakisääteisiä omahoitotarvikkeitaan kaupungin laittomasti vaatiman kolmen kuukauden karenssin takia.


Kun julkisessa virassa virkavastuulla toimiva Helsingin kaupungin virkamies tekee ilman hänelle kuuluvia valtuuksia laittomin perustein tietoisesti lainvastaisen päätöksen ja puuttuu sillä kansalaisten perusoikeuteen saada lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, ollaan jo rikollisuuden ytimessä. Virkamiehen esimiehet tietävät alaisensa laittomat teot, mutta eivät puutu niihin. Ylimmät laillisuusvalvojat vaativat kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupungin johto ei tottele. Mikä on tämä maa? Oikeusvaltio Suomi! 

Kuka lähtee ajamaan oikeudessa korvausta laittoman karenssin takia ilman tarvikkeita jääneiden helsinkiläisten potilaiden puolesta?




14.9.2021

Kaupungin kuohukerma koolla

Kaupungin ylimmästä luottamushenkilöjohdosta ja viranhaltijajohdosta sekä henkilöstön edustajasta koostuva johtoryhmä kokoontuu kerran viikossa tiistaisin. Se käsittelee niin strategisia kuin kaupungin käytännön toiminnan yhteensovittamistakin koskevia kysymyksiä. Näitä ovat muun muassa kaupunkistrategian toteuttaminen, kaupungin edunvalvonta, organisaatio ja operatiivisen toiminnan keskeisimmät linjaukset.

Kaupungin johtoryhmän kokoonpano.




15.9.2021

Erehtymistä ja märehtimistä

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin oli antanut sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuomiselle huomautuksen käsittelyn merkittävästä viivästymisestä tietopyyntöön vastaamista koskevassa asiassa. Yksityishenkilö oli pyytänyt asiakirjaa syyskuussa 2017 ja saanut sen vasta kahden ja puolen vuoden kuluttua. Sakslin katsoi Tuomisen menetelleen lainvastaisesti siinä, että asian käsittelyaika ylitti merkittävästi julkisuuslain 14 §:n 4 momentissa säädetyn määräajan [14 päivää].

Tänään Hesari oli tavoittanut Ismo Tuomisen, joka sanoi, että ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen. Hän lisäsi, että tietopyyntöön on vastattava 14 päivässä, eikä hänellä ole muuta selitystä kuin erehdys.

Tämä on minusta tosi mielenkiintoinen tapaus. Sama Sakslin ei ole puuttunut Helsingin kaupungin märehtijöiden tekemisiin, kun he ovat kieltäytyneet vastaamasta vastaavanlaiseen tietopyyntööni jo yli kolmen ja puolen vuoden ajan. Tietopyyntö on toistettu moneen kertaan myös pormestari Jan Vapaavuorelle. Eduskunnan oikeusasiamies on itse myös pyytänyt Helsingin kaupunkia lähettämään tämän asiakirjan minulle jo yli vuosi sitten 19.8.2020. Helsingin kaupungin tapauksessa ei toden totta ole kysymys mistään erehdyksestä, vaan härskistä ylimmän laillisuusvalvojan käskyn tottelematta jättämisestä. 

Olisi kiinnostavaa kuulla, jos joku osaisi vääntää rautalangasta, miten Helsingin kaupungin menettely ei muka ole julkisuuslain noudattamatta jättämistä, sillä oikeusasiamiehen mielestä Helsingin kaupunki ei ole rikkonut julkisuuslakia.



20.9.2021

Selvityspyyntö syrjintäasiassa pormestarille

Lähetin Helsingin kaupungin kirjaamoon selvityspyynnön syrjintäasiassa välitettäväksi pormestari Juhana Vartiaiselle.


