HELMIKUU 2018: Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri teki laittoman hallintopäätöksen hylkäämällä hoitavan lääkärin lähetteen

 

2.2.2018

Laiton karenssivaatimus

Soitin terveysasemalta saamaani Koskelan omahoitotarvikevaraston numeroon sopiakseni vaippojen toimituksesta. Heillä on käytössä takaisinsoittopalvelu. Takaisinsoittaja ilmoittikin yllättäen, että emme saa vaippoja. Hän kertoi kaupungin vaativan vaippojen saamiseksi kolme kuukautta aikaisemmin kirjatun inkontinenssidiagnoosin ja omavastuuvelvoitteen täyttämisen. Olin tyrmistynyt. Omasta mielestäni olimme hoitaneet omavastuuosuutemme jo vähintään kymmenkertaisesti.

Kaupunki toimi heti alkuun väärin, koska se ei lääkärin lähetteen hylkäämisestä ilmoittaessaan piitannut ollenkaan viranomaisen virkavastuuseen kuuluvista velvollisuuksista, Hallintolain mukaan viranomaisen on pyytämättä lähetettävä päätöstä koskeva pöytäkirjanote oikaisuvaatimusohjeineen ja valitusosoituksineen asianomaiselle erikseen tiedoksi kirjeellä. 

Eduskunnan oikeusasiamies totesi keväällä 2019 kanteluni ratkaisussa, että viranomaisen on hallintolain 8 §:n mukaan annettava asiakkaalleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Saman lain 23 §:n mukaan asiat on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Oikeusasiamies piti moitittavana, että vastaus tiedusteluun on aiheettomasti viivästynyt ja katsoi, että kaupungin olisi pitänyt antaa kirjallisesti tietoa menettelyn perusteista ilman että asiaa olisi tarvinnut erikseen käsitellä muistutuksena. annetuista tiedoista olisi pitänyt käydä ilmi asiakkaan käytössä olevat oikeusturvakeinot, kuten muistutusmenettely.

Kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi mm. päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta, päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu sekä sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. 

Hyvän hallintotavan noudattamiseksi ja hallintolain mukaisesti toimimiseksi ei todellakaan riitä, että lääkärin määräyksen hylkäyspäätöksestä joku rouva vain sanoo puhelimessa, että ette te nyt saa niitä vaippoja. 

Etelä-Suomen aluehallitus antoi keväällä 2019 tästä kaupungille tiukat moitteet ja velvoitti kaupunkia korjaamaan toimintatapansa, siis käski noudattamaan hallintolakia ja ministeriön määräyksiä. Helsingin kaupunki ei ole vielä loppukesään 2021 mennessä korjannut laitonta päätöstään eikä tehnyt toimintansa korjaamiseksi mitään.

 

6.2.2018

Selvityspyyntö apulaispormestari Sanna Vesikansalle

Koska kaupunki oli laiminlyönyt tiedoksi antamisessaan velvollisuutensa, otin yhteyttä sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestari Sanna Vesikansaan. Vaadin häneltä tietoa, mihin lakeihin ja määräyksiin perustuu tarvikevaraston oikeus vaatia karensseja ja omavastuita sekä hylätä hoitavan lääkärin määräys tarvikkeista. 

 

Sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari Sanna Vesikansa 

Helsingin kaupunki

Vaimoni sairastui Alzheimerin tautiin yli seitsemän vuotta sitten. Olen hoitanut häntä alusta asti kotona. Viimeiset kolme vuotta olen ollut hänen omaishoitajansa. En ole käyttänyt minulle kuuluvia vapaapäiviä, mutta vaimoni on ollut parin vuoden ajan keskiviikkoisin osapäivähoidossa. Olen silloin saanut kerätä voimia ja hoitaa asioitani.

Tähän sairauteen kuuluu myös pidätyskyvyn huononeminen. Meille on monelta taholta jo kauan sitten kerrottu, että vaimoni sairauden takia meillä on mahdollisuus saada kaupungilta ilmaisia vaippoja. Olemme kuitenkin sinnitelleet tähän asti omin avuin. Mutta tilanne on viime aikoina huonontunut. On ollut sellaisiakin päiviä, että housuihin on päässyt neljät kakat ja kuudet pissat, osa sänkyyn. 

