Puhelu Koskelasta

30.12.2021

Joulukuun alkupäivinä puhelin soi, kun olin juuri tullut hakemasta vaimoani pois sairaalasta, jossa hän oli ollut keuhkokuumeen takia. Vastasin, koska näin numerosta, että puhelu tuli kaupungilta ja arvelin, että kotiuttamisessa oli sairaalassa jäänyt jotain kertomatta. Mutta ei. Puhelimesta kuului pirteä naisääni, joka kertoi olevansa lähihoitaja SejaSe Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelusta. Siis mitä? Sanoin spontaanisti, että ei voi olla totta. Mutta oli se.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen oli pyytänyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta vaimolleni. Ja mehän sovimme. Ystävällisessä hengessä, kuten lähihoitaja kirjasi tapahtuman Maisaan. Pihallemme ilmestyi sopimuksen mukaisesti jo ennen joulua kasa laatikoita, joissa oli 344 inkohousua. 

Tämä oli jo toinen puhelu omahoitotarvikejakelusta. Edellinen oli töykeän tuntuisen naisen takaisinsoitto 2.2.2018. Hän kertoi silloin, että emme saa hoitavan lääkärin määräämiä vaippoja, koska meiltä puuttuu omavastuuvelvoitteen täyttäminen ja kolme kuukautta vanhempi inkontinenssidiagnoosi potilastiedoista. Lopetin silloin puhelun sanomalla, että soittakoot sitten uudelleen, kun ovat sitä mieltä, että saamme vaipat. Puhelusta päätellen ovat nyt sitä mieltä. Tämän mielenmuutoksen toteutumiseen meni maailman toimivimman kaupungin Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelun Koskelan toimipisteen henkilökunnalta kolme (3) vuotta, kymmenen (10) kuukautta ja yksi (1) päivä! Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antamalla kovasanaisella langettavalla ratkaisulla saattoi olla hieman vaikutusta omahoitotarvikejakelun viranhaltijoiden mielipiteen muutokselle. Apulaisoikeusasiamies totesi päätöksessään, että "kantelija on alun perin toiminut asiassa annettujen ohjeiden mukaisesti ja soittanut omahoitotarvikejakeluun. Hänelle on annettu väärää tietoa". 

Kaikki ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet kantelujen ratkaisuissaan omahoitotarvikejakelun toimineen lainvastaisesti helmikuussa 2018 ja vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman menettelynsä. Laillisuusvalvojien mielestä vaipat olisi pitänyt antaa meille heti. Miten on silti mahdollista, että Helsingin kaupunki on vasta melkein neljän vuoden kuluttua laittomasta ratkaisustaan tullut siihen tulokseen, että vaimollani oli oikeus lakisääteisiin vaippoihin? Siinäpä sitä riittää ihmettelemistä.

Kerroin kaupungille jo vuoden 2018 alussa, että karenssivaatimus on laiton. Kerroin sen myös erikseen selväsanaisesti silloiselle pormestarille Jan Vapaavuorelle ja pyysin häntä puuttumaan asiaan. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärille Juha Ahoselle ja hänen esimiehilleen olen selvittänyt asian juurta jaksain 24.8.2018 ja 9.1.2019. Olen kommentoinut ja korjannut Ahosen harhaiset käsitykset eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassa vastineessani 11.3.2019. Oikaisin hänen samat omituiset Etelä-Suomen aluehallintovirastolle antamat selityksensä vastineessani 8.4.2019. Aluehallintovirasto pyysi päätöksessään 25.4.2019 kaupungilta selvitystä siitä, miten se korjaa laittomuudet. Näin vastauksen vasta 22.9.2020 ja kerroin Helsingin hallinto-oikeudelle 7.10 2020 vastineessani, että mitään lupauksista ei ole toteutettu. Korjasin samalla muutkin Ahosen Helsingin hallinto-oikeudelle kertomat väärät tiedot. Olen kommentoinut hänen Valviralle antamiaan valheellisia lupauksiaan 21.10.2020. Olen antanut vastineeni 2.2.2021 hänen eduskunnan oikeusasiamiehelle antamiin totuudenvastaisiin selityksiin. Olen ruotinut 21.4.2021 Ahosen poliisille tietosuojavaltuutetun tekemän rikosilmoituksen tutkinnassa antamat tositapahtumista poikkeavat tiedot luvattomasta potilastietojen katselusta. Viimeksi korjasin Juha Ahosen uhmakkaita selityksiä vielä 18.10.2021 vastauksessa, jonka kaupunki antoi minulle kaupungin hallitukselle lähettämäni kirjeen johdosta. Selitykset olivat edellään sitä samaa ymmärtämätöntä hölynpölyä, jota ne ovat olleet koko ajan alusta alkaen. 

Juha Ahosen esimiehet Timo Lukkarinen, Leena Turpeinen, Juha Jolkkonen, Sami Sarvilinna, Jan Vapaavuori ja Juhana Vartiainen sekä kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus ja sote-lautakunta ja myös tarkastusvirasto ja kaupungin johtoryhmä ovat olleet tietoisia omahoitotarvikejakelun jatkuvasta laittomasta toiminnasta, mutta kukaan ei ole puuttunut asiaan.

Kun olen näinä vuosina ihmetellyt Helsingin kaupungin viranhaltijoiden ja johtajien ylimielistä, välinpitämätöntä ja ihmisarvoa polkevaa suhtautumista meihin, en ole keksinyt, mistä se johtuu. Ainoa selitys, joka on tullut mieleeni, on se, että kaupunki on luottanut luonnolliseen poistumaan ja uskonut sen kautta pääsevänsä pälkähästä. Onhan toive ollut lähellä toteutua, kun kaupungin ylläpitämän Pakilatalon vastuuton toiminta aiheutti vaimolleni lonkkamurtuman ja sen seurauksena keuhkoveritulpan. Nyt viimeksi hento ja hauras vaimoni näyttää selviytyvän Helsingin kaupungin harmiksi vielä keuhkokuumeestakin.

Se, että saimme ensimmäisen erän vaippoja, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Kaupunkihan kieltäytyy yhä korvaamasta meille itse ostamamme vaipat. Enkä ole vielä kuullut, että kaupunki olisi oma-aloitteisesti ryhtynyt mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Suurin kysymys on syyllisten saaminen virkavastuuseen laittoman toiminnan ja valvonnan laiminlyönnin takia. Siinä mitataan aikanaan, onko perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. 

             >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

LAITON KARENSSIVAATIMUS

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on vaadittu vuosikausia kaupunkilaisilta lainvastaisesti kolmen kuukauden karenssia ennen hoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat vaatineet sosiaali- ja terveystoimen toimialaa korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupungin virkamiehet eivät ole totelleet viranomaisten vaatimuksia.

Vakavasti muistisairasta vaimoani hoitava omalääkärimme teki terveysasemalla tammikuussa 2018 pitkäaikaisen sairauden takia pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni lähetteen lakisääteisistä vaipoista Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakeluun. Emme saaneet vaippoja, koska kaupunki vaati omavastuuvelvollisuuden täyttämistä ja kolmen kuukauden karenssia. 

Aloin selvittää vaimoni omaishoitajana, mistä oikein oli kysymys ja mihin hylkäävä päätös perustui. Kävi pian ilmi, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on vaadittu vuosikausia kaikilta uusilta hoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssia. Selvisi myös helposti, että karenssi ei perustunut mihinkään lainsäädäntöön tai ministeriön määräyksiin. Useimmat omahoitotarvikkeiden käyttäjistä ovat vähävaraisia sairaita vanhuksia, joille laittoman karenssin vaatimuksen takia aiheutuva muutaman sadan euron menetys on suuri menoerä. 

Olen ajanut vaimoni oikeuksia jo neljän vuoden ajan vetoamalla kaupungin johtajiin. Kun kaupungin ylimieliset virkamiehet eivät vastanneet kyselyihini, tein kanteluja laillisuutta valvoville viranomaisille. Kaikki viranomaiset ovat antaneet asiasta langettavat ratkaisunsa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi jo 16.4.2019 ratkaisun ESAVI/15067/06.03.00/2018 kanteluuni, jossa se totesi, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan. Aluehallintovirasto totesi, että Helsingin kaupungin menettely vaimoni hoitotarpeiden osalta ei ole ollut asianmukaista olla antamatta vaippoja heti, kun niiden tarve on todettu. Aluehallintovirasto antoi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalalle hallinnollista ohjausta ja vaati sitä 7.5.2019 mennessä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta. Kaupunki antoi kuukauden myöhässä vastauksensa, jossa lupaili sitä ja tätä, mutta ei ole toteuttanut mitään lupauksistaan.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies päätti kantelun EOAK/3276/2018 ratkaisussa 21.5.2019 käynnistää uutena kanteluna EOAK/3024/2019 selvityksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laillisuudesta. Tätä varten eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta lähetettiin Valviralle selvitys- ja lausuntopyyntö, jossa oikeusasiamies pyysi kiinnittämään huomiota siihen, onko kaupungin jakelukäytäntö terveydenhuoltolain ja ministeriön määräysten mukainen ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti ottaen huomioon vaimoni sairaus ja pidätyskyvyttömyyden jatkuminen jo vuosikausia.

Valviran oikeusasiamiehelle 20.10.2019 antamassa lausunnossa V/22625/2019 todetaan aluehallintoviraston tavoin, että kaupungin laatimat ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että hoitotarvikejakelu ei menetellyt vaimoni tapauksessa asianmukaisesti. Hoitotarvikejakelun olisi pitänyt käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. 

Tietosuojavaltuutettu teki 1.4.2020 kesällä 2018 lähettämäni kirjeen pohjalta Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 ylilääkäri Juha Ahosen suorittamasta vaimoni salaisten potilastietojen luvattomasta ja tarpeettomasta katselusta.  Asianimikkeenä oli ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”. Tutkinnanjohtaja Markku Silen ratkaisi asian vuotta myöhemmin kyselemällä ainoastaan syylliseksi epäillyltä Ahoselta, oliko Ahonen katsellut salaisia potilastietoja. Ahonen vastasi, että ei Ahonen ollut. Silen päätti Ahosta kuultuaan yksin, että esitutkintaa ei suoriteta. Oikeusasiamies ja poliisihallitus eivät voineet puuttua toisen viranomaisen päätökseen. Näin näppärästi oikeusvaltio Suomessa syylliseksi epäilty voi ratkaista oman syyllisyytensä itsepalvelumenetelmällä! 

Oikeuskanslerinvirasto teki oikeuskanslerille heinäkuussa lähettämäni kirjeen johdosta kantelun nimellä Helsingin kaupungin menettely omahoitotarvikejakelua koskevassa asiassa OKV/1414/10/2020. Sain ilmoituksen, että kantelu oli siirretty eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltäväksi, koska saadun tiedon mukaan Helsingin kaupungin menettelyä omahoitotarvikejakelussa koskeva kanteluni oli siellä jo käsiteltävänä. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin pani 12.5.2020 lähettämäni kirjeen pohjalta vireille hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevan kantelun EOAK/3279/2020, johon sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityspyynnön mukaisesti selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään.

Apulaisoikeusasiamies totesi langettavan ratkaisunsa päätöksessä 4.11.2021, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa.  Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa. 

Päätöksessä tuomitaan kautta linjan jyrkästi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. 

• Oikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle  huomautuksen. 

• Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten  viesteihin ja kannanottoihin.
   
• Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 
  
  
• Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.
  
  
• Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 
  
  
• Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen. 
  
  

Helsingin hallinto-oikeus antoi 23.11.2021 pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020 päätöksen, jossa se totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoo, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu. 

Suomen kaikki arvovaltaiset laillisuutta valvovat viranomaiset ylimmät mukaanluettuina ovat antaneet tästä asiasta yhtäpitävät lausunnot, joiden mukaan Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla on toimittu lainvastaisesti. Julkisessa virassa virkamiehen on perustuslain mukaan noudatettava tarkoin lakia kaikessa toiminnassaan. Lisäksi häntä sitoo lailliseen toimintaan ja toiminnan laillisuuden valvontaan virkavastuu. Kun nyt kuitenkin Helsingin kaupungissa on toimittu lainvastaisesti, on tehty rikos. Rikoksen tekijät ovat rikollisia. Keitä nämä rikolliset ovat? Jäljet johtavat Koskelan omahoitotarvikejakelupisteeseen, mutta onko rikollisen toiminnan alku ja juuri siellä?

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut monessa vastineessaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot ja etsineensä sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi määrätä siitä alkavan kolmen kuukauden karenssin ennen vaippojen jakamisen aloittamista. Hän on kyllä kertonut tehneensä monia muitakin päätöksiä, joihin hänellä lain mukaan ei ole valtuuksia. Ahonen on toistuvasti verrannut itseänsä kirurgiin, joka voi muuttaa saamaansa lähetettä ja jopa hylätä sen. Hänkin voi omasta mielestään tehdä niin. Tämän vuoden syyskuussa Juha Ahonen on keksinyt kaupungille tehtyyn muistutukseen antamassaan vastauksessa uusia selityksiä. Hän kertoo toisin kuin aikaisemmissa selityksissään kuulleensa ensimmäisen kerran vaimoni tapauksesta vasta seuraavana kesänä, vaikka on aikaisemmin kertonut antaneensa tästä asiasta selvityksen silloiselle esimiehelleen Olli Huuskoselle 9.2.2018.  Hylkäyspäätöksen helmikuussa onkin hänen mukaansa tehnyt joku hoitaja eikä hän. Teki päätöksen kuka tahansa, Ahonen on joka tapauksessa virkavastuussa omahoitotarvikejakelun tekemästä laittomasta hylkäyspäätöksestä. Epäilyt rikollisuudesta kohdistuvat vahvasti Juha Ahoseen, mutta toimiko hän yksin vai oliko hänellä rikoskumppaneita?

Helsingin kaupungin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen on ymmärtääkseni ylilääkäri Juha Ahosen esimies ja siten vastuussa omien tekemistensä lisäksi myös Ahosen tekemistä rikoksista, sillä virkavastuun mukaisesti hänelle kuuluu alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta. Lukkarisesta on jäänyt minulle hämärä kuva, sillä hän on yleensä toiminut vaan kumileimasimena ja allekirjoituksellaan vahvistanut moneen kertaan, että hänellä ei ole lisättävää tai huomautettavaa Ahosen selityksiin. On Lukkarisella kyllä yksi maineteko tässä prosessissa. Hän kirjoitti saatteessaan 11.3.2019, että kaupunki ei vastaa viesteihini. Mistähän se hänen päähänsä pälkähti, kun Suomessa sentään on julkisuuslaki? Joka tapauksessa Lukkarisen rikos on julkisuuslain noudattamatta jättämisen lisäksi alaistensa toiminnan valvonnan laiminlyönti. Ensimmäinen Ahosen rikoskumppani on siis löydetty.

Helsingin kaupungin terveys- ja päihdepalvelujen johtajan Leena Turpeisen nimi ja allekirjoitus ovat olleet monessa kaupungin vastineessa samaan tapaan kuin Lukkarisen, joten hän on hyväksynyt alaistensa laittomat teot. Leena Turpeinen on myös allekirjoittanut ja hyväksynyt ja ollut jopa laatimassa kaupungin omat omahoitotarvikejakelua varten kirjoitetut laittomat pysyväisohjeet, jotka valvovien viranomaisten päätösten mukaan ovat monilta osin ristiriidassa Kuntainfon ja lainsäädännön kanssa. Eipä hänkään ole syytön, kun on laittomuuksia ollut hyväksymässä ja laittomia ohjeita kirjoitellut. Nyt on jo löytynyt byrokratian sokkeloista kolmen lainrikkojan kopla.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtaja Juha Jolkkoselle kuuluu virkavastuun mukaisesti alaistensa Juha Ahosen, Leena Turpeisen ja Timo Lukkarisen ja heidän alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta. Jäljistä päätelleen hän ei todellakaan ole sitä velvollisuuttaan hoitanut. Jolkkoselle on kerrottu elokuusta 2018 lähtien, että hänen alaisensa toimivat lainvastaisesti, mutta hän ei ole puuttunut asiaan. Ei, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet. Jolkkonen on siis tottelematon Tipi tai näkijä, joka ei näe, mutta onko hän myös tekijä? On. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeisen kanssa päivittänyt omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeistuksen 1.12.2017 ja lisännyt sinne vaatimuksen kolmen kuukauden karenssista diagnoosista lähtien. Jos Jolkkonen olisi ymmärtänyt, mikä on relatiivilauseen korrelaatti, eikä olisi kirjoittanut ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssivaatimusta ohjeisiin, ei kaupungin omahoitotarvikekalun olisi tarvinnut sotkeutua laittomaan toimintaan. Ylilääkäri Juha Ahonenkin olisi voinut toimia lainmukaisesti. Ehkä. Onko Jolkkonen koko tämän laittoman toiminnan pääjehu? Vai onko herrallakin vielä herra?  

Helsingin kaupungin kansliapäällikkö Sami Sarvilinna on kaupungin ykkösvirkamies. Hän johtaa kaupungin keskushallintoa, on toimialajohtajien esimies ja toimii kaupunginhallituksen ja sen jaostojen sekä pormestarin esittelijänä. Sarvilinnan nimeä ei ole näkynyt missään tätä prosessia koskevissa kaupungin asiakirjoissa, vaikka hän vastaa virkavastuullaan kaikkien edellä mainittujen ylilääkäreiden toiminnan laillisuudesta.

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori on vastannut virkavastuullaan pormestarimallin alusta alkaen koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen laillisuudesta. Tai tarkemmin sanottua hänen olisi pitänyt vastata. Hän on ollut toukokuusta 2018 lähtien henkilökohtaisesti tarkalleen tietoinen kaupungin omahoitotarvikejakelun laittomuuksista, mutta hän ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Vapaavuori ei ole vastannut yhteenkään tiedusteluuni. Vapaavuori ei ole piitannut ylimpien laillisuusvalvojienkaan langettavista ratkaisuista. Hänen olisi pitänyt virkavastuun mukaisesti valvoa, että hänen alaisensa Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen ja Juha Ahonen ja heidän alaisensa noudattavat lakia kaikessa toiminnassaan, mutta Vapaavuori on laiminlyönyt täysin hänelle perustuslain 118 §:n mukaisen valvonnan. Olisiko siinä se rikoskoplan kingi? Vapaavuorta ei auta olympiakomiteaan pakeneminenkaan, sillä virkavastuu vanhenee vasta viidessä vuodessa.

Helsingin kaupungin pormestari Juhana Vartiainen vastaa 1.8.2021 lähtien koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen laillisuudesta. Tähän mennessä hän on noudattanut edeltäjänsä toimintamallia, mutta kehityskykyinen nuorimies voi oppia vielä noudattamaan Suomen lainsäädäntöä. Hurskasteleva julistus ”Helsingin pormestarina mietin päivittäin, miten kaupunki voisi tuottaa entistä parempia palveluja helsinkiläisille nöyrällä palveluasenteella” ei tosin lupaa hyvää. Lähetin hänelle syyskuussa kaupungin kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi kaupunki on toiminut vaimoni suhteen niin, että hän ei ole saanut lakisääteisiä vaippojaan. Hra pormestari ei vastannut lokakuussa, eikä marraskuussa ja tuskin vastaa joulukuussakaan. 

Sama virkavastuu velvoittaa vielä jo mainittujen lisäksi tähän soppaan sotkeutuneita Olli Huuskosta, Kristian Siekkistä ja Timo Sinkkosta ja myös apulaispormestarina virkavastuulla toiminutta Sanna Vesikansaa, jotka kaikki ovat häipyneet pois kaupungin palveluksesta. Kaiken kaikkiaan lainvastaiseen tekoon syyllistyneistä koostuu soma jengi: kahdeksan kääpiötä ja kaksi Lumikkia. He kaikki ovat rikkoneet virassa toimiessaan perustuslain 118 pykälää, jossa sanotaan myös: Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.

Saken är biff!
Enää puuttuu vain joku, joka muuttaa perustuslain pykälän lihaksi ja vereksi…

Mutta eihän meillä ole hädän päivää eikä huolen häivää, kun kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala pitää meistä hyvää huolta ja kohtelee meitä hyvin. Sen takaa omavalvonta. Juha Jolkkonen on laatinut virastopäällikkönä ollessaan Helsingin sosiaali- ja terveysvirastolle omavalvontasuunnitelman ja porvarimallin tultua voimaan päivittänyt toimialajohtajana sosiaali- ja terveystoimen omavalvontasuunnitelman. Siis Jolkkonen valvoo, että Jolkkonen toimii moitteettomasti lakeja kunnioittaen. Samantapainen itsepalveluratkaisu kuin Juha Ahosen ratkaisema Juha Ahosen syyttömyys salaisten potilastietojen katselussa. Näppärää ja taloudellista!

Omavalvontasuunnitelmassa on monta kaunista sanaa. Tässä muutama helmi: 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013 (980/2012). Tämän lain 23 § koskee toiminnan omavalvontaa ja sen mukaan omavalvontasuunnitelma tulee olla julkisesti nähtävänä. Vanhuspalvelulain toteuttamisen tueksi on julkaistu Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Laatusuosituksen tarkoituksena on tukea kuntia niiden iäkkäiden palvelujen uudistustyössä sekä varautumisessa väestön ikärakenteen ja toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:
Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Juha Jolkkonen
Toimialajohtaja

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!

Vakavaksi tämän asian tekee se, että Helsingin kaupunki on vaatinut vuosikausia kategorisesti kolmen kuukauden karenssia uusilta omahoitotarvikkeiden saajilta ennen jakelun aloittamista. Hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. 

Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. 

Toivoisin, että Helsingin kaupungin johdossa tunnettaisiin vastuu laittomasta toiminnasta ja ymmärrettäisiin oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä hoitaa asia niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Onhan rikollisten sovitettava oikeusvaltiossa  tekemänsä rikos ja korvattava rikoksen uhreille aiheuttamansa vahinko! Tämä koskee myös Helsingin kaupungin viranhaltijoita. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta pyytämänsä asiaankuuluvan meitä koskevan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.

                    >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Helsingin hallinto-oikeuden päätös

23.11.2021 

Helsingin hallinto-oikeus antoi 23.11.2021 päätöksensä pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020.

Olin jättänyt valitukseni 9.6.2020 ja vaatinut siinä, että Helsingin kaupunki on velvoitettava luovuttamaan vaimolleni vaipat 1.2.2018 lähtien sosiaali- ja terveysministeriön määräysten ja hoitavan omalääkärin laatiman lähetteen mukaisesti. Lisäksi vaadin, että Helsingin kaupunki on velvoitettava antamaan minulle päätöksensä perusteena olevat asiakirjat. Myöhemmin täydensin valitustani, että hallinto-oikeus selvittäisi, ovatko toimialajohtaja Juha Jolkkonen ja pormestari Jan Vapaavuori syyllistyneet viranhaltijoina perustuslain virkavastuuta koskevassa pykälässä mainittuun lainvastaiseen toimintaan ja valvonnan laiminlyöntiin.

Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että asiassa ei ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailu on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoo, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu. 

Hallinto-oikeus vahvistaa, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen.

Muilta osin hallinto-oikeus toteaa, että viranomaisen toimintaa koskevien hallintokantelun luonteisten väitteiden ja vaatimusten tutkiminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Hakemus on siten jätettävä näiltä osin tutkimatta. Pyynnöstä, että hallinto-oikeus selvittää, ovatko tietyt virkamiehet syyllistyneet lainvastaiseen toimintaan, hallinto-oikeus toteaa, että sen toimivaltaan ei kuulu myöskään rangaistusvaatimusten tutkiminen.

                    >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

Lausuma Helsingin hallinto-oikeudelle

 

 

 

Lausuma Helsingin hallinto-oikeudelle
asiassa 20967/03.04.04.04.29/2020

 

Tuon tässä lausumassani aluksi esille, miten Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelulle laatimat sisäiset ohjeet PYSY044 ja jakelupisteen toiminta poikkeavat ministeriön määräyksistä ja lainsäädännöstä, ja mitä seurauksia siitä on ollut helsinkiläisille omahoitotarvikkeita tarvitseville ja erityisesti vaimolleni.

Helsingin hallinto-oikeus on lähettänyt lausuntopyynnön liitteinä seuraavat asiakirjat:

•           viranomaisen saate 23.8.2021 (liitteenä pysy-ohje)
•           hallinto-oikeuden lisäselvityspyyntö 9.9.2021
• - omahoitotarvikejakelun ylilääkärin selitys
  - potilasasiakirjamerkintöjä.

Mielenkiintoisin näistä liitteistä on ote vaimoni potilasasiakirjoista, joita minulla ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta nähdä. Oli hätkähdyttävää lukea omalääkärimme alkuperäisen 30.1.2018 tekemän vaippalähetteen perusteluista, että ”kyseessä on pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava potilas, jonka WC-käyntejä omaishoitajana toimiva puoliso avustaa vaihtamalla vaipat, koska potilaalla on keskivaikeaa virtsan ja ulosteen karkailua”. Omalääkärimme on kuvannut tilanteemme juuri sellaiseksi kuin se todellisuudessa silloin oli.

Edellä olevan kirjauksen olemassaolo vaimoni potilastiedoissa asettaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan ylilääkäreiden menettelyn vaippalähetteen hylkäämisessä ja sen jälkeiset selitykset hyvin outoon valoon. Vaippojen saamisen edellytykset olivat ilmiselvästi täyttyneet jo lähetteen kirjoittamishetkellä ja itse asiassa ne olivat täyttyneet jo vuosia sitä ennen. Omahoitotarvikejakelulla ei ollut vähäisintäkään perustetta tehdä lähetteestä hylkäävää päätöstä ja vaatia laitonta kolmen kuukauden karenssia. Mitä ihmeen pelleilyä tämä kaupungin ylilääkäreiden hangoittelu ja venkoilu on ollut näinä vuosina kaikkine omavastuuvelvoitteiden, inkontinenssidiagnoosien ja karenssien vaatimisineen? Palaan tähän asiaan lausumani loppupuolella.

Kommentoin jäljempänä myös mm. omahoitotarvikejakelun päätöksen teon lainvastaisuutta, virkamiesten virkavastuuta ja ylilääkärin selityksiä. Tärkeimpänä asiana tuon lopuksi esille sen, että kaupungin virkamiehet ovat korvausvelvollisia kategorisen kolmen kuukauden karenssin vaatimisen aiheuttamista taloudellisista menetyksistä helsinkiläisille potilaille.

Olen pahoillani, että tässä lausumassani on varmaankin jonkin verran samoja asioita, joista kirjoitin jo vastineessani 5.10 2020. Maallikkona ja oikeusasioissa kokemattomana en myöskään hallitse juridisia termejä ja menettelytapoja tarpeeksi hyvin, mutta yritän parhaani.

Omahoitotarvikejakelun ohjeet kunnille Kuntainfossa 4/2013

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkaisivat 25.6.2013 yhteistyönä ohjeistuksen kuntien hoitotarvikejakelua varten Kuntainfossa 4/2013. Sen saatekirjeessä todetaan, että terveydenhuoltolain (1326/2010) 24 § mukaan kunnan tehtävänä on järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin sisältyvät mm. kotisairaanhoidon yhteydessä annettavat hoitosuunnitelman mukaiset hoitotarvikkeet (1326/2010, 25 §).

Terveydenhuoltolain esitöissä (HE 90/2010 vp) todetaan, että hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee potilasta hoitava lääkäri. Jakelun aloittamisesta päättää myös terveyskeskuksen lääkäri. Tarvikkeet ja välineet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään omavastuuosuuksia, toimitusmaksuja eikä muitakaan maksuja (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992, 5 §). Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on korostanut kantelun 3411/4/14 ratkaisussa, että kuntien laatimat omat ohjeet voivat olla vain lainsäädäntöä täydentäviä eikä niillä voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin oikeuksiin. Siltä osin kuin ohjeet eivät jätä tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle, ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

 

Poimin muutamia tämän asian ratkaisuun vaikuttavia yleisiä oikeusohjeita:

        Suomen perustuslaki 2 § 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

        Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, potilaslaki, 3 §) mukaan potilaalla on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.

        Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

        Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

        Perusoikeussäännösten muuttamisesta annetun hallituksen esityksen mukaan palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE309/1993).

        Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994, ammattihenkilölaki) 22 §:n mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta.

         Terveydenhuoltolain (1326/2010) 2 §:n mukaan lain tarkoituksena on toteuttaa väestön tarvitsemien palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta (3 kohta) ja vahvistaa terveydenhuollon palvelujenasiakaskeskeisyyttä (4 kohta).

         Potilaslain 4 a §:n mukaan terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma, josta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa.

Laissa kunnallisesta viranhaltijasta 4 luku 17 §:n mukaan viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen säädöksiä ja määräyksiä.

 Suomen perustuslain virkavastuupykälässä 118 § sanotaan, että virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.

Virkavastuun vanhenemisaika on viisi vuotta.

 

Kuntainfossa 4/2013 on kaksi sivua, joissa varsinainen asia on kerrottu 11 rivillä. Tärkeimmät asiat ovat:

• Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on Kuntainfon mukaan lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. 

• Omahoitotarvikkeiden tarpeen määrittelee potilasta hoitava terveyskeskuksen lääkäri, joka päättää myös jakelun aloittamisesta.

• Hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan.

• Hoitotarvikejakelun pääsääntönä on potilaan yksilöllinen tarve, joten kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden enimmäismääriä.

• Hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve tulee kirjata potilaan tai asiakkaan hoitosuunnitelmaan julkisessa terveydenhuollossa.

 

Ministeriön määräyksissä ei mainita mitään kolmen kuukauden karenssin tai oirediagnoosin täyttämisvaatimuksesta omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamisen edellytyksenä. Karenssista ei liioin ole mitään mainintaa terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä. Kolme kuukautta liittyy ainoastaan pitkäaikaisen sairauden kestoon. Etelä-Suomen aluehallintovirasto korosti keväällä 2019 kanteluni ESAVI/15067/06.03.00/2018 ratkaisussa, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan.

 

Laiton karenssivaatimus ja laiton inkontinenssidiagnoosin kirjauksen vaatimus Helsingin kaupungin pysyväisohjeessa PYSY044 ja omahoitotarvikejakelupisteen toiminnassa

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on laatinut sisäiseen käyttöön omahoitotarvikejakelua varten oman toimintaohjeiston PYSY044. Minulla ei ole tietoa vanhimpien versioiden sisällöstä, mutta kaupungin päätösasiakirjoista olen saanut selville, että 4.4.2011 hoitotarvikkeiden jakelua varten laaditun pysyväisohjeen nimi oli P18. Kuntainfon julkaisemisen jälkeen nimi muutettiin PYSY044:ksi, ja ohjeita on päivitetty ainakin 30.12.2013, 14.1.2015 ja 17.2.2017.

 

Helsingin kaupungin siirryttyä pormestarimalliin 1.6.2017 sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajana aloitti ylilääkäri Juha Jolkkonen. Hän laati 1.12.2017 yhdessä terveys- ja päihdepalvelujen johtajan Leena Turpeisen kanssa uuden version pysyväisohjeista PYSY044, johon Jolkkonen ja Turpeinen lisäsivät vastoin ministeriön ohjeita omahoitotarvikkeiden saamisen ehdoksi vaatimuksen kolmen kuukauden karenssista diagnoosin kirjaamisesta lähtien. He kirjoittivat ohjeisiin

”Maksuttomia hoitotarvikkeita luovutetaan sairauden hoitoon silloin, kun potilas on tarvinnut niitä sairautensa hoitoon vähintään kolme kuukautta. Vaippoja voidaan antaa omahoitotarvikkeina, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt vähintään kolme kuukautta (alkaen diagnoosin kirjaamisesta) ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa”.

 

Jolkkosen ja Turpeisen keksimä kolmen kuukauden karenssivaatimus on koko tämän sopan alku ja juuri, sillä ministeriön ohjeissahan kolmen kuukauden kesto liittyi ainoastaan pitkäaikaisen sairauden kestoon, eikä Kuntainfossa myöskään ollut mitään diagnoosivaatimuksista. Jos Jolkkonen ja Turpeinen olisivat ymmärtäneet, että Kuntainfossa relatiivilauseen ”joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta” korrelaatti on pitkäaikainen sairaus, olisimme säästyneet paljolta turhalta. Helsinkiläisenä on masentavaa todeta, että mitkään muut kunnat eivät ole vaatineet missään vaiheessa kolmen kuukauden karenssia, vaan ovat ymmärtäneet ministeriön määräykset ja toimineet niiden mukaisesti.

Tämä versio pysyväisohjeista on juuri se, jonka piti olla voimassa 30.1.2018, kun lääkärimme kirjasi ensimmäisen vaippalähetteen vaimolleni. Suutarilan terveysasemalla ei kuitenkaan ollut mitään tietoa 1.12.2017 tehdystä ohjeiden päivityksestä, joten siellä toimittiin heillä käytössään olevien aikaisempien ohjeiden mukaisesti. Niissä ei vaadittu mitään diagnoosia eikä kolmen kuukauden karenssia.

Terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen selitteli 14.8.2019 Valviran selvittelypyyntöön V/22625/2019 KEL 2019-007052 antamassaan vastineessa, että terveysasemallamme ohjeistus ei ilmeisemmin ollut saavuttanut henkilöstöä toivotulla tavalla. Ei todellakaan! Hän tiesi tarkalleen Valviralle kirjoittaessaan, että uutta pysyväisohjetta ei ollut lähetetty terveysasemallemme lainkaan tammikuussa 2018. Terveysasema ei ollut saanut uusia ohjeita vielä kesään 2018 mennessäkään.

 

 

Alzheimerin tauti on pitkäaikainen sairaus, inkontinenssi yksi sen monista oireista

Vaimoni 16.11.2010 diagnosoitu vakava sairaus oli omalääkärimme ja Laakson sairaalan neurologien mukaan edennyt vaikeaan vaiheeseen jo vuonna 2013. Suutarilan terveysaseman pätevälle henkilökunnalle oli selvää, mitä oireita Alzheimerin taudin eri vaiheisiin kuuluu. Siellä hoidettiin vaimoni vakavaa sairautta kokonaisuutena. Potilastietoihin ei ollut tarvetta kirjata erillistä diagnoosia inkontinenssista eikä mistään muistakaan Alzheimerin taudin kymmenistä, jopa sadoista oireista, sillä itse päädiagnoosi kattaa ne kaikki.

Suutarilan terveysasemalla luotettiin siihen, että järjestäytyneessä yhteiskunnassa noudatetaan lakeja. Siellä ei ollut mitään syytä varautua potilastietojen kirjauksissa sellaiseen tilanteeseen, että kaupungin toisessa toimipisteessä alettaisiin myöhemmin vaatia vastoin ministeriön määräyksiä ja potilaslainsäädäntöä lainvastaisesti kolmen kuukauden karenssia ja inkontinenssikirjauksia, vaikka terveysaseman henkilökunnan käyttöön annetuissa ohjeissa ei tammikuussa 2018 sellaisista ollut mitään mainintaa. Valvira totesi lausunnossaan syksyllä 2019, että vaikka vaimoni potilastietojen hoitosuunnitelman kirjauksissa oli puutteita, inkontinenssituotteet olisi pitänyt antaa heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen.

Omalääkärimme on hoitanut meitä vuodesta 2003 asti ja hän on ollut koko ajan todella hyvin selvillä tilanteestamme. Olimme vuodenvaihteen 2017/2018 aikoihin muutenkin paljon yhteyksissä lääkärimme kanssa, sillä silloin mm. vuosikontrollin lisäksi selviteltiin vaimoni osteoporoosia ja todettiinkin se. Lääkäri tutki meitä monien muidenkin sairauksien takia ja lisäksi laati todistuksia edunvalvonta-asioita, omaishoitajuuden hoitoisuusluokan kriteereitä ja ajokorttini jatkoa varten. Vaimoni ja minä olimme kaikilla lääkärin ja terveydenhoitajan vastaanotoilla yhdessä, ja kaupungin ilmaiset vaipat tulivat joka kerta puheeksi. Lääkärimme oli ollut tasan tarkkaan tietoinen vaippatarpeestamme jo vuosien ajan. Minä hangoittelin vastaan ja sanoin pystyväni pitämään vaimostani huolta hänen inkontinenssivaivoistaan huolimatta. Olihan meillä pyykinpesukone, käsisuihku ja varaa kumihanskoihin, saippuaan ja vaippoihin. Voisin myös sanoa, että halusin säästää kotikaupunkini kuluja.

Tammikuussa 2018 pidätyskyky oli kuitenkin alkanut hankaloittaa niin paljon elämäämme, että annoin periksi. Otin 24.1.2018 yhteyttä terveydenhoitajaan sopiakseni kaupungin vaippojen vastaanottamisesta. Kävimme vielä samana päivänä terveydenhoitajan kanssa läpi vaippavaihtoehdot ja lääkäri kirjasi vaippalähetteen 30.1.2018. Lääkäri teki päätöksen hoitotarpeesta, kun hän oli yksilölliseen arviointiin ja seurantaan perustuvan harkinnan jälkeen arvioinut, että lääketieteellisin perustein todetun vähintään kolme kuukautta kestäneen pitkäaikaisen vakavan sairauden hoito vaatii näitä tarvikkeita.

Korostan vielä, että vaimoni pitkäaikainen sairaus, jonka perusteella ratkaistaan oikeus omahoitotarvikkeisiin, on Alzheimerin taudin vaikein vaihe. Ei inkontinenssi, joka on vain yksi tämän vakavan ja monimuotoisen taudin monista oireista.

 

 

Omahoitotarvikejakelu ei hyväksynyt hoitavan lääkärin tekemää vaippalähetettä

Vaimoni ei saanut Helsingin kaupungilta hoitavan lääkärin määräämiä vaippoja, koska omahoitotarvikejakelussa vaadittiin omavastuuvelvollisuuden täyttämistä ja kolmen kuukauden karenssia inkontinenssidiagnoosin kirjauksesta lukien.

Otin heti yhteyttä terveysasemamme terveydenhoitajaan, joka tiedusteli asiaa Koskelan omahoitotarvikejakelusta ja sai kuulla uusista pysyväisohjeista, joissa vaadittiin kolmen kuukauden karenssia ja inkontinenssidiagnoosia. Lähetin 6.2.2018 kirjeen sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestari Sanna Vesikansa, joka Helsingin kaupunginvaltuuston 12.6.2016 tekemän päätöksen mukaisesti vastaa virkavastuulla toimialastaan. Vaadin häneltä perusteluja sille, miksi vaippalähete oli hylätty. Vesikansa vastasi 16.2.2018, että hänen asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu pidätyskyvyn menettäminen. Hän kuitenkin lisäsi, että vaipat voi saada heti, jos pidätyskyvyttömyys ja vaippojen tarve on mainittu jossain sairauskertomuksessa. Kerroin, että kaupungin sosiaaliohjaaja kirjasi kotikäyntinsä jälkeen jo edellisenä kesänä yli puoli vuotta sitten 21.7.2017 vaimoni sairauden hoitosuunnitelmaan virtsankarkaamisen ja vaippojen käytön. Tätä asiaa ei ole kirjattu terveysaseman tietoihin, mutta Vesikansan alaisuudessa toimivan Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen pohjoisen palvelualueen pohjoisen sosiaali- ja lähityön hoito- ja palvelusuunnitelmaan se on kirjattu. Vaipat jäivät saamatta, sillä Vesikansa ei pitänyt lupaustaan.

Kun omalääkärimme sai kuulla, että kaupunki ei antanut meille vaippoja, hän kirjoitti 29.3. 2018 uuden lähetteen, jonka toimitin Sanna Vesikansalle. Tuskinpa Vesikansa toimitti lähetettä edes eteenpäin, koska mitään ei tapahtunut asian suhteen. Pysyimme yhä karenssissa ilman vaippoja, vaikka Vesikansan kertomat vaippojen saamisen kriteerit oli täytetty.

 

Näin kevään aikana netissä olevasta Kuntainfosta 4/2013, että hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta Siellä ei ollut mitään kolmen kuukauden karensseista tai omavastuuvelvollisuuksista tai diagnoosivaatimuksista. Aloin selvittää, mistä oikein on kysymys ja vaadin entistä tiukemmin kaupungilta perusteita hylkäävälle päätökselle. Olihan päivän selvää, että vaimollani oli jo vuosia ollut pitkäaikainen sairaus, johon kuuluvaan pidätyskyvyn menettämiseen hän tarvitsi vaippoja. En saanut kaupungilta enää mitään vastausta. Eikä vaimoni saanut lakisääteisiä vaippojaan.

Lähetin 28.5.2018 kaupungin kaikesta toiminnasta virkavastuullaan vastaavalle pormestari Jan Vapaavuorelle kirjeen, jossa pyysin häntä puuttumaan asiaan. Ei puuttunut. Hän ei noteerannut myöhemminkään hänelle lähettämiäni viestejä.

 

Sain vasta nyt tietää Helsingin hallinto-oikeuden lähettämästä liitteestä, että lääkärimme oli 30.1.2018 perustellut vaippamääräystään täsmälleen ministeriön vaatimusten mukaisesti kirjaamalla potilastietoihin ”kyseessä on pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava potilas, jonka WC-käyntejä omaishoitajana toimiva puoliso avustaa vaihtamalla vaipat, koska potilaalla on keskivaikeaa virtsan ja ulosteen karkailua”. Olen tiennyt koko ajan, että omahoitotarvikejakelijoiden esittämät vaatimukset inkontinenssidiagnoosista ja kolmen kuukauden karenssista ovat vastoin viranomaisten määräyksiä ja että vaippalähetteen hylkäämispäätökselle ei ollut mitään juridista perustetta. Luettuani lääkärin potilasasiakirjoihin kirjaamat lähetteen perustelut, tajusin, miten pihalla ylilääkärit olivat. Vaipat olisi pitänyt antaa lääkärimme kertoman perusteella heti, kuten kaikki ylimmät laillisuusvalvojat olivat vaatineet.

Vaipat olisi pitänyt antaa kaupungin omienkin kriteereiden perusteella heti

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun menettely vaimoni vaippalähetteen suhteen tuntuu entistä omituisemmalta ja aivan käsittämättömältä, kun lukee Jolkkosen ja Turpeisen 1.12.2017 laatimasta pysyväisohjeesta kohdan

”Poikkeuksena ovat pysyvästä sairaudesta johtuva tarve, joiden hoitoon omahoitotarvikkeita voidaan luovuttaa heti sairauden alusta”.

Toistan vielä kerran, että lääkärimme oli kirjannut vaimoni potilastietoihin 30.1.2018 vaippamääräyksen perusteluiksi

”Pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava potilas. Muistilääkitys ollut vuodesta 2010. Mies omaishoitaja. Potilas tarvitsee erittäin paljon aikaa päivittäisissä toimissa. Pukeminen/riisuminen, hygienia, WC-käynnit, vaipan vaihto. Virtsan (aste keskivaikea) ja ulosteen karkailua”.

 

Miten tuon lääkärimme kirjoittaman kuvauksen voi kukaan täysjärkinen lukutaitoinen tulkita, että kyseessä ei olisi pysyvästä sairaudesta johtuva tarve? On syytä kysyä hyvin vakavasti, miksi vaimolleni ei sitten annettu vaippoja, kun kaupungin ylilääkäreiden omiin pysyväisohjeisiinsakin keksimät kriteeritkin olivat täyttyneet ilmiselvästi. Miksi ja millä valtuuksilla vaippalähete hylättiin silti vaatimalla lainvastaisesti omavastuuvelvollisuuden täyttymistä ja kolmen kuukauden karenssia potilaalta, jolla oli hoitavan lääkärin toteama pysyvästä sairaudesta johtuva tarve? Juuri tähän kysymykseen olen pyytänyt Helsingin kaupungilta vastausta 2.2.2018 lähtien, enkä ole saanut sitä vieläkään. Ministeriön asettamien kriteerien täyttymisestähän ei ole ollut mitään epäselvyyttä koko aikana.

 

Helsingin kaupungin ylilääkärien selitykset saavat jo huvittavia piirteitä, kun lukee heidän 1.9.2019 antamiaan vastauksia Valviran lausuntoon Dnro V/22625/2019. Omahoitotarvikejakelun ratkaisuista virkavastuullaan vastaava ylilääkäri Juha Ahonen kirjoitti

”Osalla virtsankarkailupotilaista on oireen taustalla krooninen sairaus, joka todennäköisesti aiheuttaa oireen. Tällöin he saavat inkontinenssituotteet hoitotarvikejakeluna heti.”

Samassa lausunnossa Juha Ahosen tekemisistä ja tekemisten laillisuudesta virkavastuullaan vastaava terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen lupasi Valviralle  

”Pysyväisohjetta korjataan niin, että pitkäaikaisten sairauksien kohdalla hoitotarvikkeiden jakelu aloitetaan heti tarpeen tullessa ilmi.”

 

Eikö vaimoni oireen taustalla muka ollut pitkäaikainen krooninen sairaus? Jos kaupunki olisi toiminut Ahosen kertomalla tavalla, vaimolleni olisi alettu jakaa vaippoja 1.2.2018 alkaen. Kaupungin ylilääkärit eivät noudata edes itse laatimiaan ohjeita omahoitotarvikejakelussa. Tai eihän noista Ahosen ja Lukkarisen jo yli kaksi vuotta sitten Valviralle lupaamista korjauksista ole vieläkään kumpaakaan kirjoitettu pysyväisohjeisiin, jotka ovat voimassa 1.2.2021 – 30.11.2027. Sama pätee kaikkiin muihinkin kaupungin ylilääkäreiden viranomaisille antamiin lupauksiin.

Aikamoisia satusetiä ja belsebuubeja nuo Helsingin kaupungin ylilääkärit!

 

Mitä ylipäätään tarkoittaa kaupungin ohjeissa ’poikkeuksena ovat pysyvästä sairaudesta johtuva tarve’, kun ministeriön määräysten mukaan koko omahoitotarvikejakelu koskee juuri nimenomaan pysyvästä (=pitkäaikaisesta vähintään kolme kuukautta kestäneestä) sairaudesta johtuvaa tarvetta? Jakaako Helsingin kaupunki lakisääteisiä omahoitotarvikkeita ministeriön ohjeiden vastaisesti myös muille kuin potilaille, joilla on pysyvästä sairaudesta johtuva tarve?

 

Valvira totesi syksyllä 2019 lausunnossaan 21.10.2019, että inkontinenssi kuuluu kiistatta Alzheimerin taudin vaikean vaiheen oireisiin. Saman oli todennut aikaisemmin myös geriatrian emeritaprofessori erikoislääkäri Ritva-Liisa Kivelä perehdyttyään vaimoni kokemaan kohteluun. Valviran mukaan ulkopuoliset eivät pysty arvioimaan objektiivisesti virtsanpidätyskyvyttömyyden pitkäaikaisuutta tai vaikeusastetta, vaan hoitotarvikejakelussa on pitkälti luotettava potilaalta tai tämän omaisilta saatuun tietoon. Hoitotarvikejakelun vaatimus virtsankarkausdiagnoosista asettuu Valviran lausunnon perusteella yhä oudompaan valoon. Millä tavalla kaupungin vaatima inkontinenssidiagnoosin tekeminen olisi hoitotarvikejakelijoiden mielestä pitänyt toteuttaa ja kenen suorittaman diagnoosin kaupunki olisi kelpuuttanut, kun Valvira sanoo lausunnossaan, että inkontinenssin toteamisessa on luotettava potilaalta tai tämän omaisilta saatuun tietoon.

Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset yhtyivät Valviran käsitykseen

”Alzheimerin tautia sairastavaa 77-vuotiasta rouvaa ei kohdeltu asianmukaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Hänen kohdallaan ei noudatettu lainsäädännön vaatimaa yksilöllistä harkintaa. Vaimollani on viranomaisten mielestä kiistatta pitkäaikainen vakava sairaus, jonka oireisiin kuuluu inkontinenssi”.

 

Valvontaviranomaiset ovat yksimielisiä siitä, että vaipat olisi pitänyt antaa vaimolleni hoitavan lääkärin lähetteen mukaisesti välittömästi, koska lääkärin potilastietoihin kirjaamat lähetteen perustelut täyttivät ministeriön asettamat vaatimukset vaippojen saamiseksi.  Vaimoni joutui siis kaupungin syrjimäksi aiheettomasti virkamiesten tahallisen lainvastaisen toiminnan takia.

 

 

 

 

Pysyväisohjetta PYSY044 ei ole vieläkään korjattu ministeriön ohjeiden mukaiseksi

Näin äskettäin sattumalta netistä Helsingin kaupungin päätösasiakirjoista, että toimialajohtaja päätti kumota 28.5.2020 / 106 § annetun pysyväisohjeen PYSY044 koskien omahoitotarvikkeiden antamista potilaille ja korvata ko. ohjeen päätöksen liitteen mukaisesti 1.2.2021 lukien.

”Erääseen omahoitotarvikeryhmään (vaippoihin) liittyvän kantelun vuoksi valvova viranomainen on edellyttänyt omahoitotarvikejakelun ohjeisiin sellaista muutosta, että tarvikkeita voidaan antaa pitkäaikaiseen sairauteen silloinkin, kun vaiva ei ole kestänyt kolmea kuukautta, mutta sen voidaan olettaa olevan pitkäaikainen (yli kolme kuukautta); näin myös silloin, kun asiasta ei ole aiempaa merkintää potilasasiakirjoissa. PYSY-ohjeen yleisessä osassa näin jo on, mutta vaippojen kohdalla tehdään nyt tätä vastaava korjaus”.

 

Kaupungin sivuilta löytyi myös linkki 15.1.2021 päivitettyihin kaupungin omahoitotarvikejakelua koskevaan pysyväisohjeeseen PYSY044, joka päätöksessä mainitaan päivitetyn edellisen kerran 28.5.2020.

 

Näiden päätöstietojen näkeminen oli ällistyttävää, sillä eduskunnan apulaisoikeusasiamies pyysi tekemäänsä kanteluun Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020 liittyvässä selvityspyynnössä 19.8.2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa toimittamaan minulle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet (juuri tämän PYSY044:n) ja muut pyytämäni asiakirjat kahden viikon sisällä. Kaupunki ei ole oikeusasiamiehen pyynnöstä huolimatta ottanut minuun yhteyttä, eikä ole toimittanut vaadittuja asiakirjoja vielä lokakuuhun 2021 mennessäkään, vaikka sillä oli näköjään olemassa pyyntöhetkellä jo toukokuussa 2020 päivitetyt pysyväisohjeet ja se oli päivittänyt ne uudelleen tammikuussa 2021. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala ei näköjään noudata julkisuuslakia edes silloin, kun eduskunnan oikeusasiamiehen pyytää siltä asiakirjaa. Apulaisoikeusasiamies on tosin todennut myöhemmin, että oikeusasiamiehen kansliasta lähetetty selvityspyyntö ei sisältänyt julkisuuslaissa tarkoitettua asiakirjapyyntöä. No, maallikkona en ymmärrä näitä juridisia vivahteita.

 

Helsingin kaupungin viimeksi päivitettyjen ohjeiden mukaan

”Vaippoja voidaan antaa omahoitotarvikkeina, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa. Vaippoja voidaan antaa myös ulosteinkontinenssin hoitoon. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri voi muuttaa esitettyä omahoitotarvikkeiden määrää. Perustelu sille, miksi ohjeen mukainen määrä ylitetään: Tärkeä lääketieteellinen ja/tai hoidollinen peruste tiivistetysti. Lääkärin määräys ei yksistään riitä lisätarpeen tai poikkeuksellisen tuotteen hankinnan perusteeksi. Tarvitaan myös yksilöllinen lääketieteellinen tai hoidollinen syy esityksen perusteeksi. Jne.”

 

Olen ensimmäisen kerran selittänyt kirjallisesti jo yli kolme vuotta sitten 26.8.2018 Juha Jolkkoselle ja muille ylilääkäreille ja pormestareille, missä kaikissa kohdissa kaupungin pysyväisohjeet ja ministeriön Kuntainfo ovat ristiriidassa keskenään. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti kertoneet kantelujen ratkaisuissaan samat asiat ja vaatineet kaupunkia korjaamaan laittomuudet. Etelä-Suomen aluehallintovirasto vaati jo huhtikuussa 2019 kantelun ESAVI/15067/06.03.00/2018 ratkaisussaan Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalaa ilmoittamaan 7.5.2019 mennessä, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta. Terveysasemien johtajalääkäri Timo Turpeinen vastasi Aville kesäkuussa 2019 ja lupasi, että kaupunki korjaa ohjeensa ja toimintansa.

 

Ja tämä Jolkkonen höpisee pysyväisohjeissaan yhä vaan, että vaippoja voidaan antaa omahoitotarvikkeina, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa. Kuntainfon mukaan omahoitotarvikkeiden jakelun perusteena on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa diagnoosivaatimuksista, oireiden kestojen oletuksista tai tarvikkeiden lukumääristä.

Jolkkosen ohjeissa hoitotarvikkeita luovutetaan sairauden hoitoon silloin kun potilas on tarvinnut niitä sairauden hoitoon vähintään kolme kuukautta. Kuntainfon ja potilaslainsäädännön mukaan omahoitotarvikkeita luovutetaan, kun potilasta hoitava lääkäri on yksilölliseen arviointiin ja seurantaan perustuvan harkinnan jälkeen arvioinut, että lääketieteellisin perustein todetun vähintään kolme kuukautta kestäneen pitkäaikaisen sairauden hoito vaatii omahoitotarvikkeita. Eihän se riitä, että hutaistaan vähän sinne päin. Virkamiesten on noudatettava kaikessa toiminnassaan lainsäädäntöä kirjaimellisesti ja ohjeet on kirjoitettava sanatarkasti ilman mahdollisuutta väärintulkintaan.

Tarvikejakelijoilla on Jolkkosen ohjeissa aina vaan oikeus muuttaa tai hylätä hoitavan lääkärin tarvikemääräyksiä, rajoittaa tarvikkeiden määrää ja määrätä jakelun alkamisajankohta, vaikka heille ei sellaisia oikeuksia ole annettu ministeriön Kuntainfossa eikä missään lainsäädännössä. Kotikasvatukseni ja itsehillintäni estävät sanomasta enempää, mitä ajattelen Jolkkosen kyvyistä.

 

Totean kuitenkin keskeisen asian, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalan toimialajohtaja Juha Jolkkonen ei vieläkään ymmärrä, mitä ministeriön määräyksissä tarkoittaa omahoitotarvikkeiden saamisen kriteeri ”pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme vuotta”. Se ei tarkoita, että ”oire on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta”. Esimerkiksi Alzheimerin tauti on pitkäaikainen sairaus. Se on niin pitkäaikainen sairaus, että se kestää potilaan kuolemaan saakka, koska siihen ei ole löytynyt parannusta. Jos Helsingin omahoitotarvikejakelulla on tämän taudin suhteen muuta tietoa, olen kiinnostunut kuulemaan siitä. Inkontinenssi on yksi tämän taudin oireista. Se ei ole pitkäaikainen sairaus. Oikeus omahoitotarvikkeisiin ratkaistaan pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Sitä ei ratkaista oireen keston perusteella eikä varsinkaan oireen oletetun keston perusteella, kuten Jolkkonen on ohjeisiinsa kirjoittanut. Ja ratkaisun tekee hoitava lääkäri. Omahoitotarvikejakelijoilla ei ole valtuuksia sen ratkaisun tekemiseen eikä oikeutta puuttua muutenkaan hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen. Omahoitotarvikejakelun tehtävänä on nimensä mukaisesti omahoitotarvikkeiden jakelu. Ei mitään muuta.