Pormestari Juhana Vartiainen

Helsingin kaupunki

SELVITYSPYYNTÖ SYRJINTÄASIASSA

Yhdenvertaisuusvaltuutetulta saamani neuvon mukaisesti pyydän Teiltä julkisuuslain perusteella kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen laillisuudesta virkavastuulla vastaavana pormestarina kirjallista vastausta siitä, miksi vakavasti muistisairaan vaimoni - - - tapauksessa on toimittu niin, että Helsingin kaupunki ei ole antanut hänelle sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisia lakisääteisiä vaippoja, vaikka hoitava lääkäri teki niistä määräyksen lääketieteellisin perustein todetun pitkäaikaisen sairauden hoitoon jo 30.1.2018.

Tästä meitä koskevasta vanhuksen aiheettomasta syrjimisestä ja kaltoinkohtelusta on runsaasti lisätietoja omaishoitajan päiväkirja -blogissa https://byrokratia.blogspot.com/ ja yhteenveto 9.8.2021 lähettämässäni sähköpostissa.

Ystävällisin terveisin..


Lähetin selvityspyynnöstä kopion myös kaupunginhallituksen jäsenille.



22.9.2021

Yhteydenotto syrjinnästä yhdenvertaisuusvaltuutetulle

Otin yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun ja pyysin, että hän selvittäisi muiden viranomaisten lisäksi tätä asiaa vielä syrjinnän kannalta, sillä se puoli asiasta ei ole tullut varsinaisesti esille aikaisemmissa viranomaisten tuomitsevissa kannanotoissa. 

Kerroin yhteydenotossani mm. seuraavaa:

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu hylkäsi tammikuussa 2018 hoitavan lääkärin vakavasti muistisairaalle vaimolleni tekemän määräyksen lakisääteisistä kaupungin ilmaisista vaipoista. Terveysaseman lääkäri oli tehnyt tarvikemääräyksen ministeriön edellyttämällä tavalla todettuaan pitkäaikaisen seurannan ja yksilöllisesti tekemänsä määrittelyn perusteella, että potilas tarvitsee nämä tarvikkeet välttämättä vakavan ja pitkäaikaisen sairautensa hoitoon. Emme saaneet vaippoja, koska kaupunki vaati tarvikkeiden saamiseksi kolmen kuukauden omavastuuvelvollisuuden täyttämistä.

Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira totesivat kantelujeni ratkaisuissa, että ylilääkäri teki päätöksensä laittomin perustein, sillä Sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä tai lainsäädännössä ei ole mitään mainintaa kolmen kuukauden karenssista. Eikä ko. lääkärillä ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tarvikemääräykseen. Kaupungin olisi ilman muuta pitänyt korjata heti laiton päätöksensä saatuaan tietään ylimmiltä laillisuusvalvojilta karenssivaatimuksen laittomuudesta. Viranomaiset ovatkin vaatineet toistuvasti oikaisua, mutta kaupunki ei ole totellut. Kukaan kaupungin edustajista ei ole vastannut yhteydenottoihini yli kolmeen vuoteen. Emme ole saaneet lakisääteisiä vaippojamme vieläkään.

Kaikkien laillisuutta valvovien viranomaisten mielestä ”Alzheimerin tautia sairastavaa 77-vuotiasta rouvaa” ei kohdeltu asianmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Hänen kohdallaan ei noudatettu lainsäädännön vaatimaa yksilöllistä harkintaa. Vaimollani on viranomaisten mielestä kiistatta pitkäaikainen vakava sairaus, jonka oireisiin kuuluu inkontinenssi. Valvontaviranomaiset ovat yksimielisiä siitä, että vaipat olisi pitänyt antaa ministeriön määräyksiä noudattaen hoitavan lääkärin lähetteen mukaisesti välittömästi. Vaimoni joutui siis kaupungin syrjimäksi aiheettomasti virkamiesten tahallisen lainvastaisen toiminnan takia.

Virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikissa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupungin johto pormestaria myöten hyväksyy konkreettiset laittomuudet laiminlyömällä sille virkavastuun mukaisesti kuuluvan alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan.