Näiden kokemusten jälkeen otin lopulta yhteyttä terveyskeskukseen vaippojen hankkimista varten. Kävimme tiistaina 30.1. valitsemassa omahoitajan avustuksella sopivat vaipat. Sain puhelinnumeron Koskelaan, johon soittamalla voisin sopia ensimmäisen erän toimittamisesta. Kun soitin numeroon 0931055002, minulle sanottiin, että saamme ensimmäiset vaipat vasta vapun jälkeen, kun omakustannusaika on loppunut. Siis mitä? Omakustannusaika lasketaan virtsankarkaamisdiagnoosin päiväyksestä, joka on 30.1.2018. Tyrmistyin. Olisin kuvitellut, että jokaiselle sosiaali- ja terveysalalla työskentelevälle on selvää, että tämän sairauden oireisiin kuuluu pidätyskyvyn heikkeneminen. Mitä ihmeen lisädiagnoosia tässä vielä tarvitaan, kun päädiagnoosi on tehty jo yli 7 vuotta sitten? Olen pessyt vaimoni alapäätä puhtaaksi ulosteista ja virtsoista päivittäin moneen kertaan jo ainakin neljän vuoden ajan. Pesukone pyörii meillä yötä päivää. Olen suoraan sanottuna rypenyt paskassa, mutta teen sen valittamatta, koska rakastan ihanaa pientä vaimoani entistä enemmän sairauden edetessä. Eihän hän sille mitään voi. Se nyt vaan kuuluu tähän sairauteen. Omavastuuajan vaatiminen näissä olosuhteissa on minusta hävytöntä. Se loukkaa minua syvästi. Mielestäni olemme täyttäneet virtsankarkaamisen omavastuuvaatimuksen jo moneen kertaan korkojen kera.  Terveyskeskuksessa ja omaishoidon toimintakeskuksessa on oltu koko ajan hyvin tietoisia tilanteestamme, myös vessavaikeuksista.

Jälkeenpäin kuulin terveyskeskuksesta, josta oli kyselty asiasta Koskelasta, että kaupungin välinevarastossa oli tiukennettu ehtoja 1.12.2017. Terveyskeskuksessa ei tiedetty muutoksesta, koska siitä ei ollut kerrottu heille vielä mitään. He toimivat tilauslähetettä tehdessään hyväuskoisina entiseen totuttuun tapaan. Ihmettelen, ketkä näitä älyttömiä byrokratian koukeroita keksivät ja millä kompetenssilla. Miksi niitä ei pureta sen sijaan että laaditaan vaan uusia entistä hullumpia? Miksi ei viranomaisten anneta käyttää päivänselvissä asioissa järkeä ja sydäntä? Tämä ei todellakaan ole se tapa, jolla omaishoitajan taakkaa kevennetään. Juhlapuheissa olen kuullut siihen pyrittävän, kuten esimerkiksi ”Kaupunkilaisia kannustetaan ottamaan vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista ja terveydestä. Samalla asukkaille turvataan tarvittaessa aukoton apu”. Todellisuus on kaukana tästä sanahelinästä.

Tämän sairauden kanssa yötä päivää taistellessaan omaishoitaja ponnistelee sietokyvyn äärirajalla. Mieltä raastaa ja itku purkautuu vähän väliä, kun rakkaalta lähimmäiseltä ovat kadonneet kuuden vuosikymmenen ajalta yhteiset ihanat muistot. Hauras ihminen ei hahmota enää ympäristöään. Hän tarvitsee apua ihan joka asiassa joka hetki. Siinä ei paljoa tarvita, kun kaikki pettää.  Koin Koskelan välinevaraston vaatimuksen virtsankarkaamisomavastuusta kyykyttämisenä ja nöyryyttämisenä. Se masensi minut ja sai luhistumaan täysin.

Kun Sosiaali- ja terveyslautakunta tällä päätöksellään ilmeisesti pyrkii säästöihin, olen valmis omalta osaltani helpottamaan kaupungin taloustilannetta luopumalla kaupungin vaipoista. On meillä onneksi vielä sen verran varaa, että voimme edelleen ostaa tarvitsemamme vaipat kaupasta ihan omalla rahalla. Löydätte varmaan helposti säästyneille varoille tärkeämpää käyttöä. Kyse on nyt meidän kohdallamme enää vain periaatteesta ja selvyyden saamisesta, miksi näin kävi.

Mitä Te sosiaali- ja terveysalan ylimpänä vastuuhenkilönä Helsingin kaupungissa olette valmis tekemään tämän epäkohdan korjaamiseksi? Jatkan asian käsittelyä julkisuudessa tuomalla esille, miten kaukana kaupungin päättäjät ovat ihmisten todellisesta elämästä. Aiheeseen on olemassa jatkuva sosiaalinen tilaus julkisessa sanassa ja se herättää varmasti laajaa mielenkiintoa. Siksi minua kiinnostaa etukäteen Teidän mielipiteenne tästä asiasta, etenkin kun olette päätöstä tehneen lautakunnan puheenjohtaja. Toivoisin Teidän kertovan, miksi tämä karenssipäätös tehtiin. Mihin tavoitteisiin sillä pyrittiin? Miten paljon pohdittiin päätöksen seurannaisvaikutuksia? Minkälaista taustatietoa ja asiantuntemusta päättäjillä oli päätöksen tekemiseen? Mielestäni ei ainakaan inhimillisyyttä eikä sairaiden vanhusten arjen tuntemusta.

Surullisin terveisin 

omaishoitaja... 

 

Lähetin kirjeestäni kopiot myös pormestarille ja muille apulaispormestareille. En saanut vastausta keneltäkään perustelupyyntööni. Nasima Razmyarille lähetin vielä erikseen kirjeen ja pyysin häneltä apua. Kuvittelin, että hän olisi muita pormestareita inhimillisempi ja ymmärtäisi paremmin, mistä oli kysymys. Ei ollut, eikä ymmärtänyt. Tai sitten vaan kunnallisvaalit olivat vielä liian kaukana. 

Vesikansa vastasi, mutta ei kysymyksiini. Sen sijaan hänellä oli otsaa kertoa, että emme tarvitse säännöllisesti vaippoja, koska hänen asiantuntijoidensa mukaan Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu pidätyskyvyn menettäminen. 

Tyrmistyin entistä enemmän. Osoittaa kyllä apulaispormestarilta melkoista tilannetajun puutetta, epäinhimillisyyttä ja typeryyttä, kun hän katsoo asialliseksi valistaa meitä vakavaa tautia vastaan vuosikausia kestämisen äärirajoilla taistelleita tuollaisella väitteellä, joka on vastoin kaikkea lääketieteen vuosikymmeniä kestäneiden tutkimusten tuloksia Alzheimerin taudin oireista. Omat pragmaattiset kokemuksemme olivat toden totta toisenlaiset, sillä olimme jo vuosia rypeneet virtsan ja ulosteiden kanssa päivin öin.

 

16.2.2018

"Inkontinenssi ei kuulu Alzheimerin taudin oireisiin!"

Valvira totesi syksyllä 2019 lausunnossaan, jonka se antoi eduskunnan oikeusasiamiehen pyytämään selvitykseen, että inkontinenssi kuuluu Alzheimerin taudin vaikean vaiheen oireisiin. Myös arvostettu geriatrian emeritaprofessorin erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä kertoi keväällä 2019 perehdyttyään tapaukseemme, että Inkontinenssi kuuluu kiistatta tämän neurologisen sairauden oireisiin. Sen pitäisi olla hänestä selvää kaikille hoitoalalla toimiville. Mitä syytä ja kompetenssia Vesikansalla oli kyseenalaistaa kokeneen ja meidät hyvin tuntevan terveyskeskuslääkärin ja sosiaalihoitajan jo vuosia sitten toteama vaimoni pidätyskyvyn menettäminen? Miksi Vesikansa uskoo ja esittää tällaista hölynpölyä ottamatta asiasta selvää?

