Omaishoitajan kohtalo ja arvostus Helsingissä ja Suomessa

Omaishoitajat säästävät julkisia varoja
vuosittain yli 4 miljardia euroa!

Alkuvuonna 2015 sovin kaupungin kanssa virallisesti omaishoitajuudesta Olen saanut kaupungilta omaishoidon tukea muutaman sata euroa kuukaudessa. Toissa vuonna meidät nostettiin toiseksi korkeimpaan hoitoisuusluokkaan, jossa tuki on noin 800 euroa kuukausittain. Sairaus on edennyt niin pitkälle, että viime vuonna meidät nostettiin korkeimpaan hoitoisuusluokkaan. Kun teen tätä työtäni ympärivuorokautisesti yötä päivää, saan bruttopalkkana yhden (1) euron per tunti. Rahat ovat menneet pääosin vaippojen ostoon.

Lääkärit ja sosiaaliviranmaiset totesivat jo vuonna 2013, että vaimoni sairaus on edennyt niin pitkälle, että kaupungin pitäisi järjestää hänelle hoitopaikka. Jos minä en olisi fyysisten ja henkisten voimavarojeni äärirajoilla ponnistaen hoitanut vaimoani, Helsingin kaupungilla olisi ollut lakiin perustuva velvollisuus järjestää hänelle ympärivuorokautinen tehostettu hoito. Olen sanonut, että pystyn hoitamaan hänet kotona, koska olen luvannut sen maailman ihanimmalle ja suloisimmalle pienelle, hennolle ja hauraalle ihmiselle. Pidän lupaukseni.

Pelkkien hoitokulujen kustannuksen kunnille hoivakodeissa voidaan arvioida olevan hyvän hotellihuoneen suuruusluokkaa. Jos oletetaan, että yhden päivän ylläpitokulut olisivat jotain 150 euron luokkaa, olen varovasti arvioiden kahdeksassa vuodessa säästänyt kaupungin varoja tähän mennessä noin 500 000 euroa. Siis puoli miljoonaa!!! Olemme helmikuusta 2018 lähtien ostaneet sellaisia inkohousuja, jotka ministeriön määräysten mukaan kaupungin olisi pitänyt antaa meille ilmaiseksi, reilusti yli 3 000 kappaletta. Kun yhden vaippahousun hinta on 1,2 - 1,4 euroa, on niihin kulunut meiltä noin 4 000 euroa. Näitä lukija vertaillessa, tuntuu tosi halpamaiselta, että kaupunki kieltäytyi antamasta meille lääkärin määräämiä vaippoja, vaikka tiesi, miten paljon olen säästänyt kaupungin varoja omaishoitajana. Pikemminkin kaupungin olisi kuulunut tarjota vaippoja meille.

 

Meitä omaishoitotuen piirissä olevia on Helsingissä lähes 4000 henkilöä. Säästämme vuosittain kaupungin varoja yli 200 miljoonaa euroa. Todellisuudessa kotona sairaita lähimmäisiään hoitavia on kymmenkertainen määrä, joten säästö on huomattavasti suurempi. Koko valtakunnassa oli Kohon raportin mukaan jo vuonna 2014 noin 60 000:n kotona hoidettavan henkilön auttaminen sitovaa hoivaa ja huolenpitoa. Tämä luku on kasvanut ikääntymiskehityksen ja laitoshoidon purun vuoksi merkittävästi suuremmaksi. Me kotona laitoskuntoisia lähimmäisiämme hoitavat säästämme yhteensä kuntien varoja pelkissä käyttökuluissa vuosittain vähintään neljä miljardia euroa. Siis yli 4 000 000 000 euroa!!! Todellisuudessa summa on huomattavasti suurempi, sillä tässä arviossa ei ole otettu huomioon uusien hoitopaikkojen toteuttamiseen tarvittavia investointeja eikä esimerkiksi tarvittavan hoitohenkilöstön kouluttamista. Eikä toisaalta kuntien maksamia omaishoidon tukia. Olemme siis päinvastoin kuin esperit, mehiläiset ja muut lypsylehmät hyvin tuottava rahamylly kunnille – ja viime kädessä valtiolle.

 

Minkälaisen arvon poliittiset päättäjät ja kuntien johtohenkilöt antavat meille kotona läheisistämme huolehtiville, kun ponnistelemme voimiemme äärirajoilla tauotta yötä päivää? Mitä minä saan uurastuksestani palkaksi? Olisin odottanut, että Helsingin kaupunki olisi tästä merkittävästä panoksestani kiitollinen ja suhtautuisi kestämättömän raskaaseen elämäntilanteeseemme ymmärtävästi ja inhimillisesti. 

Mutta ei. Kiittämättömyys on maailman palkka. Saamme kaupungilta pormestari Vapaavuorta myöten osaksemme vain välinpitämättömyyttä, raukkamaista, hävytöntä ja kylmää kyykyttämistä, pikkusieluista nipottamista ja halventavaa, ylimielistä ja ihmisarvoa loukkaavaa kaltoinkohtelua. Tunnen itseni vähän väliä kaupungin herrojen ylikävelemäksi kynnysmatoksi.

Mitä syytä kaupungin omahoitotarvikejakelijoilla oli alkaa vaatia meiltä karensseja ja omavastuita vastoin lakeja ja ministeriön antamia määräyksiä? Mitä syytä kaupungin johdolla on ollut perustuslakia rikkoen paeta vastuutaan ja olla vastaamatta toistuviin pyyntöihimme selvien laittomuuksien korjaamiseksi? Tämän vaivaisen vaippa-asian tiimoilta olen joutunut toteamaan, että Helsingin kaupungin johtajat ovat todellisuudessa hyvin kaukana julistamistaan hurskaista lupauksista auttaa kaupungin vähäosaisia. Kaupungin sosiaali- ja terveysviraston sivuilla lukee ”Kaupunkilaisia kannustetaan ottamaan vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista ja terveydestä. Samalla asukkaille turvataan tarvittaessa aukoton apu”. Miksi se on siellä? Keitä varten se on siellä? Mitä se tarkoittaa?

 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>