Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa, mutta joskus totuus on taruakin ihmeellisempää. *** Tämä on yksi niistä tositarinoista, joissa riittää ihmettelemistä. *** Näytelmän tapahtumat alkavat Suomi nimisessä oikeusvaltiossa sijaitsevan maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistautuneen Helsinki nimisen kunnan sosiaali- ja terveystoimialan Koskelan omahoitotarvikejakelupisteessä, mutta leviävät vähitellen ympäri rakasta isänmaatamme tuhansien aurinkojen loistaessa. *** Pääosan esittäjän rooli lankeaa itseoikeutetusti virkavastuun mukaisesti Jan Vapaavuorelle. *** Merkittäviä sivuosia näyttelevät parhaiden kykyjensä mukaisesti Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen, Juha Ahonen, Sami Sarvilinna, Olli Huuskonen, Kristian Sinkkonen, Timo Siekkinen, Markku Silen ja koko Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan virkamieskunta. *** Ulkopuolisina tarkkailijoina vuorottelevat mm. eduskunnan oikeusasiamies, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Valvira, oikeuskansleri, Helsingin hallinto-oikeus, Sosiaali- ja terveysministeriö, tietosuojavaltuutettu, Helsingin poliisilaitos ja poliisihallitus. *** Vapaavuoren häivyttyä viiden vuoden kuluttua vanhenevaa virkavastuutaan pakoon olympiakomitean suojiin uudeksi pääroolin esittäjäksi on pyrkinyt ja päässyt Juhana Vartiainen, joka vastaa elokuusta 2021 lähtien kaikesta Helsingin kaupungin toiminnasta ja erityisesti siitä, että kaupunki noudattaa lakia kaikessa toiminnassaan. *** Nimeltä mainitsemattomalta kaltoinkohdellulta vakavasti muistisairaalta avuttomalta vanhukselta on riistetty kansalaisoikeudet, eikä hänelle ole syrjittynä jätetty tässä näytelmässä osaa eikä arpaa, vaipoista puhumattakaan. *** Subjektiivisen objektiivisena kertojana on hänen omaishoitajansa. *** Näytelmän käsikirjoitus perustuu Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan omahoitotarvikejakelussa keksittyyn mielikuvitukselliseen ideaan, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. *** Tarinassa esille tuodut virkamiesten lainvastaiset teot tai vanhusten kaltoinkohtelut eivät ole herättäneet kiinnostusta kaupungin luottamusmiehissä eikä tutkivassa journalismissa.

15.1.22

Viestejä päättäjille apulaisoikeusasiamiehen langettavan ratkaisun jälkeen

Apulaisoikeusasiamiehen langettavan ratkaisun jälkeen halusin kertoa siitä mahdollisimman laajasti eri tahoille, joiden on tarpeen tietää Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta.


12.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille 'daniel.sazonov@hel.fi'; 'seija.muurinen@kolumbus.fi'; 'maaret.castren@gmail.com'; 'matti@mattiniiranen.fi'; 'juva.kati@gmail.com'; 'minna.lindgren69@gmail.com'; 'oula.silvennoinen@helsinki.fi'; 'pentti@arajarvi.fi'; 'sinikka.vepsa@elisanet.fi'; 'samuel.adouchief@gmail.com'; 'mikko.paunio@outlook.com'; 'eva.biaudet@eduskunta.fi'.


Hyvät sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet

Lähetän tiedoksenne eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin päätöksen kantelussa Hoitotarvikkeiden jakelukäytäntö ja asiakirjojen käsittely EOAK/3279/2020.

Toimintasääntönne mukaan sosiaali- ja terveystoimialan pitäisi toimia alaisuudessanne.

Apulaisoikeusasiamies on ottanut päätöksessään jyrkästi kantaa moneen vakavaan sosiaali- ja terveystoimen toimialalla ilmenneeseen epäkohtaan ja laittomuuteen. Lautakunnan olisi syytä puuttua niihin. Olisi ollut syytä jo monta vuotta sitten.

Omaishoitajan päiväkirja -blogissani on kopio päätöksestä. Siellä on hyvin paljon muutakin tähän aiheeseen liittyvää aineistoa. Osoite on https://byrokratia.blogspot.com.

Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomuudet ovat ratkaistavina myös Helsingin hallinto-oikeudessa.

Ystävällisin terveisin...

 

Näistä Minna Lindgren ja Sinikka Vepsä ovat aikaisemmin regoineet viesteihini.
Nyt apulaisoikeusasiamiehen langettava ratkaisu ei tuntunut kiinnostavan sote-lautakunnassa ketään. 



18.11.2021

Arvelin Kuntaliittoa kiinnostavan, kun Helsingin kaupunki toimii lainvastaisesti eikä noudata sen antamia ohjeita omahoitotarvikejakelussa, joten Lähetin 
Kuntaliittoon Minna Karhuselle ja muutamalle johtajalta tuntuvalle (Hanna Tainio, Arto Sulonen, Annika Korpela, Anna Haverinen, Alexander Eriksson, Sanni Uotinen ja Joona Räsänen) kirjeen, jossa kerroin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta menettelystä omahoitotarvikejakelussa ja apulaisoikeusasiamiehen sitä koskevan kantelun langettavasta ratkaisusta.


Hyvä Minna Karhunen

Olen joutunut vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana ajamaan jo melkein neljän vuoden ajan hänen lakisääteisiä oikeuksiaan Helsingin kaupungin laitonta mielivaltaa vastaan. 

Kaupunki kieltäytyi helmikuussa 2018 antamasta vaimolleni hoitavan lääkärin määräämiä ilmaisia vaippoja. Omahoitotarvikejakelussa vaadittiin vastoin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton julkaisemassa Kuntainfossa 4/2013 kunnille antamia ohjeita ennen vaippojen saamista kolmen kuukauden karenssia, omavastuuvelvoitetta ja inkontinenssidiagnoosia. Kaupungin johtajat eivät ole suostuneet korjaamaan tekemäänsä lainvastaista päätöstään, vaikka maamme ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi 4.11.2021 ratkaisunsa viimeisimmässä kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän pani vireille keväällä 2020 lähettämäni kirjeen johdosta. Päätöksessä tuomitaan jyrkästi Helsingin kaupunginsosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä kaupunki on kohdellut meitä huonosti ja loukannut oikeuksiamme. Hän toteaa, että kaupungin virheellisen lainvastaisen menettelyn takia emme ole saaneet potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa ja antaa siitä kaupungille huomautuksen. 

Kantelun päätöksessä pidetään poikkeuksellisena sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten piittaamatonta suhtautumista ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten esittämiin vaatimuksiin. Apulaisoikeusasiamies antoi myös siitä kaupungille huomautuksen. Hän vaatii kaupunkia esittämään anteeksipyynnön meille ja laatimaan hyvitysesityksen kärsimämme tappion johdosta, kun olemme joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. Lisäksi apulaisoikeusasiamies on tehnyt kaupungille selvityspyynnön sen varmistamiseksi siitä, että vastaavaa ei tapahdu jatkossa ja toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta.

Oikeusasiamiehen kanslia julkaisi päätöksensä verkossa, jossa julkaistaan sellaisia ratkaisuja, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa. Linkki kantelun ratkaisuun on https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.

En tiedä, miten hyvin tiedot kulkevat eri viranomaisten kesken, mutta halusin varmistaa, että myös Kuntaliitossa tiedetään, miten itsensä maailman toimivimmaksi kaupungiksi julkaissut mallioppilas Helsinki todellisuudessa kohtelee kaltoin laillisuutta valvovien viranomaisten laittomaksi toteamalla toiminnallaan sairaita avuttomia vanhuksia ja heidän omaishoitajiaan. 

Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja. Koko materiaali on runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän reaaliaikaisesti osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com. 

Pyydän, että Kuntaliitossa perehdytään tähän Helsingin kaupungin laittomaan toimintaan ja viranomaisten sen johdosta antamiin ratkaisuihin ja ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Asia on vielä ratkaistavana myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonne tein valituksen 9.6.2020.

Helsingissä 18.11.2021

Ystävällisin terveisin...


Minna Karhunen kiitti viestistä ja kertoi välittävänsä sen sosiaali- ja terveysyksikön johtajalle Sari Raassinalle. Eipä asiani näyttänyt Kuntaliittoa sen kummemmin kiinnostavan.




18.11.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta myös Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille 'juhana.vartiainen@hel.fi'; 'anni.sinnemaki@hel.fi'; 'nasima.razmyar@hel.fi'; 'daniel.saxonov@hel.fi'; 'paavo.arhinmaki@hel.fi'; 'sari.sarkomaa@eduskunta.fi'; 'anniina.iskanius@gmail.com'; 'maarit.vierunen@gmail.com'; 'reetta.vanhanen@helsinki.fi'; 'tuomas.rantanen@voima.fi'; 'johanna.nuorteva@edu.hel.fi'; 'elisa.gebhard@gmail.com'; 'minja.vasemmistoliitto@gmail.com'; 'jussi.halla-aho@perussuomalaiset.fi'; 'marcus.rantala@gmail.com'; 'sami.sarvilinna@hel.fi'. 

Saatesanoissa kerroin, että lähetän kirjeen hallituksen jäsenille, koska kokemukseni mukaan minun on syytä epäillä, että Helsingin kaupungin sisällä tieto ei välity virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä toivotulla tavalla. 


Helsingin kaupunginhallituksen jäsenille

Kokemukseni mukaan minun on syytä epäillä, että Helsingin kaupungin sisällä tieto ei välity virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä toivotulla tavalla, joten lähetän kaupunginhallituksen jäsenille tiedon apulaisoikeusasiamiehen tekemästä ratkaisusta Helsingin kaupungin hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä koskevassa kantelussa.

Olen joutunut vakavasti muistisairaan vaimoni omaishoitajana ajamaan jo melkein neljän vuoden ajan hänen lakisääteisiä oikeuksiaan Helsingin kaupungin laitonta mielivaltaa vastaan. 

Kaupunki kieltäytyi antamasta vaimolleni hoitavan lääkärin määräämiä ilmaisia vaippoja. Omahoitotarvikejakelussa vaadittiin vastoin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton julkaisemassa Kuntainfossa 4/2013 kunnille antamia ohjeita kolmen kuukauden karenssia, omavastuuvelvoitetta ja inkontinenssidiagnoosia ennen vaippojen saamista. Kaupungin johtajat eivät ole suostuneet korjaamaan tekemäänsä lainvastaista päätöstään, vaikka maamme ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi 4.11.2021 ratkaisunsa viimeisimmässä kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän pani vireille keväällä 2020 lähettämäni kirjeen johdosta. Päätöksessä tuomitaan jyrkästi Helsingin kaupunginsosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä kaupunki on kohdellut meitä huonosti ja loukannut oikeuksiamme. Hän toteaa, että kaupungin virheellisen lainvastaisen menettelyn takia emme ole saaneet potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa ja antaa siitä kaupungille huomautuksen. Kantelun päätöksessä pidetään poikkeuksellisena sosiaali- ja terveystoimen toimialan virkamiesten piittaamatonta suhtautumista ylimpien laillisuutta valvovien viranomaisten esittämiin vaatimuksiin. Apulaisoikeusasiamies antoi myös siitä kaupungille huomautuksen. Hän vaatii kaupunkia esittämään anteeksipyynnön meille ja laatimaan hyvitysesityksen kärsimämme tappion johdosta, kun olemme joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. Lisäksi apulaisoikeusasiamies on tehnyt kaupungille selvityspyynnön sen varmistamiseksi siitä, että vastaavaa ei tapahdu jatkossa ja toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta.

Oikeusasiamiehen kanslia julkaisi päätöksensä verkossa, jossa julkaistaan sellaisia ratkaisuja, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa. Linkki kantelun ratkaisuun on https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/3279/2020.


Lähetän tämän viestini, koska haluan varmistaa, että myös kaupunginhallituksessa tiedetään, miten itsensä maailman toimivimmaksi kaupungiksi julistanut mallioppilas Helsinki todellisuudessa kohtelee kaltoin sairaita avuttomia vanhuksia ja heidän omaishoitajiaan laillisuutta valvovien viranomaisten laittomaksi toteamalla toiminnallaan. 

Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja. Koko materiaali on runsaine liitetietoineen omaishoitajan päiväkirja -blogissa, jota päivitän reaaliaikaisesti osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com. 


Pyydän, että kaupunginhallitus perehtyy tähän Helsingin kaupungin laittomaan toimintaan ja viranomaisten sen johdosta antamiin ratkaisuihin ja ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin. Mainittakoon, että olen lähettänyt tästä asiasta pormestari Juhan Vartiaiselle selvityspyynnön jo 20.9.2021, mutta hän ei ole siihen vastannut.

Asia on vielä ratkaistavana myös Helsingin hallinto-oikeudessa, jonne tein valituksen 9.6.2020.

Helsingissä 18.11.2021

Ystävällisin terveisin...


Sari Sarkomaa otti yhteyttä kuukautta myöhemmin. Kukaan muu ole ei reagoinut mitenkään.



23.11.2021

Otin uudelleen yhteyttä oikeustieteen tohtori Anna Mäki-Petäjä-Leinoseen, joka toimii Itä-Suomen yliopistossa vanhusoikeuden professorina. Kerroin tarkemmin tapauksestamme ja apulaisoikeusasiamiehen tuoreesta langettavasta ratkaisusta. 

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen kiitti kokemustemme kertomisesta. Hän piti oikeusasiamiehen päätöstä erittäin merkittävänä ja harvinaisen kovasanaisesti laadittuna ja piti hyvänä, että Helsingin osalta huonoon käyttäytymiseen tullee stoppi nyt kun EOA on asiaan näin vahvasti puuttunut.



24.11.2021

Hilkka Ahde piti Helsingin kaupunginvaltuustossa budjettikeskustelun yhteydessä tulisen puheenvuoron, jossa hän siteerasi pitkiä pätkiä apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta. Kiitin häntä hienosta kannanotosta.



1.12.2021 

Kuuntelin radiossa Satu Valton ohjelmaa muistisairaudesta ja omaishoitajista. Keskustelijoina olivat kuopiolainen opettaja Suvi Tirkkonen, joka on ollut muistisairaan omaishoitajana ja kirjoittanut siitä kirjan sekä yliopistotutkija Mari Aaltonen Tampereen yliopiston ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköstä. Ohjelma lipaisi meidän tilannettamme aika läheltä, joten otin yhteyttä keskustelijoihin ja kerroin omista kokemuksistani. 

Jatkoimme mielipiteiden vaihtoa omaishoitajien kohtelusta jonkin aikaa.  



3.12.2021 

Kerroin emeritusprofessori Olli Mäenpäälle apulaisoikeusasiamiehen langettavasta ratkaisusta, sillä hän oli jo pari vuotta sitten tutustunut tähän tapaukseen ja kertonut, että Helsingin kaupungin toiminta vaikuttaa monelta osin lainvastaiselta.

Olli Mäenpää onnitteli, kun asia näyttää etenevän vaikkakin myöhässä ja kohtuuttoman työlään menettelyn jälkeen. Hän piti virkavastuun toteuttamista hankalan ja lisäsi, että se on hänestäkin suomalaisen oikeusvaltion yksi heikko kohta.


 

7.12.2021

Lähetin tiedon apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta Helsingin kaupungin johtoryhmän jäsenille 'juhana.vartiainen@eduskunta.fi'; 'sami.sarvilinna@hel.fi'; 'paavo.arhinmaki@eduskunta.fi'; 'nina.gros@hel.fi'; 'juha.jolkkonen@hel.fi'; 'satu.jarvenkallas@hel.fi'; 'liisa.kivela@hel.fi'; 'markus.kuhn@hel.fi'; 'tommi.laitio@hel.fi'; 'nasima.razmyar@hel.fi'; 'marja-leena.rinkineva@hel.fi'; 'mikko.rusama@hel.fi'; 'tuula.saxholm@hel.fi'; 'daniel.sazonov@gmail.com'; 'anni.sinnemaki@hel.fi'; 'kaisa.soininen@hel.fi'. 


Hyvä Helsingin kaupungin johtoryhmän jäsen

Vuosien kokemukseni perusteella minulla on syytä epäillä, että valvovien viranomaisten tekemät päätökset eivät kulkeudu kaupungin johdon ja viranhaltijoiden tietoon tarpeeksi hyvin, joten lähetän Teille varmuuden vuoksi tiedon eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 tekemästä langettavasta ratkaisusta kanteluun, joka koski kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laitonta toimintaa.

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia vastoin lainsäädäntöä ja sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton antamia ohjeita vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta kolmen kuukauden karenssia ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat todenneet ratkaisuissaan, että karenssivaatimus on laiton. Ne ovat vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman toiminnan moneen kertaan. Kaupungin ylilääkärit ovat luvanneet korjata, mutta eivät ole kuitenkaan totelleet viranomaisten määräyksiä.

Törmäsin omalta osaltani tähän laittomaan toimintaan vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana helmikuun 2018 alussa, kun omahoitotarvikejakelussa hylättiin vaimoani hoitavan lääkärin tekemä vaippamääräys. Siitä lähtien olen kaikilla mahdollisilla keinoilla yrittänyt saada asian korjatuksi tekemällä kanteluja ja valituksia viranomaisille. Etelä-Suomen aluehallintovirasto, eduskunnan oikeusasiamies, Valvira ja Helsingin hallinto-oikeus ovat antaneet asiasta langettavat ratkaisunsa. Oikeuskanslerikin on käsitellyt asiaa, mutta siirtänyt ratkaisun oikeusasiamiehelle.


Tuoreimmassa ratkaisussaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 päätöksensä hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.

Kanteluun sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään. Ei voinutkaan vastata, koska se ei ollut tehnyt mitään. Se oli jopa 11.3.2019 ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaamasta viesteihini. Sen lupauksen kaupunki piti.

Apulaisoikeusasiamiehen langettavassa päätöksessä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä. 

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Poimintoja päätöksestä:

  • Apulaisoikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle huomautuksen. 

  • Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten viesteihin ja kannanottoihin.

  • Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 

  • Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

  • Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 

Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös ei jätä vähäisintäkään tulkinnan varaa sille, etteikö kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla olisi toimittu lainvastaisesti ja kelvottomalla tavalla ja kohdeltu kaltoin vakavasti sairasta avun tarpeessa olevaa vanhusta ja hänen omaishoitajaansa.

Helsingin hallinto-oikeus antoi myös 23.11.2021 päätöksen pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020. Hallinto-oikeus totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Asiassa ei sen mukaan ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoi, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu.


Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä virkavastuuseen kuuluvan toiminnan laillisuuden valvonnan.  

Miten on mahdollista, että kaupungin laiton toiminta on voinut jatkua vuosikausia kenenkään kaupungin toiminnan laillisuudesta vastaavan henkilön puuttumatta asiaan? Miten on mahdollista, että kaupungin johdosta kukaan ei ole puuttunut laittomuuksiin edes silloin, kun ylimmät laillisuusvalvojat ovat esittäneet vaatimuksensa laittomuuksien korjaamiseksi? Eikö kaupungilla ole mitään omavalvontaa? On, mutta laittomuuksin ovat syyllistyneet juuri omavalvonnan valvojat. Pitäisihän kaupungissa olla myös sisäinen tarkastaja. En ole kuullut, että olisi puuttunut laittomuuksiin. Kerroin kesällä 2020 kaupungin laittomasta toiminnasta ja valvontaviranomaisten vaatimuksista tarkastusviraston johtajalle ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Vastaanotto oli vaimeaa.

Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut koko tämän prosessin ajan virkavastuullaan Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Helsingin kaupunginvaltuusto on 22.6.2016 päättänyt, että pormestarin lisäksi myös apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, joten entinen apulaispormestari Sanna Vesikansa on myös virkavastuussa sosiaali- ja terveystoimialan toiminnasta virkavastuun vanhenemiseen saakka. 

Pormestari Jan Vapaavuori sai tietää vaimoani koskevasta laittomasta päätöksestä neljä päivää päätöksen jälkeen 6.2.2018. Samoin Sanna Vesikansa ja Nasima Razmyar. Vapaavuorelle lähetin näiden vuosien aikana useita vetoomuksia. Hän ei vastannut yhteenkään, eikä puuttunut laittomuuksiin. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai perusteellisen selvityksen kaupungin laittomasta toiminnasta 24.8.2018. Saman selvityksen saivat myös Jan Vapaavuori, Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen, Juha Ahonen, Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen. Kaikki edellä mainitut tiesivät, että kaupunki toimii lainvastaisesti, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Ei edes silloin, kun saivat laittomuuksien korjausvaatimuksia keväästä 2019 lähtien ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

Pormestari Juhana Vartiaiselle kerroin laittomasta toiminnasta heti hänen astuttuansa virkaan. Tiesihän hän siitä jo edellisellä vaalikaudella ollessaan valtuustossa. Lähetin hänelle 20.9.2021 kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi vaimoni suhteen on toimittu laittomasti. Vastausta ei ole kuulunut ja kaupungin tapojen mukaisesti ei edes julkisuuslain mukaista perustelua, miksi hän ei ole vastannut. Huhtikuusta 2020 lähtien olen moneen kertaan lähettänyt tästä asiasta viestejä ja vetoomuksia sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsenille. Kaupungin johtoryhmässäkin on monta jäsentä, jotka ovat tienneet kaupungin laittomasta toiminnasta vuosikausia.


Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on vielä käsiteltävä erikseen. Hän on juuri se henkilö, joka on laatinut Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelulle pysyväisohjeistuksen PYSY044, johon on kirjattu laiton kolmen kuukauden karenssivaatimus. Hän on yrittänyt korjata ohjeistusta, mutta ei ole siinä vieläkään onnistunut. Ohjeet ovat yhä laittomat, koska Jolkkonen ei tiedä, mikä on relatiivilauseen korrelaatti. Näinä vuosina Jolkkonen on päivittänyt kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omavalvontasuunnitelman, jonne hän on kirjoittanut mm. 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:

Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!


Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, koska kaupunki on vaatinut vuosikausia kaikilta omahoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssin ennen kuin omahoitotarvikkeita on alettu antaa. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. Toivoisin, että Helsingin kaupungin johtoryhmä tuntisi vastuunsa ja ymmärtäisi toimia oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta asiaankuuluvan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.


Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja ja pitää päiväkirjaa. Se on runsaine liitetietoineen netissä omaishoitajan päiväkirja -blogissa osoitteessa  https://byrokratia.blogspot.com. 

 

On jo käynyt selväksi, että ainakin pormestari Jan Vapaavuori ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen ovat laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa, joten minulla on perustuslain 118 §:n mukaisesti oikeus vaatia heitä rangaistaviksi virkavastuun rikkomisesta ja vaatia heiltä vahingonkorvausta. 

Syy, miksi kaupunki on kohdellut avutonta sairasta vaimoani kaltoin syrjimällä häntä törkeästi kohta neljä vuotta, ei ole selvinnyt minulle.


Helsingissä 8.12.2021

Ystävällisin terveisin... 


Kukaan ei reagoinut asiaan mitenkään. Monet heistä ovat tienneet tästä laittomuudesta jo alusta alkaen, mutta eivät ole puuttuneet asiaan useista vetoomuksistani huolimatta.



9.12.2021

Lähetin samansisältöisen kirjeen kuin kaupungin johtoryhmälle Helsingin kaupungin sisäisen tarkastajan päällikölle Pia Linjalle. Halusin varmistaa, että Helsingin kaupungin sisäisessä tarkastuksessa tiedetään, että kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta ja että eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli antanut kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen. 


Hyvä Pia Linja

Haluan varmistaa, että Helsingin kaupungin sisäisessä tarkastuksessa tiedetään, että kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuvelvoitetta. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on antanut kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen. 

Lähdin vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun tarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän vaippalähetteen. Karenssivaatimus on laiton, se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön vaatimuksiin. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut ja vaatineet kaupunkia oikaisemaan laittoman toimintansa. Kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.


Tuoreimmassa ratkaisussaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 päätöksensä hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020, jonka hän oli pannut vireille 12.5.2020 lähettämäni kirjeen johdosta.

Kanteluun sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään. Ei voinutkaan vastata, koska se ei ollut tehnyt mitään. Se oli jopa 11.3.2019 ilmoittanut kieltäytyvänsä vastaamasta viesteihini. Sen lupauksen kaupunki on pitänyt.

Apulaisoikeusasiamiehen langettavassa päätöksessä tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa harkitsemaan, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä. 

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on apulaisoikeusasiamiehen mielestä ”menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa ”.

Poimintoja päätöksestä:

  • Apulaisoikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle huomautuksen. 

  • Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten viesteihin ja kannanottoihin.

  • Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 

  • Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

  • Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 

 

Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös ei jätä vähäisintäkään tulkinnan varaa sille, etteikö kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla olisi toimittu lainvastaisesti ja kelvottomalla tavalla ja kohdeltu kaltoin vakavasti sairasta avun tarpeessa olevaa vanhusta ja hänen omaishoitajaansa.


Helsingin hallinto-oikeus antoi myös 23.11.2021 päätöksen pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020. Hallinto-oikeus totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Asiassa ei sen mukaan ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoi, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu.


Julkisessa virassa olevilla virkamiehillä on perustuslain mukaan ehdoton velvoite kaikessa toiminnassaan noudattaa tarkkaan lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Helsingin kaupunki ei ole piitannut näistä vaatimuksista, vaan kaupungin johto on pormestaria myöten hyväksynyt alaistensa laittomat teot laiminlyömällä virkavastuuseen kuuluvan toiminnan laillisuuden valvonnan.  


Miten on mahdollista, että kaupungin laiton toiminta on voinut jatkua vuosikausia kenenkään kaupungin toiminnan laillisuudesta vastaavan henkilön puuttumatta asiaan? Miten on mahdollista, että kukaan kaupungin johdosta tai kaupungin omista valvontaa suorittavista viranhaltijoista ei ole puuttunut laittomuuksiin edes silloin, kun ylimmät laillisuusvalvojat oikeusasiamies, aluehallintovirasto ja Valvira ovat esittäneet vaatimuksensa laittomuuksien korjaamiseksi? Eikö kaupungilla ole mitään omavalvontaa? On, mutta laittomuuksin ovat syyllistyneet juuri omavalvonnan valvojat. Kerroin kesällä 2020 kaupungin laittomasta toiminnasta ja valvontaviranomaisten vaatimuksista kaupungin tarkastusviraston johtajalle ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Vastaanotto oli vaimeaa. Toinen vastasi, että tällä kertaa ei ollut tarkastuksen kohteena omaishoitajat ja toinen lupasi katsoa asiaa, mutta ei katsonut. Pitäisihän näin merkittävät laittomat toiminnat tulla automaattisesti myös kaupungin sisäisen tarkastuksen tietoon. Sisäisen tarkastuksen tehtävänähän on mm. arvioida, varmistaa ja tukea hyvän johtamis- ja hallintotavan toteutumista sekä sisäisen valvonnan, riskien hallinnan ja konsernivalvonnan tuloksellisuutta. Mielestäni sisäisen tarkastuksen perustavaa laatua oleva tavoite on, että kaupunki noudattaa toiminnassaan lakia. En ole kuullut, että tarkastajat olisivat puuttunut sosiaali- ja terveystoimen laittomuuksiin.


Kaupungin kaikesta toiminnasta on vastannut koko tämän prosessin ajan virkavastuullaan Jan Vapaavuori ja elokuusta 2021 lähtien Juhana Vartiainen. Vastuu sosiaali- ja terveystoimialasta kuuluu toimialajohtaja Juha Jolkkoselle. Helsingin kaupunginvaltuusto on 22.6.2016 päättänyt, että pormestarin lisäksi myös apulaispormestarit ovat päätoimisia luottamushenkilöitä, jotka toimivat virkavastuulla, joten entinen apulaispormestari Sanna Vesikansa on myös virkavastuussa sosiaali- ja terveystoimialan toiminnasta virkavastuun vanhenemiseen saakka. 

Pormestari Jan Vapaavuori sai tietää vaimoani koskevasta laittomasta päätöksestä neljä päivää päätöksen jälkeen 6.2.2018. Samoin Sanna Vesikansa ja Nasima Razmyar. Vapaavuorelle lähetin näiden vuosien aikana useita vetoomuksia. Hän ei vastannut yhteenkään, eikä puuttunut laittomuuksiin. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen sai perusteellisen selvityksen kaupungin laittomasta toiminnasta 24.8.2018. Saman selvityksen saivat myös Jan Vapaavuori, Kristian Siekkinen, Timo Sinkkonen, Juha Ahonen, Sanna Vesikansa, Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen. Kaikki edellä mainitut tiesivät, että kaupunki toimii lainvastaisesti, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Ei edes silloin, kun saivat laittomuuksien korjausvaatimuksia keväästä 2019 lähtien ylimmiltä laillisuusvalvojilta. 

Pormestari Juhana Vartiaiselle kerroin laittomasta toiminnasta heti hänen astuttuansa virkaan. Tiesihän hän siitä jo edellisellä vaalikaudella ollessaan valtuustossa. Lähetin hänelle 20.9.2021 kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi vaimoni suhteen on toimittu laittomasti. Vastausta ei ole kuulunut ja kaupungin tapojen mukaisesti ei edes julkisuuslain mukaista perustelua, miksi hän ei ole vastannut. Huhtikuusta 2020 lähtien olen moneen kertaan lähettänyt tästä asiasta viestejä ja vetoomuksia sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsenille


Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on vielä käsiteltävä erikseen. Hän on juuri se henkilö, joka on laatinut Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelulle pysyväisohjeistuksen PYSY044, johon on kirjattu laiton kolmen kuukauden karenssivaatimus. Hän on yrittänyt korjata ohjeistusta, mutta ei ole siinä vieläkään onnistunut. Ohjeet ovat yhä laittomat, koska Jolkkonen ei tiedä, mikä on relatiivilauseen korrelaatti. Näinä vuosina Jolkkonen on päivittänyt kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omavalvontasuunnitelman, jonne hän on kirjoittanut mm. 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:

Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!


Tämä asia ei koske ainoastaan meitä, sillä hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita, koska kaupunki on vaatinut vuosikausia kaikilta omahoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssin ennen kuin omahoitotarvikkeita on alettu antaa. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. 

Toivoisin, että Helsingin kaupungin johdossa tunnettaisiin vastuu laittomasta toiminnasta ja ymmärrettäisiin oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä hoitaa asia niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Ymmärtääkseni kaupungin sisäisellä tarkastuksella on tämän korvauksen toteuttamisessa paljon vaikutusvaltaa. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta asiaankuuluvan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.


Kaupungin tekemisistä, viranomaisten ratkaisuista ja omista pyrkimyksistäni saada vaimolleni oikeudenmukainen kohtelu on olemassa runsaasti kirjallista aineistoa. Kun kaupungin tekemiset ja tekemättä jättämiset alkoivat vaikuttaa yhä omituisemmilta ja olivat monilta osin lainvastaisia, aloin jo alkuvaiheessa koota kaikki mahdolliset asiakirjat ja kirjeenvaihdot talteen ja tehdä tapahtumista tarkkoja muistiinpanoja ja pitää päiväkirjaa. Se on runsaine liitetietoineen netissä omaishoitajan päiväkirja -blogissa osoitteessa  https://byrokratia.blogspot.com. 


On jo käynyt selväksi, että ainakin pormestari Jan Vapaavuori ja toimialajohtaja Juha Jolkkonen ovat laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan aiheuttaneet meille taloudellista vahinkoa, joten minulla on perustuslain 118 §:n mukaisesti oikeus vaatia heitä rangaistaviksi virkavastuun rikkomisesta ja vaatia heiltä vahingonkorvausta. 

Syy, miksi kaupunki on kohdellut avutonta sairasta vaimoani kaltoin syrjimällä häntä törkeästi kohta neljä vuotta, ei ole selvinnyt minulle.


Helsingissä 9.12.2021

Ystävällisin terveisin ...


Pia Linja kiitti tiedoista ja sanoi, että nämä ovat arvokasta tietoa tarkastukselle.


15.12.2021

Lähetin kirjeen Helsingin kaupungin tarkastusjohtajalle ja tarkastuslautakunnan jäsenille 'nuutti@nuuttihyttinen.com'; 'dani.niskanen@eduskunta.fi'; 'nita.austero@gmail.com'; 'iida.haglund@gmail.com'; 'sandra.p.hagman@gmail.com'; 'mjungner@gmail.com'; 'jussi.junni@helsinki.fi'; 'terhi.peltokorpi@gmail.com'; 'petrus.pennanen@avoinpuolue.fi' viestin, jossa kerroin kaupungin omahoitotarvikejakelun toimineen laittomasti ja apulaisoikeusasiamiehen antaneen siitä tehdystä kantelusta langettavan ratkaisun.


Hyvät Helsingin kaupungin tarkastuslautakunnan jäsenet

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on toimittu vuosikausia lainvastaisesti vaatimalla helsinkiläisiltä potilailta ennen tarvikkeiden jakelun aloittamista kolmen kuukauden karenssi ja omavastuuvelvoite. 

Lähdin vakavasti sairaan vaimoni omaishoitajana selvittämään asiaa, kun omahoitotarvikejakelijat hylkäsivät helmikuun 2018 alussa hoitavan lääkärin vaimolleni tekemän vaippalähetteen. Selvisi, että karenssivaatimus on laiton, se ei perustu mihinkään lakiin tai ministeriön vaatimuksiin. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat antaneet kanteluihini langettavat ratkaisut ja vaatineet kaupunkia oikaisemaan laittoman toimintansa. Kaupunki ei ole lupauksistaan huolimatta toteuttanut viranomaisten vaatimuksia.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi 4.11.2021 hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevassa kantelussa EOAK/3279/2020 kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laittomasta toiminnasta vakavan langettavan päätöksen, jossa tyrmätään kovin sanoin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkärin laiton toiminta, annetaan kaupungille useita huomautuksia ja pyydetään kaupungin sosiaali- ja terveystoimialaa esittämään hänelle, miten se voi hyvittää meille lainvastaisen menettelynsä.

Vaipat sinänsä saattavat tuntua terveestä elinvoimaisesta ihmisestä vähäpätöiseltä ongelmalta. Eivät ne sitä ole siinä vaiheessa, kun niiden aika on tullut. Tässä on kuitenkin kyse periaatteellisesti hyvin vakavasta Helsingin kaupungin hallinnon epäkohdasta. Kaupunki on rikkonut lakia vuosikausia, eivätkä johtajat ole puuttuneet laittomuuksiin, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat toistuvasti vaatineet sitä. Helsingin kaupungin johtajien ylimielinen ja piittaamaton suhtautuminen viranomaisten moitteisiin on käsittämätöntä. Apulaisoikeusasiamiehen langettava päätös on hyvin poikkeuksellinen ja ankara. Siinä puututaan vahvasti juuri kaupungin viranhaltijoiden leväperäiseen ja suhtautumiseen lainsäädäntöön. Toivon, että tarkastuslautakunnassa ymmärrettäisiin asian vakavuus ja otettaisiin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen jatkuva lainvastainen valvovien viranomaisten korjausvaatimuksista piittaamaton toiminta perusteellisesti tarkastettavaksi. Tässä on kyse myös perustuslain 118 §:n virkavastuun rikkomisesta.

Kun valvovat viranomaiset ovat toistuvasti informoineet kaupunkia näistä laittomuuksista  ja vaatineet korjauksia, eikä toimialajohtaja ole tehnyt mitään asian hyväksi, olisi kuvitellut, että edes kaupungin sisäinen tarkastus, tarkastusvirasto, tarkastuslautakunta, omavalvonta, sote-lautakunta, kaupunginhallitus tai valtuusto olisivat jotenkin reagoineet tilanteeseen. Olen kertonut tästä laittomasta toiminnasta jo viime vuoden kesänä tarkastusviraston johtajalle ja silloiselle tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle, mutta asia ei heitä juurikaan huolettanut. Olen myös pitänyt kaupunginhallitusta, kaupunginvaltuustoa ja sote-lautakuntaa syksyn mittaan ajan tasalla eli myös kaikki tarkastuslautakunnan jäsenet olette olleet tietoisia kaupungin laittomasta toiminnasta, mutta kukaan teistä ei ole puuttunut siihen. 

Liitän oheen kopiot sisäisen tarkastuksen päällikölle lähettämästä viestistäni, eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä ja tapahtumaluettelon yrityksistäni saada Helsingin kaupunki noudattamaan lakia toiminnassaan. 

Asiasta on hyvin paljon materiaalia omaishoitajan päiväkirja -blogissani osoitteessa https://byrokratia.blogspot.com.  

Ystävällisin terveisin...


Tarkastusjohtaja Timo Terävän fraasivastaus ei vakuuttanut. Kerroin sen hänelle.

 

 

22.12.2021 

Lähetin viestin Omaishoitajaliittoon Marja Ruotsalaiselle ja Matti Mäkelälle, joiden kanssa olen ollut yhteydessä tämän prosessin aikana ja kerroin, että vihdoinkin on tapahtunut ratkaiseva käänne parempaan.

Samantapaisia viestejä olen lähetellyt viime aikoina monelle muullekin tunnetulle ja tuntemattomalle henkilölle, joilta olen saanut apua näiden vuosien aikana. 



                >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE


30.12.21

Puhelu Koskelasta

30.12.2021

Joulukuun alkupäivinä puhelin soi, kun olin juuri tullut hakemasta vaimoani pois sairaalasta, jossa hän oli ollut keuhkokuumeen takia. Vastasin, koska näin numerosta, että puhelu tuli kaupungilta ja arvelin, että kotiuttamisessa oli sairaalassa jäänyt jotain kertomatta. Mutta ei. Puhelimesta kuului pirteä naisääni, joka kertoi olevansa lähihoitaja SejaSe Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelusta. Siis mitä? Sanoin spontaanisti, että ei voi olla totta. Mutta oli se.

Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen oli pyytänyt lähihoitajaa sopimaan kanssani vaippojen toimittamisesta vaimolleni. Ja mehän sovimme. Ystävällisessä hengessä, kuten lähihoitaja kirjasi tapahtuman Maisaan. Pihallemme ilmestyi sopimuksen mukaisesti jo ennen joulua kasa laatikoita, joissa oli 344 inkohousua. 

Tämä oli jo toinen puhelu omahoitotarvikejakelusta. Edellinen oli töykeän tuntuisen naisen takaisinsoitto 2.2.2018. Hän kertoi silloin, että emme saa hoitavan lääkärin määräämiä vaippoja, koska meiltä puuttuu omavastuuvelvoitteen täyttäminen ja kolme kuukautta vanhempi inkontinenssidiagnoosi potilastiedoista. Lopetin silloin puhelun sanomalla, että soittakoot sitten uudelleen, kun ovat sitä mieltä, että saamme vaipat. Puhelusta päätellen ovat nyt sitä mieltä. Tämän mielenmuutoksen toteutumiseen meni maailman toimivimman kaupungin Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakelun Koskelan toimipisteen henkilökunnalta kolme (3) vuotta, kymmenen (10) kuukautta ja yksi (1) päivä! Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 4.11.2021 antamalla kovasanaisella langettavalla ratkaisulla saattoi olla hieman vaikutusta omahoitotarvikejakelun viranhaltijoiden mielipiteen muutokselle. Apulaisoikeusasiamies totesi päätöksessään, että "kantelija on alun perin toiminut asiassa annettujen ohjeiden mukaisesti ja soittanut omahoitotarvikejakeluun. Hänelle on annettu väärää tietoa". 

Kaikki ylimmät laillisuusvalvojat ovat todenneet kantelujen ratkaisuissaan omahoitotarvikejakelun toimineen lainvastaisesti helmikuussa 2018 ja vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman menettelynsä. Laillisuusvalvojien mielestä vaipat olisi pitänyt antaa meille heti. Miten on silti mahdollista, että Helsingin kaupunki on vasta melkein neljän vuoden kuluttua laittomasta ratkaisustaan tullut siihen tulokseen, että vaimollani oli oikeus lakisääteisiin vaippoihin? Siinäpä sitä riittää ihmettelemistä.

Kerroin kaupungille jo vuoden 2018 alussa, että karenssivaatimus on laiton. Kerroin sen myös erikseen selväsanaisesti silloiselle pormestarille Jan Vapaavuorelle ja pyysin häntä puuttumaan asiaan. Omahoitotarvikejakelun ylilääkärille Juha Ahoselle ja hänen esimiehilleen olen selvittänyt asian juurta jaksain 24.8.2018 ja 9.1.2019. Olen kommentoinut ja korjannut Ahosen harhaiset käsitykset eduskunnan oikeusasiamiehelle antamassa vastineessani 11.3.2019. Oikaisin hänen samat omituiset Etelä-Suomen aluehallintovirastolle antamat selityksensä vastineessani 8.4.2019. Aluehallintovirasto pyysi päätöksessään 25.4.2019 kaupungilta selvitystä siitä, miten se korjaa laittomuudet. Näin vastauksen vasta 22.9.2020 ja kerroin Helsingin hallinto-oikeudelle 7.10 2020 vastineessani, että mitään lupauksista ei ole toteutettu. Korjasin samalla muutkin Ahosen Helsingin hallinto-oikeudelle kertomat väärät tiedot. Olen kommentoinut hänen Valviralle antamiaan valheellisia lupauksiaan 21.10.2020. Olen antanut vastineeni 2.2.2021 hänen eduskunnan oikeusasiamiehelle antamiin totuudenvastaisiin selityksiin. Olen ruotinut 21.4.2021 Ahosen poliisille tietosuojavaltuutetun tekemän rikosilmoituksen tutkinnassa antamat tositapahtumista poikkeavat tiedot luvattomasta potilastietojen katselusta. Viimeksi korjasin Juha Ahosen uhmakkaita selityksiä vielä 18.10.2021 vastauksessa, jonka kaupunki antoi minulle kaupungin hallitukselle lähettämäni kirjeen johdosta. Selitykset olivat edellään sitä samaa ymmärtämätöntä hölynpölyä, jota ne ovat olleet koko ajan alusta alkaen. 

Juha Ahosen esimiehet Timo Lukkarinen, Leena Turpeinen, Juha Jolkkonen, Sami Sarvilinna, Jan Vapaavuori ja Juhana Vartiainen sekä kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus ja sote-lautakunta ja myös tarkastusvirasto ja kaupungin johtoryhmä ovat olleet tietoisia omahoitotarvikejakelun jatkuvasta laittomasta toiminnasta, mutta kukaan ei ole puuttunut asiaan.

Kun olen näinä vuosina ihmetellyt Helsingin kaupungin viranhaltijoiden ja johtajien ylimielistä, välinpitämätöntä ja ihmisarvoa polkevaa suhtautumista meihin, en ole keksinyt, mistä se johtuu. Ainoa selitys, joka on tullut mieleeni, on se, että kaupunki on luottanut luonnolliseen poistumaan ja uskonut sen kautta pääsevänsä pälkähästä. Onhan toive ollut lähellä toteutua, kun kaupungin ylläpitämän Pakilatalon vastuuton toiminta aiheutti vaimolleni lonkkamurtuman ja sen seurauksena keuhkoveritulpan. Nyt viimeksi hento ja hauras vaimoni näyttää selviytyvän Helsingin kaupungin harmiksi vielä keuhkokuumeestakin.

Se, että saimme ensimmäisen erän vaippoja, ei tarkoita vielä lainkaan sitä, että asia olisi loppuun käsitelty ja kunnossa. Kaupunkihan kieltäytyy yhä korvaamasta meille itse ostamamme vaipat. Enkä ole vielä kuullut, että kaupunki olisi oma-aloitteisesti ryhtynyt mihinkään toimiin korvatakseen laittoman karenssin ajalta tarvikkeet muille helsinkiläisille omahoitotarvikkeiden saajille. Suurin kysymys on syyllisten saaminen virkavastuuseen laittoman toiminnan ja valvonnan laiminlyönnin takia. Siinä mitataan aikanaan, onko perustuslaki niin kuin se kirjoitetaan vai onko se vain sanahelinää. 


             >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE


28.11.21

LAITON KARENSSIVAATIMUS


Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on vaadittu vuosikausia kaupunkilaisilta lainvastaisesti kolmen kuukauden karenssia ennen hoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. Kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset ovat vaatineet sosiaali- ja terveystoimen toimialaa korjaamaan laittoman toimintansa, mutta kaupungin virkamiehet eivät ole totelleet viranomaisten vaatimuksia.


Vakavasti muistisairasta vaimoani hoitava omalääkärimme teki terveysasemalla tammikuussa 2018 pitkäaikaisen sairauden takia pidätyskykynsä menettäneelle vaimolleni lähetteen lakisääteisistä vaipoista Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan omahoitotarvikejakeluun. Emme saaneet vaippoja, koska kaupunki vaati omavastuuvelvollisuuden täyttämistä ja kolmen kuukauden karenssia. 

Aloin selvittää vaimoni omaishoitajana, mistä oikein oli kysymys ja mihin hylkäävä päätös perustui. Kävi pian ilmi, että Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelussa on vaadittu vuosikausia kaikilta uusilta hoitotarvikkeiden saajilta kategorisesti kolmen kuukauden karenssia. Selvisi myös helposti, että karenssi ei perustunut mihinkään lainsäädäntöön tai ministeriön määräyksiin. Useimmat omahoitotarvikkeiden käyttäjistä ovat vähävaraisia sairaita vanhuksia, joille laittoman karenssin vaatimuksen takia aiheutuva muutaman sadan euron menetys on suuri menoerä. 


Olen ajanut vaimoni oikeuksia jo neljän vuoden ajan vetoamalla kaupungin johtajiin. Kun kaupungin ylimieliset virkamiehet eivät vastanneet kyselyihini, tein kanteluja laillisuutta valvoville viranomaisille. Kaikki viranomaiset ovat antaneet asiasta langettavat ratkaisunsa.


Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi jo 16.4.2019 ratkaisun ESAVI/15067/06.03.00/2018 kanteluuni, jossa se totesi, että pitkäaikaissairauden vuoksi tarvittavien omahoitotarvikkeiden osalta ei ole laissa, kuntakirjeessä tai asetuksessa säädetty kolmen kuukauden omavastuusta, mitä Helsingin kaupunki kertoo selvityksissään noudattavan. Aluehallintovirasto totesi, että Helsingin kaupungin menettely vaimoni hoitotarpeiden osalta ei ole ollut asianmukaista olla antamatta vaippoja heti, kun niiden tarve on todettu. Aluehallintovirasto antoi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalalle hallinnollista ohjausta ja vaati sitä 7.5.2019 mennessä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy kaupungin pysyväisohjeessa lainsäädännön kanssa olevan ristiriidan johdosta. Kaupunki antoi kuukauden myöhässä vastauksensa, jossa lupaili sitä ja tätä, mutta ei ole toteuttanut mitään lupauksistaan.


Eduskunnan apulaisoikeusasiamies päätti kantelun EOAK/3276/2018 ratkaisussa 21.5.2019 käynnistää uutena kanteluna EOAK/3024/2019 selvityksen Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun laillisuudesta. Tätä varten eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta lähetettiin Valviralle selvitys- ja lausuntopyyntö, jossa oikeusasiamies pyysi kiinnittämään huomiota siihen, onko kaupungin jakelukäytäntö terveydenhuoltolain ja ministeriön määräysten mukainen ja onko vaimoni tapauksessa menetelty asianmukaisesti ottaen huomioon vaimoni sairaus ja pidätyskyvyttömyyden jatkuminen jo vuosikausia.


Valviran oikeusasiamiehelle 20.10.2019 antamassa lausunnossa V/22625/2019 todetaan aluehallintoviraston tavoin, että kaupungin laatimat ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että hoitotarvikejakelu ei menetellyt vaimoni tapauksessa asianmukaisesti. Hoitotarvikejakelun olisi pitänyt käyttää yksilöllistä harkintaa ja myöntää haetut inkontinenssituotteet heti, kun niitä haettiin, sillä niiden pitkäaikainen tarve oli ilmeinen. 


Tietosuojavaltuutettu teki 1.4.2020 kesällä 2018 lähettämäni kirjeen pohjalta Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 ylilääkäri Juha Ahosen suorittamasta vaimoni salaisten potilastietojen luvattomasta ja tarpeettomasta katselusta.  Asianimikkeenä oli ”virkavelvollisuuden rikkominen ma 1.1.2018 – ke 29.8.2018”. Tutkinnanjohtaja Markku Silen ratkaisi asian vuotta myöhemmin kyselemällä ainoastaan syylliseksi epäillyltä Ahoselta, oliko Ahonen katsellut salaisia potilastietoja. Ahonen vastasi, että ei Ahonen ollut. Silen päätti Ahosta kuultuaan yksin, että esitutkintaa ei suoriteta. Oikeusasiamies ja poliisihallitus eivät voineet puuttua toisen viranomaisen päätökseen. Näin näppärästi oikeusvaltio Suomessa syylliseksi epäilty voi ratkaista oman syyllisyytensä itsepalvelumenetelmällä! 


Oikeuskanslerinvirasto teki oikeuskanslerille heinäkuussa lähettämäni kirjeen johdosta kantelun nimellä Helsingin kaupungin menettely omahoitotarvikejakelua koskevassa asiassa OKV/1414/10/2020. Sain ilmoituksen, että kantelu oli siirretty eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltäväksi, koska saadun tiedon mukaan Helsingin kaupungin menettelyä omahoitotarvikejakelussa koskeva kanteluni oli siellä jo käsiteltävänä. 


Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin pani 12.5.2020 lähettämäni kirjeen pohjalta vireille hoitotarvikkeiden jakelukäytäntöä ja asiakirjapyynnön käsittelyä koskevan kantelun EOAK/3279/2020, johon sisältyi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalle osoitettu selvityspyyntö. Kaupunkia pyydettiin lähettämään kantelun tutkimiseksi tarvittava selvitys ja antamaan lausunto asiassa viimeistään 19.10.2020. Selvityspyynnön mukaisesti selvityksestä tuli käydä ilmi millä tavalla vaimoni hoitotarvikeasiassa on menetelty valvontaviranomaisten päätösten jälkeen ja korvataanko kantelijalle itse hankkimansa vaipat. Kaupunki vastasi kolme kuukautta myöhässä, että se ei korvaa ostamiamme vaippoja. Ensimmäiseen kysymykseen kaupunki ei vastannut mitään.

Apulaisoikeusasiamies totesi langettavan ratkaisunsa päätöksessä 4.11.2021, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti ja kantelijalle on annettu väärää tietoa. Hyvän hallintotavan mukaisesti olisi ollut asianmukaista pyytää kantelijalta virhettä anteeksi. Kantelija ja hänen puolisonsa eivät ole saaneet kaupungilta potilaslain mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa.  Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Kantelijan ja hänen vaimonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa. 

Päätöksessä tuomitaan kautta linjan jyrkästi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan laiton menettely. 

  • Oikeusasiamies katsoi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa, että Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt lainvastaisesti ja jättänyt valvontavelvollisuutensa täyttämättä, joten hän antoi siitä vastaisen varalle toimialalle  huomautuksen. 
  • Apulaisoikeusasiamies antoi toimialalle huomautuksen myös toimialan virkamiesten poikkeuksellisen piittaamattomasta suhtautumisesta eri valvontaviranomaisten  viesteihin ja kannanottoihin.
     
  • Päätöksen mukaan kaupungin on laadittava apulaisoikeusasiamiehelle hyvitysesitys 28.2.2022 mennessä siitä, miten se hyvittää kantelijalle virheellisen ja lainvastaisen menettelynsä ja mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kantelijan ja hänen vaimonsa kärsimän tappion johdosta, kun he ovat joutuneet laittoman päätöksen takia ostamaan itse vaipat. 

  • Apulaisoikeusasiamies tekee kaupungille selvityspyynnön siitä, millä tavoin kaupunki varmistaa sen, että valvontaviranomaisten havaitsemat virheet eivät toistu ja että valvontaviranomaisten ohjaus otetaan asianmukaisesti huomioon.

  • Apulaisoikeusasiamies tekee toisen selvityspyynnön omaishoitajien kohtelusta ja tukemisesta. 

  • Oikeusasiamies oli jo keväällä 2020 yhtynyt Valviran kantaan siinä, että vaippojen antaminen olisi pitänyt aloittaa 1.2.2018 alkaen heti, kun hoitava lääkäri oli tehnyt niistä lähetteen. 

Helsingin hallinto-oikeus antoi 23.11.2021 pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavia hoitotarvikkeita koskevassa hallintoriita-asiassa Dnro 20967/03.04.04.04.29/2020 päätöksen, jossa se totesi, että vaimollani oli oikeus vaippoihin 1.2.2018 alkaen. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ole viitteitä siitä, että vaimoni sairaudessa olisi kysymys lyhytaikaisesta sairaudesta johtuvasta lyhytaikaisesta omahoitotarvikkeiden tarpeesta, vaan hänen virtsan- ja ulosteenkarkailunsa on asiassa ilmenneiden seikkojen mukaan pysyvä ja pitkäaikainen Alzheimerin taudista johtuva vaiva, ja vaippojen eli hoitotarvikkeiden pitkäaikainen tarve on siten ilmeinen. Hallinto-oikeus katsoo, että hoitotarvikkeet olisi tullut luovuttaa heti, kun hoitotarvikkeiden yksilöllinen tarve ja tarpeen pitkäaikaisuus oli todettu. 


Suomen kaikki arvovaltaiset laillisuutta valvovat viranomaiset ylimmät mukaanluettuina ovat antaneet tästä asiasta yhtäpitävät lausunnot, joiden mukaan Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialalla on toimittu lainvastaisesti. Julkisessa virassa virkamiehen on perustuslain mukaan noudatettava tarkoin lakia kaikessa toiminnassaan. Lisäksi häntä sitoo lailliseen toimintaan ja toiminnan laillisuuden valvontaan virkavastuu. Kun nyt kuitenkin Helsingin kaupungissa on toimittu lainvastaisesti, on tehty rikos. Rikoksen tekijät ovat rikollisia. Keitä nämä rikolliset ovat? Jäljet johtavat Koskelan omahoitotarvikejakelupisteeseen, mutta onko rikollisen toiminnan alku ja juuri siellä?

Helsingin kaupungin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen on kertonut monessa vastineessaan käyneensä läpi vaimoni kaikki salaiset potilastiedot ja etsineensä sieltä inkontinenssidiagnoosia, jotta voisi määrätä siitä alkavan kolmen kuukauden karenssin ennen vaippojen jakamisen aloittamista. Hän on kyllä kertonut tehneensä monia muitakin päätöksiä, joihin hänellä lain mukaan ei ole valtuuksia. Ahonen on toistuvasti verrannut itseänsä kirurgiin, joka voi muuttaa saamaansa lähetettä ja jopa hylätä sen. Hänkin voi omasta mielestään tehdä niin. Tämän vuoden syyskuussa Juha Ahonen on keksinyt kaupungille tehtyyn muistutukseen antamassaan vastauksessa uusia selityksiä. Hän kertoo toisin kuin aikaisemmissa selityksissään kuulleensa ensimmäisen kerran vaimoni tapauksesta vasta seuraavana kesänä, vaikka on aikaisemmin kertonut antaneensa tästä asiasta selvityksen silloiselle esimiehelleen Olli Huuskoselle 9.2.2018.  Hylkäyspäätöksen helmikuussa onkin hänen mukaansa tehnyt joku hoitaja eikä hän. Teki päätöksen kuka tahansa, Ahonen on joka tapauksessa virkavastuussa omahoitotarvikejakelun tekemästä laittomasta hylkäyspäätöksestä. Epäilyt rikollisuudesta kohdistuvat vahvasti Juha Ahoseen, mutta toimiko hän yksin vai oliko hänellä rikoskumppaneita?

Helsingin kaupungin terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen on ymmärtääkseni ylilääkäri Juha Ahosen esimies ja siten vastuussa omien tekemistensä lisäksi myös Ahosen tekemistä rikoksista, sillä virkavastuun mukaisesti hänelle kuuluu alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta. Lukkarisesta on jäänyt minulle hämärä kuva, sillä hän on yleensä toiminut vaan kumileimasimena ja allekirjoituksellaan vahvistanut moneen kertaan, että hänellä ei ole lisättävää tai huomautettavaa Ahosen selityksiin. On Lukkarisella kyllä yksi maineteko tässä prosessissa. Hän kirjoitti saatteessaan 11.3.2019, että kaupunki ei vastaa viesteihini. Mistähän se hänen päähänsä pälkähti, kun Suomessa sentään on julkisuuslaki? Joka tapauksessa Lukkarisen rikos on julkisuuslain noudattamatta jättämisen lisäksi alaistensa toiminnan valvonnan laiminlyönti. Ensimmäinen Ahosen rikoskumppani on siis löydetty.

Helsingin kaupungin terveys- ja päihdepalvelujen johtajan Leena Turpeisen nimi ja allekirjoitus ovat olleet monessa kaupungin vastineessa samaan tapaan kuin Lukkarisen, joten hän on hyväksynyt alaistensa laittomat teot. Leena Turpeinen on myös allekirjoittanut ja hyväksynyt ja ollut jopa laatimassa kaupungin omat omahoitotarvikejakelua varten kirjoitetut laittomat pysyväisohjeet, jotka valvovien viranomaisten päätösten mukaan ovat monilta osin ristiriidassa Kuntainfon ja lainsäädännön kanssa. Eipä hänkään ole syytön, kun on laittomuuksia ollut hyväksymässä ja laittomia ohjeita kirjoitellut. Nyt on jo löytynyt byrokratian sokkeloista kolmen lainrikkojan kopla.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtaja Juha Jolkkoselle kuuluu virkavastuun mukaisesti alaistensa Juha Ahosen, Leena Turpeisen ja Timo Lukkarisen ja heidän alaistensa toiminnan laillisuuden valvonta. Jäljistä päätelleen hän ei todellakaan ole sitä velvollisuuttaan hoitanut. Jolkkoselle on kerrottu elokuusta 2018 lähtien, että hänen alaisensa toimivat lainvastaisesti, mutta hän ei ole puuttunut asiaan. Ei, vaikka ylimmät laillisuusvalvojat ovat sitä toistuvasti vaatineet. Jolkkonen on siis tottelematon Tipi tai näkijä, joka ei näe, mutta onko hän myös tekijä? On. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen on terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeisen kanssa päivittänyt omahoitotarvikejakelun pysyväisohjeistuksen 1.12.2017 ja lisännyt sinne vaatimuksen kolmen kuukauden karenssista diagnoosista lähtien. Jos Jolkkonen olisi ymmärtänyt, mikä on relatiivilauseen korrelaatti, eikä olisi kirjoittanut ministeriön määräysten vastaisesti kolmen kuukauden karenssivaatimusta ohjeisiin, ei kaupungin omahoitotarvikekalun olisi tarvinnut sotkeutua laittomaan toimintaan. Ylilääkäri Juha Ahonenkin olisi voinut toimia lainmukaisesti. Ehkä. Onko Jolkkonen koko tämän laittoman toiminnan pääjehu? Vai onko herrallakin vielä herra?  

Helsingin kaupungin kansliapäällikkö Sami Sarvilinna on kaupungin ykkösvirkamies. Hän johtaa kaupungin keskushallintoa, on toimialajohtajien esimies ja toimii kaupunginhallituksen ja sen jaostojen sekä pormestarin esittelijänä. Sarvilinnan nimeä ei ole näkynyt missään tätä prosessia koskevissa kaupungin asiakirjoissa, vaikka hän vastaa virkavastuullaan kaikkien edellä mainittujen ylilääkäreiden toiminnan laillisuudesta.

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori on vastannut virkavastuullaan pormestarimallin alusta alkaen koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen laillisuudesta. Tai tarkemmin sanottua hänen olisi pitänyt vastata. Hän on ollut toukokuusta 2018 lähtien henkilökohtaisesti tarkalleen tietoinen kaupungin omahoitotarvikejakelun laittomuuksista, mutta hän ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Vapaavuori ei ole vastannut yhteenkään tiedusteluuni. Vapaavuori ei ole piitannut ylimpien laillisuusvalvojienkaan langettavista ratkaisuista. Hänen olisi pitänyt virkavastuun mukaisesti valvoa, että hänen alaisensa Juha Jolkkonen, Leena Turpeinen, Timo Lukkarinen ja Juha Ahonen ja heidän alaisensa noudattavat lakia kaikessa toiminnassaan, mutta Vapaavuori on laiminlyönyt täysin hänelle perustuslain 118 §:n mukaisen valvonnan. Olisiko siinä se rikoskoplan kingi? Vapaavuorta ei auta olympiakomiteaan pakeneminenkaan, sillä virkavastuu vanhenee vasta viidessä vuodessa.

Helsingin kaupungin pormestari Juhana Vartiainen vastaa 1.8.2021 lähtien koko kaupungin kaikesta toiminnasta ja sen laillisuudesta. Tähän mennessä hän on noudattanut edeltäjänsä toimintamallia, mutta kehityskykyinen nuorimies voi oppia vielä noudattamaan Suomen lainsäädäntöä. Hurskasteleva julistus ”Helsingin pormestarina mietin päivittäin, miten kaupunki voisi tuottaa entistä parempia palveluja helsinkiläisille nöyrällä palveluasenteella” ei tosin lupaa hyvää. Lähetin hänelle syyskuussa kaupungin kirjaamon kautta virallisen selvityspyynnön siitä, miksi kaupunki on toiminut vaimoni suhteen niin, että hän ei ole saanut lakisääteisiä vaippojaan. Hra pormestari ei vastannut lokakuussa, eikä marraskuussa ja tuskin vastaa joulukuussakaan. 


Sama virkavastuu velvoittaa vielä jo mainittujen lisäksi tähän soppaan sotkeutuneita Olli Huuskosta, Kristian Siekkistä ja Timo Sinkkosta ja myös apulaispormestarina virkavastuulla toiminutta Sanna Vesikansaa, jotka kaikki ovat häipyneet pois kaupungin palveluksesta. Kaiken kaikkiaan lainvastaiseen tekoon syyllistyneistä koostuu soma jengi: kahdeksan kääpiötä ja kaksi Lumikkia. He kaikki ovat rikkoneet virassa toimiessaan perustuslain 118 pykälää, jossa sanotaan myös: Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.


Saken är biff!
Enää puuttuu vain joku, joka muuttaa perustuslain pykälän lihaksi ja vereksi…


Mutta eihän meillä ole hädän päivää eikä huolen häivää, kun kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala pitää meistä hyvää huolta ja kohtelee meitä hyvin. Sen takaa omavalvonta. Juha Jolkkonen on laatinut virastopäällikkönä ollessaan Helsingin sosiaali- ja terveysvirastolle omavalvontasuunnitelman ja porvarimallin tultua voimaan päivittänyt toimialajohtajana sosiaali- ja terveystoimen omavalvontasuunnitelman. Siis Jolkkonen valvoo, että Jolkkonen toimii moitteettomasti lakeja kunnioittaen. Samantapainen itsepalveluratkaisu kuin Juha Ahosen ratkaisema Juha Ahosen syyttömyys salaisten potilastietojen katselussa. Näppärää ja taloudellista!


Omavalvontasuunnitelmassa on monta kaunista sanaa. Tässä muutama helmi: 

Toiminta-ajatus: Sosiaali- ja terveysviraston perustehtävä on edistää helsinkiläisten terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Viraston toimintaa ohjaavat Helsingin kaupungin arvot ja eettiset periaatteet. Tavoitteena on, että palvelut ovat alan parhaimmistoa ja ne järjestetään kustannustehokkaasti. Hoito on vaikuttavaa ja turvallista. Osaava henkilöstö tukee helsinkiläisiä edistämään terveyttään ja hoitamaan sairauksiaan. Asiakaspalvelu on ystävällistä ja sujuvaa. Virasto on hyvä ja haluttu työnantaja, joka huolehtii henkilöstönsä työhyvinvoinnista.

Toimialalla on toimintaohje: Asiakkaan ja potilaan hyvä kohtelu sekä kaltoinkohtelun ehkäiseminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla.

Asiakkaan kohtelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävänä on kunnioittaa ja vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta sekä kohdella asiakkaita hyvin ja tasapuolisesti sekä yhdenvertaisesti. Jokaisella asiakkaalla tulee olla elämäntilanteesta riippumatta mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen sekä oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaalle annetaan tietoa palveluista sekä häntä koskettavista asioista ymmärrettävällä tavalla sekä tuetaan ja rohkaistaan osallisuuteen ja osallistumaan palvelujensa suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteuttamiseen kykyjensä mukaan. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. 

Asukaslähtöisyys: Kehitämme sosiaali- ja terveyspalvelujamme asukkaiden tarpeista lähtien ja tutkittuun tietoon ja osaamiseen perustuen. Tuemme asukkaita ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja sairauksiensa hoidosta. Toimimme aktiivisesti väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi tiiviissä yhteistyössä kaupungin muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.  Palvelu käynnistyy ensimmäisestä kohtaamisesta ja asiakas saa sen silloin kun hän sitä tarvitsee. Jokaisella asiakkaalla on oikeus kunnioittavaan kohtaamiseen ja oikeus tulla kuulluksi omassa asiassaan. Kunnioitamme asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Palvelemme asiakkaitamme ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja monikulttuurisuus huomioon ottaen.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013 (980/2012). Tämän lain 23 § koskee toiminnan omavalvontaa ja sen mukaan omavalvontasuunnitelma tulee olla julkisesti nähtävänä. Vanhuspalvelulain toteuttamisen tueksi on julkaistu Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Laatusuosituksen tarkoituksena on tukea kuntia niiden iäkkäiden palvelujen uudistustyössä sekä varautumisessa väestön ikärakenteen ja toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Sosiaali- ja terveystoimialan toiminnan perusajatus on:
Tulit juuri oikeaan paikkaan! Miten voimme auttaa? 

Juha Jolkkonen
Toimialajohtaja

Taru on todella totuutta ihmeellisempää ja kauniimpaa maailman toimivimmassa kaupungissa!


Vakavaksi tämän asian tekee se, että Helsingin kaupunki on vaatinut vuosikausia kategorisesti kolmen kuukauden karenssia uusilta omahoitotarvikkeiden saajilta ennen jakelun aloittamista. Hyvin suuri joukko sairaita helsinkiläisiä potilaita ja etenkin vähävaraisia vanhuksia on jäänyt laittomien karenssivaatimusten takia kolmelta kuukaudelta ilman heille kuuluvia lakisääteisiä omahoitotarvikkeita. Helsinkiläisiä on syrjitty myös muihin kuntiin verrattuna, sillä missään muussa kunnassa laitonta karenssia ei ole vaadittu. Mielestäni kaupungin on korvattava kolmen kuukauden laittomalta karenssiajalta kaikille tarvikkeita saamatta jääneille taloudellisen menetyksen kärsineille omahoitotarvikkeiden kustannukset. 

Jos omahoitotarvikejakelun ylilääkärin ilmoitus 30 000 asiakkaasta pitää paikkaansa, korvattava summa voi nousta huomattavan suureksi, sillä esimerkiksi vaippojen kohdalla potilaan menetys kolmelta kuukaudelta on 300–400 euroa. Useimmat taloudellisen menetyksen kärsineistä ovat vähävaraisia vanhuksia. Pidän tätä hyvin vakavana tahallisena ja jatkuvana lainvastaisena toimintana, jonka takia vahinkoa kärsineillä kaupunkilaisilla täytyy olla oikeus korvauksiin. Tarkkaan ottaen korvausvastuu koskee laittoman teon tehneitä viranhaltijoita ja heidän toimintansa laillisuudesta vastaavia esimiehiä. Virkamiehen virkavastuu vanhenee viidessä vuodessa. 

Toivoisin, että Helsingin kaupungin johdossa tunnettaisiin vastuu laittomasta toiminnasta ja ymmärrettäisiin oma-aloitteisesti ilman oikeudenkäyntejä hoitaa asia niin, että kaupungin laittoman toiminnan takia taloudellisen menetyksen kärsineet saisivat heille kuuluvan korvauksensa. Onhan rikollisten sovitettava oikeusvaltiossa  tekemänsä rikos ja korvattava rikoksen uhreille aiheuttamansa vahinko! Tämä koskee myös Helsingin kaupungin viranhaltijoita. Omalta osaltamme luotan, että apulaisoikeusasiamies saa sosiaali- ja terveystoimen toimialalta pyytämänsä asiaankuuluvan meitä koskevan hyvitysehdotuksen 28.2.2022 mennessä.



                    >>> HAKEMISTO JA LINKIT MUILLE SIVUILLE



@Vapaavuori @sannavesikansa @JuhaJolkkonen @Timo_Lukkarinen @LeenaTurpeinen @filsdeproust @helsinginsote