 

Vesikansa keksi luvata ilman perusteluja, että voisihan ne vaipat saada heti, jos pidätyskyvyttömyys ja vaippojen tarve on mainittu jossain sairauskertomuksessa. Kerroin, että hänen alaisuuteensa kuuluva sosiaalivirasto kirjasi sosiaaliohjaajan kotikäynnin jälkeen jo edellisenä kesänä yli puoli vuotta sitten 21.7.2017 vaimoni sairauden hoitosuunnitelmaan virtsankarkaamisen ja vaippojen käytön. Onhan se suunnitelma hänen nähtävissään, kun vaivautuu tiedustelemaan alaisiltaan. Ei vaivautunut. Vesikansan tälläkään lupauksella ei ollut mitään katetta, sillä vaipat jäivät edelleen saamatta. Siis lupasi, että saa, jos on mainittu. Ja kun kerron, että on mainittu, emme silti saa. Sitä paitsi tämä selitys oli täyttä hölynpölyä, sillä ministeriön määräyksissä ei ole mitään mainintaa siitä, että omahoitotarvikkeiden saamiseksi pitäisi olla joku diagnoosi kirjattuna sairauskertomuksessa.

Vesikansa oli kysynyt vastauksessaan, haluanko tehdä päätöksestä kaupungille muistutuksen. Vastasin, että en. Halusin vain tietää, mihin päätös perustuu. Myöhemmin tarkensin vaatimustani ja vaadin julkisuusperiaatteen mukaisesti saada itselleni sen asiakirjan, johon tämä hylkäävään päätökseen oikeuttava peruste on kirjattu.

 

Aloin selvittää tarkemmin, mitä määräyksiä omahoitotarvikejakelusta löytyy netistä. Sieltä löytyi helposti Sosiaali- ja terveysministeriön 25.6.2013 laatima omahoitotarvikejakelua koskeva Kuntainfo 4/2013, jossa on kaikki kuntien tarvikejakelua koskevat määräykset. Heti ensilukemalla selvisi, että kaupungin vaatima karenssi ei ole ainakaan ministeriön ohjeiden mukainen. En löytänyt mistään lakiteksteistäkään tai asetuksista mitään kolmen kuukauden karenssista.

Tästä hetkestä lähtien minulle oli aivan selvää, että Helsingin kaupunki ei noudata omahoitotarvikejakelussaan ministeriön määräyksiä eikä Suomen lainsäädäntöä eikä toimi hyvän hallintotavan mukaisesti. Tajusin myös, että tämä laiton kolmen kuukauden omavastuuvelvoite on koskenut meidän lisäksemme kaikkia helsinkiläisiä potilaita, joille lääkärit ovat määränneet omahoitotarvikkeita. Siis valtava joukko sairaita ja vanhuksia on jäänyt ilman omahoitotarvikkeitaan.

Päätin, että en alistu perusteettomaan mielivaltaan, enkä jätä tämän asian selvittämistä kesken, vaikka siihen menisi kuinka paljon aikaa ja voimia. En todellakaan osannut kuvitella, että Helsingin kaupungin johtajat eivät vastaisi kyselyihini, eivätkä myöntäisi mitään virheitään koskaan. Eivät sittenkään, vaikka Suomen valtion korkeimmat laillisuusvalvojat antoivat heidän toimistaan langettavat lausuntonsa ja vaativat korjaamaan kaupungin toiminnan lailliseksi (!).

Oikeusvaltioperiaate 

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan 

”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.

Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

Nämä vaatimukset sisältävät laillisuuden ja lakisidonnaisuuden.

Laillisuusperiaate sisältää kiellon menetellä viranomaistoiminnassa vastoin lakia

ja toisaalta vaatimuksen siitä, että viranomaisten toiminnalla

tulee olla oikeusjärjestykseen nojaava laillinen peruste.

Viranomaistoiminta vastoin lakia ja lain rajat ylittäen on kiellettyä.

Lakisidonnaisuuden periaatteen mukaan yksilön oikeuksien

ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla.

Lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle.

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>