Lausuma Helsingin hallinto-oikeudelle
asiassa 20967/03.04.04.04.29/2020
Tuon tässä lausumassani aluksi esille, miten Helsingin
kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelulle laatimat
sisäiset ohjeet PYSY044 ja jakelupisteen toiminta poikkeavat ministeriön
määräyksistä ja lainsäädännöstä, ja mitä seurauksia siitä on ollut
helsinkiläisille omahoitotarvikkeita tarvitseville ja erityisesti vaimolleni.
Helsingin hallinto-oikeus on lähettänyt lausuntopyynnön
liitteinä seuraavat asiakirjat:
- viranomaisen
saate 23.8.2021 (liitteenä pysy-ohje)
- hallinto-oikeuden
lisäselvityspyyntö 9.9.2021
- - omahoitotarvikejakelun ylilääkärin selitys
- potilasasiakirjamerkintöjä.
Mielenkiintoisin näistä liitteistä
on ote vaimoni potilasasiakirjoista, joita minulla ei ole ollut
aikaisemmin mahdollisuutta nähdä. Oli hätkähdyttävää lukea omalääkärimme
alkuperäisen 30.1.2018 tekemän vaippalähetteen perusteluista, että ”kyseessä
on pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava potilas, jonka WC-käyntejä
omaishoitajana toimiva puoliso avustaa vaihtamalla vaipat, koska potilaalla on
keskivaikeaa virtsan ja ulosteen karkailua”. Omalääkärimme on kuvannut tilanteemme
juuri sellaiseksi kuin se todellisuudessa silloin oli.
Edellä olevan kirjauksen olemassaolo vaimoni
potilastiedoissa asettaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan
ylilääkäreiden menettelyn vaippalähetteen hylkäämisessä ja sen jälkeiset
selitykset hyvin outoon valoon. Vaippojen saamisen edellytykset olivat
ilmiselvästi täyttyneet jo lähetteen kirjoittamishetkellä ja itse asiassa ne
olivat täyttyneet jo vuosia sitä ennen. Omahoitotarvikejakelulla ei ollut
vähäisintäkään perustetta tehdä lähetteestä hylkäävää päätöstä ja vaatia
laitonta kolmen kuukauden karenssia. Mitä ihmeen pelleilyä tämä kaupungin ylilääkäreiden
hangoittelu ja venkoilu on ollut näinä vuosina kaikkine omavastuuvelvoitteiden,
inkontinenssidiagnoosien ja karenssien vaatimisineen? Palaan tähän asiaan lausumani
loppupuolella.
Kommentoin jäljempänä myös mm. omahoitotarvikejakelun
päätöksen teon lainvastaisuutta, virkamiesten virkavastuuta ja ylilääkärin
selityksiä. Tärkeimpänä asiana tuon lopuksi esille sen, että kaupungin virkamiehet
ovat korvausvelvollisia kategorisen kolmen kuukauden karenssin vaatimisen
aiheuttamista taloudellisista menetyksistä helsinkiläisille potilaille.
Olen pahoillani, että tässä lausumassani on varmaankin
jonkin verran samoja asioita, joista kirjoitin jo vastineessani 5.10 2020.
Maallikkona ja oikeusasioissa kokemattomana en myöskään hallitse juridisia termejä
ja menettelytapoja tarpeeksi hyvin, mutta yritän parhaani.
Omahoitotarvikejakelun
ohjeet kunnille Kuntainfossa 4/2013
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkaisivat
25.6.2013 yhteistyönä ohjeistuksen kuntien hoitotarvikejakelua varten Kuntainfossa
4/2013. Sen saatekirjeessä todetaan, että terveydenhuoltolain (1326/2010)
24 § mukaan kunnan tehtävänä on järjestää alueensa asukkaiden
sairaanhoitopalvelut, joihin sisältyvät mm. kotisairaanhoidon yhteydessä
annettavat hoitosuunnitelman mukaiset hoitotarvikkeet (1326/2010, 25 §).
Terveydenhuoltolain esitöissä (HE 90/2010 vp) todetaan,
että hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun
terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen,
jonka määrittelee potilasta hoitava lääkäri. Jakelun aloittamisesta päättää
myös terveyskeskuksen lääkäri. Tarvikkeet
ja välineet luovutetaan maksutta, eikä niistä tule periä mitään
omavastuuosuuksia, toimitusmaksuja eikä muitakaan maksuja (Laki sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992, 5 §). Eduskunnan oikeusasiamies Petri
Jääskeläinen on korostanut kantelun 3411/4/14 ratkaisussa, että kuntien
laatimat omat ohjeet voivat olla vain lainsäädäntöä täydentäviä eikä niillä
voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin
oikeuksiin. Siltä osin kuin ohjeet eivät jätä tilaa palvelun tarvitsijan
yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle, ohjeet ovat ristiriidassa
lainsäädännön kanssa.
Poimin muutamia tämän asian ratkaisuun vaikuttavia
yleisiä oikeusohjeita:
Suomen perustuslaki 2 § 3 momentin mukaan julkisen
vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava
tarkoin lakia.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain
(785/1992, potilaslaki, 3 §) mukaan potilaalla on oikeus ilman syrjintää hänen
terveydentilansa edellyttämään laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon.
Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan
on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on
turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Perusoikeussäännösten muuttamisesta annetun
hallituksen esityksen mukaan palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan
lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle
edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE309/1993).
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain
(559/1994, ammattihenkilölaki) 22 §:n mukaan laillistettu lääkäri päättää
potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen
liittyvästä hoidosta.
Terveydenhuoltolain (1326/2010) 2 §:n mukaan lain
tarkoituksena on toteuttaa väestön tarvitsemien palvelujen yhdenvertaista
saatavuutta, laatua ja potilasturvallisuutta (3 kohta) ja vahvistaa
terveydenhuollon palvelujenasiakaskeskeisyyttä (4 kohta).
Potilaslain 4 a §:n mukaan terveyden- ja sairaanhoitoa
toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä
kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma, josta tulee ilmetä potilaan
hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava
yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen
laillisen edustajansa kanssa.
Laissa kunnallisesta viranhaltijasta 4 luku 17 §:n mukaan
viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti
ja viivytyksettä noudattaen säädöksiä ja määräyksiä.
Suomen perustuslain virkavastuupykälässä 118 §
sanotaan, että virkamies vastaa
virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Jokaisella, joka on kärsinyt
oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää
hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on
oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta
julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen
mukaan kuin lailla säädetään.
Virkavastuun vanhenemisaika on viisi vuotta.
Kuntainfossa 4/2013 on kaksi sivua, joissa varsinainen
asia on kerrottu 11 rivillä. Tärkeimmät asiat ovat:
- Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on Kuntainfon mukaan lääketieteellisin
perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään
kolme kuukautta.
- Omahoitotarvikkeiden tarpeen määrittelee potilasta
hoitava terveyskeskuksen lääkäri, joka päättää myös jakelun aloittamisesta.
- Hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee
perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon
ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan.
- Hoitotarvikejakelun pääsääntönä on potilaan
yksilöllinen tarve, joten kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden
enimmäismääriä.
- Hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve tulee kirjata
potilaan tai asiakkaan hoitosuunnitelmaan julkisessa terveydenhuollossa.
Ministeriön määräyksissä ei
mainita mitään kolmen kuukauden karenssin tai oirediagnoosin täyttämisvaatimuksesta
omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamisen edellytyksenä. Karenssista ei liioin
ole mitään mainintaa terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä. Kolme kuukautta liittyy ainoastaan pitkäaikaisen
sairauden kestoon. Etelä-Suomen aluehallintovirasto korosti keväällä 2019
kanteluni ESAVI/15067/06.03.00/2018 ratkaisussa, että pitkäaikaissairauden
vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä
tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki
kertoo selvityksissään noudattavan.
Laiton karenssivaatimus ja laiton inkontinenssidiagnoosin
kirjauksen vaatimus Helsingin kaupungin pysyväisohjeessa PYSY044 ja omahoitotarvikejakelupisteen toiminnassa
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on laatinut
sisäiseen käyttöön omahoitotarvikejakelua varten oman toimintaohjeiston PYSY044.
Minulla ei ole tietoa vanhimpien versioiden sisällöstä, mutta kaupungin
päätösasiakirjoista olen saanut selville, että 4.4.2011 hoitotarvikkeiden
jakelua varten laaditun pysyväisohjeen nimi oli P18. Kuntainfon julkaisemisen
jälkeen nimi muutettiin PYSY044:ksi, ja ohjeita on päivitetty ainakin 30.12.2013,
14.1.2015 ja 17.2.2017.
