Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.

29.3.22

Jan Vapaavuori on vastuuta kaihtava pyrkyri

 29.3.2022

Jan Vapaavuori on ollut Olympiakomitean puheenjohtajana viime päiviä näkyvästi esillä julkisuudessa vähemmän mairittelevassa valossa. En ihmettele yhtään omien kokemusteni perusteella, sillä Jan Vapaavuori on häikäilemätön pyrkyri, joka ei kanna vastuuta tekemisistään eikä tekemättä jättämisistään.

Olin ensimmäisen kerran yhteydessä Vapaavuoreen 6.2.2018. Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa oli toimittu lainvastaisesti, kun siellä hylättiin 2.2.2018 vaimolleni tehty omahoitotarvikemääräys vaatimalla ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssia.

Kyselin päätöksen perusteluja sosiaali- ja terveystoimialasta vastaavalta apulaispormestarilta Sanna Vesikansalta. Lähetin kirjeestäni kopion myös Vapaavuorelle, joten hän sai tiedon kaupungin laittomasta toiminnasta jo silloin. Kun asia ei edennyt lähetin pormestari Vapaavuorelle henkilökohtaisen kirjeen 28.5.2018. Vetosin siinä voimakkaasti, että hän puuttuisi kaupungin laittomaan toimintaan, sillä hänhän vastaa virkavastuullaan koko kaupungin toiminnasta ja nimenomaan myös siitä, että toiminta noudattaa kaikilta osin tarkalleen lakia. Vapaavuori ei noteerannut kirjettäni lainkaan.

Olen lähettänyt hänelle useita samansisältöisiä kirjeitä näiden neljän vuoden aikana, mutta niillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Vapaavuori on saanut ilmoituksia kaupungin laittomasta toiminnasta ja vaatimuksia laittomuuksien korjaamisesta myös kaikilta ylimmiltä laillisuutta valvovilta viranomaisilta: Etelä-Suomen aluehallintovirastolta, eduskunnan oikeusasiamieheltä, Valviralta ja  Helsingin hallinto-oikeudelta. Vapaavuori ja Helsingin kaupunki ylipäätään ovat vähät välittäneet lausunnoista tai vaatimuksista. Vasta apulaisoikeusasiamiehen poikkeuksellisen rankka langettava päätös 4.11.2021 sai aikaan muutosta kaupungin päättäjissä.

Suomen perustuslain 2 § 3 momentin mukaan "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia." ja virkavastuupykälän 118 §:n mukaan "Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään." 

Helsingin kaupunki ei ole perustuslaista piitannut. Erityisesti entinen ja nykyinen pormestari ovat suhtautuneet asiaan ylimielisesti, mutta virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa, joten vielä on aikaa…

1.3.22

Vahingon korvaaminen hyvityksenä

 29.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen hallinnon hallintopalvelujen päätöksenteon tukiyksikön vs. päälliköltä tuli kirje HEL 2022-002385 T 03 01 00, jonka otsikkona oli Vahingon korvaaminen hyvityksenä.

Kaupunki oli pyytänyt selvitystäni siitä, kuinka paljon meillä oli kulunut itse ostamiimme vaippoihin neljän vuoden aikana. Olin päätynyt arvioissani 5 216 euroon.

Kirjeessä kaupunki kertoi päättäneensä korvata vahinkonsa hyvityksenä 6 000 €, jota se pitää kohtuullisena huomioon ottaen tämän asian hoitamisesta aiheutuneen työn. Äkkiä arvioituna 'työni' ei mennyt hukkaan ja päiväpalkakseni tuli noin 5 €.

Rahat tulivat tilillemme 3.3.2022.


Mielipuolinen diktaattori on naapurissamme saanut vallanhimoissaan maailman muuttumaan hetkessä pelottavaksi, vaaralliseksi ja arvaamattomaksi. Tässä kontekstissa vaipoista napiseminen saattaa tuntua vähäpätöiseltä nillittämiseltä.
Niin ei kuitenkaan ole. 

Tämä prosessi alkoi jo kaksi vuotta ennen koronaa ja neljä vuotta ennen Ukrainan sotaa. Kyse ei ole vaipoista vaan siitä, toimiiko Helsingin kaupunki oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Ei toimi. Noudattaako Helsingin kaupunki kaikessa toiminnassaan perustuslakia? Ei noudata. Valvovatko esimiesasemassa olevat kaupungin viranhaltijat virkavastuunsa mukaisesti alaistensa toiminnan laillisuutta? Eivät valvo. 

Olen tuonut nämä asiat alusta alkaen kaupungin johtajien tietoon, mutta he ovat suhtautuneet minuun ylimielisesti ja halventavasti eivätkä ole ottaneet vaatimuksiani kuuleviin korviin. Kaupunki ei ole piitannut neljän vuoden aikana edes ylimpien lainvaatijoiden vaatimuksista. Tarvittiin apulaisoikeusasiamiehen tiukka langettava päätös ennen kuin kaupungin organisaatiossa alkoi tapahtua jotakin asian oikeudenmukaiseksi ratkaisemiseksi. Oikeusvaltiossa kansalaisen oikeuksien ajaminen ei saa olla näin vaikeata.


Tässä neljä vuotta kestäneessä prosessissa, jota ei ikimaailmassa olisi saanut päästää syntymään, on lopulta päästy materiaalin suhteen oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Olemme saaneet korvauksen ostamistamme vaipoista.

Sen sijaan on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten ovat kohdelleet meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 
Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!

Apulaisoikeusasiamies vihjaisi langettavassa päätöksessään 4.11.2021 hienotunteisesti kaupungille, että olisi ollut asianmukaista ja hyvän hallintotavan mukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. En ole huomannut merkkiäkään siitä, että joku kaupungin edustajista olisi pyytänyt mitenkään lainvastaista toimintaa ja siitä aiheutuvia haittoja meiltä anteeksi. Oikea anteeksipyytäjä olisi Jan Vapaavuori, joka vastasi virkavastuullaan koko ajan kaupungin laittomasta toiminnasta. Ja vastaa yhä, koska virkavastuu ei ole vanhentunut. Vapaavuori sai tietää kaupungin laittomasta toiminnasta jo 6.2.2018. Lähetin hänelle 28.5.2018 lähtien monta kirjettä, joissa vaadin häntä puuttumaan asiaan.

Suuri huoli minulla on edelleen niistä sadoista tai tuhansista helsinkiläisistä, joilta on lainvastaisesti vaadittu kolmen kuukauden karenssi ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Ja vielä merkittävämpi asia on virkavastuun noudattamatta jättämisestä koituvat sanktiot, joita ei vielä ole käsitelty lainkaan. 


 >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

9.2.22

Vastaus kaupungin ylilääkäreille

 9.2.2022

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen tiedustelivat kirjeessä 25.1.2022, kuinka paljon meille on aiheutunut kustannuksia itse hankkimistamme vaipoista ja mahdollisesti muita kuluja asian vuoksi. He halusivat myös selvennystä eräisiin omahoitotarvikejakelua koskevassa kantelussa esiin tulleisiin kohtiin. 

Tässä poimintoja vastauksestani:


Kuinka paljon itse hankituista vaipoista on aiheutunut kustannuksia?

202 x ( 7 x ( 2 x 1.06 € + 1.19 € ) + 2,5  x 1.06 € ) = 5 216 €.

Lisäsin vielä, että en jaksa kaivella enempää vanhoja kuitteja enkä muutenkaan vatvoa tätä asiaa. Äitini menehtyi kaksi viikkoa sitten 95-vuotiaana ja hänen muistelemisensa ja asioidensa selvittäminen vie nyt ajatukset ja voimat kokopäivätoimisen omaishoitajuuden ohella. Sarkastisesti voisin todeta, että kaupungin vaippakulujen väheneminen äitini osalta ilahduttanee ainakin omahoitotarvikejakelun ylilääkäriä.


Mitä muita kustannuksia tästä asiasta on aiheutunut?

Tästä asiasta ei ole aiheutunut merkittävästi muita aineellisia kustannuksia, mutta henkistä rasitetta sitäkin enemmän. Apulaisoikeusasiamies totesi langettavassa päätöksessään 

Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Hän on joutunut kokemaan oikeuden loukkaamisesta ja lain vastaisesta menettelystä aiheutunutta epäoikeudenmukaisuuden tuntemusta. Kantelijan ja hänen puolisonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa. He eivät ole saaneet potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. 

Apulaisoikeusasiamies on ymmärtänyt, miten vaikea ja raskas elämäntilanteemme on ja hän on osannut suhteuttaa kokemamme kaupungin epäinhimillisen laittoman kohtelun vaikutuksen jaksamiseemme. Vaimoni on yli 80-vuotias puhekykynsä, liikkumiskykynsä ja pidätyskykynsä menettänyt sotaorpo. Olen hänen iäkkäänä puolisonansa ja omaishoitajanansa joutunut neljän vuoden ajan tuhlaamaan aikaani ja voimiani vaatiessani Helsingin kaupungilta vaimolleni kiistattomasti kuuluvia itsestään selviä lakisääteisiä oikeuksia. Vaimoni isä kaatui sodan perääntymisvaiheessa. Hän antoi isänmaalleen suurimman uhrin, mitä ihminen voi antaa - elämänsä. Hänen ruumiinsa jäi rintamalle. Isätön lapsi on joutunut ikävöimään ja kantamaan koko elämänsä ajan suruaan ja raskasta taakkaansa, jonka jakamisessa olen yrittänyt kuuden vuosikymmenen ajan olla hänen apunaan ja tukenaan. Vaimoni ei todellakaan olisi tarvinnut vielä hauraana ja hentona avuttomana vanhuksena joutua ilman syytä Helsingin kaupungin viranhaltijoiden ja johtajien tunteettoman kaltoinkohtelun uhriksi.

Vaimoni oli lääkärin mukaan laitoshoitoisessa kunnossa jo vuonna 2013. Kun olen hoitanut häntä silti kotonamme, olemme säästäneet pelkästään kaupungin käyttökulujakuluja varovaisesti arvioiden yli puoli miljoonaa euroa (500 000 €!). Tätä taustaa vasten on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten palkitsevat uhrauksemme kohtelemalla meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen. 

Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!



Kuka antoi omahoitotarvikejakelusta virheellistä tietoa vuonna 2018 ja milloin?

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen kirjoitti 20.7.2018 oikeusasiamiehelle kantelun EOAK/3276/2018 johdosta antamassaan lausunnossa HEL 2018-007363: 

"Eduskunnan oikeusasiamiehen pyynnössä on erityisesti haluttu tietää, mitä ...lle vastattiin omahoitotarvikejakelusta ja miksi vaippojen epäämispäätöksen taustalla olevaa asiakirjaa ei ole ...lle annettu. Pyysin omahoitotarvikejakelun osastonhoitajaa selvittämään asiaa. Valitettavasti ...n kanssa käyty keskustelu ei ollut hoitajan muistissa”.

Kerroin 12.3.2019 eduskunnan oikeusasiamiehelle Ahosen lausuntoon antamassa vastineessani, että lyhyt puhelu on hyvin muistissani, sillä kirjoitin sen heti tyrmistyneenä ylös:

- Tässä on nyt sellainen este, että te ette saa niitä vaippoja ennen vappua.

- Miten niin? Lääkärihän kirjoitti…

- Teiltä puuttuu omavastuuvelvollisuuden täyttäminen ja virtsankarkausdiagnoosi on kirjattu potilastietoihin vasta toissa päivänä, joten voimme antaa ensimmäisen erän vasta kolmen kuukauden karenssiajan jälkeen.

- Siis mitä? Ei terveysasemalla ollut mitään tietoa karensseista tai omavastuista. Onhan tämän pitkäaikaisen sairauden diagnoosi tehty jo seitsemän vuotta sitten ja kyllä terveysalalla toimiville pitäisi olla selvää, että Alzheimerin taudin oireisiin kuuluu pidätyskyvyn menettäminen.

- Ei voi mitään, Meillä on tällaiset määräykset, eikä niistä voi poiketa.

- Vai ei saada vaippoja. Katsotaan. Soittakaa sitten uudestaan, kun teidän mielestänne saamme.

- Ei voi mitään, valitan.

Olin soittanut perjantaina 2.2.2018 aamulla terveysasemalta saamaani numeroon sopiakseni vaippojen toimittamisesta. Takaisinsoittaja soitti vielä aamupäivällä, mutta en huomannut yllättävässä tilanteessa panna soittajan nimeä ylös (luultavasti hän sanoi sen). Ahosen lausunnon mukaan omahoitotarvikejakelun osastonhoitaja ja ehkä Ahonen itsekin tietävät, kenestä hoitajasta on kyse. Mielestäni soittajan henkilöllisyydellä ei pitäisi olla tässä mitään merkitystä, sillä hänhän toimi vain annettujen ohjeiden mukaisesti. Suurempi ja ratkaisevampi merkitys on sillä, kuka ne lainvastaiset ohjeet oli laatinut (Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen) ja kuka on pikkumaisesti vaatinut niiden noudattamista ja lisäillyt omavaltaisesti itselleen valtuuksia, joita ministeriön ohjeissa ja lainsäädännössä ei ole (Juha Ahonen). Esimiehet vastaavat virkavastuulla oman ja alaistensa toiminnan laillisuudesta ja laillisuuden valvonnasta.

Valitettavasti joudun esittämään tässäkin yhteydessä omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen toimintaa koskevaa kritiikkiä. Jos Ahosen tilalla olisi ollut joku ammattinsa osaava henkilö, tämä prosessi ei olisi päässyt edes alkamaan, eikä ainakaan olisi jatkunut näin kauan. Vikaa on ollut myös hänen esimiehissään, kun he eivät ole perehtyneet omahoitotarvikejakelua koskevaan lainsäädäntöön ja valvoneet Ahosen tekemisiä, jotta olisivat todenneet omahoitotarvikejakelun toimineen lainvastaisesti. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat kyllä antaneet (minun lisäkseni) kaupungille riittävästi tietoa toiminnan laittomuuksista. 

Ahonen on näiden vuosien aikana antanut tästä asiasta hyvin monta lausuntoa, jotka te molemmat olette aina hyväksyneet allekirjoituksillanne sellaisinaan. Hänen lausunnoissaan toistuvat monet väärinkäsitykset ja tietämättömyydet. Toisaalta hänen kertomuksensa vaihtelevat tilanteen mukaan. Ahonen sanoi Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 tutkinnassa vuonna 2020 olevansa ainoa lääkäri Helsingin omahoitotarvikejakelussa ja ottavansa aina itse lähetteet vastaan avaamalla kyseisen potilaan sairauskertomuksen ja kirjaamalla hoitopäätökset sairauskertomukseen. Oikeusasiamiehelle hän kertoi kesällä 2018 käyneensä läpi vaimoni salaiset potilastiedot kymmeneltä vuodelta ja antaneensa tästä asiasta selvityksen silloiselle esimiehelleen Olli Huuskoselle 9.2.2018. 

Sosiaali- ja terveystoimiala antoi 18.10.2021 vastauksen muistutukseen HEL 2021-010717. Siihen sisältyi Ahosen 5.10.2021 kirjoittama selvitys, jossa hän kertoo yllättäen aikaisemmista kertomisistaan poiketen, että hän ei ole tiennyt vaimoni asioista mitään ennen kesää 2018. Lähetteen onkin käsitellyt ’allekirjoittaneen’ puolesta joku hoitaja. Samassa vastineessaan hän kertoo, että omahoitotarvikejakelussa ei ole olemassa mitään karenssia, vaikka hän on aikaisemmin toistellut totuudenvastaisesti, että kolmen kuukauden karenssi perustuisi ministeriön määräyksiin ja Kuntainfoon. En pysty kokemusteni perusteella luottamaan Ahosen sanomisiin. En etenkään sen jälkeen, kun olen perehtynyt perusteellisesti omahoitotarvikejakelua koskeviin määräyksiin ja olen toistuvasti joutunut lukemaan Ahosen vastineissa, että ””aivan samoin kuin kirurgi voi muuttaa hoitavan lääkärin leikkaukseen tulevalle potilaalle tekemää lähetettä tai jopa hylätä sen, hänkin voi niin tehdä omahoitotarvikejakelussa. Tuohonkaan kommenttiin teillä ei ole ollut millään kerralla mitään huomauttamista. 

Vaikka olette hyväksyneet myös Ahosen 5.10.2021 antaman selvityksen sellaisenaan ilman huomautuksia, pyydän, että luette sen kuitenkin edes kerran ja vertaatte Ahosen  vielä viime syksynä antamia selityksiä siihen, mitä ylin laillisuusvalvoja on kuukautta myöhemmin 4.11.2021 kantelun langettavassa ratkaisussa todennut samoista asioista. Apulaisoikeusasiamiehen esittämien lakeihin perustuvien faktojen ja Ahosen mielikuvitukseen perustuvien omnipotenssiharhaisten illuusioiden välinen ristiriita on järkyttävä!



Missä ja miten omahoitotarvikkeiden määrää ja laatua on rajoitettu? 

Omahoitotarvikejakelusta on tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle useita kanteluita. Esimerkiksi vuonna 2017 oikeusasiamies poimi langettavan päätöksensä Dnro 669/4/16 perusteluissa potilaslaista, terveydenhuoltolaista ja Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfosta otteita:

Hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. (Terveydenhuoltolain esityöt HE 90/2010) 

Kunnat voivat laatia omia ohjeistuksiaan hoitotarvikkeiden jakelusta, mutta ohjeet eivät saa rajoittaa yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa tarvikemäärää. (Kuntainfo 4/2013)

Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri. (Kuntainfo 4/2013) 

Hieman ihmetyttää ja jopa huvittaa, kun Juha Ahonen on kopioinut nuo kohdat Kuntainfosta viimeisimpäänkin selvitykseensä (5.10.2021), mutta ei ole toiminut niiden mukaisesti. Joko hän ei ole ymmärtänyt niitä tai ei piittaa niistä. 


Oikeusasiamies lausui vuonna 2017 kantelun ratkaisun perusteluissaan vielä: ”Korostan kuitenkin, että kuntien laatimat ohjeet voivat olla vain lainsäädäntöä täydentäviä, eikä niillä voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin oikeuksiin. Siltä osin kuin ohjeet eivät jätä tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle, ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa”.

Valvira totesi oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa 20.10.2019: ”Valvira näkee ristiriidan terveydenhuoltolain ja Helsingin kaupungin pysyväisohjeen PYSY044 välillä, jossa vaaditaan, että sairauden on pitänyt kestää hoitotarvikkeita myönnettäessä kolme kuukautta. Valvira korostaa lausunnossaan, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi jo huhtikuussa 2019 kantelun ratkaisussaan, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan pysyväisohje PYSY044 on ristiriidassa lainsäädännön kanssa”.


Kaupungin laatimissa pysyväisohjeissa oli vuonna 2018 ja on yhä monta kohtaa, jossa kerrotaan vastoin ministeriön antamia ohjeita tarvikkeiden enimmäismääristä ja jopa omahoitotarvikejakelun oikeuksista muuttaa lääkärin määräämää tarvikemäärää (PYSY044 liite 2). Kuntainfossa ei ole sitä paitsi mitään mainintaa siitä, että vaippoja pitäisi kulua vähintään kolme vuorokaudessa, jotta niitä saisi. Se on Helsingin kaupungin keksimä oma vaatimus. 

Pysyväisohjeet eivät vastaa vieläkään ministeriön määräyksiä edes keskeisimmiltä osin. Kuntainfossa sanotaan sanatarkasti 

”Sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta.”

Se on ihan eri asia kuin pysyväisohjeisiin kirjoitettu jaaritus 

”Vaippoja voidaan antaa, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa”. 

Olen selittänyt tämän asian kaupungin ylilääkäreille kesästä 2018 lähtien useita kertoja, mutta se ei vaan näytä menevän perille. Lait ja ministeriön määräykset on luettava tarkalleen niin kuin ne kirjoitetaan, eikä vähän sinne päin hutaisten!



Haluanko julkisuuslain mukaisen viranomaispäätöksen?

En näe enää tarpeelliseksi puuttua julkisuuslain noudattamatta jättämiseen. Kaupungin toiminnan laittomuus tuli hyvin selvästi ja monipuolisesti esille apulaisoikeusasiamiehen antamassa langettavassa ratkaisussa. Tiedän, että Helsingin kaupunki on toiminut monessa tähän tapaukseen liittyvässä asiassa hallintolain ja julkisuuslain ja jopa perustuslain vastaisesti. Tämän totesi hyvään hallintoon ja julkisuusperiaatteeseen perehtynyt hallinto-opin professori Olli Mäenpää jo 25.5.2020, kun hän oli tutustunut tapaukseemme. 

Selvimpänä ja ilmiselvänä julkisuuslain vastaisena toimena pidän Lukkarisen 11.3.2019 lähettämää viestiä, jossa hän kertoi kaupungin kieltäytyvän vastaamasta viesteihini. Lähetin kaupungin kansliaan asiakirjapyynnön siitä asiakirjasta, johon Lukkarisen päätös perustui. En saanut siihen koskaan mitään vastausta. Sekin oli julkisuuslakirikkomus, sillä kanslian olisi pitänyt julkisuuslain mukaan antaa perusteltu vastaus, vaikka pyydettyä asiakirjaa ei olisi olemassa.



Laittoman karenssivaatimuksen korjaaminen ja aiheuttamien tappioiden korvaaminen

En ole koko aikana ymmärtänyt Helsingin kaupungin suhtautumista meihin. Mehän olimme aivan tavallisia ikääntyneitä helsinkiläisiä, joiden kohtaloksi oli tullut sairastuminen Alzheimerin tautiin kaikkine siihen kuuluvine oireineen ja vaivoineen. Pitkäaikainen terveysaseman lääkärimme oli jo kauan kehottanut meitä ottamaan vastaan kaupungin tarjoamat lakisääteiset vaipat, koska vaimoni oli menettänyt jo vuosia sitten pidätyskykynsä. Lääkärimme teki lopulta tammikuussa 2018 lähetteen omahoitotarvikejakeluun tarkalleen ministeriön määräysten mukaisesti. Apulaisoikeusasiamiehen ja muidenkin laillisuusvalvojien mielestä me olimme toimineet juuri niin kuin pitikin.

Kun omahoitotarvikejakelun ylilääkäri (hän itse tai hänen käskyläisensä, jonka toiminnasta hän vastaa) hylkäsi hoitavan lääkärin tekemän lähetteen ja vaati kolmen kuukauden karenssia vetoamalla omavastuuvelvollisuuden täyttymisen ja inkontinenssidiagnoosin puuttumiseen, lähdin selvittämään asiaa. Oli heti selvää, että kaupunki oli toiminut lainvastaisesti. Hylkäyssyille tai karenssivaatimukselle ei ole mitään perustetta lainsäädännössä eikä ministeriön määräyksissä. Tämän ovat todenneet kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset yksimielisesti ja vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman toiminnan. Kaupunki ei ole korjannut, vaikka on luvannut korjata.

Itse asiassahan ei ole laillisuuden kannalta ollut missään vaiheessa mitään epäselvyyttä. Kaikki omahoitotarvikejakelua koskevat määräykset on kerrottu lainsäädännössä ja Kuntainfossa yksiselitteisesti. Karenssia ei ole olemassakaan. Potilasta hoitava lääkäri määrää, mistä lähtien mitäkin omahoitotarvikkeita potilaalle annetaan. Omahoitotarvikejakelun tehtävänä on lain mukaan ainoastaan jakaa potilaille hoitavan lääkärin määräämät omahoitotarvikkeet hoitava lääkärin päättämästä hetkestä lähtien. Ei muuta.

Helsingin kaupungin viranhaltijoilla on ollut lukuisia kertoja mahdollisuus vastata laillisuusvalvojien vaatimuksiin, myöntää virheellinen toimintansa ja oikaista asia. Apulaisoikeusasiamies on pitänyt hyvin raskauttavana sosiaali- ja terveystoimen ylilääkäreiden leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten korjausvaatimuksiin. Kaupungin ylilääkärit ovat väistelleet velvollisuuksiaan ja panneet kerta toisensa jälkeen ylilääkäri Juha Ahosen höpöttämään oikeuksistaan lainvastaisiin tekemisiinsä, ja hyväksyneet ne sellaisinaan. Virkavastuu velvoittaa julkisessa virassa toimivia noudattamaan tarkkaan lakia kaikessa toiminnassaan ja esimiehiä valvomaan alaistensa toiminnan laillisuutta. Maamme ylin laillisuudenvalvoja eduskunnan oikeusasiamies on muiden valvontaviranomaisten tavoin vahvistanut langettavassa ratkaisussaan 4.11.2021 Helsingin kaupungin toimineen lainvastaisesti. Kun sosiaali- ja terveystoimen ylilääkärit eivät ole puuttuneet laittomaan toimintaan, he ovat syyllistyneet virkavastuurikokseen laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan. 


Me siis olemme aivan tavallisia potilaita, eikä meidän asiassamme ollut mitään epäselvää ja meiltä kuitenkin vaadittiin lainvastaisesti omavastuuvelvoitetta ja kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuta ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. On selvää, että me emme ole ainoat laittoman karenssivaatimuksen kohteeksi joutuneet. Kategorisen karenssin uhreiksi joutuneita saattaa olla hyvin suuri joukko helsinkiläisiä ja heistä huomattava osa on vähävaraisia heikkokuntoisia vanhuksia, joille kolmen kuukauden hoitotarvikkeiden saamatta jääminen on suuri menetys. Helsingin kaupungin johtajilla pitäisi olla sen verran selkärankaa, oikeudentajua ja vastuuntuntoa, että he ottavat oma-aloitteisesti selville, ketkä omahoitotarvikkeiden saajista ovat joutuneet laittoman karenssivaatimuksen vuoksi taloudellisen menetyksen uhreiksi. Helsingin kaupungin on korvattava heille heidän kärsimänsä tappio. Tarkemmin ottaen korvausvelvollisuus kuuluu niille viranhaltijoille, jotka ovat syyllistyneet laittomaan tekoon. Mikäli kaupunki ei kuitenkaan ymmärrä säästyä pahimmalta ja toimi itse, on asia hoidettava sitten julkisuuden kautta. Uskoisin teidän jo huomanneen, että en jätä asioita kesken, kun tiedän olevani oikeassa. Tässä asiassa tiedän olevani.


Olen koonnut vuoden 2018 alusta alkaen tiedot kaikista tähän asiaan liittyvistä tapahtumista, asiakirjoista, kirjeenvaihdoista, päätöksistä, vastineista, lausunnoista ja viranomaisratkaisuista kommentteineen omaishoitajan päiväkirja -blogiin (https://byrokratia.blogspot.com). Salaisiksi julistettujen asiakirjojen kohdat, jotka koskevat mm. henkilötietoja ja potilastietoja, olen jättänyt pois. Avoimessa yhteiskunnassa viranomaispäätökset ja viranhaltijoiden tekemiset ja ratkaisut ovat julkisia, Omissa kertomisissani ja mielipiteissäni ei ole mitään salattavaa.

Kehotan teitä tutustumaan blogiin, sillä teillä näyttää olevan monessa kohtaa hatarat tiedot siitä, mitä näiden neljän vuoden aikana on tapahtunut, mitä olisi pitänyt tapahtua ja mitä ei olisi saanut missään nimessä päästää tapahtumaan. Kaikilta osin tässä prosessissa tapahtuneista asioista lukeminen ei ehkä ole sosiaali- ja terveystoimen ylilääkäreille mieluisaa. Mutta omapa on häpeänne, kun ette uskoneet minua. Ettekä edes ylimpiä laillisuusvalvojia. 

Jos omahoitotarvikejakelu ja omahoitotarvikejakelusta vastaavat esimiehet olisivat noudattaneet lakia, olisimme voineet kokonaan välttää tämän älyttömän voimien ja ajan tuhlaamisen. Minusta se ei ole ollut kiinni.


Helsingissä 9.2.2022 

Ystävällisin terveisin...


1.2.22

Kirje kaupungin ylilääkäreiltä

25.1.2022

Sain Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalta salatun viestin, jossa terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen tiedustelivat, kuinka paljon meille on aiheutunut kustannuksia itse hankkimistamme vaipoista ja mahdollisesti muita kuluja asian vuoksi. He pyysivät, että ilmoitan heille tilitietoni kustannusten maksamista varten.


             >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

27.1.22

Kirje tietosuojavaltuutetulle

13.1.2022

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen ja hänen silloinen esimiehensä Timo Sinkkonen kertoivat kesällä 2018 eduskunnan oikeusasiamiehelle antamissa kantelun vastineissaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot etsiessään sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisivat sen perusteella määrätä kolmen kuukauden karenssin alkamisajankohdan.

Lähetin 29.8.2018 tietosuojavaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko nämä ylilääkärit syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen. Tietosuojavaltuutettu teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Oikeustajuuni ei mahtunut silloin ja vielä vähemmän nyt, että näillä ylilääkäreillä olisi ollut tarvetta tai oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. 

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 jälkeen syyttämättäjättämispäätös tuntuu vielä absurdimmalta. Ylilääkärit toimivat ylimmän laillisuusvalvojan mukaan lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja. Oirediagnoosilla, jota he ainoastaan etsivät potilastiedoista, ei ole mitään merkitystä tarvikkeiden antamisesta päätettäessä, koska päätös tehdään pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ja päätöksen tekee hoitava lääkäri eikä omahoitotarvikejakelu. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärillä tai hänen esimiehellään ei ollut tietojen katseluun tarvittavaa hoitosuhdetta vaimooni. Ja kuten kaikki laillisuusuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet, kolmen kuukauden karenssivaatimus on laiton. Siitä ei ole mitään mainintaa lainsäädännössä, potilasohjeissa tai ministeriön määräyksissä.

Lähetin uudelle tietosuojavaltuutetulle Anu Talukselle kirjeen, jossa kysyin, onko apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa tulleiden uusien tietojen valossa mitään tehtävissä syyttämättäjättämispäätöksen suhteen.


TIETOSUOJAVALTUUTETUN TEKEMÄ RIKOSILMOITUS 5500/R/22059/20 SALAISTEN POTILASTIETOJEN KATSELUSTA

 

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio teki Helsingin poliisilaitokselle keväällä 2020 rikosilmoituksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin suorittamasta salaisten potilastietojen katselusta nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen. Tutkinnanjohtaja Markku Silen päätti keväällä 2021, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimitettu.

Mielestäni Silenin ratkaisu oli väärin perustein ja vajavaisen selvityksen perusteella tehty. Tutkinnassa ei kuultu ketään muita henkilöitä kuin syyllisiksi epäiltyjä, jotka olivat esteellisiä ratkaisemaan oman syyllisyytensä. Tutkija ei ottanut ratkaisua tehdessään lainkaan huomioon sitä, että syylliseksi epäillyt toimivat lainvastaisesti. Heillä ei ollut lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan valtuuksia tehdä sellaisia päätöksiä, joita varten he olivat katselleet potilastietoja.

Tiedustelen, voiko nykyinen tietosuojavaltuutettu vielä puuttua asiaan jotenkin ja saada tapaukselle ratkaisun, joka noudattaa oikeusvaltion periaatteita.

 

Kerron aluksi taustaa, mistä on kysymys.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta.

Lähdin vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa vaippalähetteen, jonka hoitava lääkäri oli tehnyt pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat näinä vuosina antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut, joissa ne ovat todenneet Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin toimineen lainvastaisesti. Karenssivaatimus on laiton, koska se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön määräyksiin. Ylilääkärillä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään tarvikemääräykseen. Valvontaviranomaiset ovat vaatineet Helsingin kaupunkia korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Kun laillisuutta valvovien viranomaisten korjausvaatimukset eivät olleet tehonneet, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 lopulta hyvin vakavan langettavan päätöksen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020. Siinä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, moititaan sosiaali- ja terveystoimen toimialan leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten kannanottoihin, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen langettavan päätöksen jälkeen itse vaippa-asia näyttää lopulta selviävän meidän osaltamme. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri löysi jo oikeusasiamiehen ystävällisellä avustuksella lopulta lusikan ja otti sen kauniisti käteensä. Hän oli käskenyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta. Ja mehän sovimme Ystävällisessä hengessä, kuten hoitaja oli kirjannut tapahtuman Maisaan. Ja joulun alla pihallemme ilmestyi laatikoita, joissa oli 344 vaippaa! Tämän yksinkertaisen ja selvän rutiinitoimituksen toteuttamiseen kului Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelulta 3 vuotta 10 kuukautta ja 18 päivää.

 

Tämän asianselvittelyn yhteydessä tuli ilmi, että omahoitotarvikejakelun ylilääkäri oli katsellut luvatta vaimoni potilastietoja. Tietosuojavaltuutettu teki siitä rikosilmoituksen, josta tutkinnanjohtaja teki päätöksen jättää tutkimatta. En voi tätä päätöstä millään hyväksyä, sillä se ei vastaa käsityksiäni oikeusvaltiosta. Kerron seuraavassa, mikä tutkinnanjohtajan päätöksessä on vikana.

Olen näiden vuosien aikana joutunut kommentoimaan ja oikaisemaan lähes kymmenen kertaa omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosen eri viranomaisille antamia vastineita. Ahosen selityksiin on vaikea luottaa, sillä niissä on ollut toisaalta samoja virheellisiä pinttymiä ja toisaalta selitykset ovat myös vaihdelleet. Välillä hän saattaa kertoa, että ei ole ollut koko tapauksen kanssa missään tekemisissä ennen kesää 2018 ja välillä, että omahoitotarvikejakelussa ei vaadita karenssia. Elokuussa 2018 hän kertoi eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassaan vastineessa, että hän oli käynyt kaikki vaimoni potilastiedot läpi kymmeneltä vuodelta etsiäkseen sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta olisi voinut tehdä sen puuttuessa hylkäyspäätöksen vaippojen antamisesta. Mielestäni hänellä ei ollut tarvetta eikä oikeutta katsella vaimoni salaisia potilastietoja, joten lähetin 29.8.2018 tietosuojeluvaltuutettu Reijo Aarniolle kirjeen, jossa pyysin häntä tietosuojavaltuutettuna selvittämään, ovatko Juha Ahonen ja hänen esimiehensä Timo Sinkkonen syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen, henkilörekisteririkokseen ja yksityisyydensuojarikokseen.   

En kuullut asiasta pariin vuoteen mitään, mutta keväällä 2020 sain tiedon, että tietosuojavaltuutettu oli tehnyt lähettämäni kirjeen perusteella 1.4.2020 Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 omahoitotarvikejakelun ylilääkäreiden tekemisistä nimikkeellä virkavelvollisuuden rikkominen.

En ollut taaskaan sen jälkeen kuullut asiasta mitään vuoteen, mutta 1.4.2021 sain Helsingin poliisilaitokselta aprillipäivänä postia. Tutkinnanjohtaja Markku Silen oli saanut valmiiksi selvittelynsä siitä, oliko omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella oikeus katsella vaimoni salaisia potilastietoja. Hänen mielestään oli. Silen oli päättänyt virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta tietosuojavaltuutetun tekemästä rikosilmoituksesta, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, joten esitutkintaa ei toimiteta.

Päätös on hämmentävä. Tyrmistyttävä. Se ei mahdu millään oikeustajuntaani. Mielestäni rikoskomisario Markku Silen ei ole ollut tasapuolinen, oikeudenmukainen ja objektiivinen selvittelyssään, sillä hän on jättänyt täysin ottamatta huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita. Silen ei ole lainkaan ottanut selvää siitä, miten Ahosen kuuluisi toimia ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hänellä on työssään. Selvitys ja päätös on tehty yksipuolisesti vain sen perusteella, mitä tässä rikosilmoituksessa syyllisiksi epäillyt ylilääkärit Juha Ahonen ja Timo Sinkkonen olivat hänelle selitelleet. Onhan ilmiselvää, että syyllisiksi epäiltyjen ylilääkäreiden osuuksissa syyllisyysepäilyn selvittämisessä on syntynyt esteellisyys, koska he ovat virkamiehinä sellaisessa suhteessa käsiteltävään asiaan, joka vaarantaa heidän puolueettomuutensa. Esteellinen eli jäävi henkilö ei voi osallistua hänen oman syyllisyysepäilynsä selvittämistä koskevan asian käsittelyyn.

Tämä on ihan hullua: selvittäessään Ahosen mahdollista syyllisyyttä luvattomaan urkkimiseen Ahosen suorittaman vaimoni salaisten potilastietojen katsomisessa tutkinnanjohtaja Silén on päättänyt kysyä Ahoselta ja vain Ahoselta, onko Ahosen mielestä syytä epäillä, että Ahonen olisi voinut syyllistyä Ahosen tekemäksi epäiltyyn Ahosen suorittamaan salaisten potilastietojen katselurikokseen ja oliko Ahosella Ahosen mielestä oikeus katsella salaisia potilastietoja!  Ahonen vastaa ei ja oli. Näiden vastausten perusteella Silen tekee päätöksen, että Ahosen syyllisyyttä Ahosen suorittamassa salaisten potilastietojen katselussa ei ole edes alustavasti syytä epäillä, joten esitutkintaa ei toimiteta. Näinkö syyllisyys kuuluu ratkaista omatoimisesti itsepalveluperiaatteella oikeusvaltio Suomessa?

 

Apulaisoikeusasiamiehen syksyllä 2021 antaman langettavan ratkaisun jälkeen tutkinnanjohtaja Markku Silenin tekemä ratkaisu tuntuu täysin käsittämättömältä ja lainvastaiselta. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”kaupunki on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Ylimmän laillisuusvalvojan mielestä ylilääkäri Juha Ahonen oli toiminut lainvastaisesti, eikä hänellä ollut minkäänlaista tarvetta urkkia vaimoni salaisia potilastietoja, koska hänellä ei ollut edes valtuuksia puuttua hoitavan lääkärin tekemään vaippalähetteeseen. Kaikkien valvontaviranomaisten langettavien ratkaisujen mukaan vaipat olisi pitänyt antaa lääkärin tekemän lähetteen mukaisesti heti. Jakelun aloittamisesta päättää ministeriön antamien määräysten mukaisesti yksinomaan hoitava lääkäri. Juha Ahosella ei siis ollut vähäisintäkään harkintavaltaa ratkaista, mistä lähtien omahoitotarvikkeita aletaan jakaa, eikä siten myöskään mitään tarvetta katsella potilastietoja sellaisen päätöksen tekemistä varten. Tämä oli Ahosen mukaan hänelle ainoa syy potilastietojen katselemiseen. Potilastietojen katsominen vaatii myös lääkäreiltä potilassuhdetta potilaaseen. Ahosella ei ole koskaan ollut minkäänlaista potilassuhdetta vaimooni. Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahosella ei siis ollut potilastietojen katseluun vaadittavaa potilassuhdetta, hänellä ei ollut laillisia valtuuksia tehdä sellaista päätöstä, jota varten hän ainoastaan etsi tietoja potilasrekisteristä. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut oikeutta eikä tarvetta katsoa vaimoni salaisia potilastietoja. Tutkinnanjohtajan päätös jättää rikosilmoitus tutkimatta on nämä tosiasiat huomioon ottaen oikeusvaltiossa oikeudenmukaisuuden irvikuva!

Lähetin eduskunnan oikeusasiamiehelle 21.4.2021 kantelun poliisilaitoksen päätöksestä olla tutkimatta tietosuojavaltuutetun tekemää virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa rikosilmoitusta. Eduskunnan oikeusasiamieheltä tuli pikaisesti vastaus 26.4.2021 kanteluun EOAK/3006/2021. Oikeusasiamies katsoi käytettävissään olevan aineiston perusteella, ettei ole ilmennyt aihetta epäillä rikoskomisario Silénin ylittäneen harkintavaltaansa taikka hänen käyttäneen sitä muutoin väärin tavalla, joka antaisi aihetta tutkia asiaa enempää. Toisaalta puoli vuotta tämän ratkaisun jälkeen 4.11.2021 apulaisoikeusasiamies antoi toiseen kanteluun langettavan ratkaisun, jossa hän totesi omahoitotarvikejakelussa toimitun kaikilta osin lainvastaisesti. Olen miettinyt, olisiko apulaisoikeusasiamies omahoitotarvikejakelun laittomuuksien selvittyä hänelle enää hyväksynyt yhtä helposti komisario Silenin menettelyn.

Tein vielä 8.6.2021 Poliisihallitukselle hallintokantelun rikoskomissaarin yksipuolisesta ainoastaan jäävin todistajan antamien tietojen perusteella tekemästä syyttämättäjättämispäätöksestä. Poliisihallitus ilmoitti, että se ei voi enää käsitellä asiaa, koska ylin laillisuudenvalvoja on jo ottanut asiaan kantaa.

 

Lähetän tämän kirjeeni kysyäkseni tietosuojavaltuutetulta, onko vielä olemassa jotain mahdollisuuksia vaikuttaa tämän rikosilmoituksen tutkimattajättämispäätökseen? Pidän tapahtunutta oikeusmurhana. Alun perin tutkinnanjohtaja Silenin tekemä tutkinnassa oli raskauttavia virheitä muotoseikoissa. Tutkinta ei täyttänyt tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja objektiivisuuden vaatimuksia, eikä tutkija ottanut lainkaan huomioon merkittäviä asiaan vaikuttavia tosiasioita ylilääkäri Ahosen oikeuksista ja velvollisuuksista lakisääteistä tehtävää suorittaessaan. Kun oikeusasiamies on nyt tutkinnanjohtaja Silenin tekemän ratkaisun jälkeen todennut ylilääkäri Ahosen toimineen lainvastaisesti, hänen oikeuksistaan ja tarpeistaan urkkia potilastietoja putoaa pohja pois kokonaan.

 

Tämä käsittämättömän omituinen prosessi, jossa Helsingin kaupunki on kieltäytynyt jo melkein neljän vuoden ajan antamasta vaimolleni lakisäteisiä hoitotarvikkeita, alkoi jo alusta alkaen vaikuttaa oudolta, joten aloin kerätä talteen kaikki tähän asiaan liittyvät asiakirjat. Olen koonnut ne – salaisia tietoja lukuun ottamatta – omaishoitajan päiväkirja -blogiini, joka on osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.. Kopio oikeusasiamiehelle tekemästä kantelustani, jossa olen perustellut yksityiskohtaisesti, missä tutkinnanjohtaja on toiminut virheellisesti, on myös blogissa: https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html. Apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antama langettava ratkaisu on julkaistu eduskunnan sivuilla https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020. Salaiseksi luokiteltu rikoskomisarin päätös 5500/R/22059/20 on ilmeisesti tietosuojavaltuutetun saatavissa, mikäli sitä ei ole jo lähetetty.

 

Tämän prosessin aikana olen törmännyt moniin omituisiin asioihin. Mehän olimme aivan normaalit potilaat neljä vuotta sitten ja meidän lähetteessämme ei ollut mitään epäselvää, kuten valvontaviranomaiset ovat todenneet. Miksi kaupungin piti lähteä tähän turhanpäiväiseen laittomaan vänkäämiseen? Toisaalta hyvä, kun lähti. Tässä on tullut kuitenkin esille paljon mädännäisyyttä maailman toimivimman kaupungin hämäristä sokkeloista. Aika pian selvisi esimerkiksi, että omahoitotarvikejakelussa on vaadittu laittomasti vuosikausia karenssi ennen hoitotarvikkeiden antamista.

Se, että varsinainen vaippojen saaminen järjestyy meidän osaltamme, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Tässä on kyse hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia vaatimalla kolmen kuukauden laittoman karenssin kategorisesti kaikilta hoitotarvikkeiden saajilta. Johtajat eivät ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä heiltä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri siihen, miten kaupungin viranhaltijat suhtautuvat leväperäisesti lainsäädäntöön ja viranomaisten vaatimuksiin. Kaupunki ei ole vielä ryhtynyt oma-aloitteisesti mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Ylin laillisuudenvalvoja on todennut kaupungin toimineen lainvastaisesti, joten laittomuudesta ja syyllisyydestä ei ole epäselvyyttä. Onhan oikeusvaltiossa rikollisen korvattava uhreilleen aiheuttamansa vahinko. Summa on huomattava, sillä omahoitotarvikejakelussa on yli 30 000 asiakasta, joista vaippoja tarvitsevia on 5500. Esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan taloudellinen menetys kolmelta kuukaudelta on ollut 300–400 euroa. Se on suuri menetys vähävaraiselle heikkokuntoiselle vanhukselle, joita omahoitotarvikkeiden saajista on suurin osa.

Helsingin kaupungin johtajien pitäisi ymmärtää järjestää tämä asia oma-aloitteisesti. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Kokemukseni perusteella en usko, että Helsingin kaupungin herrat ryhtyisivät oma-aloitteisesti antamaan korvauksia laittoman toiminnan takia kärsimään joutuneille, joten jonkun pitäisi hoitaa asia. Minä en jaksa enää ryhtyä tämän takia uusiin ponnisteluihin.

Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä perustuslain 118 §:n mukaiseen virkavastuuseen kuuluvan laillisuuden valvonnan. Perustuslaki ei jätä tulkinnanvaraa viranhaltijan velvollisuuksille noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. Helsingin kaupungissa on suuri joukko ylilääkäreitä ja pari pormestaria, jotka eivät ole toimineet lainmukaisesti. He ovat myös tienneet toimivansa vastoin lakia. Aikanaan mitataan vielä jossakin Suomen oikeuslaitoksessa tai Euroopan ihmistuomioistuimessa Helsingin kaupungin osalta, onko Suomen perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. Sanalla sanoen tehdään tärkeä periaatteellinen ratkaisu siitä, onko Suomi oikeusvaltio vai ei.

 

Totean lopuksi vielä yhteenvetona, että kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat kertoneet langettavissa ratkaisuissaan, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa toimittiin lainvastaisesti, kun vaippoja ei annettu vaimolleni heti. Ministeriön määräysten mukaisesti hoitotarvikkeita annetaan pitkäaikaisen sairauden hoitoon, kun sairaus on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Vaimoni pitkäaikaisen sairauden Alzheimerin taudin diagnoosi oli kirjattu potilastietoihin jo seitsemän vuotta aikaisemmin vuonna 2010. Missään lainsäädännössä tai ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa omavastuuvelvollisuuden täyttämisestä tai kolmen kuukauden karenssivaatimuksesta tai jonkun oirediagnoosin vaatimuksesta. Ne ovat Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtajan omia keksintöjä, joilla ei ole minkäänlaista laillista perustetta.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut viranomaisille antamissaan vastineissa käyneensä läpi vaimoni kaikki potilastiedot ainoastaan siksi, että hän etsi sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi tehdä päätöksen vaippojen antamisen alkamisajankohdasta ja määrätä diagnoosin puuttuessa kolmen kuukauden karenssin. Omahoitotarvikejakelijoilla ei kuitenkaan ole lainsäädännön ja ministeriön määräyksien mukaan lainkaan päätösvaltaa ratkaista tarvikkeiden jakamisen aloittamisajankohtaa. Omahoitotarvikkeiden jakamisen aloittamisen ajankohdan määrää potilasta hoitava lääkäri ja kolmen kuukauden karenssia ei viranomaisten mukaan ole olemassakaan. Kun Ahosella ei ollut lakisääteistä tehtäväänsä suorittaessaan toimivaltaa sellaisen päätöksen tekemiseen, jota varten hän etsi tietoja vaimoni potilastiedoista, ei hänellä voinut olla myöskään tarvetta murtaa tietosuojaa ja katsella miltään osin hänelle tarpeettomia vaimoni potilastietoja. Eikä jakelun alkamisajankohta sitä paitsi määräydy oirediagnoosin kirjaamispäivän perusteella vaan pitkäaikaisen sairauden keston perusteella. Ylilääkäri Juha Ahosella ei ollut minkäänlaista laillista syytä katsoa vaimoni potilastietoja. Hänellä ei ollut salaisten potilastietojen urkkimiseen lupaa, tarvetta eikä oikeutta eikä myöskään vaadittavaa potilassuhdetta. Kun ylilääkäri Juha Ahonen kuitenkin katseli vaimoni potilastietoja, hän syyllistyi laittomaan tekoon, josta tietosuojavaltuutettu teki rikosilmoituksen. Miten ihmeessä tutkinnanjohtaja voi silti tehdä yksin päätöksen, että ei ole edes epäilyä Ahosen syyllisyydestä?

 

En ole tässä pitkässä prosessissa alistunut Helsingin kaupungin laittoman mielivallan uhriksi, vaan olen jatkanut sitkeästi oikeuksiemme ajamista, koska olen tiennyt olevani oikeassa. En haluaisi tässä potilastietojen katselussakaan antaa periksi, koska tiedän tässäkin olevani oikeassa. Toivon, että tietosuojavaltuutetulla olisi halua selvittää asiaa ja että vielä olisi käytettävissä joitakin keinoja, joilla ylilääkäri Juha Ahosen suorittama salaisten potilastietojen luvaton ja tarpeeton katselu saisi oikeudenmukaisen ratkaisun. Minun on vaikea sulattaa, että oikeusvaltiossa yksi rikoskomisario voi asettua tietosuojavaltuutettuinstituution asiantuntemuksen yläpuolelle tietosuoja-asioissa.

 

Helsingissä 13.1.2022

Ystävällisin terveisin...


Lisätietoja:    Omaishoitajan päiväkirja -blogi
https://byrokratia.blogspot.com.

                     Kirje tietosuojavaltuutetulle 29.8.2018
https://byrokratia.blogspot.com/2021/08/elokuu-2018-kaupungin-ylilaakareiden.html

Kantelu oikeusasiamiehelle 21.4.2021
https://byrokratia.blogspot.com/2021/09/huhtikuu-2021-syylliseksi-epailty-voi.html.

Apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu 4.11.2021 https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

Rikoskomisarin päätös syyttämättä jättämisestä 5500/R/22059/20
                     (saatavissa tarvittaessa Helsingin poliisilaitokselta)


  >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE

26.1.22

Helsingin herrat hurskastelevat

24.1.2022

Aluevaalipäivänä 23.1.2022 joku oli kirjoittanut Twitterissä: 

Vaalipäivä on Suomessa aina liputuspäivä. Tänään lippujen kuuluisi kuitenkin olla puolitangossa, kun maan tyhmin hallintouudistus lopullisesti sinetöidään. 
Äitini kuoli 95-vuoden ikäisenä viime viikolla. Hänen kotitalossaan liehui vainajan muistoksi ja kunnianosoitukseksi Suomen lippu puolitangossa. Kuka voi olla noin kylmä ja tunteeton, että hän halveksii ja pilkkaa sotiemme veteraanin muistoa loukkaamalla vainajan omaisia suuressa surussa. Hän on koulukiusaaja Puistolasta. Sittemmin nuorisorikollinen, omahyväinen pyrkyri, häikäilemätön kiipijä, sivistymätön nousukas ja raukkamainen urputtaja. Kohta hän pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee Kiinaan olympialaisiin. Sitä ennen hänen kuului perustuslain virkavastuun mukaisesti vastata maan toimivimman kaupungin toiminnan laillisuudesta. Hän ei vastannut. Hän tiesi jo neljä vuotta sitten, että kaupunki toimi laittomasti, mutta hän ei puuttunut asiaan, vaikka maan ylimmät laillisuusvalvojat sitä vaativat häneltä. Tippaakaan en kehu, mutta sellainen jehu.


Seuraavan päivän Hesarissa oli mielipidesivulla Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarin ja toimialajohtajan yhteinen kirjoitus Helsinki keskittyy sote-uudistuksessa palveluihin. He kirjoittivat mm.

Tärkeintä on, että perusasiat ovat kunnossa. Myös määrältään kasvavan ikääntyneen väestön täytyy voida luottaa siihen, että oikeanlaista tukea ja hoivaa on saatavilla, kun tarvitaan.


Vertailun vuoksi kopion tähän näiden vastuunkantajien hurskastelujen perään, miten he ovat ylimmän laillisuusvalvojan raskauttavan kannanoton mukaan todellisuudessa selvinneet tehtävistään.



15.1.22

Viestejä päättäjille apulaisoikeusasiamiehen langettavan ratkaisun jälkeen

Apulaisoikeusasiamiehen langettavan ratkaisun jälkeen halusin kertoa siitä mahdollisimman laajasti eri tahoille, joiden on tarpeen tietää Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta.


12.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille 'daniel.sazonov@hel.fi'; 'seija.muurinen@kolumbus.fi'; 'maaret.castren@gmail.com'; 'matti@mattiniiranen.fi'; 'juva.kati@gmail.com'; 'minna.lindgren69@gmail.com'; 'oula.silvennoinen@helsinki.fi'; 'pentti@arajarvi.fi'; 'sinikka.vepsa@elisanet.fi'; 'samuel.adouchief@gmail.com'; 'mikko.paunio@outlook.com'; 'eva.biaudet@eduskunta.fi'.


Hyvät sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet

Lähetän tiedoksenne eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin päätöksen kantelussa Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020.

Toimintasääntönne mukaan sosiaali- ja terveystoimialan pitäisi toimia alaisuudessanne.

Apulaisoikeusasiamies on ottanut päätöksessään jyrkästi kantaa moneen vakavaan sosiaali- ja terveystoimen toimialalla ilmenneeseen epäkohtaan ja laittomuuteen. Lautakunnan olisi syytä puuttua niihin. Olisi ollut syytä jo monta vuotta sitten.

Omaishoitajan päiväkirja -blogissani on kopio päätöksestä. Siellä on hyvin paljon muutakin tähän aiheeseen liittyvää aineistoa. Osoite on https://byrokratia.blogspot.com.

Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomuudet ovat ratkaistavina myös Helsingin hallinto-oikeudessa.

Ystävällisin terveisin...

 

Näistä Minna Lindgren ja Sinikka Vepsä ovat aikaisemmin regoineet viesteihini.
Nyt apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu ei tuntunut kiinnostavan sote-lautakunnassa ketään. 



18.11.2021

Arvelin Kuntaliittoa kiinnostavan, kun Helsingin kaupunki toimii lainvastaisesti eikä noudata sen antamia ohjeita omahoitotarvikejakelussa, joten Lähetin 
Kuntaliittoon Minna Karhuselle ja muutamalle johtajalta tuntuvalle (Hanna Tainio, Arto Sulonen, Annika Korpela, Anna Haverinen, Alexander Eriksson, Sanni Uotinen ja Joona Räsänen) kirjeen, jossa kerroin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta menettelystä omahoitotarvikejakelussa ja apulaisoikeusasiamiehen sitä koskevan kantelun langettavasta ratkaisusta.


Hyvä Minna Karhunen

Olen joutunut vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana ajamaan jo melkein neljän vuoden ajan hänen lakisääteisiä oikeuksiaan Helsingin kaupungin laitonta mielivaltaa vastaan. 

Kaupunki kieltäytyi helmikuussa 2018 antamasta vaimolleni hoitavan lääkärin määräämiä ilmaisia vaippoja. Omahoitotarvikejakelussa vaadittiin vastoin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton julkaisemassa Kuntainfossa 4/2013 kunnille antamia ohjeita ennen vaippojen saamista kolmen kuukauden karenssia, omavastuuvelvoitetta ja inkontinenssidiagnoosia. Kaupungin johtajat eivät ole suostuneet korjaamaan tekemäänsä lainvastaista päätöstään, vaikka maamme ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi 4.11.2021 ratkaisunsa viimeisimmässä kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän pani vireille keväällä 2020 lähettämäni kirjeen johdosta. Päätöksessä tuomitaan jyrkästi Helsingin kaupunginsosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä kaupunki on kohdellut meitä huonosti ja loukannut oikeuksiamme. Hän toteaa, että kaupungin virheellisen lainvastaisen menettelyn takia emme ole saaneet potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa ja antaa siitä kaupungille huomautuksen. 

Kantelun päätöksessä pidetään poikkeuksellisena sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten piittaamatonta suhtautumista ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten esittämiin vaatimuksiin. Apulaisoikeusasiamies antoi myös siitä kaupungille huomautuksen. Hän vaatii kaupunkia esittämään anteeksipyynnön meille ja laatimaan hyvitysesityksen kärsimämme tappion johdosta, kun olemme joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. Lisäksi apulaisoikeusasiamies on tehnyt kaupungille selvityspyynnön sen varmistamiseksi siitä, että vastaavaa ei tapahdu jatkossa ja toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta.

Oikeusasiamiehen kanslia julkaisi päätöksensä verkossa, jossa julkaistaan sellaisia ratkaisuja, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa. Linkki kantelun ratkaisuun on https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

En tiedä, miten hyvin tiedot kulkevat eri viranomaisten kesken, mutta halusin varmistaa, että myös Kuntaliitossa tiedetään, miten itsensä maailman toimivimmaksi kaupungiksi julkaissut mallioppilas Helsinki todellisuudessa kohtelee kaltoin laillisuutta valvovien viranomaisten laittomaksi toteamalla toiminnallaan sairaita avuttomia vanhuksia ja heidän omaishoitajiaan. 

Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja. Koko materiaali on runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän reaaliaikaisesti osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com. 

Pyydän, että Kuntaliitossa perehdytään tähän Helsingin kaupungin laittomaan toimintaan ja viranomaisten sen johdosta antamiin ratkaisuihin ja ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Asia on vielä ratkaistavana myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonne tein valituksen 9.6.2020.

Helsingissä 18.11.2021

Ystävällisin terveisin...


Minna Karhunen kiitti viestistä ja kertoi välittävänsä sen sosiaali- ja terveysyksikön johtajalle Sari Raassinalle. Eipä asiani näyttänyt Kuntaliittoa sen kummemmin kiinnostavan.




18.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta myös Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille 'juhana.vartiainen@hel.fi'; 'anni.sinnemaki@hel.fi'; 'nasima.razmyar@hel.fi'; 'daniel.saxonov@hel.fi'; 'paavo.arhinmaki@hel.fi'; 'sari.sarkomaa@eduskunta.fi'; 'anniina.iskanius@gmail.com'; 'maarit.vierunen@gmail.com'; 'reetta.vanhanen@helsinki.fi'; 'tuomas.rantanen@voima.fi'; 'johanna.nuorteva@edu.hel.fi'; 'elisa.gebhard@gmail.com'; 'minja.vasemmistoliitto@gmail.com'; 'jussi.halla-aho@perussuomalaiset.fi'; 'marcus.rantala@gmail.com'; 'sami.sarvilinna@hel.fi'. 

Saatesanoissa kerroin, että lähetän kirjeen hallituksen jäsenille, koska kokemukseni mukaan minun on syytä epäillä, että Helsingin kaupungin sisällä tieto ei välity virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä toivotulla tavalla. 


Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille

Kokemukseni mukaan minun on syytä epäillä, että Helsingin kaupungin sisällä tieto ei välity virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä toivotulla tavalla, joten lähetän kaupunginhallituksen jäsenille tiedon apulaisoikeusasiamiehen tekemästä ratkaisusta Helsingin kaupungin hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä koskevassa kantelussa.

Olen joutunut vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana ajamaan jo melkein neljän vuoden ajan hänen lakisääteisiä oikeuksiaan Helsingin kaupungin laitonta mielivaltaa vastaan. 

Kaupunki kieltäytyi antamasta vaimolleni hoitavan lääkärin määräämiä ilmaisia vaippoja. Omahoitotarvikejakelussa vaadittiin vastoin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton julkaisemassa Kuntainfossa 4/2013 kunnille antamia ohjeita kolmen kuukauden karenssia, omavastuuvelvoitetta ja inkontinenssidiagnoosia ennen vaippojen saamista. Kaupungin johtajat eivät ole suostuneet korjaamaan tekemäänsä lainvastaista päätöstään, vaikka maamme ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi 4.11.2021 ratkaisunsa viimeisimmässä kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän pani vireille keväällä 2020 lähettämäni kirjeen johdosta. Päätöksessä tuomitaan jyrkästi Helsingin kaupunginsosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä kaupunki on kohdellut meitä huonosti ja loukannut oikeuksiamme. Hän toteaa, että kaupungin virheellisen lainvastaisen menettelyn takia emme ole saaneet potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa ja antaa siitä kaupungille huomautuksen. Kantelun päätöksessä pidetään poikkeuksellisena sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten piittaamatonta suhtautumista ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten esittämiin vaatimuksiin. Apulaisoikeusasiamies antoi myös siitä kaupungille huomautuksen. Hän vaatii kaupunkia esittämään anteeksipyynnön meille ja laatimaan hyvitysesityksen kärsimämme tappion johdosta, kun olemme joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. Lisäksi apulaisoikeusasiamies on tehnyt kaupungille selvityspyynnön sen varmistamiseksi siitä, että vastaavaa ei tapahdu jatkossa ja toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta.

Oikeusasiamiehen kanslia julkaisi päätöksensä verkossa, jossa julkaistaan sellaisia ratkaisuja, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa. Linkki kantelun ratkaisuun on https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.


Lähetän tämän viestini, koska haluan varmistaa, että myös kaupunginhallituksessa tiedetään, miten itsensä maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistanut mallioppilas Helsinki todellisuudessa kohtelee kaltoin sairaita avuttomia vanhuksia ja heidän omaishoitajiaan laillisuutta valvovien viranomaisten laittomaksi toteamalla toiminnallaan. 

Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja. Koko materiaali on runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän reaaliaikaisesti osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com. 


Pyydän, että kaupunginhallitus perehtyy tähän Helsingin kaupungin laittomaan toimintaan ja viranomaisten sen johdosta antamiin ratkaisuihin ja ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mainittakoon, että olen lähettänyt tästä asiasta pormestari Juhan Vartiaiselle selvityspyynnön jo 20.9.2021, mutta hän ei ole siihen vastannut.

Asia on vielä ratkaistavana myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonne tein valituksen 9.6.2020.

Helsingissä 18.11.2021

Ystävällisin terveisin...


Sari Sarkomaa otti yhteyttä kuukautta myöhemmin. Kukaan muu ole ei reagoinut mitenkään.



23.11.2021

Otin uudelleen yhteyttä oikeustieteen tohtori Anna Mäki-Petäjä-Leinoseen, joka toimii Itä-Suomen yliopistossa vanhusoikeuden professorina. Kerroin tarkemmin tapauksestamme ja apulaisoikeusasiamiehen tuoreesta langettavasta ratkaisusta. 

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen kiitti kokemustemme kertomisesta. Hän piti oikeusasiamiehen päätöstä erittäin merkittävänä ja harvinaisen kovasanaisesti laadittuna ja piti hyvänä, että Helsingin osalta huonoon käyttäytymiseen tullee stoppi nyt kun EOA on asiaan näin vahvasti puuttunut.



24.11.2021

Hilkka Ahde piti Helsingin kaupunginvaltuustossa budjettikeskustelun yhteydessä tulisen puheenvuoron, jossa hän siteerasi pitkiä pätkiä apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta. Kiitin häntä hienosta kannanotosta.



1.12.2021 

Kuuntelin radiossa Satu Valton ohjelmaa muistisairaudesta ja omaishoitajista. Keskustelijoina olivat kuopiolainen opettaja Suvi Tirkkonen, joka on ollut muistisairaan omaishoitajana ja kirjoittanut siitä kirjan sekä yliopistotutkija Mari Aaltonen Tampereen yliopiston ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköstä. Ohjelma lipaisi meidän tilannettamme aika läheltä, joten otin yhteyttä keskustelijoihin ja kerroin omista kokemuksistani. 

Jatkoimme mielipiteiden vaihtoa omaishoitajien kohtelusta jonkin aikaa.  



3.12.2021 

Kerroin emeritusprofessori Olli Mäenpäälle apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta, sillä hän oli jo pari vuotta sitten tutustunut tähän tapaukseen ja kertonut, että Helsingin kaupungin toiminta vaikuttaa monelta osin lainvastaiselta.

Olli Mäenpää onnitteli, kun asia näyttää etenevän vaikkakin myöhässä ja kohtuuttoman työlään menettelyn jälkeen. Hän piti virkavastuun toteuttamista hankalan ja lisäsi, että se on hänestäkin suomalaisen oikeusvaltion yksi heikko kohta.


 

7.12.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta Helsingin kaupungin johtoryhmän jäsenille 'juhana.vartiainen@eduskunta.fi'; 'sami.sarvilinna@hel.fi'; 'paavo.arhinmaki@eduskunta.fi'; 'nina.gros@hel.fi'; 'juha.jolkkonen@hel.fi'; 'satu.jarvenkallas@hel.fi'; 'liisa.kivela@hel.fi'; 'markus.kuhn@hel.fi'; 'tommi.laitio@hel.fi'; 'nasima.razmyar@hel.fi'; 'marja-leena.rinkineva@hel.fi'; 'mikko.rusama@hel.fi'; 'tuula.saxholm@hel.fi'; 'daniel.sazonov@gmail.com'; 'anni.sinnemaki@hel.fi'; 'kaisa.soininen@hel.fi'. 


Hyvä Helsingin kaupungin johtoryhmän jäsen

Vuosien kokemukseni perusteella minulla on syytä epäillä, että valvovien viranomaisten tekemät päätökset eivät kulkeudu kaupungin johdon ja viranhaltijoiden tietoon tarpeeksi hyvin, joten lähetän Teille varmuuden vuoksi tiedon eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 tekemästä langettavasta ratkaisusta kanteluun, joka koski kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laitonta toimintaa.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia vastoin lainsäädäntöä ja sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton antamia ohjeita vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta kolmen kuukauden karenssia ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet ratkaisuissaan, että karenssivaatimus on laiton. Ne ovat vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman toiminnan moneen kertaan. Kaupungin ylilääkärit ovat luvanneet korjata, mutta eivät ole kuitenkaan totelleet viranomaisten määräyksiä.

Törmäsin omalta osaltani tähän laittomaan toimintaan vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana helmikuun 2018 alussa, kun omahoitotarvikejakelussa hylättiin vaimoani hoitavan lääkärin tekemä vaippamääräys. Siitä lähtien olen kaikilla mahdollisilla keinoilla yrittänyt saada asian korjatuksi tekemällä kanteluja ja valituksia viranomaisille. Etelä-Suomen aluehallintovirasto, eduskunnan oikeusasiamies, Valvira ja Helsingin hallinto-oikeus ovat antaneet asiasta langettavat ratkaisunsa. Oikeuskanslerikin on käsitellyt asiaa, mutta siirtänyt ratkaisun oikeusasiamiehelle.


Tuoreimmassa ratkaisussaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 päätöksensä hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.

Kanteluun sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään. Ei voinutkaan vastata, koska se ei ollut tehnyt mitään. Se oli jopa 11.3.2019 ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaamasta viesteihini. Sen lupauksen kaupunki piti.

Apulaisoikeusasiamiehen langettavassa päätöksessä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä. 

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Poimintoja päätöksestä:

  • Apulaisoikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle huomautuksen. 

  • Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten viesteihin ja kannanottoihin.

  • Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 

  • Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

  • Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 

Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös ei jätä vähäisintäkään tulkinnan varaa sille, etteikö kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla olisi toimittu lainvastaisesti ja kelvottomalla tavalla ja kohdeltu kaltoin vakavasti sairasta avun tarpeessa olevaa vanhusta ja hänen omaishoitajaansa.

Helsingin hallinto-oikeus antoi myös 23.11.2021 päätöksen pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020. Hallinto-oikeus totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Asiassa ei sen mukaan ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoi, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu.


Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä virkavastuuseen kuuluvan toiminnan laillisuuden valvonnan.  

Miten on mahdollista, että kaupungin laiton toiminta on voinut jatkua vuosikausia kenenkään kaupungin toiminnan laillisuudesta vastaavan henkilön puuttumatta asiaan? Miten on mahdollista, että kaupungin johdosta kukaan ei ole puuttunut laittomuuksiin edes silloin, kun ylimmät laillisuusvalvojat ovat esittäneet vaatimuksensa laittomuuksien korjaamiseksi? Eikö kaupungilla ole mitään omavalvontaa? On, mutta laittomuuksin ovat syyllistyneet juuri omavalvonnan valvojat. Pitäisihän kaupungissa olla myös sisäinen tarkastaja. En ole kuullut, että olisi puuttunut laittomuuksiin. Kerroin kesällä 2020 kaupungin laittomasta toiminnasta ja valvontaviranomaisten vaatimuksista tarkastusviraston johtajalle ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Vastaanotto oli vaimeaa.

Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut koko tämän prosessin ajan virkavastuullaan Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Helsingin kaupunginvaltuusto on 22.6.2016 päättänyt, että pormestarin lisäksi myös apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, joten entinen apulaispormestari Sanna Vesikansa on myös virkavastuussa sosiaali- ja terveystoimialan toiminnasta virkavastuun vanhenemiseen saakka. 

Pormestari Jan Vapaavuori sai tietää vaimoani koskevasta laittomasta päätöksestä neljä päivää päätöksen jälkeen 6.2.2018. Samoin Sanna Vesikansa ja Nasima Razmyar. Vapaavuorelle lähetin näiden vuosien aikana useita vetoomuksia. Hän ei vastannut yhteenkään, eikä puuttunut laittomuuksiin. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai perusteellisen selvityksen kaupungin laittomasta toiminnasta 24.8.2018. Saman selvityksen saivat myös Jan Vapaavuori, Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen, Juha Ahonen, Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen. Kaikki edellä mainitut tiesivät, että kaupunki toimii lainvastaisesti, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Ei edes silloin, kun saivat laittomuuksien korjausvaatimuksia keväästä 2019 lähtien ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

Pormestari Juhana Vartiaiselle kerroin laittomasta toiminnasta heti hänen astuttuansa virkaan. Tiesihän hän siitä jo edellisellä vaalikaudella ollessaan valtuustossa. Lähetin hänelle 20.9.2021 kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi vaimoni suhteen on toimittu laittomasti. Vastausta ei ole kuulunut ja kaupungin tapojen mukaisesti ei edes julkisuuslain mukaista perustelua, miksi hän ei ole vastannut. Huhtikuusta 2020 lähtien olen moneen kertaan lähettänyt tästä asiasta viestejä ja vetoomuksia sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsenille. Kaupungin johtoryhmässäkin on monta jäsentä, jotka ovat tienneet kaupungin laittomasta toiminnasta vuosikausia.


Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on vielä käsiteltävä erikseen. Hän on juuri se henkilö, joka on laatinut Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelulle pysyväisohjeistuksen PYSY044, johon on kirjattu laiton kolmen kuukauden karenssivaatimus. Hän on yrittänyt korjata ohjeistusta, mutta ei ole siinä vieläkään onnistunut. Ohjeet ovat yhä laittomat, koska Jolkkonen ei tiedä, mikä on relatiivilauseen korrelaatti. Näinä vuosina Jolkkonen on päivittänyt kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omavalvontasuunnitelman, jonne hän on kirjoittanut mm. 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:

Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!


Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, koska kaupunki on vaatinut vuosikausia kaikilta omahoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssin ennen kuin omahoitotarvikkeita on alettu antaa. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Toivoisin, että Helsingin kaupungin johtoryhmä tuntisi vastuunsa ja ymmärtäisi toimia oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta asiaankuuluvan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.


Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja ja pitää päiväkirjaa. Se on runsaine liitetietoineen netissä omaishoitajan päiväkirja -blogissa osoitteessa  https://byrokratia.blogspot.com. 

 

On jo käynyt selväksi, että ainakin pormestari Jan Vapaavuori ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen ovat laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa, joten minulla on perustuslain 118 §:n mukaisesti oikeus vaatia heitä rangaistaviksi virkavastuun rikkomisesta ja vaatia heiltä vahingonkorvausta. 

Syy, miksi kaupunki on kohdellut avutonta sairasta vaimoani kaltoin syrjimällä häntä törkeästi kohta neljä vuotta, ei ole selvinnyt minulle.


Helsingissä 8.12.2021

Ystävällisin terveisin... 


Kukaan ei reagoinut asiaan mitenkään. Monet heistä ovat tienneet tästä laittomuudesta jo alusta alkaen, mutta eivät ole puuttuneet asiaan useista vetoomuksistani huolimatta.



9.12.2021

Lähetin samansisältöisen kirjeen kuin kaupungin johtoryhmälle Helsingin kaupungin sisäisen tarkastajan päällikölle Pia Linjalle. Halusin varmistaa, että Helsingin kaupungin sisäisessä tarkastuksessa tiedetään, että kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta ja että eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli antanut kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen. 


Hyvä Pia Linja

Haluan varmistaa, että Helsingin kaupungin sisäisessä tarkastuksessa tiedetään, että kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen. 

Lähdin vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun tarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän vaippalähetteen. Karenssivaatimus on laiton, se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön vaatimuksiin. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut ja vaatineet kaupunkia oikaisemaan laittoman toimintansa. Kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.


Tuoreimmassa ratkaisussaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 päätöksensä hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.

Kanteluun sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään. Ei voinutkaan vastata, koska se ei ollut tehnyt mitään. Se oli jopa 11.3.2019 ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaamasta viesteihini. Sen lupauksen kaupunki on pitänyt.

Apulaisoikeusasiamiehen langettavassa päätöksessä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä. 

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Poimintoja päätöksestä:

  • Apulaisoikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle huomautuksen. 

  • Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten viesteihin ja kannanottoihin.

  • Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 

  • Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

  • Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 

 

Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös ei jätä vähäisintäkään tulkinnan varaa sille, etteikö kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla olisi toimittu lainvastaisesti ja kelvottomalla tavalla ja kohdeltu kaltoin vakavasti sairasta avun tarpeessa olevaa vanhusta ja hänen omaishoitajaansa.


Helsingin hallinto-oikeus antoi myös 23.11.2021 päätöksen pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020. Hallinto-oikeus totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Asiassa ei sen mukaan ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoi, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu.


Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä virkavastuuseen kuuluvan toiminnan laillisuuden valvonnan.  


Miten on mahdollista, että kaupungin laiton toiminta on voinut jatkua vuosikausia kenenkään kaupungin toiminnan laillisuudesta vastaavan henkilön puuttumatta asiaan? Miten on mahdollista, että kukaan kaupungin johdosta tai kaupungin omista valvontaa suorittavista viranhaltijoista ei ole puuttunut laittomuuksiin edes silloin, kun ylimmät laillisuusvalvojat oikeusasiamies, aluehallintovirasto ja Valvira ovat esittäneet vaatimuksensa laittomuuksien korjaamiseksi? Eikö kaupungilla ole mitään omavalvontaa? On, mutta laittomuuksin ovat syyllistyneet juuri omavalvonnan valvojat. Kerroin kesällä 2020 kaupungin laittomasta toiminnasta ja valvontaviranomaisten vaatimuksista kaupungin tarkastusviraston johtajalle ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Vastaanotto oli vaimeaa. Toinen vastasi, että tällä kertaa ei ollut tarkastuksen kohteena omaishoitajat ja toinen lupasi katsoa asiaa, mutta ei katsonut. Pitäisihän näin merkittävät laittomat toiminnat tulla automaattisesti myös kaupungin sisäisen tarkastuksen tietoon. Sisäisen tarkastuksen tehtävänähän on mm. arvioida, varmistaa ja tukea hyvän johtamis- ja hallintotavan toteutumista sekä sisäisen valvonnan, riskien hallinnan ja konsernivalvonnan tuloksellisuutta. Mielestäni sisäisen tarkastuksen perustavaa laatua oleva tavoite on, että kaupunki noudattaa toiminnassaan lakia. En ole kuullut, että tarkastajat olisivat puuttunut sosiaali- ja terveystoimen laittomuuksiin.


Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut koko tämän prosessin ajan virkavastuullaan Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Helsingin kaupunginvaltuusto on 22.6.2016 päättänyt, että pormestarin lisäksi myös apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, joten entinen apulaispormestari Sanna Vesikansa on myös virkavastuussa sosiaali- ja terveystoimialan toiminnasta virkavastuun vanhenemiseen saakka. 

Pormestari Jan Vapaavuori sai tietää vaimoani koskevasta laittomasta päätöksestä neljä päivää päätöksen jälkeen 6.2.2018. Samoin Sanna Vesikansa ja Nasima Razmyar. Vapaavuorelle lähetin näiden vuosien aikana useita vetoomuksia. Hän ei vastannut yhteenkään, eikä puuttunut laittomuuksiin. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai perusteellisen selvityksen kaupungin laittomasta toiminnasta 24.8.2018. Saman selvityksen saivat myös Jan Vapaavuori, Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen, Juha Ahonen, Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen. Kaikki edellä mainitut tiesivät, että kaupunki toimii lainvastaisesti, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Ei edes silloin, kun saivat laittomuuksien korjausvaatimuksia keväästä 2019 lähtien ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

Pormestari Juhana Vartiaiselle kerroin laittomasta toiminnasta heti hänen astuttuansa virkaan. Tiesihän hän siitä jo edellisellä vaalikaudella ollessaan valtuustossa. Lähetin hänelle 20.9.2021 kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi vaimoni suhteen on toimittu laittomasti. Vastausta ei ole kuulunut ja kaupungin tapojen mukaisesti ei edes julkisuuslain mukaista perustelua, miksi hän ei ole vastannut. Huhtikuusta 2020 lähtien olen moneen kertaan lähettänyt tästä asiasta viestejä ja vetoomuksia sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsenille


Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on vielä käsiteltävä erikseen. Hän on juuri se henkilö, joka on laatinut Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelulle pysyväisohjeistuksen PYSY044, johon on kirjattu laiton kolmen kuukauden karenssivaatimus. Hän on yrittänyt korjata ohjeistusta, mutta ei ole siinä vieläkään onnistunut. Ohjeet ovat yhä laittomat, koska Jolkkonen ei tiedä, mikä on relatiivilauseen korrelaatti. Näinä vuosina Jolkkonen on päivittänyt kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omavalvontasuunnitelman, jonne hän on kirjoittanut mm. 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:

Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!


Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, koska kaupunki on vaatinut vuosikausia kaikilta omahoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssin ennen kuin omahoitotarvikkeita on alettu antaa. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. 

Toivoisin, että Helsingin kaupungin johdossa tunnettaisiin vastuu laittomasta toiminnasta ja ymmärrettäisiin oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä hoitaa asia niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Ymmärtääkseni kaupungin sisäisellä tarkastuksella on tämän korvauksen toteuttamisessa paljon vaikutusvaltaa. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta asiaankuuluvan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.


Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja ja pitää päiväkirjaa. Se on runsaine liitetietoineen netissä omaishoitajan päiväkirja -blogissa osoitteessa  https://byrokratia.blogspot.com. 


On jo käynyt selväksi, että ainakin pormestari Jan Vapaavuori ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen ovat laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa, joten minulla on perustuslain 118 §:n mukaisesti oikeus vaatia heitä rangaistaviksi virkavastuun rikkomisesta ja vaatia heiltä vahingonkorvausta. 

Syy, miksi kaupunki on kohdellut avutonta sairasta vaimoani kaltoin syrjimällä häntä törkeästi kohta neljä vuotta, ei ole selvinnyt minulle.


Helsingissä 9.12.2021

Ystävällisin terveisin ...


Pia Linja kiitti tiedoista ja sanoi, että nämä ovat arvokasta tietoa tarkastukselle.


15.12.2021

Lähetin kirjeen Helsingin kaupungin tarkastusjohtajalle ja tarkastuslautakunnan jäsenille 'nuutti@nuuttihyttinen.com'; 'dani.niskanen@eduskunta.fi'; 'nita.austero@gmail.com'; 'iida.haglund@gmail.com'; 'sandra.p.hagman@gmail.com'; 'mjungner@gmail.com'; 'jussi.junni@helsinki.fi'; 'terhi.peltokorpi@gmail.com'; 'petrus.pennanen@avoinpuolue.fi' viestin, jossa kerroin kaupungin omahoitotarvikejakelun toimineen laittomasti ja apulaisoikeusasiamiehen antaneen siitä tehdystä kantelusta langettavan ratkaisun.


Hyvät Helsingin kaupungin tarkastuslautakunnan jäsenet

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssi ja omavastuuvelvoite. 

Lähdin vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän vaippalähetteen. Selvisi, että karenssivaatimus on laiton, se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön vaatimuksiin. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut ja vaatineet kaupunkia oikaisemaan laittoman toimintansa. Kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020 kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen, jossa tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä.

Vaipat sinänsä saattavat tuntua terveestä elinvoimaisesta ihmisestä vähäpätöiseltä ongelmalta. Eivät ne sitä ole siinä vaiheessa, kun niiden aika on tullut. Tässä on kuitenkin kyse periaatteellisesti hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia, eivätkä johtajat ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä. Helsingin kaupungin johtajien ylimielinen ja piittaamaton suhtautuminen viranomaisten moitteisiin on käsittämätöntä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri kaupungin viranhaltijoiden leväperäiseen ja suhtautumiseen lainsäädäntöön. Toivon, että tarkastuslautakunnassa ymmärrettäisiin asian vakavuus ja otettaisiin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen jatkuva lainvastainen valvovien viranomaisten korjausvaatimuksista piittaamaton toiminta perusteellisesti tarkastettavaksi. Tässä on kyse myös perustuslain 118 §:n virkavastuun rikkomisesta.

Kun valvovat viranomaiset ovat toistuvasti informoineet kaupunkia näistä laittomuuksista  ja vaatineet korjauksia, eikä toimialajohtaja ole tehnyt mitään asian hyväksi, olisi kuvitellut, että edes kaupungin sisäinen tarkastus, tarkastusvirasto, tarkastuslautakunta, omavalvonta, sote-lautakunta, kaupunginhallitus tai valtuusto olisivat jotenkin reagoineet tilanteeseen. Olen kertonut tästä laittomasta toiminnasta jo viime vuoden kesänä tarkastusviraston johtajalle ja silloiselle tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle, mutta asia ei heitä juurikaan huolettanut. Olen myös pitänyt kaupunginhallitusta, kaupunginvaltuustoa ja sote-lautakuntaa syksyn mittaan ajan tasalla eli myös kaikki tarkastuslautakunnan jäsenet olette olleet tietoisia kaupungin laittomasta toiminnasta, mutta kukaan teistä ei ole puuttunut siihen. 

Liitän oheen kopiot sisäisen tarkastuksen päällikölle lähettämästä viestistäni, eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä ja tapahtumaluettelon yrityksistäni saada Helsingin kaupunki noudattamaan lakia toiminnassaan. 

Asiasta on hyvin paljon materiaalia omaishoitajan päiväkirja -blogissani osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.  

Ystävällisin terveisin...


Tarkastusjohtaja Timo Terävän fraasivastaus ei vakuuttanut. Kerroin sen hänelle.

 

 

22.12.2021 

Lähetin viestin Omaishoitajaliittoon Marja Ruotsalaiselle ja Matti Mäkelälle, joiden kanssa olen ollut yhteydessä tämän prosessin aikana ja kerroin, että vihdoinkin on tapahtunut ratkaiseva käänne parempaan.

Samantapaisia viestejä olen lähetellyt viime aikoina monelle muullekin tunnetulle ja tuntemattomalle henkilölle, joilta olen saanut apua näiden vuosien aikana. 



                >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE


@Vapaavuori @sannavesikansa @JuhaJolkkonen @Timo_Lukkarinen @LeenaTurpeinen @filsdeproust @helsinginsote