Vahingon korvaaminen hyvityksenä

 29.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen hallinnon hallintopalvelujen päätöksenteon tukiyksikön vs. päälliköltä tuli kirje HEL 2022-002385 T 03 01 00, jonka otsikkona oli Vahingon korvaaminen hyvityksenä.

Kaupunki oli pyytänyt selvitystäni siitä, kuinka paljon meillä oli kulunut itse ostamiimme vaippoihin neljän vuoden aikana. Olin päätynyt arvioissani 5 216 euroon.

Kirjeessä kaupunki kertoi päättäneensä korvata vahinkonsa hyvityksenä 6 000 €, jota se pitää kohtuullisena huomioon ottaen tämän asian hoitamisesta aiheutuneen työn. Äkkiä arvioituna 'työni' ei mennyt hukkaan ja päiväpalkakseni tuli noin 5 €.

Rahat tulivat tilillemme 3.3.2022.

Mielipuolinen diktaattori on naapurissamme saanut vallanhimoissaan maailman muuttumaan hetkessä pelottavaksi, vaaralliseksi ja arvaamattomaksi. Tässä kontekstissa vaipoista napiseminen saattaa tuntua vähäpätöiseltä nillittämiseltä.
Niin ei kuitenkaan ole. 

Tämä prosessi alkoi jo kaksi vuotta ennen koronaa ja neljä vuotta ennen Ukrainan sotaa. Kyse ei ole vaipoista vaan siitä, toimiiko Helsingin kaupunki oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Ei toimi. Noudattaako Helsingin kaupunki kaikessa toiminnassaan perustuslakia? Ei noudata. Valvovatko esimiesasemassa olevat kaupungin viranhaltijat virkavastuunsa mukaisesti alaistensa toiminnan laillisuutta? Eivät valvo. 

Olen tuonut nämä asiat alusta alkaen kaupungin johtajien tietoon, mutta he ovat suhtautuneet minuun ylimielisesti ja halventavasti eivätkä ole ottaneet vaatimuksiani kuuleviin korviin. Kaupunki ei ole piitannut neljän vuoden aikana edes ylimpien lainvaatijoiden vaatimuksista. Tarvittiin apulaisoikeusasiamiehen tiukka langettava päätös ennen kuin kaupungin organisaatiossa alkoi tapahtua jotakin asian oikeudenmukaiseksi ratkaisemiseksi. Oikeusvaltiossa kansalaisen oikeuksien ajaminen ei saa olla näin vaikeata.

Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa, jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään, on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 
Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies vihjaisi langettavassa päätöksessään 4.11.2021 hienotunteisesti kaupungille, että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi. Oikea anteeksipyytäjä olisi Jan Vapaavuori, joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta. Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. Vapaavuori sai tietää kaupungin laittomasta toiminnasta jo 6.2.2018. Lähetin hänelle 28.5.2018 lähtien monta kirjettä, joissa vaadin häntä puuttumaan asiaan.

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä, joilta on lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 

 >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Päiväkirjan loppulause kesällä 2021

J'accuse! 

Emme ole siis saaneet kaupungilta vaippoja vieläkään, vaikka ylilääkäreiden keksimä ministeriön ohjeiden vastainen karenssivaatimus täyttyi 20.4.2018. Olihan se täyttynyt jo ennen hylkäyshetkeäkin, kesällä 2017. Sanoin välinevaraston takaisinsoittajalle, joka kertoi, että emme saa vaippoja, että soittakoon sitten uudestaan, kun kaupunki on sitä mieltä, että saamme. Ei ole soittanut, vaikka hänellä on yhteystietomme. Eikä kukaan muukaan kaupungilta ole ilmoittanut meille vaippojen saamisesta.

Olisimme tietenkin ottaneet vaipat vastaan helmikuussa 2018, kun niitä meille terveysasemalla tarjottiin. Kun kaupunki kieltäytyi antamasta meille vaippoja, kerroin Vesikansalle, että pitäkää tunkkinne ja vaippanne ja siirtäkää vaipparahat pormestareiden hillopossumunkkikassaan. Jos hän on toteuttanut toiveeni edes tältä osin, sinne on kertynyt jo ainakin 3000 euroa. Sillä on saanut jo monet munkit popsittaviksi pormestareiden suppusuihin hillotolpan juurella.

Näinä korona-aikoina vaippa-asiat saattavat tuntua vähäpätöisiltä, kun valtakunnassa ja koko maailmassa on vaikeita asioita ratkottavana. Helsingin kaupungilla oli kaksi vuotta aikaa korjata virheensä ja oikaista laiton päätöksensä ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. Korona ei kelpaa tekosyyksi tämän asian hoitamattomuudelle. Ei se laittomuus koronan myötä mihinkään kadonnut.

Vaikka vaipat ovat yhä keskeisempi osa elämäämme, ei tässä kuitenkaan ole ollut kyse varsinaisesti vaipoista. Ne ovat vain symboli mille tahansa asialle, josta kaupungin pitäisi huolehtia ja vastata. Olennaista on se, että kaupungin johto suhtautuisi kaupunkilaisten huoliin ihmisarvoa kunnioittaen, etenkin vähäosaisiin sairaisiin vanhuksiin.

Helsingin kaupunki ei ole vieläkään toteuttanut aluehallintovirastolle antamaansa lupausta korjata ohjeensa ja laiton menettelynsä. Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Enemmän minua kiinnostaa se, miksi kaupungin toiminnasta vastaava juristi ja pormestari Jan Vapaavuori suhtautuu alaistensa laittomuuksiin välinpitämättömästi. Miksi edes hän ei ole puuttunut asiaan? Miksi hän ei vaadi alaisiaan noudattamaan hallintolakia ja toimimaan ministeriön määräysten mukaisesti? Miksi hän pakenee virkavastuutaan ja laiminlyö valvontavelvollisuutensa? Miksi hän ei itse noudata hallintolakia ja julkisuuslakia, sillä hän ei ole vastannut mihinkään viesteihini ja asiakirjapyyntöihin tai käskenyt edes jonkun alaisensa vastata minulle esittämääni ainoaan kysymykseen: mihin perustuu oikeus hoitavan lääkärin lähetteen hylkäämiseen ja mihin asiakirjaan se on kirjattu?

Voin vastata itse kysymykseeni kaupungin puolesta, koska olen tiennyt vastauksen koko ajan. Se ei perustu mihinkään, eikä pyytämääni lähetteen hylkäämiseen oikeuttavaa asiakirjaa ole olemassakaan. Jos sellainen olisi olemassa, se olisi lain vastainen, eikä oikeuttaisi mihinkään. Sitä paitsi valituskelpoinen päätös on annettava pyydettäessä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa. Näin edellytetään eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä.

Toiveenani on yhä tässä raskaassa elämäntilanteessamme, että saisimme elää loput vähenevät päivämme oikeusvaltioon kuuluvassa kaupungissa, jossa johtajat eivät riko perustuslakia ja lääkärit noudattavat lakeja ja ministeriön määräyksiä ja tehdyistä rikoksista seuraa sanktiot. Kaiken kokemani jälkeen se tuntuu kaukaiselta unelmalta.

Lopetan pääministerimme kuuluisiin sanoihin: Eikö teitä hävetä?

Helsingissä 10.6.2021

 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

 

MAALISKUU 2021: Hiljaiseloa koronan kourissa

 

5.3.2021

Vastine kaupungin selityksiin

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan vastineeni eduskunnan oikeusasiamiehen kantelussa EOAK/3279/2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle esittämään selvitys- ja lausuntopyyntöön antamaan vastaukseen HEL 2018-007363 T 03 01 02.

Vastineessani kerroin, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala ei ole tehnyt oikeusasiamiehen pyytämää selvitystä. Kaupunki ei ole toteuttanut lupaamiaan valvontaviranomaisten vaatimia korjauksia laittomaan toimintaansa miltään osin. Kaupunki ei ole tehnyt yhtään mitään laittoman karenssivaatimuksensa korjaamiseksi. Kaupunki ei ole toimittanut oikeusasiamiehen pyytämiä asiakirjoja minulle. Kaupunki kieltäytyy korvaamasta meille vaipat, jotka olemme joutuneet ostamaan kaupungin laittoman toiminnan takia. Omahoitotarvikejakelussa ei vieläkään ymmärretä ministeriön Kuntainfossa antamia toimintamääräyksiä. Helsingin kaupungin ylilääkärit eivät tunne hallintolakia ja julkisuuslakia eivätkä edes perustuslakia.

Pyysin, että oikeusasiamies selvittää ja ratkaisee, ovatko pormestari ja ylilääkärit toimineet viranomaisina virkavastuun suhteen moitteettomasti vai ovatko he syyllistyneet lainvastaiseen toimintaan ja tehtäviensä laiminlyöntiin.

 

11.3.2021

Presidentti on toimivallaton

Tasavallan presidentin kansliasta tuli erityisavustajan vastaus presidentille lähettämääni kirjeeseen. Tilannettamme pidettiin hyvin ikävänä ja toivottiin, että asiamme kääntyisi parhain päin hallinto-oikeuden ja oikeusasiamiehen kanslian ratkaisuissa. Ne ovat juuri niitä virastoja, joille toimivalta tässä asiassa kuuluu. Presidentillä sen sijaan ei ole toimivaltaa puuttua asiaan, joka ei kuulu perustuslaissa tai muissa laissa hänelle määrättyihin tehtäviin. 

Tiesin kyllä, että presidentillä ei ole konkreettisia mahdollisuuksia puuttua asiaan, mutta halusin kertoa hänelle (ja monelle muulle päättäjälle) huoleni siitä, miten helppoa kaltoinkohtelu on toteuttaa yhteiskunnassamme ja miten hampaattomia laillisuusvalvojat ovat oikeusvaltiossamme vaatiessaan viranomaisia noudattamaan toiminnassaan lainsäädäntöä.

 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

 

TOUKOKUU 2019: Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu kanteluun

 

24.5.2019 

Oikeusasiamiehen ratkaisu kanteluun

EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES julkaisi ratkaisunsa (EOAK/3276/2018) kesällä 2018 tekemääni alun perin Helsingin kaupungin julkisuuslain rikkomusta koskevaan kanteluuni, jota laajensin myöhemmin koskemaan koko hoitotarvikejakelua.

• Apulaisoikeusasiamies oli rajannut tämän ratkaisunsa koskemaan vain alkuperäistä julkisuuslain noudattamatta jättämistä koskevaa kantelua.
  
  
• Apulaisoikeusasiamiehen mielestä viranomaisten vastaus kantelijan tiedusteluun on aiheettomasti viivästynyt ja hän pitää tältä osin menettelyä moitittavana.
  
  
• Kaupungin olisi pitänyt vastata tiedusteluihini viivyttelemättä kirjallisesti siten, että vastauksessa olisi ilman eri pyyntöä kerrottu ratkaisun perusteet  ja asiakkaan oikeusturvakeinot, kuten muistutusmenettely.

• Apulaisoikeusasiamies suosittelee, että kaupunki huolehtii siitä, että asiakkaat voivat tarvittaessa saada kirjallisesti tietoa hoitotarvikkeita koskevien käytäntöjen perusteista.

• Apulaisoikeusasiamies toteaa, että kantelija on yrittänyt saada pormestari Jan Vapaavuorelta vastausta, miksi karenssipäätös tehtiin, mutta ei ole saanut vastausta.

• Kantelijan yhteydenotot ovat olleet apulaisoikeusasiamiehen mielestä keväällä 2018 luonteeltaan tiedusteluja kaupungin menettelyjen perusteista, eikä nimenomaan asiakirjapyyntöjä, joten viranomaiset eivät apulaisoikeusasiamiehen mielestä ole laiminlyöneet julkisuuslakiin liittyviä velvollisuuksiaan.

• Apulaisoikeusasiamies on päättänyt käynnistää uutena kanteluna (EOAK/3024/2019) selvityksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laillisuudesta. Tätä varten eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta on lähetetty 21.5.2019 Valviralle selvitys- ja lausuntopyyntö, jossa oikeusasiamies pyytää kiinnittämään huomiota siihen, onko kaupungin jakelukäytäntö terveydenhuoltolain ja ministeriön määräysten mukainen ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti ottaen huomioon vaimoni sairaus ja pidätyskyvyttömyyden jatkuminen jo vuosikausia.

• Valviran on annettava lausuntonsa 31.10.2019 mennessä. 

Apulaisoikeusasiamies käsitteli ratkaisussaan vain keväällä 2018 tekemiäni pyyntöjä omatarvikejakelun kielteisen päätöksen perusteista. Silloin en osannut maallikkona erottaa, mitä eroa on asiakirjan tai perusteiden pyytämisellä. Kesäkuusta 2018 lähtien olen osannut käyttää oikeita termejä ja pyytänyt ’nimenomaan asiakirjaa’. Olin kertonut oikeusasiamiehen kansliaan 11.3.2019 lähettämässäni vastineessa pyytäneeni  jo yhdeksän kuukauden ajan nimenomaan asiakirjaa saamatta sitä. Apulaisoikeusasiamies ei ottanut näitä pyyntöjä huomioon ratkaisussaan. Mikä minä olen korkeita viranomaisia arvostelemaan, mutta faktisesti Helsingin kaupunki ei ole toiminut lainkaan julkisuusperiaatteen mukaisesti koko aikana helmikuun puolesta välistä 2018 lähtien (eikä toimi vieläkään).

 

Toukokuussa 2019 Helsingin kaupungin vastuulliset johtajat Vapaavuori mukaan luettuna olivat saaneet tiedon Etelä-Suomen aluehallintoviraston, Valviran ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuista, joiden mukaan omahoitotarvikejakelussa oli toimittu lainvastaisesti, kun lääkärin lähete oli hylätty ja vaadittu perusteettomasti kolmen kuukauden karenssia. Mitä kaupungin olisi pitänyt tehdä? Tietenkin hallintolain mukaisesti itseoikaista laiton päätös oma-aloitteisesti. Viranomaisen olisi pitänyt poistaa virheellinen laiton päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen laillisesti. Mutta mitä teki Helsingin kaupunki? Ei mitään, koska Helsingin kaupunki ei toimi lainkuuliaisesti, ei noudata julkisuuslakia, ei noudata hallintolakia eikä toimi ylipäätänsä hyvän hallintotavan mukaisesti.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

 

ELOKUU 2018: Kaupungin ylilääkäreiden oikeusasiamiehelle antamia selityksiä

Tätä postausta on päivitetty 8.10.2021 

16.8.2018

Voi hyvä Sylvi, mitä pässinpäitä kaupunki elättää!

Sanna Vesikansan häivyttyä katteettomine lupauksineen tavoittamattomiin en saanut kaupungilta koko kevään ja kesän aikana minkäänlaista viestiä tai kirjettä, kunnes kaupungilta tuli yllättäen paksu kirjekuori (HEL 2018-006851 T 06 03 01). Siinä ei kuitenkaan ollut vaatimaani dokumenttia vaippalähetteen hylkäämisen perusteista. Sitä ja vain sitä olin pyytänyt jo puolen vuoden ajan. Sen sijaan kirjeessä oli kolmen ylilääkärin ylimieliset ja viisastelevat lausunnot asioista, jotka eivät millään muodoin liittyneet asiakirjapyyntööni.

Nämä kolme viisasta miestä ovat va terveysasemien johtajalääkäri Kristian Siekkinen, vs johtava ylilääkäri Timo Sinkkonen ja Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan sairaala-alueen omahoitotarvikkeiden jakelupisteessä ylilääkärin ominaisuudessa työskenteleväksi esittäytyvä Juha Ahonen – tai Virpi Juha Ahonen, jolla nimellä Sinkkonen häntä kutsuu. En ymmärtänyt ollenkaan, mistä oli kysymys. Miksi kaupunki lähetti minulle kopioita kirjoituksista, joissa meistä kerrotaan kolmannessa persoonassa joillekin, joka ei selvinnyt minulle? Kenelle nämä kirjoitukset on tarkoitettu ja miksi? Minä en ainakaan ollut kysellyt keneltäkään mitään niistä asioista, joita ylilääkärit kirjoituksissaan selittelivät.

Myöhemmin - vasta seuraavana vuonna - minulle selvisi, että tämä ylilääkäreiden omituinen kirjoituskokoelma ei ollutkaan tarkoitettu minulle, vaan se oli vastaus eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka oli pyytänyt kaupungilta vastinetta julkisuuslain rikkomusta koskevaan kanteluuni. Näissä ylilääkäreiden sepustuksissa ei tosin ollut mitään julkisuusperiaatteeseenkaan liittyvää. En saanut koskaan tietää, mitä oikeusasiamies oli kaupungilta kysynyt.

Kirjeessä olleista kaupungin pysyväisohje PYSY044:n sivujen kopiosta sain selville, minkälaisia sisäiseen käyttöön tarkoitettuja ohjeita ylilääkärit olivat Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelua varten laatineet ja hyväksyneet. Ne eivät vastanneet ollenkaan niitä ministeriön määräyksiä, jotka olin nähnyt Kuntainfosta. En voinut uskoa, miten ymmärtämättömiä ylilääkärit ovat alansa asioista. Ylilääkärit eivät näytä hallitsevan suomen kieltäkään sen vertaa, että olisivat osanneet lukea ministeriön ohjeet oikein. Vielä huonompi vaihtoehto on, jos ymmärtävät, mutta eivät piittaa määräyksistä.

Kun ministeriön ohjeissa esimerkiksi kolmen kuukauden kestoa koskevan relatiivilauseen korrelaatti on pitkäaikainen sairaus, kaupungin ylilääkärit ovat kirjoittaneet ohjeisiinsa, että oireen diagnoosin kirjauksesta on täytynyt kulua kolme kuukautta. Ihan eri asia! Ohjeet ovat kautta linjan Suomen lainsäädännön vastaisia ja potilaiden oikeusturvaa heikentäviä, kuten valvontaviranomaiset ovat myöhemmin todenneet. Miksi tämä määräysten ymmärtäminen on juuri helsinkiläisille niin vaikeaa? Nolottaa stadilaisena, että Helsinki on ainoa Suomen kunta, jossa tarvikkeita on jaettu vuosikausia väärin perustein vaatimalla omavaltaisesti laitonta karensseja ja omavastuita vastoin ministeriön määräyksiä.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikkeiden hoitoa koskevan pysyväisohjeen PYSY044 ovat allekirjoittaneet ja siis hyväksyneet sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen ja terveys- ja päihdepalvelujen johtaja LeenaTurpeinen. Ajattelen positiivisesti, joten uskon kaupungin kaikkien korkeassa asemassa olevien johtajien tietävän, mitä heidän itsensä tulee tehdä, mistä he vastaavat ja miten heidän kuuluu valvoa alaistensa tekemisiä. Tässä on siis mahtava vastuu- ja valvontaketju ylhäältä alaspäin: Vapaavuori -> Vesikansa -> Jolkkonen -> Turpeinen -> Siekkinen -> Sinkkonen -> Ahonen. Kaikkien heidän olisi pitänyt varmistaa, että kaupunki toimii omahoitotarvikejakelussaan laillisesti. Kaikki he tiesivät viimeistään vastaukseni jälkeen, että niin ei ole. Kukaan heistä ei ole tehnyt mitään asian korjaamiseksi. (Myöhemmin on julkisuudessa selvinnyt, että Vesikansa on tässä ketjussa vastuuton, pelkkä kaupungin kasvo ja vielä myöhemmin, että hän toimii sittenkin apulaispormestarina virkavastuulla kaupunginvaltuuston kesällä 2016 tekemän päätöksen perusteella).

Haluan vielä erityisesti korostaa, että kaupungin pysyväisohjeessa kerrotaan, miten omahoitotarvikejakelussa toimitaan. Voihan sekin olla jollekin mielenkiintoista tietää, mutta siitä ei ole kysymys. Olen alun alkaen vaatinut tietoa nimenomaan siitä, minkä perusteella kaupungilla on oikeus toimia niin kuin se toimii. Siis mitkä ovat ne lait ja asetukset ja määräykset, joihin kaupungin karenssivaatimus ja oikeus hylätä hoitavan lääkärin tarvikemääräys perustuvat?

Ylilääkäri Ahosen kootut tarinat

Saamassani ylilääkäreiden kirjeessä Ahosen esimiehet ovat lähinnä kumileimasimia. He antavat Ahosen selitellä asioita ja hyväksyvät kaiken, mitä Ahonen kirjoittaa.

Omahoitotarvikevaraston ylilääkäri Juha Ahonen, joka kielsi vaippojen antamisen meille, ylpeilee saaneensa osoitetietojen perusteella selville vaimoni henkilöllisyyden ja käyneensä minulle täysin käsittämättömästä syystä läpi vaimoni salaiset potilastiedot kymmenen vuoden ajalta. Minkä ihmeen takia? Kenen luvalla? Millä oikeudella? Eihän hänellä ole, ei ole koskaan ollut, eikä varmasti tule koskaan olemaankaan minkäänlaista hoitosuhdetta vaimooni. Omalääkärimme on hoitanut meitä erinomaisesti, eikä muiden lääkäreiden ole tarvinnut puuttua hoitoomme ilman omalääkärimme nimenomaista pyyntöä. Kaikkein vähiten olemme tarvinneet Ahoselta hoitoapua.

Ahonen kirjoittaa, että ei ole ollut puheena olevan asian kanssa tekemisissä muuten kuin vastannut epävirallisesti 9.2.2018 esimiehensä tiedusteluun tähän tapaukseen liittyvien omahoitotarvikkeiden jakoperiaatteista. Ahonen siis myöntää kirjallisesti, että ei ole ollut hoitosuhteessa ja on silti urkkinut salaisia potilastietoja! Minä en ole tarkoituksella missään vaiheessa maininnut edes vaimoni nimeä, koska olen kysellyt omahoitotarvikejakelun hylkäyksen perusteita yleisellä tasolla. Eihän vaimoni henkilöllisyydellä ja hänen sairauksillaan voi olla mitään tekemistä asiakirjan antamisen kanssa. Asiakirja on olemassa sellaisenaan (jos on) ja se on annettava minulle sellaisena kuin se on. Täysin riippumatta siitä, mitä vaimoni tai kenenkään muun potilastietoihin on kirjattu. Ahosen esimies Sinkkonen kertoo myös perehtyneensä vaimoni potilastietoihin. Lupa salaisten potilastietojen katseluun edellyttää ehdottomasti, että henkilöllä on hoitosuhde potilaaseen. En tiedä Ahosen tai Sinkkosen missään vaiheessa hoitaneen vaimoani.

En ole pyytänyt Vapaavuorelta enkä muiltakaan kaupungin palkkalistoilla olevilta asiakirjan lisäksi yhtään mitään muuta. En ole vaatinut vaippoja, en ole valittanut tarvikevaraston ylilääkärin hylkäävästä päätöksestä, en ole tehnyt muistutusta kaupungin toiminnasta. Olen vain ja ainoastaan vaatinut tietää, mihin hoitavan lääkärin tekemän vaippamääräyksen hylkäämispäätös perustui ja mikä asiakirja hylkäämisen oikeutti. Mikä siinä on niin ylivoimaisen vaikeata akateemisen koulutuksen saaneille ymmärtää? Tein tästä salaisten potilastietojen katselemisesta heti ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle ja pyysin häntä selvittämään, ovatko ylilääkärit syyllistyneet yksityisyydensuojan murtamiseen. Tietosuojavaltuutettu teki huhtikuussa 2020 rikosilmoituksen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kaikki tämä Ahosen ja Sinkkosen vaivannäkö diagnoosin etsimisessä ja mahdollinen tietosuojan murtaminen olivat turhaa, sillä aluehallintovirasto totesi keväällä 2019 kanteluni ratkaisussa, että lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa diagnoosin vaatimisesta.

Tämän hra Ahosen selityksiä on vaikea lukea nauramatta. Kun hänen pitäisi antaa minulle ainoastaan yksi kaupungin dokumentti, mikä saa hänet esimerkiksi kirjoittamaan, että vaimoni ei saisi kaupungin vaippoja, vaikka hän olisi raskaana? Haloo! Vakavasti sairas 37-kiloinen vaimoni oli silloin jo 77-vuotias, enkä minäkään ole enää kovin viriilissä kunnossa. Toisaalta oli loukkaavaa lukea, kun hän härskisti vihjaili, että yritän väärin perustein hyötyä kaupungin ilmaisista tarvikkeista. Huippuna suurista luuloista Ahonen kertoi samaistavansa itsensä kirurgiin ja kirjoitti, että aivan samoin kuin kirurgi voi muuttaa hoitavan lääkärin lähetettä tai jopa hylätä sen, hänkin voi niin tehdä.

Tässä osia hra Ahosen originelleista originaaleista hengentuotteista:

Ahonen kertoo selvityksessään pokkana, että kolmen kuukauden karenssiaika on ministeriön ohjeessa ja karenssivaatimus on ollut kaupungin käytössä vuosikausia. No, karenssivaatimuksesta ei ole ministeriön ohjeessa mitään. 

Ahonen paljastaa selityksissään, että Helsingin kaupunki on vaatinut kaikilta uusilta omahoitotarvikkeilta tarvitsevilta potilailta kolmen kuukauden karenssin ennen tarvikkeiden antamisen aloittamista. Siis rikkonut lakia, kun ei ole antanut potilaille heille lakisääteisiä hoitotarvikkeita kolmen kuukauden ajalta! Tästä rikoksesta aiheutuva taloudellinen menetys helsinkiläisille potilaille on merkittävä. 

Ahonen paljastaa myös, että hän ei ole ollut missään tekemisissä vaimoni asian kanssa (siis ei ole ollut ainakaan hoitosuhteessa), mutta on kuitenkin urkkinut vaimoni salaisia potilastietoja kymmeneltä vuodelta. 

Ahonen selittelee  nämä samat asiat samalla tavalla keväällä 2019 Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, syksyllä 2019 Valviralle, syksyllä 2020 Helsingin hallinto-oikeudelle ja vielä keväällä 2021 eduskunnan oikeusasiamiehelle.

 

 

Kuntainfossa on
kaikki omahoitotarvikejakelun määräykset
kahdella sivulla,
eikä siellä ole mitään mainintaa
 karenssista!

Sosiaali- ja terveysministeriön 25.6.2013 laatima omahoitotarvikejakelua koskeva Kuntainfo 4/2013

Verkossa vapaasti nähtävissä olevassa Kuntainfossa on kaikki kuntien tarvikejakelua koskevat määräykset. Siis näillä kahdella sivulla on sanottu ihan kaikki, mitä omahoitotarvikejakelussa tarvitsee tietää. Varsinainen asia mahtuu yhdelletoista (11) keltaisella yliviivatulle riville. Kuntainfossa on erityisen selvästi sanottu, että kolmen kuukauden kesto liittyy pitkäaikaisen sairauden kestoon, eikä siellä ole mitään mainintaa karenssivaatimuksesta. 

Lukijalta ei vaadita kovin kaksisia hoksottimia sen ymmärtämiseksi, miten näiden määräysten mukaan kunnan omahoitotarvikejakelu pitäisi järjestää. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan ylilääkäreiltä (Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen ja Juha Ahonen) nämä hoksottimet puuttuvat. Jolkkonen ja Turpeinen ovat laatineet ja allekirjoittaneet kaupungin omahoitotarvikejakelulle sisäiset ohjeet (PYSY44), jotka ovat täyttä höpötystä ministeriön ohjeisiin verrattuna. Kaikissa muissa Suomen kunnissa ministeriön ohjeet on ymmärretty ja toimitaan niiden mukaisesti ilman ongelmia. Koko tämä loputtomiin jatkuva turha vaippaprosessi on käynnistynyt yksinomaan Helsingin kaupungin ylilääkäreiden luokattoman ammattitaidon takia.

Täytyy kyllä olla melkoinen torvi, jos tuosta Kuntainfosta ei osaa lukea, että kolmen kuukauden aika liittyy ainoastaan pitkäaikaisen sairauden kestoon, eikä mihinkään muuhun. Kolmen kuukauden karenssivaatimukselle ei ole missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä minkäänlaista perustetta. Tämän ovat kaikki ylimmät laillisuusvalvojat vahvistaneet kantelujen ratkaisuissaan.

24.8.2018 

Aut-tai-si-ko  rau-ta-lan-ka  y-li-lää-kä-rei-tä  ym-mär-tä-mään,  mi-kä  on  re-la-tii-vi-lau-seen  kor-re-laat-ti ?

Vastasin ylilääkäreiden lausuntoihin seikkaperäisesti (tietämättä miksi kopiot lausunnoista oli minulle lähetetty) ja väänsin rautalangasta, missä kaikissa asioissa he toimivat Suomen lakien ja ministeriön määräysten vastaisesti. Lähetin vastaukseni tiedoksi myös maailman toimivimman kaupungin pormestareille.

Tässä lyhennelmä kirjeestäni:

Jan Vapaavuori
Kristian Siekkinen
Timo Sinkkonen
Juha Ahonen
Sanna Vesikansa
Juha Jolkkonen
Leena Turpeinen

 

Vastaus kaupungin kirjeeseen

Sain 16.8.2018 Helsingin kaupungilta 10.8.2018 päivätyn paksun kirjeen, mutta en vieläkään tietoa siitä, mikä asiakirja oikeutti Koskelan omahoitovälinejakelupisteen työntekijöitä hylkäämään omalääkärimme hoitotarvepäätökseen perustuvan lähetteen. Olen vaatinut sitä asiakirjaa nähtäväkseni jo 6.2.2018 lähtien. Se on ainoa asia jota olen kaupungilta tässä yhteydessä pyytänyt.

Perustuslakiin kuuluvan julkisuusperiaatteen mukaan kansalaisen on saatava kahden viikon kuluessa nähtäväksi viranomaisilta häntä koskevan päätöksen perusteena olevat asiakirjat. Kun en saanut niitä kahden viikon sisällä edes pormestarilta, joka on juristi, tein kesäkuussa Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun Helsingin kaupungin perustuslakirikkomuksesta. Luotan siihen, että oikeusasiamies selvittää aikanaan asian juridisen puolen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

En kaivannut selityksiänne, vaan pelkästään sitä asiakirjaa. Kun nyt kuitenkin näytte vuolaasti kirjoittaneen mielipiteitänne, sallinette, että kommentoin kirjeessä olleita lausuntoja ja liitteitä teille yhteisesti. Teistähän ei kukaan ole tässä asiassa sivullinen. Saamiani tekstejä lukiessa on vaikea pysyä vakavana, vaikka olenkin tosissani. Yritän. Valitettavasti joudun toistamaan samoja asioita kommentoidessani eri tahojen kirjoituksia.

Ylhäisin kolmesta lausuntonsa antaneista herroista (hra Siekkinen, vs. terveysasemien johtajaylilääkäri Kristian Siekkinen) on tyytyväinen alaisiinsa. Hieman hämmästelin, kuka tai mikä on tämä hänen heti ensimmäisellä rivillä mainitsemansa Virpi Juha Ahonen. Joku hermafrodiittiko? No, mahtuuhan suvaitsevaan maailmaamme kaikenlaista laidasta laitaan. Hra Siekkisen kuuden rivin fraasivastaus paljastaa hyvin, millä huolellisuudella ja tarmolla hän tähän asiaan paneutui.

Toiseksi ylhäisin (hra Sinkkonen, vs. johtava ylilääkäri Timo Sinkkonen) sentään pahoittelee, mutta väärää asiaa. Eivät karenssin perusteet ole jääneet minulle ollenkaan epäselviksi. Tunnen erittäin hyvin ministeriön ohjeet. Niiden mukaan omatarvikejakelupäätökseen ei voi kuulua mitään karenssia. Palaan tähän jäljempänä tarkemmin. Hra Sinkkosen mukaan myöntämisperusteissa ei ole tapahtunut muutoksia. Hän kirjoittaa, että Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaan vaippoja luovutetaan sairauden hoitoon silloin, kun potilas on niitä tarvinnut sairautensa hoitoon vähintään kolme kuukautta. Ei ministeriön ohjeissa niin sanota, vaan pitkäaikaisen sairauden (ei vaippatarpeen) on täytynyt kestää vähintään kolme kuukautta. Hra Sinkkosen tulkinta poikkeaa merkittävästi ministeriön ohjeista.

Vähiten ylhäinen kolmikosta (hra Ahonen, Koskelan sairaala-alueen omahoitotarvikkeiden jakelupisteessä ylilääkärin ominaisuudessa työskentelevä Juha Ahonen, kuten hän itsensä esittelee) on esimiehensä mukaan toiminnassaan johdonmukainen (tarkoittanee johdon mukaista) ja huolellinen, mutta siltä ei vaikuta, kun hän sanoo minua kahdesti väärällä nimellä. Hra Ahosen vuodatus pitäisi jättää säälistä kommentoimatta, koska siinä paljastuu niin moneen kertaan järkyttävällä tavalla se, miten tietämätön, ymmärtämätön ja epäpätevä hän on tehtäväänsä. Kun pyysin pormestarilta ainoastaan apua, että saisin lopulta sen hylkäykseen oikeuttavan asiakirjan nähtäväkseni, joudunkin vastauksena lukemaan sivutolkulla asiaankuulumattomia hra Ahosen suoltamia höpinöitä. Miksi hän näkee aiheelliseksi valistaa minua sillä että virtsankarkailua voi tulla esimerkiksi raskauden yhteydessä? Haloo! Vaimoni on 77-vuotias ja kuukautiset loppuivat viime vuosituhannella. Eikä minustakaan enää oikein ole noihin hommiin. Miksi hän vihjaa omituisesti, että pelkästään ja pelkästään potilaan omaan ilmoitukseen perustuva ilmoitus johtaa karenssin merkityksen heikkenemiseen, koska kyse on kuitenkin merkittävästä taloudellisesta edusta? Mitä ihmettä tämä minulle kuuluu? Onko ilmennyt jotain aihetta tämän kertomiseen minulle? Hän sentään jatkaa, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Hienoa, että sentään tämä seikka on valjennut hänelle! Toivottavasti. Miksi Hra Ahonen kertoo minulle, mitä Lääkärin käsikirjassa on Alzheimerin taudin vaiheista? Ei olisi tarvinnut minun takiani vaivautua, sillä vaiheet ovat käyneet minulle liiankin tutuiksi ihan empiirisen kokemuksen kautta. Hra Ahosen ihmettelemisistä, ymmärtämisistä ja väärinkäytöksistä lisää jäljempänä.

Sitten varsinaiseen asiaan. Kirjeessä on kopio Sosiaali- ja terveysministeriön 25.6.2013 julkaisemasta kuntainfosta. Olen perehtynyt siihen perusteellisesti jo aikaisemmin, koska se sentään on kansalaisten nähtävänä netissä, kuten ministeriöiden asiakirjat yleensäkin. Juuri sen dokumentin perusteella olen tässä ollut vaatimassa oikeuden toteumista ja olen niin kauan, kunnes se oikeus toteutuu. Ministeriön ohjeissa määrätään seuraavaa: Sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn TARPEESEEN ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu PITKÄAIKAINEN SAIRAUS, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. PÄÄTÖKSEN HOITOTARPEESTA TEKEE LÄÄKÄRI tai terveydenhuollon ammattilainen. Nämä kolme viisasta miestä siis lähettävät minulle kopion noudatettavaksi tarkoitetusta ministeriön dokumentista, jossa tuo edellä oleva teksti on kirjoitettuna, mutta eivät noudata itse sitä alkuunkaan. Uskomattomia itämaan tietäjiä! Sananmukaisesti. Huolimaton oikoluku ei olekaan näiden tietäjien ainoa kielellinen ongelma, vaan heillä on huolestuttavan suuria vaikeuksia myös luetun ymmärtämisessä.

Helsingin kaupungin virkailijat ovat laatineet omia ohjeistuksiaan mm. hoitotarvikkeiden suhteen. Hyvä niin, mutta heidän tekemänsä ohjeistukset eivät saa olla ministeriön määräyksien vastaisia. Niitä on noudatettava tarkalleen. Sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen ja terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ovat allekirjoittaneet 1.12.2017 toimialan yksiköille tarkoitetun pysyväisohjeen, jossa lukee, että hoitotarvikkeita luovutetaan sairauden hoitoon silloin, kun potilas on tarvinnut niitä sairautensa hoitoon vähintään kolmen kuukauden ajan. Taas tämä sama! Sairauden on pitänyt kestää sen kolme kuukautta, ei tarpeen. Ne ovat ihan eri asioita.  Luetun ymmärtämisen ongelma näyttää levinneen laajalle tällä toimialalla. Olisiko tämä juuri se sylttytehtaan napa, josta väärä informaatio on lähtenyt leviämään? Ministeriön tekstiä lukemalla pitäisi tajuta, että kolmen kuukauden kestoa koskevan relatiivilauseen korrelaatti on pitkäaikainen sairaus, eikä joku sen oireista tai tarve. Nyt meillä on paljastunut kaupungin johdosta jo viiden lukutaidottoman johtajan värisuora. Liitän nuo kaksi viimeisintä vastaukseni jakeluun, jotta saavat tietää, mitä heidän epäpätevyytensä on saanut aikaan. Ihan mielenkiinnosta selailin netistä, miten eri kunnissa ministeriön ohjeet on ymmärretty. Kaikissa muissa kunnissa paitsi Helsingissä ohjeet on ymmärretty oikein. Nolottaa stadilaisena.

Koskelan sairaala-alueella toimivan omahoitotarvikkeiden jakelupisteessä (josta käytän jatkossa lyhennystä jakelupiste) on ministeriön määräyksistä keksitty tehdä omavaltaisia tulkintoja ja siirrytty käytäntöihin, jotka ovat räikeästi ristiriidassa ministeriön määräysten kanssa. Ne eivät niin muodoin ole legitiimejä. Ministeriön ohjeissa ei sanota, että päätöksen hoitotarvikkeiden saannista tekee jakelupisteen henkilökunta. Miten jakelupisteessä voisikaan olla potilasta hoitavaa laillistettua lääkäriä parempaa pätevyyttä ratkaista potilaan tarpeet. Eivät he tunne potilasta ja potilaan sairauksia, eikä heidän ole tarpeen tunteakaan. Päätöksen tarvikkeiden saannista saa tehdä ja tekee nimenomaan ja yksinomaan potilasta hoitava lääkäri. Missään ei ole annettu kenellekään jakelupisteen henkilölle vähäisintäkään valtaa puuttua lääkärin hoitotarvepäätökseen saatikka kumota sitä. Niin vain on meidän tapauksessamme kuitenkin tehty. Koskelassa tuntuu vallitsevan omnipotenssiharha, joka saa tekemään toimivallan ylittäviä tekoja. Eikä siellä tunnuta tajuttavan edes päätösvallan ja toimeenpanovallan eroa.

Kysyin asiasta myös potilasasiamiehen mielipidettä. Hänestä oli itsestään selvää, että omatarvikejakelussa ministeriön määräysten mukaan päätösvalta kuuluu yksiselitteisesti lääkärille ja jakelupisteen tehtävänä on pelkkä päätöksen toteutus eli tarvikkeiden antaminen. Hän ihmetteli suuresti, miksei kaupungin johdossa ole puututtu jakelupisteessä omaksuttuihin käytäntöihin.

Lääkärin toteama tarve on se, jonka perusteella tarvikkeita tulee jakaa. Eikä tarpeen kestolle ole asetettu mitään aikarajaa. Se on voitu todeta vaikka samalla hetkellä kun lähete on kirjoitettu. Meidän tapauksessamme kaupungin monen virkailijan vastauksissaan esittämät vaatimukset virtsankarkailudiagnoosista tai virtsankarkailuoireiden merkinnöistä potilastiedoissa kolmea kuukautta ennen tarvikkeiden saamista ovat tuulesta temmattuja. Sellaisille vaatimuksille ei ministeriön ohjeissa ole minkäänlaista perustetta.

Ajallisesti ministeriön määräysten mukaan on toimittava niin, että kun lääkäri tekee päätöksensä, tarvikkeet annetaan potilaalle heti. Se ei mene ollenkaan niin, että lääkärin tekemän lähetteen jälkeen pitäisi odottaa kolme kuukautta. Ainoa asia, mihin kolmen kuukauden keston vaatimus liittyy, on sairauden kesto. Kun lääkäri tekee päätöksensä tarvikkeiden tarpeesta pitkäaikaisen sairauden hoitoa varten, sairauden on täytynyt kestää jo sen kolme kuukautta. Sen jälkeen ei ole olemassa enää mitään muuta asiaa, jossa voitaisiin vaatia kolmen kuukauden kestoa. Kun hra Ahonen kirjoittaa, että karenssiperiaate perustuu kuntainfoon ja varmuuden vuoksi vielä toistaa, että tuo kolmen kuukauden karenssiaika on siis ministeriön ohjeissa, hän valehtelee. Tai hän ei vaan ymmärrä sitäkään asiaa. Ministeriön ohjeissa ei edes ole käsitettä karenssi. Siellä kyllä sanotaan, että hoitotarvikkeista ei saa periä mitään omavastuuosuuksia. Eikö se ole hieman eri asia? Jakelupisteestä helmikuussa soittanut henkilö käytti muuten termejä omavastuuajan puuttuminen ja omavastuuvelvollisuuden täyttäminen. Voin arvata, keneltä oli saanut sanat suuhunsa.

Vielä varmuuden vuoksi yhteenveto: Lääkäri ja vain lääkäri tekee päätöksen hoitotarpeesta, kun hän on arvioinut, että lääketieteellisin perustein todetun vähintään kolme kuukautta kestäneen pitkäaikaisen sairauden hoito vaatii tarvikkeita. Omahoitotarvikkeiden jakajien tehtävänä on ainoastaan toteuttaa lääkärin tekemä päätös eli antaa ne lääkärin määräämät tarvikkeet. Heillä ei ole minkäänlaista oikeutta puuttua itse päätökseen. Eikä vaatia mitään karensseja.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä aluehallintovirastot seuraavat ja valvovat hoitotarvikejakelun toteutumista kunnissa. En ollut vielä ehtinyt olla yhteydessä kumpaakaan, mutta saatuani nuo lausunnot tein heti kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon siitä, että Helsingin kaupunki ei noudata ministeriön antamia määräyksiä. Koin velvollisuudekseni saattaa sen näiden tahojen tietoon. Kiitos hra Ahoselle, joka paljasti välinevarastossa käytössä olevat ministeriön määräyksistä piittaamattomat toimintatavat.

 

Kaikki muut paitsi Helsingin kaupungin viisi johtajaa tietävät ja ymmärtävät, että Alzheimerin tauti on helvetillinen kirous, kun se osuu kohdalle. Läheiseltä rakkaalta katoavat vähitellen kaikki ja lopulta hän itsekin kokonaan. Lähipiirille tämä tauti tarkoittaa maailman romahtamista. Se tuhoaa koko elämän, tulevaisuuden ja menneisyyden. Voimat hupenevat ja sietokyky on äärirajoilla sitä vastaan taistellessa. Ja häviäjän tietää jo sairauden alkaessa. Tämän taudin oireisiin kuuluvat mm. apatia, masennus, ahdistuneisuus, aistiharhat, harhaluulo, levottomuus, persoonallisuuden muutokset, seksuaaliset käytösoireet, itsetuho, karkaaminen, aggressiot, muistin katoaminen, vainoharhaisuus, sanojen kadottaminen, hallusinaatiot, paikantajun katoaminen, sairaudentunteen katoaminen, laihtuminen, virtsan ja ulosteen karkailu, puhehäiriöt, puheen ymmärtämisen katoaminen, raajojen jäykistyminen, mielialan vaihtelut ja univaikeudet. Näistä kaikista olemme vuosien aikana keskustelleet omalääkärimme kanssa, mutta mistään niistä ei ole ollut aihetta kirjoittaa potilastietoihin erikseen diagnoosia, koska päädiagnoosi kattaa nämä kaikki. Alzheimerin tauti on neurologinen sairaus, jonka vaikeaan vaiheeseen valitettavasti kuuluu myös se virtsankarkailu. Jos jollakulla on päinvastaista tietoa asiasta, haluan kuulla, mihin tutkimuksiin tieto perustuu.

 

Hra Ahonen kirjoittaa suuressa viisaudessaan, että tässä tapauksessa katsomme, että pitkäaikainen sairaus on virtsanpidätyskyvyttömyys, eikä siitä ole mitään mainintaa ennen kuin 24.1.2018, joten hän saisi vaippoja 30.4.2018 lähtien. O sancta simplicitas! Koskelan väen katsomiset ovat tämän asian suhteen yhtä relevantteja kuin vaikka se, että me katsoimme eilen illalla auringonlaskua Munkkiniemen rannassa. Hra Ahonenko se on vaimoani hoitanut, tutkinut ja todennut lääketieteellisin perustein pitkäaikaisen sairauden? Kyllä sen pitkäaikaisen sairauden diagnoosin ovat tehneet Laakson sairaalan neurologit vuonna 2010. Ja se pitkäaikainen sairaus on itse Alzheimerin tauti, eikä mikään sen yksittäinen oire. Terveyskeskuksen omalääkärimme on puolestaan todennut, että tämän pitkäaikaisen sairauden hoidossa on jo kauan tarvittu vaippoja ja tehnyt lähetteen tammikuussa sen perusteella. Minua loukkaa tämän hirveän taudin kaikkia oireita vastaan väsyksiin asti taistelleena syvästi se, että hra Ahosella on julkeutta ylipäätään työntää nokkaansa tähän asiaan katsomuksineen ja määritellä pitkäaikaissairaudeksi housuunkusemiset Alzheimerin sijaan. Mitä se tälle varastonhoitajalle ylipäätään kuuluu, mitä tauteja kukakin sairastaa? Ihan vaan vielä pienenä finenssinä: esimiehensä mielestä huolellisen hra Ahosen laskutaidon mukaan kolme kuukautta päivämäärästä 24.1. eteenpäin on 30.4.

 

Vaikka edellä olevasta pitäisi jo käydä selville, että virtsainkontinessikirjauksilla ei ole mitään merkitystä vaippojen saamisesta päätettäessä, voin kertoa, että Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimen 29.6.2017 meillä tekemän kotikäynnin perusteella sosiaaliohjaaja laati hoito- ja palvelusuunnitelman 21.7.2017, jossa mainitaan kohdassa WC-toiminnot, että puoliso avustaa ja ohjaa WC-käynneillä. Inkohousut ovat käytössä. Puoliso avustaa vaipan vaihdossa ja alapesussa. On se virtsassa ja ulosteissa rypeminen ja (itse ostettujen) vaippojen käyttö siis ollut Sanna Vesikansan johtaman Sosiaali- ja terveystoimen viranomaisten tiedossa jo paljon ennen omalääkärin lähetteen kirjoittamista. Hänhän sitä mainintaa ensimmäisenä peräsi. Olisi kysynyt silloin alaisiltaan.

 

On pakko ottaa esille yksi kohta hra Ahosen lausunnosta. Luulin, että Vesikansan väite, että emme tarvitse vaippoja, koska Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu virtsankarkaaminen olisi pohjanoteeraus, mutta hra Ahonen pystyy alittamaan senkin.  Hän kirjoittaa, ettei myöskään ymmärrä, miten lääkäri voisi objektiivisesti arvioida tarpeen jatkuneen kolme kuukautta, jos sairaudesta tai vaivasta ei ole merkintää aiemmin sairauskertomuksessa. Ei voi olla totta! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Meillä on Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelusta vastaamassa henkilö, joka ei osaa lukea. Ja alaiset toimivat tämän lukutaidottoman käsityskyvyn mukaisesti. Apua!!! Yritän vielä kerran vääntää saman asia rautalangasta. Se kolmen kuukauden keston vaatimus ministeriön kuntainfossa koskee pit-kä-ai-kais-sai-ra-utta. Se ei koske tarvetta eikä oiretta. Tarpeen kestolle ministeriö ei aseta mitään aikavaatimusta. Hra Ahonen munaa itsensä, kun menee kirjoittamaan ihmetyksestään asiasta, jota ei ole olemassakaan.

 

Voin kyllä kertoa mielelläni hra Ahoselle, mihin kaikkeen omalääkärimme on pystynyt. Terveysasemamme lääkäri - - - on erittäin pätevä, taitava ja tunnollinen lääkäri. Hän on vannonut lääkärinvalan ja toimii sen mukaisesti, joten hän ei valehtele. Kun hän toteaa hoitotarpeen, se tarve on todellinen. Tämä erinomainen lääkäri on toiminut omalääkärinämme jo yli 14 vuotta ja tuntee perinpohjaisesti tilanteemme ja tarpeemme ja miten ne ovat muuttuneet vuosien aikana. Hän oli lääkärimme jo 11 vuotta sitten, kun sydämeni pysähtyi. Hänen tinkimättömän selvittelynsä tuloksena sain infarktista selvittyäni sellaisen lääkityksen, että olen vieläkin elossa ja olen voinut hoitaa vaimoani. Kymmenen vuotta sitten - - - kiinnitti ensimmäisenä huomiota vaimoni muistin huononemiseen ja sai järjestettyä pikaisesti neurologiset tutkimukset. Sen ansiosta saimme lääkityksen aloitettua melko aikaisessa taudin vaiheessa. Juuri hän (sosiaaliviraston lisäksi) on jo vuosia sitten havainnut vaippatarpeemme ja kehottanut moneen kertaan meitä ottamaan vastaan kaupungin vaippoja, kun hän on ollut huolissaan siitä, miten jaksan hoitaa likapyykit kaiken muun ohella, Minä olen kuitenkin halunnut selviytyä vessaongelmista omin voimin – myös säästääkseni kaupungin varoja!!! Onhan meillä pesukone, suihkut ja kumihanskoja. Ja vaippoja saa kaupoista. Kun virtsan ja ulosteen karkailujen hoito kävi vähitellen ylivoimaiseksi, annoin omalääkärimme kirjoittaa tammikuussa vaippalähetteen. Sitä kirjoittaessaan hän tiesi tarkalleen, mikä sen suhteen tarpeemme oli silloin ja oli ollut jo vuosia. Mitä aihetta ja kompetenssia varastopomolla on epäillä omalääkärimme pätevyyttä? Minä puolestani en ymmärrä, miten noin ymmärtämätön henkilö on voitu nimittää tuollaiseen asemaan kaupungin organisaatiossa. Jäljet ovat tekijänsä tasoisia. Hävettää.

 

Sitten on vielä erittäin vakava kohta hra Ahosen lausunnossa: Pystyin potilasrekisterissä olevan osoitteen perusteella selvittämään, että kyseessä on NN. Tarkistin NN:n terveyskeskuksen sairauskertomuksen viimeisen 10 vuoden ajalta. Millä oikeudella hra Ahonen on urkkinut vaimoni potilastietoja? Emme ole antaneet siihen lupaa. Hra Ahonen ei työskentele Suutarilan terveysasemalla terveydenhuollon ammattihenkilönä, eikä hänellä ole siellä voimassaolevaa hoitosuhdetta vaimooni. Päinvastoin hän on haitannut vaimoni terveydenhoitoa. Hra Ahosella ei ole edes asemansa takia voinut olla mitään syytä eikä oikeutta tietosuojan murtamiseen. Eihän hra Ahonen ole voinut työssään tarvita mitään vaimoni terveystietoja yhtään sen enempää kuin vaikka joku kaupungin puisto-osaston työntekijä tai Kimi Räikkönen. Päätöksen vaippatarpeesta tekee lääkäri, eikä hän. Siihen päätökseen hra Ahosella ei ole minkäänlaista sananvaltaa. Hra Ahosen tehtävänä on ottaa hyllystä ne tarvikkeet, jotka lääkäri käskee hänen ottaa. Siinä työssä hänen ei tarvitse koskaan tunkeutua urkkimaan kenenkään salaisia terveystietoja. Hänellä ei kerta kaikkiaan ole siihen vähäisintäkään oikeutta.

En ole tietoisesti maininnut edes vaimoni nimeä missään kaupungille lähettämässäni kirjeessä. Pormestareille postittamissani kirjelmissä olen kertonut joitakin taustatietoja elämästämme ja myös vaimoni sairaudesta, jotta tietäisivät, mistä on kysymys. Olen koko ajan ainoastaan kysellyt yleisellä tasolla, minkä asiakirjan perusteella välinevarastossa olisi voinut olla oikeus hylätä lääkärin lähete ja vaatinut sitä nähtäväksi. Tietoa siitä odotan yhä. Miten sen asiakirjan kaivaminen esille kaupungin arkistosta ja lähettäminen minulle voisi edellyttää keneltäkään vaimoni potilastietojen urkkimista. Asiat eivät liity vähäisimmässäkään määrin toisiinsa. Etenkään hra Ahoselle vaimoni vaippatarpeet eivät kuulu edes tämän dokumenttivaatimukseni takia tipan tippaa tai virtsan virtsaa. En ole pyytänyt häntä, enkä ketään muutakaan, tekemään minkäänlaisia vaimoni sairauksiin liittyviä terveysselvityksiä. Eikä kenelläkään ole ollut mitään aihetta käskeä häntä niitä tekemään.

Missään vaiheessa en ole pyytänyt kaupungilta vaippoja. Kun olemme tinkineet muista menoista, meillä on ollut varaa ostaa tarvitsemamme vaipat. Valtiovalta on päättänyt, että pitkäaikaissairauksien hoitoon kuntien on annettava ilmaisia omahoitotarvikkeita. Lääkärimme totesi tarpeemme ja teki lähetteen vaippojen saamiseksi kaupungilta. Eihän meillä tietenkään ollut mitään sitä vastaan, koska olimme tämän tarpeen kanssa eläneet jo vuosia ja vaippoihin oli kulunut kohtuuttoman paljon rahaa. Kun kaupungin omahoitotarvikevarastojakelupisteessä vastoin kaikkia määräyksiä ja ohjeita ja toimivaltaoikeuksia hylättiin lähete, rupesin selvittämään, mikä voisi oikeuttaa tällaiseen hylkäämiseen. Minulle asia selvisi heti. Ei mikään. En ole missään vaiheessa pyytänyt keneltäkään (enkä etenkään hra Ahoselta) mielipidettä siitä, kuuluisiko vaimoni saada vaipat kaupungilta. Lääkärihän totesi sen jo. Minkä vuoksi hra Ahonen on sitten käynyt koluamaan vaimoni sairauskertomuksia ja mitä hän on sieltä etsinyt ja ketä varten. En tiedä, eikä kiinnostakaan. Minua kiinnostaa enemmän hänen tekemänsä rikos. Teen tietosuojavaltuutetulta saamani ohjeiden mukaisesti ensi tilassa rikosilmoituksen poliisille hra Ahosen virkavelvollisuuden rikkomisesta, henkilörekisteririkoksesta ja yksityisyydensuojarikoksesta. Onneksi syytetty on hyvää hyvyyttään antanut jo etukäteen kirjallisen tunnustuksen syyllisyydestään. Ihmettelen yhä enemmän, eikö hra Ahosen esimiehillä todellakaan ole mitään huomautettavaa hänen kirjoitustensa ja tekemistensä suhteen. Kellojen olisi pitänyt soida monessa kohtaa. Hehän ovat nyt osasyyllisiä rikokseen, kun ovat olleet tietoisia hra Ahosen rikoksesta, mutta eivät ole esimiehinä puuttuneet siihen. Hra Sinkkonen on sitä paitsi jo kirjallisesti tunnustanut oman syyllisyytensä. Syytettyjä tulee olemaan siis vähintään kolme. Tarkemmin ajatellen tämä asia kuuluu myös Valviralle.

 

Olen yrittänyt ajaa oikeuksiani päivänselvässä asiassa, enkä jätä tätä asiaa kesken, koska tiedän olevani oikeassa. Eihän minulla ole mitään menetettävää, kun kaikki on jo menetetty. Olen kääntänyt jo monta kiveä, mutta vielä on suuriakin kääntämättä. Montesquieun kolmea mukaillen ministeriö on antanut lääkärille päätösvallan, jakelupiste pitäköön toimeenpanovallan, mutta vain sen. Tuomiovallasta olen pyytänyt tähän mennessä mukaan oikeusasiamiehen ja aluehallintokeskuksen. Oikeuslaitos tulee lisäksi mukaan myös henkilörekisteririkoksen takia, josta teen rikosilmoituksen joka tapauksessa.  Vielä on jäljellä neljäs valtiomahti.  Kun en ole näköjään saanut teitä ymmärtämään asiaa ja myöntämään virheellistä toimintaanne, pyydän seuraavaksi apua julkiselta sanalta. Toimitan ensi maanantaina 27.8. tähän asti kertyneen materiaalin muutaman maineikkaan ja myös vähemmän maineikkaan mediatalon käyttöön. Niistä löytyy varmasti tutkivia journalisteja, jotta mielellään kirjoittavat meheviä juttuja Helsingin herrojen tekemisistä, sääntöjä piittaamattomasta mielivallasta, tietämättömyydestä, kylmäkiskoisuudesta ja etenkin siitä, miten hyväosaiset kaupungin johtajat todellisuudessa suhtautuvat vähäosaisten sairaiden vanhusten huoliin hurskastelevien korulauseittensa takana.  Eikä ole epäilystäkään, etteikö somessa innostuttaisi joukolla kommentoimaan sellaisia juttuja.

 

Jos kuitenkin haluatte yrittää vielä välttää tulossa olevan julkisen ryöpytyksen, myöntäkää kiireesti eli heti, että tarkalleen Sosiaali- ja terveysministerin ohjeiden mukaisesti laadittua omalääkärimme lähetettä ei olisi saanut hylätä, vaan se olisi pitänyt hyväksyä sellaisenaan. Sitten voitte toimittaa meille ensimmäisen vaippaerän: vähintään kolme S-kokoista supervahvuista inkohousua per päivä 1.2.2018 lukien. Tarvittavat tiedot teillä on siellä. Sanoin jo 2.2.2018 jakelupisteen takaisinsoittajalle, joka kertoi, että emme saa vaippoja, että soittakoon sitten uudestaan, kun saamme. Sitä soittoa ei ole kuulunut.

 

 

- - -

omaishoitaja ...

 

 

PS. Pyytäessäni apua Vapaavuorelta yritin vedota sydämen lämpöön, jota hänen kaukainen edeltäjänsä ylipormestari Eero Rydman osoitti äitiäni kohtaan 1950-luvulla. Hänhän tarjoutui ottamaan perheemme kesäksi asumaan huvilalleen, kun olimme häädön saatuamme jo kaksi kuukautta asuneet kadulla ja jonottaneet turhaan kaupungin vuokra-asuntoa. Nykyisen pormestarin sydän pysyi kylmänä, vaikka hellettä on riittänyt. Samankaltaisilta vaikuttavat hänen johtaja-alaisensakin. Viitsittekin alentua tällaisessa asiassa raukkamaiseen pikkusieluiseen nipottamiseen ihmisiä kohtaan, joilta on jo viety elämästä kaikki – paitsi rakkaus. Rakastan vaimoani 57 yhteisen vuoden jälkeen yhä enemmän ja enemmän. Ja hän minua. Hän turvaa kaikessa minuun, koska ei muista enää mitään, eikä pysty itse suoriutumaan mistään tavallisestakaan askareesta. Olen luvannut pitää hänestä hyvää huolta ja suojella häntä kaikin keinoin kaikkea maailman pahuutta vastaan mukaan lukien Helsingin kaupungin johto. Pidän sanani.

 

PS2. Kun otin helmikuun alussa yhteyttä Vesikansaan ja Vapaavuoreen, heillä olisi ollut mainio tilaisuus hoitaa tämä asia kuntoon tyylikkäästi ottamalla selvää omahoitojakelupisteen määräysten vastaisesta toiminnasta ja puuttumalla siihen heti. Siihen heillä ei ollut tahtoa tai taitoa, ehkä ei kumpaakaan. Se että asia on paisunut kohtuuttomuuksiin ja paisuu yhä, ei ole minun tahtoni eikä syyni. Kun emme saaneet vaimolleni lääkärin määräämiä vaippoja, olen ensimmäisestä yhteydenotostani alkaen vain vaatinut tietoa, minkä asiakirjan perusteella emme niitä saaneet. En muuta.

 

PS3. Minulle on alkanut hiipiä mieleen ajatus, että nähtäväkseni vaatimaa asiakirjaa ei oikeasti ole olemassakaan. Miten tämä asia muuten voisi olla kaupungille näin ylivoimainen tehtävä? Miksi sitä ei sitten myönnetä suoraan? Tai eihän se ajatus ole hiipinyt - olen tiennyt sen koko ajan.

 

Ehdotin samalla, että kaupunki myöntäisi toimineensa väärin ja lähettäisi meille vaipat lääkärin alkuperäisen määräyksen mukaisesti. Asia olisi ollut sillä selvä ja olisin perunut tekemäni kantelut. Ehdotukseni ei kelvannut kaupungille.

Tässäkin vaiheessa kaupungilla olisi ollut oivallinen tilaisuus myöntää virheensä, korjata laiton ratkaisunsa. Olisimme voineet lopettaa asian vatvomisen, mutta kun ei niin ei.

Liitin kaupungille antamaani vastaukseen tässä jäljempänä olevia eduskunnan oikeusasiamiehen poimimia otteita asiaan liittyvistä lakiteksteistä ja viranomaisten määräyksistä sekä selvennyksiä kohdista, joissa kaupunki on toiminut vastoin voimassa olevia määräyksiä:

Eduskunnan oikeusasiamiehen poimimia otteita omahoitotarvikejakelua koskevista laeista, määräyksistä ja viranomaisten kannanotoista

Omahoitotarvikejakelusta on tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle useita kanteluita. Esimerkiksi vuonna 2017 oikeusasiamies poimi langettavan päätöksensä Dnro 669/4/16 perusteluissa potilaslaista, terveydenhuoltolaista ja Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfosta seuraavia otteita:

o   Potilaslain 3 §:n mukaan potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hyvään hoitoon kuuluu, että jokaisen potilaan hoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti. Potilaan terveydentilasta johtuvan hoidon tarpeen arvioinnin tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin.

 

o   Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki) 3 §:n mukaan potilaalla on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.

o   Terveydenhuoltolain 24 §:n mukaan hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet sisältyvät kunnan järjestämisvastuulla oleviin sairaanhoitopalveluihin.

o   Terveydenhuoltolain 25 §:n mukaan kotisairaanhoidossa käytettävät hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet sisältyvät hoitoon, samoin kuin kotisairaalahoidon yhteydessä annettavat hoitosuunnitelman mukaiset hoitotarvikkeet.

 

o   Terveydenhuoltolain esitöissä (HE 90/2010) todetaan nimenomaan, että hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri.

o   Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri.

o   Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfon mukaan sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan.

o   Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta.

 

o   Päätöksen hoitotarvikkeista tekee lääkäri tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve tulee kirjata potilaan tai asiakkaan hoitosuunnitelmaan julkisessa terveydenhuollossa.

o   Kunnat voivat laatia omia ohjeistuksiaan hoitotarvikkeiden jakelusta, mutta ohjeet eivät saa rajoittaa yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa tarvikemäärää, joten kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden enimmäismääriä.

o   Hoitotarvikkeet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään omavastuuosuuksia.

Oikeusasiamies lausui perusteluissaan vielä: ”Korostan kuitenkin, että kuntien laatimat ohjeet voivat olla vain lainsäädäntöä täydentäviä, eikä niillä voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin oikeuksiin. Siltä osin kuin ohjeet eivät jätä tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle, ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa”.

Helsingin kaupungin lainvastaisia tulkintoja ja käytäntöjä omahoitotarvikejakelussa

Lait ja määräykset ovat olleet Helsingin kaupungin johtajien ja ylilääkäreiden käytössä, mutta heillä on merkittäviä puutteita luetun ymmärtämisessä. Tässä muutamia poimintoja runsauden sarvesta:

o   Kun kuntainfossa sanotaan yksiselitteisesti, että hoitavan lääkärin määräämiä omahoitotarvikkeita on annettava, kun lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta, ylilääkärit ovat keksineet vaatia tästä poiketen, että jonkun oireen tai tarpeen on täytynyt kestää kolme kuukautta. Lisäksi he vaativat erillisiä kolme kuukautta aikaisemmin tehtyjä diagnooseja oireista.
 
o   Esimerkiksi virtsanpidätyskyvyn menettänyt Alzheimerin tautia sairastava potilas ei saa Helsingin kaupungilta lääkärin määräämiä vaippoja ennen kuin kolme kuukautta on kulunut erikseen tehdystä virtsainkontinenssidiagnoosista ja inkontinenssin orgaanisen syyn kirjauksesta. Kuntainfossa ei ole mitään karensseihin tai erillisiin oirediagnooseihin viittaavaakaan. Geriatrian erikoislääkärit ovat yksimielisiä siitä, että Alzheimerin taudin vaikean vaiheen oireisiin kuuluu virtsankarkailu. Myös Valvira on vahvistanut tämän.

o   Kun kuntainfossa nimenomaan sanotaan, että tarvikkeista ei tule periä mitään omavastuuosuuksia, kaupunki vaatii omavastuuosuuden täyttämistä

o   Kun kuntainfossa sanotaan, että kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden enimmäismääriä, kaupunki antaa (jos antaa) vastoin hoitavan lääkärin lääketieteellisin perustein todettua tarvetta vain kolme vaippaa per päivä ja niistäkin vain yhdet saavat olla housuja. Kaupunki on jopa kirjannut ohjeisiinsa, että omahoitotarvikejakelun ylilääkäri voi muuttaa esitettyä omahoitotarvikkeiden määrää. Tarvikevarasto vaatii myös – jälleen vastoin ministerin ohjeita – hoitavalta lääkäriltä perusteluja, mikäli ohjeiden (?) mukainen määrä ylitetään

o   Kun terveydenhuoltolaissa sanotaan, että tarvikkeiden jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri, kaupungin tarvikejakelijat katsovat olevansa oikeutettuja muuttamaan aloittamisaikoja ja vaatimaan karenssiaikojen täyttymistä, vaikka karensseista ei ole mitään mainintaa kuntainfossa eikä terveydenhoitoa koskevassa lainsäädännössä.

o   Kun Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa potilasasiakirjoista sanotaan, että vain potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvat saavat käsitellä potilasasiakirjoja ja vain siinä laajuudessa kuin heidän työtehtävänsä ja vastuunsa sitä edellyttävät, tarvikevaraston ylilääkäri kertoo, että hän ei ole osallistunut mitenkään vaimoni hoitoon, mutta on silti käynyt läpi vaimoni salaiset potilastiedot kymmeneltä vuodelta. Esimiehet olivat antaneet hänelle tehtäväksi ainoastaan luovuttaa pyydetty asiakirja.

o   Kun kuntainfossa sanotaan, että hoitava lääkäri tekee hoitotarvikkeista päätöksen, joka perustuu yksilöllisesti määriteltyyn arviointiin ja seurantaan, Helsingin kaupunki oikoo mutkat suoriksi ja kirjaa ohjeisiinsa, että lääkäri ja hoitaja arvioivat, mitä tarvikkeita potilas tarvitsee ja tarvikejakelusta vastaava ylilääkäri harkitsee ja päättää, mitä tarvikkeita potilaalle annetaan. Kuka tämän jumalaisen vallan on tarvikevarastolle suonut vastoin Suomen lakeja? Ei ainakaan Sosiaali- ja terveysministeriö. Kuntainfossa tai terveydenhoitoa koskevassa lainsäädännössä muuallakaan ei ihan varmasti ole mitään mainintaa sellaisesta, että omahoitotarvikejakelijoilla olisi oikeus kyseenalaistaa hoitavan lääkärin lääketieteellisin perustein tekemä päätös ja jopa hylätä se. Eiväthän lainlaatijat idiootteja ole. Helsingin kaupungin Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä on silti omnipotenttiharhainen henkilö, joka katsoo oikeudekseen laeista piittaamatta tehdä niin. Hän myös tekee niin ja muut hyväksyvät teon. Minä en.

Helsinkiläisenä veronmaksajana masentaa todeta näitä ylilääkäreiden selityksiä lukiessa, minkä tasoisia lääkäreitä sosiaali- ja terveystoimialalle on palkattu:

• Yksi ylilääkäri kertoo ylpeillen selvittäneensä osoitetietojen avulla vaimoni henkilöllisyyden ja etsineensä yksityisyyden suojan rikkoen vaimoni salaisista potilastiedoista inkontinenssidiagnoosia, jonka hänen esimiesylilääkärinsä ovat keksineet lisätä omin nokin kaupungin ohjeisiin. Siis ylilääkäri asetti aivan turhan takia itsensä epäillyksi – ehkä syylliseksikin - virkavelvollisuuden rikkomisesta etsiessään potilastiedoista diagnoosia, jota siellä ei olisi ministeriön ohjeiden mukaan kuulunut edes olla. Oikeudenkäyntiä helpottaa, että ylilääkäri on jo tunnustanut tekonsa kirjallisesti.
• Toinen ylilääkäri, ensimmäisen esimies ja vs. johtava ylilääkäri, hyväksyy alaisensa teot ja tunnustaa kirjallisesti myös itse urkkineensa vaimoni salaisia potilastietoja.
• Edellisten esimies ja terveysasemien johtajalääkäri kertoo hyväksyvänsä alaistensa teot, eikä hänellä ole mitään lisättävää.
• Uusi terveysasemien johtajalääkäri on ihan pihalla kaikesta. Ei tajua hallintolaista eikä julkisuuslaista tuon taivaallista. Eikä hänkään osaa lukea ministeriön ohjeita.
• Edellisten esimies, terveys- ja päihdepalvelujen johtaja välittelee alaistensa lausuntoja valvoville viranomaisille välittämättä siitä, mitä niissä lukee. On aiemmin kunnostautunut myös laatimalla kaupungin laittomat pysyväisohjeet.
• Koko toimialan johtaja on tyytyväinen alaisiinsa. Ei puutu laittomuuksiin eikä kanna vastuuta, vaikka on tietoinen niistä. On myös itse ollut laatimassa ja hyväksymässä kaupungin laittomat pysyväisohjeet.

 

Kaupungin ylilääkäreiltä saamani omituisen selityskokoelman luettuani, perehdyin vielä syvällisemmin potilaiden oikeuksia ja omahoitotarvikejakelua koskeviin lakeihin ja määräyksiin. Kaikki tarvittava on niissä kirjoitettu täysin ymmärrettävästi. Minun oli todella vaikea uskoa, miten ammattitaidottomissa käsissä kaupungin terveydenhuollon johtaminen oli. Eivätkö he todellakaan ymmärtäneet määräyksiä vai eivätkö he piitanneet niistä? Aktivoiduin lähettämään kirjeitä monelle taholle:

16.8.2018

Eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemäni kantelun laajennus

Lähetin eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläiselle lisäyksen kesäkuussa tekemääni kanteluun nähtyäni ylilääkäreiden sepustukset.

 

19.8.2018

Kantelu Etelä-Suomen aluehallintovirastolle

Tein Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelupisteen laittomasta ministeriön ohjeiden vastaisesta toiminnasta kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon.

Etelä-Suomen aluehallintovirastolle

 

Kantelu Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun toiminnasta:

Koskelan välinevarastossa ei noudateta Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfossa antamia määräyksiä

Olen 77-vuotiaan vaimoni  - - - omaishoitaja. Hän sairastui kahdeksan vuotta sitten Alzheimerin tautiin. Tauti on edennyt pitkälle, eikä vaimoni muista enää yhtään mitään. Hän tarvitsee apuani ihan kaikessa koko ajan. Vessaongelmat kuuluvat kaiken muun ohella tämän taudin oireisiin sairauden edetessä. Vaimoni ei enää oikein tiedä, mikä on vessa ja mitä siellä tehdään. Terveysasemalla ja sosiaalivirastossa meitä on kehotettu viime vuosina moneen kertaan ottamaan vastaan kaupungilta vaippoja. Olen kuitenkin halunnut selvitä virtsan ja ulosteen karkailuista omin voimin. Tämän vuoden tammikuussa, kun tehtävä alkoi käydä ylivoimaiseksi hoitaa, omalääkärimme kirjoitti terveysasemalla lähetteen kaupungin vaippojen saamiseksi. Hän on hoitanut meitä jo 14 vuoden ajan ja tuntee sairautemme ja tarpeemme ja niiden kehityksen erittäin hyvin.

Emme kuitenkaan saaneet vaippoja, koska emme Koskelan välinevaraston mukaan olleet täyttäneet omavastuuvaatimusta. Meillä olisi pitänyt olla heidän mukaansa kirjattuna kolme kuukautta aikaisemmin potilastiedoissa erillinen diagnoosi virtsankarkailusta. Terveysasemalla ei ollut - eikä ole vieläkään - tällaisesta karenssivaatimuksesta mitään tietoa. Siellä toimittiin voimassa olevien määräysten mukaisesti: vaipat saa, kun lääkäri arvioi tarpeen jatkuneen kolmen kuukauden ajan. Niinhän meidän tapauksessamme oli kiistatta. Vaatimus erillisestä virtsankarkausdiagnoosista on omituinen. Kyllähän kaikkien terveysalalla toimivien pitäisi tietää, että  Alzheimerin tauti on neurologinen sairaus, jonka vaikeaan vaiheeseen valitettavasti kuuluu myös virtsankarkailu. Ei muistakaan oireista ole ollut tarpeen kirjata erillistä diagnoosia etukäteen. Kahdeksan vuotta sitten tehty päädiagnoosi kattaa kaiken.

Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfossa määrätään seuraavaa: Sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Päätöksen hoitotarvikkeista tekee lääkäri tai terveydenhuollon ammattilainen. Näistä selväsanaisista määräyksistä Helsingin kaupungin välinevarastossa on tehty omia tulkintoja ja siirrytty epälegitiimeihin käytäntöihin, jotka ovat ristiriidassa ministeriön määräysten kanssa. Ministeriön ohjeissa ei sanota, että päätöksen hoitotarvikkeiden saannista tekee välinevaraston henkilökunta, vaan nimenomaan ja yksinomaan lääkäri. Välinevarastossa ei ole kenelläkään pienintäkään oikeutta puuttua lääkärin tekemään lähetteeseen. Mielestäni välinevarastossa on ylitetty toimivaltuudet, kun omalääkärimme lähete on hylätty.

Sain viime viikolla kaupungilta kirjeen, jossa oli lausunnot kolmelta johtajalta (va. terveysasemien johtajalääkäri Kristian Siekkinen, vs. johtava ylilääkäri Timo Sinkkonen ja omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen) he ovat kaikki yksimielisiä siitä, että lääkärin lähetteen hylkäämisessä on toimittu oikein ja määräysten mukaisesti. Minä olen vahvasti eri mieltä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja aluehallintovirastojen tehtävänä on seurata ja valvoa hoitotarvikejakelun toteutumista. Pyydän, että Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ja ministeriössä selvitettäisiin, onko Koskelan välinevarastossa toimittu lääkärin lähetteen hylkäämisessä määräysten mukaisesti ja ryhdyttäisiin tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli todetaan, että siellä ei ole toimittu oikein.

Kunnioittaen…

 PS. Helsingin kaupungin johtajat ovat muutenkin suhtautuneet tähän asiaan vähättelevästi ja ylimielisesti. Perustuslakiin kuuluvan julkisuusperiaatteen mukaan kansalaisen on saatava kahden viikon kuluessa nähtäväksi viranomaisilta häntä koskevan päätöksen perusteena olevat asiakirjat. Minä en ole saanut Helsingin kaupungilta vielä puolen vuoden kuluttuakaan tietoa, mihin asiakirjaan lähetteen hylkääminen perustui. Olen pyytänyt sitä moneen kertaan monelta taholta, mm. apulaispormestari Sanna Vesikansalta jo 6.2.2018. Kun en saanut tätä asiakirjaa kahden viikon sisällä edes pormestari Jan Vapaavuorelta, joka on juristi, tein kesäkuussa Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun Helsingin kaupungin perustuslakirikkomuksesta. Luotan siihen, että oikeusasiamies selvittää asian juridisen puolen aikanaan.

27.8.2018

Kirje peruspalveluministerille

Lähetin perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle kirjelmän siitä, että Helsingin omahoitotarvikejakelussa ei noudateta ministeriön ohjeita. Lääkintöneuvos Timo Keistinen vastasi kirjeeseen helmikuussa 2019.

 

Peruspalveluministeri Annika Saarikko

Sosiaali- ja terveysministeriö

 Pyydän Teiltä apua, kun en saa Helsingin kaupungin johtajia noudattamaan lakeja ja ministeriön määräyksiä omatarvikevälineiden jakelussa.

Tämän vuoden tammikuun lopussa omalääkärimme, joka on hoitanut meitä yli 14 vuotta, kirjoitti kahdeksan vuotta Alzheimerin tautia sairastaneelle vaimolleni lähetteen vaippojen saamiseksi kaupungilta. Omatarvikejakajat hylkäsivät lähetteen, emmekä saaneet vaippoja. Ryhdyin selvittämään, mihin hylkäys perustui.

Julkisuusperiaatteen mukaisesti kansalaisen on saatava virkamiehiltä häntä koskevien päätösten perusteena olevat asiakirjat kahden viikon sisällä. Pyysin niitä heti Sosiaali- ja terveystoimesta vastaavalta apulaispormestari Sanna Vesikansalta. En saanut. Kun en saanut niitä edes pormestari Jan Vapaavuorelta toukokuun lopussa, tein kesäkuussa kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle Helsingin kaupungin perustuslakirikkomuksesta.

Vasta elokuun puolessa välissä sain kaupungilta kirjeen, jossa oli kolmen johtavan lääkärin (Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen ja Juha Ahonen) lausunnot sekä kopiot ministeriön kuntainfosta ja kaupungin tarvikejakelua koskevan pysyväisohjeen muutamasta sivusta. Kuntainfo ja siinä oleviin ministeriön ohjeisiin olin perehtynyt jo aikaisemmin. Lääkärimme oli tehnyt lähetteen tarkalleen ministeriön ohjeiden mukaisesti. Hylkäykseen oikeuttavasta asiakirjasta en saanut tietoa vieläkään.

Kolmen johtajan selityksiä lukiessa ei voi kuin järkyttyneenä ihmetellä, kun he eivät kerta kaikkiaan ymmärrä ministeriön selvien ohjeiden tekstiä ollenkaan. Tai sitten he vaan toimivat omavaltaisesti määräyksistä piittaamatta. Ministeriön ohjeissa sanotaan että lääkäri tekee päätöksensä hoitotarpeesta arvoituaan potilaan tarvitsevan tarvikkeita sairautensa hoitoon, kun lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Miten noin selvän tekstin voi tulkita väärin? Johtajat selittelevät lausunnoissaan, heidän esimiehensä ovat kirjoittaneet ohjeisiinsa ja tarvikevarastossa toimitaan niin, että tarpeen on täytynyt kestää kolme kuukautta. Sehän on ihan eri asia. Välinevarastossa vaaditaan tarvikkeiden saamiseksi kolmen kuukauden karenssiaika potilastietoihin kirjatusta oireen diagnoosista alkaen, vaikka mistään sellaisesta ei ministeriön ohjeissa ole mitään mainintaa. Välinevaraston väki katsoo oikeudekseen kumota potilasta hoitavan lääkärin tekemän lähetteen. En ymmärrä alkuunkaan, mihin sellainen oikeus voisi perustua. Siksi olen penännyt sitä asiakirjaa nähtäväkseni.

Liitteenä on vastaukseni kaupungin kirjeeseen. Lähetin sen kaupungin seitsemälle johtajalle, jotka kaikki ovat olleet tässä prosessissa mukana jollakin tavalla. Kukaan heistä ei ole toiminut ministeriön ohjeiden mukaisesti. Toivottavasti jaksatte kahlata pitkän ja vähän hersyvän vastaukseni läpi, sillä siitä selviää tarkemmin, miten olen lähetteen hylkäämisen jälkeen yrittänyt sinnikkäästi saada selvyyttä, mikä asiakirja oikeuttaa kaupungin johtajia ja välinevaraston tarvikejakajia toimimaan niin kuin ovat toimineet.  Ehkä Te saisitte heidät vastaamaan. Tai vielä parempi, jos saisitte heidät noudattamaan ministeriön määräyksiä ja Suomen lakeja. Liitteenä on myös tarvikejakelusta vastaavan Juha Ahosen kootut selitykset.

Johtavat lääkärit kertovat, että omatarvikejakelukäytännössä ei ole tapahtunut muutoksia. Sehän tarkoittaa, että meidän lisäksemme on erittäin suuri joukko pitkäaikaissairaita kansalaisia, jotka eivät ole saaneet heille kuuluvia omahoitotarvikkeita kaupungilta, vaikka heidän olisi valtiovallan päätösten mukaan kuulunut saada.

Tähän liittyy myös vakava yksityisyydensuojarikos. Kaksi johtajista kertoo vastauksissaan, että he ovat käyneet tarkkaan läpi vaimoni potilaskertomukset. He tunnustavat siis menneensä urkkimaan vaimoni salaisia potilastietoja ilman lupaamme ja ilman pienintäkään tarvetta ja oikeutta. Eihän heillä ole eikä ole ollut minkäänlaista potilassuhdetta vaimoni hoitoon. Kun olen pyytänyt kaupungilta ainoastaan yleisellä tasolla sitä asiakirjaa, miten sen dokumentin lähettämisen takia heillä olisi ollut tarvetta murtautua vaimoni potilastietoihin edes viran puolesta? Teen tästä urkinnasta rikosilmoituksen.

Olen tehnyt jo Eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon omahoitovälinevaraston omavaltaisesta sääntöjen vastaisesta toiminnasta, mutta mielestäni myös Teidän on tarpeen tietää, miten Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimitaan ministeriönne määräysten vastaisesti.

Kunnioittaen...

29.8.2018

Ilmoitus tietosuojavaltuutetulle

Lähetin tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle ilmoituksen siitä, että Helsingin kaupungin ylilääkärit ovat urkkineet vaimoni salaisia potilastietoja ilman lupaa ja aiheetta.

 

Tietosuojavaltuutetulle

Pyydän Teiltä neuvoa ja apua, sillä Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelupisteen ylilääkäri Juha Ahonen ja hänen esimiehensä ylilääkäri Timo Sinkkonen ovat mielestäni urkkineet vaimoni potilastietoja ilman lupaa, tarvetta ja oikeutta.

Kerron aluksi vähän taustaa. Olen ollut jo vuosia vaimoni omaishoitaja. Hän sairastui Alzheimerin tautiin kahdeksan vuotta sitten. Tauti on edennyt vaikeaan vaiheeseen. Meitä yli 14 vuotta hoitanut omalääkäri teki tammikuun lopulla vaimolleni lähetteen vaippojen saamiseksi kaupungilta. Tyrmistyin, kun omatarvikejakelijat hylkäsivät lääkärimme lähetteen, emmekä saaneet vaippoja, Sosiaali- ja terveysministeriön asettamat kriteerit niiden saamiseksi olivat täyttyneet meillä jo aikoja sitten.

Aloin selvittää asiaa. Pyysin heti helmikuun alussa kaupungin sosiaali- ja terveysalasta vastaavalta apulaispormestarilta nähdäkseni sen asiakirjan, johon tämä jakelupisteen käyttämä oikeus lääkärin lähetteen hylkäämiseen on kirjoitettu. Perustuslakiin kuuluvan julkisuusperiaatteen mukaisesti kansalaisen on saatava virkamiehiltä häntä koskevien päätösten perusteena olevat asiakirjat kahden viikon sisällä. En saanut. Uusin pyyntöni maaliskuussa. En saanut silloinkaan. Kun en saanut sitä asiakirjaa toukokuun lopussa edes pormestarilta, tein kaupungin perustuslakirikkomuksesta kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle.

En ole pyytänyt kaupungilta mitään muuta kuin sitä hylkäykseen oikeuttavaa asiakirjaa. Kaupunki lähetti minulle elokuun puolessa välissä kirjeen (HEL 2018-006851), jossa ei ollut vieläkään mitään tietoa siitä asiakirjasta. Sain sen sijaan luettavakseni kolmen ylilääkärin (Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen ja Juha Ahonen) mielipiteitä aidoista ja seipäistä, jotka eivät mitenkään liittyneet asiakirjapyyntööni. Näistä lausunnoista kävi heti selville, että Helsingin tarvikejakelussa on toimittu vuosikausia ministeriön Kuntainfossa antamien määräysten vastaisesti. Tein saman tien siitä kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Minua huolestuttaa se, että meidän lisäksemme erittäin suuri määrä pitkäaikaissairaita kaupunkilaisia ei ole saanut vuosikausiin omahoitotarvikkeita kaupungilta valtiovallan päätösten mukaisesti.

Sitten varsinainen asiani. Ylilääkäri Juha Ahosen lausunnosta paljastui uskomaton asia, kun hän kirjoittaa: Pystyin potilasrekisterissä olevan osoitteen perusteella selvittämään, että kyseessä on NN (vaimoni nimi ja syntymäaika). Tarkistin NN:n terveyskeskuksen sairauskertomuksen viimeisen 10 vuoden ajalta. Millä oikeudella tämä tarvikejakelija on urkkinut vaimoni potilastietoja? Emme ole antaneet siihen lupaa. Ahonen ei työskentele Suutarilan terveysasemalla terveydenhuollon ammattihenkilönä, eikä hänellä ole siellä ollut eikä ole voimassaolevaa hoitosuhdetta vaimooni. Ahosella ei ole edes asemansa takia voinut olla mitään syytä eikä oikeutta tietosuojan murtamiseen. Eihän Ahonen ole voinut työssään tarvita mitään vaimoni terveystietoja. Olen yrittänyt keksiä, mitä vaimoni potilastietoa hän on voinut tarvita, kun hänen on ainoastaan pitänyt lähettää kaupungin arkistosta minulle sellainen asiakirja, jonka perusteella hänellä (tai jollain muulla jakelupisteen henkilöllä) on oikeus hylätä lääkärin lähete. En keksi. Vaimoni terveysasiat eivät millään tavalla kuulu Ahoselle muutenkaan. Ne ovat salaisia myös hänelle, vaikka hän kuinka on lääkäri, jopa ylilääkäri. Potilaita hoitavat lääkärit tekevät päätökset hoitotarpeista, eikä hän. Niihin päätöksiin Ahosella ei ole minkäänlaista sananvaltaa. Ahosen tehtävänä on ottaa hyllystä ne tarvikkeet, jotka hoitavat lääkärit käskevät hänen sieltä ottaa. Siinä työssä hänen ei tarvitse koskaan tunkeutua urkkimaan kenenkään salaisia terveystietoja. Miksi hänen pitäisi tarvita minkään syyn takia juuri minun vaimoni terveystietoja? En ole tietoisesti maininnut edes vaimoni nimeä missään kaupungille lähettämässäni kirjeessä, mutta Ahonen ylpeilee sillä, että on pystynyt osoitetietojen avulla selvittämään vaimoni henkilöllisyyden. Olen koko ajan pyytänyt tietoa asiakirjasta ainoastaan yleisellä tasolla. Asiakirjapyyntöni ja vaimoni potilastiedot eivät liity vähäisimmässäkään määrin toisiinsa. Kaikki edellä kerrottu koskee myös ylilääkäri Timo Sinkkosta, sillä hänkin kertoo lausunnossaan tutkineensa vaimoni potilastietoja. Heidän esimiehensä ylilääkäri Kristian Siekkinen on ollut tietoinen asiasta, mutta ei ole puuttunut siihen.

Pyydän Teitä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen. Minun mielestäni he ovat syyllistyneet ainakin näihin kaikkiin. He ovat jo kirjallisesti tunnustaneet tekonsa. Toivoisin teiltä neuvoa, miten minun tulisi menetellä tämän asian suhteen, sillä maallikkona en ole juurikaan joutunut tekemisiin poliisin tai oikeuslaitoksen kanssa korkeasta iästäni huolimatta. Mikäli tämä vapaamuotoinen kirjeeni ei täytä muotoseikoiltaan tietosuojavaltuutetulle tehtävän ilmoituksen vaatimuksia, voin täydentää sitä tarvittavilta osin. Voin myös lähettää kopiot ylilääkäreiden lausunnoista, mikäli niitä tarvitaan

Kunnioittaen...

30.8.2018

Kirje Hesariin

Lähetin Helsingin Sanomiin uuden mielipidekirjoituksen, jossa kerroin, että pitkäaikaissairaille ei ole annettu Helsingissä ministeriön määräämiä omahoitotarvikkeita. Sitäkään kirjoitusta ei julkaistu. Otin yhteyttä sähköpostilla myös Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkaseen ja toimituspäällikkö Esa Mäkiseen. Asiani ei kiinnostanut heitä.

- - - - -

26.11.2018

Lisäys aluehallistovirastolle tekemääni kanteluun

Lähetin Etelä-Suomen aluehallintovirastolle lisäyksen elokuussa tekemääni kanteluun

Lisäys Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun toimintaa koskevaan kanteluun

(kantelu kirjattu vastaanotetuksi Sun, 19 Aug 2018 16:43:53 +0300)

Haluaisin selventää 19.8.2018 tekemäni kantelun muutamia kohtia ja lisätä siihen liitteen.

Ydinkohtana näyttää olevan se, että kukaan Helsingin kaupungin viidestä johtavasta ylilääkäristä (Jolkkonen, Turpeinen, Siekkinen, Sinkkonen ja Ahonen) ei ymmärrä sen vertaa suomen kieltä, että osaisi tulkita ministeriön ohjeita oikein.

Sosiaali- ja terveysministeriön 25.6.2013 julkaiseman kuntainfon mukaan sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Ministeriön mielestä sairauden on täytynyt kestää kolme kuukautta.

Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen ja terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ovat allekirjoittaneet 1.12.2017 toimialan yksiköille tarkoitetun pysyväisohjeen, jossa lukee, että hoitotarvikkeita luovutetaan sairauden hoitoon silloin, kun potilas on tarvinnut niitä sairautensa hoitoon vähintään kolmen kuukauden ajan. Kaupungin mielestä tarpeen on täytynyt kestää kolme kuukautta

Nämä ovat aivan eri asioita. Ministeriön ohjeissa kolmen kuukauden kestoa koskevan relatiivilauseen korrelaatti on pitkäaikainen sairaus, eikä hoitotarvikkeiden tarve. Tästä ymmärtämättömyydestä johtuen Helsingin kaupungin tarvikevarastossa on jaettu kaupunkilaisille tarvikkeita vuosikausia väärin perustein, kun on vaadittu omavastuuaikoja ja karensseja. Kaikissa muissa kunnissa ministeriön ohjeita noudatetaan oikein.

Liitän oheen Helsingin omatarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen minulle lähettämän kirjeen. Kun tarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun alussa omalääkärimme tekemän lähetteen, olen siitä lähtien yrittänyt saada julkisuusperiaatteen mukaisesti kaupungilta tietoa siitä asiakirjasta, johon hylkäys perustui. En ole saanut sitä vieläkään. Sen sijaan sain Ahoselta luettavakseni kirjeen, josta selviää järkyttävällä tavalla, minkälaisissa käsissä tarvikejakelun asiantuntemus on. Ahonen jaarittelee ihmeellisiä asioita virtsauskirjausten etsimisistään, asettaa kyseenalaiseksi omalääkärimme pätevyyden, vihjaa minun yrittävän saada kaupungilta ansaitsemattomia etuja ja valistaa minua virtsankarkailun voivan johtua raskaudesta (vaimoni on 77-vuotias!). Hän väittää jo vuosikausia jatkuneiden tarvekestojen karenssivaatimusten ja omavastuuaikojen olevan tarkalleen kuntainfon mukaisia, vaikka niin ei todellakaan ole.

Pahinta on, että Ahonen ylpeilee saaneensa osoitetietojen perusteella selville vaimoni henkilöllisyyden ja kertoo urkkineensa vaimoni salaisia potilastietoja. En ole tietoisesti missään kaupungille lähettämässäni kirjeessä maininnut edes vaimoni nimeä, koska olen yleisellä tasolla ainoastaan vaatinut aivan oikeutetusti tietoa siitä, minkä asiakirjan perusteella tarvikejakelijat katsovat olevansa oikeutettuja hylkäämään lääkärin lähetteen. En muuta. Ahonen on kuitenkin ryhtynyt salapoliisiksi ja kertoo käyneensä läpi kymmenen vuoden ajalta vaimoni potilastiedot etsiessään yli kolme kuukautta vanhempaa virtsankarkausmerkintää. Siihen hänellä ei ole ollut minkäänlaista tarvetta, oikeutta tai lupaa. Eihän hänellä ole vaimooni minkäänlaista hoitosuhdetta Suutarilan terveysasemalla. Vaimoni virtsausongelmat eivät kuulu hänelle tipan tippaa. Tein tästä henkilösuojarikoksesta jo ilmoituksen Tietosuojavaltuutetulle. Uskon, että sitä kautta asia etenee rikostutkintaan. Asian käsittelyä helpottaa, kun Ahonen on jo tunnustanut kirjallisesti tekonsa. Mietin, pitäisikö minun ottaa yhteyttä tämän takia myös Valviraan ja Lääkäriliittoon, sillä tällä ylilääkärillä ovat hänen ammattiinsa hoitoon liittyvät perusasiat aivan hukassa.

Mainittakoon, että Ahosen kipeästi kaipaama virtsankarkaus on kyllä kirjattu Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimen 29.6.2017 meillä tekemän kotikäynnin perusteella sosiaaliohjaaja laatimassa hoito- ja palvelusuunnitelmassa jo 21.7.2017, josta se olisi ollut Ahosen tarmokkuudella helposti löydettävissä. Tosin sillä merkinnällä ei ole tämän asian suhteen mitään merkitystä. Lääkärihän sen tarpeen määritteli yli kolme kuukautta kestäneen pitkäaikaissairauden hoitoon. Ministeriön ohjeiden mukaisesti

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

·