Helsingin hallinto-oikeudessa on ratkaistavana valitukseni siitä, että Helsingin kaupunki ei ole noudattanut päätöksenteossaan ja siitä tiedottamisessaan hallintolakia eikä julkisuuslakia. Pyysin hallinto-oikeutta ja myös oikeusasiamiestä ratkaisemaan, ovatko kaupungin toiminnasta vastaavat johtajat syyllistyneet perustuslain virkamiehen virkavastuuta koskevassa 118 §:ssä mainittuihin lainvastaisiin toimenpiteisiin ja valvonnan laiminlyönteihin.

Tämä asia ei koske vain meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia ilman lakisääteisiä omahoitotarvikkeita kolmelta kuukaudelta. Omahoitotarvikejakelussa on 30 000 asiakasta. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu.

Syy, miksi kaupunki on kohdellut vaimoani kaltoin syrjimällä törkeästi yli kolme vuotta, ei ole selvinnyt minulle.



 22.9.2021

Monenlaista muistiystävällisyyttä muistiviikolla

Muistiliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen kirjoitti Hesarin mielipidesivulla ”muistiystävällisessä yhteiskunnassa muistisairaat ihmiset ja heidän läheisensä voivat elää arvokasta elämää, eikä heitä jätetä ilman tukea”. Kerroin hänelle, miten muistiystävällisyys on omien kokemukseni mukaan ymmärretty ja toteutettu maailman toimivimmassa kaupungissa Helsingissä.



 23.9.2021

Korona piinaa omaishoitajia

Omaishoitajaliiton tänään julkaisemassa kansainvälisessä tutkimuksessa todetaan, että koronapandemia leikkasi palveluita eniten kaikkein intensiivisimmässä hoitosuhteessa olleilta omaishoitajilta, ja moni koki jääneensä vangiksi kotiinsa. Yhteiskunta myös avautuu omaishoitajille hitaammin kuin muille. 

Näinhän se on meilläkin. Lakisääteisiä vapaapäiviä en ole voinut pitää maaliskuun 2020 jälkeen. Täällä kyhnötämme yhä kaksistaan vankeina ulkomaailmalta ihmettelemässä Helsingin herrojen halpamaista ja raukkamaista pottuilua.




23.9.2021

Kirje sote-lautakunnan jäsenille

Lähetin kirjeen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille puheenjohtaja Daniel Sazonov (Kok.), Seija Muurinen (Kok.), Maaret Castrén (Kok.), Matti Niiranen (kok.), Kati Juva (Vihr.), Minna Lindgren (Vihr.), Oula Silvennoinen (Vihr.), varapuheenjohtaja Pentti Arajärvi (SDP), Sinikka Vepsä (SDP), Samuel Adouchief (Vas.), Mikko Paunio (PS), Laura Korpinen (PS) ja Eva Biaudet (RKP).


Hyvä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen hylkäsi tammikuussa 2018 hoitavan lääkärin vakavasti muistisairaalle vaimolleni tekemän määräyksen lakisääteisistä kaupungin ilmaisista vaipoista. Terveysaseman lääkäri oli tehnyt tarvikemääräyksen tarkalleen ministeriön edellyttämällä tavalla todettuaan pitkäaikaisen seurannan ja yksilöllisesti tekemänsä määrittelyn perusteella, että potilas tarvitsee nämä tarvikkeet välttämättä vakavan ja pitkäaikaisen sairautensa hoitoon. Emme kuitenkaan saaneet vaippoja, koska kaupunki vaati tarvikkeiden saamiseksi kolmen kuukauden omavastuuvelvollisuuden täyttämisen ja kolme kuukautta vanhemman inkontinenssidiagnoosin.

Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja Valvira totesivat kantelujeni ratkaisuissa, että ylilääkäri teki päätöksensä laittomin perustein, sillä sosiaali- ja terveysministeriön määräyksissä tai lainsäädännössä ei ole mitään mainintaa mistään kolmen kuukauden karenssista eikä vaatimusta inkontinenssidiagnooseista. Eikä omahoitotarvikejakelun lääkärillä ollut edes minkäänlaisia valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tarvikemääräykseen.

Kaupungin olisi ilman muuta pitänyt korjata heti laiton päätöksensä saatuaan tietää ylimmiltä laillisuusvalvojilta, että karenssivaatimus ei perustunut lainsäädäntöön tai ministeriön määräykseen.  Viranomaiset ovatkin vaatineet Helsingin kaupungilta toistuvasti oikaisua, mutta kaupunki ei ole totellut. Se ei ole korjannut laitonta päätöstään, eikä ole ilmoittanut meille, että saisimme vaipat. Kukaan kaupungin edustajista ei ole vastannut tiedusteluihini tai yleensäkään yhteydenottoihini yli kolmeen vuoteen. Päinvastoin. Johtajalääkäri Timo Lukkarinen ilmoitti 11.3.2019 julkisuuslain vastaisesti, että kaupunki ei vastaa tiedusteluihini. Emme ole saaneet lakisääteisiä vaippojamme vieläkään.

Kaikkien laillisuutta valvovien viranomaisten mielestä ”Alzheimerin tautia sairastavaa 77-vuotiasta rouvaa” ei kohdeltu asianmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Hänen kohdallaan ei noudatettu lainsäädännön vaatimaa yksilöllistä harkintaa. Vaimollani on viranomaisten mielestä kiistatta pitkäaikainen vakava sairaus, jonka oireisiin kuuluu inkontinenssi. Valvontaviranomaiset ovat yksimielisiä siitä, että vaipat olisi pitänyt antaa ministeriön määräyksiä noudattaen hoitavan lääkärin lähetteen mukaisesti välittömästi. Vaimoni joutui siis kaupungin syrjimäksi aiheettomasti virkamiesten tahallisen lainvastaisen toiminnan takia.

Virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikissa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Tämä vaatimus ei näytä koskevan Helsingin kaupungin virkamiehiä. Kaupungin johto pormestaria myöten hyväksyy konkreettiset laittomuudet ja laiminlyö alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan.

Helsingin hallinto-oikeudessa on ratkaistavana valitukseni siitä, että Helsingin kaupunki ei ole noudattanut päätöksenteossaan ja siitä tiedottamisessaan hallintolakia eikä julkisuuslakia. Pyysin hallinto-oikeutta ja myös oikeusasiamiestä ratkaisemaan, ovatko kaupungin toiminnasta vastaavat johtajat syyllistyneet perustuslain virkamiehen virkavastuuta koskevassa 118 §:ssä mainittuihin lainvastaisiin toimenpiteisiin ja valvonnan laiminlyönteihin. Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut virkavastuullaan Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle.

Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia ilman lakisääteisiä omahoitotarvikkeita kolmelta kuukaudelta. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Summa on huomattava, sillä omahoitotarvikejakelussa on 30 000 asiakasta.

Lähetin 20.9.2021 pormestari Juhana Vartiaiselle selvittelypyynnön syrjintäasiassa, jossa pyysin kirjallista vastausta siitä, miksi vakavasti muistisairaan vaimoni tapauksessa on toimittu niin, että Helsingin kaupunki ei ole antanut hänelle sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisia lakisääteisiä vaippoja, vaikka hoitava lääkäri teki niistä määräyksen lääketieteellisin perustein todetun pitkäaikaisen sairauden hoitoon jo 30.1.2018. Syy, miksi kaupunki on kohdellut vaimoani kaltoin syrjimällä törkeästi yli kolme ja puoli vuotta, ei ole selvinnyt minulle.

 

Aloin pitää yksityiskohtaista päiväkirjaa, kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa omituisilta ja lainvastaisilta. Päiväkirja, johon on kolmen ja puolen vuoden aikana kertynyt uskomattomia asioita, on runsaine liitteineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa https://byrokratia.blogspot.com.

Olen ottanut Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan edellisen kauden jäseniin tästä asiasta yhteyttä ja pyytänyt heiltä tuloksetta apua 20.4.2020, 1.10.2020 ja 28.1.2021. Ensimmäisellä kerralla Kaupungin kansliasta tuli Sanna Vesikansan ilmoitus, että asia käsitellään lautakunnassa muistutuksena ja minulle ilmoitetaan asian etenemisestä. Sen koommin en ole kuullut hänen mainitsemastaan käsittelystä enkä etenemisestä mitään. Vesikansa ei lautakunnan puheenjohtajana ole muutenkaan tehnyt asialle mitään pyynnöistäni huolimatta

 

Pyydän, että uuden lautakunnan jäsenet uuden puheenjohtajansa johdolla ottaisivat tämän asian lopulta vakavasti ja saattaisivat sen pikaisesti oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Nyt on jo myöhäistä, mutta jotakin saattaa olla vielä pelastettavissa. 

Tässä vielä tiivistettynä tämän prosessin keskeiset asiat:

·    Viranomaisen on noudatettava tarkkaan lakia kaikessa toiminnassaan.

·    Ylilääkäri Juha Ahonen rikkoi lakia hylkäämällä laittoman karenssivaatimuksen perusteella ilman hänelle kuuluvaa päätäntävaltaa hoitavan lääkärin omahoitotarvikemääräyksen.

·    Ylimmät laillisuusvalvojat ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittomuutensa.

·    Kaupunki ei ole totellut viranomaisten määräyksiä. Se ei ole kumonnut laitonta päätöstään eikä vastannut mihinkään yhteydenottooni kolmeen vuoteen.

·    Emme ole saaneet meille kuuluvia hoitavan lääkärin 30.1.2018 määräämiä lakisääteisiä vaippoja.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan tehtävänä on valvoa ja ohjata sosiaali- ja terveystoimen toimintaa. Siinä, mitä sen pitäisi tässä tilanteessa tehdä, ei voi olla epäselvyyttä kenelläkään, jolla on päässä järki ja rinnassa sydän – ihan väristä ja paikasta riippumatta.

Ystävällisin terveisin...



28.9.2021

Pormestari ja apulaispormestarit toimivat virkavastuulla

Apulaispormestarit kertoivat heinäkuussa 2020 Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa suhteistaan toimialajohtajiin. Pitkin kesää oli tullut myös tietoja, että pormestarin ja apulaispormestareiden välit olivat tulehtuneet. Oli epäselvyyttä, kenelle kuuluu päätäntävalta ja vastuu mistäkin asiasta. Apulaispormestarit kertoivat vastauksissaan, että he ovatkin vain luottamusviroissa ilman valtaa ja vastuuta. Artikkelissa käytettiin ilmaisua ”kaupungin kasvot”. Oikea valta ja vastuu kuuluu toimialajohtajille. Tai ylin valta ja vastuu kuuluvat tietysti kaupungissa pormestarille, mutta silloinen pormestari on tunnetusti enemmänkin mieltynyt vallan käyttämiseen kuin vastuun kantamiseen. Sosiaali- ja terveystoimialan valta ja vastuu kuuluvat siis toimialajohtaja Juha Jolkkoselle.

·   On kiistatonta, että Helsingin kaupunki on toiminut tässä meidän tapauksessamme hallintolain ja julkisuuslain vastaisesti, sillä jos niin ei olisi, pitäisi kaupungin pystyä esittämään edes jälkikäteen esimerkiksi hallintolain edellyttämät asiakirjat: pöytäkirjanote päätöksestä, minulle lähetetty kirje päätöksen tiedoksiannosta, päätöksen perustelut, valitusosoitukset jne. Julkisuuslain osalta kaupungin pitäisi näyttää toteen, milloin ja miten se on toimittanut minulle pyytämäni asiakirjan tai lähettänyt tiedon epäämisestä perusteluineen. 

Kaupungin arkistoja selatessa käy kuitenkin ilmi, että Hesarin artikkelin tiedot apulaispormestareiden virkavastuusta eivät pidä paikkaansa. 

Kaupunginhallituksen 9.1.2017 pitämän kokouksen pöytäkirjassa mainitaan, että kaupunginvaltuusto teki pormestarimallista päättäessään 22.6.2016 päätöksen uuden 1.6.2017 aloittavan organisaation hallintosäännöstä. Päätöksen mukaisesti pormestari ja apulaispormestarit valitaan kaupunginvaltuuston päätöksellä valtuuston toimikaudeksi. Helsingin kaupungilla pormestari ja apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, vaikka he eivät ole virka- tai työsuhteessa Helsingin kaupunkiin.

Tuo kaupunginvaltuuston päätös tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Sanna Vesikansa ei apulaispormestarina toimiessaan ollut vain kaupungin kasvo vaan virkavastuulla toimiva luottamushenkilö. Hän on siis yhä viiden vuoden ajan vastuussa kaikista tekemisistään ja etenkin tekemättä jättämisistään tässä meidän prosessissamme.





28.9.2021

Vastaus yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta

Sain vastauksen syrjintäilmoitukseeni yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta. Ilmeisesti vastaaja ei ollut lukenut viestiäni tai ainakaan ei ollut ymmärtänyt lukemaansa. Hän piti hyvänä, että saamme nykyisin tarvitsemamme hoitotarvikkeet ja että mahdollisesta syrjinnästä on kulunut jo yli kaksi vuotta, eikä yhdenvertaisuusvaltuutettu käsittele yli kaksi vuotta vanhempia tapahtumia kuin erikoistapauksessa.

Höpöhöpö! Olemmehan saaneet tarvitsemamme hoitotarvikkeet, kun olemme ostaneet ne kaupasta ihan omilla rahoillamme, mutta kaupungilta emme ole saaneet mitään. Emme edes vastausta tiedusteluihimme. Juuri siitähän tässä syrjinnässä on kysymys, että emme ole saaneet kaupungilta ministeriön määräämiä lakisääteisiä hoitotarvikkeita, eikä kaupunki ole kertonut, miksi emme ole saaneet. Eikä se yli kolme ja puoli vuotta sitten alkanut syrjintä ole lakannut. Päinvastoin. Se jatkuu aina vaan pahenevana yhä tänään, huomenna ja ylihuomenna.

Lähetin yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanille viestin, jossa pyysin, että että hän ottaisi tämän kohtuuttomuuksiin paisuneen Helsingin kaupungin kaltoinkohtelun, laittoman toiminnan ja jatkuvan syrjinnän vakavasti ja selvityttäisi asian kunnolla.


* * *


uutisia maailman toimivimmasta kaupungista STOP julkisessa virassa olevan virkamiehen on noudatettava oikeusvaltiossa kaikessa toiminnassaan tarkasti lakia STOP maailman toimivimman kaupungin palveluksessa oleva virkavastuulla toimiva virkamies ei noudattanut lakia STOP virkamies teki tahallaan laittomin oikeuksin ja laittomin perustein lainvastaisen päätöksen rikkoen päätöksestä tiedottaessaan julkisuuslakia ja hallintolakia  STOP ylimmät laillisuusvalvojat ovat vaatineet maailman toimivinta kaupunkia korjaamaan laittomuutensa STOP maailman toimivin kaupunki ei ole korjannut laitonta päätöstään  STOP




 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>



 

15.9.21

Päiväkirjan loppulause kesällä 2021


J'accuse! 

Emme ole siis saaneet kaupungilta vaippoja vieläkään, vaikka ylilääkäreiden keksimä ministeriön ohjeiden vastainen karenssivaatimus täyttyi 20.4.2018. Olihan se täyttynyt jo ennen hylkäyshetkeäkin, kesällä 2017. Sanoin välinevaraston takaisinsoittajalle, joka kertoi, että emme saa vaippoja, että soittakoon sitten uudestaan, kun kaupunki on sitä mieltä, että saamme. Ei ole soittanut, vaikka hänellä on yhteystietomme. Eikä kukaan muukaan kaupungilta ole ilmoittanut meille vaippojen saamisesta.

Olisimme tietenkin ottaneet vaipat vastaan helmikuussa 2018, kun niitä meille terveysasemalla tarjottiin. Kun kaupunki kieltäytyi antamasta meille vaippoja, kerroin Vesikansalle, että pitäkää tunkkinne ja vaippanne ja siirtäkää vaipparahat pormestareiden hillopossumunkkikassaan. Jos hän on toteuttanut toiveeni edes tältä osin, sinne on kertynyt jo ainakin 3000 euroa. Sillä on saanut jo monet munkit popsittaviksi pormestareiden suppusuihin hillotolpan juurella.

Näinä korona-aikoina vaippa-asiat saattavat tuntua vähäpätöisiltä, kun valtakunnassa ja koko maailmassa on vaikeita asioita ratkottavana. Helsingin kaupungilla oli kaksi vuotta aikaa korjata virheensä ja oikaista laiton päätöksensä ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. Korona ei kelpaa tekosyyksi tämän asian hoitamattomuudelle. Ei se laittomuus koronan myötä mihinkään kadonnut.

Vaikka vaipat ovat yhä keskeisempi osa elämäämme, ei tässä kuitenkaan ole ollut kyse varsinaisesti vaipoista. Ne ovat vain symboli mille tahansa asialle, josta kaupungin pitäisi huolehtia ja vastata. Olennaista on se, että kaupungin johto suhtautuisi kaupunkilaisten huoliin ihmisarvoa kunnioittaen, etenkin vähäosaisiin sairaisiin vanhuksiin.

Helsingin kaupunki ei ole vieläkään toteuttanut aluehallintovirastolle antamaansa lupausta korjata ohjeensa ja laiton menettelynsä. Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Enemmän minua kiinnostaa se, miksi kaupungin toiminnasta vastaava juristi ja pormestari Jan Vapaavuori suhtautuu alaistensa laittomuuksiin välinpitämättömästi. Miksi edes hän ei ole puuttunut asiaan? Miksi hän ei vaadi alaisiaan noudattamaan hallintolakia ja toimimaan ministeriön määräysten mukaisesti? Miksi hän pakenee virkavastuutaan ja laiminlyö valvontavelvollisuutensa? Miksi hän ei itse noudata hallintolakia ja julkisuuslakia, sillä hän ei ole vastannut mihinkään viesteihini ja asiakirjapyyntöihin tai käskenyt edes jonkun alaisensa vastata minulle esittämääni ainoaan kysymykseen: mihin perustuu oikeus hoitavan lääkärin lähetteen hylkäämiseen ja mihin asiakirjaan se on kirjattu?


Voin vastata itse kysymykseeni kaupungin puolesta, koska olen tiennyt vastauksen koko ajan. Se ei perustu mihinkään, eikä pyytämääni lähetteen hylkäämiseen oikeuttavaa asiakirjaa ole olemassakaan. Jos sellainen olisi olemassa, se olisi lain vastainen, eikä oikeuttaisi mihinkään. Sitä paitsi valituskelpoinen päätös on annettava pyydettäessä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa. Näin edellytetään eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä.

Toiveenani on yhä tässä raskaassa elämäntilanteessamme, että saisimme elää loput vähenevät päivämme oikeusvaltioon kuuluvassa kaupungissa, jossa johtajat eivät riko perustuslakia ja lääkärit noudattavat lakeja ja ministeriön määräyksiä ja tehdyistä rikoksista seuraa sanktiot. Kaiken kokemani jälkeen se tuntuu kaukaiselta unelmalta.

Lopetan pääministerimme kuuluisiin sanoihin: Eikö teitä hävetä?

Helsingissä 10.6.2021


 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>



 


@Vapaavuori @sannavesikansa @JuhaJolkkonen @Timo_Lukkarinen @LeenaTurpeinen @filsdeproust @helsinginsote