SYYSKUU 2020: Valviran lausunto oikeusasiamiehelle ja vastaus hallinto-oikeuden vastinepyyntöön

 

14.9.2020

Selvennystä Silenille

Lähetin Helsingin poliisilaitokselle yhteenvedon tapahtumista taustatiedoksi virkavelvollisuuden rikkomista koskevan rikosilmoituksen tutkintajohtajalle Markku Silenille

Tutkinnanjohtaja Markku Silen

Helsingin poliisilaitos

Sain 2.4.2020 vahvistuksen rikosilmoituksesta 5500/R/22059/20.  Asianimikkeenä on ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”. Minulla ei ole tarkempaa tietoa ilmoituksesta, mutta arvelen tietosuojavaltuutetun tehneen ilmoituksen Juha Ahosen ja mahdollisesti muidenkin ylilääkäreiden suorittamasta potilastietojen luvattomasta katselemisesta.

Tämä liittyy laajempaan prosessiin, joka on kestänyt jo yli kaksi ja puoli vuotta. Helsingin kaupungin omahoitotarvikepisteessä päätettiin helmikuussa 2018 hylätä hoitavan lääkärin vakavasti sairaalle vaimolleni määräämä vaippalähete vastoin ministeriön määräyksiä. Eduskunnan oikeusasiamies, Valvira ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto ovat todenneet kaupungin toimineen laittomasti, mutta kaupunki ei ole tehnyt vieläkään mitään asian korjaamiseksi. Kaupunki ei noudata toiminnassaan hallintolakia eikä julkisuuslakia. Oikeuskanslerinvirasto on siirtänyt asian uudelleen käsiteltäväksi oikeusasiamiehen virastolle. Hallintolain noudattamatta jättämisestä tekemäni valitus on myös ratkottavana Helsingin hallinto-oikeudessa.

Tutkittuani asiaan liittyvää lainsäädäntöä, olen päätynyt siihen, että Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori on syyllistynyt virkavastuuta koskevan perustuslain 118 pykälässä mainittuun valvonnan laiminlyöntiin, kun hän ei ole puuttunut alaistensa laittomaksi todettuun toimintaan, vaikka hän on tiennyt siitä. Haluaisin tehdä siitä rikosilmoituksen, mutta en tiedä, miten toimia. Toisaalta voimani eivät taida enää riittää siihen, sillä olen jo vuosia ollut vakavasti sairaan vaimoni omaishoitaja. Hän tarvitsee apuani ihan kaikessa joka hetki.

Olen laatinut tästä kaikesta liitteenä olevan laajan ja seikkaperäisen yhteenvedon. Toivottavasti saatte siitä jotain selvennystä, mitä kaikkea kummallista on ehtinyt tapahtua tässä prosessissa, jonka kaiken järjen mukaan ei olisi pitänyt alkaakaan. Eikä se olisi alkanutkaan, jos Helsingin kaupunki noudattaisi toiminnassaan Suomen lainsäädäntöä.

 Ystävällisin terveisin...

 

16.9.2020

Puuttuvia asiakirjoja oikeusasiamiehen kansliasta

Sain postia eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta. Kirje sisälsi seuraavat kaupungille lähetetyssä selvittelypyynnössä mainitut asiakirjat, joita en ollut aikaisemmin nähnyt (vaikka minun olisi kuulunut saada ne nähtäväkseni):

• Valviran lausunto oikeusasiamiehelle 20.10.2019 (V/22625/2019)
• terveysasemien johtajaylilääkärin Timo Lukkarisen 14.8.2019 antama selvitys Valviralle
• terveys- ja päihdepalvelujen johtajan Leena Turpeisen, terveysasemien johtajalääkärin Timo Lukkarisen ja omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen ilmoitukset aluehallintovirastolle 29.5. – 1.6.2019.

 

Valviran oikeusasiamiehelle 20.10.2019 antama lausunto

Lausunnon on allekirjoittanut ylijohtaja Markus Henriksson, oli mielenkiintoista luettavaa. Olin tähän asti ollut siinä uskossa, että Valvira ei ollut lainkaan käsitellyt asiaa, koska ainoa tieto, joka minulla oli Valviran vastauksesta, oli oikeusasiamiehen 31.3.2020 antamaan ratkaisuun kirjoitettu lause ”Valvira yhtyy aluehallintoviraston antamaan ratkaisuun”. Nyt minulle valkeni, että Valvirahan olikin selvittänyt asiaa perinpohjaisesti ja antanut oikeusasiamiehelle seikkaperäisen ja tiukan lausunnon.

Valviran lausunnossa viitataan Kuntaliiton ja STM:n yhdessä vuonna 2013 laatimaan yleiskirjeeseen, Kunta-infoon, jossa todetaan, että hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Lain esitöiden mukaan jakelu aloitetaan, mikäli hoitotarvikkeiden tarpeen arvioidaan jatkuvan vähintään kolme kuukautta. Valvira näkee ristiriidan terveydenhuoltolain ja Helsingin kaupungin pysyväisohjeen PYSY044 välillä, jossa vaaditaan, että sairauden on pitänyt kestää hoitotarvikkeita myönnettäessä kolme kuukautta. Valvira korostaa lausunnossaan, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi jo huhtikuussa 2019 kantelun ratkaisussaan, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan pysyväisohje PYSY044 on ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

Valviran lausunnossa pohditaan laajasti virtsankarkailudiagnoosin tekemisen vaikeutta. Siihen ei ole olemassa yksinkertaista tai yksiselitteistä menetelmää.

Valviran mielestä ulkopuoliset eivät pysty välttämättä arvioimaan objektiivisesti virtsanpidätyskyvyttömyyden pitkäaikaisuutta tai vaikeusastetta, vaan hoitotarvikejakelussa on pitkälti luotettava potilaalta tai tämän omaisilta saatuun tietoon. Näin juuri. Meillä oli kotona jo useamman vuoden ajan ollut hyvin konkreettisia kokemuksia virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn menettämisestä. Terveysaseman lääkäri ja hoitaja ja myös sosiaalihoitaja olivat tästä hyvin tietoisia. Omahoitotarvikevaraston ylilääkäri tiesi omasta mielestään meidän asiamme ylitse muiden tietämättä meistä mitään.

 

Muilta osin Valviran lausunnossa todetaan aluehallintoviraston tavoin, että kaupungin laatimat ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että hoitotarvikejakelu ei menetellyt vaimoni tapauksessa asianmukaisesti. Hoitotarvikejakelun olisi pitänyt käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. Tätä mieltä olen ollut koko ajan ja olen esittänyt mielipiteeni ja vaatimukseni moneen kertaan kaupungin asiasta vastaaville johtajille. Toistaiseksi vielä ilman tulosta.

 

Valviran lausunto Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun toiminnasta on kauttaaltaan suoraan sanottuna madonlukua ja pässinlihaa. Se ei jätä vähääkään tulkinnanvaraa sen toteamiseksi, että Helsingin kaupunki on toiminut omahoitotarvikejakelussaan vastoin lakia  ja ministeriön määräyksiä ja että hoitavan lääkärin tekemän vaippamääräyksen kumoaminen helmikuussa 2018 oli laiton teko, joka olisi pitänyt korjata heti keväällä 2018.

Timo Lukkarisen 14.8.2019 antama selvitys Valviralle

HELSINGIN KAUPUNKI 1 (2) SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMIALA 

Vastine Valviran selvityspyyntöön dnro V/22625/2019 KEL 2019-007052 Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelua säätelee pysyväisohje44 (PYSY044). Tämä pysy-ohje tukeutuu ja täyttää STM:n kunta-infona antamat ohjeet hoitotarvikejakelusta. Viimeisin kuntainfo on julkaistu 4/2013. 

Ohjeeseen tulleeseen EOAK päätökseen liittyen PYSY044:ää ollaan muuttamassa niin, että se korostaa entistä enemmän potilaskohtaista yksilöllistä arviointia. Lisäksi pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelun aloittaminen välittömästi tarpeen tullessa ilmi.

Prosessi kulkee seuraavalla tavalla:

1. Potilasta hoitava lääkäri tai ylilääkärin ohjeistuksella delegoituna hoitaja tekee omahoitotarvikejakeluun lähetteen.

2. Lähete käsitellään omahoitotarvikejakelussa ja mikäli PYSY044 mukaiset ohjeelliset määrät eivät ylity tai kyse ei ole erityisen tarkkailun alla olevasta tuotteesta, omahoitotarvikejakelun hoitohenkilöstö toimittaa tuotteet automaattisesti potilaalle

3. Mikäli kyseisen lähetteen tarvikemäärät ylittävät PYSY-ohjeessa tavanomaiseksi arvioidun tarpeen tai kyse on erityistarkkailussa olevasta tuotteesta, omahoitotarvikejakelun ylilääkäri arvioi lähetteen ja tekee päätöksen hoitotarvikemääristä.

4. Ylilääkäri huomioi päätöksessään aina yksilöllisen tarpeen ja potilaan oman toiveen.  Ylilääkäri tekee kuitenkin päätöksensä lääketieteellisen tarpeen mukaisesti noudattaen käypähoitosuosituksia tai jos sellaista ei ole, hyvää lääketieteellistä hoitokäytäntöä.

5. Mikäli omahoitotarvikkeiden tarve muuttuu, alkaa prosessi joko alusta tai kohdasta 2. riippuen tuotteesta ja potilaan sairaudesta.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri tukeutuu diagnostiikassa hoitavaan tahoon eikä kohtaa tai tutki potilaita itse.  Hän pyytää tarvittaessa lisätietoja hoitotarvikelähetteen tehneeltä henkilöltä. 

Uudet PYSY-ohjeet ja niihin tulevat päivitykset tiedotetaan asianosaisille linjaorganisaation mukaisesti ja tässä tapauksessa henkilöstölle lähiesimiesten kautta. Uusi henkilöstö perehdytetään työpaikan käytänteisiin ja heille osoitetaan henkilö, jolta kysyä.

Valitettavasti terveysaseman N tapauksessa ohjeistus ei ilmeisimmin ole saavuttanut toivotulla tavalla henkilöstöä. Kiinnitämme tähän entistä vahvemmin huomiomme. Ohjeistusten yhdenmukaistamiseksi ja käytettävyyden parantamiseksi olemme aloittaneet keväällä 2019 hankkeen, jossa kaikki ohjeet kasataan keinoälyn ja kehittyneen hakutoiminnon avulla työntekijöiden saataville. Tämä parantaa entisestään ohjeistusten jalkautumista ja tarjoaa alustan myös käytännönläheisempien ohjeiden levittämiseen. PYSY044 kuuluu näihin ohjeisiin, jotta terveydenhuoltolain 24§ toteutuu. Yhdenvertaisuus hoitotarvikkeiden jakelussa on pyritty varmistamaan prosessilla, joka on kuvattu aiemmin vastineessa. 

Timo Lukkarinen

terveysasemienjohtajalääkäri

LIITTEET 1. Vastaukset Etelä-Suomen aluehallintovirastolle (HEL 2018-009467, dnro ESAVI/15607/06.03.00/2018)  2. PYSY044 

 

Terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen näyttää luvanneen 15.8.2019 Valviralle antamassaan vastineessa, että kaupungin ohjeita ollaan muuttamassa niin, että se korostaa entistä enemmän potilaskohtaista yksilöllistä arviointia ja että pitkäaikaisten sairauksien kohdalla ohjeistetaan jatkossa hoitotarvikejakelu aloittamaan välittömästi tarpeen tullessa ilmi. Tätä kaupunki ei ole kertonut meille vieläkään. Miten olisi voinutkaan kertoa, koska kaupunki ei ole muuttanut ohjeitaan. Muutos ei näy mitenkään edes omahoitotarvikejakelun sivuilta netissä. Eikä kaupunki ole oikaissut meitä koskevaa laitonta päätöstään.

 

Lukkarinen toteaa tässä selvityksessään, että ”mikäli PYSY44 mukaiset ohjeelliset määrät eivät ylity” ja ”mikäli lähetteen tarvikemäärät ylittävät PYSY-ohjeessa tavanomaisen tarpeen”. Sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa, jota kaikkien kuntien on noudatettava, sanotaan selvästi, että kunnat voivat laatia omia ohjeistuksiaan hoitotarvikkeiden jakelusta, mutta ohjeet eivät saa rajoittaa yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa tarvikemäärää, joten kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden enimmäismääriä. Terveydenhuoltolain esitöissä todetaan, että hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. Kaupungin tulkinta tarvikemäärästä on määräysten vastainen, sillä tarvikejakelijoilla ei ole oikeutta puuttua lääkärin määräämään tarvikkeiden määrään. 

Aluehallintovirasto ja oikeusasiamies totesivat ratkaisuissaan jo keväällä, että kunta ei voi asettaa omahoitotarvikkeille enimmäismääriä ja kertoivat sen Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalalle, mutta Lukkarinen ei näköjään ole ymmärtänyt asiaa vielä syksylläkään. Ja Turpeinen hyväksyy Lukkarisen ymmärtämättömän tulkinnan. Ja Jolkkonen hyväksyy Turpeisen ymmärtämättömän tulkinnan hyväksymisen. Ja Vapaavuori ei puutu mihinkään, vaan hyväksyy kaikki alaistensa virantoimituksissa tekemät laittomuudet, vaikka perustuslain mukaan ”Virkamiehillä on ehdoton velvoite kaikissa tehtävissään noudattaa lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti”. Näin toimii maailman toimivin kaupunki Helsinki käytännössä.

 

Lukkarinen sivuaa selvityksessään myös sitä, että terveysasemallamme ohjeistus ei ilmeisemmin ole saavuttanut henkilöstöä toivotulla tavalla. Ei todellakaan! Omahoitotarvikejakelun pysyväisohje on laadittu 17.12.2013. Terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen olivat päivittäneet ohjeet 1.12.2017 ja lisänneet sinne laittomaksi todetun vaatimuksen kolmen kuukauden karenssista diagnoosin kirjaamisesta lähtien. Kun meidän hoitava lääkärimme kirjoitti tarvikemääräyksen 30.1.2018, terveysasemalla ei ollut mitään tietoa ohjeiden päivityksestä. Terveysasemalla toimittiin tammikuussa 2018 tarkalleen olemassa olevien ohjeiden mukaisesti. Niissä ei vaadittu mitään diagnoosia. Lukkarisen ”Ilmeisemmin” on turhan vaatimaton ilmaisu. Etenkin kun hänen on täytynyt tietää, että terveysasemamme ei ollut saanut uusia ohjeita vielä kesään 2018 mennessäkään. Luultavasti ei vieläkään.

Potilastietoihin ei ollut muutenkaan mitään syytä kirjata erillistä diagnoosia inkontinenssista eikä mistään muustakaan oireesta, koska terveysasemalla oltiin hyvin tietoisia tilanteestamme ja terveysaseman pätevälle henkilökunnalle oli selvää, mitä oireita Alzheimerin vaikeaan vaiheeseen kuuluu. Sosiaaliviraston hoitosuunnitelmaanhan virtsankarkaus oli kirjattu jo edellisenä kesänä. 

Vaikka terveysasemamme potilaskirjaukset eivät ehkä vastanneet kaikkia byrokratiavaatimuksia, se ei ainakaan ole näkynyt siinä, miten meitä on hoidettu. Meistä on pidetty ja pidetään terveysasemalla todella hyvää huolta. Pieniinkin tarpeisiin reagoidaan heti. Selvisimme esimerkiksi vaimoni keuhkoveritulpasta tammikuussa 2020 nimenomaan omalääkärimme asiantuntevan ja ripeän toiminnan ansiosta. Terveysaseman omalääkärillä oli myös suuri merkitys, kun toivuin sydänpysähdyksestäni. Mielestäni on tarpeetonta ja asiatonta moittia terveysasemamme henkilökuntaa siitä, että se ei olisi muka hoitanut tätä asiaa kunnolla.

 

 

17.9.2020

Vastaselitepyyntö hallinto-oikeudesta

Helsingin hallinto-oikeus lähetti vastaselitepyynnön. Minulla on siis mahdollisuus 8.10.2020 mennessä kommentoida Helsingin kaupungin lähettämää vastinetta. Kaupunki oli liittänyt vastineeseensa nipun vanhoja asiakirjoja, jopa ne elokuussa 2018 saamani ylilääkärien höpinät, jotka perustuivat kaupungin laittomiksi todettuihin pysyväisohjeisiin. En ruvennut niitä enää ruotimaan.

Kaupungin hallinto-oikeudelle esittämä lyhyt vastine oli yllätysveto. Sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkosen ja terveys- ja päihdepalvelujen johtajan Leena Turpeisen 3.9.2020 antaman vastauksen selvityspyynnön liitteenä on terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarisen vastaus lausuntopyyntöön (Hel 2020-008844). Siinä Lukkarinen kertoo katsovansa, että kyseessä olisikin tosiallinen hallintotoiminta, josta ei tehdä kirjallista muutoksenhakukelpoista hallintopäätöstä.

Onko tämä ’tosiallinen hallintotoiminta’ joku Lukkarisen oma älynväläys? Vai ovatko Jolkkonen, Turpeinen ja Lukkarinen yrittäneet keksiä yhdessä ovelan juonen päästä pälkähästä? Ei, se on pormestari Vapaavuoren hyväksymä kaupungin virallinen vastaus Helsingin hallinto-oikeuden tiedusteluun hallintoriita-asiassa!

Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, Oikeuskanslerinvirasto ja Helsingin hallinto-oikeus ovat kaikki ottaneet tästä asiasta tekemäni kantelun tai valituksen käsiteltäväkseen ja ovat antaneet tai ovat antamassa niistä ratkaisunsa. Nämä laillisuutta valvovat korkeat viranomaiset ovat ottaessaan asian käsiteltäväkseen ratkaisseet valituskelpoisuuden, Ne ovat samalla ottaneet kantaa siihen, että kyseessä on hallintopäätös eikä tosiallinen hallintotoiminta. Hallintotoiminnasta ei voi valittaa, mutta hallintopäätöksestä voi.

Aluehallintovirasto moitti kaupunkia ratkaisussaan keväällä 2019 siitä, että kaupungin olisi pitänyt viivyttelemättä kirjallisesti ilman eri pyyntöä kertoa ratkaisun perusteet ja asiakkaan oikeusturvakeinot, kuten muistutusmenettely. Oikeusasiamies ja Valvira yhtyvät näihin moitteisiin. Eivät laillisuutta valvovat viranomaiset olisi tällaista vaatimuksia esittäneet, jos kyseessä olisi pelkkä tosiallinen hallintotoiminta.

On järkyttävää huomata jälleen kerran kaupungin johtavien ylilääkäreiden tietämyksen ja ymmärtämyksen taso. Ylilääkärit eivät osaa erottaa hallintotoimintaa hallintopäätöksestä, vaikka heillä on ollut käytettävissään kaikki nuo valvontaviranomaisten päätökset ja tarvittavat lakitekstitkin ovat vapaasti kaikkien luettavissa netissä.

Täsmennän vielä: Helsingin kaupungin omahoitotarviketoimipisteessä oli tehty päätös, jossa hylättiin potilasta hoitavan ja potilaan tilanteen perin pohjin tuntevan lääkärin tekemä yksilölliseen harkintaan perustuva määräys potilaan pitkäaikaisen vakavan sairauden vuoksi tarvitsemista välttämättömistä potilaalle lain mukaan kuuluvista ilmaisista omahoitotarvikkeista. Terveysaseman lääkäri oli toiminut lähetettä tehdessään tarkalleen ministeriön määräysten ja potilaslainsäädännön mukaisesti ja terveysasemalla käytössä olleita ohjeita noudattaen. Hoitavan lääkärin tekemä tarvikemääräys oli hoitoratkaisu, joka oli tehty olemassa olevaan tietoon perustuen yhteisymmärryksessä potilaan ja tämän omaisen kanssa näiden hyväksymänä. Viranomainen käytti julkista valtaa tekemällä asianomaista kuulematta yksipuolisesti päätöksen, jolla oli suoranaista oikeudellista ja taloudellista vaikutusta yksityisen henkilön oikeuksiin. Päätöksellä poistettiin konkreettisesti hallintokoneiston ulkopuolisen henkilön oikeus tarvikkeisiin, joihin hänellä ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan on kiistaton oikeus. Tällaista päätöstä Helsingin kaupungin terveysasemien johtajalääkäri Lukkarinen pitää esimiestensä hyväksymänä tosiallisena hallintotoimintana. Haloo!!

 

Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla toimivien ylilääkäreiden (Jolkkonen, Turpeinen, Lukkarinen, Siekkinen, Huuskonen, Sinkkonen, Ahonen jne.) suomen kielen taito ja kirjoitettujen asioiden ymmärtämiskyky ovat tämän prosessin edetessä osoittautuneet alusta alkaen huolestuttavan vaatimattomiksi. Kun he joutuvat linjaorganisaatiossa olemaan lisäksi hallinnollisia esimiehiä ja vastaamaan omista tekemisistään ja alaistensa tekemisistä tuntematta hallintolakia ja julkisuuslakia, on tuloksena tuollainen asiantuntematon vastaus hallinto-oikeuden selvityspyyntöön. Koko tämän prosessin alkusyy oli ylilääkäreiden vajavainen suomen kielen taito ja siitä johtuen laittomien ohjeiden laatiminen. Jos joku Helsingin ylilääkäreistä olisi hallinnut suomen kieltä edes auttavasti ja osannut lukea Kuntainfoa oikein (niin kuin kaikissa muissa kunnissa osattiin), kolmea kuukautta ei olisi ohjeissa liitetty diagnoosiin, vaan ministeriön ohjeiden mukaisesti pitkäaikaissairauden kestoon. Olisimme säästyneet paljolta turhalta.

Helsingin kaupunki ei antanut vaimolleni

ministeriön määräämiä lakisääteisiä vaippoja,
koska meiltä puuttui sen mielestä
kolmen kuukauden omavastuuvelvoitteen suorittaminen.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, eduskunnan oikeusasiamies ja Valvira
ovat kaikki todenneet,
että kolmen kuukauden karenssivaatimus on laiton.
 Ne ovat vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman päätöksensä.

Helsingin kaupunki ei ole korjannut laitonta päätöstään,
emmekä ole saaneet vaippoja.

 Ainoastaan tästä on ollut koko ajan kyse.
Ei mistään muusta.

22.9.2020

Kommentteja kaupungin ylilääkäreiden reposteluihin

Saatuani eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta takautuvasti puuttuvia asiakirjoja kirjoitin niistä kommenttejani.

Hyvä Häkan Stoor

Kiitos kirjeestänne, joka sisälsi kiinnostavia asiakirjoja! Moni asia valkeni toisella tavalla. Etenkin Valviran lausunto oikeusasiamiehelle 21.10.2019 oli mielenkiintoista luettavaa. Ihmettelen, että en ole saanut sitä mistään aikaisemmin. Olin todella siinä uskossa, että Valvira ei käsitellyt asiaa ollenkaan, koska oli käynyt selville, että Etelä-Suomen aluehallitus oli jo antanut ratkaisunsa.

Kysymykseen Leena Turpeisen puuttuvasta lausunnosta vastaan, että kyllä minun puolestani asian voi siirtää oikeusasiamiehen ratkaistavaksi, mikäli se on tarpeen. Kerron jäljempänä, miten olen itse jo saanut tämän puuttuvan asiakirjan.

Kun olen kaikin mahdollisin keinoin yrittänyt ajaa asiaani oikeudenmukaiseen ratkaisuun ja tehnyt valituksia ja kanteluja sinne tänne, olen onnistunut sählimään niin, että eri viranomaiset käsittelevät samoja asioita ristiin, rastiin ja päällekkäin. Olin ehtinyt jo tehdä kesäkuun alussa valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen, kun en aavistanut oikeusasiamiehen kanslian käsitelleen toukokuista kirjettäni kanteluna.

 

Helsingin hallinto-oikeus lähetti minulle 17.9.2020 vastaselityspyynnön Helsingin kaupungin antamiin selityksiin. Kaupunki oli toimittanut hallinto-oikeudelle seuraavat asiakirjat:

1.      Muistutus omahoitotarvikejakelun toiminnasta 10.8.2018  

2.      Muistutus omahoitotarvikejakelun toiminnasta 11.3.2019  

3.      Kantelu ja päätös, Aluehallintovirasto, 16.4.2019  

4.      Kantelu ja päätös, Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, 24.5.2019  

5.      Vastine Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen 1.6.2019
   (Timo Lukkarinen, Leena Turpeinen, Juha Ahonen)

6.      Selvitys hoitotarvikejakelua koskevaan asiaan Valviralle 15.8.2019       (Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen)

7.      Valviran kirje 4.4.2020

8.      Vastaus selityspyyntöön 3.9.2020 (Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen)

9.      Vastaus lausuntopyyntöön 3.9.2020 (Timo Lukkarinen)    

Kaksi ensimmäistä olen ruotinut jo perin pohjin lähettäessäni keväällä 2019 kommenttini oikeusasiamiehen kansliaan ja aluehallintovirastoon. Seuraavat kaksi ovat tuttuja virastojen lausuntoja. Viides oli sama, jonka sain Teiltä ja kuudes onkin juuri se puuttuva Leena Turpeisen lausunto. Itse asiassa lähettämässänne Valviran lausunnon lopussa on siitä kaksi sivua (johtajalääkärin vastine 14.8.2019), joten Turpeisen lausunnosta puuttuu vain saatesivu. Voinen skannata sen tämän kirjeen liitteeksi. Valvira kirje 4.4.2020 on se, jossa se ilmoitti kaupungille, että Valviran vastaus eduskunnan oikeusasiamiehen 21.5.2019 esittämään selvitys- ja lausuntopyyntöön ei johtanut enää toimenpiteisiin oikeusasiamiehen kansliassa.

  

Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja poimin muutamia kohtia Helsingin hallinto-oikeudelle antamastani vastaselityspyynnöstä, sillä ne liittyvät myös oikeusasiamiehen kansliassa olevaan kanteluun. En ole vielä lähettänyt vastaselitystäni, sillä määräaika on vasta 8.10.2020.

Kommentteja lausuntopyynnön vastaukseen, jonka Helsingin kaupunki on antanut Helsingin hallinto-oikeudelle 3.9.2019

Helsingin kaupunki on ottanut yllättävän ja oudon asenteen hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa. Johtajalääkäri Timo Lukkarinen kertoo katsovansa, että ”kyseessä olisi tosiallinen hallintotoiminta, josta ei tehdä kirjallista muutoksenhakukelpoista hallintopäätöstä”.

Kun kaupungin omahoitotarvikevarastossa päätettiin kumota potilasta hoitavan ja potilaan tilanteen perin pohjin tuntevan lääkärin yksilölliseen arviointiin perustuvan pitkäaikaisen sairauden vuoksi tarvitsemien välttämättömien omahoitotarvikkeiden määräys, joka oli tehty tarkalleen ministeriön määräysten ja potilaslainsäädännön mukaisesti, ei kyseessä todellakaan ole pelkkä tosiallinen hallintotoimi vaan hallintopäätös. Päätöksessä poistettiin konkreettisesti yksipuolisesti ja perustelematta hallintokoneiston ulkopuolisen henkilön oikeus tarvikkeisiin, joihin hänellä on ministeriön määräysten ja lainsäädännön mukaan kiistaton oikeus.

Eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintavirasto ja Valvira ovat kaikki todenneet ratkaisuissaan, että päätös oli laiton, koska omahoitotarvikejakelijoilla ei ollut oikeutta puuttua hoitavan lääkärin tarvikemääräykseen eikä kaupungin vaatimasta omavastuusta tai kolmen kuukauden karenssista ole mitään mainintaa Kuntainfossa, jossa Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut kaikkien kuntien noudatettavaksi ohjeet, joiden mukaan omahoitotarvikejakelussa on toimittava. Hyvän hallintotavan ja hallintolaissa annettujen määräysten mukaan viranomaisen olisi pitänyt pyytämättä lähettää tästä päätöksestä pöytäkirjanote perusteluineen ja oikaisuvaatimusohjeineen ja valitusosoituksineen asianomaiselle erikseen tiedoksi kirjeellä. Helsingin kaupunki ei ole toiminut niin, ei ole kertonut useista pyynnöistäni huolimatta päätöksensä perusteita eikä antanut minulle vaatimiani asiakirjoja.

En hyväksy Lukkarisen esittämää tulkintaa. Kyse on paljon vakavammasta asiasta, hallintolain ja julkisuuslain sekä ministeriön määräysten noudattamatta jättämisestä. Kaupungin johtajat ovat syyllistyneet minun tulkintani mukaan perustuslain virkavastuupykälässä (118 §) mainittuun lainvastaiseen toimintaan ja valvonnan laiminlyöntiin ja aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa.

Mielestäni on aika halpamaista yrittää väistää viranomaisen vastuuta väittämällä laitonta vallankäyttöä vain tosialliseksi hallintotoiminnaksi, vaikka tällä kaupungin omahoitotarvikepisteen päätöksellä oli suoranaista oikeudellista ja taloudellista vaikutusta yksityisen henkilön oikeuksiin. On myös mahdollista – jopa todennäköistä - että Lukkarinen ei tunne hallintolakiakaan. Esimerkin vuoksi voin mainita, että olen kyllä ollut Helsingissä terveydenhuollossa myös tosiallisen hallintotoiminnan kohteena, kun pysähtynyt sydämeni käynnistettiin vuonna 2007 Meilahden sairaalassa ja aivan äskettäinkin, kun terveydenhoitaja poisti punkin polvitaipeestani.

 

Kommentteja Helsingin kaupungin Valviralle antamaan selvitykseen 15.8.2019

Tätä Helsingin kaupungin 15.8.2019 Valviralle antamaa vastinetta en ole päässyt kommentoimaan, koska en ole ollut tietoinen sen olemassaolostakaan. Johtaja Leena Turpeisen lyhyestä saatetekstiosuudesta tein seuraavan havainnon:

 Johtaja Leena Turpeinen ei osaa näköjään vieläkään käyttää relatiivilauseen korrelaattia oikein, kun hän kirjoittaa, että ”olen pyytänyt vastinetta terveysasemien johtajaylilääkäri Timo Lukkariselta, joka on selvitykseni liitteenä”. Tämän toteaminen  ei ole saivartelua, sillä Helsingin kaupungin ylilääkäreiden suomen kielen taidon puute oli aivan ratkaiseva epäkohta, joka aiheutti koko tämän prosessin. Leena Turpeinen ja Juha Jolkkonen ovat monilta osin laittomaksi todetussa omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeessaan kirjoittaneet ”diagnoosin kirjaaminen, josta on kulunut vähintään kolme kuukautta” kun ministeriön Kuntainfossa tämä kolme kuukautta on mainittu ainoastaan kohdassa ”pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta”. Asia muuttuu aivan muuksi, kun relatiivilauseen korrelaatti muutetaan. Jos joku Helsingin ylilääkäreistä olisi hallinnut suomen kieltä edes auttavasti ja osannut lukea Kuntainfoa oikein - niin kuin kaikissa muissa kunnissa osattiin - kolmea kuukautta ei olisi ohjeissa liitetty diagnoosiin, vaan ministeriön ohjeiden mukaisesti pitkäaikaissairauden kestoon. Olisimme säästyneet paljolta turhalta.

  

Nyt minulla on mahdollisuus antaa myös johtajalääkäri Timo Turpeisen selvityksestä vastaselitys hallinto-oikeudelle. Kopion luonnokseni tähän, koska siinä on sellaisia asioita, jotka oikeusasiamiehen kansliassakin olisi hyvä tietää: 

Terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen toteaa selvityksessään, että ”mikäli PYSY44 mukaiset ohjeelliset määrät eivät ylity” ja ”mikäli lähetteen tarvikemäärät ylittävät PYSY-ohjeessa tavanomaisen tarpeen”.

Sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa, jota kaikkien kuntien on noudatettava, sanotaan selvästi, että ”kunnat voivat laatia omia ohjeistuksiaan hoitotarvikkeiden jakelusta, mutta ohjeet eivät saa rajoittaa yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa tarvikemäärää, joten kunta ei voi asettaa ehdottomia tarvikkeiden enimmäismääriä”. Terveydenhuoltolain esitöissä todetaan, että ”hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri”. Kaupungin tulkinta tarvikemäärästä on määräysten vastainen, sillä tarvikejakelijoilla ei ole oikeutta puuttua lääkärin määräämään tarvikkeiden määrään.

Kohta ”Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri tukeutuu diagnostiikassa hoitavaan tahoon, eikä kohtaa tai tutki potilaita itse. Hän pyytää tarvittaessa lisätietoja hoitotarvikelähetteen tehneeltä henkilöltä” tuntuu hyvältä. Jos sen mukaisesti olisi toimittu helmikuussa 2018, koko tätä prosessia ei olisi tarvittu. Ylilääkärinkään ei olisi tarvinnut hoitavaksi lääkäriksi tekeytyneenä mennä urkkimaan vaimoni salaisia potilastietoja. Tältä osin Lukkarisen lupaava muutos - mikäli se joskus toteutuu - on merkittävä, sillä vielä elokuussa 2018 ylilääkäri Ahonen oli sitä mieltä, että ”aivan samoin kuin kirurgi voi muuttaa hoitavan lääkärin lähetettä tai jopa hylätä sen, hänkin voi niin tehdä”.

Lukkarinen sivuaa selvityksessään myös sitä, että terveysasemalla ohjeistus ei ilmeisemmin ole saavuttanut henkilöstöä toivotulla tavalla. Ei todellakaan! Omahoitotarvikejakelun pysyväisohje on laadittu 17.12.2013. Terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen olivat päivittäneet ohjeet 1.12.2017 ja lisänneet sinne vaatimuksen kolmen kuukauden karenssista diagnoosista lähtien. Kun meidän hoitava lääkärimme kirjoitti tarvikemääräyksen 30.1.2018, terveysasemalla ei ollut mitään tietoa ohjeiden päivityksestä. Siellä toimittiin tarkalleen olemassa olevien ohjeiden mukaisesti. Niissä ei vaadittu mitään diagnoosia. Lukkarisen ”Ilmeisemmin” on turhan vaatimaton ilmaisu. Pienellä vaivalla hän olisi saanut selville, että terveysasema ei todella ollut saanut uusia ohjeita vielä kesään 2018 mennessäkään.

Kun Lukkarinen kirjoitti 14.8.2019, että ohjeita ollaan muuttamassa, on aihetta epäillä, että tämäkään muutos ei tapahdu kovin pian, sillä missään ei näy mitään muutosten aikataulua. En ole vielä huomannut mistään, että muutos olisi toteutunut edes vuoden 2020 syksyyn mennessä.

 

Kommentteja Valviran lausuntoon Helsingin kaupungin inkontinenssituotteiden jakelukäytännöstä 21.10 2110

Valviran lausunto on hyvin laadittu. Siinä on mm. ansiokkaasti pohdittu pidätyskyvyn menettämisen arvioinnin vaikeutta. Valviran mielestä viime kädessä potilaan ja hänen omaistensa mielipide on ratkaiseva.

Lausunnossa todetaan aluehallintoviraston tavoin, että kaupungin laatimat ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että hoitotarvikejakelu ei menetellyt vaimoni tapauksessa asianmukaisesti. Hoitotarvikejakelun olisi pitänyt käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. Tätä mieltä olen ollut koko ajan ja olen esittänyt mielipiteeni ja vaatimukseni moneen kertaan kaupungin asiasta vastaaville johtajille. Toistaiseksi vielä ilman tulosta. 

 

* * *

Meille tämä vaippa-asia ei ole taloudellinen ongelma, sillä meidän talouttamme vaippojen osto ei romuta, koska olemme eläneet jo kauan yksinkertaista elämäämme yhteiskunnasta syrjäytettyinä toisiimme käpertyneinä ja vähillä kuluilla selviten. Tämä on minulle vakava periaatekysymys. On oikeutettua vaatia, että myös Helsingin kaupungin on noudatettava kaikessa toiminnassaan Suomen lakeja ja ministeriön määräyksiä. Kyse ei ole vain meistä ja tästä vaippa-asiasta vaan koko kaupungin toiminnasta ja johtajien suhtautumisesta kaupunkilaisten vähäosaisiin. Meilläkin  pitää olla oikeus ihmisarvoa kunnioittavaan oikeudenmukaiseen kohteluun.

Suhtautumiseni tähän prosessin on muuttunut sitä mukaa kun uusia omituisuuksia on ilmennyt kaupungin taholta. Minulle oli alusta alkaen selvää, että kaupunki ei ollut toiminut oikein. Vähällä vaivalla sain siitä varmuuden selailemalla lakitekstejä ja ministeriön kuntainfoa. Halusin ensin vain saada päätökseen oikaisun. Pyysin kaupungilta selitystä päätöksen perusteluista, jotta voisin aloittaa oikeuksieni ajamisen viranomaisten avulla, mikäli kaupunki ei peru laitonta päätöstään. En saanut perusteluja enkä asiakirjaa, joten en voinut toimia järjestelmällisesti. Niinpä tämä älytön soppa lähti hakoteille.

Mitä enemmän olen lakiteksteihin perehtynyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että kaupunki ei toimi hyvän hallintotavan mukaisesti, eikä se noudata toiminnassaan hallintolakia eikä julkisuuslakia eikä ministeriön määräyksiä. Tuntuu myös siltä, että kaupunki lupailee yhtä ja toista, mutta ei täytä lupauksiaan. Oikeusasiamies on esimerkiksi 19.8.2020 selvityspyynnössään pyytänyt kaupunkia toimittamaan minulle asiakirjoja. Ei ole vielä kuukauteen näkynyt eikä kuulunut mitään. Tällaista kaupungin menettely on ollut koko ajan Vesikansan keväällä 2018 antamista katteettomista lupauksista lähtien.

En usko, että olemme ainoat kaltoin kohdellut, vaan kaupunki ei vaan kerta kaikkiaan piittaa määräyksistä, koska niistä ei tule sanktioita. Virkavastuuseen kuuluvan valvonnan laiminlyönnistäkin on laissa tarkat määräykset rankkoine rangaistuksineen, mutta eivät Helsingin kaupungin johtajat silti puutu tietämiinsä laittomuuksiin, koska kukaan ei sitä konkreettisesti vaadi. Valvontavastuu kuuluu tässä asiassa toimialajohtaja Juha Jolkkoselle ja vastuu kaupungin kaikista toiminnoista pormestari Jan Vapaavuorelle. Onko tosiaan niin, että tarkat ja helposti ymmärrettävät lakitekstit ovat käytännössä vain kuolleita kirjaimia?

Tinkimätön tavoitteeni on yhä saada Helsingin kaupungin johtajat kunnioittamaan toimimassaan lakeja - erityisesti perustuslain 118 §:ää.

Ystävällisin terveisin...

<< EDELLINEN     ALKUUN    SEURAAVA >>