Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.

27.8.21

ELOKUU 2020: Kirjeet oikeuskanslerinvirastosta ja oikeusasiamiehen kansliasta, uusi kantelu, virkavastuun laiminlyönti

 

20.8.2020

Vastaus oikeuskanslerinvirastosta

Sain oikeuskanslerinvirastosta kirjeen, jossa kerrottiin, että oikeuskanslerille heinäkuussa lähettämäni kirje onkin käsitelty siellä kanteluna nimellä Helsingin kaupungin menettely omahoitotarvikejakelua koskevassa asiassa OKV/1414/10/2020.

Kirjeessä kerrottiin, että kantelu on siirretty eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltäväksi, koska saadun tiedon mukaan Helsingin kaupungin menettelyä omahoitotarvikejakelussa koskeva kanteluni on siellä jo käsiteltävänä. 

Olin ymmällä, sillä minulla ei ollut mitään tietoa siitä, että oikeusasiamies käsittelisi jotain kanteluani.

 



24.8.2020

Oikeusasiamies teki kantelun kirjeeni johdosta

Asia selvisi, kun sain eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta kirjeen.

Siellä olikin suhtauduttu apulaisoikeusasiamiehelle 12.5.2020 lähettämääni kirjeeseen niin, että siinä kertomistani asioista oli tehty uusi kantelu nimellä Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020

Nyt annettiin kanteluuni osavastaus, jonka mukaan

  • Asiakirjapyyntöä koskevaa osuutta ei ole syytä käsitellä enää uudestaan.
  • Koska potilastietojen urkkiminen on poliisin käsiteltävä, sitä ei samanaikaisesti ryhdytä tutkimaan oikeusasiamiehen kansliassa.
  • Muilta osin käsittely jatkuu oikeusasiamiehen kansliassa,

Kantelussa oli pyydetty selvitystä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalta. Kaupungin on erityisesti vastattava kysymyksiin

 

Oikeusasiamiehen kanslian selvityspyynnössä mainitaan erikseen hyvin selväsanaisesti, että Valvira totesi 21.10.2019 antamassaan lausunnossa, että hoitotarvikejakelun olisi ollut asianmukaista käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti kun kantelija niitä haki, sillä pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. Lisäksi selvityspyynnössä kiinnitetään huomiota, että oikeusasiamiehen laillisuusvalvontakäytännössä on edellytetty, että valituskelpoinen päätös annetaan pyydettäessä myös siinä tilanteessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa.


Oikeusasiamiehen selvityspyyntöön sisältyi vielä kanslian pyyntö Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialalle olla minuun yhteydessä asian selvittämiseksi ja toimittamaan minulle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet (PYSY044) ja muut pyytämäni asiakirjat. Kaupunki ei ole ottanut minuun yhteyttä eikä ole toimittanut vaadittuja asiakirjoja syyskuuhun 2021 mennessä. En ole ylipäätään saanut kaupungilta minkäänlaista yhteydenottoa tai vastausta viesteihini 11.3.2019 jälkeen.

 


 

28.8.2020

Lisätietoja oikeusasiamiehen kansliaan

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan esittelijäneuvos Håkan Stoorille kirjeen, jossa kerroin taustatietoja käsiteltävänä olevaan kanteluun. Selostin, miten oman tulkintani mukaan Helsingin kaupungin olisi pitänyt toimia hyvää hallintotapaa ja hallintolain määräyksiä noudattaen tehdessään omalääkärin lähetteestä hylkäävän päätöksen helmikuussa 2018 ja miten kaupungin olisi pitänyt keväällä 2019 itseoikaista laiton päätöksensä saatuaan tiedon aluehallintovirastolta päätöksensä laittomuudesta. Kerroin myös, että oikeusasiamiehen laatimaan kanteluun sisältyvässä Helsingin kaupungille lähettämässä selvityspyynnössä oli liitteenä monta asiakirjaa, joita en ollut nähnyt, enkä ole ollut edes tietoinen niiden olemassaolosta.

 

Pyysin samalla, että oikeusasiamies ottaisi kantaa siihen, ovatko pormestari Jan Vapaavuori ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen syyllistyneet virkavastuuta koskevan perustuslain 118 pykälässä mainittuun valvonnan laiminlyöntiin, kun he eivät ole puuttuneet alaistensa laittomaksi todettuun toimintaan, vaikka ovat tienneet siitä.


Hyvä Håkan Stoor

Sain postissa osavastauksen kanteluun EOAK/3279/2020. Se oli minulle yllätys, sillä en ollut kuvitellutkaan, että toukokuussa Maija Sakslinille lähettämäni kirje käsiteltäisiin kanteluna. Kevään vaikeassa tilanteessa saatuani apulaisoikeusasiamiehen vastauksen kanteluuni tunsin tarvetta kertoa, miten toivotonta tavallisen kansalaisen ja etenkin yhteiskunnasta syrjäytettyjen sairaiden vanhusten on saada suuri ja mahtava Helsingin kaupunki toimimaan hyvän hallintomallin mukaisesti ja noudattamaan lakeja.

Arvostan suuresti apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua jatkaa asian selvittämistä. Haluaisin vielä lisätä muutamia tähän asiaan liittyviä selvennyksiä.

Kysyin heinäkuussa neuvoa myös oikeuskansleri Tuomas Pöystiltä, millä keinoilla minun olisi mahdollista saada Helsingin kaupunki noudattamaan lakeja ja määräyksiä toiminnassaan. En saanut vastausta, mutta muutama päivä sitten sain yllättäen oikeuskanslerinvirastosta tiedon, että kirjeeni oli käsitelty sielläkin kanteluna (OKV/1414/10/2020). Kirjeessä kerrottiin myös, että kantelu oli siirretty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, koska minulla oli siellä heidän tietojensa mukaan jo käsiteltävänä kantelu samasta aiheesta. Olin ymmälläni, mutta nyt asia selvisi minulle.

Kysyin toukokuussa myös hallintoon ja julkisuusperiaatteeseen perehtyneen hallinto-opin professorin Olli Mäenpään mielipidettä Helsingin kaupungin menettelystä. Hän vastasi asiaan tutustuttuaan, että tämän asian käsittely eri vaiheineen ei hänen mielestään täytä hyvän hallinnon vaatimuksia, ja näyttäisi lisäksi olevan monelta osin lainvastaista. Hän kertoi lisäksi, että jos kaupungilla ei ole pyytämiäni asiakirjoja, kaupungin pitää joka tapauksessa ilmoittaa, että tällaista asiakirjaa ei ole. Jos kaupungilla on tällaiset asiakirjat, minulla on oikeus saada ne.

 

Nyt kantelun jatkokäsittelyssä kaupungin on ilmeisesti lopulta vastattava konkreettisiin kysymyksiin. Odotan mielenkiinnolla, miten kaupunki selittää menetelleensä, sillä olen saanut viimeksi Helsingin kaupungilta postia 11.3.2019. Silloin terveysasemien johtajaylilääkäri Timo Lukkarinen lähetti nipun kaupungin ylilääkäreiden kirjoituksia, jotka olivat ilmeisesti kopioita aluehallintovirastolle annetuista vastauksista. Samalla Lukkarinen ilmoitti, että kaupunki ei enää vastaa tiedusteluihini. Eikä kaupunki ole vastannut. Pyysin kaupungin kansliasta asiakirjaa, johon tällainen vastaamatta jättämisen oikeus perustuu. En saanut sitä, enkä mitään perusteluja asiakirjan antamisesta kieltäytymiseen.

Kaupungille lähettämässänne pyynnössä on viittauksia kaupungin johtajien laatimiin asiakirjoihin, joita en ole nähnyt enkä ole tiennyt niiden olemassaolostakaan. Esimerkiksi en tiedä ollenkaan, mitä Lukkarinen ja Turpeinen ovat vastineissaan Valviralle ja aluehallintovirastolle kesällä 2019 kertoneet. Valviran ratkaisustakin minulla on ainoa tieto, että Valvira yhtyy Etelä-Suomen aluehallintoviraston ratkaisuun. Minulla olisi ilmeisesti oikeus saada näistä asiakirjoista kopioita, vai olisiko minun pitänyt saada ne jo pyytämättä?

 

Olli Mäenpään vastauksen innoittamana ryhdyin ottamaan selvää, mitä hallintolaissa on määrätty viranomaisten päätöksenteosta. Hallintolaissahan on yksityiskohtaiset ja yksiselitteiset määräykset siitä, miten viranomaisen on toimittava päätöstä tehdessään ja etenkin siitä, miten päätöksestä tiedotetaan asianomaisille. Kuntaliitto on myös laatinut omille sivuilleen mainion yhteenvedon näistä määräyksistä ohjeeksi kunnille. Tarvittavat tiedot ovat siis olleet käytettävissä myös Helsingin kaupungin viranomaisilla.

Julkisuudessa on puitu viime aikoina kriittisesti Helsingin hallintomallia ja pormestareiden vastuita. Apulaispormestarit kertoivat 8.7.2020 Helsingin Sanomissa suhteistaan toimialajohtajiin. Heidän vastauksistaan selvisi, että kaikki neljä apulaispormestaria ovatkin vain ”kaupungin kasvoja” ilman valtaa ja vastuuta. Oikea valta ja vastuu eri toimialoilla kuuluvat toimialajohtajille. Ymmärtääkseni Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimialasta vastuu kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle, jonka toimista vastaa juridisesti puolestaan pormestari Jan Vapaavuori.

Mielestäni Jolkkosen olisi tässä meidän vaippa-asiassamme pitänyt valvoa alaistensa toimintaa ja huolehtia, että he toimivat hallinto- ja julkisuuslakeja noudattaen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

  • Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on tiennyt aivan alusta alkaen, miten kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimitaan. Itse asiassa hän on tiennyt sen hyvin kauan. sillä juuri hän on teettänyt ja allekirjoittanut kaupungin omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeen PYSY044, jonka Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ratkaisuissaan tuominneet monilta osin laittomaksi ja ministeriön määräysten vastaiseksi. Esimerkiksi omahoitotarvikejakelun laiton karenssivaatimus - josta tämä prosessi alkoi - on ollut Jolkkosen hyväksymänä käytössä pysyväisohjeeseen kirjattuna jo vuosikausia.

  • Toimialajohtaja Juha Jolkkonen ei ole valvonut, että hänen alaisensa noudattavat hallintolakia päätöksenteossa. Kun omahoitotarvikejakelupisteessä päätettiin helmikuussa 2018 hylätä omalääkärimme vaippalähete, viranomaisen olisi pitänyt hallintolain mukaan antaa tiedoksi tekemänsä päätös meille. Viranomaisen on pyytämättä lähetettävä päätöstä koskeva pöytäkirjanote oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen asianomaiselle erikseen tiedoksi kirjeellä. Kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi mm. päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta, päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu sekä sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. Jos hyvää hallintotapaa noudatettaisiin ja toimittaisiin hallintolain mukaisesti, ei todellakaan riitä, että joku rouva vain sanoo puhelimessa, että ette te nyt saa niitä vaippoja. 

  • Toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai toukokuussa 2019 Etelä-Suomen aluehallintovirastolta tiedon, jonka mukaan omahoitotarvikejakelussa oli toimittu lainvastaisesti, kun lääkärin lähete oli hylätty ja vaadittu perusteettomasti kolmen kuukauden karenssia. Jolkkosen olisi pitänyt valvoa, että kaupunki hallintolain mukaisesti itseoikaisee laittoman päätöksensä oma-aloitteisesti. Viranomaisen olisi pitänyt poistaa virheellinen laiton päätöksensä ja ratkaista asia uudelleen laillisesti.

  • Toimialajohtaja Juha Jolkkonen ei ole vieläkään toimittanut minulle julkisuuslain perusteella yli kaksi vuotta sitten pyytämääni asiakirjaa, vaikka se olisi pitänyt toimittaa viipymättä, viimeistään kahden viikon kuluessa. Eikä hän ole kertonut perusteluja antamisen eväämiselle.

Kun Helsingin kaupunki ei näin yksinkertaisessa rutiiniasiassa toimi lainkaan hallintolain edellyttämällä tavalla, on pelättävissä, että Helsingin kaupunki ei yleensäkään piittaa hallintolain tai julkisuuslain tai ministeriön määräysten noudattamisesta. Vastaavia lainrikkomuksia on kaupungin toiminnassa varmasti valtava määrä. Kukaan kaupungin johtajista ei tunnu valvovan mitenkään lakien noudattamista. Helsingin kaupunki on asettanut itsensä lakien yläpuolelle, enkä tiedä minkään laillisuutta valvovan viranomaisen tähän epäkohtaan puuttuneen.

Tein 9.6.2020 valituksen Helsingin hallinto-oikeudelle siitä, että Helsingin kaupunki ei noudata päätöksenteossaan hallintolakia eikä julkisuuslakia (Diaarinumero 20967/03.04.04.04.01/2020). Asian käsittely lähti siellä etenemään rivakasti heti seuraavana päivänä, kun olin lähettänyt oikeuskanslerille kirjeeni.


Perustuslaissa on säännös myös virkavastuusta (118 §). Viranhaltijat ja luottamushenkilöt toimivat virkavastuulla ja vastaavat toimiensa lainmukaisuudesta. Jokaisella, joka on kärsinyt oikeuden loukkauksen tai vahinkoa viranhaltijan tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä.  Minusta on selvää, että olemme kärsineet tuhansien eurojen vahingon Helsingin kaupungin viranomaisten lainvastaisten toimenpiteiden vuoksi ja erityisesti sen takia, että kaupungin kaikesta toiminnasta vastaava pormestari Jan Vapaavuori on laiminlyönyt alaistensa toimien laillisuuden valvonnan.

Aikomuksenani oli pyytää eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, onko pormestari Jan Vapaavuori syyllistynyt tähän virkavastuupykälässä mainittuun laiminlyöntiin. Voisiko oikeusasiamies ottaa siihen kantaa nyt käsiteltävänä olevan kantelun ratkaisun yhteydessä?


Olen pahoillani, kun en kokemattomana maallikkona hallitse näitä juridisten asioiden protokollia ja oikeita menettelytapoja, enkä ole oikein päässyt selville eri valvontaviranomaisten toimialajaoista. Vielä enemmän olen pahoillani siitä, että olen joutunut tämän asian takia vaivaamaan niin monia virkamiehiä. Tässä on kuitenkin kyse oikeusvaltion kannalta hyvin tärkeistä perusasioista. Noudattavatko viranomaiset Suomen lainsäädäntöä ja saavatko kansalaiset oikeudenmukaisen kohtelun? Onko tavallisilla kansalaisilla mahdollista saada väärinkäytökset oikaistuiksi? Saavatko edes korkeat laillisuutta valvovat viranomaiset Helsingin kaupungin johtajat toimimaan Suomen lainsäädännön mukaisesti?

Ystävällisin terveisin...


 

 

28.8.2020

Puistolan pojat silmätysten

Kohtaus Helsingin kaupungintalon edustalla perjantaina 28.8.2020 klo 18. Olin pakkaamassa vaimoni pyörätuolia autoomme, kun Kaupungintalon ovesta astui ulos pukumies. Hän lähti kävelemään itään päin. Ohittaessaan minut läheltä, hän katsoi suoraan silmiini. Ja minä hänen silmiinsä. Tunnistin, kuka hän on. Hän ei tiennyt, kuka olen. Minulla olisi ollut paljon kysyttävää häneltä. Olin hiljaa. Hieman kuitenkin huvitti vanhojen Puistolan poikien ensikohtaamisemme livenä juuri tänä päivänä.


<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

@Vapaavuori @sannavesikansa @JuhaJolkkonen @Timo_Lukkarinen @LeenaTurpeinen @filsdeproust @helsinginsote