9.2.2022
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan terveys- ja päihdepalvelujen johtaja Leena Turpeinen ja terveysasemien johtajalääkäri Timo Lukkarinen tiedustelivat kirjeessä 25.1.2022, kuinka paljon meille on aiheutunut kustannuksia itse hankkimistamme vaipoista ja mahdollisesti muita kuluja asian vuoksi. He halusivat myös selvennystä eräisiin omahoitotarvikejakelua koskevassa kantelussa esiin tulleisiin kohtiin.
Tässä poimintoja vastauksestani:
Kuinka paljon itse hankituista vaipoista on aiheutunut kustannuksia?
202 x ( 7 x ( 2 x 1.06 € + 1.19 € ) + 2,5 x 1.06 € ) = 5 216 €.
Lisäsin vielä, että en jaksa kaivella enempää vanhoja kuitteja enkä muutenkaan vatvoa tätä asiaa. Äitini menehtyi kaksi viikkoa sitten 95-vuotiaana ja hänen muistelemisensa ja asioidensa selvittäminen vie nyt ajatukset ja voimat kokopäivätoimisen omaishoitajuuden ohella. Sarkastisesti voisin todeta, että kaupungin vaippakulujen väheneminen äitini osalta ilahduttanee ainakin omahoitotarvikejakelun ylilääkäriä.
Mitä muita kustannuksia tästä asiasta on aiheutunut?
Tästä asiasta ei ole aiheutunut merkittävästi muita aineellisia kustannuksia, mutta henkistä rasitetta sitäkin enemmän. Apulaisoikeusasiamies totesi langettavassa päätöksessään
Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala on menetellyt virheellisesti ja lainvastaisesti. Kantelija on kokenut tulleensa väärin kohdelluksi, ja hän on hankkinut omalla kustannuksellaan pitkältä ajalta hoitotarvikkeita, jotka hänen puolisonsa olisi ollut oikeutettu saamaan ilmaiseksi. Näiden ylimääräisten kustannusten lisäksi kantelijan työ omaishoitajana vaikeutui ja hänelle on aiheutunut tarpeetonta mielipahaa. Hän on joutunut kokemaan oikeuden loukkaamisesta ja lain vastaisesta menettelystä aiheutunutta epäoikeudenmukaisuuden tuntemusta. Kantelijan ja hänen puolisonsa saama palvelu on ollut laadultaan huonoa. He eivät ole saaneet potilaslain 3 §:n 2 momentin mukaista laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa.
Apulaisoikeusasiamies on ymmärtänyt, miten vaikea ja raskas elämäntilanteemme on ja hän on osannut suhteuttaa kokemamme kaupungin epäinhimillisen laittoman kohtelun vaikutuksen jaksamiseemme. Vaimoni on yli 80-vuotias puhekykynsä, liikkumiskykynsä ja pidätyskykynsä menettänyt sotaorpo. Olen hänen iäkkäänä puolisonansa ja omaishoitajanansa joutunut neljän vuoden ajan tuhlaamaan aikaani ja voimiani vaatiessani Helsingin kaupungilta vaimolleni kiistattomasti kuuluvia itsestään selviä lakisääteisiä oikeuksia. Vaimoni isä kaatui sodan perääntymisvaiheessa. Hän antoi isänmaalleen suurimman uhrin, mitä ihminen voi antaa - elämänsä. Hänen ruumiinsa jäi rintamalle. Isätön lapsi on joutunut ikävöimään ja kantamaan koko elämänsä ajan suruaan ja raskasta taakkaansa, jonka jakamisessa olen yrittänyt kuuden vuosikymmenen ajan olla hänen apunaan ja tukenaan. Vaimoni ei todellakaan olisi tarvinnut vielä hauraana ja hentona avuttomana vanhuksena joutua ilman syytä Helsingin kaupungin viranhaltijoiden ja johtajien tunteettoman kaltoinkohtelun uhriksi.
Vaimoni oli lääkärin mukaan laitoshoitoisessa kunnossa jo vuonna 2013. Kun olen hoitanut häntä silti kotonamme, olemme säästäneet pelkästään kaupungin käyttökulujakuluja varovaisesti arvioiden yli puoli miljoonaa euroa (500 000 €!). Tätä taustaa vasten on ollut hyvin loukkaavaa kokea, miten Helsingin kaupungin viranhaltijat ylintä johtoa myöten palkitsevat uhrauksemme kohtelemalla meitä ylimielisesti, kylmäävästi, lainvastaisesti, välinpitämättömästi, halventavasti, nöyryyttävästi ja ihmisarvoa loukkaavasti. Heillä ei ole vähäisintäkään inhimillistä ymmärrystä ja empatiaa ottaa hädänalainen tilanteemme huomioon ja kohdella meitä ihmisarvoamme kunnioittaen.
Ei sellaisen kohtelun kokemista ja sietämistä voi kukaan millään korvata!
Kuka antoi omahoitotarvikejakelusta virheellistä tietoa vuonna 2018 ja milloin?
Omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen kirjoitti 20.7.2018 oikeusasiamiehelle kantelun EOAK/3276/2018 johdosta antamassaan lausunnossa HEL 2018-007363:
"Eduskunnan oikeusasiamiehen pyynnössä on erityisesti haluttu tietää, mitä ...lle vastattiin omahoitotarvikejakelusta ja miksi vaippojen epäämispäätöksen taustalla olevaa asiakirjaa ei ole ...lle annettu. Pyysin omahoitotarvikejakelun osastonhoitajaa selvittämään asiaa. Valitettavasti ...n kanssa käyty keskustelu ei ollut hoitajan muistissa”.
Kerroin 12.3.2019 eduskunnan oikeusasiamiehelle Ahosen lausuntoon antamassa vastineessani, että lyhyt puhelu on hyvin muistissani, sillä kirjoitin sen heti tyrmistyneenä ylös:
- Tässä on nyt sellainen este, että te ette saa niitä vaippoja ennen vappua.
- Miten niin? Lääkärihän kirjoitti…
- Teiltä puuttuu omavastuuvelvollisuuden täyttäminen ja virtsankarkausdiagnoosi on kirjattu potilastietoihin vasta toissa päivänä, joten voimme antaa ensimmäisen erän vasta kolmen kuukauden karenssiajan jälkeen.
- Siis mitä? Ei terveysasemalla ollut mitään tietoa karensseista tai omavastuista. Onhan tämän pitkäaikaisen sairauden diagnoosi tehty jo seitsemän vuotta sitten ja kyllä terveysalalla toimiville pitäisi olla selvää, että Alzheimerin taudin oireisiin kuuluu pidätyskyvyn menettäminen.
- Ei voi mitään, Meillä on tällaiset määräykset, eikä niistä voi poiketa.
- Vai ei saada vaippoja. Katsotaan. Soittakaa sitten uudestaan, kun teidän mielestänne saamme.
- Ei voi mitään, valitan.
Olin soittanut perjantaina 2.2.2018 aamulla terveysasemalta saamaani numeroon sopiakseni vaippojen toimittamisesta. Takaisinsoittaja soitti vielä aamupäivällä, mutta en huomannut yllättävässä tilanteessa panna soittajan nimeä ylös (luultavasti hän sanoi sen). Ahosen lausunnon mukaan omahoitotarvikejakelun osastonhoitaja ja ehkä Ahonen itsekin tietävät, kenestä hoitajasta on kyse. Mielestäni soittajan henkilöllisyydellä ei pitäisi olla tässä mitään merkitystä, sillä hänhän toimi vain annettujen ohjeiden mukaisesti. Suurempi ja ratkaisevampi merkitys on sillä, kuka ne lainvastaiset ohjeet oli laatinut (Juha Jolkkonen ja Leena Turpeinen) ja kuka on pikkumaisesti vaatinut niiden noudattamista ja lisäillyt omavaltaisesti itselleen valtuuksia, joita ministeriön ohjeissa ja lainsäädännössä ei ole (Juha Ahonen). Esimiehet vastaavat virkavastuulla oman ja alaistensa toiminnan laillisuudesta ja laillisuuden valvonnasta.
