Missä viipyy kaupungin anteeksipyyntö?

Nyt on kulunut jo yli puoli vuotta siitä, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi poikkeuksellisen ankaran langettavan ratkaisun Helsingin kaupungin hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja  asiakirjapyynnön käsittelyä koskevaan kanteluun. 

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin totesi 4.11.2021 antamassa päätöksessään, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Hänen saamansa palvelu on ollut laadultaan huonoa. Toiminta on ollut virheellisestä ja kantelijan oikeuksia on loukattu,

Oikeusasiamiehen esityksiin perustuva hyvitysesitys voi olla hyvitystä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaisen oikeuden tai vapauden loukkaamisesta tai kansallisen lain vastaisesta menettelystä aiheutuneen vahingon tai epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksen, vääryyskokemuksen tai muun sellaisen korvaamista tai hyvittämistä. Hyvitys voi olla aineeton toimenpide, kuten pahoittelu tai anteeksipyyntö, tai rahallinen korvaus

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kirjoitti päätöksessään Helsingin kaupungille antamien huomautusten ja selvityspyyntöjen lisäksi selväsanaisesti, että hänen näkemyksensä mukaan olisi asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista, että Helsingin kaupunki pyytää kantelijalta virhettä anteeksi.

Tässä prosessissa sähläsi eniten toimimalla lainvastaisesti, valehtelemalla valtuuksistaan ja kirjoittamalla asiasta moneen kertaan täyttä potaskaa omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole? 

Ylilääkäri Juha Ahosen esimies terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen on ollut alusta asti tietoinen kaupungin omahoitotarvikejakelun monista laittomuuksista, mutta on hyväksynyt allekirjoituksillaan kaikki Ahosen ylimmille lainvaalijoille antamat lausunnot ja meille kirjoittamat selitykset. Lukkarinen on myös itse aktiivisesti antanut laillisuutta valvoville viranomaisille lukuisia totuudenvastaisia lausuntoja ja lupauksia, joita ei ole toteuttanut. Minulle hän on valehdellut useasti päin naamaa ja ilmoittanut julkisuuslain vastaisesti, että kaupunki ei vastaa kirjeisiini. Hän on virkamiehenä syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen laiminlyömällä virkavastuun mukaisen alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole?  

Terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen on toiminut kumileimasimena Lukkarisen aisaparina ja hyväksynyt kaikki Ahosen antamat lausunnot ja omahoitotarvikejakelun laittoman toiminnan. Turpeinen on itse Juha Jolkkosen kanssa laatinut kaupungin lainvastaiset omahoitotarvikejakelua koskevat pysyväisohjeet. Hän on virkamiehenä syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen laiminlyömällä virkavastuun mukaisen alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole?

Helsingin kaupungin sosiaali ja terveystoimen toimialasta vastaa toimialajohtaja Juha Jolkkonen. Hän on tiennyt aivan alusta alkaen, miten kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vastoin lainsäädäntöä ja ministeriön määräyksiä. Itse asiassa hän on tiennyt sen hyvin kauan. sillä juuri hän on teettänyt ja allekirjoittanut kaupungin omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeet, jotka Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ratkaisuissaan tuominneet monilta osin laittomiksi ja ministeriön määräysten vastaisiksi. Esimerkiksi karenssivaatimus, josta tämä prosessi alkoi, on laiton. Jolkkonen ei ole viranomaisten useista vaatimuksista huolimatta puuttunut kaupungin laittomaan toimintaan. Hän on virkamiehenä syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen laiminlyömällä virkavastuun mukaisen alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole?

Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut virkavastuullaan koko tämän prosessin ajan alkuvuodesta 2018 lähtien kokoomuksen pormestari Jan Vapaavuori, jolle on kuulunut myös alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta. Hän on ollut tietoinen kaupungin tekemästä laittomasta päätöksestä alusta alkaen. Kun julkisissa viroissa toimivien on perustuslain mukaan noudatettava kaikessa toiminnassaan tarkoin lakia, Vapaavuoren olisi pitänyt virkavastuunsa mukaisesti puuttua tietämäänsä alaistensa laittomaan toimintaan ja vaatia heitä korjaamaan laiton teko. Vapaavuori ei ole useista pyynnöistä huolimatta tehnyt asian korjaamiseksi yhtään mitään. Virkavastuu on voimassa viisi vuotta, joten se velvoittaa Vapaavuorta yhä. Hän on virkamiehenä syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen laiminlyömällä virkavastuun mukaisen alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole?

Kesällä 2021 virkavastuu kaikesta kaupungin toiminnasta siirtyi kokoomuksen pormestari Juhana Vartiaiselle. Laittomuudet jatkuivat vielä omahoitotarvikejakelussa, joten hän on Vapaavuoren lailla vastuussa kaupungin laittomasta toiminnasta. Vartiainen ei ole vastannut yhteenkään tiedusteluuni. Hän on virkamiehenä syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen laiminlyömällä virkavastuun mukaisen alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole?

Keväällä 2018 sosiaali- ja terveystoimesta vastasi virkavastuullaan vihreiden apulaispormestari Sanna Vesikansa. Hän päästi taitamattomuuttaan tämän prosessin paisumaan, kun ei puuttunut laittomuuksiin eikä muutenkaan pitänyt kiinni lupauksistaan. Vesikansaa ei valittu kesällä 2021 enää valtuustoon, mutta hänen virkavastuunsa omahoitotarvikejakelun laittomasta toiminnasta ei ole vanhentunut. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole?

Kesällä 2021valittu uusi kokoomuksen apulaispormestari Daniel Sazonov ei ole puuttunut kaupungin laittomuuksiin mitenkään, vaikka ne ovat jatkuneet omahoitotarvikejakelussa hänen aikanaan, joten hän on Vesikansan lailla vastuussa kaupungin laittomasta toiminnasta. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole?

Kaupungin kansliapäällikkö Sami Sarvilinna on kaupungin toimialojen esimies ja hän toimii kaupunginhallituksen ja sen jaostojen sekä pormestarin esittelijänä. Hänestä ei ole tämän prosessin aikana kuulunut juuri mitään, mutta anteeksipyynnön kaupungin laittomasta toiminnasta luulisi kuuluvan hyvin myös hänen velvollisuuksiinsa - kuten monen muunkin Helsingin kaupungin virkamiehen. Onko hän pahoitellut lainvastaista toimintaansa, kokemaamme väärää kohtelua ja meille aiheuttamaansa harmia ja pyytänyt meiltä tekemisiään anteeksi? Ei ole. Miksi ei ole? 

Meidän lisäksemme ja meitäkin enemmän Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimelta odottavat anteeksipyyntöä ja konkreettista korvausta ne tuhannet helsinkiläiset potilaat, joilta kaupunki on lainvastaisesti vaatinut kolmen kuukauden karenssia ennen omahoitotarvikejakelun aloittamista. Heistä useimmat ovat vähävaraisia heikkokuntoisia vanhuksia, joille lakisääteisten tarvikkeiden saamatta jäämisellä kolmelta kuukaudelta on suuri taloudellinen menetys. En ole kuullut, että asia olisi mitenkään häirinnyt kenenkään edellä mainitun hyväosaisen johtajan mielenrauhaa. 

Ja edelleen on käymättä prosessi virkavastuun rikkomisesta. Lainrikkoja on vastuullinen korvaamaan rikoksensa aiheuttaman vahingon rikoksen uhreille. Virkamiesten osalta nämä asiat on määritelty perustuslain virkavastuupykälässä 118. Kaikki Helsingin kaupungin palveluksessa olevat ylilääkärit ovat virkavastuulla toimivia virkamiehiä. Jotkut laittomaan karenssivaatimukseen syyllistyneet kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamiehistä ovat oikeudenvastaisen teon tekijöitä, jotkut heidän toiminnastaan vastanneita esimiehiä, jotka ovat laiminlyöneet alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. 

Suomen perustuslain 2 § 3 momentin mukaan "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." ja virkavastuupykälän 118 §:n mukaan "Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään." 

Vastaus kaupungin ylilääkäreille

 9.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen tiedustelivat kirjeessä 25.1.2022, kuinka paljon meille on aiheutunut kustannuksia itse hankkimistamme vaipoista ja mahdollisesti muita kuluja asian vuoksi. He halusivat myös selvennystä eräisiin omahoitotarvikejakelua koskevassa kantelussa esiin tulleisiin kohtiin. 

Tässä poimintoja vastauksestani:

Kuinka paljon itse hankituista vaipoista on aiheutunut kustannuksia?

202 x ( 7 x ( 2 x 1.06 € + 1.19 € ) + 2,5  x 1.06 € ) = 5 216 €.

Lisäsin vielä, että en jaksa kaivella enempää vanhoja kuitteja enkä muutenkaan vatvoa tätä asiaa. Äitini menehtyi kaksi viikkoa sitten 95-vuotiaana ja hänen muistelemisensa ja asioidensa selvittäminen vie nyt ajatukset ja voimat kokopäivätoimisen omaishoitajuuden ohella. Sarkastisesti voisin todeta, että kaupungin vaippakulujen väheneminen äitini osalta ilahduttanee ainakin omahoitotarvikejakelun ylilääkäriä.

Mitä muita kustannuksia tästä asiasta on aiheutunut?

Tästä asiasta ei ole aiheutunut merkittävästi muita aineellisia kustannuksia, mutta henkistä rasitetta sitäkin enemmän. Apulaisoikeusasiamies totesi langettavassa päätöksessään 

Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Hän on joutunut kokemaan oikeuden loukkaamisesta ja lain vastaisesta menettelystä aiheutunutta epäoikeudenmukaisuuden tuntemusta. Kantelijan ja hänen puolisonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa. He eivät ole saaneet potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. 

Apulaisoikeusasiamies on ymmärtänyt, miten vaikea ja raskas elämäntilanteemme on ja hän on osannut suhteuttaa kokemamme kaupungin epäinhimillisen laittoman kohtelun vaikutuksen jaksamiseemme. Vaimoni on yli 80-vuotias puhekykynsä, liikkumiskykynsä ja pidätyskykynsä menettänyt sotaorpo. Olen hänen iäkkäänä puolisonansa ja omaishoitajanansa joutunut neljän vuoden ajan tuhlaamaan aikaani ja voimiani vaatiessani Helsingin kaupungilta vaimolleni kiistattomasti kuuluvia itsestään selviä lakisääteisiä oikeuksia. Vaimoni isä kaatui sodan perääntymisvaiheessa. Hän antoi isänmaalleen suurimman uhrin, mitä ihminen voi antaa - elämänsä. Hänen ruumiinsa jäi rintamalle. Isätön lapsi on joutunut ikävöimään ja kantamaan koko elämänsä ajan suruaan ja raskasta taakkaansa, jonka jakamisessa olen yrittänyt kuuden vuosikymmenen ajan olla hänen apunaan ja tukenaan. Vaimoni ei todellakaan olisi tarvinnut vielä hauraana ja hentona avuttomana vanhuksena joutua ilman syytä Helsingin kaupungin viranhaltijoiden ja johtajien tunteettoman kaltoinkohtelun uhriksi.

Vaimoni oli lääkärin mukaan laitoshoitoisessa kunnossa jo vuonna 2013. Kun olen hoitanut häntä silti kotonamme, olemme säästäneet pelkästään kaupungin käyttökulujakuluja varovaisesti arvioiden yli puoli miljoonaa euroa (500 000 €!). Tätä taustaa vasten on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten palkitsevat uhrauksemme kohtelemalla meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 

Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Kuka antoi omahoitotarvikejakelusta virheellistä tietoa vuonna 2018 ja milloin?

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen kirjoitti 20.7.2018 oikeusasiamiehelle kantelun EOAK/3276/2018 johdosta antamassaan lausunnossa HEL 2018-007363: 

"Eduskunnan oikeusasiamiehen pyynnössä on erityisesti haluttu tietää, mitä ...lle vastattiin omahoitotarvikejakelusta ja miksi vaippojen epäämispäätöksen taustalla olevaa asiakirjaa ei ole ...lle annettu. Pyysin omahoitotarvikejakelun osastonhoitajaa selvittämään asiaa. Valitettavasti ...n kanssa käyty keskustelu ei ollut hoitajan muistissa”.

Kerroin 12.3.2019 eduskunnan oikeusasiamiehelle Ahosen lausuntoon antamassa vastineessani, että lyhyt puhelu on hyvin muistissani, sillä kirjoitin sen heti tyrmistyneenä ylös:

- Tässä on nyt sellainen este, että te ette saa niitä vaippoja ennen vappua.

- Miten niin? Lääkärihän kirjoitti…

- Teiltä puuttuu omavastuuvelvollisuuden täyttäminen ja virtsankarkausdiagnoosi on kirjattu potilastietoihin vasta toissa päivänä, joten voimme antaa ensimmäisen erän vasta kolmen kuukauden karenssiajan jälkeen.

- Siis mitä? Ei terveysasemalla ollut mitään tietoa karensseista tai omavastuista. Onhan tämän pitkäaikaisen sairauden diagnoosi tehty jo seitsemän vuotta sitten ja kyllä terveysalalla toimiville pitäisi olla selvää, että Alzheimerin taudin oireisiin kuuluu pidätyskyvyn menettäminen.

- Ei voi mitään, Meillä on tällaiset määräykset, eikä niistä voi poiketa.

- Vai ei saada vaippoja. Katsotaan. Soittakaa sitten uudestaan, kun teidän mielestänne saamme.

- Ei voi mitään, valitan.

Olin soittanut perjantaina 2.2.2018 aamulla terveysasemalta saamaani numeroon sopiakseni vaippojen toimittamisesta. Takaisinsoittaja soitti vielä aamupäivällä, mutta en huomannut yllättävässä tilanteessa panna soittajan nimeä ylös (luultavasti hän sanoi sen). Ahosen lausunnon mukaan omahoitotarvikejakelun osastonhoitaja ja ehkä Ahonen itsekin tietävät, kenestä hoitajasta on kyse. Mielestäni soittajan henkilöllisyydellä ei pitäisi olla tässä mitään merkitystä, sillä hänhän toimi vain annettujen ohjeiden mukaisesti. Suurempi ja ratkaisevampi merkitys on sillä, kuka ne lainvastaiset ohjeet oli laatinut (Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen) ja kuka on pikkumaisesti vaatinut niiden noudattamista ja lisäillyt omavaltaisesti itselleen valtuuksia, joita ministeriön ohjeissa ja lainsäädännössä ei ole (Juha Ahonen). Esimiehet vastaavat virkavastuulla oman ja alaistensa toiminnan laillisuudesta ja laillisuuden valvonnasta.

Valitettavasti joudun esittämään tässäkin yhteydessä omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen toimintaa koskevaa kritiikkiä. Jos Ahosen tilalla olisi ollut joku ammattinsa osaava henkilö, tämä prosessi ei olisi päässyt edes alkamaan, eikä ainakaan olisi jatkunut näin kauan. Vikaa on ollut myös hänen esimiehissään, kun he eivät ole perehtyneet omahoitotarvikejakelua koskevaan lainsäädäntöön ja valvoneet Ahosen tekemisiä, jotta olisivat todenneet omahoitotarvikejakelun toimineen lainvastaisesti. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat kyllä antaneet (minun lisäkseni) kaupungille riittävästi tietoa toiminnan laittomuuksista. 

Ahonen on näiden vuosien aikana antanut tästä asiasta hyvin monta lausuntoa, jotka te molemmat olette aina hyväksyneet allekirjoituksillanne sellaisinaan. Hänen lausunnoissaan toistuvat monet väärinkäsitykset ja tietämättömyydet. Toisaalta hänen kertomuksensa vaihtelevat tilanteen mukaan. Ahonen sanoi Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 tutkinnassa vuonna 2020 olevansa ainoa lääkäri Helsingin omahoitotarvikejakelussa ja ottavansa aina itse lähetteet vastaan avaamalla kyseisen potilaan sairauskertomuksen ja kirjaamalla hoitopäätökset sairauskertomukseen. Oikeusasiamiehelle hän kertoi kesällä 2018 käyneensä läpi vaimoni salaiset potilastiedot kymmeneltä vuodelta ja antaneensa tästä asiasta selvityksen silloiselle esimiehelleen Olli Huuskoselle 9.2.2018. 

Sosiaali- ja terveystoimiala antoi 18.10.2021 vastauksen muistutukseen HEL 2021-010717. Siihen sisältyi Ahosen 5.10.2021 kirjoittama selvitys, jossa hän kertoo yllättäen aikaisemmista kertomisistaan poiketen, että hän ei ole tiennyt vaimoni asioista mitään ennen kesää 2018. Lähetteen onkin käsitellyt ’allekirjoittaneen’ puolesta joku hoitaja. Samassa vastineessaan hän kertoo, että omahoitotarvikejakelussa ei ole olemassa mitään karenssia, vaikka hän on aikaisemmin toistellut totuudenvastaisesti, että kolmen kuukauden karenssi perustuisi ministeriön määräyksiin ja Kuntainfoon. En pysty kokemusteni perusteella luottamaan Ahosen sanomisiin. En etenkään sen jälkeen, kun olen perehtynyt perusteellisesti omahoitotarvikejakelua koskeviin määräyksiin ja olen toistuvasti joutunut lukemaan Ahosen vastineissa, että ””aivan samoin kuin kirurgi voi muuttaa hoitavan lääkärin leikkaukseen tulevalle potilaalle tekemää lähetettä tai jopa hylätä sen, hänkin voi niin tehdä omahoitotarvikejakelussa. Tuohonkaan kommenttiin teillä ei ole ollut millään kerralla mitään huomauttamista. 

Vaikka olette hyväksyneet myös Ahosen 5.10.2021 antaman selvityksen sellaisenaan ilman huomautuksia, pyydän, että luette sen kuitenkin edes kerran ja vertaatte Ahosen  vielä viime syksynä antamia selityksiä siihen, mitä ylin laillisuusvalvoja on kuukautta myöhemmin 4.11.2021 kantelun langettavassa ratkaisussa todennut samoista asioista. Apulaisoikeusasiamiehen esittämien lakeihin perustuvien faktojen ja Ahosen mielikuvitukseen perustuvien omnipotenssiharhaisten illuusioiden välinen ristiriita on järkyttävä!

Missä ja miten omahoitotarvikkeiden määrää ja laatua on rajoitettu? 

Omahoitotarvikejakelusta on tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle useita kanteluita. Esimerkiksi vuonna 2017 oikeusasiamies poimi langettavan päätöksensä Dnro 669/4/16 perusteluissa potilaslaista, terveydenhuoltolaista ja Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfosta otteita:

Hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. (Terveydenhuoltolain esityöt HE 90/2010) 

Kunnat voivat laatia omia ohjeistuksiaan hoitotarvikkeiden jakelusta, mutta ohjeet eivät saa rajoittaa yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa tarvikemäärää. (Kuntainfo 4/2013)

Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri. (Kuntainfo 4/2013) 

Hieman ihmetyttää ja jopa huvittaa, kun Juha Ahonen on kopioinut nuo kohdat Kuntainfosta viimeisimpäänkin selvitykseensä (5.10.2021), mutta ei ole toiminut niiden mukaisesti. Joko hän ei ole ymmärtänyt niitä tai ei piittaa niistä. 

Oikeusasiamies lausui vuonna 2017 kantelun ratkaisun perusteluissaan vielä: ”Korostan kuitenkin, että kuntien laatimat ohjeet voivat olla vain lainsäädäntöä täydentäviä, eikä niillä voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin oikeuksiin. Siltä osin kuin ohjeet eivät jätä tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle, ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa”.

Valvira totesi oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa 20.10.2019: ”Valvira näkee ristiriidan terveydenhuoltolain ja Helsingin kaupungin pysyväisohjeen PYSY044 välillä, jossa vaaditaan, että sairauden on pitänyt kestää hoitotarvikkeita myönnettäessä kolme kuukautta. Valvira korostaa lausunnossaan, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi jo huhtikuussa 2019 kantelun ratkaisussaan, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan pysyväisohje PYSY044 on ristiriidassa lainsäädännön kanssa”.

Kaupungin laatimissa pysyväisohjeissa oli vuonna 2018 ja on yhä monta kohtaa, jossa kerrotaan vastoin ministeriön antamia ohjeita tarvikkeiden enimmäismääristä ja jopa omahoitotarvikejakelun oikeuksista muuttaa lääkärin määräämää tarvikemäärää (PYSY044 liite 2). Kuntainfossa ei ole sitä paitsi mitään mainintaa siitä, että vaippoja pitäisi kulua vähintään kolme vuorokaudessa, jotta niitä saisi. Se on Helsingin kaupungin keksimä oma vaatimus. 

Pysyväisohjeet eivät vastaa vieläkään ministeriön määräyksiä edes keskeisimmiltä osin. Kuntainfossa sanotaan sanatarkasti 

”Sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta.”

Se on ihan eri asia kuin pysyväisohjeisiin kirjoitettu jaaritus 

”Vaippoja voidaan antaa, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa”. 

Olen selittänyt tämän asian kaupungin ylilääkäreille kesästä 2018 lähtien useita kertoja, mutta se ei vaan näytä menevän perille. Lait ja ministeriön määräykset on luettava tarkalleen niin kuin ne kirjoitetaan, eikä vähän sinne päin hutaisten!

Haluanko julkisuuslain mukaisen viranomaispäätöksen?

En näe enää tarpeelliseksi puuttua julkisuuslain noudattamatta jättämiseen. Kaupungin toiminnan laittomuus tuli hyvin selvästi ja monipuolisesti esille apulaisoikeusasiamiehen antamassa langettavassa ratkaisussa. Tiedän, että Helsingin kaupunki on toiminut monessa tähän tapaukseen liittyvässä asiassa hallintolain ja julkisuuslain ja jopa perustuslain vastaisesti. Tämän totesi hyvään hallintoon ja julkisuusperiaatteeseen perehtynyt hallinto-opin professori Olli Mäenpää jo 25.5.2020, kun hän oli tutustunut tapaukseemme. 

Selvimpänä ja ilmiselvänä julkisuuslain vastaisena toimena pidän Lukkarisen 11.3.2019 lähettämää viestiä, jossa hän kertoi kaupungin kieltäytyvän vastaamasta viesteihini. Lähetin kaupungin kansliaan asiakirjapyynnön siitä asiakirjasta, johon Lukkarisen päätös perustui. En saanut siihen koskaan mitään vastausta. Sekin oli julkisuuslakirikkomus, sillä kanslian olisi pitänyt julkisuuslain mukaan antaa perusteltu vastaus, vaikka pyydettyä asiakirjaa ei olisi olemassa.

Laittoman karenssivaatimuksen korjaaminen ja aiheuttamien tappioiden korvaaminen

En ole koko aikana ymmärtänyt Helsingin kaupungin suhtautumista meihin. Mehän olimme aivan tavallisia ikääntyneitä helsinkiläisiä, joiden kohtaloksi oli tullut sairastuminen Alzheimerin tautiin kaikkine siihen kuuluvine oireineen ja vaivoineen. Pitkäaikainen terveysaseman lääkärimme oli jo kauan kehottanut meitä ottamaan vastaan kaupungin tarjoamat lakisääteiset vaipat, koska vaimoni oli menettänyt jo vuosia sitten pidätyskykynsä. Lääkärimme teki lopulta tammikuussa 2018 lähetteen omahoitotarvikejakeluun tarkalleen ministeriön määräysten mukaisesti. Apulaisoikeusasiamiehen ja muidenkin laillisuusvalvojien mielestä me olimme toimineet juuri niin kuin pitikin.

Kun omahoitotarvikejakelun ylilääkäri (hän itse tai hänen käskyläisensä, jonka toiminnasta hän vastaa) hylkäsi hoitavan lääkärin tekemän lähetteen ja vaati kolmen kuukauden karenssia vetoamalla omavastuuvelvollisuuden täyttymisen ja inkontinenssidiagnoosin puuttumiseen, lähdin selvittämään asiaa. Oli heti selvää, että kaupunki oli toiminut lainvastaisesti. Hylkäyssyille tai karenssivaatimukselle ei ole mitään perustetta lainsäädännössä eikä ministeriön määräyksissä. Tämän ovat todenneet kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset yksimielisesti ja vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman toiminnan. Kaupunki ei ole korjannut, vaikka on luvannut korjata.

Itse asiassahan ei ole laillisuuden kannalta ollut missään vaiheessa mitään epäselvyyttä. Kaikki omahoitotarvikejakelua koskevat määräykset on kerrottu lainsäädännössä ja Kuntainfossa yksiselitteisesti. Karenssia ei ole olemassakaan. Potilasta hoitava lääkäri määrää, mistä lähtien mitäkin omahoitotarvikkeita potilaalle annetaan. Omahoitotarvikejakelun tehtävänä on lain mukaan ainoastaan jakaa potilaille hoitavan lääkärin määräämät omahoitotarvikkeet hoitava lääkärin päättämästä hetkestä lähtien. Ei muuta.

Helsingin kaupungin viranhaltijoilla on ollut lukuisia kertoja mahdollisuus vastata laillisuusvalvojien vaatimuksiin, myöntää virheellinen toimintansa ja oikaista asia. Apulaisoikeusasiamies on pitänyt hyvin raskauttavana sosiaali- ja terveystoimen ylilääkäreiden leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten korjausvaatimuksiin. Kaupungin ylilääkärit ovat väistelleet velvollisuuksiaan ja panneet kerta toisensa jälkeen ylilääkäri Juha Ahosen höpöttämään oikeuksistaan lainvastaisiin tekemisiinsä, ja hyväksyneet ne sellaisinaan. Virkavastuu velvoittaa julkisessa virassa toimivia noudattamaan tarkkaan lakia kaikessa toiminnassaan ja esimiehiä valvomaan alaistensa toiminnan laillisuutta. Maamme ylin laillisuudenvalvoja eduskunnan oikeusasiamies on muiden valvontaviranomaisten tavoin vahvistanut langettavassa ratkaisussaan 4.11.2021 Helsingin kaupungin toimineen lainvastaisesti. Kun sosiaali- ja terveystoimen ylilääkärit eivät ole puuttuneet laittomaan toimintaan, he ovat syyllistyneet virkavastuurikokseen laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. 

Me siis olemme aivan tavallisia potilaita, eikä meidän asiassamme ollut mitään epäselvää ja meiltä kuitenkin vaadittiin lainvastaisesti omavastuuvelvoitetta ja kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuta ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. On selvää, että me emme ole ainoat laittoman karenssivaatimuksen kohteeksi joutuneet. Kategorisen karenssin uhreiksi joutuneita saattaa olla hyvin suuri joukko helsinkiläisiä ja heistä huomattava osa on vähävaraisia heikkokuntoisia vanhuksia, joille kolmen kuukauden hoitotarvikkeiden saamatta jääminen on suuri menetys. Helsingin kaupungin johtajilla pitäisi olla sen verran selkärankaa, oikeudentajua ja vastuuntuntoa, että he ottavat oma-aloitteisesti selville, ketkä omahoitotarvikkeiden saajista ovat joutuneet laittoman karenssivaatimuksen vuoksi taloudellisen menetyksen uhreiksi. Helsingin kaupungin on korvattava heille heidän kärsimänsä tappio. Tarkemmin ottaen korvausvelvollisuus kuuluu niille viranhaltijoille, jotka ovat syyllistyneet laittomaan tekoon. Mikäli kaupunki ei kuitenkaan ymmärrä säästyä pahimmalta ja toimi itse, on asia hoidettava sitten julkisuuden kautta. Uskoisin teidän jo huomanneen, että en jätä asioita kesken, kun tiedän olevani oikeassa. Tässä asiassa tiedän olevani.

Olen koonnut vuoden 2018 alusta alkaen tiedot kaikista tähän asiaan liittyvistä tapahtumista, asiakirjoista, kirjeenvaihdoista, päätöksistä, vastineista, lausunnoista ja viranomaisratkaisuista kommentteineen omaishoitajan päiväkirja -blogiin (https://byrokratia.blogspot.com). Salaisiksi julistettujen asiakirjojen kohdat, jotka koskevat mm. henkilötietoja ja potilastietoja, olen jättänyt pois. Avoimessa yhteiskunnassa viranomaispäätökset ja viranhaltijoiden tekemiset ja ratkaisut ovat julkisia, Omissa kertomisissani ja mielipiteissäni ei ole mitään salattavaa.

Kehotan teitä tutustumaan blogiin, sillä teillä näyttää olevan monessa kohtaa hatarat tiedot siitä, mitä näiden neljän vuoden aikana on tapahtunut, mitä olisi pitänyt tapahtua ja mitä ei olisi saanut missään nimessä päästää tapahtumaan. Kaikilta osin tässä prosessissa tapahtuneista asioista lukeminen ei ehkä ole sosiaali- ja terveystoimen ylilääkäreille mieluisaa. Mutta omapa on häpeänne, kun ette uskoneet minua. Ettekä edes ylimpiä laillisuusvalvojia. 

Jos omahoitotarvikejakelu ja omahoitotarvikejakelusta vastaavat esimiehet olisivat noudattaneet lakia, olisimme voineet kokonaan välttää tämän älyttömän voimien ja ajan tuhlaamisen. Minusta se ei ole ollut kiinni.

Helsingissä 9.2.2022 

Ystävällisin terveisin...

Kirje tietosuojavaltuutetulle

13.1.2022

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen ja hänen silloinen esimiehensä Timo Sinkkonen kertoivat kesällä 2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle antamissa kantelun vastineissaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot etsiessään sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisivat sen perusteella määrätä kolmen kuukauden karenssin alkamisajankohdan.

Lähetin 29.8.2018 tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko nämä ylilääkärit syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen. Tietosuojavaltuutettu teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Oikeustajuuni ei mahtunut silloin ja vielä vähemmän nyt, että näillä ylilääkäreillä olisi ollut tarvetta tai oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 jälkeen syyttämättäjättämispäätös tuntuu vielä absurdimmalta. Ylilääkärit toimivat ylimmän laillisuusvalvojan mukaan lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja. Oirediagnoosilla, jota he ainoastaan etsivät potilastiedoista, ei ole mitään merkitystä tarvikkeiden antamisesta päätettäessä, koska päätös tehdään pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ja päätöksen tekee hoitava lääkäri eikä omahoitotarvikejakelu. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärillä tai hänen esimiehellään ei ollut tietojen katseluun tarvittavaa hoitosuhdetta vaimooni. Ja kuten kaikki laillisuusuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet, kolmen kuukauden karenssivaatimus on laiton. Siitä ei ole mitään mainintaa lainsäädännössä, potilasohjeissa tai ministeriön määräyksissä.

Lähetin uudelle tietosuojavaltuutetulle Anu Talukselle kirjeen, jossa kysyin, onko apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa tulleiden uusien tietojen valossa mitään tehtävissä syyttämättäjättämispäätöksen suhteen.

TIETOSUOJAVALTUUTETUN TEKEMÄ RIKOSILMOITUS 5500/R/22059/20 SALAISTEN POTILASTIETOJEN KATSELUSTA

 

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin suorittamasta salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Mielestäni Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. Tutkija ei ottanut ratkaisua tehdessään lainkaan huomioon sitä, että syylliseksi epäillyt toimivat lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja.

Tiedustelen, voiko nykyinen tietosuojavaltuutettu vielä puuttua asiaan jotenkin ja saada tapaukselle ratkaisun, joka noudattaa oikeusvaltion periaatteita.

 

Kerron aluksi taustaa, mistä on kysymys.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta.

Lähdin vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa vaippalähetteen, jonka hoitava lääkäri oli tehnyt pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat näinä vuosina antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut, joissa ne ovat todenneet Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin toimineen lainvastaisesti. Karenssivaatimus on laiton, koska se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön määräyksiin. Ylilääkärillä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen. Valvontaviranomaiset ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Kun laillisuutta valvovien viranomaisten korjausvaatimukset eivät olleet tehonneet, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 lopulta hyvin vakavan langettavan päätöksen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020. Siinä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, moititaan sosiaali- ja terveystoimen toimialan leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten kannanottoihin, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen langettavan päätöksen jälkeen itse vaippa-asia näyttää lopulta selviävän meidän osaltamme. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri löysi jo oikeusasiamiehen ystävällisellä avustuksella lopulta lusikan ja otti sen kauniisti käteensä. Hän oli käskenyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta. Ja mehän sovimme Ystävällisessä hengessä, kuten hoitaja oli kirjannut tapahtuman Maisaan. Ja joulun alla pihallemme ilmestyi laatikoita, joissa oli 344 vaippaa! Tämän yksinkertaisen ja selvän rutiinitoimituksen toteuttamiseen kului Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelulta 3 vuotta 10 kuukautta ja 18 päivää.

 

Tämän asianselvittelyn yhteydessä tuli ilmi, että omahoitotarvikejakelun ylilääkäri oli katsellut luvatta vaimoni potilastietoja. Tietosuojavaltuutettu teki siitä rikosilmoituksen, josta tutkinnanjohtaja teki päätöksen jättää tutkimatta. En voi tätä päätöstä millään hyväksyä, sillä se ei vastaa käsityksiäni oikeusvaltiosta. Kerron seuraavassa, mikä tutkinnanjohtajan päätöksessä on vikana.

Olen näiden vuosien aikana joutunut kommentoimaan ja oikaisemaan lähes kymmenen kertaa omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen eri viranomaisille antamia vastineita. Ahosen selityksiin on vaikea luottaa, sillä niissä on ollut toisaalta samoja virheellisiä pinttymiä ja toisaalta selitykset ovat myös vaihdelleet. Välillä hän saattaa kertoa, että ei ole ollut koko tapauksen kanssa missään tekemisissä ennen kesää 2018 ja välillä, että omahoitotarvikejakelussa ei vaadita karenssia. Elokuussa 2018 hän kertoi eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassaan vastineessa, että hän oli käynyt kaikki vaimoni potilastiedot läpi kymmeneltä vuodelta etsiäkseen sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta olisi voinut tehdä sen puuttuessa hylkäyspäätöksen vaippojen antamisesta. Mielestäni hänellä ei ollut tarvetta eikä oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja, joten lähetin 29.8.2018 tietosuojeluvaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko Juha Ahonen ja hänen esimiehensä Timo Sinkkonen syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen.   

En kuullut asiasta pariin vuoteen mitään, mutta keväällä 2020 sain tiedon, että tietosuojavaltuutettu oli tehnyt lähettämäni kirjeen perusteella 1.4.2020 Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 omahoitotarvikejakelun ylilääkäreiden tekemisistä nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen.

En ollut taaskaan sen jälkeen kuullut asiasta mitään vuoteen, mutta 1.4.2021 sain Helsingin poliisilaitokselta aprillipäivänä postia. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Hänen mielestään oli. Silen oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun tekemästä rikosilmoituksesta, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi toimia ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehinä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn.

Tämä on ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä luvattomaan urkkimiseen Ahosen suorittaman vaimoni salaisten potilastietojen katsomisessa tutkinnanjohtaja Silén on päättänyt kysyä Ahoselta ja vain Ahoselta, onko Ahosen mielestä syytä epäillä, että Ahonen olisi voinut syyllistyä Ahosen tekemäksi epäiltyyn Ahosen suorittamaan salaisten potilastietojen katselurikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa ei ja oli. Näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä Ahosen suorittamassa salaisten potilastietojen katselussa ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista omatoimisesti itsepalveluperiaatteella oikeusvaltio Suomessa?

 

Apulaisoikeusasiamiehen syksyllä 2021 antaman langettavan ratkaisun jälkeen tutkinnanjohtaja Markku Silenin tekemä ratkaisu tuntuu täysin käsittämättömältä ja lainvastaiselta. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”kaupunki on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Ylimmän laillisuusvalvojan mielestä ylilääkäri Juha Ahonen oli toiminut lainvastaisesti, eikä hänellä ollut minkäänlaista tarvetta urkkia vaimoni salaisia potilastietoja, koska hänellä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään vaippalähetteeseen. Kaikkien valvontaviranomaisten langettavien ratkaisujen mukaan vaipat olisi pitänyt antaa lääkärin tekemän lähetteen mukaisesti heti. Jakelun aloittamisesta päättää ministeriön antamien määräysten mukaisesti yksinomaan hoitava lääkäri. Juha Ahosella ei siis ollut vähäisintäkään harkintavaltaa ratkaista, mistä lähtien omahoitotarvikkeita aletaan jakaa, eikä siten myöskään mitään tarvetta katsella potilastietoja sellaisen päätöksen tekemistä varten. Tämä oli Ahosen mukaan hänelle ainoa syy potilastietojen katselemiseen. Potilastietojen katsominen vaatii myös lääkäreiltä potilassuhdetta potilaaseen. Ahosella ei ole koskaan ollut minkäänlaista potilassuhdetta vaimooni. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella ei siis ollut potilastietojen katseluun vaadittavaa potilassuhdetta, hänellä ei ollut laillisia valtuuksia tehdä sellaista päätöstä, jota varten hän ainoastaan etsi tietoja potilasrekisteristä. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut oikeutta eikä tarvetta katsoa vaimoni salaisia potilastietoja. Tutkinnanjohtajan päätös jättää rikosilmoitus tutkimatta on nämä tosiasiat huomioon ottaen oikeusvaltiossa oikeudenmukaisuuden irvikuva!

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle 21.4.2021 kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta. Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 kanteluun EOAK/3006/2021. Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaa enempää. Toisaalta puoli vuotta tämän ratkaisun jälkeen 4.11.2021 apulaisoikeusasiamies antoi toiseen kanteluun langettavan ratkaisun, jossa hän totesi omahoitotarvikejakelussa toimitun kaikilta osin lainvastaisesti. Olen miettinyt, olisiko apulaisoikeusasiamies omahoitotarvikejakelun laittomuuksien selvittyä hänelle enää hyväksynyt yhtä helposti komisario Silenin menettelyn.

Tein vielä 8.6.2021 Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä. Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa.

 

Lähetän tämän kirjeeni kysyäkseni tietosuojavaltuutetulta, onko vielä olemassa jotain mahdollisuuksia vaikuttaa tämän rikosilmoituksen tutkimattajättämispäätökseen? Pidän tapahtunutta oikeusmurhana. Alun perin tutkinnanjohtaja Silenin tekemä tutkinnassa oli raskauttavia virheitä muotoseikoissa. Tutkinta ei täyttänyt tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja objektiivisuuden vaatimuksia, eikä tutkija ottanut lainkaan huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita ylilääkäri Ahosen oikeuksista ja velvollisuuksista lakisääteistä tehtävää suorittaessaan. Kun oikeusasiamies on nyt tutkinnanjohtaja Silenin tekemän ratkaisun jälkeen todennut ylilääkäri Ahosen toimineen lainvastaisesti, hänen oikeuksistaan ja tarpeistaan urkkia potilastietoja putoaa pohja pois kokonaan.

 

Tämä käsittämättömän omituinen prosessi, jossa Helsingin kaupunki on kieltäytynyt jo melkein neljän vuoden ajan antamasta vaimolleni lakisäteisiä hoitotarvikkeita, alkoi jo alusta alkaen vaikuttaa oudolta, joten aloin kerätä talteen kaikki tähän asiaan liittyvät asiakirjat. Olen koonnut ne – salaisia tietoja lukuun ottamatta – omaishoitajan päiväkirja -blogiini, joka on osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.. Kopio oikeusasiamiehelle tekemästä kantelustani, jossa olen perustellut yksityiskohtaisesti, missä tutkinnanjohtaja on toiminut virheellisesti, on myös blogissa: https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html. Apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antama langettava ratkaisu on julkaistu eduskunnan sivuilla https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020. Salaiseksi luokiteltu rikoskomisarin päätös 5500/R/22059/20 on ilmeisesti tietosuojavaltuutetun saatavissa, mikäli sitä ei ole jo lähetetty.

 

Tämän prosessin aikana olen törmännyt moniin omituisiin asioihin. Mehän olimme aivan normaalit potilaat neljä vuotta sitten ja meidän lähetteessämme ei ollut mitään epäselvää, kuten valvontaviranomaiset ovat todenneet. Miksi kaupungin piti lähteä tähän turhanpäiväiseen laittomaan vänkäämiseen? Toisaalta hyvä, kun lähti. Tässä on tullut kuitenkin esille paljon mädännäisyyttä maailman toimivimman kaupungin hämäristä sokkeloista. Aika pian selvisi esimerkiksi, että omahoitotarvikejakelussa on vaadittu laittomasti vuosikausia karenssi ennen hoitotarvikkeiden antamista.

Se, että varsinainen vaippojen saaminen järjestyy meidän osaltamme, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Tässä on kyse hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia vaatimalla kolmen kuukauden laittoman karenssin kategorisesti kaikilta hoitotarvikkeiden saajilta. Johtajat eivät ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä heiltä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri siihen, miten kaupungin viranhaltijat suhtautuvat leväperäisesti lainsäädäntöön ja viranomaisten vaatimuksiin. Kaupunki ei ole vielä ryhtynyt oma-aloitteisesti mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Ylin laillisuudenvalvoja on todennut kaupungin toimineen lainvastaisesti, joten laittomuudesta ja syyllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Onhan oikeusvaltiossa rikollisen korvattava uhreilleen aiheuttamansa vahinko. Summa on huomattava, sillä omahoitotarvikejakelussa on yli 30 000 asiakasta, joista vaippoja tarvitsevia on 5500. Esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan taloudellinen menetys kolmelta kuukaudelta on ollut 300–400 euroa. Se on suuri menetys vähävaraiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, joita omahoitotarvikkeiden saajista on suurin osa.

Helsingin kaupungin johtajien pitäisi ymmärtää järjestää tämä asia oma-aloitteisesti. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Kokemukseni perusteella en usko, että Helsingin kaupungin herrat ryhtyisivät oma-aloitteisesti antamaan korvauksia laittoman toiminnan takia kärsimään joutuneille, joten jonkun pitäisi hoitaa asia. Minä en jaksa enää ryhtyä tämän takia uusiin ponnisteluihin.

Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä perustuslain 118 §:n mukaiseen virkavastuuseen kuuluvan laillisuuden valvonnan. Perustuslaki ei jätä tulkinnanvaraa viranhaltijan velvollisuuksille noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Helsingin kaupungissa on suuri joukko ylilääkäreitä ja pari pormestaria, jotka eivät ole toimineet lainmukaisesti. He ovat myös tienneet toimivansa vastoin lakia. Aikanaan mitataan vielä jossakin Suomen oikeuslaitoksessa tai Euroopan ihmistuomioistuimessa Helsingin kaupungin osalta, onko Suomen perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. Sanalla sanoen tehdään tärkeä periaatteellinen ratkaisu siitä, onko Suomi oikeusvaltio vai ei.

 

Totean lopuksi vielä yhteenvetona, että kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat kertoneet langettavissa ratkaisuissaan, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimittiin lainvastaisesti, kun vaippoja ei annettu vaimolleni heti. Ministeriön määräysten mukaisesti hoitotarvikkeita annetaan pitkäaikaisen sairauden hoitoon, kun sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Vaimoni pitkäaikaisen sairauden Alzheimerin taudin diagnoosi oli kirjattu potilastietoihin jo seitsemän vuotta aikaisemmin vuonna 2010. Missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa omavastuuvelvollisuuden täyttämisestä tai kolmen kuukauden karenssivaatimuksesta tai jonkun oirediagnoosin vaatimuksesta. Ne ovat Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajan omia keksintöjä, joilla ei ole minkäänlaista laillista perustetta.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut viranomaisille antamissaan vastineissa käyneensä läpi vaimoni kaikki potilastiedot ainoastaan siksi, että hän etsi sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi tehdä päätöksen vaippojen antamisen alkamisajankohdasta ja määrätä diagnoosin puuttuessa kolmen kuukauden karenssin. Omahoitotarvikejakelijoilla ei kuitenkaan ole lainsäädännön ja ministeriön määräyksien mukaan lainkaan päätösvaltaa ratkaista tarvikkeiden jakamisen aloittamisajankohtaa. Omahoitotarvikkeiden jakamisen aloittamisen ajankohdan määrää potilasta hoitava lääkäri ja kolmen kuukauden karenssia ei viranomaisten mukaan ole olemassakaan. Kun Ahosella ei ollut lakisääteistä tehtäväänsä suorittaessaan toimivaltaa sellaisen päätöksen tekemiseen, jota varten hän etsi tietoja vaimoni potilastiedoista, ei hänellä voinut olla myöskään tarvetta murtaa tietosuojaa ja katsella miltään osin hänelle tarpeettomia vaimoni potilastietoja. Eikä jakelun alkamisajankohta sitä paitsi määräydy oirediagnoosin kirjaamispäivän perusteella vaan pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ylilääkäri Juha Ahosella ei ollut minkäänlaista laillista syytä katsoa vaimoni potilastietoja. Hänellä ei ollut salaisten potilastietojen urkkimiseen lupaa, tarvetta eikä oikeutta eikä myöskään vaadittavaa potilassuhdetta. Kun ylilääkäri Juha Ahonen kuitenkin katseli vaimoni potilastietoja, hän syyllistyi laittomaan tekoon, josta tietosuojavaltuutettu teki rikosilmoituksen. Miten ihmeessä tutkinnanjohtaja voi silti tehdä yksin päätöksen, että ei ole edes epäilyä Ahosen syyllisyydestä?

 

En ole tässä pitkässä prosessissa alistunut Helsingin kaupungin laittoman mielivallan uhriksi, vaan olen jatkanut sitkeästi oikeuksiemme ajamista, koska olen tiennyt olevani oikeassa. En haluaisi tässä potilastietojen katselussakaan antaa periksi, koska tiedän tässäkin olevani oikeassa. Toivon, että tietosuojavaltuutetulla olisi halua selvittää asiaa ja että vielä olisi käytettävissä joitakin keinoja, joilla ylilääkäri Juha Ahosen suorittama salaisten potilastietojen luvaton ja tarpeeton katselu saisi oikeudenmukaisen ratkaisun. Minun on vaikea sulattaa, että oikeusvaltiossa yksi rikoskomisario voi asettua tietosuojavaltuutettuinstituution asiantuntemuksen yläpuolelle tietosuoja-asioissa.

 

Helsingissä 13.1.2022

Ystävällisin terveisin...

Lisätietoja:    Omaishoitajan päiväkirja -blogi
https://byrokratia.blogspot.com.

                     Kirje tietosuojavaltuutetulle 29.8.2018
https://byrokratia.blogspot.com/2021/08/elokuu-2018-kaupungin-ylilaakareiden.html

Kantelu oikeusasiamiehelle 21.4.2021
https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html.

Apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu 4.11.2021 https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

Rikoskomisarin päätös syyttämättä jättämisestä 5500/R/22059/20
                     (saatavissa tarvittaessa Helsingin poliisilaitokselta)

  >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

LAITON KARENSSIVAATIMUS

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on vaadittu vuosikausia kaupunkilaisilta lainvastaisesti kolmen kuukauden karenssia ennen hoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat vaatineet sosiaali- ja terveystoimen toimialaa korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupungin virkamiehet eivät ole totelleet viranomaisten vaatimuksia.

Vakavasti muistisairasta vaimoani hoitava omalääkärimme teki terveysasemalla tammikuussa 2018 pitkäaikaisen sairauden takia pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni lähetteen lakisääteisistä vaipoista Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakeluun. Emme saaneet vaippoja, koska kaupunki vaati omavastuuvelvollisuuden täyttämistä ja kolmen kuukauden karenssia. 

Aloin selvittää vaimoni omaishoitajana, mistä oikein oli kysymys ja mihin hylkäävä päätös perustui. Kävi pian ilmi, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on vaadittu vuosikausia kaikilta uusilta hoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssia. Selvisi myös helposti, että karenssi ei perustunut mihinkään lainsäädäntöön tai ministeriön määräyksiin. Useimmat omahoitotarvikkeiden käyttäjistä ovat vähävaraisia sairaita vanhuksia, joille laittoman karenssin vaatimuksen takia aiheutuva muutaman sadan euron menetys on suuri menoerä. 

Olen ajanut vaimoni oikeuksia jo neljän vuoden ajan vetoamalla kaupungin johtajiin. Kun kaupungin ylimieliset virkamiehet eivät vastanneet kyselyihini, tein kanteluja laillisuutta valvoville viranomaisille. Kaikki viranomaiset ovat antaneet asiasta langettavat ratkaisunsa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi jo 16.4.2019 ratkaisun ESAVI/15067/06.03.00/2018 kanteluuni, jossa se totesi, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan. Aluehallintovirasto totesi, että Helsingin kaupungin menettely vaimoni hoitotarpeiden osalta ei ole ollut asianmukaista olla antamatta vaippoja heti, kun niiden tarve on todettu. Aluehallintovirasto antoi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalalle hallinnollista ohjausta ja vaati sitä 7.5.2019 mennessä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta. Kaupunki antoi kuukauden myöhässä vastauksensa, jossa lupaili sitä ja tätä, mutta ei ole toteuttanut mitään lupauksistaan.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies päätti kantelun EOAK/3276/2018 ratkaisussa 21.5.2019 käynnistää uutena kanteluna EOAK/3024/2019 selvityksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laillisuudesta. Tätä varten eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta lähetettiin Valviralle selvitys- ja lausuntopyyntö, jossa oikeusasiamies pyysi kiinnittämään huomiota siihen, onko kaupungin jakelukäytäntö terveydenhuoltolain ja ministeriön määräysten mukainen ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti ottaen huomioon vaimoni sairaus ja pidätyskyvyttömyyden jatkuminen jo vuosikausia.

Valviran oikeusasiamiehelle 20.10.2019 antamassa lausunnossa V/22625/2019 todetaan aluehallintoviraston tavoin, että kaupungin laatimat ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että hoitotarvikejakelu ei menetellyt vaimoni tapauksessa asianmukaisesti. Hoitotarvikejakelun olisi pitänyt käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. 

Tietosuojavaltuutettu teki 1.4.2020 kesällä 2018 lähettämäni kirjeen pohjalta Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 ylilääkäri Juha Ahosen suorittamasta vaimoni salaisten potilastietojen luvattomasta ja tarpeettomasta katselusta.  Asianimikkeenä oli ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”. Tutkinnanjohtaja Markku Silen ratkaisi asian vuotta myöhemmin kyselemällä ainoastaan syylliseksi epäillyltä Ahoselta, oliko Ahonen katsellut salaisia potilastietoja. Ahonen vastasi, että ei Ahonen ollut. Silen päätti Ahosta kuultuaan yksin, että esitutkintaa ei suoriteta. Oikeusasiamies ja poliisihallitus eivät voineet puuttua toisen viranomaisen päätökseen. Näin näppärästi oikeusvaltio Suomessa syylliseksi epäilty voi ratkaista oman syyllisyytensä itsepalvelumenetelmällä! 

Oikeuskanslerinvirasto teki oikeuskanslerille heinäkuussa lähettämäni kirjeen johdosta kantelun nimellä Helsingin kaupungin menettely omahoitotarvikejakelua koskevassa asiassa OKV/1414/10/2020. Sain ilmoituksen, että kantelu oli siirretty eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltäväksi, koska saadun tiedon mukaan Helsingin kaupungin menettelyä omahoitotarvikejakelussa koskeva kanteluni oli siellä jo käsiteltävänä. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin pani 12.5.2020 lähettämäni kirjeen pohjalta vireille hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevan kantelun EOAK/3279/2020, johon sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityspyynnön mukaisesti selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään.

Apulaisoikeusasiamies totesi langettavan ratkaisunsa päätöksessä 4.11.2021, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa.  Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa. 

Päätöksessä tuomitaan kautta linjan jyrkästi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. 

• Oikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle  huomautuksen. 

• Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten  viesteihin ja kannanottoihin.
   
• Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 
  
  
• Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.
  
  
• Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 
  
  
• Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen. 
  
  

Helsingin hallinto-oikeus antoi 23.11.2021 pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020 päätöksen, jossa se totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoo, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu. 

Suomen kaikki arvovaltaiset laillisuutta valvovat viranomaiset ylimmät mukaanluettuina ovat antaneet tästä asiasta yhtäpitävät lausunnot, joiden mukaan Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla on toimittu lainvastaisesti. Julkisessa virassa virkamiehen on perustuslain mukaan noudatettava tarkoin lakia kaikessa toiminnassaan. Lisäksi häntä sitoo lailliseen toimintaan ja toiminnan laillisuuden valvontaan virkavastuu. Kun nyt kuitenkin Helsingin kaupungissa on toimittu lainvastaisesti, on tehty rikos. Rikoksen tekijät ovat rikollisia. Keitä nämä rikolliset ovat? Jäljet johtavat Koskelan omahoitotarvikejakelupisteeseen, mutta onko rikollisen toiminnan alku ja juuri siellä?

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut monessa vastineessaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot ja etsineensä sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi määrätä siitä alkavan kolmen kuukauden karenssin ennen vaippojen jakamisen aloittamista. Hän on kyllä kertonut tehneensä monia muitakin päätöksiä, joihin hänellä lain mukaan ei ole valtuuksia. Ahonen on toistuvasti verrannut itseänsä kirurgiin, joka voi muuttaa saamaansa lähetettä ja jopa hylätä sen. Hänkin voi omasta mielestään tehdä niin. Tämän vuoden syyskuussa Juha Ahonen on keksinyt kaupungille tehtyyn muistutukseen antamassaan vastauksessa uusia selityksiä. Hän kertoo toisin kuin aikaisemmissa selityksissään kuulleensa ensimmäisen kerran vaimoni tapauksesta vasta seuraavana kesänä, vaikka on aikaisemmin kertonut antaneensa tästä asiasta selvityksen silloiselle esimiehelleen Olli Huuskoselle 9.2.2018.  Hylkäyspäätöksen helmikuussa onkin hänen mukaansa tehnyt joku hoitaja eikä hän. Teki päätöksen kuka tahansa, Ahonen on joka tapauksessa virkavastuussa omahoitotarvikejakelun tekemästä laittomasta hylkäyspäätöksestä. Epäilyt rikollisuudesta kohdistuvat vahvasti Juha Ahoseen, mutta toimiko hän yksin vai oliko hänellä rikoskumppaneita?

Helsingin kaupungin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen on ymmärtääkseni ylilääkäri Juha Ahosen esimies ja siten vastuussa omien tekemistensä lisäksi myös Ahosen tekemistä rikoksista, sillä virkavastuun mukaisesti hänelle kuuluu alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta. Lukkarisesta on jäänyt minulle hämärä kuva, sillä hän on yleensä toiminut vaan kumileimasimena ja allekirjoituksellaan vahvistanut moneen kertaan, että hänellä ei ole lisättävää tai huomautettavaa Ahosen selityksiin. On Lukkarisella kyllä yksi maineteko tässä prosessissa. Hän kirjoitti saatteessaan 11.3.2019, että kaupunki ei vastaa viesteihini. Mistähän se hänen päähänsä pälkähti, kun Suomessa sentään on julkisuuslaki? Joka tapauksessa Lukkarisen rikos on julkisuuslain noudattamatta jättämisen lisäksi alaistensa toiminnan valvonnan laiminlyönti. Ensimmäinen Ahosen rikoskumppani on siis löydetty.

Helsingin kaupungin terveys- ja päihdepalvelujen johtajan Leena Turpeisen nimi ja allekirjoitus ovat olleet monessa kaupungin vastineessa samaan tapaan kuin Lukkarisen, joten hän on hyväksynyt alaistensa laittomat teot. Leena Turpeinen on myös allekirjoittanut ja hyväksynyt ja ollut jopa laatimassa kaupungin omat omahoitotarvikejakelua varten kirjoitetut laittomat pysyväisohjeet, jotka valvovien viranomaisten päätösten mukaan ovat monilta osin ristiriidassa Kuntainfon ja lainsäädännön kanssa. Eipä hänkään ole syytön, kun on laittomuuksia ollut hyväksymässä ja laittomia ohjeita kirjoitellut. Nyt on jo löytynyt byrokratian sokkeloista kolmen lainrikkojan kopla.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtaja Juha Jolkkoselle kuuluu virkavastuun mukaisesti alaistensa Juha Ahosen, Leena Turpeisen ja Timo Lukkarisen ja heidän alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta. Jäljistä päätelleen hän ei todellakaan ole sitä velvollisuuttaan hoitanut. Jolkkoselle on kerrottu elokuusta 2018 lähtien, että hänen alaisensa toimivat lainvastaisesti, mutta hän ei ole puuttunut asiaan. Ei, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet. Jolkkonen on siis tottelematon Tipi tai näkijä, joka ei näe, mutta onko hän myös tekijä? On. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeisen kanssa päivittänyt omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeistuksen 1.12.2017 ja lisännyt sinne vaatimuksen kolmen kuukauden karenssista diagnoosista lähtien. Jos Jolkkonen olisi ymmärtänyt, mikä on relatiivilauseen korrelaatti, eikä olisi kirjoittanut ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssivaatimusta ohjeisiin, ei kaupungin omahoitotarvikekalun olisi tarvinnut sotkeutua laittomaan toimintaan. Ylilääkäri Juha Ahonenkin olisi voinut toimia lainmukaisesti. Ehkä. Onko Jolkkonen koko tämän laittoman toiminnan pääjehu? Vai onko herrallakin vielä herra?  

Helsingin kaupungin kansliapäällikkö Sami Sarvilinna on kaupungin ykkösvirkamies. Hän johtaa kaupungin keskushallintoa, on toimialajohtajien esimies ja toimii kaupunginhallituksen ja sen jaostojen sekä pormestarin esittelijänä. Sarvilinnan nimeä ei ole näkynyt missään tätä prosessia koskevissa kaupungin asiakirjoissa, vaikka hän vastaa virkavastuullaan kaikkien edellä mainittujen ylilääkäreiden toiminnan laillisuudesta.

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori on vastannut virkavastuullaan pormestarimallin alusta alkaen koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen laillisuudesta. Tai tarkemmin sanottua hänen olisi pitänyt vastata. Hän on ollut toukokuusta 2018 lähtien henkilökohtaisesti tarkalleen tietoinen kaupungin omahoitotarvikejakelun laittomuuksista, mutta hän ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Vapaavuori ei ole vastannut yhteenkään tiedusteluuni. Vapaavuori ei ole piitannut ylimpien laillisuusvalvojienkaan langettavista ratkaisuista. Hänen olisi pitänyt virkavastuun mukaisesti valvoa, että hänen alaisensa Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen ja Juha Ahonen ja heidän alaisensa noudattavat lakia kaikessa toiminnassaan, mutta Vapaavuori on laiminlyönyt täysin hänelle perustuslain 118 §:n mukaisen valvonnan. Olisiko siinä se rikoskoplan kingi? Vapaavuorta ei auta olympiakomiteaan pakeneminenkaan, sillä virkavastuu vanhenee vasta viidessä vuodessa.

Helsingin kaupungin pormestari Juhana Vartiainen vastaa 1.8.2021 lähtien koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen laillisuudesta. Tähän mennessä hän on noudattanut edeltäjänsä toimintamallia, mutta kehityskykyinen nuorimies voi oppia vielä noudattamaan Suomen lainsäädäntöä. Hurskasteleva julistus ”Helsingin pormestarina mietin päivittäin, miten kaupunki voisi tuottaa entistä parempia palveluja helsinkiläisille nöyrällä palveluasenteella” ei tosin lupaa hyvää. Lähetin hänelle syyskuussa kaupungin kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi kaupunki on toiminut vaimoni suhteen niin, että hän ei ole saanut lakisääteisiä vaippojaan. Hra pormestari ei vastannut lokakuussa, eikä marraskuussa ja tuskin vastaa joulukuussakaan. 

Sama virkavastuu velvoittaa vielä jo mainittujen lisäksi tähän soppaan sotkeutuneita Olli Huuskosta, Kristian Siekkistä ja Timo Sinkkosta ja myös apulaispormestarina virkavastuulla toiminutta Sanna Vesikansaa, jotka kaikki ovat häipyneet pois kaupungin palveluksesta. Kaiken kaikkiaan lainvastaiseen tekoon syyllistyneistä koostuu soma jengi: kahdeksan kääpiötä ja kaksi Lumikkia. He kaikki ovat rikkoneet virassa toimiessaan perustuslain 118 pykälää, jossa sanotaan myös: Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.

Saken är biff!
Enää puuttuu vain joku, joka muuttaa perustuslain pykälän lihaksi ja vereksi…

Mutta eihän meillä ole hädän päivää eikä huolen häivää, kun kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala pitää meistä hyvää huolta ja kohtelee meitä hyvin. Sen takaa omavalvonta. Juha Jolkkonen on laatinut virastopäällikkönä ollessaan Helsingin sosiaali- ja terveysvirastolle omavalvontasuunnitelman ja porvarimallin tultua voimaan päivittänyt toimialajohtajana sosiaali- ja terveystoimen omavalvontasuunnitelman. Siis Jolkkonen valvoo, että Jolkkonen toimii moitteettomasti lakeja kunnioittaen. Samantapainen itsepalveluratkaisu kuin Juha Ahosen ratkaisema Juha Ahosen syyttömyys salaisten potilastietojen katselussa. Näppärää ja taloudellista!

Omavalvontasuunnitelmassa on monta kaunista sanaa. Tässä muutama helmi: 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013 (980/2012). Tämän lain 23 § koskee toiminnan omavalvontaa ja sen mukaan omavalvontasuunnitelma tulee olla julkisesti nähtävänä. Vanhuspalvelulain toteuttamisen tueksi on julkaistu Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Laatusuosituksen tarkoituksena on tukea kuntia niiden iäkkäiden palvelujen uudistustyössä sekä varautumisessa väestön ikärakenteen ja toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:
Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Juha Jolkkonen
Toimialajohtaja

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!

Vakavaksi tämän asian tekee se, että Helsingin kaupunki on vaatinut vuosikausia kategorisesti kolmen kuukauden karenssia uusilta omahoitotarvikkeiden saajilta ennen jakelun aloittamista. Hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. 

Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. 

Toivoisin, että Helsingin kaupungin johdossa tunnettaisiin vastuu laittomasta toiminnasta ja ymmärrettäisiin oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä hoitaa asia niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Onhan rikollisten sovitettava oikeusvaltiossa  tekemänsä rikos ja korvattava rikoksen uhreille aiheuttamansa vahinko! Tämä koskee myös Helsingin kaupungin viranhaltijoita. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta pyytämänsä asiaankuuluvan meitä koskevan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.

                    >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE