Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.

14.9.21

Julkisuuslain noudattamista ei valvo tai vaadi kukaan

Julkisuuslaki on kuollut kirjain

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) on ollut voimassa jo pari vuosikymmentä. Julkisuusperiaate on määritelty perustuslaissa hyvin selkeästi. T ässä olennaisia osia:

Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia. (1§)

Viranomaisilla tarkoitetaan valtion hallintoviranomaisia sekä muita valtion virastoja ja laitoksia … ja kunnallisia viranomaisia. (4§)

Viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut. (5§)
Jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. (9§)
Asianosaisella on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. (11§)
Pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. (13§)
Viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. Jos virkamies kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy, annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi ja tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi. Asia on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön. (14§)

Koronan yhteydessä käytiin vilkasta julkista keskustelua siitä, saadaanko viranomaisilta tarpeeksi tietoja vai salataanko niitä tarpeettomasti.

Olen tehnyt yli kesäkuusta 2018 lähtien Helsingin kaupungille moneen kertaan asiakirjapyyntöni tarkalleen julkisuuslain mukaisesti. Helsinki puolestaan ei ole noudattanut julkisuusperiaatetta lainkaan. Se ei ole antanut pyytämääni asiakirjaa, ei ole ilmoittanut minulle päätöksestään olla antamatta sitä eikä ole kertonut kirjallisesti antamisesta kieltäytymisen perusteitaan.

Olin kuvitellut, että tekemällä kantelun korkea-arvoiselle laillisuuden valvojalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle, saan oikaistuksi kokemani vääryyden. Julkisuuslain noudattamatta jättämistä koskevan kantelun ratkaisulla ei ole ollut kuitenkaan mitään vaikutusta tapahtuneeseen. Apulaisoikeusasiamies rajasi kanteluni koskemaan vain kevättä 2018, jolloin en osannut käyttää perustelupyynnöissäni sanaa asiakirja, joten kaupungin menettelyssä ei ollut hänen mielestään moitittavaa. Kanteluni ratkaisussa ei otettu ollenkaan huomioon sitä, minkä olin kertonut oikeusasiamiehelle keväällä 2019 kaupungin vastinetta kommentoidessani: olin kevään 2018 jälkeen jo yhdeksän kuukauden ajan kaupungilta asiakirjaa moneen kertaan pyytäessäni käyttänyt nimenomaan sanaa asiakirjapyyntö.

Oikeusasiamies on ollut tietoinen, että kaupunki ei ole noudattanut julkisuuslakia, mutta on menetellyt ratkaisuissaan niin, että Helsingin kaupunki on selvinnyt tähän mennessä asiasta pelkillä moitteilla, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Oikeustajuni ei hyväksy sitä, että viranomainen voi oikeusvaltiossa ilman sanktion pelkoa rikkoa toistuvasti ja jatkuvasti julkisuuslakia ylimmän lainvalvojan puuttumatta asiaan. Helsingin kaupungin julkisuuslain noudattamatta jättämisessä ei ole kyse mistään tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta, vaan kaupunki on sanalla sanoen paatunut taparikollinen. Jatkan tämänkin asian selvittelyä kaikin keinoin siihen saakka, että oikeus toteutuu.

Sain elokuussa 2020 tiedon, että eduskunnan oikeusasiamies on sittenkin ottanut asian uudelleen käsiteltäväksi ja vaatii kaupungilta selvitystä menettelystään. Julkisuuslain osalta oikeusasiamies ei kuitenkaan enää käsittele asiaa uudestaan.

Selvityspyyntöön 19.8.2020 sisältyi oikeusasiamiehen vaatimus, että sosiaali- ja terveystoimiala lähettää minulle kaupungin korjatut hoitotarvikejakelua koskevat korjatut pysyväisohjeet ja muut vaatimani asiakirjat. Minunhan olisi pitänyt saada asiakirjat julkisuuslain mukaan jo kahden viikon kuluttua pyynnöstä. En ole saanut niitä vielä syyskuuhun 2021 mennessä. En ole ylipäätään saanut kaupungilta minkäänlaista yhteydenottoa tai vastausta viesteihini 11.3.2019 jälkeen. Silloin johtajaylilääkäri Timo Lukkarinen lähetti koipiota joistakin vanhoista asiakirjoista ja ilmoitti, että kaupunki ei enää vastaa tiedusteluihini. Tämä onkin ainoa kaupungin minulle antama lupaus, joka on pitänyt. Oikeusasiamieskään ei ole saanut karhuistaan huolimatta kaupungilta vaatimaansa selvitystä vuoden 2020 lopussa siitä, miten se on toiminut vaimoni suhteen saatuaan tietää, että kaupungin tekemä päätös oli laiton. Määräaika oli kulunut umpeen jo 19.10.2020.

Helsingin kaupunki ei siis noudata julkisuuslakia edes silloin, kun eduskunnan oikeusasiamies pyytää siltä asiakirjaa, eikä anna oikeusasiamiehelle sen vaatimaa selvitystä. Ja mikäpä on jättää noudattamatta, kun kaupungin johtajat tietävät, että oikeusasiamies ei kuitenkaan puutu asiaan.

Julkisuuslaista on saatavissa netistä vapaasti mielin määrin tietoa. Esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa (Olli Mäenpää: Julkisuusperiaate, Helsinki 2016, s. 268- 280) on todettu tiedon antamista koskevasta päätöksenteosta ja oikeudesta saada tieto viivytyksettä muun ohella seuraavaa:

3.3 Tiedon antamista koskeva päätöksenteko
Velvollisuus tehdä päätös
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. Oikeus asianmukaiseen käsittelyyn sisältää myös oikeuden saada asiassaan päätös. Viranomaisella on siten velvollisuus tehdä päätös tietoa tai asiakirjaa koskevan pyynnön johdosta. Vastaavasti pyytäjällä on oikeus saada päätös tietopyyntönsä johdosta. Jos viranomainen antaa julkisen asiakirjan tai tiedon, erillistä päätöstä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tehdä.
Tiedon pyytäjän oikeutta saada päätös korostaa ratkaisu OKA 12.11.2015: Oikeus saada perusteltu päätös ja hakea päätökseen muutosta ovat hyvän hallinnon keskeisiä oikeusturvatakeita. Oikeus joko saada pyydetty asiakirja tai saada asiassa muutoksenhakukelpoinen päätös on ehdoton, eikä viranomaisella ole menettelyn suhteen harkintavaltaa. Asiakirjan pyytäjällä on siis laissa turvattu oikeus halutessaan saada hallintolain mukaisesti perusteltu muutoksenhakukelpoinen päätös siitä, miksi pyydettyä asiakirjaa tai sen osaa ei anneta.
Viranomaisen harkintavalta
Jos pyydetty tieto tai asiakirja on julkinen, se on saatavissa yleisesti ja ilman rajoituksia. Jokaisella on perustuslaissa turvattu oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Kyse on siis kenelle tahansa kuuluvasta oikeudesta. Esimerkiksi tiedon käyttötarkoitus, pyytäjän henkilöllisyys tai kansalaisuus eivät saa vaikuttaa julkisen asiakirjan saatavuuteen. Viranomaisella ei siten ole päätöksenteossaan myöskään harkintavaltaa, kun pyyntö koskee julkista asiakirjaa tai asiakirjassa olevaa julkista tietoa.
Salassa pidettävästä asiakirjasta ei yleensä saa antaa tietoa sivulliselle. Viranomaiselle kuuluu kuitenkin julkisuuslain 24 §:n mukaan harkintavaltaa, kun se esimerkiksi arvioi, toteutuuko salassapitoperusteeseen sisältyvä vahinkolauseke tai kuuluuko asiakirja salassapidon piiriin. Lisäksi viranomaisella on harkintavaltaa päätettäessä salassapidosta tehtävistä poikkeuksista (JulkL 26–30 §). Kun asiakirja ei vielä ole julkinen, sen antamisesta päättäminen on kokonaan viranomaisen harkinnassa. Viranomaisen käyttäessä sille eri perusteilla kuuluvaa harkintavaltaa sen on kuitenkin asianmukaisesti otettava huomioon tiedonsaantioikeudet, julkisuuslain tarkoitus ja hallinnon oikeusperiaatteet (JulkL 17 ja 3 §).

3.5 Oikeus saada tieto viivytyksettä
Mahdollisimman pian
Asiakirjan tai tiedon antamista koskeva pyyntö on käsiteltävä viivytyksettä, ja tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian. Viimeistään tieto on annettava kahden viikon kuluessa tai erityistilanteissa viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön (JulkL 14.4 §). Tiedon antamista määrittelevät määräajat koskevat tietopyynnön käsittelyä riippumatta siitä, onko pyydetty tieto tai asiakirja julkinen. Määräajat koskevat sekä asiakirjan antamista että kielteisen päätöksen laatimista ja antamista (EOA 12.8.2010).
Menettelyllisenä lähtökohtana on asiakirjan tai tiedon antaminen mahdollisimman pian, mikä käytännössä tarkoittaa tietopyynnön toteuttamista heti tai muutaman työpäivän kuluessa. Jos pyydetty asiakirja tai tieto on pidettävä salassa, kielteinen päätös on niin ikään annettava vastaavasti mahdollisimman pian.
Kaksi viikkoa – kuukausi
Kaksi viikkoa kestävä käsittely on normaalitilanteissa enimmäisaika. Asiakirja on annettava ”kuitenkin viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun viranomainen on saanut asiakirjan saamista koskevan pyynnön” (JulkL 14.4 §). Julkisuusperiaatteen viivytyksettömän toteutumisen kannalta kahteen viikkoon pitkittyvä käsittelyaika voi tosin olla ongelmallinen, joten viranomaistoiminnassa tulisi yleensä pyrkiä selvästi ripeämpään käsittelyyn.
Kuukauden enimmäisaikaa noudatetaan vaikeammissa tapauksissa. Tällaisia ovat tilanteet, joissa asiakirjoja on pyydetty erityisen paljon tai niihin sisältyy runsaasti sekä julkisia että salassa pidettäviä osia. Myös muu näihin rinnastettava syy, esimerkiksi vaikeasti korjattavat tiedonkäsittelylaitteiden viat tai tulkinnallisesti erittäin vaikea tilanne, voi aiheuttaa sen, että asian käsittely ja ratkaisu vaativat erityistoimenpiteitä – esimerkiksi viranomaisen kuulemista – tai muutoin tavanomaista suurempaa työmäärää (HE 30/1992 vp, s. 72).
Arvioinnin perusteita koskevia näkökohtia sisältyy ratkaisuun EOA 25.2.2014: Vaikka pyyntö koskisi esimerkiksi osittain salassa pidettäviä asiakirjoja, salassa pidettävien osien selvittäminen ja peittäminen voi olla hyvinkin nopeasti ja vaivatta toteutettavissa, vaikka pyydettyjä asiakirjoja olisi paljon. Myöskään asiakirjojen suuri määrä ei sinänsä ole ratkaiseva seikka, jos asiakirjat ovat esimerkiksi alun pitäen selvästi täysin julkisia ja ne on järjestetty hyvän tiedonhallintatavan mukaisesti niin, että ne ovat vaivatta haettavissa esille ja kopioitavissa.

Kuntaliitto on antanut kunnille tarkat ohjeet, miten menetellään julkisuuslain mukaisten tietopyyntöjen suhteen. Helsingin kaupunki on kunta, joka kuuluu Kuntaliittoon! Niinpä. Helsingin kaupunki on julkaissut omat ohjeensakin, jotka mitä ilmeisemmin eivät ole tavoittaneet sosiaali- ja terveystoimialaa eikä pormestaristoa. Tässä vielä julkisuusperiaatetta koskeva linkki Jyväskylän yliopiston sivuille.

Noita tekstejä ja ohjeita lukiessa ei voi kuin ihmetellä Helsingin kaupungin toimintaa. Eikö kaupungilla ole yhtään juristia? Ai, niin joo...

Julkisuuslain noudattamista koskeva valitukseni on edelleen syyskuussa 2021 käsiteltävänä Helsingin hallinto-oikeudessa.

<< EDELLINEN ALKUUN SEURAAVA >>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MISTÄ TÄSSÄ ON KYSYMYS?

Emme saaneet helmikuussa 2018 Helsingin kaupungilta vakavasti muistisairaalle vanhukselle ministeriön määräämiä vaippoja, koska meiltä puuttui kaupungin vaatima kolmen kuukauden omavastuuvelvoite. Kaikki ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet karenssivaatimuksen laittomaksi ja vaatineet kaupunkia korjaamaan asian. Helsingin kaupunki ei kuitenkaan ole vielä syyskuuhun 2021 mennessä korjannut laitonta päätöstään, eikä se ole ilmoittanut meille, että saisimme vaipat. Minulla ei ole aikomustakaan luovuttaa ennen kuin kaupunki on korjannut laittoman päätöksensä. Kaupungin johtajat ilmeisesti luottavat siihen, että luonnollinen poistuma hoitaa asian ennen pitkää. Olen odotellessani joutunut kyselemään, onko Suomi ollenkaan oikeusvaltio, kun valtakunnan oikeustieteen huiput eivät saa näin simppeliä päivänselvää asiaa ratkaistuksi oikeudenmukaisesti. Tässä prosessissa on tullut esille niin omituisia sairaita asioita yhteiskuntamme rakenteista, että tervejärkisillä ihmisillä riittää ihmettelemistä. Siksi halusin julkaista päiväkirjani, jotta monet näkisivät, missä mädännäisyydessä me avuttomat vanhukset ja omaishoitajat joudumme sorron alla elämään.

Pormestari Jan Vapaavuori:

”Haluan, että Helsinki kuuntelee herkällä korvalla kaikkia kaupunkilaisia ... Huoli heikoimmassa asemassa olevista on suuri ... Kuitenkin pitää pyrkiä olemaan oikeudenmukaisen ja reilun ihmisen maineessa ... Helsinki on maailman toimivin kaupunki ja olen ylpeä siitä ... On selvää, että kaupungin ohjeita ja niiden ymmärtävyyttä tulee parantaa ... Tässä ollaan pormestarina virkavastuulla tekemässä päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten elämään ... Jos asia on riittävän tärkeä, sitä kannattaa puolustaa. oli vastassa kuka tahansa”