Valitettavasti joudun esittämään tässäkin yhteydessä omahoitotarvikejakelun ylilääkärin Juha Ahosen toimintaa koskevaa kritiikkiä. Jos Ahosen tilalla olisi ollut joku ammattinsa osaava henkilö, tämä prosessi ei olisi päässyt edes alkamaan, eikä ainakaan olisi jatkunut näin kauan. Vikaa on ollut myös hänen esimiehissään, kun he eivät ole perehtyneet omahoitotarvikejakelua koskevaan lainsäädäntöön ja valvoneet Ahosen tekemisiä, jotta olisivat todenneet omahoitotarvikejakelun toimineen lainvastaisesti. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat kyllä antaneet (minun lisäkseni) kaupungille riittävästi tietoa toiminnan laittomuuksista.
Ahonen on näiden vuosien aikana antanut tästä asiasta hyvin monta lausuntoa, jotka te molemmat olette aina hyväksyneet allekirjoituksillanne sellaisinaan. Hänen lausunnoissaan toistuvat monet väärinkäsitykset ja tietämättömyydet. Toisaalta hänen kertomuksensa vaihtelevat tilanteen mukaan. Ahonen sanoi Helsingin poliisilaitokselle rikosilmoituksen 5500/R/22059/20 tutkinnassa vuonna 2020 olevansa ainoa lääkäri Helsingin omahoitotarvikejakelussa ja ottavansa aina itse lähetteet vastaan avaamalla kyseisen potilaan sairauskertomuksen ja kirjaamalla hoitopäätökset sairauskertomukseen. Oikeusasiamiehelle hän kertoi kesällä 2018 käyneensä läpi vaimoni salaiset potilastiedot kymmeneltä vuodelta ja antaneensa tästä asiasta selvityksen silloiselle esimiehelleen Olli Huuskoselle 9.2.2018.
Sosiaali- ja terveystoimiala antoi 18.10.2021 vastauksen muistutukseen HEL 2021-010717. Siihen sisältyi Ahosen 5.10.2021 kirjoittama selvitys, jossa hän kertoo yllättäen aikaisemmista kertomisistaan poiketen, että hän ei ole tiennyt vaimoni asioista mitään ennen kesää 2018. Lähetteen onkin käsitellyt ’allekirjoittaneen’ puolesta joku hoitaja. Samassa vastineessaan hän kertoo, että omahoitotarvikejakelussa ei ole olemassa mitään karenssia, vaikka hän on aikaisemmin toistellut totuudenvastaisesti, että kolmen kuukauden karenssi perustuisi ministeriön määräyksiin ja Kuntainfoon. En pysty kokemusteni perusteella luottamaan Ahosen sanomisiin. En etenkään sen jälkeen, kun olen perehtynyt perusteellisesti omahoitotarvikejakelua koskeviin määräyksiin ja olen toistuvasti joutunut lukemaan Ahosen vastineissa, että ””aivan samoin kuin kirurgi voi muuttaa hoitavan lääkärin leikkaukseen tulevalle potilaalle tekemää lähetettä tai jopa hylätä sen, hänkin voi niin tehdä omahoitotarvikejakelussa. Tuohonkaan kommenttiin teillä ei ole ollut millään kerralla mitään huomauttamista.
Vaikka olette hyväksyneet myös Ahosen 5.10.2021 antaman selvityksen sellaisenaan ilman huomautuksia, pyydän, että luette sen kuitenkin edes kerran ja vertaatte Ahosen vielä viime syksynä antamia selityksiä siihen, mitä ylin laillisuusvalvoja on kuukautta myöhemmin 4.11.2021 kantelun langettavassa ratkaisussa todennut samoista asioista. Apulaisoikeusasiamiehen esittämien lakeihin perustuvien faktojen ja Ahosen mielikuvitukseen perustuvien omnipotenssiharhaisten illuusioiden välinen ristiriita on järkyttävä!
Missä ja miten omahoitotarvikkeiden määrää ja laatua on rajoitettu?
