KESÄKUU 2020: Valitus Helsingin hallinto-oikeuteen

 

5.6.2020

Kirje oikeusministerille julkisuuslaista

Julkisuuslaki oli paljon esille mediassa. Lähetin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille kirjeen, jossa kerroin, miten mahdotonta tavallisen kansalaisen on saada Helsingin kaupunki noudattamaan julkisuuslakia. Toivoin, että kokemuksestani olisi jotain hyötyä tekeillä olevan julkisuuslain päivittämisessä.

Hyvä Anna-Maja Henriksson

Viime aikoina on koronan takia käyty päivittäin julkista keskustelua siitä, saadaanko viranomaisilta tarpeeksi tietoja vai salataanko niitä tarpeettomasti. Eilisessä Hesarissa otitte kantaa julkisuuslain epäkohtiin. Haluan kertoa omista kokemuksistani tavallisena kansalaisena, miten olen käytännössä kokenut julkisuusperiaatteen toimimattomuuden, kun vastassa on suuri ja mahtava Helsingin kaupunki. Toivoisin, että ehtisitte jossain välissä lukaista oheisen pitkän liitteen, jossa olen kertonut kronologisesti, miten olen yli kahden vuoden ajan turhaan yrittänyt saada julkisuuslain mukaisesti asiakirjaa Helsingin päättäjiltä, erityisesti pormestari Jan Vapaavuorelta.

Kyse oli alun perin pienestä rutiiniasiasta, joka paisui tahtomattani kohtuuttomuuksiin. Tammikuussa 2018 Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri hylkäsi omalääkärimme vakavasti muistisairaalle vaimolleni tekemän vaippalähetteen, koska meiltä hänen mielestään puuttui kolmen kuukauden omavastuuvelvollisuus. Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi myöhemmin, että ministeriön määräyksissä ei ole mitään omavastuuosuuden vaatimusta, joten karenssivaatimus oli laiton. Kun en useista pyynnöistäni huolimatta saanut kaupungilta perusteluja hylkäyspäätökselle, tein kesäkuussa 2018 kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle kaupungin julkisuuslakirikkomuksesta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies julkaisi 24.5.2019 ratkaisunsa (EOAK/3276/2018), jossa hän totesi mm.  ”Kantelijan yhteydenotot ovat olleet apulaisoikeusasiamiehen mielestä keväällä 2018 luonteeltaan tiedusteluja kaupungin menettelyjen perusteista, eikä nimenomaan asiakirjapyyntöjä, joten viranomaiset eivät apulaisoikeusasiamiehen mielestä ole laiminlyöneet julkisuuslakiin liittyviä velvollisuuksiaan”.

Olin kuvitellut, että tekemällä kantelun korkealle laillisuusvalvojalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle, saan oikaistuksi kokemani vääryyden. Julkisuulain noudattamatta jättämistä koskevan kanteluni ratkaisulla ei ole ollut kuitenkaan mitään vaikutusta tapahtuneeseen. Apulaisoikeusasiamies rajasi kanteluni koskemaan vain kevättä 2018, jolloin en osannut käyttää perustelupyynnöissäni sanaa asiakirja, joten kaupungin menettelyssä ei ollut hänen mielestään moitittavaa. Olin kuitenkin kertonut oikeusasiamiehelle kaupungin vastinetta kommentoidessani maaliskuussa 2019, että kevään 2018 jälkeen olin jo yhdeksän kuukauden ajan vaatinut kaupungilta asiakirjaa tarkalleen julkisuuslain edellyttämällä tavalla, eikä kaupunki silti ollut vastannut pyyntöihini. Kaupunki ei ollut myöskään ilmoittanut minulle päätöksestään olla antamatta asiakirjaa, eikä ollut kertonut kirjallisesti antamisesta kieltäytymisen perusteitaan. Tätä apulaisoikeusmies ei ottanut huomioon ratkaisussaan, vaikka mielestäni hänen olisi pitänyt ottaa. Todellisuudessahan kaupunki on rikkonut julkisuuslakia alusta alkaen näihin päiviin saakka. Oikeusasiamies on tietoinen tästä kaupungin rikkomuksesta, mutta on menetellyt ratkaisuissaan niin, että Helsingin kaupunki on selvinnyt tähän mennessä asiasta pelkillä moitteilla, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä. Oikeustajuni ei hyväksy sitä, että viranomainen voi oikeusvaltiossa rikkoa julkisuuslakia saamatta siitä rangaistusta.

Jos jaksatte lukea tuon yhteenvetoni, niin huomaatte, että tähän prosessiin liittyy julkisuuslain rikkomisen lisäksi paljon omituisuuksia, vääryyksiä ja epäkohtia, kuten ministeriön määräysten noudattamatta jättäminen, salaisten potilastietojen urkkiminen, omaishoitajien työn väheksyminen, piittaamattomuus sairaiden vanhusten tarpeista, kaupungin johtajien hurskastelu hyväntekijöinä, esimiesasemassa olevien viranomaisten vastuunpakoilu, johtajien asiantuntemattomuus alansa asioista, korkeiden laillisuutta valvovien viranomaisten voimattomuus puuttua epäkohtiin jne..

Jotain hyvin nurjaa Helsingin kaupungin organisaatiossa, vastuunjaossa ja johtavassa asemassa olevien asenteissa on. Lopullinen vastuu kaikesta on Vapaavuorella ja hänelle minä useimmat pyyntöni olen lähettänytkin. Mutta eipä hänkään ole käskenyt alaistensa hoitaa asiaa kuntoon, vaikka on juristi. Miten kaupungin johtajat voivat olla niin piittaamattomia esimerkiksi julkisuuslaista? Miten kykenemättömiä kaupungin ylilääkärit ovat tulkitsemaan ministeriön määräyksiä? Kun en sitkeistä yrityksistäni huolimatta saanut kaupungin johtajia noudattamaan julkisuuslakia ja korjaamaan laitonta päätöstään, yritän vielä vaikuttaa asiaan muiden päättäjien, asiantuntijoiden ja median avulla. Uskoni oikeusvaltioon on jo mennyt, mutta pieni kipinä kytee vielä, jospa sittenkin…

Kokemani perusteella minua huolestuttaa erityisesti julkisuuslain noudattaminen Suomessa. Onko sen määräykset vain kuolleita pykäliä? Helsingin kaupunkia ei ainakaan huoleta yhtään olla piittaamatta julkisuusperiaatteesta. Julkista keskustelu seuraamalla saa käsityksen, että julkisten tietojen salaaminen on hyvin yleistä. Tuntuu, että maan tapana on jo olla välittämättä julkisuusperiaatteen mukaisista asiakirjavaatimuksista. Mitäpä turhia, kun ei julkisuuslain rikkomisesta näytä seuraavan mitään sanktioita. Toivottavasti jotakin kokemuksistani voisi ottaa huomioon julkisuuslakia uudistettaessa.

Ystävällisin terveisin... 

 

 

9.6.2020

Valitus Helsingin hallinto-oikeudelle

Tein Helsingin hallinto-oikeudelle valituksen Helsingin kaupungin laittomuuksista (Diaarinumero 20967/03.04.04.04.01/2020).

Päätökset, joihin hain muutosta:

• Helsingin kaupunki vaati karenssia vaippojen saamiseksi. Vaatimus on Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan laiton. Kuntien omahoitotarvikejakelun määräykset on kirjattu sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfoon, eikä siellä ole mitään mainintaa karenssista. Vaipat olisi pitänyt antaa heti. Kaupunki ei antanut kirjallisesti minulle päätöstään, ei sen perusteluja eikä valitusosoitetta. Vaadin, että Helsingin kaupunki toimittaa meille vaipat 1.2.2018 lähtien sosiaali- ja terveysministeriön määräysten ja vaimoani hoitavan omalääkärin laatiman lähetteen mukaisesti.
• Helsingin kaupunki ei toiminut julkisuusperiaatteen mukaisesti, kun se ei antanut viipymättä pyytämääni päätöksen perusteena olevaa asiakirjaa, eikä myöskään kirjallista päätöstä ja perusteluja asiakirjan antamatta jättämiselle. Vaadin että Helsingin kaupunki noudattaa julkisuuslakia.

·       

10.6.2020

Tietoja kaupungin epäkohdista tarkastuslautakunnalle

Helsingin kaupungin tarkastuslautakunta julkaisi arviointikertomuksensa, jossa se esitti voimakasta kritiikkiä Helsingin hallintomallin toimivuutta kohtaan. Tarkastuslautakuntahan raportoi havainnoistaan ja suosituksistaan vuosittain julkaistavassa arviointikertomuksessa. Hyvin usein arvioinneissa nousee esille epäkohtia, joihin kaupunginhallituksen alaisen toimeenpanevan organisaation tulisi kohdistaa kehittämistoimia. Lähetin tarkastusviraston johtajalle Timo Terävälle viestin, jossa kerroin kaupungin toiminnassa kokemistani epäkohdista, joihin tarkastuslautakunnan pitäisi puuttua:

• Kaupungin olisi pitänyt hyvää hallintotapaa noudattaen antaa alkuperäisestä lääkärin vaippalähetteen hylkäämisestä minulle   En saanut sitä, enkä ole vieläkään saanut, vaikka olen useaan kertaan pyytänyt.
• Eduskunnan oikeusasiamies, aluehallintovirasto ja Valvira ovat lähettäneet kaupungin sosiaali- ja terveystoimelle langettavat ratkaisunsa ja määränneet kaupungin toimia näiden viranomaisten antamien määräysten mukaisesti, mutta silti kaupunki ei ole tehnyt mitään asian hyväksi.
• Kun Etelä-Suomen aluehallintovirasto ilmoitti keväällä 2019 Helsingin kaupungille sen toimineen vastoin ministeriön määräyksiä ja lainsäädäntöä vaatiessaan tarvikejakelussaan karanteeneja, se kehotti kaupunkia muuttamaan toimintansa lailliseksi. Olisi voinut olettaa, että kaupunki oikaisee meitä koskevan laittoman päätöksensä, mutta ei.
• En ole saanut pyytämääni asiakirjaa. En edes päätöstä asiakirjan antamatta jättämisestä, enkä perusteluja antamisen epäämiselle. Julkisuuslaissa on asiakirjojen antamisesta hyvin selvät määräykset lainsäädännössä, mutta Helsingin kaupungin johtajien mielestä se ei koske heitä.

Lähetin lisätietoja myös asiasta kirjoittaneille toimittajille.

30.6.2020

Tavoittaisiko Twitter hra Isoherran?

Kun en sitkeistä yrityksistäni huolimatta ole saanut yhteyttä Jan Vapaavuoreen, ajattelin kokeilla Twitteriä. Siellähän hän lähettelee viestejään päivittäin tiuhaan tahtiin, enimmäkseen itseänsä kehuen ja muita moittien tai vaan lillukanvarsista valittaen. Lehdissä oli ollut kriittisiä kirjoituksia hänen johtamistavoistaan ja 30.6. hän sai suurta huomiota osakseen, kun kiukuissaan haukkui Twitterissä puskasta huutelijoita ja vaati konkreettisia esimerkkejä. Kommentoin twiittiä luettelemalla muutamia omakohtaisia konkreettisia esimerkkejä hänen laiminlyönneistään kaupungin kaikesta toiminnasta vastaavana johtajana.

 

 

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>