Helsingin kaupungin siirryttyä pormestarimalliin
1.6.2017 sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtajana aloitti ylilääkäri
Juha Jolkkonen. Hän laati 1.12.2017 yhdessä terveys- ja päihdepalvelujen
johtajan Leena Turpeisen kanssa uuden version pysyväisohjeista PYSY044, johon
Jolkkonen ja Turpeinen lisäsivät vastoin ministeriön ohjeita omahoitotarvikkeiden
saamisen ehdoksi vaatimuksen kolmen kuukauden karenssista diagnoosin
kirjaamisesta lähtien. He kirjoittivat ohjeisiin
”Maksuttomia
hoitotarvikkeita luovutetaan sairauden hoitoon silloin, kun potilas on
tarvinnut niitä sairautensa hoitoon vähintään kolme kuukautta. Vaippoja voidaan
antaa omahoitotarvikkeina, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi
on kestänyt vähintään kolme kuukautta (alkaen diagnoosin kirjaamisesta) ja
jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa”.
Jolkkosen ja Turpeisen keksimä kolmen kuukauden
karenssivaatimus on koko tämän sopan alku ja juuri, sillä ministeriön
ohjeissahan kolmen kuukauden kesto liittyi ainoastaan pitkäaikaisen sairauden
kestoon, eikä Kuntainfossa myöskään ollut mitään diagnoosivaatimuksista. Jos
Jolkkonen ja Turpeinen olisivat ymmärtäneet, että Kuntainfossa relatiivilauseen
”joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta” korrelaatti on pitkäaikainen sairaus, olisimme säästyneet
paljolta turhalta. Helsinkiläisenä on masentavaa todeta, että mitkään muut
kunnat eivät ole vaatineet missään vaiheessa kolmen kuukauden karenssia, vaan
ovat ymmärtäneet ministeriön määräykset ja toimineet niiden mukaisesti.
Tämä versio pysyväisohjeista on juuri se, jonka piti
olla voimassa 30.1.2018, kun lääkärimme kirjasi ensimmäisen vaippalähetteen
vaimolleni. Suutarilan terveysasemalla ei kuitenkaan ollut mitään tietoa 1.12.2017
tehdystä ohjeiden päivityksestä, joten siellä toimittiin heillä käytössään
olevien aikaisempien ohjeiden mukaisesti. Niissä ei vaadittu mitään diagnoosia
eikä kolmen kuukauden karenssia.
Terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen
selitteli 14.8.2019 Valviran selvittelypyyntöön V/22625/2019 KEL 2019-007052 antamassaan
vastineessa, että terveysasemallamme ohjeistus ei ilmeisemmin ollut saavuttanut
henkilöstöä toivotulla tavalla. Ei todellakaan! Hän tiesi tarkalleen Valviralle
kirjoittaessaan, että uutta pysyväisohjetta ei ollut lähetetty terveysasemallemme
lainkaan tammikuussa 2018. Terveysasema ei ollut saanut uusia ohjeita vielä kesään
2018 mennessäkään.
Alzheimerin
tauti on pitkäaikainen sairaus, inkontinenssi yksi sen monista oireista
Vaimoni 16.11.2010 diagnosoitu vakava sairaus oli omalääkärimme
ja Laakson sairaalan neurologien mukaan edennyt vaikeaan vaiheeseen jo vuonna
2013. Suutarilan terveysaseman pätevälle henkilökunnalle oli selvää, mitä
oireita Alzheimerin taudin eri vaiheisiin kuuluu. Siellä hoidettiin vaimoni
vakavaa sairautta kokonaisuutena. Potilastietoihin ei ollut tarvetta kirjata
erillistä diagnoosia inkontinenssista eikä mistään muistakaan Alzheimerin
taudin kymmenistä, jopa sadoista oireista, sillä itse päädiagnoosi kattaa ne
kaikki.
Suutarilan terveysasemalla luotettiin siihen, että
järjestäytyneessä yhteiskunnassa noudatetaan lakeja. Siellä ei ollut mitään syytä
varautua potilastietojen kirjauksissa sellaiseen tilanteeseen, että kaupungin
toisessa toimipisteessä alettaisiin myöhemmin vaatia vastoin ministeriön
määräyksiä ja potilaslainsäädäntöä lainvastaisesti kolmen kuukauden karenssia
ja inkontinenssikirjauksia, vaikka terveysaseman henkilökunnan käyttöön annetuissa
ohjeissa ei tammikuussa 2018 sellaisista ollut mitään mainintaa. Valvira totesi
lausunnossaan syksyllä 2019, että vaikka vaimoni potilastietojen hoitosuunnitelman
kirjauksissa oli puutteita, inkontinenssituotteet olisi pitänyt antaa heti, kun
niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen.
Omalääkärimme on hoitanut meitä vuodesta 2003 asti ja
hän on ollut koko ajan todella hyvin selvillä tilanteestamme. Olimme vuodenvaihteen
2017/2018 aikoihin muutenkin paljon yhteyksissä lääkärimme kanssa, sillä
silloin mm. vuosikontrollin lisäksi selviteltiin vaimoni osteoporoosia ja
todettiinkin se. Lääkäri tutki meitä monien muidenkin sairauksien takia ja lisäksi
laati todistuksia edunvalvonta-asioita, omaishoitajuuden hoitoisuusluokan
kriteereitä ja ajokorttini jatkoa varten. Vaimoni ja minä olimme kaikilla lääkärin
ja terveydenhoitajan vastaanotoilla yhdessä, ja kaupungin ilmaiset vaipat
tulivat joka kerta puheeksi. Lääkärimme oli ollut tasan tarkkaan tietoinen
vaippatarpeestamme jo vuosien ajan. Minä hangoittelin vastaan ja sanoin pystyväni
pitämään vaimostani huolta hänen inkontinenssivaivoistaan huolimatta. Olihan
meillä pyykinpesukone, käsisuihku ja varaa kumihanskoihin, saippuaan ja vaippoihin.
Voisin myös sanoa, että halusin säästää kotikaupunkini kuluja.
Tammikuussa 2018 pidätyskyky oli kuitenkin alkanut hankaloittaa
niin paljon elämäämme, että annoin periksi. Otin 24.1.2018 yhteyttä terveydenhoitajaan
sopiakseni kaupungin vaippojen vastaanottamisesta. Kävimme vielä samana päivänä
terveydenhoitajan kanssa läpi vaippavaihtoehdot ja lääkäri kirjasi
vaippalähetteen 30.1.2018. Lääkäri teki päätöksen hoitotarpeesta, kun hän oli yksilölliseen
arviointiin ja seurantaan perustuvan harkinnan jälkeen arvioinut, että
lääketieteellisin perustein todetun vähintään kolme kuukautta kestäneen
pitkäaikaisen vakavan sairauden hoito vaatii näitä tarvikkeita.
Korostan vielä, että vaimoni pitkäaikainen sairaus,
jonka perusteella ratkaistaan oikeus omahoitotarvikkeisiin, on Alzheimerin
taudin vaikein vaihe. Ei inkontinenssi, joka on vain yksi tämän vakavan ja monimuotoisen
taudin monista oireista.
Omahoitotarvikejakelu ei hyväksynyt hoitavan lääkärin
tekemää vaippalähetettä
Vaimoni ei saanut Helsingin kaupungilta hoitavan
lääkärin määräämiä vaippoja, koska omahoitotarvikejakelussa vaadittiin
omavastuuvelvollisuuden täyttämistä ja kolmen kuukauden karenssia
inkontinenssidiagnoosin kirjauksesta lukien.
Otin heti yhteyttä terveysasemamme terveydenhoitajaan,
joka tiedusteli asiaa Koskelan omahoitotarvikejakelusta ja sai kuulla uusista pysyväisohjeista,
joissa vaadittiin kolmen kuukauden karenssia ja inkontinenssidiagnoosia.
Lähetin 6.2.2018 kirjeen sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestari Sanna
Vesikansa, joka Helsingin kaupunginvaltuuston 12.6.2016 tekemän päätöksen
mukaisesti vastaa virkavastuulla toimialastaan. Vaadin häneltä perusteluja
sille, miksi vaippalähete oli hylätty. Vesikansa vastasi 16.2.2018, että hänen
asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu pidätyskyvyn
menettäminen. Hän kuitenkin lisäsi, että vaipat voi saada heti, jos
pidätyskyvyttömyys ja vaippojen tarve on mainittu jossain sairauskertomuksessa.
Kerroin, että kaupungin sosiaaliohjaaja kirjasi kotikäyntinsä jälkeen jo edellisenä
kesänä yli puoli vuotta sitten 21.7.2017 vaimoni sairauden hoitosuunnitelmaan
virtsankarkaamisen ja vaippojen käytön. Tätä asiaa ei ole kirjattu
terveysaseman tietoihin, mutta Vesikansan alaisuudessa toimivan Helsingin
kaupungin sosiaali- ja terveystoimen pohjoisen palvelualueen pohjoisen
sosiaali- ja lähityön hoito- ja palvelusuunnitelmaan se on kirjattu. Vaipat
jäivät saamatta, sillä Vesikansa ei pitänyt lupaustaan.
