28.5.2018
Vetoomus pormestari Jan Vapaavuorelle
Koska mitään ei taaskaan kuulunut aikoihin. Kirjoitin pormestari Jan Vapaavuorelle kirjeen, jossa pyysin häneltä apua, jotta saisin vastauksen kyselyyni. Vetosin pormestarille lähettämässäni kirjeessä sydämen hyvyyteen, jota äitini oli saanut osakseen hänen edeltäjältään ylipormestari Eero Rydmanilta vuonna 1952. Hän olisi ottanut perheemme kesäksi asumaan huvilalleen, kun äitini oli häädön saatuamme istunut turhaan pienen vauvan kanssa kahden kuukauden ajan joka aamu huoneenvuokralautakunnassa saamatta asuntoa.
Hyvä Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori
Käännyn Teidän puoleenne, koska en ole saanut alaisiltanne pyytämääni apua. Yritän toimia samalla tavoin kuin äitini tasan 66 vuotta sitten. Perheemme oli silloin maaliskuussa 1952 saanut häädön Uudenmaankatu 34:ssa olevasta vuokrayksiöstä. Vähäiset huonekalumme jätimme talon takapihalle pressun alle. Yövyimme milloin missäkin. Äitini oli jo kuukauden ajan istunut joka aamu kahdeksasta alkaen Huoneenvuokralautakunnan odotussalissa puolivuotiaan pikkusiskoni kanssa, mutta mistään ei löytynyt meille asuntoa. Lopulta äitini väsyi ja meni kaupunginjohtajan, ylipormestari Eero Rydman puheille. Hän olikin hyvin humaani henkilö. Ylipormestari sanoi, että he olivat juuri muuttamassa kesähuvilalleen ja me voisimme tulla sinne asumaan kesäksi heidän kanssaan. Äitini palasi huoneenvuokralautakuntaan ja kysyi, haluavatko he todella, että meidän räkänokkamme menevät pormestarin huvilalle. Eivät halunneet. Saimme heti asunnon Kotkankatu 2:sta. Toivon, että nykyisellä pormestarillamme riittäisi yhtä paljon sydämen lämpöä.
Lähetin Teille helmikuun alussa tiedoksi Sanna Vesikansalle lähettämäni kirjeen (liite). Kerroin siinä kuinka kahdeksan vuotta Alzheimerin tautia sairastaneelta 77-vuotiaalta vaimoltani vaaditaan virtsankarkausdiagnoosista laskettuna kolmen kuukauden omavastuuaika kaupungin jakamien vaippojen saamiseksi. Terveyskeskuksessa, jossa jo 14 vuotta meitä hoitanut omalääkäri tuntee tilanteemme ja tarpeemme hyvin, ei tällaisesta karenssista ollut mitään tietoa. Ei ole vieläkään, eikä voikaan olla, sillä minulle on myöhemmin selvinnyt, että sellaista päätöstä ei ole koskaan tehty. Välinevarastossa on vain alettu vaatia karenssia diagnoosista lukien, vaikka kaupungin kirjallisten ohjeiden mukaan vaippojen saamiseksi riittää edelleen, että tarvetta on ollut jo kolmen kuukauden ajan. Meillä se vaatimus oli täyttynyt vähintään kymmenkertaisesti. Omalääkärimme lähetteessä todettiin juuri näin.
Kysyin Sanna Vesikansalta muutamia yksinkertaisia asioita, joihin kuvittelin hänen sosiaali- ja terveysalan apulaispormestarina ja lautakunnan puheenjohtajana osaavan vastata. Miksi karenssipäätös tehtiin? Mihin tavoitteisiin sillä pyrittiin? Miten paljon pohdittiin päätöksen seurannaisvaikutuksia? Minkälaista taustatietoa ja asiantuntemusta päättäjillä oli päätöksen tekemiseen? Hän ei vastannut kysymyksiini, mutta kertoi pyytäneensä virkahenkilöitä selvittämään, miten nämä asiat on hoidettu ja miettimään, miten he voisivat toimia paremmin yksilöitä kunnioittavalla tavalla. Selvittely ei ollut edennyt mitenkään, kun sitä kaksi kuukautta sitten kyselin häneltä.
Vastauksessaan Vesikansa valisti minulla pöyristyttävällä tavalla. Hän kertoi saaneensa asiantuntijoiltaan tiedon, että Alzheimerin taudin oireisiin ei kuulu pidätyskyvyttömyys, joten potilas ei tarvitse säännöllisesti vaippoja. Vaimoltani on kadonnut jo aikoja sitten muisti kokonaan. Hän ei muista enää yhtään mitään, vaan tarvitsee apuani ihan kaikessa joka hetki. Ei hän ole enää vuosiin muistanut, missä on vessa. Ei hän edes tiedä, mikä vessa on ja mihin sitä käytetään. Kun tarpeet ovat tullakseen, ne tulevat juuri siinä paikassa ja sellaisin seurauksin kun tulevat. Mutta Vesikansan asiantuntijat tuntuvat tietävän asiamme paremmin kuin omalääkärimme ja minä vaimoni pitkäaikaisena omaishoitajana. Ihmettelen vaan, miten ajattelematon tuollaisessa asemassa oleva ihminen voi olla, kun ei ota asioista kunnolla selvää, vaan paljastaa tietämättömyytensä ja ymmärtämättömyytensä älyttömillä mielipiteillään.
Vesikansa mainitsi myös vastauksessaan, että vaipat voi saada ilman omavastuuta, jos virtsankarkaaminen on mainittu jossain sairauskertomuksessa. Lähetin hänelle uuden omalääkäriltämme saamani lausunnon, jossa hyvin selvästi korostetaan, että virtsankarkaamista ja vaippojen tarvetta on meillä ollut jo vuosia. Lausunnolla ei ollut vaikutusta. En ole saanut vieläkään tietoa omavastuun täyttymisestä. Vesikansa kertoi kaksi kuukautta sitten, että terveysasemien johtajalääkäri Olli Huuskonen on luvannut osaltaan vastata kysymyksiini. Ei ole vielä kuulunut eikä näkynyt mitään.
Omaishoitajan arki on rankkaa ponnistelua yötä päivää voimien ja sietokyvyn rajamailla. Romahdus ja masennus voivat tulla pienistäkin vastoinkäymisistä. Nyt siihen riitti nöyryyttävä kohtelu välinevarastossa. Apulaispormestarin ylimielinen välinpitämättömyys vain pahensi tilannetta. Kaupungin johtavat byrokraatit tekevät päätöksiään välittämättä siitä, miten ne vaikuttavat ihmisten elämään. Eivät he kuuntele edes omia lääkäreitään ja sosiaaliviranomaisiaan, jotka tuntevat kansalaisten olot. Hyvinvointitornin kuplasta ei näe eikä kuule vähäosaisten huolia. Kaupungin sivuilla kannustetaan ottamaan vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista ja terveydestä. Samalla asukkaille turvataan tarvittaessa aukoton apu. Vaikuttaa aikamoiselta hurskastelulta, sillä omaishoitajien todellisuus on jotain aivan muuta. Säästämme arvokkaalla uurastuksellamme huomattavan määrän yhteiskunnan varoja, mutta apua emme saa, kun pyydämme sitä kaupungin johdolta.
Yritin saada Vesikansalta vain selvyyttä, miksi karenssipäätös tehtiin, mutta en saanut. Miksi hän ei vastannut, että sellaista päätöstä ei ole tehty? Vai eikö hän tiedä, mitä hänen alaisensa puuhailevat? Miksi hän antoi katteettomia lupauksia selvityksistä ja puhui palturia muistisairauden oireista ja karenssivaatimuksista? Olen edelleen sitä mieltä, että omavastuun vaatiminen meiltä oli kohtuutonta. Haluan kaupungin myöntävän, että meidän olisi kuulunut saada vaipat heti. Yleisemmin ottaen toivoisin kaupungin ottavan päätöksiä tehdessään huomioon kaupunkilaiset, tavalliset ihmiset. Ja että omaishoitajien työtä arvostettaisiin nykyistä huomattavasti enemmän.
Ystävällisin terveisin...
Nykyisen pormestarin sydän pysyi kylmänä. Hän ei vastannut. Ei hän vastannut koskaan mihinkään muuhunkaan kirjeeseeni. En keksi muuta syytä vastaamattomuudelle kuin sen, että housuihinsa virtsaavan ja ulostavan vanhan sairaan mummelin murheet eivät sopineet hra pormestarin presidenttitien agendaan.
Koko asia olisi ollut helppo selvittää tässä vaiheessa ja se olisi pitänyt selvittää. Yhteiskunnan tärkeät viranomaiset olisivat säästyneet monilta turhilta toimilta. Toimialan apulaispormestari Vesikansalla oli avaimet käsissään ja hänen olisi pitänyt vaatia virheellisen menettelyn korjaamista, mutta hänellä ei ollut kykyä – ja tuskin haluakaan – puuttua alaistensa laittomaan toimintaan. Hän ei vaivautunut ottamaan tosiasioista selvää, vaan piiloutui kelvottomien asiantuntijoidensa taakse ja jätti asian selvittämisen sikseen lupauksistaan huolimatta.
Kaupungin kaikista toimista vastaavan Vapaavuoren olisi juristina pitänyt tajuta ja selvittää, mitä oli tekeillä ja uskoa, kun hänelle kerrottiin, että hänen alaisensa eivät työssään noudata Suomen lainsäädäntöä ja ministeriön määräyksiä. Vastuullinen, valpas, valistunut, huolellinen ja vahva johtaja olisi ilman muuta puuttunutkin asiaan ja hoitanut sen heti kuntoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti