Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.

21.8.21

TAMMIKUU 2019: Uudenvuodentervehdyksiä puolin ja toisin


Hiljaiseloa Helsingissä

Syksyllä 2018 ei elokuun jälkeen asian suhteen tapahtunut mitään. Olin esittänyt kaupungin johtajille selvän kysymyksen: mihin perustuu omahoitotarvikekeskuksen päätös hylätä hoitavan lääkärin vaippalähete? En saanut vastausta. Kesäkuusta 2018 lähtien olen täsmentänyt vaatimustani: vaadin julkisuusperiaatteen mukaisesti, että Helsingin kaupunki lähettää minulle sen asiakirjan, joka oikeutti lähetteen hylkäämiseen. Ei ole lähettänyt.

Minulla on kansalaisena perustuslaillinen oikeus saada minua koskevan päätöksen perusteena oleva asiakirja viranomaiselta ja kaupungilla viranomaisena on perustuslaillinen velvollisuus antaa se minulle viivyttelemättä, kahden viikon kuluessa pyynnöstä. En ole saanut kaupungilta minkäänlaista vastausta. Julkisuuslain mukaan kaupungin olisi pitänyt antaa minulle selitys, miksi se ei anna asiakirjaa. En ole saanut kaupungilta edes kirjallista päätöstä, johon olisi liitetty hallintovalitusosoitus tuomioistuimeen.

Olen usean otteeseen esittänyt kaupungin johtajille – myös pormestarille – kompromissiehdotuksia, että saisimme tämän asian hoidettua kuntoon, koska tämä on aivan älytöntä energian ja ajan tuhlausta. Mikään ei ole kelvannut kaupungille. Kun kaupunki ei ole reagoinut mitenkään elokuussa lähettämäni vastauskirjeen jälkeen, näin tarpeelliseksi taas aktivoitua.

 


1.1.2019
Gott nytt år till stadsborna

Pormestari Vapaavuori toivotti kaupunkilaisille hyvää uutta vuotta.



7.1.2019

Lisäys oikeusasiamiehelle lähettämääni kanteluun

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle lisäyksen 19.6.2018 tekemääni kanteluun, koska asiassa oli sen jälkeen ilmennyt uusia seikkoja.


Arvoisa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Lähetin Teille 19.6.2018 kirjeen, jossa pyysin apua saadakseni Helsingin kaupungilta tietoa asiakirjasta, jonka perusteella vaimoani ja minua koskeva terveyskeskuslääkärin terveydenhuoltotarvikkeita (vaippoja) koskevan lähetteen hylkäävä päätös tehtiin helmikuun 2018 alussa. Täsmensin vielä 16.8.2018, että toivoisin kirjeeni käsiteltävän kanteluna siitä, että Helsingin kaupunki on rikkonut perustuslakia, kun se ei ole antanut kahden viikon aikana julkisuusperiaatteen mukaisesti minulle kuuluvia tietoja. En ole saanut pyytämääni asiakirjaa vieläkään, vaikka kohta on kulunut jo vuosi ensimmäisestä pyynnöstäni.

Helsingin kaupungin ylilääkärit Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen ja Juha Ahonen lähettivät minulle 16.8.2018 omituisen kirjeen, jossa ei kuitenkaan ollut vaatimaani tietoa hylkäämiseen oikeutetusta asiakirjasta. Kirjeestä selvisi kuitenkin, että Helsingin kaupunki on tehnyt omaperäisiä ja omavaltaisia ministeriön määräysten vastaisia ohjeita tarvikkeiden jakelua varten.

Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen ja terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ovat allekirjoittaneet 1.12.2017 toimialan yksiköille tarkoitetun pysyväisohjeen, jossa lukee, että hoitotarvikkeita luovutetaan sairauden hoitoon silloin, kun potilas on tarvinnut niitä sairautensa hoitoon vähintään kolmen kuukauden ajan.

Sosiaali- ja terveysministeriön 25.6.2013 julkaiseman kuntainfon mukaan sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta.

Nämä ovat aivan eri asioita. Ministeriön ohjeissa kolmen kuukauden kestoa koskevan relatiivilauseen korrelaatti on pitkäaikainen sairaus, eikä hoitotarvikkeiden tarve. Kaupunki vaatii kolmen kuukauden tarvekarenssia ja omavastuuvelvoitteen täyttämistä, vaikka ministeriön ohjeissa ole mitään mistään sellaisesta. Ministeriön ohjeissa ei liioin anneta minkäänlaista harkintavaltaa jakelupisteelle hoitavan lääkärin tarvepäätöksen kumoamiseksi. Päätäntävalta tarvikkeiden saamisesta on yksinomaan hoitavalla lääkärillä ja tarvikejakeluvarasto on pelkkä toimeenpaneva elin, joka toteuttaa sille annettuja määräyksiä. Kukaan Helsingin kaupungin viidestä johtavasta ylilääkäristä ei ymmärrä sen vertaa suomen kieltä, että osaisi tulkita ministeriön ohjeita oikein. Tästä ymmärtämättömyydestä johtuen Helsingin kaupungin tarvikevarastossa on jaettu kaupunkilaisille tarvikkeita vuosikausia väärin perustein. Meidän tapauksessamme tarvikkeet olisi pitänyt antaa meille välittömästi lääkärin tekemän lähetteen mukaisesti ministeriön määräyksiä noudattaen. Kaikissa muissa kunnissa ministeriön ohjeita osataan noudattaa oikein.

Kirjeessä oleva Helsingin omatarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen osuus sai minut tyrmistymään. Ahonen ylpeilee saaneensa osoitetietojen perusteella selville vaimoni henkilöllisyyden ja kertoo tutkineensa vaimoni salaisia potilastietoja. En ole tietoisesti missään kaupungille lähettämässäni kirjeessä maininnut edes vaimoni nimeä asiakirjaa pyytäessäni, koska olen halunnut ainoastaan yleisellä tasolla tietää, minkä asiakirjan perusteella tarvikejakelijat katsovat olemaan oikeutettuja hylkäämään lääkärin lähetteen. En muuta. Ahonen on kuitenkin ryhtynyt salapoliisiksi ja kertoo käyneensä läpi kymmenen vuoden ajalta vaimoni potilastiedot etsiessään yli kolme kuukautta vanhempaa virtsankarkausmerkintää. En ymmärrä, miksi. Siihen hänellä ei ole ollut minkäänlaista tarvetta, oikeutta tai lupaa. Eihän hänellä ole eikä ole koskaan ollut vaimooni minkäänlaista hoitosuhdetta Suutarilan terveysasemalla. Vaimoni virtsausongelmat eivät kuulu hänelle tipan tippaa. Tein tästä henkilösuojarikoksesta jo ilmoituksen Tietosuojavaltuutetulle. Uskon, että sitä kautta asia etenee rikostutkintaan. Asian käsittelyä helpottaa, kun Ahonen on jo tunnustanut kirjallisesti tekonsa.

Tämän vaippojen tilaamisen kaupungilta piti olla raskasta elämäämme helpottava rutiinijuttu, mutta olenkin törmännyt Helsingin kaupungin johtajien ylimieliseen piittaamattomaan suhtautumiseen kaupungin vähäosaisten sairaiden vanhusten huolia kohtaan. Vastasin lääkäreiden kirjeeseen jo 23.8.2018, mutta kaupungista ei ole otettu minuun sen jälkeen mitään yhteyttä. Olen vuoden sisällä vaatinut päätöksen perusteena olevaa asiakirjaa kirjallisesti neljä kertaa suoraan myös itse pormestari Vapaavuorelta. En ole saanut vastausta. Vaikka hän on juristi, hän näyttää vähät välittävän siitä, noudatetaanko hänen johtamassaan kaupungissa perustuslakiin kuuluvaa julkisuusperiaatetta tai ministeriön määräyksiä tai yksilönsuojalainsäädäntöä. Nämä ovat vain nyt pinnalle tulleita esimerkkejä, mutta ne saavat minut pelkäämään, mitä kaikkea mätää siellä byrokratian rattaissa muhii.

On täysin mahdollista, että sellaista laillista asiakirjaa ei ole olemassakaan, joka oikeuttaisi tarvikevaraston henkilöitä hylkäämään hoitavan lääkärin tarvelähetteen. Eikö silloin julkisuusperiaatteen mukaisesti kaupungin tulisi myöntää, että asiakirjaa ei olemassa ja oikaista tekemänsä virheellinen päätös?

Toivoisin hartaasti, että Eduskunnan oikeusasiamies puuttuisi Helsingin kaupungin johtajien leväperäiseen suhtautumiseen lakeja ja määräyksiä kohtaan ja saisi heidät noudattamaan Suomen lakeja ja valtiovallan antamia määräyksiä.

 Helsingissä 7.1.2019...

 

 

9.1.2019

Gott nytt år till borgmästaren

Kiitin kaupunkilaisena pormestaria toivotuksesta ja lähetin omasta puolestani hänelle kohteliaan ja ystävällisen uudenvuodentoivotuksen kirjeellä. Kertasin siinä myös tarkasti olennaiset vaippa-asiat, mitä vuoden aikana oli tapahtunut tai olisi pitänyt tapahtua. Lähetin toivotuksesta kopiot myös Helsingin kaupungin apulaispormestareille Sanna Vesikansa, Anni Sinnemäki, Pia Pakarinen ja Nasima Razmyar sekä ylilääkäreille Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen ja Juha Ahonen. Kukaan heistä ei voinut enää olla tietämätön siitä, että kaupunki oli toiminut vastoin hallintolakia ja julkisuuslakia ja vastoin ministeriön määräyksiä omahoitotarvikejakelussaan.


Pormestari Jan Vapaavuori

Helsingin kaupunki

Vietettyänne rauhassa joulunpyhät kuusin kynttilöin ja hopein kultavöin, haluan vaimoni puolesta toivottaa Teille antoisaa ja onnellista uutta vuotta. Vaimoni ei itse pysty sitä tekemään, koska hän ei osaa enää kirjoittaa eikä lukea, vaikka onkin ansainnut elantonsa kulttuuritoimittajana, kirjallisuudentutkijana ja suomen kielen opettajana. Ja onhan hän tehnyt Helsingin ylipistossa näistä aihepiireistä kaksi pro gradu –tutkielmaakin  kiitettävin arvosanoin. Nyt hän ei enää erota joulua juhannuksesta tai kesää talvesta, eikä edes yötä päivästä. Minut hän tuntee, koska tietää, että olen se rakas henkilö, joka on joka hetki hänen lähellään ja pitää hänestä hellästi hyvää huolta kaikissa tilanteissa.  Hän sanoo rakastavansa minua. Minäkin rakastan häntä vähintään yhtä paljon kuin kaikkina niinä 57 vuotena, jotka olemme saaneet elää yhdessä. Vaimolleni sana pormestari on vieras, mutta hän hymyili, kun kerroin, että on kohteliasta toivottaa hyvää uutta vuotta kaupunkimme johtajalle, koska hänkin toivotti sitä meille vuoden vaihtuessa.

Jo vuosia sitten sairauden edetessä jo muutenkin raskas elämämme hankaloitui, kun vaimoni pidätyskyky katosi sekä virtsan että ulosteiden suhteen. Mutta sitä vartenhan on apukeinoja. Vaippojen kanssa olemme selvinneet joten kuten tästä tylsästä vaivasta. Tosin on sanottava, että joudun kohtuuttoman suuren ajan viettämään päivittäin ajastani vessassa odottelemassa, jospa sittenkin onnistuisi. Yleensä ei. Arkemme eroaa varmaankin suuresti siitä, miten Te vietätte päivänne. On kuitenkin palkitsevaa, kun huomaa, että vaimoni vaistoaa, miten hyvältä tuntuu saada puhtaat vaipat päälle neljä, viisi kertaa päivässä. Sitä hän ei tiedä, että ostamme edelleen vaipat kaupasta, koska emme saaneet niitä kaupungilta. Ei hänen sitä tarvitse tietääkään. Miten tässä sitten näin kävi? En ymmärrä, parhaani yritin.

Terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston työntekijät olivat jo kauan kehottaneet meitä tilaamaan kaupungilta vaippoja. Meidät ja tarpeemme erittäin hyvin tunteva omalääkärimme teki vaippalähetteen viime vuoden tammikuussa. Tämänhän piti olla selvä rutiinijuttu, joka helpottaisi elämäämme. Mutta eipä ollut. Emme saaneetkaan vaippoja, koska meiltä puuttui kaupungin mielestä karenssiaika ja omavastuuvelvoitteen täyttäminen.

Aloin heti vaatia nähtäväkseni sellaiset asiakirjat, joihin nämä vaatimukset on kirjattu ja jotka oikeuttaisivat tarvikejakelijoita hylkäämään lääkärin lähetteen. Viranomaistenhan pitää julkisuusperiaatteen mukaisesti antaa kahden viikon sisällä kansalaisille tiedot heitä koskevien päätösten perusteena olevista asiakirjoista, kuten hyvin tiedätte. Tai ainakin Teidän kuuluisi tietää. En ole saanut niitä asiakirjoja vieläkään, vaikka kohta on kulunut vuosi ensimmäisestä pyynnöstäni. Tein kesällä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että Helsingin kaupunki ei noudata perustuslaissa säädettyä julkisuusperiaatetta.

Kaupungilta ei ollut tullut Vesikansan keväisten höpötysten jälkeen minkäänlaista vastausta asiakirjapyyntöihini, kunnes elokuussa kesken kesähelteiden posti toi kolmelta itämaan viisaalta mieheltä (Siekkinen, Sinkkonen ja Ahonen) hauskan joululahjan. Kirjeen lukeminen piristi kummasti omaishoitajan ankeaa arkea. Kiitos siitä! Vaan voi voi ja voi! Kirjeessä nämä ylilääkärit munaavat asiantuntemattomuudellaan ja tietämättömyydellään itsensä toinen toistaan nolommin. Kirjeestä sentään selvisi, että he ja heidän esimiehensä eivät olleet sivistymättöminä luetun ymmärtämisen suhteen alkuunkaan osanneet lukea ministeriön määräyksiä oikein, vaan olivat laatineet tarvikejakelua varten omaperäiset ja omavaltaiset pysyväisohjeet ja keksineet sinne omasta päästään mm. tarvikkeiden tarpeen keston suhteen karenssivaatimuksia, vaikka ministeriön ohjeissa ei ole mitään karenssiin viittaavaa. Minulla ei ollut vaikeuksia ymmärtää ministeriön tekstiä, sillä olen tehnyt elämäntyöni analysoimalla lakitekstejä ja olin hereillä koulussa suomen kielen tunneilla. Kuntainfo oli minulle tuttu dokumentti, joten tiesin sen sisällön ja tarkoituksen. Asian ydinhän on, että se, minkä on täytynyt kestää kolme kuukautta, on ministeriön määräysten mukaan pitkäaikainen sairaus, eikä tarvikkeiden tarve tai joku oire, niin kuin Helsingin kaupunki ainoana kuntana Suomessa määräykset ymmärtää. Yritin vastauskirjeessäni ystävällisesti auttaa ylilääkäreitä vääntämällä heille rautalangasta, miten kaupungin pysyväisohjeet ovat räikeässä ristiriidassa ministeriön määräysten kanssa. En ole kuullut, onko oppi mennyt perille. Etelä-Suomen aluehallintovirasto tutkii asiaa kanteluni perusteella.

Vakavin asia kirjeessä oli se, että Ahonen ylpeili saaneensa selville vaimoni henkilöllisyyden ja tunnusti kirjallisesti katsoneensa kymmeneltä vuodelta vaimoni potilastietoja, vaikka siihen hänellä ei ole vähäisintäkään tarvetta, lupaa tai oikeutta. Siis Helsingin kaupungin palkkaama tarvikejakelupisteen ylilääkäri leikkii salapoliisia ja menee urkkimaan hänelle täysin sivullisen henkilön salaisia potilastietoja! Tein asiasta heti ilmiannon tietosuojavaltuutetulle. Asia on viranomaisten käsittelyssä ja se etenee siellä omaa vauhtiaan. Tässähän nousee mieleen huikea visio uudesta lääkärisarjasta: Ylilääkäri salapoliisina, Ylilääkäri tekee tietomurron, Kaasua ylilääkäri, Soita minulle ylilääkäri, Ylilääkäri koulun penkille, Vodkaa ylilääkäri, Ylilääkäri pahassa pinteessä, Ylilääkäri pot-pot-pot-pot-potkut sai kesken hakkeroinnin…

Vastasin ylilääkäreiden kirjeeseen (HEL 2018-006851) seikkaperäisesti 24.8.2018, mutta en ole saanut siihen mitään vastausta. Miksi en? Olen pyytänyt myös suoraan Teiltä kirjallisesti niitä asiakirjoja tätä ennen jo kolme kertaa (6.2.2018, 28.5.2018 ja 24.8.2018), mutta en ole niitä saanut. Miksi en? Eikö Teillä todellakaan ole sen vertaa auktoriteettia, että olisitte käskenyt alaistenne hoitaa asian kuntoon? Vai onko norsunluutornissanne niin paljon mukavampaa ajanvietettä, että maan matoisille omaishoitajille ei riitä aikaa eikä sydäntä? Kuskoon se yks vaivainen mummeli housuihinsa, ei vois meikää vähempää kiinnostaa. Ihmettelen sitä, että Te olette juristi, mutta silti johtamassanne kaupungissa näytetään vähät välittävän esimerkiksi julkisuusperiaatteen toteutumisesta tai ministeriön antamista määräyksistä tai yksityisyyden suojasta.

Minulla ei ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa tehdä tästä asiasta yhtään vaikeampaa kuin mitä sen olisi pitänyt olla. Olisitte vaan antaneet ne vaipat mukisematta ministeriön ohjeita noudattaen lääkärin lähetteen mukaisesti ja asia olisi ollut sillä siisti. Sananmukaisesti.  Emme me niitä vaippoja olleet kaupungilta inumassa ennen viime vuoden tammikuuta, emmekä sen jälkeenkään. Saahan niitä kaupoista. Olimme kyllä valmiit ottamaan vaipat vastaan, kun terveyskeskuksessa ja sosiaalivirastossa niitä oli useaan otteeseen tyrkytetty. Kun emme niitä saaneet, olen ainoastaan vaatinut, että kaupunki toimii laillisesti ja myöntää virheensä ja korjaa laittomat päätöksensä.  En mitään muuta. Voittehan te tehdä jo nyt vuoden aikana säästyneistä vaippakustannuksista varainsiirrot pormestareiden kahvikassaan. Saahan sillä jopa muutaman munkkipossunkin ja vaikka huikat vadelmalimonadia. Ja teillä kaikilla olisi niin muukaavaa.

Olen vahvasti omanarvontuntoinen, joten en suostu alistumaan laittomaan mielivaltaan. En ole suostunut koskaan ennenkään.  Siksi jatkan peräänantamattomasti niin kauan kaikin keinoin kunnes myönnätte toimineenne väärin. Oikeus on puolellani. Eihän minulla ole mitään menetettävää, kun kaikki elämässä on jo menetetty vaimon sairauden myötä. Oikeuden toteutusta vaatiessani olen vastoin tahtoani joutunut omakohtaisesti kokemaan, minkälaista Helsingin kaupungin johtajien suhtautuminen todellisuudessa on sairaita vähäosaisia vanhuksia kohtaan. Se on todella kaukana siitä, mitä te juhlapuheissanne hurskastelevasti julistatte ja lupaatte. Asukkaille turvataan tarvittaessa aukoton apu. Hekoheko.

Voihan olla niinkin, että sellaista asiakirjaa ei ole olemassakaan, joka voisi oikeuttaa tarvikejakelijoita hylkäämään lääkärin lähetteen. Jos sellainen asiakirja olisi olemassa, se olisi laiton, koska se olisi ministeriön määräysten vastainen. Jos nyt vähänhään viitsii miettiä, niin onhan ajatuskin ihan absurdi, että varaston henkilökunnalla olisi oikeus kumota potilasta hoitavan lääkärin terveydenhoitoa koskevat päätökset.

Kerroin elokuisessa kirjeessäni myös aikomuksistani julkisuuden suhteen. Olen ollut yhteydessä mediaan, mutta julkisen käsittelyn aika tulee sitten, kun olemme saaneet viralliset vastaukset kanteluihini eduskunnan oikeusasiamieheltä, Etelä-Suomen aluehallinnolta ja tietosuojavaltuutetulta.

Tekisi mieli vielä kysyä tutulla fraasilla, että mites tää homma niiku ihan omasta mielestä meni, mutta en viitsi. Toivotan sen sijaan myös omasta puolestani Teille ja kollegoillenne onnellista ja oikeudenmukaista vuotta 2019.

 

Tiedoksi: Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen, Juha Ahonen, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Sanna Vesikansa, Nasima Razmyar, Anni Sinnemäki, Pia Pakarinen  ja Helsingin Sanomat

 

 

11.1.2019

Täyttämätön lupaus kaupunginkansliasta

Johtava kaupunginsihteeri Hannu Hyttinen lähetti minulle ilmoituksen, että kirje on toimitettu sosiaali- ja terveystoimialalle, josta minulle vastataan erikseen. Eipä ollut yllätys, että kirjeeseen ei koskaan vastattu mitään.

 


17.1.2019

Mielipidekirjoitus

Lähetin laatimani yhteenvedon tiedoksi myös Helsingin Sanomien päätoimittajalle Kaius Niemelle.

 


28.1.2019
Kirjeitä poliittisille päättäjille

Tammikuun aikana tuli esille puutteita ja jopa räikeitä väärinkäytöksiä eräissä yksityisissä hoivakodeissa. Asian käsittely kuumensi poliittista ilmapiiriä vaalien lähestyessä. Lähetin muutamille päättäjille viestin, jossa kerroin, miten omien kokemusteni mukaan sairaiden vanhusten kohtelu on alentavaa myös hoivakotien ulkopuolella, eikä omaishoitajien työlle anneta mitään arvoa. Ainakin Sanna Marinilta ja Erkki Tuomiojalta sain ymmärtämystä ja ystävällisen vastauksen.


Hyvä Sanna Marin

Sairaiden vanhusten kohtelu on alentavaa myös hoivakotien ulkopuolella.

Toivon, että ehtisit ja jaksaisit lukea tämän kirjeeni liitteineen. Tässä ajankohtaisessa julkisuusryöpyssä, alkaneessa vaalikampanjassa ja koko elämässä vanhusten kohtelua ja asemaa pitäisi mielestäni käsitellä paljon nykyistä laajemmin ja vakavammin.

Hyvä, että vanhusten kohteluiden epäkohdat hoivakodeissa on tuotu julkiseen käsittelyyn. Epäkohdat eivät kuitenkaan rajoitu laitoksiin. On myös suuri joukko omaishoitajia, jotka tekevät erittäin arvokasta, vaativaa ja raskasta työtä pitämällä huolta rakkaistaan kotona yötä päivää oman sietokykynsä rajoilla saamatta kuitenkaan sitä kohtelua ja arvostusta, joka heille kuuluu. Olen yksi heistä. En ole saanut pyytämääni apua Helsingin kaupungilta, vaan olen joutunut kokemaan, miten kaupungin pormestarit ja ylilääkärit kohtelevat minua ja vaimoani nöyryyttävästi ja välinpitämättömästi.  Alun perin vähäpätöinen rutiiniasia on paisunut vastoin tahtoani kohtuuttomuuksiin. Asiaa selvittäessäni olen joutunut toteamaan, että kaupungin johto ei noudata lainkaan perustuslaissa säädettyä julkisuusperiaatetta, kaupungin ylilääkärit eivät ymmärrä eivätkä noudata Sosiaali- ja terveysministeriön määräyksiä ja tarvikevaraston ylilääkäri on syyllistynyt yksityisyyden suojan murtamiseen urkkimalla täysin sivullisen henkilön potilastietoja ilman vähäisintäkään syytä, tarvetta tai lupaa.

Kerron vähän taustaa. Olemme olleet naimisissa yli 55 vuotta. Haaveet onnellisista eläkevuosista murskaantuivat, kun lähes kymmenen vuotta sitten vaimollani todettiin Alzheimerin tauti. Olen ollut jo vuosia hänen omaishoitajansa, sillä hän tarvitsee apuani kaikissa asioissa joka hetki. Muutamia vuosia sitten arkemme hankaloitui entisestään, kun vaimoltani katosi pidätyskyky. Lopulta viime vuoden tammikuussa tilanteemme hyvin tunteva omalääkärimme teki terveysasemalla lähetteen vaippojen saamiseksi kaupungilta. Emme kuitenkaan saaneet vaippoja, koska meiltä puuttui kaupungin mielestä karenssiaika ja omavastuuvelvoitteen täyttäminen. Olin tyrmistynyt. Ensimmäiseksi vaadin toimialasta vastaavalta apulaispormestari Sanna Vesikansalta julkisuusperiaatteen mukaisesti nähtäväkseni asiakirjan, jonka perusteella tarvikevarastolla oli oikeus hylätä hoitavan lääkärin tekemä lähete. En saanut. Hän vastasi, että emme tarvitse säännöllisesti vaippoja, koska hänen asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu pidätyskyvyn menettäminen. Tyrmistyin entistä enemmän. Kokemuksemme eivät todellakaan vastanneet hänen asiantuntijoidensa käsityksiä.

Nyt on kohta kulunut jo vuosi ensimmäisestä asiakirjapyynnöstäni, enkä ole vieläkään saanut sitä, vaikka kaupungin olisi pitänyt antaa se minulle perustuslain mukaan viipymättä. Olen pyytänyt asiakirjaa moneen kertaan monelta taholta, jopa neljä kertaa kirjallisesti suoraan itse pormestari Jan Vapaavuorelta. En voi käsittää, miten juristin johtaman kaupungin virkailijat voivat suhtautua perustuslain noudattamiseen näin yliolkaisesti.

Vesikansan vastauksen lisäksi olen saanut kaupungilta vuoden aikana ainoastaan yhden kirjeen, jossa ei siinäkään ollut vaatimaani asiakirjaa. Sen sijaan siinä oli kolmen ylilääkärin ylimieliset lausunnot, joista selvisi konkreettisesti, miten ymmärtämättömiä he ovat alansa asioista. Ylilääkärit eivät esimerkiksi hallitse suomen kieltä sen vertaa, että olisivat osanneet lukea ministeriön ohjeet oikein. Niinpä Helsingin kaupungin tarvikevarastossa on jaettu vuosikausia tarvikkeita väärin perustein vaatimalla karensseja, jotka eivät perustu millään tavalla ministeriön määräyksiin. Kirjeeseen sisältyi myös yhden ylilääkärin tunnustus aivan uskomattoman törkeästä yksityisyydensuojarikoksesta.

Suomessa viranomaistoiminnan julkisuus on taattu perusoikeutena.  Julkisuusperiaatteen mukaisesti jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista. Viranomaisilla on puolestaan tiedottamisvelvollisuus. Kansalaiselle on perustuslaillinen oikeus mm. saada viranomaisilta tieto häntä koskevan päätöksen perusteena olevasta asiakirjasta viipymättä, viimeistään kahden viikon sisällä. Tämä kaikki koskee myös Helsingin kaupunkia.  Miksi Helsingin kaupungin johtajat suhtautuvat asiallisiin vaatimuksiini ikään kuin minua ei olisi olemassakaan? Tein jo varhaisessa vaiheessa kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle siitä, että Helsingin kaupunki ei noudata julkisuusperiaatetta. En ole kuullut kantelun edistymisestä, mutta ymmärrän, että sen käsittely ottaa aikansa.

Tämän vaivaisen vaippa-asian tiimoilta olen joutunut toteamaan, että Helsingin kaupungin johtajat ovat todellisuudessa hyvin kaukana julistamistaan hurskaista lupauksista auttaa kaupungin vähäosaisia. He eivät anna mitään arvoa omaishoitajien puurtamiselle. He eivät noudata Suomen lainsäädäntöä eivätkä ministeriön määräyksiä. Pelottaa, mitä kaikkea mätää Helsingin byrokratian rattaissa on vielä hämärän peitossa. Minulle on tullut sellainen käsitys, että  kaupungin johtajat ovat jo tottuneet olemaan välittämättä kaupunkilaisten esille tuomista epäkohdista. Eihän heidän ole tarpeen pelätä kiinnijoutumista rikoksistaan, kun julkinen sana tai poliitikot eivät tartu epäkohtiin, vaan antavat hiljaisen hyväksynnän johtajien toiminnalle.

Liitän oheen kopion pormestarille lähettämästäni uudenvuodentoivotuksesta, jota kirjoittaessani en ihan koko aikaa jaksanut pysyä vakavana. Niin paljon väsyttää, masentaa ja raivostuttaa kaupungin nurja suhtautuminen meihin sairaisiin vanhuksiin. Lähetin kirjeen tiedoksi myös kaikille apulaispormestareille ja ylilääkäreille. Eipä ole yllätys, että en ole saanut vastausta. Lähetin myös erikseen kirjeen Nasima Razmyarille, jolta olin pyytänyt apua jo vuosi sitten. Turhaan, sillä eihän hänen nykyisellä tasollaan tarvitse enää vaivaisia kuunnella. Ihmettelen kyllä, miten hänellä on otsaa hurskastella häpeäpilkuilla, kunnia-asioilla ja inhimillisyysvaatimuksillaan eilisessä kirjoituksessaan, kun hänen todelliset tekonsa ovat aivan muuta..

Ystävällisin terveisin...


 << EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

@Vapaavuori @sannavesikansa @JuhaJolkkonen @Timo_Lukkarinen @LeenaTurpeinen @filsdeproust @helsinginsote