Kun omalääkärimme sai kuulla, että kaupunki ei antanut
meille vaippoja, hän kirjoitti 29.3. 2018 uuden lähetteen, jonka toimitin Sanna
Vesikansalle. Tuskinpa Vesikansa toimitti lähetettä edes eteenpäin, koska
mitään ei tapahtunut asian suhteen. Pysyimme yhä karenssissa ilman vaippoja,
vaikka Vesikansan kertomat vaippojen saamisen kriteerit oli täytetty.
Näin kevään aikana netissä olevasta Kuntainfosta
4/2013, että hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein
todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta Siellä
ei ollut mitään kolmen kuukauden karensseista tai omavastuuvelvollisuuksista
tai diagnoosivaatimuksista. Aloin selvittää, mistä oikein on kysymys ja vaadin
entistä tiukemmin kaupungilta perusteita hylkäävälle päätökselle. Olihan päivän
selvää, että vaimollani oli jo vuosia ollut pitkäaikainen sairaus, johon
kuuluvaan pidätyskyvyn menettämiseen hän tarvitsi vaippoja. En saanut
kaupungilta enää mitään vastausta. Eikä vaimoni saanut lakisääteisiä vaippojaan.
Lähetin 28.5.2018 kaupungin kaikesta toiminnasta
virkavastuullaan vastaavalle pormestari Jan Vapaavuorelle kirjeen, jossa pyysin
häntä puuttumaan asiaan. Ei puuttunut. Hän ei noteerannut myöhemminkään hänelle
lähettämiäni viestejä.
Sain vasta nyt tietää Helsingin hallinto-oikeuden
lähettämästä liitteestä, että lääkärimme oli 30.1.2018 perustellut vaippamääräystään
täsmälleen ministeriön vaatimusten mukaisesti kirjaamalla potilastietoihin ”kyseessä
on pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava potilas, jonka WC-käyntejä
omaishoitajana toimiva puoliso avustaa vaihtamalla vaipat, koska potilaalla on
keskivaikeaa virtsan ja ulosteen karkailua”. Olen tiennyt koko ajan, että omahoitotarvikejakelijoiden
esittämät vaatimukset inkontinenssidiagnoosista ja kolmen kuukauden karenssista
ovat vastoin viranomaisten määräyksiä ja että vaippalähetteen hylkäämispäätökselle
ei ollut mitään juridista perustetta. Luettuani lääkärin potilasasiakirjoihin
kirjaamat lähetteen perustelut, tajusin, miten pihalla ylilääkärit olivat. Vaipat
olisi pitänyt antaa lääkärimme kertoman perusteella heti, kuten kaikki ylimmät
laillisuusvalvojat olivat vaatineet.
Vaipat olisi pitänyt antaa kaupungin omienkin kriteereiden
perusteella heti
Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun menettely
vaimoni vaippalähetteen suhteen tuntuu entistä omituisemmalta ja aivan käsittämättömältä,
kun lukee Jolkkosen ja Turpeisen 1.12.2017 laatimasta pysyväisohjeesta kohdan
”Poikkeuksena
ovat pysyvästä sairaudesta johtuva tarve, joiden hoitoon omahoitotarvikkeita
voidaan luovuttaa heti sairauden alusta”.
Toistan vielä kerran, että lääkärimme oli kirjannut vaimoni
potilastietoihin 30.1.2018 vaippamääräyksen perusteluiksi
”Pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava
potilas. Muistilääkitys ollut vuodesta 2010. Mies omaishoitaja. Potilas
tarvitsee erittäin paljon aikaa päivittäisissä toimissa. Pukeminen/riisuminen,
hygienia, WC-käynnit, vaipan vaihto. Virtsan (aste keskivaikea) ja ulosteen
karkailua”.
Miten tuon lääkärimme kirjoittaman kuvauksen voi kukaan
täysjärkinen lukutaitoinen tulkita, että kyseessä ei olisi pysyvästä sairaudesta
johtuva tarve? On syytä kysyä hyvin vakavasti, miksi vaimolleni ei sitten annettu
vaippoja, kun kaupungin ylilääkäreiden omiin pysyväisohjeisiinsakin keksimät kriteeritkin
olivat täyttyneet ilmiselvästi. Miksi ja millä valtuuksilla vaippalähete hylättiin
silti vaatimalla lainvastaisesti omavastuuvelvollisuuden täyttymistä ja kolmen
kuukauden karenssia potilaalta, jolla oli hoitavan lääkärin toteama pysyvästä
sairaudesta johtuva tarve? Juuri tähän kysymykseen
olen pyytänyt Helsingin kaupungilta vastausta 2.2.2018 lähtien, enkä ole saanut
sitä vieläkään. Ministeriön asettamien kriteerien täyttymisestähän ei ole ollut
mitään epäselvyyttä koko aikana.
Helsingin kaupungin ylilääkärien selitykset saavat jo
huvittavia piirteitä, kun lukee heidän 1.9.2019 antamiaan vastauksia Valviran
lausuntoon Dnro V/22625/2019. Omahoitotarvikejakelun ratkaisuista virkavastuullaan
vastaava ylilääkäri Juha Ahonen kirjoitti
”Osalla
virtsankarkailupotilaista on oireen taustalla krooninen sairaus, joka
todennäköisesti aiheuttaa oireen. Tällöin he saavat inkontinenssituotteet
hoitotarvikejakeluna heti.”
Samassa lausunnossa Juha Ahosen tekemisistä ja tekemisten
laillisuudesta virkavastuullaan vastaava terveysasemien johtajalääkäri Timo
Lukkarinen lupasi Valviralle
”Pysyväisohjetta
korjataan niin, että pitkäaikaisten sairauksien kohdalla hoitotarvikkeiden
jakelu aloitetaan heti tarpeen tullessa ilmi.”
Eikö vaimoni oireen taustalla muka ollut pitkäaikainen
krooninen sairaus? Jos kaupunki olisi toiminut Ahosen kertomalla tavalla, vaimolleni
olisi alettu jakaa vaippoja 1.2.2018 alkaen. Kaupungin ylilääkärit eivät
noudata edes itse laatimiaan ohjeita omahoitotarvikejakelussa. Tai eihän noista
Ahosen ja Lukkarisen jo yli kaksi vuotta sitten Valviralle lupaamista korjauksista
ole vieläkään kumpaakaan kirjoitettu pysyväisohjeisiin, jotka ovat voimassa 1.2.2021
– 30.11.2027. Sama pätee kaikkiin muihinkin kaupungin ylilääkäreiden
viranomaisille antamiin lupauksiin.
Aikamoisia satusetiä ja belsebuubeja nuo Helsingin
kaupungin ylilääkärit!
Mitä ylipäätään tarkoittaa kaupungin ohjeissa ’poikkeuksena
ovat pysyvästä sairaudesta johtuva tarve’, kun ministeriön määräysten mukaan
koko omahoitotarvikejakelu koskee juuri nimenomaan pysyvästä (=pitkäaikaisesta
vähintään kolme kuukautta kestäneestä) sairaudesta johtuvaa tarvetta? Jakaako
Helsingin kaupunki lakisääteisiä omahoitotarvikkeita ministeriön ohjeiden
vastaisesti myös muille kuin potilaille, joilla on pysyvästä sairaudesta
johtuva tarve?
Valvira totesi syksyllä 2019 lausunnossaan 21.10.2019, että inkontinenssi kuuluu kiistatta
Alzheimerin taudin vaikean vaiheen oireisiin. Saman oli todennut aikaisemmin
myös geriatrian emeritaprofessori erikoislääkäri Ritva-Liisa Kivelä perehdyttyään
vaimoni kokemaan kohteluun. Valviran mukaan ulkopuoliset eivät pysty arvioimaan
objektiivisesti virtsanpidätyskyvyttömyyden pitkäaikaisuutta tai
vaikeusastetta, vaan hoitotarvikejakelussa on pitkälti luotettava potilaalta
tai tämän omaisilta saatuun tietoon. Hoitotarvikejakelun vaatimus
virtsankarkausdiagnoosista asettuu Valviran lausunnon perusteella yhä oudompaan
valoon. Millä tavalla kaupungin vaatima inkontinenssidiagnoosin tekeminen olisi
hoitotarvikejakelijoiden mielestä pitänyt toteuttaa ja kenen suorittaman
diagnoosin kaupunki olisi kelpuuttanut, kun Valvira sanoo lausunnossaan, että inkontinenssin
toteamisessa on luotettava potilaalta tai tämän omaisilta saatuun tietoon.
Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset
yhtyivät Valviran käsitykseen
”Alzheimerin
tautia sairastavaa 77-vuotiasta rouvaa ei kohdeltu asianmukaisesti ja
ihmisarvoa kunnioittaen. Hänen kohdallaan ei noudatettu lainsäädännön vaatimaa yksilöllistä
harkintaa. Vaimollani on viranomaisten mielestä kiistatta pitkäaikainen vakava
sairaus, jonka oireisiin kuuluu inkontinenssi”.