 

 

Kertaan vielä, mitä Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi kanteluni ratkaisussa kaksi ja puoli vuotta sitten 16.4.2019:

• -      Helsingin kaupungin omahoitotarvikkeiden jakamista koskevalla ohjeella ei voida rajata potilaiden oikeutta omahoitotarvikkeisiin tai niiden määriin.
  
  

  -      Kuntaliiton yleiskirjeen mukaan kaupungin oheistuksella ei voida asettaa ehdottomia edellytyksiä kolmen kuukauden aikarajasta ennen omahoitotarvikkeiden luovuttamista.
  
  

  -      Potilaalle tulee luovuttaa hänen tarvitsemansa omahoitotarvikkeet heti, kun hoitava lääkäri on todennut hoitotarvikkeiden tarpeen johtuvan pitkäaikaisesta sairaudesta, joka kestää yli kolme kuukautta.
  
  

  -      Pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan.
  
  

  -      Aluehallintovirasto kiinnittää erityisesti Helsingin kaupungin hoitotarvikejakelun huomiota vastaisen toiminnan varalle siihen, että hoitotarvikkeiden jakelussa ei ole asianmukaista noudattaa kolmen kuukauden omavastuuaikaa..

Nämä kaikki asiat Etelä-Suomen aluehallintovirasto kertoi keväällä 2019 myös maailman toimivimman kaupungin Helsingin sosiaali- ja terveysalan toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Mitään niistä hän ei ole ottanut huomioon uusimmassakaan pysyväisohjeen päivityksessään.

Vaimoni osalta samassa ratkaisussa aluehallintovirasto totesi lisäksi:

-      Omahoitotarvikejakelun tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan, mitä vaimoni tapauksessa ei ole noudatettu.

-      Vaimoni tilanteessa ei ole viitteitä siitä, että kyseessä olisi lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva.

-      Helsingin kaupungin menettely vaimoni hoitotarpeiden osalta ei ole ollut asianmukaista. Vaipat olisi pitänyt antaa heti, kun niiden tarve on todettu.

 

 

 

 

Hyväksytty vai hylätty vaippalähete?
Tosiallinen hallintotoiminta vai hallintopäätös?
Kommentteja omahoitotarvikejakelun ylilääkärin selityksiin

Helsingin omahoitotarvikejakelussa tehtiin tammikuussa 2018 ilman valtuuksia laittomin perustein hallintopäätös, jossa hylättiin oikeudenvastaisesti vaimoani hoitavan lääkärin vaimoni pitkäaikaisen sairauden hoitoon tekemä vaippalähete. Olen tämän laittoman päätöksen kohteeksi joutuneen vaimoni oikeuksia ajaessani joutunut lähes kymmenen kertaa lukemaan ja kommentoimaan omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen samoja jaarittelevia selityksiä eri viranomaisille. Ne ovat yhä täynnä pinttyneitä harhaluuloja, väärinymmärryksiä ja ymmärtämättömyyksiä -- osin jopa vastoin parempaa tietoa. Joissakin kohdissa väitteet ovat vaihtuneet tilanteen mukaan. Ahonen on kirjoittanut moneen kertaan, että vaatimamme karenssi perustuu tarkalleen Kuntainfoon. Viimeksi 17.9.2021 hän on väittänyt, että meillä ei ole käytössä mitään karenssia.  

Ylilääkäri Juha Ahosen hallinto-oikeudelle antama selitys on yllättävän lyhyt. Ahonen toistaa siinä aikaisemman väittämäänsä, että he eivät tee viranomaispäätöksiä, koska omahoitotarvikejakelu on tosiasiallista hallintotoimintaa, joten mitään viranomaispäätöstä ei ole olemassa. Samaa ovat väittäneet hänen esimiehensäkin. Niin saattaisi ollakin, jos he tekisivät asiat niin kuin ministeriö on käskenyt heidän tehdä, siis lainmukaisesti. Ymmärrän hyvin, että käydessäni kesällä terveysasemalla poistattamassa punkin pohkeestani terveydenhoitajan tekemä toimenpide oli tosiaisasiallista hallintotoimintaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sosiaali- ja terveystoimialan kaikki tekemiset olisivat tosiallista hallintotoimintaa. Vaimoani koskevassa päätöksessä 2.2.2018 päättäjä käytti julkista valtaa tekemällä asianomaista kuulematta yksipuolisesti päätöksen, jolla oli suoranaista oikeudellista ja taloudellista vaikutusta yksityisen henkilön oikeuksiin. Päätöksellä poistettiin konkreettisesti hallintokoneiston ulkopuolisen henkilön oikeus lakisääteisiin tarvikkeisiin, joihin hänellä ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan on kiistaton oikeus. Ei sellainen laissa turvattujen oikeuksien riisto kyllä mitenkään voi mahtua tosiallisen hallintotoiminnan piiriin. Pitäisikö kansalaisen alistua oikeusvaltiossa viranomaisten mielivaltaan ja hyväksyä laittomat päätökset ilman valitusoikeutta?

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies otti tähän kantaa jo toukokuussa 2019 kanteluni EOAK/3276/2018 ratkaisussa, kun hän totesi, että viranomaisten vastaus kantelijan tiedusteluun oli aiheettomasti viivästynyt ja hän piti tältä osin menettelyä moitittavana. Kaupungin olisi pitänyt vastata tiedusteluihini viivyttelemättä kirjallisesti siten, että vastauksessa olisi ilman eri pyyntöä kerrottu ratkaisun perusteet ja asiakkaan oikeusturvakeinot, kuten muistutusmenettely. Ei hän olisi tällaista lausuntoa antanut tosiasiallisen hallintotoiminnan takia. Muutkin laillisuutta valvovat viranomaiset ovat olleet samaa mieltä. Asia jätetään esimerkiksi hallinto-oikeudessa tutkimatta, jos päätös ei ole valituskelpoinen. Kun Helsingin hallinto-oikeus on ottanut tämän asian tutkittavakseen, se on valituskelpoinen. Tosiasiallisesta hallintotoiminnasta ei voi valittaa.

Olen perustellut tätä asiaa tarkemmin Helsingin hallinto-oikeudelle 7.10.2020 antamassani vastaselityksessä.

 

Ahonen jaksaa jankuttaa, että hoitavan lääkärin vaimolleni tekemää lähetettä ei hylätty, vaan se hyväksyttiin. Jos lähetettä ei olisi hylätty, olisimme saaneet vaipat. Kun emme saaneet vaippoja, lähetettä ei ollut hyväksytty, vaan se oli hylätty. Ei sen ymmärtämisessä kovin ihmeellistä loogista päättelytaitoa tarvita. Hylätty, mikä hylätty. Jos lähete olisi hyväksytty, vaimoni olisi kuulunut saada hyväksymispäätöksestä tieto. Hallintolain mukaan hänen olisi kuulunut saada tieto myös hylkäämispäätöksestä.

 

Ahonen kirjoittaa, että hoitaja avaa potilaalle asiakuuden tilausjärjestelmään, jonka jälkeen asiakas voi tehdä omahoitotarviketilauksen. En ole aikaisemmin kuullutkaan mistään omahoitotarvikejakelun asiakkuudesta. Kukaan Helsingin kaupungista ei ole kertonut missään vaiheessa minulle mitään sellaisesta. Eikä kukaan ole kertonut mitään asiakkuudesta vaimollenikaan. Ei hän olisi pystynyt sitä enää hahmottamaankaan eikä sopimaan asiakassuhdetta kenenkään kanssa. Ainoa omahoitotarvikejakelun palveluksessa oleva henkilö, jonka kanssa olen ylipäätään ollut minkäänlaisessa yhteydessä koko aikana, on nimetön takaisinsoittaja, joka kertoi puhelimessa 2.2.2018, että emme saa vaippoja. Hän ei puhunut mitään asiakkuudesta. Ainoa kaupungin minulle lähettämä viesti koko aikana Sanna Vesikansan kanssa keväällä 2018 käydyn kirjeenvaihdon jälkeen on tähän syksyyn mennessä ollut Timo Luostarisen viesti 11.3.2019, jossa hän kertoi, että kaupunki ei vastaa viesteihini. Vaimoni ei todellakaan ole solminut minkäänlaista asiakassuhdetta Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun kanssa. Miten vaimoni voisi olla tämän Koskelan putiikin asiakas, kun tarvikejakelijat ’löivät hänelle ulko-oven päin naamaa jo ennen kättelyä’?

 

Ahonen jatkaa, että vaimoni tapauksessa tuo tilaaminen oli mahdollista viivästetysti vasta 30.4.2018 alkaen, koska oli tulkittu, että virtsankarkailusta olisi tullut olla sairauskertomuksessa joku aiempi dokumentoitu tieto, josta tuo sairauden pitkäaikaisuus (vähintään kolme kuukautta) lasketaan, eikä sellaista ollut. Oli tulkittu? Kuka oli tulkinnut mitä ja millä perusteella ja valtuuksilla? Ei tässä maailmankaikkeudessa ole mitään merkitystä sillä, mitä joku tarvikejakelija ’tulkitsee’ vaimoni pidätyskyvyn menettämisestä. Onhan meillä laki ja oikeus. Asiat ratkaistaan oikeusvaltiossa sen mukaan, mitä laissa sanotaan ja miten ministeriössä määrätään. Edellyttäen, että Suomi on oikeusvaltio.

Miten on mahdollista, että Ahonen yhä vaan veivaa posetiivistaan vanhoja virsiään virtsankarkailun merkinnöistä ja kolmen kuukauden karanteenista ja tilaamisen viivästyttämisestä, vaikka hänelle on moneen kertaan selitetty omahoitotarvikejakelun laillisuusperusteet? Ahosen selittelyt virtsankarkailudiagnoosin etsimisestä eivät ole olleet tästä maailmasta alunperinkään.

Olen nähnyt Ahosen selityksissä, että vaipat olisivat olleet saatavissa 30.4.2018 tai 31.4.2018 tai 1.5.2018 tai vapun jälkeen. En ymmärrä, mitä päivämääriä nämä ovat. Ei kai vaan sen laittoman karenssin päättymispäivän tai laittoman omavastuuvelvollisuuden täyttymispäivän tai laittomasta diagnoosivaatimuksesta kolme kuukautta eteenpäin? Siis sen karenssin, josta esimerkiksi aluehallintovirasto on sanonut, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan. Nämä päivämäärät ovat tuulesta temmattuja. Eihän voi olla olemassa mitään karenssin päättymispäivää, kun mitään karenssiakaan ei ole saanut olla olemassa! Ainoa oikea lainmukainen lakisääteisten vaippojen jakelun alkamispäivä on se, jonka hoitava lääkäri kirjoitti vaippamääräykseen eli 1.2.2018. Ollaksemme tarkkoja, kun Ahonen on todennut, että vaimoni potilastiedoissa on inkontinenssista kirjattu diagnoosi 24.1.2018, se olematon kolmen kuukauden karenssikin olisi päättynyt 24.4.2018.  Ehkä se Ahosen mainitsema 31.4.2018 on näistä päivämääristä sittenkin uskottavin. Odotellaan, jos Helsingin yliopiston Almanakkatoimisto joskus lisää sellaisen kalentereihin.

 

Olen alusta alkaen ihmetellyt tätä omahoitotarvikejakelijoiden mahtailevaa käyttäytymistä, kun he asettuvat lainsäätäjien yläpuolelle ja kuvittelevat voivansa määräillä, kenelle antavat omahoitotarvikkeita ja mistä alkaen. Juha Ahonen on esimerkiksi toistuvasti kertonut vastineissaan samaistavansa itsensä kirurgiin ja kirjoittanut, että aivan samoin kuin kirurgi voi muuttaa hoitavan lääkärin lähetettä tai jopa hylätä sen, hänkin voi niin tehdä.

Terveydenhuoltolain esitöissä (HE 90/2010) jo todetaan nimenomaan

Hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. 

Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri.

 

Tuo esitöiden kohta ei jätä jakelijoille minkäänlaista mahdollisuutta tulkita asioita toisin.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala on hyvä esimerkki siitä, minkälaista jälkeä syntyy, kun ymmärtämätön ja taitamaton itsestään suuria luuleva virkaintoinen virkamies pääsee vapaasti huseeraamaan, koska hänen esimiehenään on ymmärtämätön ja leväperäinen virkavastuutaan pakeneva johtaja, joka laiminlyö alaisensa toiminnan laillisuuden valvonnan.

 

Kaiken kaikkiaan sillä ei ole juridisesti mitään merkitystä, mitä kaupungin omiin pysyväisohjeeseen PYSY044 on kirjoitettu. Se ei ole ollut mikään validi asiakirja, koska ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet, että se oli ja on edelleen kauttaaltaan ristiriidassa lainsäädännön ja ministeriön ohjeiden kanssa. Kun Ahonen kertoo toimineensa kaupungin pysyväisohjeiden mukaisesti, se ei tarkoita sitä, että hän olisi toiminut lainmukaisesti.

 

 

  

Virkamiehen virkavastuu

Suomen perustuslaki mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Suomen perustuslain virkavastuupykälän 118 § mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa joku tai jotkut virkamiehet eivät noudattaneet lakia, kun he vaativat vaimoltani 2.2.2018 lakisääteisten vaippojen saamiseksi lainvastaisesti omavastuuvelvoitetta, inkontinenssin oirediagnoosia ja kolmen kuukauden karenssia. Näiden virkamiesten toiminnan laillisuudesta vastaa virkavastuullaan ylilääkäri Juha Ahonen.

Omahoitotarvikejakelussa tehty vaippalähetteen hylkäyspäätös oli oikeudenvastainen monella tavalla:

·       Lainsäädännössä tai ministeriön ohjeissa ei ole mitään mainintaa omavastuuvelvoitteesta, jonka täyttämättömyyttä kaupunki käytti hylkäyspäätöksen perusteena.

·       Missään viranomaisohjeessa tai laissa ei ole vaatimusta inkontinenssin oirediagnoosista vaippojen saamisen edellytyksenä. jonka puuttumista kaupunki käytti hylkäyspäätöksen perusteena.

·       Ministeriön määräyksissä tai terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä ei ole missään kohtaa mainintaa kaupungin vaatimasta kolmen kuukauden karenssista omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamisen edellytyksenä.

·       Omahoitotarvikejakelijoilla ei ole valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen.

·       Omahoitotarvikejakelijoilla ei ole valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin määräämään omahoitotarvikkeiden määrään.

·       Terveyskeskuksen lääkäri määrää hoitotarvikkeiden jakamisen aloittamisajankohdan. Sitä oikeutta ei ole omahoitotarvikejakelijoilla.

·       Omahoitotarvikejakelussa ei otettu huomioon lähetteessä mainittuja tietoja vaimoni vakavan sairauden pitkäaikaisuudesta, jonka perusteella vaipat olisi pitänyt luovuttaa heti.

·       Omahoitotarvikejakelun tulee aina perustua hoitavan lääkärin yksilölliseen harkintaan, mitä vaimoni tapauksessa ei noudatettu.

·       Helsingin kaupunki ei noudattanut hylkäyspäätöstä tehdessään edes itse laatimiaan pysyväisohjeita (PYSY044), joiden mukaan pysyvästä sairaudesta johtuvan tarpeen hoitoon omahoitotarvikkeita voidaan luovuttaa heti sairauden alusta.

·       Helsingin kaupunki ei pitänyt toimialan apulaispormestarin Sanna Vesikansan lupausta, että vaipat voi saada heti, jos pidätyskyvyttömyys ja vaippojen tarve on mainittu jossain sairauskertomuksessa. Ne oli mainittu hyvin selväsanaisesti jo itse vaippalähetteessä ja lisäksi Vesikansalle oli kerrottu, että ne oli kirjattu potilaan hoitosuunnitelmaan jo edellisenä kesän sosiaalihoitajan kotikäynnin jälkeen.

·       Kaupunki rikkoi päätöksestä tiedottaessaan sekä julkisuuslakia että hallintolakia, koska se ei antanut päätöksestä kirjallista tiedonantoa perusteluineen ja valitusosoitteineen. Kaupunki ei myöskään vastannut mihinkään päätöstä koskevaan asiakirjapyyntöön.

 

Näin vasta nyt tämän lausuntopyynnön liitteestä, mitä potilasasiakirjoihin oli terveysasemalla merkitty 30.1.2018 alkuperäistä lähetettä tehdessä. Näkemäni jälkeen en ymmärrä alkuunkaan, miksi lähete hylättiin. Lähetteeseen liittyvissä potilastiedoissahan on aivan selväsanaisesti kerrottu, että vaimoni tapauksessa on kyse pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavista omahoitotarvikkeista. Kirjatut tiedot täyttävät ministeriön asettamien hoitotarvikkeiden saamisen kriteerien lisäksi sataprosenttisesti myös kaupungin omiin ohjeisiin kirjoitetut lailliset ja laittomat kriteerit. Onko Koskelan omahoitotarvikepisteessä kukaan edes lukenut lähetettä? Ainakaan ei ole ymmärtänyt lukemaansa, mikä toisaalta tuntuu olevan aika yleinen ongelma Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan ylilääkäreiden piirissä. Ylilääkäri Juha Ahonen on moneen kertaan eri yhteydessä kertonut viranomaisille käyneensä [luvatta] läpi kaikki vaimoni salaiset potilastiedot etsiessään sieltä inkontinenssidiagnoosia. Miten on mahdollista, että hän ei ole noteerannut lähetteeseen liittyviä potilastietoja? Ei edes jälkikäteen.

 

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen ja hänen alaisensa eivät ole noudattaneet lakia tehdessään julkisessa virassaan virkavastuulla toimivina virkamiehinä päätöksen vaimoni vaippalähetteen hylkäämisestä. He ovat rikkoneet lakia ja ovat siten syyllistyneet tietoisesti ja toistuvasti rikokseen, kun eivät ole antaneet helsinkiläisille potilaille heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita. Ahosen toiminnan laillisuuden valvominen kuuluu virkavastuulla hänen esimiehelleen, terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkariselle. Lukkarisen toiminnan laillisuuden valvominen kuuluu virkavastuulla kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Vastuu koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen toiminnan laillisuudesta on kuulunut ja kuuluu virkavastuun vanhenemiseen saakka pormestari Jan Vapaavuorelle ja 1.8.2021 lähtien Juhana Vartiaiselle.

 

Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. Olen pyytänyt jo Helsingin hallinto-oikeudelle 7.10.2020 antamassani vastaselityksessä hallinto-oikeutta selvittämään ja ratkaisemaan, ovatko edellä mainitut Helsingin kaupungin virkamiehet syyllistyneet virkavastuun rikkomiseen. Uskon maallikkonakin ymmärtäväni, mitä laillisuuden noudattamisella julkisessa virantoimituksessa tarkoitetaan perustuslain pykälisää 2§ ja 118§. Kyse on siitä, vaaditaanko niiden noudattamista oikeasti käytännössä, vai ovatko ne vain kuolleita kirjaimia. Mielestäni tämä on perustavaa laatua olevia ydinkysymys oikeusvaltiossa.

 

  

 

Korvaus saamatta jääneistä omahoitotarvikkeista

Alkuperäisessä 9.6.2020 Helsingin hallinto-oikeudelle lähettämässäni valituksessa vaatimukseni oli, että Helsingin kaupungin on korvattava meille vaipat, jotka olemme joutuneet ostamaan itse kaupungin laittoman päätöksen takia. Se vaatimus pitää yhä paikkaansa. Kaupungin ylilääkärit ovat vastanneet eduskunnan oikeusasiamiehen esittämään selvityspyyntöön, että kaupunki ei korvaa niitä. Olen nähnyt kaupungin kirjelmissä ylilääkäri Juha Ahosen esittäneen tarjousehdotuksen, että kaupunki korvaisi vaipat kolmen kuukauden karenssin ajalta. Siis sen karenssin ajalta, jota ei ole olemassakaan! Pidän kaupungin esittämää osamaksukauppaehdotusta hävyttömänä.

Vaimoni vakavan sairauden takia olemme joutuneet luopumaan kaikesta. Elämämme on jo eletty, eikä tulevaisuutta enää ole. Realistina tiedän, että vaippatarpeemmekin on melko rajallinen tästä eteenpäin. Tässä elämäntilanteessa yli 4000 vaipan ostaminen ei tunnu merkittävältä asialta.  Taloutemme ei ole siihen kaatunut, kun olemme eläneet säästeliäästi. Kyse on periaatteesta. Onko tavallisella kansalaisella mahdollisuus saada oikeudenmukainen ratkaisu jouduttuaan syyttömänä viranomaisten laittoman mielivaltaisen kaltoinkohtelun uhriksi. Käytyäni kohta jo neljä vuotta tätä turhauttaa taistelua tuloksetta suurta ja mahtavaa Helsingin kaupunkia vastaan ylimpiin laillisuutta valvoviin viranomaisiin vedoten, olen jo kallistunut siihen uskoon, että se ei ole mahdollista. Oikeusvaltiossa sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Minulle ei ole selvinnyt, miksi Helsingin kaupungin ylilääkärit ja johtajat ovat suhtautuneet meihin ylimielisesti ja halventavasti ja kohdelleet meitä epäkunnioittavasti ja ihmisarvoamme loukaten. Olemme eläneet pitkän elämämme lainkuuliaisesti ja tehneet merkittävän panoksen työelämässä. Vaimoni surkea kohtalo sotaorvosta muistinsa ja toimintakykynsä menettäneeseen vanhukseen ansaitsisi myötätuntoa nöyryytyksen sijaan. Minä olen säästänyt omaishoitajavuosinani valtavan summan yhteiskunnan varoja. Silti Helsingin herrat julkeavat ruveta laittomin keinoin nipottamaan joidenkin lakisääteisten vaippojen antamisesta!

 

Merkittävämpää kuin oma kohtalomme, on se, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu on vaatinut kolmen kuukauden karenssin kategorisesti kaikilta helsinkiläisiltä omahoitotarvikkeiden saajilta ennen kuin on alkanut antaa tarvikkeita. En tiedä, mistä lähtien ja mihin saakka, mutta kaupunkilaisten taloudellinen menetys on merkittävä. Juha Ahonen kertoo jossain selittelyssään, että omahoitotarvikejakelun piirissä on noin 30 000–40 000 asiakasta ja vaippoja saavia asiakkaita noin 5 500 ja että kuukausittain tulee noin 1 000–2 000 lähetettä. Esimerkiksi vaippojen osalta potilaan menetykset kolmelta kuukaudelta ovat yli 400 euroa. Potilaiden joukossa on paljon vähävaraisia sairaita vanhuksia, joille laittoman karenssin ajalta syntynyt tappio on suuri summa.  

Kun kaupungin virkamiehet eivät ole toimineet karenssia vaatiessaan lainmukaisesti, he ovat rikkoneet lakia. Eikö rikollisen kuuluisi sovittaa rikoksensa ja saada rikoksen tekemisestä rangaistus? Virkavastuupykälässä 118 se on sanottukin selvästi. Jonkun pitäisi ottaa asiakseen ajaa näiden kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellista vahinkoa kärsineiden puolesta korvausta kaupungilta, tarkkaan ottaen kaupungin virkamiehiltä. Minä en siihen pysty, enkä jaksaisikaan. En tunne oikeusjärjestelmäämme, enkä tiedä, olisiko olemassa joku taho, joka voisi hoitaa sen viran puolesta. Toivoisin, että olisi.

 

Syyttämättäjättämispäätös salaisten potilastietojen katselusta

Tähän vaippa-asiaan liittyy tietosuojavaltuutetun 1.4.2020 tekemä rikosilmoitus. Olin kirjoittanut 29.8.2018 ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle siitä, että tarvikevaraston ylilääkäri ja mahdollisesti muutkin ylilääkärit olivat urkkineet luvatta ja aiheetta vaimoni salaisia potilastietoja. Ylilääkäri Juha Ahonen oli kertonut eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämässään vastineessa saaneensa osoitetietojen perusteella selville vaimoni henkilöllisyyden ja käyneensä minulle täysin käsittämättömästä syystä läpi vaimoni salaiset potilastiedot kymmenen vuoden ajalta. Minähän olin pyytänyt kaupungilta vain sitä yhtä asiakirjaa, enkä mitään muuta. Ei sen asiakirjan lähettäminen mielestäni vaatinut millään muotoa vaimoni potilastietoihin kajoamista. Oikeus potilastietojen katsomiseen edellyttää sitä paitsi, että lääkärillä on potilaaseen hoitosuhde. Tarvikevaraston lääkärillä ei todella ollut, eikä tule ikinä olemaankaan. Sain Helsingin poliisilaitokselta 2.4.2020 kirjallisen vahvistus rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 tekemisestä. Asianimikkeenä on ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”.

Rikosasiaan tuli ratkaisu 1.4.2021. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin mielestä oli. Hän oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun 1.4.2020 tekemästä rikosilmoituksesta, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi hoitaa tehtäviään ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan; mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehenä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn. Minua tai tietosuojavaltuutettua ei kuultu asiassa lainkaan.

Tutkinnanjohtaja Markku Silen on ohittanut selvittelyssään kaikkien Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun toiminnan hyvin tuntevien henkilöiden ja viranomaisten kokemusten ja käsitysten kuulemiset asiasta. En tiedä, missä ominaisuudessa Ahonen on tarinansa kertonut Silenille syyllisyyden mahdollisuuden selvittelyvaiheessa, mutta ei epäilyä hänen omasta syyllisyydestään voi missään tapauksessa ratkaista pelkästään hänen omien selitystensä perusteella.

Onhan tämä ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä salaisten potilastietojen urkkimiseen tutkinnanjohtaja Silen kysyy ainoastaan Ahoselta, onko Ahonen Ahosen mielestä mahdollisesti syyllistynyt Ahosen tekemäksi epäiltyyn rikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa, että ei ole ja oli. Pelkästään näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksensä, että Ahosen syyllisyyttä ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista oikeusvaltio Suomessa?

Tein eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta.

 

Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus kanteluun EOAK/3006/2021. Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaa enempää.

Tein tutkinnan ratkaisusta hallintokantelun poliisihallitukselle, mutta se ei voinut enää ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska ylin laillisuutta valvova viranomainen asia jo käsitellyt asian.

Olin perustellut kanteluni sillä, että Ahosella ei ollut potilassuhdetta vaimooni. Kun Ahonen on kaikissa antamissaan vastineissa kertonut vaimoni potilastietojen selaamisen ainoaksi syyksi inkontinenssin oirediagnoosin etsimisen sairauskertomuksista, jotta hän voisi tehdä päätökset vaimoni sairauden pitkäaikaisuudesta, tarvikkeiden jakelun aloittamisajankohdasta, kolmen kuukauden karenssista ja omavastuuvelvollisuuden vaatimuksesta. Omahoitotarvikejakelussa ei kuitenkaan ole ministeriön määräysten ja potilaslainsäädännön mukaan minkäänlaisia valtuuksia tehdä mitään näistä päätöksistä. Ahonen katsoi mielestäni vaimoni salaisia potilastietoja luvatta ja ilman työtehtäviinsä liittyvää tarvetta.

 

Otin tämän asian esille vielä tässä yhteydessä sen takia, että minua kiinnostaa, mitä asiaan vaikuttaa se, että hoitava lääkäri olikin kirjannut tarvikemääräyksen perustelut potilastietoihin ministeriön ja kaupunginkin vaatimalla tavalla, joten ylilääkärillä ei ollut minkäänlaista syytä lähteä etsimään mitään tietoja potilastiedoista, eikä varsinkaan inkontinenssidiagnoosia. Lääkärin kirjoittamat perustelut eivät olleet tiedossani kantelua tehdessäni.

Olen neuvoton, sillä tiedän varmasti, että Juha Ahonen ei toiminut salaisia potilastietoja urkkiessaan lainmukaisesti. Sen sijaan en tiedä, mitä voin asialle tehdä. Onko Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ainoa mahdollisuuteni saada oikeutta? On aivan selvää, että ei oikeusvaltiossa saa olla mahdollista, että syylliseksi epäilty voi itse ratkaista oman syyllisyytensä. Onko hallinto-oikeudessa ratkaisua tähän asiaan?

 

 

 

 

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan vastaus kirjeeni johdosta tekemään muistutukseen HEL 2021-010717

Lähetin kaupungin omahoitotarvikejakelun laittomasta toiminnasta kirjeitä kunnallisvaalien jälkeen valituille kaupungin uusille päättäjille. Yksi kirjeistä oli suunnattu sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille. Kaupunki oli käsitellyt kirjeeni muistutuksena, vaikka en ollut tietääkseni tehnyt muistutusta. Kaupunginkansliasta tuli 18.10.2021 luottamuksellisena postina Sosiaali- ja terveystoimialan vastaus muistutukseen HEL 2021-010717. Se olikin ensimmäinen kaupungilta saamani yhteydenotto tai vastaus sen jälkeen, kun terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen oli 11.3.2019 kertonut, että kaupunki ei vastaa viesteihini. Kaupunki ei ole vastannut mihinkään tiedusteluuni eikä ole ottanut millään lailla yhteyttä koko aikana.

Tehdessäni valitustani Helsingin hallinto-oikeudelle 9.6.2020 Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun lainvastaisesta toiminnasta, en tiennyt, että eduskunnan apulaisoikeusmies oli tehnyt 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta myös kantelun nimellä Helsingin kaupungin menettely omahoitotarvikejakelua koskevassa asiassa OKV/1414/10/2020. Kuulin siitä vasta elokuun lopulla 2020.

Kaupungin nyt antamassa vastauksessa oli aina vaan niitä tavanomaisia pitkiä selitykset Juha Ahoselta: lähetettä ei ole hylätty … vaipat on luvattu 31.4.2018 alkaen … hän voi muuttaa hoitavan lääkärin lähetettä … kaupunki ei korvaa ostamiamme vaippoja jne. Uutena asiana oli, kun Ahonen vierittääkin syyn alaiselleen (jonka toiminnasta hän myös vastaa) kertomalla, että hän ei ole tiennyt koko asiasta mitään ennen kesää 2018. Sama Ahonen on kertonut aiemmin, että hän on käynyt jo ennen hylkäyspäätöksen tekoa  kaikki vaimoni salaiset potilastiedot läpi etsiessään inkontinenssidiagnoosia karenssin määräämistä varten ja antaneensa asiasta lausunnon helmikuussa esimiehelleen. Lähetin kommenttini apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille ja tiedoksi myös uudelle pormestarille Juhana Vartiaiselle.

Koska sekä oikeusasiamiehen kantelussa ja että tässä hallinto-oikeudelle tekemässäni valituksessa on kyse paljolti samoista asioista, lisään apulaisoikeusasiamiehelle lähettämäni vastaukseni liitteeksi myös tähän lausumaani.

 

 

 

Omaishoitajan päiväkirja -blogi

Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat jo keväällä 2018 vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin pitää tapahtumista yksityiskohtaista päiväkirjaa. Julkaisin muistiinpanoni runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän reaaliaikaisesti. Osoite on https://byrokratia.blogspot.com. Tämän lausumani liitteenä on blogin tekstit Word-asiakirjana.

Liitteenä on myös Tapahtumaluettelo, johon olen koonnut aikajärjestyksessä luettelon tapahtumista ja asioista, jotka ovat johtaneet kaupungin vaatimaan laitonta karenssia ja toisaalta pyrkimyksistäni saada Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu poistamaan laittoman karenssin vaatiminen ohjeistaan ja lopettamaan sen vaatiminen potilailta ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista ja erityisesti korjaamaan hoitavan lääkärin vaimolleni tekemänsä vaippamääräyksen lainvastaisen hylkäyspäätös.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätös kantelussa
EOAK/3279/2020 Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjapyynnön käsittely

Tätä lausumaa kirjoittaessani sain 8.11.2021 eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta tiedon apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin tekemästä päätöksestä kantelussa, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.

Vihdoinkin meidät on otettu huomioon täysivaltaisia kansalaisina yhteiskunnassamme! Päätöksen lukeminen on balsamia haavoitetulle sielulleni. Kunpa vaimonikin voisi vielä ymmärtää, miten apulaisoikeusasiamies on pitänyt puoltamme vääryyttä vastaan!

Päätöksessä tyrmätään täydellisesti kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä. Apulaisoikeusasiamies tekee vielä Helsingin kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että viranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon sekä vielä erikseen selvityspyynnön sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöstä omaishoitajien tukemisessa.

Liitän kopion päätöksestä tähän lausumaan, vaikka se varmaan on hallinto-oikeuden saatavissa myös virkateitse. Toivon hallinto-oikeuden ottavan siinä mainittuja asioita huomioon omissa ratkaisuissaan.

 

 

Helsingissä 10.11.2021

 

 

Liitteet:                            Omaishoitajan päiväkirja

Tapahtumaluettelo             

Kirje eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle 22.10.2021

Apulaisoikeusasiamiehen päätös 4.11.2021 (EOAK/3279/2020)

>>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE