Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunginvaltuusto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunginvaltuusto. Näytä kaikki tekstit

15.1.22

Viestejä päättäjille apulaisoikeusasiamiehen langettavan ratkaisun jälkeen

Apulaisoikeusasiamiehen langettavan ratkaisun jälkeen halusin kertoa siitä mahdollisimman laajasti eri tahoille, joiden on tarpeen tietää Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta.


12.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille 'daniel.sazonov@hel.fi'; 'seija.muurinen@kolumbus.fi'; 'maaret.castren@gmail.com'; 'matti@mattiniiranen.fi'; 'juva.kati@gmail.com'; 'minna.lindgren69@gmail.com'; 'oula.silvennoinen@helsinki.fi'; 'pentti@arajarvi.fi'; 'sinikka.vepsa@elisanet.fi'; 'samuel.adouchief@gmail.com'; 'mikko.paunio@outlook.com'; 'eva.biaudet@eduskunta.fi'.


Hyvät sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet

Lähetän tiedoksenne eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin päätöksen kantelussa Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020.

Toimintasääntönne mukaan sosiaali- ja terveystoimialan pitäisi toimia alaisuudessanne.

Apulaisoikeusasiamies on ottanut päätöksessään jyrkästi kantaa moneen vakavaan sosiaali- ja terveystoimen toimialalla ilmenneeseen epäkohtaan ja laittomuuteen. Lautakunnan olisi syytä puuttua niihin. Olisi ollut syytä jo monta vuotta sitten.

Omaishoitajan päiväkirja -blogissani on kopio päätöksestä. Siellä on hyvin paljon muutakin tähän aiheeseen liittyvää aineistoa. Osoite on https://byrokratia.blogspot.com.

Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomuudet ovat ratkaistavina myös Helsingin hallinto-oikeudessa.

Ystävällisin terveisin...

 

Näistä Minna Lindgren ja Sinikka Vepsä ovat aikaisemmin regoineet viesteihini.
Nyt apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu ei tuntunut kiinnostavan sote-lautakunnassa ketään. 



18.11.2021

Arvelin Kuntaliittoa kiinnostavan, kun Helsingin kaupunki toimii lainvastaisesti eikä noudata sen antamia ohjeita omahoitotarvikejakelussa, joten Lähetin 
Kuntaliittoon Minna Karhuselle ja muutamalle johtajalta tuntuvalle (Hanna Tainio, Arto Sulonen, Annika Korpela, Anna Haverinen, Alexander Eriksson, Sanni Uotinen ja Joona Räsänen) kirjeen, jossa kerroin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta menettelystä omahoitotarvikejakelussa ja apulaisoikeusasiamiehen sitä koskevan kantelun langettavasta ratkaisusta.


Hyvä Minna Karhunen

Olen joutunut vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana ajamaan jo melkein neljän vuoden ajan hänen lakisääteisiä oikeuksiaan Helsingin kaupungin laitonta mielivaltaa vastaan. 

Kaupunki kieltäytyi helmikuussa 2018 antamasta vaimolleni hoitavan lääkärin määräämiä ilmaisia vaippoja. Omahoitotarvikejakelussa vaadittiin vastoin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton julkaisemassa Kuntainfossa 4/2013 kunnille antamia ohjeita ennen vaippojen saamista kolmen kuukauden karenssia, omavastuuvelvoitetta ja inkontinenssidiagnoosia. Kaupungin johtajat eivät ole suostuneet korjaamaan tekemäänsä lainvastaista päätöstään, vaikka maamme ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi 4.11.2021 ratkaisunsa viimeisimmässä kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän pani vireille keväällä 2020 lähettämäni kirjeen johdosta. Päätöksessä tuomitaan jyrkästi Helsingin kaupunginsosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä kaupunki on kohdellut meitä huonosti ja loukannut oikeuksiamme. Hän toteaa, että kaupungin virheellisen lainvastaisen menettelyn takia emme ole saaneet potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa ja antaa siitä kaupungille huomautuksen. 

Kantelun päätöksessä pidetään poikkeuksellisena sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten piittaamatonta suhtautumista ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten esittämiin vaatimuksiin. Apulaisoikeusasiamies antoi myös siitä kaupungille huomautuksen. Hän vaatii kaupunkia esittämään anteeksipyynnön meille ja laatimaan hyvitysesityksen kärsimämme tappion johdosta, kun olemme joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. Lisäksi apulaisoikeusasiamies on tehnyt kaupungille selvityspyynnön sen varmistamiseksi siitä, että vastaavaa ei tapahdu jatkossa ja toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta.

Oikeusasiamiehen kanslia julkaisi päätöksensä verkossa, jossa julkaistaan sellaisia ratkaisuja, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa. Linkki kantelun ratkaisuun on https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

En tiedä, miten hyvin tiedot kulkevat eri viranomaisten kesken, mutta halusin varmistaa, että myös Kuntaliitossa tiedetään, miten itsensä maailman toimivimmaksi kaupungiksi julkaissut mallioppilas Helsinki todellisuudessa kohtelee kaltoin laillisuutta valvovien viranomaisten laittomaksi toteamalla toiminnallaan sairaita avuttomia vanhuksia ja heidän omaishoitajiaan. 

Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja. Koko materiaali on runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän reaaliaikaisesti osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com. 

Pyydän, että Kuntaliitossa perehdytään tähän Helsingin kaupungin laittomaan toimintaan ja viranomaisten sen johdosta antamiin ratkaisuihin ja ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Asia on vielä ratkaistavana myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonne tein valituksen 9.6.2020.

Helsingissä 18.11.2021

Ystävällisin terveisin...


Minna Karhunen kiitti viestistä ja kertoi välittävänsä sen sosiaali- ja terveysyksikön johtajalle Sari Raassinalle. Eipä asiani näyttänyt Kuntaliittoa sen kummemmin kiinnostavan.




18.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta myös Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille 'juhana.vartiainen@hel.fi'; 'anni.sinnemaki@hel.fi'; 'nasima.razmyar@hel.fi'; 'daniel.saxonov@hel.fi'; 'paavo.arhinmaki@hel.fi'; 'sari.sarkomaa@eduskunta.fi'; 'anniina.iskanius@gmail.com'; 'maarit.vierunen@gmail.com'; 'reetta.vanhanen@helsinki.fi'; 'tuomas.rantanen@voima.fi'; 'johanna.nuorteva@edu.hel.fi'; 'elisa.gebhard@gmail.com'; 'minja.vasemmistoliitto@gmail.com'; 'jussi.halla-aho@perussuomalaiset.fi'; 'marcus.rantala@gmail.com'; 'sami.sarvilinna@hel.fi'. 

Saatesanoissa kerroin, että lähetän kirjeen hallituksen jäsenille, koska kokemukseni mukaan minun on syytä epäillä, että Helsingin kaupungin sisällä tieto ei välity virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä toivotulla tavalla. 


Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille

Kokemukseni mukaan minun on syytä epäillä, että Helsingin kaupungin sisällä tieto ei välity virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä toivotulla tavalla, joten lähetän kaupunginhallituksen jäsenille tiedon apulaisoikeusasiamiehen tekemästä ratkaisusta Helsingin kaupungin hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä koskevassa kantelussa.

Olen joutunut vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana ajamaan jo melkein neljän vuoden ajan hänen lakisääteisiä oikeuksiaan Helsingin kaupungin laitonta mielivaltaa vastaan. 

Kaupunki kieltäytyi antamasta vaimolleni hoitavan lääkärin määräämiä ilmaisia vaippoja. Omahoitotarvikejakelussa vaadittiin vastoin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton julkaisemassa Kuntainfossa 4/2013 kunnille antamia ohjeita kolmen kuukauden karenssia, omavastuuvelvoitetta ja inkontinenssidiagnoosia ennen vaippojen saamista. Kaupungin johtajat eivät ole suostuneet korjaamaan tekemäänsä lainvastaista päätöstään, vaikka maamme ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi 4.11.2021 ratkaisunsa viimeisimmässä kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän pani vireille keväällä 2020 lähettämäni kirjeen johdosta. Päätöksessä tuomitaan jyrkästi Helsingin kaupunginsosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä kaupunki on kohdellut meitä huonosti ja loukannut oikeuksiamme. Hän toteaa, että kaupungin virheellisen lainvastaisen menettelyn takia emme ole saaneet potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa ja antaa siitä kaupungille huomautuksen. Kantelun päätöksessä pidetään poikkeuksellisena sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten piittaamatonta suhtautumista ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten esittämiin vaatimuksiin. Apulaisoikeusasiamies antoi myös siitä kaupungille huomautuksen. Hän vaatii kaupunkia esittämään anteeksipyynnön meille ja laatimaan hyvitysesityksen kärsimämme tappion johdosta, kun olemme joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. Lisäksi apulaisoikeusasiamies on tehnyt kaupungille selvityspyynnön sen varmistamiseksi siitä, että vastaavaa ei tapahdu jatkossa ja toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta.

Oikeusasiamiehen kanslia julkaisi päätöksensä verkossa, jossa julkaistaan sellaisia ratkaisuja, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa. Linkki kantelun ratkaisuun on https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.


Lähetän tämän viestini, koska haluan varmistaa, että myös kaupunginhallituksessa tiedetään, miten itsensä maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistanut mallioppilas Helsinki todellisuudessa kohtelee kaltoin sairaita avuttomia vanhuksia ja heidän omaishoitajiaan laillisuutta valvovien viranomaisten laittomaksi toteamalla toiminnallaan. 

Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja. Koko materiaali on runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän reaaliaikaisesti osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com. 


Pyydän, että kaupunginhallitus perehtyy tähän Helsingin kaupungin laittomaan toimintaan ja viranomaisten sen johdosta antamiin ratkaisuihin ja ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mainittakoon, että olen lähettänyt tästä asiasta pormestari Juhan Vartiaiselle selvityspyynnön jo 20.9.2021, mutta hän ei ole siihen vastannut.

Asia on vielä ratkaistavana myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonne tein valituksen 9.6.2020.

Helsingissä 18.11.2021

Ystävällisin terveisin...


Sari Sarkomaa otti yhteyttä kuukautta myöhemmin. Kukaan muu ole ei reagoinut mitenkään.



23.11.2021

Otin uudelleen yhteyttä oikeustieteen tohtori Anna Mäki-Petäjä-Leinoseen, joka toimii Itä-Suomen yliopistossa vanhusoikeuden professorina. Kerroin tarkemmin tapauksestamme ja apulaisoikeusasiamiehen tuoreesta langettavasta ratkaisusta. 

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen kiitti kokemustemme kertomisesta. Hän piti oikeusasiamiehen päätöstä erittäin merkittävänä ja harvinaisen kovasanaisesti laadittuna ja piti hyvänä, että Helsingin osalta huonoon käyttäytymiseen tullee stoppi nyt kun EOA on asiaan näin vahvasti puuttunut.



24.11.2021

Hilkka Ahde piti Helsingin kaupunginvaltuustossa budjettikeskustelun yhteydessä tulisen puheenvuoron, jossa hän siteerasi pitkiä pätkiä apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta. Kiitin häntä hienosta kannanotosta.



1.12.2021 

Kuuntelin radiossa Satu Valton ohjelmaa muistisairaudesta ja omaishoitajista. Keskustelijoina olivat kuopiolainen opettaja Suvi Tirkkonen, joka on ollut muistisairaan omaishoitajana ja kirjoittanut siitä kirjan sekä yliopistotutkija Mari Aaltonen Tampereen yliopiston ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköstä. Ohjelma lipaisi meidän tilannettamme aika läheltä, joten otin yhteyttä keskustelijoihin ja kerroin omista kokemuksistani. 

Jatkoimme mielipiteiden vaihtoa omaishoitajien kohtelusta jonkin aikaa.  



3.12.2021 

Kerroin emeritusprofessori Olli Mäenpäälle apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta, sillä hän oli jo pari vuotta sitten tutustunut tähän tapaukseen ja kertonut, että Helsingin kaupungin toiminta vaikuttaa monelta osin lainvastaiselta.

Olli Mäenpää onnitteli, kun asia näyttää etenevän vaikkakin myöhässä ja kohtuuttoman työlään menettelyn jälkeen. Hän piti virkavastuun toteuttamista hankalan ja lisäsi, että se on hänestäkin suomalaisen oikeusvaltion yksi heikko kohta.


 

7.12.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta Helsingin kaupungin johtoryhmän jäsenille 'juhana.vartiainen@eduskunta.fi'; 'sami.sarvilinna@hel.fi'; 'paavo.arhinmaki@eduskunta.fi'; 'nina.gros@hel.fi'; 'juha.jolkkonen@hel.fi'; 'satu.jarvenkallas@hel.fi'; 'liisa.kivela@hel.fi'; 'markus.kuhn@hel.fi'; 'tommi.laitio@hel.fi'; 'nasima.razmyar@hel.fi'; 'marja-leena.rinkineva@hel.fi'; 'mikko.rusama@hel.fi'; 'tuula.saxholm@hel.fi'; 'daniel.sazonov@gmail.com'; 'anni.sinnemaki@hel.fi'; 'kaisa.soininen@hel.fi'. 


Hyvä Helsingin kaupungin johtoryhmän jäsen

Vuosien kokemukseni perusteella minulla on syytä epäillä, että valvovien viranomaisten tekemät päätökset eivät kulkeudu kaupungin johdon ja viranhaltijoiden tietoon tarpeeksi hyvin, joten lähetän Teille varmuuden vuoksi tiedon eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 tekemästä langettavasta ratkaisusta kanteluun, joka koski kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laitonta toimintaa.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia vastoin lainsäädäntöä ja sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton antamia ohjeita vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta kolmen kuukauden karenssia ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet ratkaisuissaan, että karenssivaatimus on laiton. Ne ovat vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman toiminnan moneen kertaan. Kaupungin ylilääkärit ovat luvanneet korjata, mutta eivät ole kuitenkaan totelleet viranomaisten määräyksiä.

Törmäsin omalta osaltani tähän laittomaan toimintaan vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana helmikuun 2018 alussa, kun omahoitotarvikejakelussa hylättiin vaimoani hoitavan lääkärin tekemä vaippamääräys. Siitä lähtien olen kaikilla mahdollisilla keinoilla yrittänyt saada asian korjatuksi tekemällä kanteluja ja valituksia viranomaisille. Etelä-Suomen aluehallintovirasto, eduskunnan oikeusasiamies, Valvira ja Helsingin hallinto-oikeus ovat antaneet asiasta langettavat ratkaisunsa. Oikeuskanslerikin on käsitellyt asiaa, mutta siirtänyt ratkaisun oikeusasiamiehelle.


Tuoreimmassa ratkaisussaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 päätöksensä hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.

Kanteluun sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään. Ei voinutkaan vastata, koska se ei ollut tehnyt mitään. Se oli jopa 11.3.2019 ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaamasta viesteihini. Sen lupauksen kaupunki piti.

Apulaisoikeusasiamiehen langettavassa päätöksessä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä. 

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Poimintoja päätöksestä:

  • Apulaisoikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle huomautuksen. 

  • Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten viesteihin ja kannanottoihin.

  • Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 

  • Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

  • Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 

Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös ei jätä vähäisintäkään tulkinnan varaa sille, etteikö kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla olisi toimittu lainvastaisesti ja kelvottomalla tavalla ja kohdeltu kaltoin vakavasti sairasta avun tarpeessa olevaa vanhusta ja hänen omaishoitajaansa.

Helsingin hallinto-oikeus antoi myös 23.11.2021 päätöksen pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020. Hallinto-oikeus totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Asiassa ei sen mukaan ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoi, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu.


Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä virkavastuuseen kuuluvan toiminnan laillisuuden valvonnan.  

Miten on mahdollista, että kaupungin laiton toiminta on voinut jatkua vuosikausia kenenkään kaupungin toiminnan laillisuudesta vastaavan henkilön puuttumatta asiaan? Miten on mahdollista, että kaupungin johdosta kukaan ei ole puuttunut laittomuuksiin edes silloin, kun ylimmät laillisuusvalvojat ovat esittäneet vaatimuksensa laittomuuksien korjaamiseksi? Eikö kaupungilla ole mitään omavalvontaa? On, mutta laittomuuksin ovat syyllistyneet juuri omavalvonnan valvojat. Pitäisihän kaupungissa olla myös sisäinen tarkastaja. En ole kuullut, että olisi puuttunut laittomuuksiin. Kerroin kesällä 2020 kaupungin laittomasta toiminnasta ja valvontaviranomaisten vaatimuksista tarkastusviraston johtajalle ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Vastaanotto oli vaimeaa.

Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut koko tämän prosessin ajan virkavastuullaan Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Helsingin kaupunginvaltuusto on 22.6.2016 päättänyt, että pormestarin lisäksi myös apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, joten entinen apulaispormestari Sanna Vesikansa on myös virkavastuussa sosiaali- ja terveystoimialan toiminnasta virkavastuun vanhenemiseen saakka. 

Pormestari Jan Vapaavuori sai tietää vaimoani koskevasta laittomasta päätöksestä neljä päivää päätöksen jälkeen 6.2.2018. Samoin Sanna Vesikansa ja Nasima Razmyar. Vapaavuorelle lähetin näiden vuosien aikana useita vetoomuksia. Hän ei vastannut yhteenkään, eikä puuttunut laittomuuksiin. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai perusteellisen selvityksen kaupungin laittomasta toiminnasta 24.8.2018. Saman selvityksen saivat myös Jan Vapaavuori, Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen, Juha Ahonen, Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen. Kaikki edellä mainitut tiesivät, että kaupunki toimii lainvastaisesti, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Ei edes silloin, kun saivat laittomuuksien korjausvaatimuksia keväästä 2019 lähtien ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

Pormestari Juhana Vartiaiselle kerroin laittomasta toiminnasta heti hänen astuttuansa virkaan. Tiesihän hän siitä jo edellisellä vaalikaudella ollessaan valtuustossa. Lähetin hänelle 20.9.2021 kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi vaimoni suhteen on toimittu laittomasti. Vastausta ei ole kuulunut ja kaupungin tapojen mukaisesti ei edes julkisuuslain mukaista perustelua, miksi hän ei ole vastannut. Huhtikuusta 2020 lähtien olen moneen kertaan lähettänyt tästä asiasta viestejä ja vetoomuksia sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsenille. Kaupungin johtoryhmässäkin on monta jäsentä, jotka ovat tienneet kaupungin laittomasta toiminnasta vuosikausia.


Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on vielä käsiteltävä erikseen. Hän on juuri se henkilö, joka on laatinut Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelulle pysyväisohjeistuksen PYSY044, johon on kirjattu laiton kolmen kuukauden karenssivaatimus. Hän on yrittänyt korjata ohjeistusta, mutta ei ole siinä vieläkään onnistunut. Ohjeet ovat yhä laittomat, koska Jolkkonen ei tiedä, mikä on relatiivilauseen korrelaatti. Näinä vuosina Jolkkonen on päivittänyt kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omavalvontasuunnitelman, jonne hän on kirjoittanut mm. 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:

Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!


Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, koska kaupunki on vaatinut vuosikausia kaikilta omahoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssin ennen kuin omahoitotarvikkeita on alettu antaa. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Toivoisin, että Helsingin kaupungin johtoryhmä tuntisi vastuunsa ja ymmärtäisi toimia oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta asiaankuuluvan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.


Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja ja pitää päiväkirjaa. Se on runsaine liitetietoineen netissä omaishoitajan päiväkirja -blogissa osoitteessa  https://byrokratia.blogspot.com. 

 

On jo käynyt selväksi, että ainakin pormestari Jan Vapaavuori ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen ovat laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa, joten minulla on perustuslain 118 §:n mukaisesti oikeus vaatia heitä rangaistaviksi virkavastuun rikkomisesta ja vaatia heiltä vahingonkorvausta. 

Syy, miksi kaupunki on kohdellut avutonta sairasta vaimoani kaltoin syrjimällä häntä törkeästi kohta neljä vuotta, ei ole selvinnyt minulle.


Helsingissä 8.12.2021

Ystävällisin terveisin... 


Kukaan ei reagoinut asiaan mitenkään. Monet heistä ovat tienneet tästä laittomuudesta jo alusta alkaen, mutta eivät ole puuttuneet asiaan useista vetoomuksistani huolimatta.



9.12.2021

Lähetin samansisältöisen kirjeen kuin kaupungin johtoryhmälle Helsingin kaupungin sisäisen tarkastajan päällikölle Pia Linjalle. Halusin varmistaa, että Helsingin kaupungin sisäisessä tarkastuksessa tiedetään, että kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta ja että eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli antanut kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen. 


Hyvä Pia Linja

Haluan varmistaa, että Helsingin kaupungin sisäisessä tarkastuksessa tiedetään, että kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen. 

Lähdin vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun tarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän vaippalähetteen. Karenssivaatimus on laiton, se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön vaatimuksiin. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut ja vaatineet kaupunkia oikaisemaan laittoman toimintansa. Kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.


Tuoreimmassa ratkaisussaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 päätöksensä hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.

Kanteluun sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään. Ei voinutkaan vastata, koska se ei ollut tehnyt mitään. Se oli jopa 11.3.2019 ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaamasta viesteihini. Sen lupauksen kaupunki on pitänyt.

Apulaisoikeusasiamiehen langettavassa päätöksessä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä. 

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Poimintoja päätöksestä:

  • Apulaisoikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle huomautuksen. 

  • Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten viesteihin ja kannanottoihin.

  • Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 

  • Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

  • Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 

 

Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös ei jätä vähäisintäkään tulkinnan varaa sille, etteikö kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla olisi toimittu lainvastaisesti ja kelvottomalla tavalla ja kohdeltu kaltoin vakavasti sairasta avun tarpeessa olevaa vanhusta ja hänen omaishoitajaansa.


Helsingin hallinto-oikeus antoi myös 23.11.2021 päätöksen pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020. Hallinto-oikeus totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Asiassa ei sen mukaan ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoi, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu.


Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä virkavastuuseen kuuluvan toiminnan laillisuuden valvonnan.  


Miten on mahdollista, että kaupungin laiton toiminta on voinut jatkua vuosikausia kenenkään kaupungin toiminnan laillisuudesta vastaavan henkilön puuttumatta asiaan? Miten on mahdollista, että kukaan kaupungin johdosta tai kaupungin omista valvontaa suorittavista viranhaltijoista ei ole puuttunut laittomuuksiin edes silloin, kun ylimmät laillisuusvalvojat oikeusasiamies, aluehallintovirasto ja Valvira ovat esittäneet vaatimuksensa laittomuuksien korjaamiseksi? Eikö kaupungilla ole mitään omavalvontaa? On, mutta laittomuuksin ovat syyllistyneet juuri omavalvonnan valvojat. Kerroin kesällä 2020 kaupungin laittomasta toiminnasta ja valvontaviranomaisten vaatimuksista kaupungin tarkastusviraston johtajalle ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Vastaanotto oli vaimeaa. Toinen vastasi, että tällä kertaa ei ollut tarkastuksen kohteena omaishoitajat ja toinen lupasi katsoa asiaa, mutta ei katsonut. Pitäisihän näin merkittävät laittomat toiminnat tulla automaattisesti myös kaupungin sisäisen tarkastuksen tietoon. Sisäisen tarkastuksen tehtävänähän on mm. arvioida, varmistaa ja tukea hyvän johtamis- ja hallintotavan toteutumista sekä sisäisen valvonnan, riskien hallinnan ja konsernivalvonnan tuloksellisuutta. Mielestäni sisäisen tarkastuksen perustavaa laatua oleva tavoite on, että kaupunki noudattaa toiminnassaan lakia. En ole kuullut, että tarkastajat olisivat puuttunut sosiaali- ja terveystoimen laittomuuksiin.


Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut koko tämän prosessin ajan virkavastuullaan Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Helsingin kaupunginvaltuusto on 22.6.2016 päättänyt, että pormestarin lisäksi myös apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, joten entinen apulaispormestari Sanna Vesikansa on myös virkavastuussa sosiaali- ja terveystoimialan toiminnasta virkavastuun vanhenemiseen saakka. 

Pormestari Jan Vapaavuori sai tietää vaimoani koskevasta laittomasta päätöksestä neljä päivää päätöksen jälkeen 6.2.2018. Samoin Sanna Vesikansa ja Nasima Razmyar. Vapaavuorelle lähetin näiden vuosien aikana useita vetoomuksia. Hän ei vastannut yhteenkään, eikä puuttunut laittomuuksiin. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai perusteellisen selvityksen kaupungin laittomasta toiminnasta 24.8.2018. Saman selvityksen saivat myös Jan Vapaavuori, Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen, Juha Ahonen, Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen. Kaikki edellä mainitut tiesivät, että kaupunki toimii lainvastaisesti, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Ei edes silloin, kun saivat laittomuuksien korjausvaatimuksia keväästä 2019 lähtien ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

Pormestari Juhana Vartiaiselle kerroin laittomasta toiminnasta heti hänen astuttuansa virkaan. Tiesihän hän siitä jo edellisellä vaalikaudella ollessaan valtuustossa. Lähetin hänelle 20.9.2021 kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi vaimoni suhteen on toimittu laittomasti. Vastausta ei ole kuulunut ja kaupungin tapojen mukaisesti ei edes julkisuuslain mukaista perustelua, miksi hän ei ole vastannut. Huhtikuusta 2020 lähtien olen moneen kertaan lähettänyt tästä asiasta viestejä ja vetoomuksia sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsenille


Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on vielä käsiteltävä erikseen. Hän on juuri se henkilö, joka on laatinut Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelulle pysyväisohjeistuksen PYSY044, johon on kirjattu laiton kolmen kuukauden karenssivaatimus. Hän on yrittänyt korjata ohjeistusta, mutta ei ole siinä vieläkään onnistunut. Ohjeet ovat yhä laittomat, koska Jolkkonen ei tiedä, mikä on relatiivilauseen korrelaatti. Näinä vuosina Jolkkonen on päivittänyt kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omavalvontasuunnitelman, jonne hän on kirjoittanut mm. 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:

Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!


Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, koska kaupunki on vaatinut vuosikausia kaikilta omahoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssin ennen kuin omahoitotarvikkeita on alettu antaa. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. 

Toivoisin, että Helsingin kaupungin johdossa tunnettaisiin vastuu laittomasta toiminnasta ja ymmärrettäisiin oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä hoitaa asia niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Ymmärtääkseni kaupungin sisäisellä tarkastuksella on tämän korvauksen toteuttamisessa paljon vaikutusvaltaa. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta asiaankuuluvan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.


Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja ja pitää päiväkirjaa. Se on runsaine liitetietoineen netissä omaishoitajan päiväkirja -blogissa osoitteessa  https://byrokratia.blogspot.com. 


On jo käynyt selväksi, että ainakin pormestari Jan Vapaavuori ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen ovat laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa, joten minulla on perustuslain 118 §:n mukaisesti oikeus vaatia heitä rangaistaviksi virkavastuun rikkomisesta ja vaatia heiltä vahingonkorvausta. 

Syy, miksi kaupunki on kohdellut avutonta sairasta vaimoani kaltoin syrjimällä häntä törkeästi kohta neljä vuotta, ei ole selvinnyt minulle.


Helsingissä 9.12.2021

Ystävällisin terveisin ...


Pia Linja kiitti tiedoista ja sanoi, että nämä ovat arvokasta tietoa tarkastukselle.


15.12.2021

Lähetin kirjeen Helsingin kaupungin tarkastusjohtajalle ja tarkastuslautakunnan jäsenille 'nuutti@nuuttihyttinen.com'; 'dani.niskanen@eduskunta.fi'; 'nita.austero@gmail.com'; 'iida.haglund@gmail.com'; 'sandra.p.hagman@gmail.com'; 'mjungner@gmail.com'; 'jussi.junni@helsinki.fi'; 'terhi.peltokorpi@gmail.com'; 'petrus.pennanen@avoinpuolue.fi' viestin, jossa kerroin kaupungin omahoitotarvikejakelun toimineen laittomasti ja apulaisoikeusasiamiehen antaneen siitä tehdystä kantelusta langettavan ratkaisun.


Hyvät Helsingin kaupungin tarkastuslautakunnan jäsenet

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssi ja omavastuuvelvoite. 

Lähdin vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän vaippalähetteen. Selvisi, että karenssivaatimus on laiton, se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön vaatimuksiin. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut ja vaatineet kaupunkia oikaisemaan laittoman toimintansa. Kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020 kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen, jossa tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä.

Vaipat sinänsä saattavat tuntua terveestä elinvoimaisesta ihmisestä vähäpätöiseltä ongelmalta. Eivät ne sitä ole siinä vaiheessa, kun niiden aika on tullut. Tässä on kuitenkin kyse periaatteellisesti hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia, eivätkä johtajat ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä. Helsingin kaupungin johtajien ylimielinen ja piittaamaton suhtautuminen viranomaisten moitteisiin on käsittämätöntä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri kaupungin viranhaltijoiden leväperäiseen ja suhtautumiseen lainsäädäntöön. Toivon, että tarkastuslautakunnassa ymmärrettäisiin asian vakavuus ja otettaisiin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen jatkuva lainvastainen valvovien viranomaisten korjausvaatimuksista piittaamaton toiminta perusteellisesti tarkastettavaksi. Tässä on kyse myös perustuslain 118 §:n virkavastuun rikkomisesta.

Kun valvovat viranomaiset ovat toistuvasti informoineet kaupunkia näistä laittomuuksista  ja vaatineet korjauksia, eikä toimialajohtaja ole tehnyt mitään asian hyväksi, olisi kuvitellut, että edes kaupungin sisäinen tarkastus, tarkastusvirasto, tarkastuslautakunta, omavalvonta, sote-lautakunta, kaupunginhallitus tai valtuusto olisivat jotenkin reagoineet tilanteeseen. Olen kertonut tästä laittomasta toiminnasta jo viime vuoden kesänä tarkastusviraston johtajalle ja silloiselle tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle, mutta asia ei heitä juurikaan huolettanut. Olen myös pitänyt kaupunginhallitusta, kaupunginvaltuustoa ja sote-lautakuntaa syksyn mittaan ajan tasalla eli myös kaikki tarkastuslautakunnan jäsenet olette olleet tietoisia kaupungin laittomasta toiminnasta, mutta kukaan teistä ei ole puuttunut siihen. 

Liitän oheen kopiot sisäisen tarkastuksen päällikölle lähettämästä viestistäni, eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä ja tapahtumaluettelon yrityksistäni saada Helsingin kaupunki noudattamaan lakia toiminnassaan. 

Asiasta on hyvin paljon materiaalia omaishoitajan päiväkirja -blogissani osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.  

Ystävällisin terveisin...


Tarkastusjohtaja Timo Terävän fraasivastaus ei vakuuttanut. Kerroin sen hänelle.

 

 

22.12.2021 

Lähetin viestin Omaishoitajaliittoon Marja Ruotsalaiselle ja Matti Mäkelälle, joiden kanssa olen ollut yhteydessä tämän prosessin aikana ja kerroin, että vihdoinkin on tapahtunut ratkaiseva käänne parempaan.

Samantapaisia viestejä olen lähetellyt viime aikoina monelle muullekin tunnetulle ja tuntemattomalle henkilölle, joilta olen saanut apua näiden vuosien aikana. 



                >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE


6.10.21

LOKAKUU 2021: Kirjeitä päättäjille

 


1.10.2021

Kirje oikeuskansleri Tuomas Pöystille

Kerroin oikeuskanslerille mitä kummallisuuksia oli tapahtunut viimeisen vuoden aikana ja pyysin taas neuvoa, miten voisin saada Helsingin kaupungin noudattamaan Suomen lakeja. Kirjoitin mm. seuraavaa:

- - - Mitä syvemmälle pimeyden ydintä olen joutunut tässä byrokratian umpimetsässä, sitä enemmän olen törmännyt sellaisiin järkyttäviin hallinnon epäkohtiin, vääryyksiin ja laittomuuksiin, joita oikeusvaltiossa ei kerta kaikkiaan saa esiintyä. Miten ylimmät laillisuusvalvojat voivat olla oikeusvaltiossa niin hampaattomia, että ne eivät saa Helsingin kaupungin johtajia noudattamaan lakia, vaatimaan alaisiltaan lainkuuliaisuutta ja korjaamaan laitonta toimintaansa? Miksi viranomaiset eivät puutu kaupungin lainrikkomuksiin sellaisella voimalla, että ne todella tulevat korjatuiksi? Täytyyhän siihen olla keinoja olemassa. Helsingin kaupunki on alusta alkaen toiminut lainvastaisesti meitä kohtaan. Miksi julkisuuslain noudattamista ei vaadita käytännössä? Helsingin kaupunki on rikkonut julkisuuslakia meidän tapauksessamme monella tavalla tahallaan jatkuvasti, mutta valvovat viranomaiset eivät puutu siihen. Miten voi olla mahdollista, että Helsingin kaupunki voi olla tietoisesti ja tahallaan noudattamatta hyvää hallintotapaa ja rikkoo hallintolakia? Miksi virkavastuun noudattamista ei valvota lainkaan? Lainsäädännössä ainakin on selvät määräykset, miten pitäisi toimia, mutta ovatko ne vain kuolleita kirjaimia?

Kun en suostu alistumaan laittomaan mielivaltaan, päätin jo alkuvaiheessa, että en jätä tätä taisteluani oikeuden toteutumisen puolesta kesken, koska tiedän olevani oikeassa. Jatkan kaikkia keinoja käyttäen niin kauan kunnes Helsingin kaupunki kumoaa laittoman päätöksensä ja tekee uuden täsmälleen hoitavan lääkärimme tarvikemääräyksen mukaisen päätöksen lakisääteisitä vaipoistamme. Kaupungin on korvattava meille ne vaipat, jotka olemme joutuneet ostamaan itse kaupungin laittoman toiminnan takia ja kaupungin on korvattava myös muille potilaille laittomalta karenssiajalta saamatta jääneet omahoitotarvikkeet. - -


 


5.10.2021

Kirje Helsingin kaupunginvaltuutetuille

Lähetin kaupunginvaltuutetuille sähköpostin otsikolla Helsingin kaupunki kohtelee kaltoin vakavasti muistisairasta vanhusta. Pyysin valtuutettuja tutustumaan blogini aineistoon ja ryhtymään toimiin asioiden korjaamiseksi. Kaupungin luottamushenkilöiden olisi pitänyt jo vuosia sitten ryhtyä monen epäkohdan takia vaatimaan korjausta. Tiedot laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ovat olleet päällisin puolin valtuutettujen käytettävissään jo vuosia, mutta ne eivät ole kiinnostaneet heitä. 

Kerroin uskovani, että jäljellä olevien viranomaisratkaisujen tultua julkisuuteen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialasta vastaavien virkamiesten lainvastainen toiminta ja luottamushenkilöiden leväperäisyys puuttua laittomuuksien korjaamiseen alkaa herättää kiinnostusta yhteiskunnassa nykyistä huomattavasti enemmän. Ehkä julkisuus saa lopulta valtuuston jäsenten itsesuojeluvaistonkin heräämään. 

Ihmettelin myös, miten tämä kaikki kokemamme vääryys ja laiton kohtelu on voinut olla mahdollista oikeusvaltio Suomen pääkaupungissa, joka on julistautunut maailman toimivimmaksi kaupungiksi. Esimerkiksi siksi, että kaupungin ylintä päätösvaltaa käyttävän kaupunginvaltuuston jäsenet eivät ole tehneet mitään asian korjaamiseksi, vaikka heille on kerrottu, mitä on tapahtunut ja pyydetty apua. 


Hyvä Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen

Olen joutunut tahtomattani jo yli kolme ja puoli vuotta ajamaan omaishoitajana vakavasti muistisairaan vaimoni oikeuksia Helsingin kaupungin laitonta mielivaltaa vastaan. Kaupunki teki lainvastaisen päätöksen, jota kaupungin johtajat eivät suostu korjaamaan, vaikka maamme ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet.

 Ongelmat alkoivat tammikuussa 2018, kun Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri hylkäsi hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän määräyksen lakisääteisistä kaupungin ilmaisista vaipoista.

Asiassa ei pitänyt olla mitään epäselvyyttä, sillä terveysaseman lääkäri oli tehnyt tarvikemääräyksen tarkalleen sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisesti todettuaan pitkäaikaisen seurannan ja yksilöllisesti tekemänsä määrittelyn perusteella, että pidätyskykynsä menettänyt potilas tarvitsee nämä tarvikkeet välttämättä vakavan ja pitkäaikaisen sairautensa hoitoon. Emme kuitenkaan saaneet vaippoja, sillä kaupunki vaati tarvikkeiden saamiseksi kolmen kuukauden omavastuuvelvollisuuden täyttämisen ja kolme kuukautta vanhemman inkontinenssidiagnoosin.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi kantelun ESAVI/15067/06.03.00/2018 ratkaisussa, että ylilääkäri teki päätöksensä laittomin perustein, sillä ministeriön kunnille antamissa ohjeissa tai ylipäätään lainsäädännössä ei ole mitään mainintaa siitä, että omahoitotarvikkeiden saaminen kunnalta edellyttäisi kolmen kuukauden karenssia tai diagnoosia. Omahoitotarvikejakelun lääkärillä ei sitä paitsi edes ollut valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen. Eduskunnan oikeusasiamies päätyi samoihin tuloksiin kantelussa EOAK/3024/2019 saatuaan asiasta Valviralta pyytämänsä selvityksen V/22625/2019, jossa Helsingin kaupungin laittomat toiminnat tuomittiin jyrkästi.

Kaupungin olisi ilman muuta pitänyt korjata lainvastainen päätöksensä heti vaadittuani sitä ja viimeistään silloin, kun ylimmät laillisuusvalvojat olivat kertoneet, että karenssivaatimus ei perustunut lainsäädäntöön eikä ministeriön määräykseen. Olisihan kaupungin pitänyt muiden kuntien tavoin ymmärtää jo ministeriön ohjeita lukemalla, että karenssivaatimus oli laiton. Helsingin kaupunki ei kuitenkaan ole totellut viranomaisia, vaikka ne ovat vaatineet toistuvasti kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa. Kaupunki ei ole suostunut oikaisemaan hallintolain edellyttämällä tavalla laitonta päätöstään, eikä ole ilmoittanut meille, että saisimme vaipat. Kukaan kaupungin edustajista ei ole vastannut tiedusteluihini tai yleensäkään yhteydenottoihini yli kolmeen vuoteen. Päinvastoin. Terveysasemien johtajalääkäri ilmoitti 11.3.2019 julkisuuslain vastaisesti, että kaupunki ei vastaa tiedusteluihini. Olemme joutuneet ostamaan vaipat koko ajan itse, kun emme ole saaneet lakisääteisiä ilmaisia vaippoja kaupungilta.

Kaikkien laillisuutta valvovien viranomaisten mielestä ”Alzheimerin tautia sairastavaa 77-vuotiasta rouvaa” ei kohdeltu asianmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Hänen kohdallaan ei noudatettu lainsäädännön vaatimaa yksilöllistä harkintaa. Vaimollani on viranomaisten mielestä kiistatta sellainen pitkäaikainen vakava sairaus, jonka oireisiin kuuluu inkontinenssi. Valvontaviranomaiset ovat yksimielisiä siitä, että vaipat olisi pitänyt antaa välittömästi ministeriön määräyksiä noudattaen ja tarkalleen hoitavan lääkärin lähetteen mukaisesti. Vaimoni joutui siis kaupungin syrjimäksi aiheettomasti virkamiesten tahallisen lainvastaisen toiminnan takia.

 

Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei piittaa näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto pormestaria myöten hyväksyy alaistensa laittomat teot laiminlyömällä virkavastuuseen kuuluvan toiminnan laillisuuden valvonnan.  

Helsingin hallinto-oikeudessa on vielä ratkaistavana valitukseni 20967/03.04.04.04.01/2020 siitä, että kaupunki ei ole noudattanut päätöksenteossaan ja siitä tiedottamisessaan hallintolakia eikä julkisuuslakia. Pyysin, että hallinto-oikeus vaatii kaupunkia oikaisemaan laittoman päätöksensä. Valitin samalla myös siitä, että Helsingin kaupunki ei suostu korvaamaan vaippoja, jotka olemme joutuneet ostamaan itse, koska kaupunki ei ole korjannut laitonta hylkäyspäätöstään ja ilmoittanut meille, että saamme vaipat. Eduskunnan oikeusasiamiehellä on myös vielä uusimman kantelun EOAK/3279/2020 ratkaisu antamatta. Pyysin hallinto-oikeutta ja oikeusasiamiestä ratkaisemaan, ovatko kaupungin toiminnasta vastaavat johtajat syyllistyneet perustuslain virkamiehen virkavastuuta koskevassa 118 §:ssä mainittuihin lainvastaisiin toimenpiteisiin ja valvonnan laiminlyönteihin.

Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut virkavastuullaan ja vastaa virkavastuun vanhenemiseen saakka Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Kaupunginvaltuusto on 22.6.2016 päättänyt, että pormestarin lisäksi myös apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, joten sosiaali- ja terveystoimialan toiminnasta on virkavastuussa myös entinen apulaispormestari Sanna Vesikansa virkavastuun vanhenemiseen saakka.

 

Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Summa on huomattava, sillä omahoitotarvikejakelussa on 30 000 asiakasta. Esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan taloudellinen menetys on ollut 300–400 euroa.

Syy, miksi kaupunki on kohdellut avutonta sairasta vaimoani kaltoin syrjimällä häntä törkeästi yli kolme ja puoli vuotta, ei ole selvinnyt minulle. En myöskään ole keksinyt kaupungin johdon nuivalle suhtautumiselle meihin parempaa selitystä kuin että he täydellisellä vaikenemisella ja piittaamattomuudella taktikoivat, että pääsevät luonnollisen poistuman kautta eroon meistä. Korona ei kelpaa puolustukseksi, sillä kaupungin sortotoimet olivat jatkuneet jo yli kaksi vuotta ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. En ole koko aikana vaatinut kaupungin virkamiehiltä yhtään mitään muuta kuin että he noudattaisivat toiminnassaan Suomen perustuslakia. Onko se oikeusvaltiossa liikaa vaadittu?  

 

Olen pyytänyt Helsingin kaupunginvaltuuston edellisen kauden jäseniltä tässä asiassa apua 20.4.2020, 1.10.2020 ja 28.1.2021. Vastaanotto on ollut kylmäävää. Vain muutama valtuutettu on vastannut viesteihini, mutta kukaan ei ole tehnyt mitään asian korjaamiseksi. Eikö tosiaan yhtäkään valtuutettua haittaa se, että kaupungin virkavastuulla toimivat virkamiehet esimiehineen kaupungin ylintä johtoa myöten toimivat tietoisesti lainvastaisesti, eivätkä suostu korjaamaan toimintaansa, vaikka ylimmät lainvalvojat sitä vaativat?

Muistin virkistämiseksi ote perustuslain 118 pykälästä: Virkamies [ja myös virkavastuulla toimiva luottamushenkilö] vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut. Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään. Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.

Kuntaliiton mukaan valtuusto on kunnan asukkaiden valitsema kunnan ylin toimielin. Valtuusto käyttää kunnan päätösvaltaa. Kunnan ylin poliittinen päätösvalta kuuluu valtuustolle. Valtuustolla on kokonaisvastuu kunnan toiminnasta ja taloudesta. Valtuuston tulee edistää kuntalaisten suoraa osallistumista kunnan toimintaan ja päätöksentekoon.

 

Joutuessani selvittämään tätä yksinkertaista rutiiniasiaa, jossa ei pitäisi olla kenellekään mitään epäselvyyttä, olen törmännyt Helsingin kaupungin hallintojärjestelmässä uskomattomiin epäselvyyksiin, väärinkäytöksiin, ylimieliseen piittaamattomuuteen laillisuusvalvojien vaatimuksista, asiantuntemattomuuteen, ammattitaidottomuuteen, kielitaidottomuuteen, typeryyteen, syrjintään, vanhusten kaltoinkohteluun, sortoon ja ennen kaikkea monenlaiseen lainvastaiseen toimintaan ja valvonnan puutteeseen. Linjaorganisaatiossa virkasuhteessa olevat sosiaali- ja terveystoimialan vastuuhenkilöt ja kaupungin ylin johto eivät näytä hallitsevan hallintolain ja julkisuuslain perusteiden alkeitakaan ja käyttäytyvät kuin eivät olisi koskaan kuulleet oikeusvaltioperiaatteesta tai virkavastuusta. Kun kaupunki ei saa hoidetuksi edes näin päivänselvää asiaa, jossa ainoastaan pitäisi oikaista ylimpien laillisuusvalvojien lainvastaiseksi toteama päätös, herää pelko siitä, mitä kaikkea muuta laittomuutta ja vastuunpakoilua kaupungin byrokratian hämärissä salongeissa tapahtuu.

Kysyn nyt vanhoilta valtuutettuilta, miten kauan annatte tämän kaupungin lainvastaisen toiminnan jatkua. Mitä olette tehneet puolustaaksenne avutonta vakavasti sairasta vaimoani, kun hän on joutunut vuosikausia syyttömänä Helsingin kaupungin virkamiesten ja johtajien kaltoin kohtelemaksi, syrjimäksi ja sortamaksi ja räikeiden lainvastaisten toimien kohteeksi? Ette tietojeni mukaan ole tehneet, mitään, joten kysyn miksi ette ole tehneet ja mitä voitte vielä tehdä? Uusia valtuutettuja pyydän perehtymään tähän asiaan, ottamaan ilmenneet vääryydet vakavasti ja tarttumaan niiden korjaamiseen omantunnon ja velvollisuuden mukaan mahdollisimman ripeästi ja tehokkaasti.

 

Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja. Julkaisin koko materiaalin syyskuussa 2021 päiväkirjan muodossa runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän tästä eteenpäin reaaliaikaisesti osoitteessa  https://byrokratia.blogspot.com.

 

Pyydän Helsingin kaupunginvaltuuston jäseniä tutustumaan blogini aineistoon ja ryhtymään toimiin asioiden korjaamiseksi. Olen kirjannut päiväkirjaani tarkasti paljon sellaista materiaalia, jonka takia Helsingin kaupungin luottamushenkilöiden olisi pitänyt jo vuosia sitten ryhtyä monen epäkohdan takia vaatimaan korjausta. Tiedot laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ovat olleet päällisin puolin valtuutettujen käytettävissään jo vuosia, mutta ne eivät ole kiinnostaneet heitä. Uskon, että jäljellä olevien viranomaisratkaisujen tultua julkisuuteen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialasta vastaavien virkamiesten lainvastainen toiminta ja luottamushenkilöiden leväperäisyys puuttua laittomuuksien korjaamiseen alkaa herättää kiinnostusta yhteiskunnassa nykyistä huomattavasti enemmän. Ehkä julkisuus saa lopulta valtuuston jäsenten itsesuojeluvaistonkin heräämään.

Ihmettelen, miten tämä kaikki kokemamme vääryys ja laiton kohtelu on voinut olla mahdollista oikeusvaltio Suomen pääkaupungissa, joka on julistautunut maailman toimivimmaksi kaupungiksi. Esimerkiksi siksi, että kaupungin ylintä päätösvaltaa käyttävän kaupunginvaltuuston jäsenet eivät ole tehneet mitään asian korjaamiseksi, vaikka heille on kerrottu, mitä on tapahtunut ja pyydetty apua. Olisiko jo aika lopulta puuttua asiaan? Nyt on jo myöhäistä, mutta jotain saattaisi olla vielä pelastettavissa.

 

Helsingissä 5.10.2021

Ystävällisin terveisin...



6.10.2021

Puheenvuoro kaupunginvaltuuston kokouksessa

Valtuutettu Hilkka Ahde vastasi eilen lähettämääni kirjeeseen järkyttyneenä. Hänellähän on omaa kokemusta omaishoitajana toimimisesta ja hän on toiminut omaishoitajien aseman parantamisen puolesta. Lähetin hänelle lisätietoja tilanteestamme. 

Tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa Hilkka Ahde oli pitänyt puheenvuoron.


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. 

Strategia  on hyvä tiekartta tuleville vuosille. Erityisen ilahtunut olen siitä, että omaishoidon merkitys ja arvo on mainittu strategiassa sekä kaunis toteamus, että  kaupunki huolehtii omaishoitajien jaksamisesta ja tuesta.

Tämä ei kuitenkaan saa jäädä vain kirjaukseksi  tai sanahelinäksi, vaan nyt on oikeasti saatava lihaa luiden ympärille. Ja jälleen kerran perään viranhaltijoilta tahtotilaa tukea omaishoitajuutta ja omaishoitajia, jotka  siis säästävät kaupungille miljoonia vuosittain.  Tämä tahtotila tarkoittaa turhan byrokratian purkamista sekä avun, neuvonnan ja tuen antamista keskitetysti, etupainotteisesti ja matalalla kynnyksellä. Mieluummin matalalla kuin liian korkealla, ennen kuin raskasta hoitotyötä tekevän omaishoitajan voimat uupuvat. Ei niin, että joutuu tekemään salapoliisityötä saadakseen esimerkiksi fysioterapeutin käymään hoidettavan luona, ellei kuulu kotihoidon piiriin. Ei voi myöskään olla oikein, että omaishoitaja joutuu esimerkiksi taistelemaan lääkärin muistisairaalle hoidettavalle määräämistä inkontinenssivaipoista vuosikausia. Voin vakuuttaa, että kyllä se omaishoitaja tietää, tuleeko se pissi tai kakki housuun vai ei. Tai riitelemään asunnon pienistäkin muutostöistä, kun lainsäädäntöviidakkoa sovelletaan tahallisesti omaishoitoa vaikeuttavaksi. Ei myöskään voi olla oikein, että omaishoitajalta evätään palveluita, joista ei  tule edes ylimääräisiä kustannuksia , kuten esimerkiksi palvelusetelin käyttöä vakituisella kesämökkipaikkakunnalla. Kyllä tähän systeemit ja ohjelmat löytyy, tarvitaan vain hyvää tahtoa. Loma kuuluu kaikille, myös omaishoitajille, jotka kuitenkin joutuvat maksamaan omavastuuosuuden hoidettavan intervallihoitopäivistä  lakisääteisen loman aikana. Se on reilut 11 euroa vuorokaudessa ja estää monien pienituloisten lomapäivien viettämisen. Kysyn vaan, kuka muu joutuu maksamaan ansaitsemistaan lomapäivistä?

Hoivasta jo nyt 4/5 on omaisten ja läheisten vastuulla. Siksi omaishoidon asemaa osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa on selkeytettävä ja parannettava.  Helsinki suunnannäyttäjänä voisi organisoida omaishoidon kotihoidon ja palveluasumisen rinnalle tasavertaiseksi hoitomuodoksi, mitä se nyt ei ole. Kun omaishoito  mielletään hoitomuodoksi, eikä  palveluksi, se antaa paremmat edellytykset omaishoitajan juridisen aseman selkeyttämiselle ja omaishoidon kehittämiselle. Aivan ensimmäiseksi kaupunki voisi kehittää hallintosääntöään, joka ei luottamushenkilöiden osalta edes tunnista omaishoitajuutta, ainoastaan lastenhoidon ja oman avustajan käytön.

En halua maalata piruja seinälle, mutta kuten jo strategiaseminaarissa totesin, kuka tahansa teistä voi olla huomenna omaishoidettava tai omaishoitaja. Muistakaa se!


Ainakin yksi valtuutettu, joka vaatii omaishoitajien aseman ja oikeuksien parantamista muulloinkin kuin juhlapuheissa ja vaalikampanjassa. Hyvä!

Kuuden tunnin kokouksessa kaikkien kunto ei kestänyt. Esimerkiksi edustaja Honkasalolla ote herpaantui ja hän lähetti kokouksesta viestin Twitteriin: "SIITOSORI mainittu Helsingin kaupunginvaltuuston puheenvuorossa. Täällä kaikki on mahdollista.

Ihmisoikeudet vai hevosoikeudet? Kas, siinäpä valtuutetulla pulma! 
Jos kaikki on mahdollista Helsingin kaupunginvaltuustossa, niin silloinhan kaupungin ylimmän päättävän elimen on mahdollista saada kaupungin johto ja muut virkamiehet noudattamaan Suomen perustuslakia. Hopihopi!



7.10.2021

Elämälle kiitos!

Päivälleen tasan 14 vuotta sitten sydämeni pysähtyi. Ilman silloin vielä voimissaan olleen rakkaani ripeätä ja fiksua toimintaa olisin menehtynyt, enkä olisi tässä elämäni jatkoajalla hänestä huolehtimassa. 

Olen luvannut hänelle, että pidän hänestä hyvää huolta ja puolustan häntä kaikkea maailman pahuutta vastaan. En olisi uskonut sen pahuuden tulevan kohdallemme kotikaupunkimme johtajien kaltoinkohtelun muodossa. Pidän lupaukseni ja taistelen kaupungin laitonta mielivaltaa vastaa kaikin keinoin loppuun saakka, koska tiedän olevani oikeassa.



7.10.2021

Voimia ja kaikkea hyvää!

Pekka Sauri otti yhteyttä. Hän kertoi olleensa edellisen kauden sivussa, eikä tiennyt asiastamme, mutta sanoi yrittävänsä perehtyä siihen.




11.10.2021

Suomen omaishoidon verkosto

Lähetin viestin Suomen omaishoidon verkoston koordinaattorille Pilvi Nummelinille. Kerroin, että hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, koska kaupunki on vaatinut vuosikausia lainvastaisesti kaikilta omahoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssin ennen kuin omahoitotarvikkeita on alettu antaa.

Jatkoin, että mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta jopa 10 miljoonaan euroon, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa.

 Kerroin pitäväni laittoman karenssin vaatimista hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Se oikeus heillä onkin perustuslain 118 §:n mukaan. Pitäisi ryhtyä toimeen, sillä virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Toivon, että helsinkiläiset omaishoidon parissa toimivat järjestöt lähtisivät yhdessä tai erikseen vaatimaan kaupungilta näitä korvauksia.

Kysyin lopuksi, voisiko koordinaattori auttaa jotenkin prosessin alkuunpanossa? Arvelin, että noissa verkostoon kuuluvissa yhdistyksissä olisi asiansa osaavia juristeja.


Pilvi Nummelin vastasi parin päivän päästä:

 

Hei!

 

Kiitos viestistäsi ja antamistasi tiedoista. Todella ikävää toimintaa Helsingin kaupungilta. Valitettavasti omaishoidon verkostolla ei ole resursseja korvausten vaatimisen prosessiin. Yksittäisillä yhdistyksillä on osalla lakineuvontaa, mutta en osaa sanoa olisiko tällaiseen asiaan asiantuntemusta. Pidän tapauksenne mielessä.

 

Ystävällisin terveisin,

Pilvi Nummelin

Suomen omaishoidon verkoston koordinaattori



 

15.10.2021

Ihmettelyä ja kummastelua

Outi Alanko-Kahiluoto kummasteli tapaustamme ja ihmetteli, emmekö edelleenkään saa omahoitotarvikkeita, vaikka meillä on niihin voimassa oleva omalääkärin lähete. Hänen mielestään Helsingin kaupungin nettisivuilla ohjeistetaan omahoitotarvikkeista hyvin selkeästi.

Kaupungin nettisivut onkin nyt korjattu kuntoon. Vielä keväällä siellä oli huuhaata ja karenssivaatimuskin oli vielä mukana.

 

 

 

17.10.2021

Vastaus vihreiden valtuutetuille

Lähetin yhteyttä ottaneille vihreiden kunnanvaltuutetuille Outi Alanko-Kahiluoto, Pekka Sauri ja Minnan Lindgren yhteisen viestin, jossa kerroin vähän enemmän tämän asian taustoista, näitä samoja tarinoita, joita olen toistellut monelle taholle.

Tässä pätkä kirjeestäni:

Olen alusta alkaen vaatinut kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa ja ennen kaikkea kumoamaan laittomaan karenssivaatimukseensa perustuvan hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän vaippamääräyksen hylkäyspäätöksen ja tekemään uuden päätöksen, jonka mukaan vaimolleni annetaan vaipat suomen lainsäädännön ja ministeriön määräysten mukaisesti 1.2.2018 alkaen. Tätä kaupunki ei ole tehnyt vieläkään ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten toistuvista vaatimuksista huolimatta. Olen myös vaatinut, että kaupungin on korvattava saamatta jääneet omahoitotarvikkeet kaikille niille helsinkiläisille, joilta se on vaatinut laittomasti kolmen kuukauden karenssin. Joukko on suuri ja korvattava summa on merkittävä.

Näin kaupungin netissä olevasta kaupungin päätösasiakirjoista, että Juha Jolkkonen oli tehnyt 28.1.2021 päätöksen, että kolmen kuukauden laiton karenssivaatimus poistetaan omahoitotarvikejakelusta ’jonkun vaippoja koskevan kantelun takia’. Siis Jolkkosella kesti 1163 yötä ja päivää, ennen kuin hän (ehkä) ymmärsi asian ja teki päätöksen, joka hänen olisi pitänyt tehdä heti helmikuussa 2018. Kaupungin ylilääkärit olivat kuluneiden vuosien aikana luvanneet ylimmille laillisuusvalvojille moneen kertaan korjata kolmen kuukauden karenssin heti. Siis valehdelleet.

Oikeusasiamies oli tekemässään kantelussa vaatinut sosiaali- ja terveystoimialaa lähettämään minulle 19.8.2020 päivitetyn version omahoitotarvikejakelua koskevista ohjeistaan ja muista vaatimistani asiakirjoista. Yli vuosi on kulunut, eikä postia ole näkynyt, sillä kaupunki ei todella vastaa viesteihini. Eikä näköjään edes oikeusasiamiehen vaatimuksesta. Jos tämä ei ole julkisuuslain rikkomista, niin mitä sitten?

Vakavin asia tässä on virkavastuun rikkominen. "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." No, Helsingin kaupungin toiminta ei ole monelta osin lainmukaista. Siitä ei ole epäselvyyttä, sillä alun perin esimerkiksi karenssin vaatiminen oli lainvastainen teko. Sen korjaamatta jättäminen on lainvastainen teko. Asiakirjapyyntöihini ja viesteihini vastaamatta jättäminen on lainvastainen teko. Eduskunnan oikeusasiamiehellä on vielä ratkaistavana kanteluni ja Helsingin hallinto-oikeudessa valitus, joissa pyysin näitä viranomaisia ratkaisemaan, ovatko Helsingin vastuulliset johtajat syyllistyneet virkavastuun rikkomiseen laiminlyömällä alaistensa valvonnan ja hyväksymällä tietoisesti monta vuotta jatkuneen lainvastaisen toiminnan.

Niin, emme ole tosiaan vielä saaneet lakisääteisiä vaippojamme ja kaupunki on ilmoittanut oikeusasiamiehelle, että se ei korvaa itse ostamiamme. Meille kaupunki ei ole ilmoittanut mitään, ei edes sitä, että saisimme vaipat. Kaupungin eri viranomaisille lähettämissä lausunnoissa kaupungin edustajat kertovat meistä kolmannessa persoonassa. Olemme ilmaa. En tiedä, miksi.

 



18.10.2021

Salapostia stadista

Kaupunginkansliasta tuli 18.10.2021 luottamuksellisena postina sosiaali- ja terveystoimialan vastaus muistutukseen HEL 2021-010717. Se olikin ensimmäinen kaupungilta saamani yhteydenotto tai vastaus sen jälkeen, kun terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen oli 11.3.2019 kertonut, että kaupunki ei vastaa viesteihini. Olen toki nähnyt eri viranomaisten vastinepyynnöistä, mitä kaupungin ylilääkärit ovat meistä kertoneet kolmannessa persoonassa, mutta minulle kaupunki ei ole lähettänyt mitään postia tätä ennen koko aikana, enkä ole saanut vastausta mihinkään tiedusteluuni. 

Olin lähettänyt 23.9.2021 kirjeen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille. Kaupunki oli käsitellyt sen muistutuksena, vaikka en ollut tietääkseni tehnyt muistutusta. Sain nyt kaupungilta salaiseksi julistetun vastauksen tähän muistutukseen HEL 2021-010717. Minusta siellä ei ole muuta salattavaa kuin vaimoni nimi, eikä tässä koko asiassa ole vaimoni henkilöllisyyden lisäksi mitään muutenkaan. Pikemminkin koko Suomen kansan olisi hyvä tietää, miten Helsingin kaupunki on kohdellut vuosikausia kaltoin sairasta vaimoani ja miten mahdotonta tässä maassa on tavallisen kansalaisen ajaa oikeuksiaan jopa hyvin yksinkertaisessa ja selvässä asiassa. 


 

 

20.10.2021

Vaitonainen Vartiainen

Kuukausi on kulunut siitä, kun lähetin Helsingin kaupungin kirjaamoon selvityspyynnön syrjintäasiassa välitettäväksi pormestari Juhana Vartiaiselle.

Kysyin yhden yksinkertaisen kysymyksen: 

miksi vakavasti muistisairaan vaimoni tapauksessa on toimittu niin, että Helsingin kaupunki ei ole antanut hänelle sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisia lakisääteisiä vaippoja, vaikka hoitava lääkäri teki niistä määräyksen lääketieteellisin perustein todetun pitkäaikaisen sairauden hoitoon jo 30.1.2018.

Pormestari vastaa virkavastuullaan kaikesta kaupungin toiminnasta. Jos Vartiaisella ei ollut tarvittavia tietoja vastauksen antamiseksi, hänellä on ollut jo tarpeeksi aikaa ottaa asiasta selvää. Julkisuuslain mukainen tietopyyntö koskee myös asioita, vaikkei niistä olisi vielä laadittu valmiita asiakirjoja. Tästä asiasta on. Viranomaisen velvollisuus on vastaanottaa pyyntö ja joko luovuttaa pyydetyt tiedot, pyytää tarkennusta pyyntöön tai perustella lailla, miksei tietoa ei voida antaa ja tiedustella pyytäjältä, haluaako tämä asiasta valituskelpoisen päätöksen. Tietopyyntöön on hallintolain mukaan vastattava välittömästi ja tieto on luovutettava julkisuuslain mukaan viivytyksettä, viimeistään kahdessa viikossa.

Näyttää valitettavasti siltä, että kesällä virkaan astunut pormestari Juhana Vartiainen on oppinut heti talon tavoille ja jatkaa tiedottamisessa ja julkisuuslain noudattamisessa edeltäjänsä Jan Vapaavuoren linjaa. Hänen lupauksensa virkaan astuessaan antoivat aihetta odottaa muuta. 




22.10.2021

Kirje eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle

Annoin 5.3.2021 eduskunnan oikeusasiamiehen kanslialle vastineeni eduskunnan oikeusasiamiehen kantelussa EOAK/3279/2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle esittämään selvitys- ja lausuntopyyntöön antamaan vastaukseen HEL 2018-007363 T 03 01 02.

Totesin vastineessani mm., että kaupunki ei ollut toimittanut oikeusasiamiehen 19.8.2010 pyytämiä asiakirjoja minulle, että kaupunki kieltäytyy korvaamasta meille vaipat, jotka olemme joutuneet ostamaan kaupungin laittoman toiminnan takia ja että omahoitotarvikejakelussa ei vieläkään ymmärretä ministeriön Kuntainfossa antamia toimintamääräyksiä. 

Halusin nyt apulaisoikeusasimies Maija Sakslinille lähettämässäni kirjeessä Kommentteja ja lisäyksiä kanteluun EOAK/3279/2020 kertoa, että kaupunki ei vieläkään ole ottanut minuun yhteyttä eikä toimittanut pyydettyjä asiakirjoja.

Kun kaupunginkansliasta tuli juuri sopivasti 18.10.2021 sosiaali- ja terveystoimialan vastaus muistutukseen HEL 2021-010717, kommentoin samalla myös siinä esitettyjä päättömyyksiä. Tässä kirjeeni:

 

Hyvä Maija Sakslin

Lähetän tämän kirjeen eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, koska kantelun Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020 ratkaisua odotellessa on tapahtunut muutamia asioita, jotka haluaisin ratkaisijoiden tietoon. Niillä saattaa olla vaikutusta myös itse ratkaisuun.

Kanteluun sisältyi 19.8.2020 selvityspyyntö Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle. Kaupungin oli erityisesti vastattava kysymyksiin

1.    Millä tavalla kaupunki on menetellyt vaimoni hoitotarvikeasiassa saatuaan valvontaviranomaisilta tiedon päätöksensä laittomuudesta?

2.    Korvataanko meille meidän itse hankkimamme vaipat?

 

Toiseen kysymykseen kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala vastasi oikeusasiamiehelle ei, ensimmäiseen se ei vastannut mitään. En ole nähnyt kaupungin vastanneen kysymykseen mitään missään muuallakaan. Miten se olisi voinutkaan, koska kaupunki ei ole tehnyt asian eteen yhtään mitään.

 

Samaan selvityspyyntöön sisältyi eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian pyyntö Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle olla minuun yhteydessä asian selvittämiseksi ja kehotus toimittaa minulle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet (PYSY044) ja muut pyytämäni asiakirjat. Kaupunki ei ole ottanut minuun yhteyttä eikä ole toimittanut vaadittuja asiakirjoja vieläkään, vaikka pyynnöstä on kulunut jo yli vuosi.

 

Ymmärsin eduskunnan oikeusasiamiehen esittämän pyynnön julkisuuslaissa tarkoitetuksi tavanomaiseksi asiakirjapyynnöksi, johon olisi pitänyt vastata kahden viikon sisällä. Helsingin kaupunki ei siis näytä noudattavan julkisuuslakia edes silloin, kun eduskunnan oikeusasiamies pyytää siltä asiakirjaa eikä se anna oikeusasiamiehelle sen vaatimaa selvitystä. En ole koko aikana ymmärtänyt sitä, että oikeusasiamiehen mielestä Helsingin kaupungin toiminnassa julkisuuslain suhteen ei ole moitittavaa.

 

Kaupungin sivuja selatessani ällistyin, kun näin kaupungin päätösasiakirjoista, että sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen oli tehnyt 28.1.2021 ’erään vaippoja koskevan kantelun vuoksi’ päätöksen muuttaa juuri tätä kaupungin sisäiseen käyttöön tarkoitettua omahoitotarvikejakelun pysyväisohjetta PYSY044, jonka olitte pyytänyt lähettämään minulle. Päätöksessä mainitaan, että ohjeet oli päivitetty aikaisemminkin. Ja mikä se muutos oli? Se oli - ei vähempää eikä enempää - kuin juuri se kolmen kuukauden karenssivaatimuksen poistaminen kaupungin pysyväisohjeesta!

 

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun tekemästä ministeriön määräysten vastaiseen kolmen kuukauden laittomaan karenssivaatimukseen perustuvasta hoitavan lääkärin vaippamääräyksen hylkäävästä päätöksestä kesti maailman toimivimmassa kaupungissa kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan kaikesta toiminnasta virkavastuullaan vastaavalta toimialajohtaja Juha Jolkkoselta 1163 yötä ja 1164 päivää ennen kuin hän sai aikaiseksi poistaa pysyväisohjeista kolmen kuukauden laittoman karenssivaatimuksen, josta hän oli saanut tiedon minulta jo 1155 yötä ja 1156 päivää aikaisemmin ja monta kertaa ylimmiltä laillisuusvalvojilta sen jälkeen. Hänen olisi pitänyt tosin ymmärtää asia ihan itse jo aikaisemminkin, koska Kuntainfo 4/2013:ssa ei ole mitään mainintaa karenssista. Kaupungin sisäiset ohjeet laati nimenomaan Juha Jolkkonen yhdessä Leena Turpeisen kanssa.

 

Olen laatinut tämän kirjeen loppuun pitkän luettelon niistä vaiheista, joiden läpi olen joutunut käymään, kun olen kohta jo neljän vuoden ajan yrittänyt kaikin keinoin saada Helsingin kaupunkia korjaamaan pysyväisohjeensa ja poistamaan sieltä kolmen kuukauden laittoman karenssivaatimuksen.

 

Nyt on entistä enemmän aihetta kysyä, miksi kaupunki ei ole toimittanut minulle oikeusasiamiehen pyytämiä korjattuja toimintaohjeita, jos ne oli päivitetty jo pyyntöhetkellä ja päivitetty sen jälkeen uudelleen. Kun pyydetty asiakirja on kaupungin päätöskirjojen mukaan ollut kaupungilla olemassa, jo pyyntöhetkellä, ei kyseessä ole ollut monimutkainen tapaus vaan tavanomainen tapaus, jossa asiakirja olisi pitänyt julkisuuslain mukaisesti antaa välittömästi ja viivytyksettä, viimeistään kahden viikon sisällä pyynnöstä. Kun kaupunki ei antanut pyydettyä asiakirjaa, sen olisi hallintolain mukaisesti pitänyt antaa selitys, miksi tietoa ei luovuteta. Sinänsä tässä ei ole muuta uutta kuin että pyytäjänä on ollut oikeusasiamies. Noinhan kaupunki on suhtautunut näiden vuosien aikana kaikkiin asiakirjapyyntöihini alusta alkaen.

 

Kaupungin verkkosivuilla omahoitotarvikkeiden hakemista koskevat ohjeet olivat karenssivaatimuksineen päivittämättä vielä tämän vuoden alussa, mutta nyt ne on näköjään hoidettu (melkein) kuntoon. Meidän kohdallamme laittoman hylkäyspäätöksen kumoamisen suhteen ei ole tapahtunut muutosta. Vaipat ovat vieläkin saamatta.

 

 

Helsingin kaupungin nuiva suhtautuminen minuun tuntuu jatkuvan myös uuden pormestarin Juhana Vartiaisen aikana. Lähetin hänelle kuukausi sitten kaupungin kirjaamon kautta selvityspyynnön syrjintäasiassa. Kysyin yhden yksinkertaisen kysymyksen: miksi vakavasti muistisairaan vaimoni tapauksessa on toimittu niin, että Helsingin kaupunki ei ole antanut hänelle sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisia lakisääteisiä vaippoja, vaikka hoitava lääkäri teki niistä määräyksen lääketieteellisin perustein todetun pitkäaikaisen sairauden hoitoon jo 30.1.2018. En ole saanut vastausta.

 

Pormestari vastaa virkavastuullaan kaikesta kaupungin toiminnasta. Jos Vartiaisella ei ollut tarvittavia tietoja vastauksen antamiseksi, hänellä on ollut jo tarpeeksi aikaa ottaa asiasta selvää. Julkisuuslain mukainen tietopyyntö koskee myös asioita, vaikkei niistä olisi vielä laadittu valmiita asiakirjoja. Tästä asiasta on. Viranomaisen velvollisuus on vastaanottaa pyyntö ja joko luovuttaa pyydetyt tiedot, pyytää tarkennusta pyyntöön tai perustella lailla, miksei tietoa ei voida antaa ja tiedustella pyytäjältä, haluaako tämä asiasta valituskelpoisen päätöksen. Tietopyyntöön on hallintolain mukaan vastattava välittömästi ja tieto on luovutettava julkisuuslain mukaan viivytyksettä, viimeistään kahdessa viikossa.

 

 

 

 

Toisena asiana haluan kertoa, että olen lähettänyt tästä kaupungin omahoitotarvikejakelun laittomasta toiminnasta kirjeitä kunnallisvaalien jälkeen valituille kaupungin uusille päättäjille. Yksi kirjeistä oli lähetetty sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille ja pormestarille 23.9.2021. Kaupunki oli käsitellyt se kirjeen muistutuksena, vaikka en ollut tietääkseni tehnyt muistutusta.

 

Kaupunginkansliasta tuli 18.10.2021 luottamuksellisena postina sosiaali- ja terveystoimialan vastaus muistutukseen HEL 2021-010717. Se olikin ensimmäinen kaupungilta saamani yhteydenotto tai vastaus sen jälkeen, kun terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen oli 11.3.2019 kertonut, että kaupunki ei vastaa viesteihini. Olen toki nähnyt eri viranomaisten vastinepyynnöistä, mitä kaupungin ylilääkärit ovat meistä kertoneet kolmannessa persoonassa, mutta minulle kaupunki ei ole lähettänyt mitään postia tätä ennen koko aikana, enkä ole saanut vastausta mihinkään tiedusteluuni.

 

Salaiseksi julistettu vastaus muistutukseen HEL 2021-010717, johon tässä viittaan on varmaankin sellaisten henkilöiden saatavissa, joilla sen näkemiseen on oikeus. Minusta siellä ei ole muuta salattavaa kuin vaimoni nimi. Sote-lautakunnan jäsenille lähettämäni kirje, jonka kaupunki käsitteli muistutuksena, on omaishoitajan pöytäkirja -blogissani. Linkki siihen on kirjeen lopussa. Kirjeessäni ei ole mitään salattavaa, eikä omalta osaltani vaimoni henkilöllisyyden lisäksi mitään muutenkaan koko tässä asiassa. Pikemminkin koko Suomen kansan olisi hyvä tietää, miten Helsingin kaupunki on kohdellut vuosikausia kaltoin sairasta vaimoani ja miten mahdotonta tässä maassa on tavallisen kansalaisen ajaa oikeuksiaan jopa  hyvin yksinkertaisessa ja selvässä asiassa.

 

 

Kaupungin antamassa vastauksessa oli taas omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen selityksiä ja tavanomaiset ylilääkäreiden Timo Lukkarinen ja Anna Nikulan kommentit Ei lisättävää. Eikä heillä ollut tarvetta korjata mitään, ei edes nimeäni.

 

Juha Ahosen tuttuakin tutumpia tarinoita selatessani huokasin syvään. Hän elää kyllä jossain ihan omassa maailmassaan, jonne minulla ei ole pääsyä, ei edes unieni kautta. En jaksa eikä minun ole tarpeenkaan ruotia taas kerran näitä hänen pinttyneitä väärinkäsityksiään ja harhaluulojaan sekä alati muuttuvia selityksiä samoista asioista. Täältä reaalimaailmasta katsottuna tosiasiat näyttävät kuitenkin aivan toisenlaisilta kuin Ahosen ihmemaassa, joten joitakin asioita minun on otettava esille.

 

1)    Allekirjoittaneeksi itseään kutsuva Ahonen yrittääkin nyt paeta omaa vastuutaan virheellisestä menettelystään vierittämällä syyt omille alaisilleen. Allekirjoittanut kirjoittaa, että ei ole tiennyt vaimoni asioista mitään ennen kesää 2018.

 

Kuitenkin hän on kertonut aikaisemmin, että vaimoni ei saanut kaupungilta vaippoja, koska potilastiedoista ei löytynyt virtsankarkausdiagnoosia. Hän on kertonut itse selvittäneensä vaimoni henkilöllisyyden ja käyneensä läpi kaikki vaimoni salaiset potilastiedot sitä etsiessään. Lähete oli hylätty jo 2.2.2018, joten hänen on täytynyt tehdä urkkimisensa sitä ennen. Lisäksi Ahonen on kertonut antaneensa tästä asiasta selvityksen silloiselle esimiehelleen Olli Huuskoselle 9.2.2018.

 

Ahosen En se minä ollut -luikertelu ei auta asiassa yhtään. Hän on joka tapauksessa virkavastuussa omahoitotarvikejakelun tekemästä laittomasta hylkäyspäätöksestä, teki ratkaisun käytännössä kuka tahansa. Toimialajohtaja Juha Jolkkoselle kuuluu virkavastuun mukaisesti alaisensa Juha Ahosen toiminnan laillisuuden valvonta ja koko kaupungin toiminnasta vastaa pormestari Jan Vapaavuori aina virkavastuun vanhenemiseen saakka, joka on viisi vuotta.

 

2)    Ahonen selittää taas, että vaimoni lähetettä ei ole hylätty. Jos lähetettä ei olisi hylätty, olisimme saaneet vaipat. Kun emme saaneet vaippoja, lähetettä ei ollut hyväksytty, vaan se oli hylätty. Ei sen ymmärtämisessä kovin ihmeellistä loogista päättelytaitoa tarvita. Hylätty, mikä hylätty. Ei se tosiasia selittämällä muuksi muutu.

 

3)    Ahonen tietää nyt kertoa, että takaisinsoittaja oli sanonut minulle, että saamme vaipat 31.4.2018. No, ei varmasti sanonut, koska sellaista päivää ei ole almanakassa olemassakaan. Aikaisemmin Ahonen on kertonut, että takaisinsoittaja ei muista tapausta. Minä muistan hyvin ja olen kertonutkin siitä. Soittaja sanoi, että emme saa vaippoja ainakaan ennen vappua, koska meiltä puuttuu omavastuuvelvoitteen täyttäminen ja kolme kuukautta tuoreempi inkontinenssidiagnoosi. Hän ei maininnut mitään päivämäärää. Eihän hän voinut soittohetkellä tietää, milloin kaupungin silloin laittomasti vaatima omavastuuvelvoitteemme täyttyisi ja milloin lääkäri kirjaisi silloin laittomasti vaaditun sellaisen diagnoosin, joka kelpaisi tarvikejakelijoille.

 

Ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat kaikki todenneet, että karenssivaatimus on laiton. Omahoitojakelussa ei ole koskaan saanut olla käytössä mitään karenssia. Ei myöskään helmikuussa 2018. Kun ei ole voinut olla olemassa lakiin ja määräyksiin perustuvaa karenssia, ei voi olla olemassa olemattoman karenssin päättymispäivääkään. Takaisinsoittaja olisi yhtä hyvin perustein voinut sanoa päivämääräksi vapun sijasta vaikka joulun tai juhannuksen.

 

Todellisuudessa kaupungin kummankaan hylkäyskriteerin täyttymispäivällä ei ollut mitään merkitystä tarvikkeiden saamisen kannalta, koska molemmat kriteerit olivat oikeudenvastaisia, kuten ylimmät laillisuusvalvojat ovat myöhemmin todenneet. Senkin ovat viranomaiset todenneet ja kertoneet kaupungille, että kaupungin olisi pitänyt antaa vaimolleni vaipat heti, sillä Suomen lainsäädännön ja ministeriön määräysten mukaiset kriteerit, joiden perusteella vaimoni oikeus saada lakisääteiset vaipat ratkaistaan, olivat täyttyneet juridisesti jo silloin, kun hoitava lääkäri teki vaippamääräyksen.

 

Ainoa, mikä tuli takaisinsoittajan puhelussa selväksi, oli, että kaupunki ei anna meille vaippoja. Kaikki muu jäi avoimeksi. Lopetin puhelun sanomalla, että soittakoot sitten, kun heidän mielestään kriteerit ovat täyttyneet ja he ovat sitä mieltä, että saamme vaipat. Sitä soittoa olen odottanut turhaan jo kohta neljä vuotta.

 

Kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan olisi pitänyt oikeudenvastaisen hylkäyspäätöksen tehtyään totella ylimpiä laillisuutta valvovia viranomaisia ja toteuttaa vaaditut korjaukset toimintansa laillistamiseksi. Kaupungin olisi pitänyt myös ymmärtää ja myöntää, että lailliset kriteerit vaippojen saamiseksi olivat täyttyneet vaimollani jo hoitavan lääkärin tehtyä vaippalähetteen. Laittomin perustein ja laittomin valtuuksin kaupungin tekemä päätös olisi pitänyt hallintolain mukaisesti itseoikaista ja kertoa meille, että saamme vaipat lain ja ministeriön määräysten mukaisesti 1.2.2018 alkaen. Muuta laillista vaihtoehtoa ei ollut, eikä ole vieläkään.

 

Tämä on aivan ydinkohta koko tässä omituisessa prosessissa. Olen lakiin, ministeriön määräyksiin ja ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten lausuntoihin perustuvan kantani kertonut kaupungille kirjallisesti moneen kertaan. Ei ole minuun häpeäni, jos kaupungin ylilääkärit ja pormestarit eivät ymmärrä ja usko viranomaisten vaatimuksia. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle on tarpeeksi selvästi kerrottu moneen kertaan. miten heidän olisi pitänyt toimia asian korjaamiseksi oikeudenmukaiseksi.

 

 

4)    Miksi Ahonen toistelee yhä toistamasta päästyään, että vaippojen antaminen luvattiin ja vaipat ovat siis olleet tilattavissa 30.4.2018 alkaen? Missään ministeriön ohjeissa tai lainsäädännössä ei ole mainintaa, että omahoitotarvikejakelulta pitäisi saada joku lupa hoitotarvikkeiden saamiseksi. Mistä omahoitotarvikepiste olisi saanut sellaiset lupaamisvaltuudet? Omahoitotarvikejakelun kuuluu antaa potilaille juuri ne tarvikkeet, jotka hoitavan lääkäri on määrännyt annettaviksi. Terveydenhuoltolaissa sanotaan, että tarvikkeiden jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri. Mitä sitten jää omahoitotarvikejakelun tehtäväksi? Nimensä mukaisesti omahoitotarvikkeiden jakelu. Ei muuta.

 

Tämä älyttömyyksiin paisunut prosessi on jatkunut kohtuuttoman kauan ratkaisemattomana, koska omnipotenssiharhainen suutari Ahonen ei malta pysyä lestissään, eivätkä hänen herransa pidä häntä kurissa. Mutta jos leikitään, että omahoitotarvikejakelu voisi ’myöntää’ vaippoja ja ’päättää’ aloittamisajankohdan, miksi vaipat olisi ’myönnetty’ juuri 30.4.2018 alkaen? Olisiko se mahdollisesti sen laittoman karenssin päättymispäivä? Siis sen karenssin, jota ei ole olemassakaan? Siis aivan tuulesta temmattu päivämäärä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

 

Ahonen kertoilee toivoneensa soittoani vapun 2018 tienoilla, koska vaipat olisivat olleet hänen mukaansa siitä lähtien tilattavissa. Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt soittaa hänelle? Enhän minä ole tilaaja. Ensimmäisen tilauksen teki lääkärimme pyynnöstä 30.1.2018 terveysasemamme hoitaja, joka kirjasi tilauksen tietokantaan sen jälkeen, kun lääkärimme oli tehnyt vaippamääräyksen. Toisella kerralla saatuaan tietää Koskelan niskoittelusta lääkärimme lähetti vaippamääräyksen 28.3.2018 suoraan apulaispormestari Sanna Vesikansalle. Vaipat ovat olleet tilattuina omahoitotarvikejakelussa ministeriön määräysten mukaisesti jo kohta neljä vuotta. Toimitus vain tuntuu hieman tökkivän kaupungin rattaissa jostain syystä.

 

Kuten olen jo aiemmin moneen kertaan kertonut, järjestys on se, että ensin Ahonen korjaa ja sovittaa lainvastaisen tekonsa ja ilmoittaa, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu on alkanut noudattaa toiminnassaan Suomen lakeja, ministeriön määräyksiä ja ylimpien laillisuusvalvojien vaatimuksia. Sitten omahoitotarvikejakelusta ilmoitetaan, että kaupunki on perunut vaimoni tarvikemääräyksen laittoman hylkäyspäätöksensä ja tehnyt uuden päätöksen, joka noudattaa prikulleen hoitavan lääkärin tekemää tarvikemääräystä. Kaupunki (tai itse asiassa perustuslain 118 §:n mukaan laittomalla toiminnallaan vahingon aiheuttanut virkamies) korvaa ostamamme vaipat ja muidenkin potilaiden saamatta jääneet hoitotarvikkeet. Sen jälkeen voimme sopia jäljellä olevien lakisääteisten vaippojen toimittamisesta. Minulla ei ole ollut mitään syytä lähteä kyselemään kaupungilta, ovatko he jo ymmärtäneet asian ja korjanneet laittomuutensa. Pallo on ollut koko ajan kaupungilla. Jos se on heiltä hukassa, ei ole minun asiani lähteä sitä etsimään. Riittää, kun annoin tässä edellä taas hyvät (ja ainoat mahdolliset) toimintaohjeet. S.V.P.

 

5)    Aluehallintovirasto korosti keväällä 2019 antamassaan kantelun ratkaisussa, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan. Kaupungin vaatimus kolmen kuukauden karenssista omahoitotarvikkeiden saamiseksi vaimoltani ja kaikilta muilta helsinkiläisiltä omahoitotarvikkeiden saajilta oli siis oikeudenvastainen toistuva teko. Lainrikkoja on vastuullinen korvaamaan rikoksensa aiheuttaman vahingon rikoksen uhreille. Virkamiesten osalta nämä asiat on määritelty perustuslain virkavastuupykälässä 118. Kaikki Helsingin kaupungin palveluksessa olevat ylilääkärit ovat virkavastuulla toimivia virkamiehiä. Jotkut laittomaan karenssivaatimukseen syyllistyneet kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamiehistä ovat oikeudenvastaisen teon tekijöitä, jotkut heidän toiminnastaan vastanneita esimiehiä, jotka ovat laiminlyöneet alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Vastoin Ahosen käsitystä kaupungin virkamiehet ovat korvausvelvollisia kaikille helsinkiläisille potilaille, jotka ovat jääneet laittoman karenssivaatimuksen takia ilman lakisääteisiä omahoitotarvikkeita kolmelta kuukaudelta.

 

6)    Vetoaminen silloisiin kaupungin pysyväisohjeeseen ei ole oikeuttanut mihinkään kaupungin tekemiin laittomiin tekoihin. Silloinen PYSY044 ei ollut validi asiakirja, joka olisi oikeuttanut juridisesti mihinkään toimiin. Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi keväällä 2019 kaupungin sisäisen pysyväisohjeen PYSY044 olevan monessa kohdassa ristiriidassa Kuntainfon 4/2013 määräysten ja lain säädännön kanssa ja vaati kaupunkia korjaamaan omat ohjeensa laillisiksi.

 

Sillä, mitä kaupungin laittomiin luokattomasti laadittuihin lainvastaisiin pysyväisohjeisiin on kirjoitettu, ei ole tämän asian suhteen mitään juridista merkitystä. Niiden ohjeiden perusteella ei oikeutta vaippoihin voi ratkaista. Eikä mitään muutakaan asiaa.

 

7)    Omahoitotarvikejakelun lääkärillä EI ole oikeutta puuttua hoitavan lääkärin tekemään omahoitotarvikemääräykseen, riippumatta siitä, mitä mieltä Ahonen asiasta on.

 

Aluehallintoviraston keväällä 2019 antaman kantelun ratkaisun mukaan potilaalle tulee luovuttaa hänen tarvitsemansa omahoitotarvikkeet heti, kun hoitava lääkäri on todennut hoitotarvikkeiden tarpeen johtuvan pitkäaikaisesta sairaudesta, joka kestää yli kolme kuukautta. Sama on sanottu Kuntainfon niillä 11 rivillä, joissa kaikki omahoitotarvikejakelussa tarvittavat tiedot on kerrottu.

 

Kaikella kunnioituksella hoitajia kohtaan, mutta tämä asia saa absurdeja piirteitä, kun Ahonen keksii nyt kertoa, että hän ei olekaan ollut hylkäämässä vaimoni lähetettä, vaan sen on tehnyt omahoitotarvikejakelupisteessä joku hoitaja. Kukaan omahoitotarvikejakelun hoitajista ei toden totta ole sellainen henkilö, jolla olisi vähäisimpiäkään valtuuksia mennä muuttamaan potilasta hoitavan lääkärin potilaalleen tekemää omahoitotarvikemääräystä. Ei siihen ole oikeutta edes omahoitotarvikejakelun ylilääkärillä.

 

8)    En tiedä, mistä ’tarjouskirjeestä’ allekirjoittanut Ahonen höpisee. Jos olisin sellaisen kirjeen saanut, josta hän kirjoittaa, olisin päästänyt hörönaurun. En todellakaan aio käydä mitään osamaksukauppatarjousneuvotteluja Helsingin kaupungin kanssa vaimoni lakisääteisistä vaipoista. Ne kuuluvat vaimolleni täysimääräisinä tarkalleen ministeriön antamien ohjeiden ja hoitavan lääkärin määräyksen mukaisesti 1.2.2018 alkaen. Ja kun kaupunki ei ole meille niitä antanut, kaupunki korvaa ne vaipat, jotka olemme kaupungin laittoman toiminnan takia joutuneet ostamaan itse. Siitä pidän kiinni ja niin tulee käymään ennemmin tai myöhemmin. Käyttääkseni kulunutta sanontaa: kaupunki myöntyy tai itkee ja myöntyy. Laki on puolellani.

 

9)    Kaiken kukkuraksi allekirjoittanut Ahonen kirjoittaa härskisti kahteen kertaan, että ”meillä ei siis ole mitään karenssivaatimusta”. Luinko oikein? Luin. Kesästä 2018 lähtien sama Ahonen on toistanut kaikissa kirjelmissään mantraansa ”karenssiperiaate perustuu siis Kuntainfoon”. Mitäs tämä nyt sitten taas on olevinaan? Eihän tässä olisi syntynyt mitään ongelmia, jos kaupunki ei olisi vaatinut laitonta karenssia. Tehtyä ei saa tekemättömäksi panemalla päänsä pensaaseen ja sanomalla, että hupsista ei tässä mitään ole ollut. Karenssivaatimuksesta on aivan tarpeeksi dokumentoitua aineistoa olemassa.

 

10) Ja taas olen joutunut lukemaan Ahosen matalamielisiä vihjailuja siitä, että yrittäisimme saada vilpillisesti hyötyä ilmaistuotteista, kun niitä muka huhujen mukaan myydään jopa kirpputorilla. Oliko taas tarpeen?

 

 

 

 

Tämän kirjeen liitteenä on Yhteenveto laittoman karenssin poistamispyrkimyksistä. Siinä on koottuna aikajärjestyksessä luettelo tapahtumista ja asioista, jotka liittyvät pyrkimyksiini saada Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu poistamaan laittoman karenssin vaatiminen ohjeistaan ja lopettamaan sen vaatiminen potilailta ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista ja erityisesti korjaamaan hoitavan lääkärin vaimolleni tekemänsä vaippamääräyksen lainvastaisen hylkäyspäätös.

 

On häpeäksi yhteiskunnallemme ja oikeuslaitoksellemme, että täysin syyttömän vanhuksen on annettu vuosikausien ajan joutua kaupungin taholta ihmisarvoa polkien kaltoin kohdelluksi. Järkyttävän pitkää luetteloa lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miten tämä kaikki on voinut tapahtua järjestäytyneessä sivistysvaltiossa, jossa pitäisi olla toimiva oikeuslaitos kansalaisten turvana. Mikä on se maa, jossa tavallisella kansalaisella ei ole avuttoman vakavasti muistisairaan vanhuksen omaishoitajana mahdollisuutta edes ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten avulla saada pidätyskykynsä ja puhekykynsä menettäneelle sotaorvolle ministeriön määräämiä lakisääteisiä vaippoja? Se on tämä Suomemme, YK:n ihmisoikeuksien julistuksen allekirjoittanut demokraattinen tasavalta Pohjois-Euroopassa. Sen pääkaupunki on Helsinki, maan presidenttinä on Sauli Niinistö ja pääministerinä Sanna Marin.

 

 

 

 

En tiedä, mihin vaiheeseen asti kantelun EOAK/3279/2020 käsittely on eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa edennyt, mutta toivon, että siellä voitaisiin ottaa vielä tässä kirjeessäni esittämäni asiat huomioon kantelua ratkaistaessa.

 

Olen koonnut tähän prosessiin liittyvän hyvin runsaan aineiston liitteineen aikajärjestyksessä omaishoitajan päiväkirja -nimiseen blogiin, jonka osoite on https://byrokratia.blogspot.com. Blogin tekstit ovat myös tämän kirjeen liitteenä olevassa Word-asiakirjassa Omaishoitajan päiväkirja.

 

 

Helsingissä 22.10.2021

 

Ystävällisin terveisin…

 

Liitteet:          Omaishoitajan päiväkirja (Word-asiakirja)

Yhteenveto laittoman karenssin poistamispyrkimyksistä     

Kuntainfo 4/2013

 

 

 



22.10.2021

Yhteenveto yrityksistä saada Helsingin kaupunki poistamaan laiton karenssivaatimus omahoitotarvikejakelussa

Olen koonnut tähän aikajärjestyksessä tapahtumat ja asiat, jotka liittyvät pyrkimyksiini saada Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu poistamaan laittoman karenssin vaatiminen ohjeistaan ja lopettamaan sen vaatiminen potilailta ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista ja erityisesti korjaamaan hoitavan lääkärin vaimolleni tekemänsä vaippamääräyksen lainvastaisen hylkäyspäätös. 


25.6.2013    Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi yhdessä Kuntaliiton kanssa Kuntainfo 4/2013:ssa ohjeet kuntien omahoitotarvikejakelun järjestelyä varten. Kuntainfossa ei ole mitään mainintaa karenssista.

 1.9.2015    Juha Ahonen nimitettiin Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäriksi Koskelan toimipisteeseen. 

1.6.2017     Jan Vapaavuori aloitti Helsingin kaupunginpormestarina ja Juha Jolkkonen sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajana kaupungin siirryttyä pormestarimalliin. 

21.7.2017    Kaupungin sosiaaliohjaaja kirjasi kotikäynnin jälkeen vaimoni sairauden hoitosuunnitelmaan virtsankarkaamisen ja vaippojen käytön.                         

1.12.2017   Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen julkaisivat laatimansa kaupungin sisäisen ohjeen PYSY044 omahoitotarvikejakelua varten. Ylilääkärit eivät ymmärtäneet, mikä on relatiivilauseen korrelaatti, joten he kirjoittivat ohjeisiin kolmen kuukauden karenssivaatimuksen, vaikka ministeriön ohjeissa kolme kuukautta liittyy ainoastaan pitkäaikaisen sairauden kestoon. 

 Tästä se soppa alkoi.

 

24.1.2018    Terveysaseman hoitaja esitteli meille vaippavaihtoehtoja. Hänellä oli käytössään kaupungin vanhat ohjeet, joissa oli tiukkoja määräyksiä vaippojen määristä ja tyypeistä. Niiden mukaan esimerkiksi housuja sai olla vain yhdet päivää kohti, vaikka kuntainfon mukaan kunta ei voi asettaa tarvikkeille enimmäismääriä. 

30.1.2018    Omalääkärimme teki vaipoista tarvikemääräyksen omahoitotarvikejakeluun käytössään olleiden ohjeiden mukaisesti. Myöhemmin kävi ilmi, että terveysasemallemme ei ollut jaettu lainkaan kaksi kuukautta aikaisemmin julkaistuja uusia ohjeita. Eikä terveysasema saanut niitä kuin monen kuukauden kuluttua. Vanhoissa ohjeissa ei ollut mitään kolmen kuukauden karenssista eikä diagnoosivaatimuksista. 

2.2.2018      Omahoitotarvikejakelun takaisinsoittaja ilmoitti, että emme saa vaippoja, koska meiltä puuttuu kolmen kuukauden omavastuuvelvoitteen täyttäminen ja tarpeeksi vanha inkontinenssidiagnoosi potilastiedoista. 

5.2.2018      Terveysaseman hoitaja tiedusteli hylkäyspäätöksestä Koskelasta ja sai kuulla uusista pysyväisohjeista. 

6.2.2018      Vaadin perusteita hylkäyspäätökseen sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestari Sanna Vesikansalta, joka vastasi, että hänen asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu virtsankarkailu. Hän lupasi selvittää asiaa. 

16.2.2018    Sanna Vesikansa lupasi viestissään, että vaipat voi saada heti, jos pidätyskyvyttömyys ja vaippojen tarve on mainittu jossain sairauskertomuksessa. Kerroin sosiaaliohjaajan kotikäynnistä 21.7.2017 ja merkinnästä sairauden hoitosuunnitelmassa.
Tämäkään Vesikansan lupaus ei pitänyt paikkaansa. 

28.3.2018    Tiedustelin asian etenemistä Sanna Vesikansalta. Hän vastasi 5.4.2018, että ei ole edennyt, mutta terveysasemien johtajalääkäri Olli Huuskonen on luvannut soittaa minulle ja vastata kysymyksiini.
Ei soittanut koskaan.
 

Omalääkärimme laati vaimolleni uuden tarvikemääräyksen vaipoista kuultuaan, että aikaisempi ei ollut kelvannut Koskelan omahoitotarvikejakelijoille. Toimitin lähetteen suoraan Sanna Vesikansalle.
Vesikansa ei ilmeisesti tehnyt asialle mitään.
Ei ainakaan saanut mitään aikaiseksi.
 

28.5.2018    Lähetin vetoomuksen pormestari Jan Vapaavuorelle ja pyysin häneltä apua hylkäyksen perustelujen saamiseksi. Nähtyäni Kuntainfon olin jo tietoinen, että karenssivaatimus ei perustunut ministeriön määräyksiin. Vapaavuori ei vastannut mitään, eikä vastannut koskaan muihinkaan hänelle lähettämiini kirjeisiin. 

19.6.2018    Tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle julkisuuslain rikkomisesta, kun en ollut puoleen vuoteen saanut vastausta siihen, mihin kolmen kuukauden karenssivaatimus perustui. 

16.8.2018    Sain kaupungilta kirjeen, jossa oli kopiota ylilääkäreiden oikeusasiamiehille lähettämistä selityksistä ja muutaman sivun PYSY044:stä. Kirjeestä selvisi, että kaupungin sisäiset ohjeet eivät vastanneet alkuunkaan ministeriön ohjeita. 

 24.8.2018   Lähetin pitkän vastauksen kaupungin ylilääkäreille ja pormestareille tietämättä vielä silloin, miksi olin saanut luettavakseni ylilääkäreiden selitykset. Selitin rautalangasta vääntäen kohta kohdalta, miten kaupungin ohjeet ja toiminta ja erityisesti kolmen kuukauden karenssivaatimus ovat ministeriön ohjeiden ja lainsäädännön vastaiset.

                    Tämän jälkeen kaikki, joiden piti tietää, tiesivät ihan varmasti, että karenssivaatimukselle ei ollut mitään laillista perustetta. Siis jo yli kolme vuotta sitten!!! 

 

19.8.2018    Tein Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelupisteen laittomasta ministeriön ohjeiden vastaisesta toiminnasta kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. 

29.8.2018    Lähetin tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle ilmoituksen siitä, että Helsingin kaupungin ylilääkärit ovat karenssivaatimuksesta päättämistä varten urkkineet vaimoni salaisia potilastietoja ilman lupaa ja aiheetta. Tästä tuli myöhemmin farssi. Poliisi kuulusteli ainoastaan Ahosta ja kysyi Ahoselta, onko syytä epäillä, että Ahonen olisi Ahosen mielestä syyllistynyt luvatta ja aiheetta salaisten potilastietojen katseluun. Ahonen vastasi, että ei ole ja poliisi päätti, että eipä siitä sitten sen enempää. Tämä tapahtui Suomessa, eikä missään banaanivaltiossa. 

Asiasta lisää blogissa https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html.

 

9.1.2019      Tiedustelin pormestarilta, miksi en ollut saanut vastausta tiedusteluihini karenssivaatimuksen perusteluista. Hu huu? 

11.2.2019    Kirjoitin kirjeen toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Hän oli kertonut Hesarin jutussa olevansa niin huolestunut vanhusten ja vammaisten hoidosta, että oli jopa ärähtänyt. Kehotin häntä käymään ärähtämässä myös Koskelassa, jossa omahoitotarvikejakelu toimii hänen alaisuudessaan laittomasti, kun siellä vaaditaan lainvastaisesti karenssia ennen omahoitotarvikkeiden antamista. 

Jolkkonen vastasi, että kaupunki on ottanut viestini vakavasti. Jäin ihmettelemään, mitä hän sillä tarkoitti. Ihmettelen yhä. 

 

16.4.2019    ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO antoi ratkaisun (ESAVI/15067/06.03.00/2018) kanteluuni. Siinä todetaan mm. seuraavaa:

 

§  Helsingin kaupungin omahoitotarvikkeiden jakamista koskevalla ohjeella ei voida rajata potilaiden oikeutta omahoitotarvikkeisiin tai niiden määriin.

§  Kuntaliiton yleiskirjeen mukaan Helsingin kaupungin oheistuksella ei voida asettaa ehdottomia edellytyksiä kolmen kuukauden aikarajasta ennen omahoitotarvikkeiden luovuttamista.

§  Aluehallintoviraston käsityksen mukaan potilaalle tulee luovuttaa hänen tarvitsemansa omahoitotarvikkeet heti, kun hoitava lääkäri on todennut hoitotarvikkeiden tarpeen johtuvan pitkäaikaisesta sairaudesta, joka kestää yli kolme kuukautta.

§  Aluehallintovirasto korostaa, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan.

§  Omahoitotarvikejakelun tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan, mitä ei vaimoni tapauksessa ole noudatettu

§  Aluehallintoviraston mielestä vaimoni tilanteessa ei ole viitteitä siitä, että kyseessä olisi lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva.

§  Aluehallintovirasto toteaa, että Helsingin kaupungin menettely [vaimoni] hoitotarpeiden osalta ei ole ollut asianmukaista olla antamatta vaippoja heti, kun niiden tarve on todettu.

 

§  Aluehallintovirasto kiinnittää Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun huomiota vastaisen toiminnan varalle siihen, että hoitotarvikkeiden jakelussa ei ole asianmukaista noudattaa kolmen kuukauden omavastuuaikaa.

 

§  Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalan on 7.5.2019 mennessä ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta.

 

24.5.2019    EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES julkaisi ratkaisunsa (EOAK/3276/2018) kesällä 2018 tekemääni alun perin Helsingin kaupungin julkisuuslain rikkomusta koskevaan kanteluuni, jota laajensin myöhemmin koskemaan koko hoitotarvikejakelua.

Julkisuuslain noudattamisesta oikeusasiamiehellä ei ollut huomautettavaa, koska en ollut osannut käyttää sanaa ’asiakirja’ hylkäyksen perusteita kysyessäni. Apulaisoikeusasiamies oli kuitenkin päättänyt käynnistää uutena kanteluna (EOAK/3024/2019) selvityksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laillisuudesta. Tätä varten eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta on lähetetty 21.5.2019 Valviralle selvitys- ja lausuntopyyntö, jossa oikeusasiamies pyytää kiinnittämään huomiota siihen, onko kaupungin jakelukäytäntö terveydenhuoltolain ja ministeriön määräysten mukainen ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti ottaen huomioon vaimoni sairaus ja pidätyskyvyttömyyden jatkuminen jo vuosikausia. Valviran on annettava lausuntonsa 31.10.2019 mennessä.

 

1.6.2019      Kaupunki antoi kolme viikkoa myöhässä aluehallintovirastolle selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta.

                    Terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen lupasi, että kaupunki korjaa omahoitotarvikejakelun toiminnan lakien ja määräysten mukaiseksi ja että pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelun aloittaminen välittömästi tarpeen tullessa ilmi.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri lupasi, että kaupunki noudattaa jatkossa omahoitotarvikkeiden antamisessa sellaista ohjetta, että hoitotarvikkeet annetaan heti tarpeen alettua silloin, kun vaikuttaa todennäköiseltä, että oireet johtuvat taustalla olevasta oireet selittävästä pitkäaikaisesta sairaudesta.

Kaupunki ei toteuttanut kumpaakaan lupausta.

 

14.8.2019    Timo Lukkarinen antoi lausunnon Valviralle. Hän lupasi, että EOAK päätökseen liittyen PYSY044:ää ollaan muuttamassa niin, että se korostaa entistä enemmän potilaskohtaista yksilöllistä arviointia. Lisäksi pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelun aloittaminen välittömästi tarpeen tullessa ilmi.

Potilasta hoitava lääkäri tai ylilääkärin ohjeistuksella delegoituna hoitaja tekee omahoitotarvikejakeluun lähetteen. Lähete käsitellään omahoitotarvikejakelussa ja omahoitotarvikejakelun hoitohenkilöstö toimittaa tuotteet automaattisesti potilaalle.

Ylilääkäri huomioi päätöksessään aina yksilöllisen tarpeen ja potilaan oman toiveen. 

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri tukeutuu diagnostiikassa hoitavaan tahoon eikä kohtaa tai tutki potilaita itse.  Hän pyytää tarvittaessa lisätietoja hoitotarvikelähetteen tehneeltä henkilöltä.

Hurskaista sanoista huolimatta laiton karenssi jatkaa elämäänsä Koskelassa.

 

20.10.2019  VALVIRAN lausunnossa viitataan Kuntaliiton ja STM:n yhdessä vuonna 2013 laatimaan yleiskirjeeseen, Kunta-infoon, jossa todetaan, että hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Lain esitöiden mukaan jakelu aloitetaan, mikäli hoitotarvikkeiden tarpeen arvioidaan jatkuvan vähintään kolme kuukautta.

Valvira näkee ristiriidan terveydenhuoltolain ja Helsingin kaupungin pysyväisohjeen PYSY044 välillä, jossa vaaditaan, että sairauden on pitänyt kestää hoitotarvikkeita myönnettäessä kolme kuukautta. Valvira korostaa lausunnossaan, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi jo huhtikuussa 2019 kantelun ratkaisussaan, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan pysyväisohje PYSY044 on ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

Valviran lausunnossa todetaan aluehallintoviraston tavoin, että kaupungin laatimat ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että hoitotarvikejakelu ei menetellyt vaimoni tapauksessa asianmukaisesti. Hoitotarvikejakelun olisi pitänyt käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen.

Tätä mieltä olen ollut koko ajan ja olen esittänyt mielipiteeni ja vaatimukseni moneen kertaan kaupungin asiasta vastaaville johtajille, mutta he eivät ole tehneet mitään asian korjaamiseksi.

 

6.4.2020      EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES antoi vastauksen kanteluun Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun lainmukaisuudesta (EOAK/3024/2019), jonka apulaisoikeusasiamies oli pannut vireille toukokuussa 2019. Kantelussa pyydettiin Valviralta selvitystä ja lausuntoa siitä, onko kaupungin jakelukäytäntö laillista ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti.

                    Valvira oli kertonut perehtyneensä aluehallintoviraston 16.4.2019 tekemään ratkaisuun ja yhtyy siihen 21.10.2019 oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossaan. Ratkaisussaan aluehallintovirasto (ja siis myös Valvira) antoi Helsingin kaupungille hallinnollista ohjausta ja totesi muun muassa, että hoitotarvikejakelun tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan, ja kun pitkäaikaisesta sairaudesta johtuva tarve on pysyvä, tulee hoitotarvikkeet myöntää heti.

Apulaisoikeusasiamies totesi, että saadun selvityksen mukaan Helsingin kaupunki on päättänyt korjata käytäntöään aluehallintoviraston osoittamalla tavalla.

Kun aluehallintovirasto oli jo antanut kaupungille hallinnollista ohjausta, jota kaupunki on ilmoittanut noudattavansa, apulaisoikeusasiamies katsoi, että asiassa ei enää ole tarvetta hänen toimenpiteilleen.

Oikeusasiamiehen kansliassa nieltiin kaupungin syöttämä pajunköysi.

 

28.5.2020    Kaupunki päivitti omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeita. En tiedä mitä päivityksiä teki, kun näin tiedon päivityksestä vasta puolitoista vuotta myöhemmin kaupungin päätösasiakirjoista. 

9.6.2020      Tein Helsingin hallinto-oikeudelle valituksen Helsingin kaupungin laittomuuksista (Diaarinumero 20967/03.04.04.04.01/2020).

Päätökset, joihin hain muutosta:

Helsingin kaupunki vaati karenssia vaippojen saamiseksi. Vaatimus on Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan laiton. Kuntien omahoitotarvikejakelun määräykset on kirjattu sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfoon, eikä siellä ole mitään mainintaa karenssista. Vaipat olisi pitänyt antaa heti. Kaupunki ei antanut kirjallisesti minulle päätöstään, ei sen perusteluja eikä valitusosoitetta. Vaadin, että Helsingin kaupunki toimittaa meille vaipat 1.2.2018 lähtien sosiaali- ja terveysministeriön määräysten ja vaimoani hoitavan omalääkärin laatiman lähetteen mukaisesti.

Helsingin kaupunki ei toiminut julkisuusperiaatteen mukaisesti, kun se ei antanut viipymättä pyytämääni päätöksen perusteena olevaa asiakirjaa, eikä myöskään kirjallista päätöstä ja perusteluja asiakirjan antamatta jättämiselle. Vaadin että Helsingin kaupunki noudattaa julkisuuslakia. Asia on vielä ratkaistavana.

 

24.8.2020    Oikeusasiamiehen kanslia teki [tämän kirjeen alussa mainitsemani] kantelun Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020.

Kanteluun liittyvän selvityspyynnön ohjeissa oli kaupungille huomautus:
Valvira totesi 21.10.2019 antamassaan lausunnossa, että hoitotarvikejakelun olisi ollut asianmukaista käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti kun kantelija niitä haki, sillä pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. Lisäksi selvityspyynnössä kiinnitetään huomiota, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä on edellytetty, että valituskelpoinen päätös annetaan pyydettäessä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa.

 

22.9.2020    Sain Helsingin hallinto-oikeudesta kommentoitavakseni ison pinon kaupungin laatimia vastauksia eri viranomaisille ja oikeusasiamiehen kansliasta muutaman lisää. Minulle alkoi vähitellen selvitä, mitä kaikkia korjauksia kaupungin ylilääkärit olivat viranomaisille kertoneet tehneensä mitä kaikkea he olivat luvanneet korjata ensi tilassa. Kun olen hyvin tietoinen siitä, mitä kaupunki todellisuudessa on tehnyt, tuntui kuin olisin lukenut valehtelijoiden klubin vuosikatsausta.

 

22.10.2020  Lähetin kaupungin lautakuntien ja valtuuston jäsenille kirjeitä, joissa kerroin omahoitojakelun lainvastaisesta toiminnasta ja erityisesti laittomasta karenssivaatimuksesta, jota kaupunki ei suostu korjaamaan viranomaisten vaatimuksista huolimatta. Olen lähettänyt valtuutetuille kirjeitä aikaisemminkin ja myös tämän jälkeen. Vastaanotto on ollut vaisua, vaikka kaupunginvaltuusto on kaupungin ylin päättävä elin.

 

28.1.2021    Näin sattumalta kuukausia myöhemmin Helsingin kaupungin verkkosivuilta, että kaupungissa oli tehty merkittävä päätös tällä päivämäärällä. Sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen oli erään vaippoja koskevan kantelun vuoksi päättänyt muuttaa kaupungin omahoitotarvikejakelun pysyväisohjetta PYSY044 ja poistaa ohjeista kolmen kuukauden karenssivaatimuksen!

                    Olen kertonut tästä jymyuutisesta enemmän päiväkirjassani kohdassa Yli tuhannen ja yhden yön tarina maailman toimivimman kaupungin hämärissä sokkeloissa (https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/syyskuu-2021-maailman-toimivin-kaupunki.html).

 

5.3.2021     Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan vastineeni eduskunnan oikeusasiamiehen kantelussa EOAK/3279/2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle esittämään selvitys- ja lausuntopyyntöön antamaan vastaukseen HEL 2018-007363 T 03 01 02.

                    Totesin vastineessani Juha Ahosen höpötyksiä ruotiessani, että omahoitotarvikejakelussa ei vieläkään ymmärretä ministeriön Kuntainfossa antamia määräyksiä. Helsingin kaupungin ylilääkärit eivät tunne hallintolakia ja julkisuuslakia eivätkä edes perustuslakia. Ja Ahonen julistautuu edelleen kolmen kuukauden karenssin puolustajaksi, vaikka hänen on täytynyt saada sen laittomuudesta jo monta kertaa tietoa hyvin arvovaltaisilta tahoilta.

 

20.9.2021   Lähetin Helsingin kaupungin kirjaamoon selvityspyynnön syrjintäasiassa välitettäväksi pormestari Juhana Vartiaiselle. Kysyin yhden yksinkertaisen kysymyksen: miksi vakavasti muistisairaan vaimoni tapauksessa on toimittu niin, että Helsingin kaupunki ei ole antanut hänelle sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaisia lakisääteisiä vaippoja, vaikka hoitava lääkäri teki niistä määräyksen lääketieteellisin perustein todetun pitkäaikaisen sairauden hoitoon jo 30.1.2018. Lähetin selvityspyynnöstä kopion myös kaupunginhallituksen jäsenille. Pormestari ei ole vastannut.


23.9.2021    Lähetin kirjeen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille. Kerroin mm., että  

§  Ylilääkäri Juha Ahonen rikkoi lakia hylkäämällä laittoman karenssivaatimuksen perusteella ilman hänelle kuuluvaa päätäntävaltaa hoitavan lääkärin omahoitotarvikemääräyksen.

§  Ylimmät laillisuusvalvojat ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittomuutensa.

§  Kaupunki ei ole totellut viranomaisten määräyksiä. Se ei ole kumonnut laitonta päätöstään eikä vastannut mihinkään yhteydenottooni kolmeen vuoteen.

§  Emme ole saaneet meille kuuluvia hoitavan lääkärin 30.1.2018 määräämiä lakisääteisiä vaippoja.


5.10.2021        Lähetin kaupunginvaltuutetuille sähköpostin otsikolla Helsingin kaupunki kohtelee kaltoin vakavasti muistisairasta vanhusta. Pyysin valtuutettuja tutustumaan blogini aineistoon ja ryhtymään toimiin asioiden korjaamiseksi. Kaupungin luottamushenkilöiden olisi pitänyt jo vuosia sitten ryhtyä monen epäkohdan takia vaatimaan korjausta. Tiedot laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ovat olleet päällisin puolin valtuutettujen käytettävissään jo vuosia, mutta ne eivät ole kiinnostaneet heitä. Muutama valtuutettu on tämän kirjeen jälkeen aktivoitunut ottamaan selvää asioista.

 

18.10.2021     Sain kaupunginkansliasta luottamuksellisena postina sosiaali- ja terveystoimialan vastauksen muistutukseen HEL 2021-010717. Se olikin ensimmäinen kaupungilta saamani yhteydenotto tai vastaus sen jälkeen, kun terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen oli 11.3.2019 kertonut, että kaupunki ei vastaa viesteihini. En tiennyt tehneeni muistutusta, mutta kaupunki oli käsitellyt sote-lautakunnan jäsenille 23.9.2021 lähettämäni kirjeen sellaisena.

Ahonen kirjoitti ensimmäistä kertaa vastineessaan, että ”meillä ei siis ole mitään karenssivaatimusta”. Varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Muilta osin selitykset olivat samoja kuin ennenkin. Kaupunki ei kuitenkaan ole korjannut ’olemattomaan karenssivaatimukseen’ perustuvaa laitonta päätöstään olla antamatta vaimolleni lakisääteisiä vaippoja hoitavan lääkärin tekemän määräyksen mukaisesti.

 

Minun on yhä vaan todettava, että tilanne on sama kuin helmikuussa 2018. Vaimoni ei ole saanut hänelle kuuluvia lakisääteisiä vaippojaan, koska kaupunki on vaatinut niiden saamiseksi laittomasti kolmen kuukauden karenssi, eikä ole suostunut korjaamaan laitonta päätöstään viranomaisten vaatimuksista huolimatta.

 

 

22.10.2021     Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan kirjeen, jossa kerroin, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala ei ole lähettänyt minulle apulaisoikeusasiamiehen yli vuosi sitten pyytämiä korjattuja kaupungin omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeitaan. Kommentoin samalla sosiaali- ja terveystoimialan muistutuksen HEL 2021-010717 johdosta lähettämää Vastausta muistutukseen, Vastinetta muistutukseen ja Selvitystä liittyen NN:n kirjoitukseen koskien omahoitotarvikkeiden saamista.

 

On häpeäksi yhteiskunnallemme ja oikeuslaitoksellemme, että täysin syyttömän vanhuksen on annettu vuosikausien ajan joutua kaupungin taholta ihmisarvoa polkien kaltoin kohdelluksi. Järkyttävän pitkää luetteloa lukiessa ei voi kuin ihmetellä, miten tämä kaikki on voinut tapahtua järjestäytyneessä sivistysvaltiossa, jossa pitäisi olla toimiva oikeuslaitos kansalaisten turvana. Mikä on se maa, jossa tavallisella kansalaisella ei ole avuttoman vakavasti muistisairaan vanhuksen omaishoitajana mahdollisuutta edes ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten avulla saada pidätyskykynsä ja puhekykynsä menettäneelle sotaorvolle ministeriön määräämiä lakisääteisiä vaippoja? Se on tämä Suomemme, YK:n ihmisoikeuksien julistuksen allekirjoittanut demokraattinen tasavalta Pohjois-Euroopassa. Sen pääkaupunki on Helsinki, maan presidenttinä on Sauli Niinistö ja pääministerinä Sanna Marin.



                >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

 

@Vapaavuori @sannavesikansa @JuhaJolkkonen @Timo_Lukkarinen @LeenaTurpeinen @filsdeproust @helsinginsote