Valvontaviranomaiset ovat yksimielisiä siitä, että
vaipat olisi pitänyt antaa vaimolleni hoitavan lääkärin lähetteen mukaisesti
välittömästi, koska lääkärin potilastietoihin kirjaamat lähetteen perustelut täyttivät
ministeriön asettamat vaatimukset vaippojen saamiseksi. Vaimoni joutui siis kaupungin syrjimäksi
aiheettomasti virkamiesten tahallisen lainvastaisen toiminnan takia.
Pysyväisohjetta PYSY044 ei ole vieläkään korjattu
ministeriön ohjeiden mukaiseksi
Näin äskettäin sattumalta netistä Helsingin kaupungin
päätösasiakirjoista, että toimialajohtaja päätti kumota 28.5.2020 / 106
§ annetun pysyväisohjeen PYSY044 koskien omahoitotarvikkeiden antamista
potilaille ja korvata ko. ohjeen päätöksen liitteen mukaisesti 1.2.2021 lukien.
”Erääseen
omahoitotarvikeryhmään (vaippoihin) liittyvän kantelun vuoksi valvova
viranomainen on edellyttänyt omahoitotarvikejakelun ohjeisiin sellaista
muutosta, että tarvikkeita voidaan antaa pitkäaikaiseen sairauteen silloinkin,
kun vaiva ei ole kestänyt kolmea kuukautta, mutta sen voidaan olettaa olevan
pitkäaikainen (yli kolme kuukautta); näin myös silloin, kun asiasta ei ole
aiempaa merkintää potilasasiakirjoissa. PYSY-ohjeen yleisessä osassa näin jo
on, mutta vaippojen kohdalla tehdään nyt tätä vastaava korjaus”.
Kaupungin sivuilta löytyi myös linkki 15.1.2021
päivitettyihin kaupungin omahoitotarvikejakelua koskevaan pysyväisohjeeseen
PYSY044, joka päätöksessä mainitaan päivitetyn edellisen kerran 28.5.2020.
Näiden päätöstietojen näkeminen oli ällistyttävää,
sillä eduskunnan apulaisoikeusasiamies pyysi tekemäänsä kanteluun Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen
käsittely EOAK/3279/2020 liittyvässä
selvityspyynnössä 19.8.2020 Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa
toimittamaan minulle hoitotarvikejakelua koskevat korjatut ohjeet (juuri tämän
PYSY044:n) ja muut pyytämäni asiakirjat kahden viikon sisällä. Kaupunki ei ole
oikeusasiamiehen pyynnöstä huolimatta ottanut minuun yhteyttä, eikä ole
toimittanut vaadittuja asiakirjoja vielä lokakuuhun 2021 mennessäkään, vaikka
sillä oli näköjään olemassa pyyntöhetkellä jo toukokuussa 2020 päivitetyt
pysyväisohjeet ja se oli päivittänyt ne uudelleen tammikuussa 2021. Helsingin
kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala ei näköjään noudata julkisuuslakia edes silloin,
kun eduskunnan oikeusasiamiehen pyytää siltä asiakirjaa. Apulaisoikeusasiamies
on tosin todennut myöhemmin, että oikeusasiamiehen kansliasta lähetetty selvityspyyntö
ei sisältänyt julkisuuslaissa tarkoitettua asiakirjapyyntöä. No, maallikkona en
ymmärrä näitä juridisia vivahteita.
Helsingin kaupungin viimeksi päivitettyjen ohjeiden
mukaan
”Vaippoja
voidaan antaa omahoitotarvikkeina, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea
virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään
kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta
vuorokaudessa. Vaippoja voidaan antaa myös ulosteinkontinenssin hoitoon. Omahoitotarvikejakelun
ylilääkäri voi muuttaa esitettyä omahoitotarvikkeiden määrää. Perustelu sille,
miksi ohjeen mukainen määrä ylitetään: Tärkeä lääketieteellinen ja/tai
hoidollinen peruste tiivistetysti. Lääkärin määräys ei yksistään riitä
lisätarpeen tai poikkeuksellisen tuotteen hankinnan perusteeksi. Tarvitaan myös
yksilöllinen lääketieteellinen tai hoidollinen syy esityksen perusteeksi. Jne.”
Olen ensimmäisen kerran selittänyt kirjallisesti jo
yli kolme vuotta sitten 26.8.2018 Juha Jolkkoselle ja muille ylilääkäreille ja
pormestareille, missä kaikissa kohdissa kaupungin pysyväisohjeet ja ministeriön
Kuntainfo ovat ristiriidassa keskenään. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat
toistuvasti kertoneet kantelujen ratkaisuissaan samat asiat ja vaatineet
kaupunkia korjaamaan laittomuudet. Etelä-Suomen aluehallintovirasto vaati jo huhtikuussa
2019 kantelun ESAVI/15067/06.03.00/2018 ratkaisussaan Helsingin kaupungin
sosiaali- ja terveysalaa ilmoittamaan 7.5.2019 mennessä, mihin toimenpiteisiin
se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan
johdosta. Terveysasemien johtajalääkäri Timo Turpeinen vastasi Aville kesäkuussa
2019 ja lupasi, että kaupunki korjaa ohjeensa ja toimintansa.
Ja tämä Jolkkonen höpisee pysyväisohjeissaan yhä vaan,
että vaippoja voidaan antaa omahoitotarvikkeina, jos asteeltaan keskivaikea
tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään
kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta
vuorokaudessa. Kuntainfon mukaan omahoitotarvikkeiden jakelun perusteena on
lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt
vähintään kolme kuukautta. Ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa diagnoosivaatimuksista,
oireiden kestojen oletuksista tai tarvikkeiden lukumääristä.
Jolkkosen ohjeissa hoitotarvikkeita luovutetaan sairauden
hoitoon silloin kun potilas on tarvinnut niitä sairauden hoitoon vähintään
kolme kuukautta. Kuntainfon ja potilaslainsäädännön mukaan omahoitotarvikkeita luovutetaan, kun potilasta hoitava
lääkäri on yksilölliseen arviointiin ja
seurantaan perustuvan harkinnan jälkeen arvioinut, että lääketieteellisin
perustein todetun vähintään kolme kuukautta kestäneen pitkäaikaisen sairauden
hoito vaatii omahoitotarvikkeita. Eihän se riitä, että hutaistaan vähän sinne
päin. Virkamiesten on noudatettava kaikessa toiminnassaan lainsäädäntöä kirjaimellisesti
ja ohjeet on kirjoitettava sanatarkasti ilman mahdollisuutta väärintulkintaan.
Tarvikejakelijoilla on Jolkkosen ohjeissa aina vaan
oikeus muuttaa tai hylätä hoitavan lääkärin tarvikemääräyksiä, rajoittaa tarvikkeiden
määrää ja määrätä jakelun alkamisajankohta, vaikka heille ei sellaisia
oikeuksia ole annettu ministeriön Kuntainfossa eikä missään lainsäädännössä.
Kotikasvatukseni ja itsehillintäni estävät sanomasta enempää, mitä ajattelen
Jolkkosen kyvyistä.
Totean kuitenkin keskeisen asian, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalan
toimialajohtaja Juha Jolkkonen ei vieläkään ymmärrä, mitä ministeriön
määräyksissä tarkoittaa omahoitotarvikkeiden saamisen kriteeri ”pitkäaikainen
sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme vuotta”. Se ei tarkoita, että ”oire
on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta”.
Esimerkiksi Alzheimerin tauti on pitkäaikainen sairaus. Se on niin pitkäaikainen
sairaus, että se kestää potilaan kuolemaan saakka, koska siihen ei ole löytynyt
parannusta. Jos Helsingin omahoitotarvikejakelulla on tämän taudin suhteen
muuta tietoa, olen kiinnostunut kuulemaan siitä. Inkontinenssi on yksi tämän
taudin oireista. Se ei ole pitkäaikainen sairaus. Oikeus omahoitotarvikkeisiin
ratkaistaan pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Sitä ei ratkaista
oireen keston perusteella eikä varsinkaan oireen oletetun keston perusteella,
kuten Jolkkonen on ohjeisiinsa kirjoittanut. Ja ratkaisun tekee hoitava
lääkäri. Omahoitotarvikejakelijoilla ei ole valtuuksia sen ratkaisun tekemiseen
eikä oikeutta puuttua muutenkaan hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen.
Omahoitotarvikejakelun tehtävänä on nimensä mukaisesti omahoitotarvikkeiden
jakelu. Ei mitään muuta.
Kertaan vielä, mitä Etelä-Suomen aluehallintovirasto
totesi kanteluni ratkaisussa kaksi ja puoli vuotta sitten 16.4.2019:
- Helsingin kaupungin omahoitotarvikkeiden jakamista
koskevalla ohjeella ei voida rajata potilaiden oikeutta omahoitotarvikkeisiin
tai niiden määriin.
- Kuntaliiton yleiskirjeen mukaan kaupungin
oheistuksella ei voida asettaa ehdottomia edellytyksiä kolmen kuukauden
aikarajasta ennen omahoitotarvikkeiden luovuttamista.
- Potilaalle tulee luovuttaa hänen tarvitsemansa
omahoitotarvikkeet heti, kun hoitava lääkäri on todennut hoitotarvikkeiden tarpeen
johtuvan pitkäaikaisesta sairaudesta, joka kestää yli kolme kuukautta.
- Pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien
omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa
säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo
selvityksissään noudattavan.
- Aluehallintovirasto kiinnittää erityisesti Helsingin
kaupungin hoitotarvikejakelun huomiota vastaisen toiminnan varalle siihen, että
hoitotarvikkeiden jakelussa ei ole asianmukaista noudattaa kolmen kuukauden
omavastuuaikaa..
Nämä kaikki asiat Etelä-Suomen aluehallintovirasto kertoi keväällä 2019 myös maailman toimivimman kaupungin Helsingin sosiaali- ja terveysalan toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Mitään niistä hän ei ole ottanut huomioon uusimmassakaan pysyväisohjeen päivityksessään.
Vaimoni osalta samassa ratkaisussa aluehallintovirasto
totesi lisäksi:
-
Omahoitotarvikejakelun
tulee aina perustua yksilölliseen harkintaan, mitä vaimoni tapauksessa ei ole
noudatettu.
-
Vaimoni
tilanteessa ei ole viitteitä siitä, että kyseessä olisi lyhytaikaisesta
sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan
hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan
pysyvä pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva.
-
Helsingin
kaupungin menettely vaimoni hoitotarpeiden osalta ei ole ollut asianmukaista.
Vaipat olisi pitänyt antaa heti, kun niiden tarve on todettu.
Hyväksytty vai hylätty vaippalähete?
Tosiallinen hallintotoiminta vai hallintopäätös?
Kommentteja omahoitotarvikejakelun ylilääkärin selityksiin
Helsingin omahoitotarvikejakelussa tehtiin tammikuussa
2018 ilman valtuuksia laittomin perustein hallintopäätös, jossa hylättiin
oikeudenvastaisesti vaimoani hoitavan lääkärin vaimoni pitkäaikaisen sairauden
hoitoon tekemä vaippalähete. Olen tämän laittoman päätöksen kohteeksi joutuneen
vaimoni oikeuksia ajaessani joutunut lähes kymmenen kertaa lukemaan ja
kommentoimaan omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen samoja
jaarittelevia selityksiä eri viranomaisille. Ne ovat yhä täynnä pinttyneitä
harhaluuloja, väärinymmärryksiä ja ymmärtämättömyyksiä -- osin jopa vastoin
parempaa tietoa. Joissakin kohdissa väitteet ovat vaihtuneet tilanteen mukaan. Ahonen
on kirjoittanut moneen kertaan, että vaatimamme karenssi perustuu tarkalleen
Kuntainfoon. Viimeksi 17.9.2021 hän on väittänyt, että meillä ei ole käytössä
mitään karenssia.
Ylilääkäri Juha Ahosen hallinto-oikeudelle antama selitys
on yllättävän lyhyt. Ahonen toistaa siinä aikaisemman väittämäänsä, että he
eivät tee viranomaispäätöksiä, koska omahoitotarvikejakelu on tosiasiallista
hallintotoimintaa, joten mitään viranomaispäätöstä ei ole olemassa. Samaa
ovat väittäneet hänen esimiehensäkin. Niin saattaisi ollakin, jos he tekisivät
asiat niin kuin ministeriö on käskenyt heidän tehdä, siis lainmukaisesti. Ymmärrän
hyvin, että käydessäni kesällä terveysasemalla poistattamassa punkin pohkeestani
terveydenhoitajan tekemä toimenpide oli tosiaisasiallista hallintotoimintaa. Se
ei kuitenkaan tarkoita, että sosiaali- ja terveystoimialan kaikki tekemiset
olisivat tosiallista hallintotoimintaa. Vaimoani koskevassa päätöksessä 2.2.2018
päättäjä käytti julkista valtaa tekemällä asianomaista kuulematta
yksipuolisesti päätöksen, jolla oli suoranaista oikeudellista ja taloudellista
vaikutusta yksityisen henkilön oikeuksiin. Päätöksellä poistettiin
konkreettisesti hallintokoneiston ulkopuolisen henkilön oikeus lakisääteisiin tarvikkeisiin,
joihin hänellä ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan on kiistaton
oikeus. Ei sellainen laissa turvattujen oikeuksien riisto kyllä mitenkään
voi mahtua tosiallisen hallintotoiminnan piiriin. Pitäisikö kansalaisen alistua
oikeusvaltiossa viranomaisten mielivaltaan ja hyväksyä laittomat päätökset
ilman valitusoikeutta?
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies otti tähän kantaa jo toukokuussa
2019 kanteluni EOAK/3276/2018 ratkaisussa, kun hän totesi, että viranomaisten
vastaus kantelijan tiedusteluun oli aiheettomasti viivästynyt ja hän piti tältä
osin menettelyä moitittavana. Kaupungin olisi pitänyt vastata tiedusteluihini
viivyttelemättä kirjallisesti siten, että vastauksessa olisi ilman eri pyyntöä
kerrottu ratkaisun perusteet ja asiakkaan oikeusturvakeinot, kuten
muistutusmenettely. Ei hän olisi tällaista lausuntoa antanut tosiasiallisen
hallintotoiminnan takia. Muutkin laillisuutta valvovat viranomaiset ovat olleet
samaa mieltä. Asia jätetään esimerkiksi hallinto-oikeudessa tutkimatta, jos
päätös ei ole valituskelpoinen. Kun Helsingin hallinto-oikeus on ottanut tämän
asian tutkittavakseen, se on valituskelpoinen. Tosiasiallisesta
hallintotoiminnasta ei voi valittaa.
Olen perustellut tätä asiaa tarkemmin Helsingin
hallinto-oikeudelle 7.10.2020 antamassani vastaselityksessä.
Ahonen jaksaa jankuttaa, että hoitavan lääkärin
vaimolleni tekemää lähetettä ei hylätty, vaan se hyväksyttiin. Jos
lähetettä ei olisi hylätty, olisimme saaneet vaipat. Kun emme saaneet vaippoja,
lähetettä ei ollut hyväksytty, vaan se oli hylätty. Ei sen ymmärtämisessä kovin
ihmeellistä loogista päättelytaitoa tarvita. Hylätty, mikä hylätty. Jos lähete
olisi hyväksytty, vaimoni olisi kuulunut saada hyväksymispäätöksestä tieto.
Hallintolain mukaan hänen olisi kuulunut saada tieto myös hylkäämispäätöksestä.
Ahonen kirjoittaa, että hoitaja avaa potilaalle
asiakuuden tilausjärjestelmään, jonka jälkeen asiakas voi tehdä
omahoitotarviketilauksen. En ole aikaisemmin kuullutkaan mistään
omahoitotarvikejakelun asiakkuudesta. Kukaan Helsingin kaupungista ei ole
kertonut missään vaiheessa minulle mitään sellaisesta. Eikä kukaan ole kertonut
mitään asiakkuudesta vaimollenikaan. Ei hän olisi pystynyt sitä enää
hahmottamaankaan eikä sopimaan asiakassuhdetta kenenkään kanssa. Ainoa omahoitotarvikejakelun
palveluksessa oleva henkilö, jonka kanssa olen ylipäätään ollut minkäänlaisessa
yhteydessä koko aikana, on nimetön takaisinsoittaja, joka kertoi puhelimessa
2.2.2018, että emme saa vaippoja. Hän ei puhunut mitään asiakkuudesta. Ainoa
kaupungin minulle lähettämä viesti koko aikana Sanna Vesikansan kanssa keväällä
2018 käydyn kirjeenvaihdon jälkeen on tähän syksyyn mennessä ollut Timo
Luostarisen viesti 11.3.2019, jossa hän kertoi, että kaupunki ei vastaa
viesteihini. Vaimoni ei todellakaan ole solminut minkäänlaista asiakassuhdetta
Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun kanssa. Miten vaimoni voisi olla
tämän Koskelan putiikin asiakas, kun tarvikejakelijat ’löivät hänelle ulko-oven
päin naamaa jo ennen kättelyä’?
Ahonen jatkaa, että vaimoni tapauksessa tuo
tilaaminen oli mahdollista viivästetysti vasta 30.4.2018 alkaen, koska oli
tulkittu, että virtsankarkailusta olisi tullut olla sairauskertomuksessa joku
aiempi dokumentoitu tieto, josta tuo sairauden pitkäaikaisuus (vähintään kolme
kuukautta) lasketaan, eikä sellaista ollut. Oli tulkittu? Kuka oli
tulkinnut mitä ja millä perusteella ja valtuuksilla? Ei tässä maailmankaikkeudessa
ole mitään merkitystä sillä, mitä joku tarvikejakelija ’tulkitsee’ vaimoni
pidätyskyvyn menettämisestä. Onhan meillä laki ja oikeus. Asiat ratkaistaan
oikeusvaltiossa sen mukaan, mitä laissa sanotaan ja miten ministeriössä
määrätään. Edellyttäen, että Suomi on oikeusvaltio.
Miten on mahdollista, että Ahonen yhä vaan veivaa posetiivistaan
vanhoja virsiään virtsankarkailun merkinnöistä ja kolmen kuukauden karanteenista
ja tilaamisen viivästyttämisestä, vaikka hänelle on moneen kertaan selitetty
omahoitotarvikejakelun laillisuusperusteet? Ahosen selittelyt
virtsankarkailudiagnoosin etsimisestä eivät ole olleet tästä maailmasta
alunperinkään.
Olen nähnyt Ahosen selityksissä, että vaipat olisivat
olleet saatavissa 30.4.2018 tai 31.4.2018 tai 1.5.2018 tai vapun jälkeen. En
ymmärrä, mitä päivämääriä nämä ovat. Ei kai vaan sen laittoman karenssin
päättymispäivän tai laittoman omavastuuvelvollisuuden täyttymispäivän tai
laittomasta diagnoosivaatimuksesta kolme kuukautta eteenpäin? Siis sen
karenssin, josta esimerkiksi aluehallintovirasto on sanonut, että pitkäaikaissairauden
vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä
tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki
kertoo selvityksissään noudattavan. Nämä päivämäärät ovat tuulesta temmattuja.
Eihän voi olla olemassa mitään karenssin päättymispäivää, kun mitään
karenssiakaan ei ole saanut olla olemassa! Ainoa oikea lainmukainen
lakisääteisten vaippojen jakelun alkamispäivä on se, jonka hoitava lääkäri
kirjoitti vaippamääräykseen eli 1.2.2018. Ollaksemme tarkkoja, kun Ahonen on
todennut, että vaimoni potilastiedoissa on inkontinenssista kirjattu diagnoosi
24.1.2018, se olematon kolmen kuukauden karenssikin olisi päättynyt 24.4.2018. Ehkä se Ahosen mainitsema 31.4.2018 on näistä
päivämääristä sittenkin uskottavin. Odotellaan, jos Helsingin yliopiston Almanakkatoimisto
joskus lisää sellaisen kalentereihin.
Olen alusta alkaen ihmetellyt tätä
omahoitotarvikejakelijoiden mahtailevaa käyttäytymistä, kun he asettuvat
lainsäätäjien yläpuolelle ja kuvittelevat voivansa määräillä, kenelle antavat
omahoitotarvikkeita ja mistä alkaen. Juha Ahonen on esimerkiksi toistuvasti
kertonut vastineissaan samaistavansa itsensä kirurgiin ja kirjoittanut, että aivan
samoin kuin kirurgi voi muuttaa hoitavan lääkärin lähetettä tai jopa hylätä
sen, hänkin voi niin tehdä.
Terveydenhuoltolain esitöissä (HE 90/2010) jo todetaan
nimenomaan
Hoidon
ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta
potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee
hoitava lääkäri.
Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri.
Tuo esitöiden kohta ei jätä jakelijoille minkäänlaista
mahdollisuutta tulkita asioita toisin.
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala on
hyvä esimerkki siitä, minkälaista jälkeä syntyy, kun ymmärtämätön ja taitamaton
itsestään suuria luuleva virkaintoinen virkamies pääsee vapaasti huseeraamaan,
koska hänen esimiehenään on ymmärtämätön ja leväperäinen virkavastuutaan
pakeneva johtaja, joka laiminlyö alaisensa toiminnan laillisuuden valvonnan.
Kaiken kaikkiaan sillä ei ole juridisesti mitään
merkitystä, mitä kaupungin omiin pysyväisohjeeseen PYSY044 on kirjoitettu. Se
ei ole ollut mikään validi asiakirja, koska ylimmät laillisuutta valvovat
viranomaiset ovat todenneet, että se oli ja on edelleen kauttaaltaan ristiriidassa
lainsäädännön ja ministeriön ohjeiden kanssa. Kun Ahonen kertoo toimineensa kaupungin
pysyväisohjeiden mukaisesti, se ei tarkoita sitä, että hän olisi toiminut
lainmukaisesti.
Virkamiehen virkavastuu
Suomen perustuslaki mukaan julkisen vallan käytön
tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin
lakia. Suomen perustuslain virkavastuupykälän 118 § mukaan virkamies vastaa
virkatoimiensa lainmukaisuudesta.
Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa joku tai
jotkut virkamiehet eivät noudattaneet lakia, kun he vaativat vaimoltani
2.2.2018 lakisääteisten vaippojen saamiseksi lainvastaisesti omavastuuvelvoitetta,
inkontinenssin oirediagnoosia ja kolmen kuukauden karenssia. Näiden
virkamiesten toiminnan laillisuudesta vastaa virkavastuullaan ylilääkäri Juha Ahonen.
Omahoitotarvikejakelussa tehty vaippalähetteen hylkäyspäätös
oli oikeudenvastainen monella tavalla:
· Lainsäädännössä tai ministeriön ohjeissa ei ole mitään
mainintaa omavastuuvelvoitteesta, jonka täyttämättömyyttä kaupunki käytti hylkäyspäätöksen
perusteena.
· Missään viranomaisohjeessa tai laissa
ei ole vaatimusta inkontinenssin oirediagnoosista vaippojen saamisen
edellytyksenä. jonka puuttumista kaupunki käytti hylkäyspäätöksen perusteena.
· Ministeriön määräyksissä tai terveydenhuoltoa
koskevassa lainsäädännössä ei ole missään kohtaa mainintaa kaupungin vaatimasta
kolmen kuukauden karenssista omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamisen
edellytyksenä.
· Omahoitotarvikejakelijoilla ei ole valtuuksia puuttua
hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen.
· Omahoitotarvikejakelijoilla ei ole
valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin määräämään omahoitotarvikkeiden määrään.
· Terveyskeskuksen lääkäri määrää hoitotarvikkeiden
jakamisen aloittamisajankohdan. Sitä oikeutta ei ole
omahoitotarvikejakelijoilla.
· Omahoitotarvikejakelussa ei otettu huomioon
lähetteessä mainittuja tietoja vaimoni vakavan sairauden pitkäaikaisuudesta, jonka
perusteella vaipat olisi pitänyt luovuttaa heti.
· Omahoitotarvikejakelun tulee aina perustua hoitavan
lääkärin yksilölliseen harkintaan, mitä vaimoni tapauksessa ei noudatettu.
· Helsingin kaupunki ei noudattanut hylkäyspäätöstä
tehdessään edes itse laatimiaan pysyväisohjeita (PYSY044), joiden mukaan pysyvästä
sairaudesta johtuvan tarpeen hoitoon omahoitotarvikkeita voidaan luovuttaa heti
sairauden alusta.
· Helsingin kaupunki ei pitänyt toimialan
apulaispormestarin Sanna Vesikansan lupausta, että vaipat voi saada heti, jos
pidätyskyvyttömyys ja vaippojen tarve on mainittu jossain sairauskertomuksessa.
Ne oli mainittu hyvin selväsanaisesti jo itse vaippalähetteessä ja lisäksi
Vesikansalle oli kerrottu, että ne oli kirjattu potilaan hoitosuunnitelmaan jo
edellisenä kesän sosiaalihoitajan kotikäynnin jälkeen.
· Kaupunki rikkoi päätöksestä tiedottaessaan sekä
julkisuuslakia että hallintolakia, koska se ei antanut päätöksestä kirjallista
tiedonantoa perusteluineen ja valitusosoitteineen. Kaupunki ei myöskään
vastannut mihinkään päätöstä koskevaan asiakirjapyyntöön.
Näin vasta nyt tämän lausuntopyynnön liitteestä, mitä
potilasasiakirjoihin oli terveysasemalla merkitty 30.1.2018 alkuperäistä
lähetettä tehdessä. Näkemäni jälkeen en ymmärrä alkuunkaan, miksi lähete
hylättiin. Lähetteeseen liittyvissä potilastiedoissahan on aivan
selväsanaisesti kerrottu, että vaimoni tapauksessa on kyse pitkäaikaisen
sairauden hoitoon tarvittavista omahoitotarvikkeista. Kirjatut tiedot täyttävät
ministeriön asettamien hoitotarvikkeiden saamisen kriteerien lisäksi
sataprosenttisesti myös kaupungin omiin ohjeisiin kirjoitetut lailliset ja
laittomat kriteerit. Onko Koskelan omahoitotarvikepisteessä kukaan edes lukenut
lähetettä? Ainakaan ei ole ymmärtänyt lukemaansa, mikä toisaalta tuntuu olevan
aika yleinen ongelma Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan
ylilääkäreiden piirissä. Ylilääkäri Juha Ahonen on moneen kertaan eri
yhteydessä kertonut viranomaisille käyneensä [luvatta] läpi kaikki vaimoni
salaiset potilastiedot etsiessään sieltä inkontinenssidiagnoosia. Miten on
mahdollista, että hän ei ole noteerannut lähetteeseen liittyviä potilastietoja?
Ei edes jälkikäteen.
Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha
Ahonen ja hänen alaisensa eivät ole noudattaneet lakia tehdessään julkisessa
virassaan virkavastuulla toimivina virkamiehinä päätöksen vaimoni vaippalähetteen
hylkäämisestä. He ovat rikkoneet lakia ja ovat siten syyllistyneet tietoisesti
ja toistuvasti rikokseen, kun eivät ole antaneet helsinkiläisille potilaille
heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita. Ahosen toiminnan laillisuuden
valvominen kuuluu virkavastuulla hänen esimiehelleen, terveysasemien
johtajalääkäri Timo Lukkariselle. Lukkarisen toiminnan laillisuuden valvominen
kuuluu virkavastuulla kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja
Juha Jolkkoselle. Vastuu koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen toiminnan
laillisuudesta on kuulunut ja kuuluu virkavastuun vanhenemiseen saakka
pormestari Jan Vapaavuorelle ja 1.8.2021 lähtien Juhana Vartiaiselle.
Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai
vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen
toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista
rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai
muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. Olen pyytänyt
jo Helsingin hallinto-oikeudelle 7.10.2020 antamassani vastaselityksessä
hallinto-oikeutta selvittämään ja ratkaisemaan, ovatko edellä mainitut
Helsingin kaupungin virkamiehet syyllistyneet virkavastuun rikkomiseen. Uskon
maallikkonakin ymmärtäväni, mitä laillisuuden noudattamisella julkisessa virantoimituksessa
tarkoitetaan perustuslain pykälisää 2§ ja 118§. Kyse on siitä, vaaditaanko
niiden noudattamista oikeasti käytännössä, vai ovatko ne vain kuolleita
kirjaimia. Mielestäni tämä on perustavaa laatua olevia ydinkysymys
oikeusvaltiossa.
Korvaus saamatta jääneistä omahoitotarvikkeista
Alkuperäisessä 9.6.2020 Helsingin hallinto-oikeudelle
lähettämässäni valituksessa vaatimukseni oli, että Helsingin kaupungin on
korvattava meille vaipat, jotka olemme joutuneet ostamaan itse kaupungin
laittoman päätöksen takia. Se vaatimus pitää yhä paikkaansa. Kaupungin
ylilääkärit ovat vastanneet eduskunnan oikeusasiamiehen esittämään
selvityspyyntöön, että kaupunki ei korvaa niitä. Olen nähnyt kaupungin
kirjelmissä ylilääkäri Juha Ahosen esittäneen tarjousehdotuksen, että kaupunki
korvaisi vaipat kolmen kuukauden karenssin ajalta. Siis sen karenssin ajalta,
jota ei ole olemassakaan! Pidän kaupungin esittämää osamaksukauppaehdotusta hävyttömänä.
Vaimoni vakavan sairauden takia olemme joutuneet
luopumaan kaikesta. Elämämme on jo eletty, eikä tulevaisuutta enää ole. Realistina
tiedän, että vaippatarpeemmekin on melko rajallinen tästä eteenpäin. Tässä
elämäntilanteessa yli 4000 vaipan ostaminen ei tunnu merkittävältä asialta. Taloutemme ei ole siihen kaatunut, kun olemme
eläneet säästeliäästi. Kyse on periaatteesta. Onko tavallisella kansalaisella
mahdollisuus saada oikeudenmukainen ratkaisu jouduttuaan syyttömänä viranomaisten
laittoman mielivaltaisen kaltoinkohtelun uhriksi. Käytyäni kohta jo neljä vuotta
tätä turhauttaa taistelua tuloksetta suurta ja mahtavaa Helsingin kaupunkia
vastaan ylimpiin laillisuutta valvoviin viranomaisiin vedoten, olen jo
kallistunut siihen uskoon, että se ei ole mahdollista. Oikeusvaltiossa sen
pitäisi olla itsestäänselvyys.
Minulle ei ole selvinnyt, miksi Helsingin kaupungin ylilääkärit
ja johtajat ovat suhtautuneet meihin ylimielisesti ja halventavasti ja kohdelleet
meitä epäkunnioittavasti ja ihmisarvoamme loukaten. Olemme eläneet pitkän
elämämme lainkuuliaisesti ja tehneet merkittävän panoksen työelämässä. Vaimoni
surkea kohtalo sotaorvosta muistinsa ja toimintakykynsä menettäneeseen vanhukseen
ansaitsisi myötätuntoa nöyryytyksen sijaan. Minä olen säästänyt
omaishoitajavuosinani valtavan summan yhteiskunnan varoja. Silti Helsingin
herrat julkeavat ruveta laittomin keinoin nipottamaan joidenkin lakisääteisten
vaippojen antamisesta!
Merkittävämpää kuin oma kohtalomme, on se, että Helsingin
kaupungin omahoitotarvikejakelu on vaatinut kolmen kuukauden karenssin kategorisesti
kaikilta helsinkiläisiltä omahoitotarvikkeiden saajilta ennen kuin on
alkanut antaa tarvikkeita. En tiedä, mistä lähtien ja mihin saakka, mutta
kaupunkilaisten taloudellinen menetys on merkittävä. Juha Ahonen kertoo jossain
selittelyssään, että omahoitotarvikejakelun piirissä on noin 30 000–40 000
asiakasta ja vaippoja saavia asiakkaita noin 5 500 ja että kuukausittain
tulee noin 1 000–2 000 lähetettä. Esimerkiksi vaippojen osalta
potilaan menetykset kolmelta kuukaudelta ovat yli 400 euroa. Potilaiden
joukossa on paljon vähävaraisia sairaita vanhuksia, joille laittoman karenssin
ajalta syntynyt tappio on suuri summa.
Kun kaupungin virkamiehet eivät ole toimineet
karenssia vaatiessaan lainmukaisesti, he ovat rikkoneet lakia. Eikö rikollisen
kuuluisi sovittaa rikoksensa ja saada rikoksen tekemisestä rangaistus?
Virkavastuupykälässä 118 se on sanottukin selvästi. Jonkun pitäisi ottaa
asiakseen ajaa näiden kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellista
vahinkoa kärsineiden puolesta korvausta kaupungilta, tarkkaan ottaen kaupungin
virkamiehiltä. Minä en siihen pysty, enkä jaksaisikaan. En tunne
oikeusjärjestelmäämme, enkä tiedä, olisiko olemassa joku taho, joka voisi
hoitaa sen viran puolesta. Toivoisin, että olisi.
Syyttämättäjättämispäätös salaisten potilastietojen
katselusta
Tähän vaippa-asiaan liittyy tietosuojavaltuutetun 1.4.2020
tekemä rikosilmoitus. Olin kirjoittanut 29.8.2018 ilmoituksen
tietosuojavaltuutetulle siitä, että tarvikevaraston ylilääkäri ja mahdollisesti
muutkin ylilääkärit olivat urkkineet luvatta ja aiheetta vaimoni salaisia
potilastietoja. Ylilääkäri Juha Ahonen oli kertonut eduskunnan oikeusasiamiehelle
lähettämässään vastineessa saaneensa osoitetietojen perusteella selville
vaimoni henkilöllisyyden ja käyneensä minulle täysin käsittämättömästä syystä
läpi vaimoni salaiset potilastiedot kymmenen vuoden ajalta. Minähän olin
pyytänyt kaupungilta vain sitä yhtä asiakirjaa, enkä mitään muuta. Ei sen
asiakirjan lähettäminen mielestäni vaatinut millään muotoa vaimoni
potilastietoihin kajoamista. Oikeus potilastietojen katsomiseen edellyttää sitä
paitsi, että lääkärillä on potilaaseen hoitosuhde. Tarvikevaraston lääkärillä
ei todella ollut, eikä tule ikinä olemaankaan. Sain Helsingin
poliisilaitokselta 2.4.2020 kirjallisen vahvistus rikosilmoituksen 5500/R/22059/20
tekemisestä. Asianimikkeenä on ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke
29.8.2018”.
Rikosasiaan tuli ratkaisu 1.4.2021. Tutkinnanjohtaja
Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko
omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia
potilastietoja. Silenin mielestä oli. Hän oli päättänyt virkavelvollisuuden
rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun 1.4.2020 tekemästä
rikosilmoituksesta, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten
esitutkintaa ei toimiteta.
Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu
millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut
tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on
jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita.
Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi hoitaa tehtäviään
ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan; mitä oikeuksia ja
velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti
vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt
ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan
ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa
syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehenä
sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän
puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman
syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn. Minua tai
tietosuojavaltuutettua ei kuultu asiassa lainkaan.
Tutkinnanjohtaja Markku Silen on ohittanut
selvittelyssään kaikkien Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun toiminnan
hyvin tuntevien henkilöiden ja viranomaisten kokemusten ja käsitysten
kuulemiset asiasta. En tiedä, missä ominaisuudessa Ahonen on tarinansa kertonut
Silenille syyllisyyden mahdollisuuden selvittelyvaiheessa, mutta ei epäilyä
hänen omasta syyllisyydestään voi missään tapauksessa ratkaista pelkästään
hänen omien selitystensä perusteella.
Onhan tämä ihan hullua: selvittäessään Ahosen
mahdollista syyllisyyttä salaisten potilastietojen urkkimiseen tutkinnanjohtaja
Silen kysyy ainoastaan Ahoselta, onko Ahonen Ahosen mielestä mahdollisesti
syyllistynyt Ahosen tekemäksi epäiltyyn rikokseen ja oliko Ahosella Ahosen
mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja! Ahonen vastaa, että ei ole ja oli. Pelkästään
näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksensä, että Ahosen syyllisyyttä
ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö
syyllisyys kuuluu ratkaista oikeusvaltio Suomessa?
Tein eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun
poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää
virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta.
Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus kanteluun
EOAK/3006/2021. Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston
perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin
ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin
tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaa enempää.
Tein tutkinnan ratkaisusta hallintokantelun
poliisihallitukselle, mutta se ei voinut enää ottaa asiaa käsiteltäväksi, koska
ylin laillisuutta valvova viranomainen asia jo käsitellyt asian.
Olin perustellut kanteluni sillä, että Ahosella ei
ollut potilassuhdetta vaimooni. Kun Ahonen on kaikissa antamissaan vastineissa kertonut
vaimoni potilastietojen selaamisen ainoaksi syyksi inkontinenssin
oirediagnoosin etsimisen sairauskertomuksista, jotta hän voisi tehdä päätökset
vaimoni sairauden pitkäaikaisuudesta, tarvikkeiden jakelun
aloittamisajankohdasta, kolmen kuukauden karenssista ja omavastuuvelvollisuuden
vaatimuksesta. Omahoitotarvikejakelussa ei kuitenkaan ole ministeriön
määräysten ja potilaslainsäädännön mukaan minkäänlaisia valtuuksia tehdä mitään
näistä päätöksistä. Ahonen katsoi mielestäni vaimoni salaisia potilastietoja
luvatta ja ilman työtehtäviinsä liittyvää tarvetta.
Otin tämän asian esille vielä tässä yhteydessä sen
takia, että minua kiinnostaa, mitä asiaan vaikuttaa se, että hoitava lääkäri
olikin kirjannut tarvikemääräyksen perustelut potilastietoihin ministeriön ja
kaupunginkin vaatimalla tavalla, joten ylilääkärillä ei ollut minkäänlaista
syytä lähteä etsimään mitään tietoja potilastiedoista, eikä varsinkaan
inkontinenssidiagnoosia. Lääkärin kirjoittamat perustelut eivät olleet tiedossani
kantelua tehdessäni.
Olen neuvoton, sillä tiedän varmasti, että Juha Ahonen
ei toiminut salaisia potilastietoja urkkiessaan lainmukaisesti. Sen sijaan en
tiedä, mitä voin asialle tehdä. Onko Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ainoa
mahdollisuuteni saada oikeutta? On aivan selvää, että ei oikeusvaltiossa saa
olla mahdollista, että syylliseksi epäilty voi itse ratkaista oman
syyllisyytensä. Onko hallinto-oikeudessa ratkaisua tähän asiaan?
Helsingin kaupungin
sosiaali- ja terveystoimialan vastaus kirjeeni johdosta tekemään muistutukseen
HEL 2021-010717
Lähetin kaupungin omahoitotarvikejakelun laittomasta
toiminnasta kirjeitä kunnallisvaalien jälkeen valituille kaupungin uusille
päättäjille. Yksi kirjeistä oli suunnattu sosiaali- ja terveyslautakunnan
jäsenille. Kaupunki oli käsitellyt kirjeeni muistutuksena, vaikka en ollut
tietääkseni tehnyt muistutusta. Kaupunginkansliasta tuli 18.10.2021
luottamuksellisena postina Sosiaali- ja
terveystoimialan vastaus muistutukseen HEL 2021-010717. Se olikin
ensimmäinen kaupungilta saamani yhteydenotto tai vastaus sen jälkeen, kun
terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen oli 11.3.2019 kertonut, että
kaupunki ei vastaa viesteihini. Kaupunki ei ole vastannut mihinkään
tiedusteluuni eikä ole ottanut millään lailla yhteyttä koko aikana.
Tehdessäni valitustani Helsingin hallinto-oikeudelle
9.6.2020 Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun lainvastaisesta toiminnasta,
en tiennyt, että eduskunnan apulaisoikeusmies oli tehnyt 12.5.2020 lähettämäni
kirjeen johdosta myös kantelun nimellä Helsingin kaupungin menettely
omahoitotarvikejakelua koskevassa asiassa OKV/1414/10/2020. Kuulin siitä
vasta elokuun lopulla 2020.
Kaupungin nyt antamassa vastauksessa oli aina vaan niitä
tavanomaisia pitkiä selitykset Juha Ahoselta: lähetettä ei ole hylätty …
vaipat on luvattu 31.4.2018 alkaen … hän voi muuttaa hoitavan lääkärin
lähetettä … kaupunki ei korvaa ostamiamme vaippoja jne. Uutena asiana oli,
kun Ahonen vierittääkin syyn alaiselleen (jonka toiminnasta hän myös vastaa)
kertomalla, että hän ei ole tiennyt koko asiasta mitään ennen kesää 2018. Sama Ahonen
on kertonut aiemmin, että hän on käynyt jo ennen hylkäyspäätöksen tekoa kaikki vaimoni salaiset potilastiedot läpi etsiessään
inkontinenssidiagnoosia karenssin määräämistä varten ja antaneensa asiasta
lausunnon helmikuussa esimiehelleen. Lähetin kommenttini apulaisoikeusasiamies
Maija Sakslinille ja tiedoksi myös uudelle pormestarille Juhana Vartiaiselle.
Koska sekä oikeusasiamiehen kantelussa ja että tässä
hallinto-oikeudelle tekemässäni valituksessa on kyse paljolti samoista
asioista, lisään apulaisoikeusasiamiehelle lähettämäni vastaukseni liitteeksi
myös tähän lausumaani.
Omaishoitajan
päiväkirja -blogi
Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset
alkoivat jo keväällä 2018 vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin
lainvastaisia, aloin pitää tapahtumista yksityiskohtaista päiväkirjaa. Julkaisin
muistiinpanoni runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa,
jota päivitän reaaliaikaisesti. Osoite on https://byrokratia.blogspot.com.
Tämän lausumani liitteenä on blogin tekstit Word-asiakirjana.
Liitteenä on myös Tapahtumaluettelo, johon olen koonnut
aikajärjestyksessä luettelon tapahtumista ja asioista, jotka
ovat johtaneet kaupungin vaatimaan laitonta karenssia ja toisaalta pyrkimyksistäni
saada Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelu poistamaan laittoman karenssin
vaatiminen ohjeistaan ja lopettamaan sen vaatiminen potilailta ennen
omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista ja erityisesti korjaamaan hoitavan
lääkärin vaimolleni tekemänsä vaippamääräyksen lainvastaisen hylkäyspäätös.
Eduskunnan
apulaisoikeusasiamiehen päätös kantelussa
EOAK/3279/2020 Hoitotarvikkeiden
jakelukäytäntö ja asiakirjapyynnön käsittely
Tätä lausumaa kirjoittaessani sain 8.11.2021 eduskunnan
oikeusasiamiehen kansliasta tiedon apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin
tekemästä päätöksestä kantelussa, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020
lähettämäni kirjeen johdosta.
Vihdoinkin meidät on otettu huomioon täysivaltaisia kansalaisina
yhteiskunnassamme! Päätöksen lukeminen on balsamia haavoitetulle sielulleni.
Kunpa vaimonikin voisi vielä ymmärtää, miten apulaisoikeusasiamies on pitänyt
puoltamme vääryyttä vastaan!
Päätöksessä tyrmätään täydellisesti kaupungin
omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita
huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan,
miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä. Apulaisoikeusasiamies
tekee vielä Helsingin kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki
varmistaa sen, että viranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että
valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon sekä vielä
erikseen selvityspyynnön sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöstä omaishoitajien
tukemisessa.
Liitän kopion päätöksestä
tähän lausumaan, vaikka se varmaan on hallinto-oikeuden saatavissa myös
virkateitse. Toivon hallinto-oikeuden ottavan siinä mainittuja asioita huomioon
omissa ratkaisuissaan.
Helsingissä 10.11.2021
Liitteet: Omaishoitajan
päiväkirja
Tapahtumaluettelo
Kirje eduskunnan
apulaisoikeusasiamiehelle 22.10.2021
Apulaisoikeusasiamiehen
päätös 4.11.2021 (EOAK/3279/2020)
>>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE