KESÄKUU 2018: Julkisuuslain rikkomista koskeva kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

12.6.2018

Kaupunki ei noudata julkisuuslakia

Lähetin Helsingin Sanomien mielipidesivulle kirjoituksen siitä, että Helsingin kaupunki ei noudata julkisuuslakia, kun se ei luovuta minulle pyytämääni asiakirjaa. Kirjoitusta ei julkaistu.

MIKSI EMME SAANEET KAUPUNGILTA VAIPPOJA?

Omalääkärimme kirjoitti tammikuussa kahdeksan vuotta Alzheimerin tautia sairastaneelle vaimolleni lähetteen Helsingin Koskelan välinevarastoon vaippojen saamiseksi kaupungilta. Emme kuitenkaan niitä saaneet, koska emme täyttäneet omavastuuvaatimusta. Kysyin Helsingin sosiaali- ja terveysasioista vastaavalta apulaispormestarilta, mihin päätökseen tämä karenssivaatimus perustui, koska sellaisesta ei ole mitään tietoa terveysasemalla. Hän lupasi selvityttää asian.

Apulaispormestari vastasi, että hänen asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu virtsankarkaaminen, joten me emme tarvitse säännöllisesti vaippoja. Miten he voivat tietää tilanteemme ja tarpeemme paremmin kuin meitä 14 vuotta hoitanut omalääkärimme? Vaimoltani on kadonnut jo aikoja sitten muisti kokonaan. Hän tarvitsee apuani ihan kaikessa joka hetki. Ei hän ole enää vuosiin muistanut, missä on vessa. Ei hän edes tiedä, mikä vessa on ja mihin sitä käytetään. Kun tarpeet ovat tullakseen, ne tulevat juuri siinä paikassa ja sellaisin seurauksin kun tulevat.

Halusin myös tietää, miksi karenssipäätös tehtiin ja mitä siinä päätettiin? Mihin tavoitteisiin pyrittiin? Miten mietittiin sen vaikutuksia? Minkälaista taustatietoa ja asiantuntemusta päättäjillä oli? Odotettuani vastauksia turhaan neljä kuukautta, kysyin samat kysymykset pormestarilta. Sain tiedon, että kirjeeni on saatettu kirjaamoon sosiaali- ja terveysalan vastattavaksi. Viikot vierivät, mutta vastausta ei kuulu. Miksi?

Kaupungin sivuilla kannustetaan ottamaan vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista ja terveydestä. Kaupunki lupaa puolestaan turvata asukkaille tarvittaessa aukottoman avun. Ei kyllä siltä vaikuta. Omaishoitajan arki on rankkaa ponnistelua yötä päivää voimien ja sietokyvyn rajamailla. Romahdus tulee usein, kun voimat loppuvat. Säästämme arvokkaalla uurastuksellamme merkittävän määrän yhteiskunnan varoja, mutta apua emme saa, kun pyydämme sitä kaupungin johdolta. Meidän olisi kuulunut saada vaipat heti omalääkärin lähetteen mukaisesti, mutta saammekin osaksemme vain nöyryyttävää kyykyttämistä ja ylimielistä välinpitämättömyyttä.

Päättäjiin pettynyt väsynyt omaishoitaja

19.6.2018

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle julkisuuslain rikkomisesta

Tein eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun Helsingin kaupungin perustuslakirikkomuksesta, koska en ollut kohtuullisen ajan kuluessa saanut kaupungilta julkisuusperiaatteen mukaista asiakirjaa, jonka perusteella minua koskeva päätös oli tehty, enkä myöskään perusteluja vastaamattomuudelle.

 

Arvoisa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Helsingin Sanomissa 16.6.2018 olleen julkisuusperiaatetta koskevan artikkelin innoittamana rohkenen pyytää Teiltä apua saadakseni Helsingin kaupungilta tietoa asiakirjasta, jonka perusteella vaimoani ja minua koskeva päätös on tehty. Tiedän, että asiani saattaa tuntua vähäpätöiseltä, mutta se kuvastaa hyvin sitä, miten kaupungin päättäjät suhtautuvat välinpitämättömästi tavallisten kaupunkilaisten oikeutettuihin vaatimuksiin ja kuinka he ovat piittaamattomia julkisuusperiaatteen noudattamisen suhteen.

Olen 77-vuotiaan vaimoni omaishoitaja. Hän sairastui kahdeksan vuotta sitten Alzheimerin tautiin. Tauti on edennyt pitkälle, eikä vaimoni muista enää yhtään mitään. Hän tarvitsee apuani ihan kaikessa koko ajan. Vessaongelmat kuuluvat kaiken muun ohella tämän taudin oireisiin sairauden edetessä. Vaimoni ei enää oikein tiedä, mikä on vessa ja mitä siellä tehdään. Tämän vuoden tammikuussa omalääkärimme kirjoitti Suutarilan terveysasemalla lähetteen kaupungin vaippojen saamiseksi. Hän on hoitanut meitä jo 14 vuoden ajan ja tuntee tilanteemme ja tarpeemme erittäin hyvin. Emme kuitenkaan saaneet vaippoja, koska emme Koskelan välinevaraston mukaan olleet täyttäneet omavastuuvaatimusta. Terveysasemalla ei ollut - eikä ole vieläkään - tällaisesta karenssista mitään tietoa. Siellä toimittiin voimassa olevien määräysten mukaisesti: vaipat saa, kun lääkäri arvioi tarpeen jatkuneen kolmen kuukauden ajan. Niinhän meidän tapauksessamme oli kiistatta.

Muistisairaan lähimmäisen omaishoitajana toimiminen on äärimmäisen raskasta ja vaativaa. Tämän sairauden kanssa elämään joutuminen on ihan hirveä kohtalo, jota joutuu itkemään kaiket yöt. Pienikin empatian osoitus ulkopuolelta auttaa välillä vähän jaksamaan. Välinevarastossa kävi päinvastoin, virkailijan töykeys romahdutti ja masensi minut. Aloin selvittää, mistä oikein on kysymys. Lähetin 6.2.2018 kirjeen sosiaali- ja terveysasioista vastaavalle apulaispormestari Sanna Vesikansalle. Pyysin häneltä vastausta siitä, mihin päätökseen karenssivaatimus perustuu ja mikä on sen asiakirjan sanamuoto. Vaadin siis osaltani perustuslaissa olevan julkisuusperiaatteen mukaisesti tietoa asiakirjasta, jonka perusteella minua koskeva ratkaisu oli tehty. En sen enempää. Arvelin Vesikansan osaavan vastata yksinkertaiseen kysymykseeni helposti, koska hän toimii myös lautakunnan puheenjohtajana. En ole saanut vastausta kysymykseeni. Sen sijaan Vesikansa kertoi minulle, että hänen asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin tautiin ei kuulu virtsankarkaaminen, joten me emme tarvitse säännöllisesti vaippoja. Harvoin olen tullut pahemmin loukatuksi.

Kun olin neljä kuukautta turhaan odottanut vastausta Vesikansalta, kirjoitin kirjeen 1.6.2018 pormestari Jan Vapaavuorelle. Kerroin hänelle taustatiedot ja pyysin häneltä apua asiakirjan saamiseksi. Hän oli saattanut kirjeeni kirjaamoon sosiaali- ja terveysalueen vastattavaksi, minulle kerrottiin. Viikot vierivät, mutta en ole saanut kaupungilta vieläkään mitään selitystä sille, miksi emme saaneet vaippoja lääkärimme lähetteen mukaisesti. Aikaa olisi kyllä ollut tarpeeksi vastaamiseen. En ymmärrä tätä ylimielistä välinpitämättömyyttä. Ei ole tullut tietoa omavastuuajan päättymisestäkään, vaikka kaupungille on toimitettu Vesikansan kehotuksesta 29.3.2018 uusi tarkempi ja perustellumpi lääkärinlausunto.

Helsingin kaupungin johto pitää konsulttien kanssa seminaareja avoimuudesta ja nettisivuilla julistetaan hurskaasti, että kaupunki turvaa asukkaille tarvittaessa aukottoman avun. Todellisuus on aivan muuta. Eikö tässä ole kyse juuri siitä avoimuuden puutteesta ja julkisuusperiaatteen toteutumattomuudesta, josta Helsingin Sanomien artikkelissa puhuitte?

Olen neuvoton, kun en saa sitkeistä yrityksistäni huolimatta toteutettua minulle perustuslain mukaan kuuluvia oikeuksiani. Siksi käännyn puoleenne. Voisitteko Te pyytää puolestani Helsingin kaupungilta sitä asiakirjaa, jonka perusteella meiltä evättiin vaipat? Minä olen kaupungin päättäjille vain yksi maan matoisista omaishoitajista, joiden huolista ei tässä kaupungissa tarvitse välittää.  Jospa he kuuntelisivat Teitä paremmin.

Kunnioittaen...

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>