Omahoitotarvikejakelusta on tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle useita kanteluita. Esimerkiksi vuonna 2017 oikeusasiamies poimi langettavan päätöksensä Dnro 669/4/16 perusteluissa potilaslaista, terveydenhuoltolaista ja Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfosta otteita:
Hoidon ja sairauden seurannassa tarvittavien hoitotarvikkeiden jakelun terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. (Terveydenhuoltolain esityöt HE 90/2010)
Kunnat voivat laatia omia ohjeistuksiaan hoitotarvikkeiden jakelusta, mutta ohjeet eivät saa rajoittaa yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa tarvikemäärää. (Kuntainfo 4/2013)
Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta. Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri. (Kuntainfo 4/2013)
Hieman ihmetyttää ja jopa huvittaa, kun Juha Ahonen on kopioinut nuo kohdat Kuntainfosta viimeisimpäänkin selvitykseensä (5.10.2021), mutta ei ole toiminut niiden mukaisesti. Joko hän ei ole ymmärtänyt niitä tai ei piittaa niistä.
Oikeusasiamies lausui vuonna 2017 kantelun ratkaisun perusteluissaan vielä: ”Korostan kuitenkin, että kuntien laatimat ohjeet voivat olla vain lainsäädäntöä täydentäviä, eikä niillä voida rajoittaa tai sulkea pois oikeutta lainsäädännössä turvattuihin oikeuksiin. Siltä osin kuin ohjeet eivät jätä tilaa palvelun tarvitsijan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle, ohjeet ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa”.
Valvira totesi oikeusasiamiehelle antamassaan lausunnossa 20.10.2019: ”Valvira näkee ristiriidan terveydenhuoltolain ja Helsingin kaupungin pysyväisohjeen PYSY044 välillä, jossa vaaditaan, että sairauden on pitänyt kestää hoitotarvikkeita myönnettäessä kolme kuukautta. Valvira korostaa lausunnossaan, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi jo huhtikuussa 2019 kantelun ratkaisussaan, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan pysyväisohje PYSY044 on ristiriidassa lainsäädännön kanssa”.
Kaupungin laatimissa pysyväisohjeissa oli vuonna 2018 ja on yhä monta kohtaa, jossa kerrotaan vastoin ministeriön antamia ohjeita tarvikkeiden enimmäismääristä ja jopa omahoitotarvikejakelun oikeuksista muuttaa lääkärin määräämää tarvikemäärää (PYSY044 liite 2). Kuntainfossa ei ole sitä paitsi mitään mainintaa siitä, että vaippoja pitäisi kulua vähintään kolme vuorokaudessa, jotta niitä saisi. Se on Helsingin kaupungin keksimä oma vaatimus.
Pysyväisohjeet eivät vastaa vieläkään ministeriön määräyksiä edes keskeisimmiltä osin. Kuntainfossa sanotaan sanatarkasti
”Sairauden hoitoon kuuluvien hoitotarvikkeiden jakelun tulee perustua aina yksilöllisesti määriteltyyn tarpeeseen ja terveydenhuollon ammattihenkilön suorittamaan arviointiin ja seurantaan. Hoitotarvikejakelun lähtökohtana on lääketieteellisin perustein todettu pitkäaikainen sairaus, joka on kestänyt vähintään kolme kuukautta.”
Se on ihan eri asia kuin pysyväisohjeisiin kirjoitettu jaaritus
”Vaippoja voidaan antaa, jos asteeltaan keskivaikea tai vaikea virtsainkontinenssi on kestänyt tai sen voidaan olettaa kestävän vähintään kolme kuukautta ja jos asianmukainen kulutus on vähintään kolme vaippatuotetta vuorokaudessa”.
Olen selittänyt tämän asian kaupungin ylilääkäreille kesästä 2018 lähtien useita kertoja, mutta se ei vaan näytä menevän perille. Lait ja ministeriön määräykset on luettava tarkalleen niin kuin ne kirjoitetaan, eikä vähän sinne päin hutaisten!
Haluanko julkisuuslain mukaisen viranomaispäätöksen?
En näe enää tarpeelliseksi puuttua julkisuuslain noudattamatta jättämiseen. Kaupungin toiminnan laittomuus tuli hyvin selvästi ja monipuolisesti esille apulaisoikeusasiamiehen antamassa langettavassa ratkaisussa. Tiedän, että Helsingin kaupunki on toiminut monessa tähän tapaukseen liittyvässä asiassa hallintolain ja julkisuuslain ja jopa perustuslain vastaisesti. Tämän totesi hyvään hallintoon ja julkisuusperiaatteeseen perehtynyt hallinto-opin professori Olli Mäenpää jo 25.5.2020, kun hän oli tutustunut tapaukseemme.
Selvimpänä ja ilmiselvänä julkisuuslain vastaisena toimena pidän Lukkarisen 11.3.2019 lähettämää viestiä, jossa hän kertoi kaupungin kieltäytyvän vastaamasta viesteihini. Lähetin kaupungin kansliaan asiakirjapyynnön siitä asiakirjasta, johon Lukkarisen päätös perustui. En saanut siihen koskaan mitään vastausta. Sekin oli julkisuuslakirikkomus, sillä kanslian olisi pitänyt julkisuuslain mukaan antaa perusteltu vastaus, vaikka pyydettyä asiakirjaa ei olisi olemassa.
Laittoman karenssivaatimuksen korjaaminen ja aiheuttamien tappioiden korvaaminen
En ole koko aikana ymmärtänyt Helsingin kaupungin suhtautumista meihin. Mehän olimme aivan tavallisia ikääntyneitä helsinkiläisiä, joiden kohtaloksi oli tullut sairastuminen Alzheimerin tautiin kaikkine siihen kuuluvine oireineen ja vaivoineen. Pitkäaikainen terveysaseman lääkärimme oli jo kauan kehottanut meitä ottamaan vastaan kaupungin tarjoamat lakisääteiset vaipat, koska vaimoni oli menettänyt jo vuosia sitten pidätyskykynsä. Lääkärimme teki lopulta tammikuussa 2018 lähetteen omahoitotarvikejakeluun tarkalleen ministeriön määräysten mukaisesti. Apulaisoikeusasiamiehen ja muidenkin laillisuusvalvojien mielestä me olimme toimineet juuri niin kuin pitikin.
Kun omahoitotarvikejakelun ylilääkäri (hän itse tai hänen käskyläisensä, jonka toiminnasta hän vastaa) hylkäsi hoitavan lääkärin tekemän lähetteen ja vaati kolmen kuukauden karenssia vetoamalla omavastuuvelvollisuuden täyttymisen ja inkontinenssidiagnoosin puuttumiseen, lähdin selvittämään asiaa. Oli heti selvää, että kaupunki oli toiminut lainvastaisesti. Hylkäyssyille tai karenssivaatimukselle ei ole mitään perustetta lainsäädännössä eikä ministeriön määräyksissä. Tämän ovat todenneet kaikki ylimmät laillisuutta valvovat viranomaiset yksimielisesti ja vaatineet kaupunkia korjaamaan laittoman toiminnan. Kaupunki ei ole korjannut, vaikka on luvannut korjata.
Itse asiassahan ei ole laillisuuden kannalta ollut missään vaiheessa mitään epäselvyyttä. Kaikki omahoitotarvikejakelua koskevat määräykset on kerrottu lainsäädännössä ja Kuntainfossa yksiselitteisesti. Karenssia ei ole olemassakaan. Potilasta hoitava lääkäri määrää, mistä lähtien mitäkin omahoitotarvikkeita potilaalle annetaan. Omahoitotarvikejakelun tehtävänä on lain mukaan ainoastaan jakaa potilaille hoitavan lääkärin määräämät omahoitotarvikkeet hoitava lääkärin päättämästä hetkestä lähtien. Ei muuta.
Helsingin kaupungin viranhaltijoilla on ollut lukuisia kertoja mahdollisuus vastata laillisuusvalvojien vaatimuksiin, myöntää virheellinen toimintansa ja oikaista asia. Apulaisoikeusasiamies on pitänyt hyvin raskauttavana sosiaali- ja terveystoimen ylilääkäreiden leväperäistä suhtautumista valvontaviranomaisten korjausvaatimuksiin. Kaupungin ylilääkärit ovat väistelleet velvollisuuksiaan ja panneet kerta toisensa jälkeen ylilääkäri Juha Ahosen höpöttämään oikeuksistaan lainvastaisiin tekemisiinsä, ja hyväksyneet ne sellaisinaan. Virkavastuu velvoittaa julkisessa virassa toimivia noudattamaan tarkkaan lakia kaikessa toiminnassaan ja esimiehiä valvomaan alaistensa toiminnan laillisuutta. Maamme ylin laillisuudenvalvoja eduskunnan oikeusasiamies on muiden valvontaviranomaisten tavoin vahvistanut langettavassa ratkaisussaan 4.11.2021 Helsingin kaupungin toimineen lainvastaisesti. Kun sosiaali- ja terveystoimen ylilääkärit eivät ole puuttuneet laittomaan toimintaan, he ovat syyllistyneet virkavastuurikokseen laiminlyömällä alaistensa toiminnan laillisuuden valvonnan.
Me siis olemme aivan tavallisia potilaita, eikä meidän asiassamme ollut mitään epäselvää ja meiltä kuitenkin vaadittiin lainvastaisesti omavastuuvelvoitetta ja kolmen kuukauden karenssia ja omavastuuta ennen omahoitotarvikkeiden jakelun aloittamista. On selvää, että me emme ole ainoat laittoman karenssivaatimuksen kohteeksi joutuneet. Kategorisen karenssin uhreiksi joutuneita saattaa olla hyvin suuri joukko helsinkiläisiä ja heistä huomattava osa on vähävaraisia heikkokuntoisia vanhuksia, joille kolmen kuukauden hoitotarvikkeiden saamatta jääminen on suuri menetys. Helsingin kaupungin johtajilla pitäisi olla sen verran selkärankaa, oikeudentajua ja vastuuntuntoa, että he ottavat oma-aloitteisesti selville, ketkä omahoitotarvikkeiden saajista ovat joutuneet laittoman karenssivaatimuksen vuoksi taloudellisen menetyksen uhreiksi. Helsingin kaupungin on korvattava heille heidän kärsimänsä tappio. Tarkemmin ottaen korvausvelvollisuus kuuluu niille viranhaltijoille, jotka ovat syyllistyneet laittomaan tekoon. Mikäli kaupunki ei kuitenkaan ymmärrä säästyä pahimmalta ja toimi itse, on asia hoidettava sitten julkisuuden kautta. Uskoisin teidän jo huomanneen, että en jätä asioita kesken, kun tiedän olevani oikeassa. Tässä asiassa tiedän olevani.
Olen koonnut vuoden 2018 alusta alkaen tiedot kaikista tähän asiaan liittyvistä tapahtumista, asiakirjoista, kirjeenvaihdoista, päätöksistä, vastineista, lausunnoista ja viranomaisratkaisuista kommentteineen omaishoitajan päiväkirja -blogiin (https://byrokratia.blogspot.com). Salaisiksi julistettujen asiakirjojen kohdat, jotka koskevat mm. henkilötietoja ja potilastietoja, olen jättänyt pois. Avoimessa yhteiskunnassa viranomaispäätökset ja viranhaltijoiden tekemiset ja ratkaisut ovat julkisia, Omissa kertomisissani ja mielipiteissäni ei ole mitään salattavaa.
Kehotan teitä tutustumaan blogiin, sillä teillä näyttää olevan monessa kohtaa hatarat tiedot siitä, mitä näiden neljän vuoden aikana on tapahtunut, mitä olisi pitänyt tapahtua ja mitä ei olisi saanut missään nimessä päästää tapahtumaan. Kaikilta osin tässä prosessissa tapahtuneista asioista lukeminen ei ehkä ole sosiaali- ja terveystoimen ylilääkäreille mieluisaa. Mutta omapa on häpeänne, kun ette uskoneet minua. Ettekä edes ylimpiä laillisuusvalvojia.
Jos omahoitotarvikejakelu ja omahoitotarvikejakelusta vastaavat esimiehet olisivat noudattaneet lakia, olisimme voineet kokonaan välttää tämän älyttömän voimien ja ajan tuhlaamisen. Minusta se ei ole ollut kiinni.
Helsingissä 9.2.2022
Ystävällisin terveisin...
